Miten sitä osaisi niputtaa kokonaisen hallitusvuoden verran elämää ja tekoja Turun KY:ssä yhteen pieneen blogitekstiin? Samaista kysymystä on varmasti pohtinu jo vuodesta 1983 asti jokainen Turun KY:n puheenjohtaja oman kautensa päättyessä. Silloinen puheenjohtaja Timo Hiekkaranta aloitti tähän päivään saakka jatkuneen perinteen, jossa edellisen vuoden puheenjohtaja aloittaa uuden TuKY-vuoden reflektoimalla kulunutta vuotta Testamentti-kirjoituksen muodossa. Samalla kääntyy esiin uusi sivu yhdistyksen historiankirjoitusta, valmiina seuraavalle puheenjohtajalle ja hallitukselle täytettäväksi tulevan vuoden sattumuksilla ja saavutuksilla.
Palatakseni hetkeksi marraskuuhun 2020, jolloin minut oli juuri valittu Turun KY:n tulevaksi puheenjohtajaksi, oli fiilikseni innokas, jännittynyt ja odottava. Samalla kuitenkin aidosti pelkäsin, millaisia haasteita tuo puheenjohtajuus yhdistettynä pandemiaan ja onko minusta johdattelemaan Turun KY läpi vuoden, jossa kriiseiltä ja ikäviltä päätöksiltä ei taatusti tultaisi välttymään. Nyt tätä blogitekstiä kirjoitellessa tunnelma on päinvastainen: helpottunut ja ylpeä, mutta samalla kovin haikea. Näiden kahden hetken väliin mahtuu reilun vuoden verran tunteiden vuoristorataa ja erilaisia ääripäitä, onnistumisista ja ilon hetkistä takaiskuihin ja pettymyksiin.
Kevät oli pitkälti Zoomin, yliopiston punaisen koronavalon ja tiukkojen rajoitusten tahdittama. Normaalin vuoden aloittavia tapahtumia tai tutustumisiltoja hallitusten ja toimijoiden kesken päästy edellisen vuoden tapaan toteuttamaan. Alkuvuosi täyttyi odotuksesta, “jospa rajoitukset pian väistyisivät.” Tilanteen epävarmuudesta huolimatta oli huojentavaa, millaisella tarmolla hallitus, työntekijät ja kaikki toimijat käärivät hihansa ja lähtivät ennakkoluulottomasti työskentelemään omilla sektoreillaan. Pandemia ei hellittänyt ja kevään ensi merkkien ilmaantuessa totesimme olevamme jo toisen etävapun sekä keväälle siirrettyjen 70. vuosijuhlien etätoteutuksen edessä. Vaikka etätapahtumat painivat eri sarjassa kuin tavalliset tapahtumat, oli mahtavaa saada kuntalaisia sankoin joukoin ruutujen ääreen, olipa kyse sitten juurikin muutaman viikon kestäneistä vappuhulinoista etäkuntalaisbailuineen tai rakkaan sinikultaisen 70-vuotisen taipaleen juhlistamisesta. Tärkeä osoitus siitä, ettei kuntalaishenki vähästä hetkahda.
Jos keväällä jouduttiin jarruttelemaan, mentiin läpi syksyn sellaisella vauhdilla, että välillä hirvitti. Uudet puput toivotettiin tervetulleiksi yhteisöön hitusen muokattujen perehdytysviikon perinteiden mukaisesti, esimerkiksi ekan illan bileillä Educariumin pihalla sekä legendaarisella KaupSulla ja Pupujaisilla. Ja siitä lähtikin rullaamaan koko Turun KY:n tapahtumatarjonta kaikessa rikkaudessaan, kannustaen kuntalaisia jälleen vetämään haalarit jalkaansa ja tapaamaan vanhoja kavereita ja uusia tuttavuuksia. Perinteitä vaalittiin ja syksy huipentuikin vuosijuhlakauteen, loistokkaisiin vujuihin Logomossa, vanhoille hallitusaktiiveille järjestettyyn Alumnigaalaan sekä tyylikkääseen PMPJ:hin kauppiksella.
Vaikka tapahtumat ovat tärkeitä, oli hallituksella työpöydällään paljon muutakin, joka vei Turun KY:n toimintaa taas monta askelta eteenpäin. Vuoden aikana muun muassa saatoimme loppuun toimijoiden palkitsemisuudistuksen, kehitimme Parkin vuokraustoimintaa ja kalustusta, päivitimme yhdistyksen taloudenpidon dokumentteja ja paransimme talouden seurattavuutta, kehitimme Terve Mieli -hanketta sekä loimme yhdistykselle täysin uudet eettiset pelisäännöt eli Code of TuKYn. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ollut se, miten uuttera joukkiomme, hallitus ja työntekijät, ei haasteiden edessä lannistunut, vaan seisoi esimerkillisesti toistensa tukena ja piti Turun KY:n pyörät pyörimässä läpi monivaiheisen vuoden. Kiitokset koko pöytäkunnalle on jo jaettu, tiedätte miten paljon arvostan teitä. Olette tehneet korvaamatonta työtä.
Marraskuun syyskokouksessa valittiin yhdistyksen toimintaa jatkamaan uusi innokas hallitus ja vuoteen mahtui myös hienoja rekrytointeja, kun talouspäällikön ja baarimestarin virkoihin saatiin uudet tekijät. Toivotankin manttelinperijöille menestystä, jaksamista ja onnistumisia tulevaan vuoteen, pitäkää lippu korkealla.
Haluan osoittaa kiitokseni kaikille kuluneen vuoden aikana Turun KY:n hyväksi työskennelleille, niin jaostoille, toimijaryhmille, asiantuntijaelimille, projekteille kuin missä tahansa muussa toiminnassa mukana olleille. Te mahdollistatte sen, että hankalistakin ajoista huolimatta Turun KY kukoistaa ja tarjoaa opiskelijoillemme parasta mahdollista turkulaista opiskelijaelämää. Vapaaehtoistyön suurinta kiitosta ovat jaetut ilon hetket, kerätyt muistot ja yhdessä kasvaminen, toivottavasti siis olette päässeet nauttimaan vuodestanne.
Oma pitkä tieni aktiivikuntalaisena on käymässä loppuun, vaikka hetkittäin tuntuu, että Turun KY:stä on mahdotonta kokonaan päästää irti, ainakin henkisellä tasolla. Nyt on kuitenkin ansaitun tauon paikka ja tilaisuus katsella hieman ympärilleen. Ehkä minut tulevaisuudessa voi vielä löytää jostain pienestä ”eläköitymispestistä.” Silti tämä yhteisö on antanut minulle niin paljon enemmän, kuin voin koskaan antaa sille takaisin. Kiitos jokaiselle, johon olen saanut näiden vuosien aikana tutustua, te teette Turun KY:stä sen paikan, jota niin kovin rakastan. Kiitos myös sidosryhmille, yhteistyökumppaneille ja kaikille, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä.
TSEmppiä jokaiselle vuoden 2022 koitoksiin, törmäillään Mercalla taas, kun on sen aika!
Huom. Tämän kirjoituksen sisältö edustaa vain yhden opiskelijan mielipidettä. Toivottavasti edes yksi vinkki on jollekin hyödyllinen.
Taustaa: Olen kolmannen vuoden laskentatoimen ja rahoituksen opiskelija ja ensimmäisen vuoden matematiikan opiskelija. Olen ollut yhdistyksen toiminnassa mukana eri toimissa vuodesta 2019.
Tämän blogin tarkoitus on auttaa väki kauppiksen ensimmäisten isojen haasteiden ohitse, sillä tietoisuus vanhempien vuosikurssien metodeista tuntuu pandemian myötä osittain kadonneen. Tässä kirjoituksessa esitän yleisimmät kompastuskivet ja sen, kuinka niiden yli on aiemmin kömmitty.
Kivi 1 – Yliopisto-opiskelu
Yliopistopiireissä liikkuu sanonta: Jos et pärjää kurssilla, et ole huono opiskelija, vaan sinulla on huonoja kavereita.
Sanonta on itsessään turhan kärjistävä, mutta opetus on seuraava: Kukaan ei voi osata kaikkea, joten nojaudu kavereihin opinnoissa. Tämä voi tuntua olevan helpommin sanottu kuin tehty, mutta nyt, kun koululle taas pääsee, kannattaa sinne oikeasti mennä.
Oman pupusyksyni opinnot tapahtuivat lähinnä K-loungessa. Nyt matikan puolella kuulun demoryhmiin, joissa jaetaan tehtävien ratkaisuja, jos niitä ei itse ole osannut tai ehtinyt ratkaista.
Kivi 2 – Grindattavat kurssit LRYA/LRYB
Tässäpä kurssit, joista pääsee kunnialla läpi vain grindaamalla.
Niin masentava vinkki kuin se onkin, näistä kursseista on erityisen hankala päästä läpi (varsinkin hyvällä arvosanalla) ilman viikoittaista työskentelyä. Toisaalta viikoittaisen työskentelyn jälkeen kurssien tentit voivat osalle tuntua turhankin helpoilta.
Grindauksessa avainasemaan monelle nousevat opiskelijaryhmät. Ellet ollut edellisessä elämässä Benediktiinimunkki, on helpoin tapa kerätä itsekuri muiden opintojen — ja erityisesti tapahtumien — lomassa opiskelemalla ryhmässä viikoittain.
Kivi 3 – RU1A
Tällä kurssilla läpipääsyn näkökulmasta sanasto on olennaisempaa kuin kielioppi. Onneksi kurssin sanastoa varten on jo luotu quizlet:
Sanaston ollessa hallussa, tarvitsee enää perustason kieliopin, jotta osaa sanastoa käyttää oikein. Tähän voi auttaa mm. Yle X3M:n kuuntelu — tai muu ruotsalainen media — josta saa tavallisimmat lauserakenteet haltuunsa.
Kivi 4 – KTY
Tämä tuntuu olevan monelle kompastuskivi. Syynä lienee valtavan laaja kurssimateriaali ja sitäkin valtavampi kurssikirja. Yksi tapa päästä kurssista läpi onkin unohtaa suositeltu kurssikirja ja opiskella sen sijaan Matti Pohjolan Taloustieteen Oppikirja. Moni saattaakin tunnistaa kyseisen opuksen vanhana taloustieteen pääsykoekirjana. Kirja kattaa kurssin osa-alueen tiiviimmin ja opiskelijaystävällisemmin. Vitosta se ei toki takaa, mutta niitäkin on tuon kirjan avulla saatu.
Tässä on kurssi, jossa prujusta on valtavasti hyötyä. Jos käsitteet tuntuvat latinalta, on lukiosta tuttu Jokaisen Oikeustieto hyvä apukirja. Sieltä löytyvät helposti lähestyttävät tiivistelmät, jotka riittävät YJY:n tentin oikein/väärin kysymyksiin. Erityishuomiona nostaisin esiin sen, että vaikka kurssi on aiheellisesti yritysjuridiikan perusteet, kannattaa pitää silmällä myös muihin kuin yrityksiin ja markkinoihin kohdistuvia aiheita.
Kivi 6 – TKMY1/TKMY3
Näiden hankaluutta ei paljoa tarvitse Mercalla selitellä.
Ellet ole opiskellut matematiikkaa harrastuksena ennen kauppista, niin heitä pruju hetkeksi pois ja katoppa nämä. Vanhemman kaartin tiedossa on ollut jo vuosia TKMY for dummies -sarja, eli kahden legendaarisen opiskelijan tekemät muistiinpanot prujuille uskollisella tyylillä. Nämä teokset ovat saaneet useat vuosikurssit lopulta tenttisalista ulos voittajina.
Kurkistin kalenteria ja kauhistuin siitä faktasta, että tällä viikolla alkaa jo lokakuu. Tänä vuonna lokakuu tarkoittaa mulle monia kivoja asioita. Lokakuu ja syksy vuodenaikana ylipäänsä on aina kuulunut omiin suosikkeihin– olenhan tässä kuussa syntynyt ja jo pienestä saakka vannoutunut syksyn lapsi. Muuttuva luonto ja kerrospukeutumista vaativat syyssäät tuovat aina pimenevien iltojen lisäksi mukanaan myös jotain uutta ja virkistävää. Lokakuussa juhlimme rakkaan sinikultaisen yhdistyksemme vuosijuhlia, ja jos kaikki menee hyvin, kotiutamme kuun lopussa pieneen perheeseemme tänä vuonna myös toisen koiran. Paljon iloisia, jännittäviä ja hyvää mieltä tuovia asioita siis. Saatoinpa myös tilata jo rakastamaani joulua silmällä pitäen joulukalenterin keittiön nurkkaan odottamaan; kolkutteleehan joulukin lokakuun myötä jo (mukamas) ovella.
Jostain syystä lokakuu on kuitenkin aina ollut mulle myös haikeaa aikaa. Huomaan vuoden olevan jo loppusuoralla ja hämmennyn siitä, että kesä on kääntynyt syksyyn. Vaikka odotankin tulevaa ja vaikkapa uutta vuotta innolla, on vaikea käsittää mihin kokonainen vuosi tuntuu taas vierähtäneen. Kesävaatteet on jo hyvä tovi sitten kiikutettu varastoon, ja huomaan tarkastelevani kriittisesti tämän kalenterivuoden aikana aikaansaamiani asioita. Todettakoon, että en edellisessäkään kuussa onnistunut aikatauluttamaan urheilua säännölliseksi osaksi arkeani, vaikka niin kovasti itselleni uskottelin sen tekeväni. No mutta, ehkä ensi kuussa (tai sitä seuraavassa). Aika on onneksi siitä armollinen, että ajatuksen tasolla sitä tuntuu aina riittävän.
Perinteistä hampurilaismallia noudattaen todettakoon vielä loppuun, että olen varsin onnellinen muutoksesta muistuttavasta syksystä ja sen mukana tuomista uusista tuulista. Myös jännittävä HalVa-kausi lähestyy, mikä tarkoittaa sitä, että saamme pian roiman joukon uusia TuKY-aktiiveja toimintaan mukaan. Hauskaa, kivaa ja ennen kaikkea siistiä! Mutta juhlitaan nyt ensin lokakuun syntymäpäivät ja vuosijuhlat pois alta, ja nautitaan syksyn mukanaan tuomista uusista tuulista.
Pupuille pääsin lausumaan tervetuliaissanat jo viikko sitten ja onnistuneen orientaatioviikon myötä uusimman vuosikurssin matka Turun kauppakorkeakoulussa on polkaistu perinteikkäästi käyntiin. Nyt onkin aika toivottaa myös rusakot tervetulleiksi, nimittäin tervetulleiksi takaisin!
Tulevan syksyn osalta tunnelin päässä näkyy sitä kuuluisaa valoa, jota peräänkuulutettiin jo maaliskuussa ja lähtökohdat uuteen lukuvuoteen ovat viime syksystä muuttuneet. Koulun tilojen käyttöä sallitaan pikkuhiljaa enemmän ja opetusta järjestetään viimeisimmän tiedotteen mukaan pääosin hybridinä. Nämä ovat valtavia parannuksia pelkkään etäilyyn ja mahdollistavat toivottavasti jokaiselle riittävän joustavan tyylin suorittaa omia opintojaan. Lounais-Suomen AVIn perjantaina antamat höllennykset tulivat jopa hieman puun takaa: kokoontumisrajoitukset ja turvavälivaatimus ovat toistaiseksi poissa. Tämä tarkoittaa merkittävää helpotusta myös tapahtumien järjestämiselle, joten toivottavasti kohtapuoliin myös vanhemmat vuosikurssit saavat vetää kaapin perältä haalarit ylleen torstaibileiden merkeissä eikä isoja takapakkeja rajoitusten kanssa enää kohdattaisi.
Useat asiat ovat myös 1,5 vuoden aikana ehtineet muuttua. Moni vanhoista tutuista on valmistunut, muuttanut pois Turusta tai ehtinyt asua ulkomailla ilman, että asiaa on edes huomannut. Tämä tuntuu vähän surulliselta ja ajattelenkin, ettei pandemia niinkään vahingoittanut lähimpiä ihmissuhteita vaan sitä monipäisten tuttavien joukkoa, joiden kanssa oli kauppiksella tottunut moikkaamaan ja vaihtamaan muutaman sanan vähintään viikoittain. Mercakahvin hintakin on raketoinut, K-Lounge pölyttynyt pöhinän puutteesta ja nyt käytävät täyttyvät kahdella vuosikurssillisella uppo-outoja kasvoja, joihin ei ole toistaiseksi ole ollut mahdollisuutta tutustua.
Kurssit alkavat tänään ja vaikka tuntuu, ettei yliopisto itsekään vielä tiedä, miten hybridiopetus tai tilojen avaaminen käytännössä toteutuu, hätä ei silti ole tämän näköinen. Uskon, että pienen opettelun jälkeen uusi arki TSE:llä palaa totuttuihin uomiinsa, Mercalla raikuvaan nauruun ja Montun lounasruuhkiin. Nuoremmat vuosikurssit oppivat nopeasti talon tavoille ja alkavat luoda sitä samaa yhteishenkeä, auttamisen halua ja rentoa meininkiä, joka tähänkin asti on kauppiksen seinien sisäpuolella vallinnut. Tässä vanhemmat vuosikurssit toimivat esikuvina: Pitäkää yllä kuntalaishenkeä ja TuKY-legendoja sekä näyttäkää, miten vietetään Turun parasta opiskelijaelämää ja miten kaverin auttaminen kursseilla on raakaa kilpailua hedelmällisempää.
Toivon näkeväni syksyn mittaan mahdollisimman monia tuttuja kasvoja Zoomin sijaan Rehtorinpellonkadulla esimerkkinä nuoremmille vuosikursseille sekä tietysti myös tutustuvani moneen uuteen kuntalaiseen. Ja kyllä meillekin kaikille, jotka ovat jo lähempänä valmistumista, kuin omaa pupusyksyään, löytyy vielä niitä unohtumattomia hetkiä tapahtumissa ja TSE:llä vanhojen kavereiden ympäröimänä.
Tsemppiä eli TSEmii kaikille uuteen lukuvuoteen, törmäillään Mercalla!
Jo vuoden 2019 marraskuussa tiesin tämän hetken koittavan. Vuoroni reflektoida, tiivistää ja niputtaa hallitusvuosi 2020 puheenjohtajan roolissa Testamentti-kirjoituksen muotoon tulisi olemaan hieno hetki, sillä tuolloin pääsisin lisäämään nimeni ensimmäisen kerran vuonna 1983 julkaistun tekstin historiallisten kirjoittajien joukkoon. Timo Hiekkarannan aloittama perinne on jo lähes 40 vuotta käynnistänyt uuden TuKY-vuoden.
Marraskuussa 2019, maaliskuussa 2020 tai oikeastaan edes vielä viime kesänäkään en kuitenkaan olisi uskonut millaisessa tilanteessa tätä tekstiä tulisin lopulta kirjoittamaan. Vuosi ei ollut se juhlavuosi, jota kukaan, itseni mukaan lukien, oli toivonut. On kuitenkin hyvä purkaa ajatuksiaan paperille ja rauhassa miettiä, mitä oikein saimme aikaan vuotena, joka tuntui aika ajoin pelkältä puolustustaistelulta. Ristiriitaista on, miten jo tässä vaiheessa ihmismieli tuppaa muistamaan asiat kultareunuksilla varustettuina – ehkä se toisaalta jostakin myös kertoo.
Vuosi alkoi kuin mikä tahansa toinenkin. Pääsimme yhdessä upouuden hallituksen kanssa tiimiytymään, kuten kuuluukin. Intoa puhkuen lähdimme kohti juhlavuotta, ja ylpeinä kerroimme muille kylterijärjestöille lokakuussa koittavista seiskakymppisistä osallistuessamme Suomen Ekonomien introille ja Kylteripäiville. Helmikuussa vastaanotimme vanhat ylioppilaskuntaystävämme KY:n ja SHS:n Turun keskustassa loistaneeseen Pikkulaskiaiseen, jonka toteutus onneksemme onnistui hienosti ennen lattian romahtamista.
Maaliskuun synkkä viikko on puitu jo niin moneen kertaan läpi, että sen analysointi tässä lienee turhaa. Lopputuloksen tietävät kaikki – Mercatori tyhjeni, opiskelijaelämän ilottelu vappuna peruttiin, ja jatkuva epävarmuus alkoi vallita. Koko pöytäkunnan oli kuitenkin jatkettava Turun KY:n toiminnan jatkuvuuden eteen työskentelyä ilman mitään tietoa siitä, teemmekö työtä, jonka hedelmiä emme koskaan pääsisi korjaamaan. Elokuun lopussa uusille pupuille järjestetty perehdytysviikko onneksi toi valoa tunneliin, ja uusi vuosikerta saatiin integroitua Turun KY:n toimintaan. Tästä todisteena ennenäkemättömät hakijamäärät kaikkiin jaostoihin ja muihin projekteihin.
Projektien osalta Pikkulaskiainen jäi valitettavaksi vuoden ainoaksi toteutuneeksi. Tästä suurkiitos kaikille sen tekemiseen osallistuneille, mutta yhtä lailla haluan antaa tunnustusta ja valtavan kiitoksen vapputiimiin, TuKY-Speksiin sekä vuosijuhlatiimiin kuuluneille. Pyyteetön työnne ja valtava palonne saada projektinne toteutettua on loistanut läpi koko vuoden, mikä on mittaamattoman arvokasta.
Syksyn pimetessä jouduimme taas vetäytymään vahvemmin kuoreemme, mutta varovaisen optimistisina siitä, että paremmat ajat koittavat kyllä vielä. Tiesimme, että Turun KY pystyy selviämään kriiseistä, eivätkä vuoden 2020 pöytäkunnan ponnistelut todellakaan olleet olleet turhia. Jatkajat Turun KY:n vanhan rouvan pään kannattelussa yläilmoissa valittiin marraskuussa syyskokouksessa, jonka järjestäminen sekin vaati melkoisia ponnisteluja ja kymmeniä työtunteja. Vuoteen mahtui myös merkittäviä rekrytointeja, kun sekä talouspäällikkö, toiminnanjohtaja että myyntipäällikkö vaihtuivat. Kiitos väistyneille kahden vuoden panoksestanne ja manttelinperijöille toivotan iloa, jaksamista ja onnistumisia hienoissa rooleissanne.
Vuoden aikana kehitimme paljon Turun KY:n toimintaa muun muassa vihdoin uudistamalla palkitsemismalleja, luomalla projektikassan, päivittämällä ohjesääntöjä, tehostamalla viestintää, uudistamalla nettisivut ja vaikka mitä muuta. Kaikki tämä on kuitenkin tuntunut toissijaiselta – keskiössä on ollut se, että kannattelemme yhdessä sisukkaan ja esimerkillisen tiimimme kanssa Turun KY:tä pinnalla hymyssä suin, kaikesta huolimatta. Henkilökohtaiset kiitokset koko pöytäkunnalle on jaettu, enkä tässä kohtaa erittele kaikkea yksityiskohtaisesti. Olette tehneet korvaamatonta työtä.
Haluan kiittää ihan jokaista tänä vuonna Turun KY:n eteen töitä tehnyttä kuntalaista, olit sitten mukana jaostossa, toimijaryhmässä, asiantuntijaelimessä, projektissa tai missä tahansa. Vapaaehtoistyön kiitos on yhdessä kerätyt kokemukset, ilon hetket sekä yhdessä kasvaminen. Toivon, että olette jokainen saaneet vuodesta jotakin näistä irti, sillä sen olette todella ansainneet. On teidän ansiotanne, että voimme tässä tilanteessa yhdistyksenä näin hyvin.
Omalta osaltani pitkä tie aktiivisena kuntalaisena tulee nyt päätökseensä, mikä on äärettömän haikeaa. Olen saanut tältä yhteisöltä niin paljon, etten koskaan tule kokemaan antaneeni sille samalla mitalla takaisin. Tiedän kuitenkin ajan olevan nyt oikea väistyä sivuun ja uusiin haasteisiin. Kiitos jokaiselle, johon olen saanut näiden vuosien aikana tutustua. Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille, sidosryhmille ja muille, kenen kanssa töitä on tullut tehtyä.
Tsemppiä jokaiselle vuoteen 2021 omiin koitoksiinne, ja vielä kerran kiitos.
Joulun jo lähestyessä nopeaa vauhtia eksyin “vahingossa” kuuntelemaan Mariah Careyn klassikko jouluviisuja ja samalla muita vanhoja nostalgisia joulukappaleita, se sai minut miettimään. En sanoisi olevani mikään suurin joulun fanittaja, mutta tänä vuonna joulun tulo on tuntunut turvalliselta ja ihanan positiiviselta. Ystäväni ovat innoissaan jo koristelleet joulukuusensa ja ahkerimmat ovat ostaneet joululahjojakin valmiiksi. Vaikken itse ole jouluvaloja pidemmälle vielä päässyt niin olen silti kokenut muiden innostuksen, livenä tai somen kautta, todella piristävänä. Siitä inspiroituneena aion itsekin olla tänä vuonna vähän vähemmän kuin Grinch ja enemmän kuin Joulumuori.
Tämä vuosi on ollut käännekohtia täynnä ja ehkä juuri siksi, joulu tuntuu nyt entistä tärkeämmältä. Muutosten maailmassa sen merkitys ei ole muuttunut vaan korostunut, sillä se on edelleen asia mistä me kaikki päästään nauttimaan tavalla tai toisella. On se sitten ystävien kesken järjestettyjä pikkujouluja, Secret Santaa tai ihan vaan perheen kanssa pyhistä nauttimista, niin toivon, että jokainen ottaa joulun hieman avoimemmin vastaan tänä vuonna. Jotkut tarvitsevat sen tuomaa turvallisuuden tunnetta enemmän kuin toiset, mutta jokaisen on mielestäni silti hyvä muistaa lähimmäisiään nyt, kun siihen on oiva tilaisuus. Muistamisella en tarkoita ainoastaan perinteisiä lahjoja, sillä mielestäni ihanat eleet ja muistojen tekeminen voi olla jopa arvokkaampaa kuin fyysiset asiat (vaikka petyn ehkä vähän, jos en saa suklaata lahjaksi joltakin). Varsinkin, jos ei ole päässyt näkemään sukulaisia tai muita itselle tärkeitä ihmisiä, niin ihan pelkällä puhelinsoitolla pääsee jo pitkälle. Liikaa stressiä näistä asioista ei mielestäni kuitenkaan tarvitse ottaa, sillä jos joskus saa nauttia omasta mukavuusalueestaan, niin se on nyt.
Itse kiiruhdan viettämään joulua mummuni luokse heti kurssien viimeistelyn ja muiden hommien jälkeen, enkä voisi olla kiitollisempi siitä. Lähetänkin kaikille tsemppejä loppurutistusta varten ja toivon, että tekin pääsette viettämään joulua juuri haluamallanne tavalla. Muistakaa myös, ettei joululaulujen kuuntelemista tarvitse hävetä, rock that jingle!
On vaikea uskoa, että aikani Turun KY:n toiminnanjohtajana on pian ohi. Viimeiset kaksi vuotta ovat menneet aivan silmänräpäyksessä ja tarjonneet lukuisia unohtumattomia kokemuksia. Tässä blogitekstissä en aio kuitenkaan liikaa herkistellä menneitä vuosiani, vaan kertoa teille, mikä tekee juuri Turun KY:stä maailman parhaan työpaikan.
Turun KY:n yksi strategisista painopisteistä on ainutlaatuinen kasvuympäristö. Sen yksi tavoitteista on luoda ”mahdollisuus oppia ja kehittää itseään epäonnistumista pelkäämättä”. Koen tämän olevan myös yksi suurimmista rikkauksista Turun KY:llä työskentelemisessä. Kun aloitin toiminnanjohtajana, pelkäsin virheitä ja epäonnistumista. Pian kuitenkin ymmärsin, että täällä ei kukaan tuomitse, jos unohtaa ilmoittautumisen ulkkarivujuille tai tekee vahingossa tuplabuukkauksen Parkille. Meillä vallitsee turvallinen ja kannustava työympäristö, jossa ei ole epäonnistumisia, vaan pelkästään tilaisuuksia oppia.
Kannustavan työilmapiirin taustalla ovat tietenkin maailman rakkaimmat työkaverit. Kahden vuoden aikana olen saanut työskennellä läheisesti kahden eri hallituksen sekä Turun KY:n muiden työntekijöiden kanssa. Näistä ihmisistä on nopeasti muodostunut erittäin tiiviit ystäväporukat, joiden kanssa ”kesäkokouksia” pidetään vielä vuosienkin päästä. Vuosien varrella tulleet vastoinkäymiset (kuten esimerkiksi pieni koronapandemia) ovat aiheuttaneet unettomia öitä, mutta tiiviin työporukan tuomalla tuella niistäkin on selvitty. Läheisten työkavereiden lisäksi työskentely esimerkiksi koulun henkilökunnan kanssa on ollut opettavaista, ja on ollut hienoa nähdä, kuinka paljon tekemäämme työtä arvostetaan.
Toki työskentelyssä Turun KY:llä on myös niin sanottuja ”käytännöllisiä hyötyjä”. Kun toimisto sijaitsee omassa opinahjossa, on opintojen ja työn yhdistäminen varsin helppoa. Työ on monipuolista ja itsenäistä, ja omat työajat saa lähes poikkeuksetta päättää itse. Näistä pesteistä saa myös arvokasta työkokemusta ja tärkeitä kontakteja tulevaisuuden työuraa ajatellen.
Näillä puheilla haluan paitsi kiittää kaikkia, jotka ovat tehneet omina vuosinani Turun KY:stä maailman parhaan työpaikan, mutta myös kannustaa jokaista kiinnostunutta hakemaan toiminnanjohtajaksi tai myyntipäälliköksi. Lupaan, että se on päätös, jota ei tule katumaan!
Koronaa, työkiireitä, tenttejä. Tämä vuosi on ollut monella tapaa erilainen, kiireinen ja epävarma. Näin ollen emme ole millään onnistunut löytämään sopivaa viikonloppua keväältä tai kesältä vujutiimin virkistäytymismökkeilylle.
Tuli syksy ja kaikkien harmiksi päätettiin niin väistämättömästä asiasta: vuosijuhlat siirtyvät. Kun savu hiukan hälveni mieleeni juolahti, että tuo lokakuinen viikonloppuhan on kaikilla tiimiläisillä vapaana, mitä jos lähdettäisi silloin saaristoon.
Aiomme vujutiimin kesken tulevana viikonloppuna kokoustamisen ja virkistäytymisen ohessa pitää pienimuotoiset vuosijuhlat ja juhlistaa 70-vuotiasta yhdistystämme. Vaikka emme pääse Logomolle juuri tänä viikonloppuna juhlimaan niin voimme kaikki kuitenkin juhlistaa yhdistystämme omilla tahoillamme.
Mikä olisi parempi ajankohta muistella niitä niin huikeita viikonloppuja aiemmilla vuosijuhlilla: vertaansa vailla olevaa tunnelmaa VPK:lla, elämän parasta aikaa silliksellä ja vielä rakkaiden ystävien kanssa. Samalla voimme myös siirtää katseitamme jo kevääseen ja tuleviin tajunnanräjäyttäviin vuosijuhliin, mitä kevään juhlat tuovatkaan tullessaan..
Kannustan kaikkia ensi viikonloppuna antamaan edes pienen hetken rakkaalle yhdistyksellemme. Oli se sitten malja hyvän ystävän kanssa, pienen porukan “vuosijuhlat” tai ihan vain pelkkä pieni ajatus. Turun KY täyttää 70 vuotta ja ansaitsee se arvoisensa juhlat. Juhlitaan siis viikonloppuna TuKYä kaikki tavallamme ja tietenkin ajan hengessä vastuullisesti, keväällä pääsemme sitten juhlimaan yhdistystämme oikein kunnolla.
Oikein rattoisaa viikkoa kaikille ja kohottakaamme yhdessä malja iki-ihanalle Turun KY:lle!
Taneli Kaleva ja Teresa Niittumäki, vuosijuhlatuottajat 2020
Viime keväänä kirjoitin Kyräilijään, kuinka elämme outoja aikoja. Silloin ajankohtaisia aiheita olivat Uudenmaan sulku ja kuinka kaukaiselta tuntui ajatus Parkkibileistä. Nyt puoli vuotta myöhemmin olemme yhä tilanteessa, jossa tapahtumien järjestämisessä suurin osa ajasta menee sen pohtimiseen, kuinka asiat voidaan hoitaa mahdollisimman turvallisesti ilman, että joudumme pitämään ovet kokonaan kiinni. Outojen aikojen voinee siis sanoa jatkuvan yhä, mutta missä kohtaa oudot ajat sitten muuttuvat ”uudeksi normaaliksi”?
Vanhaa normaalia tässä tilanteessa on kuitenkin ainakin tämän blogitekstin tuottamisen hankaluus. Muistan pähkäilleeni keväälläkin aihetta pääni puhki, kunnes luovana ihmisenä päätin tarttua niistä ilmeisimpään. Käytänkin tällä kertaa tämän puheenvuoroni läpisemällä täysin turhista asioista, kuten siitä, miksi jokaisella tulisi olla oma toteemieläin ja miksi Monttu Juveneksen kaatuminen on uskomaton tragedia. Viestintävastaavamme Hanna ohjeisti minua, ettei blogiteksti saisi olla ”säälittävän lyhyt”, joten koittakaa kestää. ”Täältä pesee!”
Aloitetaan toteemieläimistä. Jokaisen tulisi mielestäni vähintäänkin pohtia, mihin eläimeen pystyy samaistumaan eniten, koska se kertoo yllättävän paljon henkilön suhtautumisesta itseensä ja siitä keskustelemalla saa myös osviittaa, kuinka muut ihmiset hänet näkevät. KY-Sportin vaellusexcursiolla kävimme tästä hienoja keskusteluja porukkamme kesken noustessamme kymmenettä viimeistä nousua ja yllättävän usein muiden näkemykset erosivat siitä, miten itse itsensä näkee ja kokee. Itsekin olen kuulemma liian aktiivinen pingviiniksi, vaikka kuinka yritin perustella pingviinien olevan aktiivisia ainakin Happy Feet -elokuvassa. Ehkä sinäkin vielä koet valaistuksen hetken ja löydät sinua eniten kuvaavan eläimen. Toivon kuitenkin ettei se vaadi 53 kilometrin vaellusta, tai jos vaatii, olet ainakin varustautunut sinne oikein.
Ja sitten toiseen asiaan – Monttu Juveneksen traagiseen poistumiseen keskuudestamme. Monttu on tavalla tai toisella ollut mukana muovaamassa TSE:n kulttuuria sellaiseksi kuin se nykyään on. Mistä muualta olisimme saaneet kahvit tukemaan Merca-pöhinäämme? Olisiko ilman Monttu Juvenesta syntynyt kaikki meemit Tikka Masalasta? Entä ilmaiset vohvelit lisäämällä Jodeliin kuva niistä? Kaikki nämä elämää suuremmat asiat tekivät meidän ravintolastamme, Montusta, niin huikean ja minä ainakin tulen kaiholla muistelemaan kaikkia niitä hetkiä, kun oli valittava ruuan ja luennon väliltä, koska jotenkin aina, kun Montussa yritti ruokailla, tuntui jono ylettyvän ainakin K-Loungelle asti.
Kaikille, jotka selvisitte tänne asti: toivottavasti viikostanne tulee edes hieman tasaisempi kokemus kuin tämän tekstin lukemisesta. Joskus ehkä kannattaisi olla jättämättä asioita viime tinkaan – se olisi ehkä helpottanut tätäkin projektia, mutta kukapa minä olen itseäni tuomitsemaan, kun ei pingviinit sellaiseen kykene.
Olispa Tikka Masalaa, tai edes siipiä.
Ps. Jos haluat sinappia, ota yhteys liikunta@tuky.fi ja saatat yllättyä…
”Muistiinpanovihot valmiina hankittuna. Vieressä post it laput valmiina. Ylirajauskynät värijärjestyksessä työpöydällä. Herätys aamun ensimmäiseen koulupäivään on asetettu. Uusi lukuvuosi voi alkaa ja olen valmis.”
”Jatkat puhelimen swaippailua. Ylös. Ylös. Alas. Ylös. Tuplaklikkaus. Kotinäytölle. Uusi sovellus auki. Toista. Huominen on tullut tullakseen. Ei sen kummempia valmisteluja tarvita”
”Lenkin jälkeen hikoiluttaa. Huominen ja ensimmäinen luento jännittää. Oli pakko päästä purkamaan jännitystä pienellä uhreilusuorituksella. Nyt vähän helpottaa”
Tässä mahdollisia pieniä tunnelmakatsauksia, joita mahdollisesti osa teistä eilen sunnuntai iltana saattoi kokea ennen maanantain ensimmäisen koulupäivän ja uuden lukuvuoden starttia. Kesä ja loma alkaa olemaan takanapäin. Minulle ja varmasti monelle muullekkin teistä uusi lukuvuosi tarkoittaa freesiä ja uutta starttia. Levänneenä jaksaa paremmin arkea.
Vaikka kesäloma onkin ohi ja on aika palata takaisin sorvin ääreen niin ei lepäämistä, omaa vapaa-aikaa ja palautumista sovi arjessakaan unohtaa. Kevään viimeisen periodin opintojani muistellessani muistin kuinka haastavaa saattoi olla vapaa-ajan ja koulutyön erottaminen kun kaikki tapahtui omassa opiskelija-asunnossani. Välillä päivät saattoivat olla 12 tunnin mittaisia ja välillä pidin useita omaehtoisia vapaapäiviä. Tasapaino puuttui. Uskon ja tiedän, että osa teistä saattaa jopa samaistua tähän. Nyt kun uusi stratti alkaakin tänään otankin tavoitteeksi raivata tasaisesti kalenteriini niitä vapaa-ajan kivoja asioita ’to do’ listojen sijaan. Urheilua, ystäviä, elokuvia, musiikkia, luonnosta nauttimista ja ihan mitä vaan ja kaikkea sitä mistä SINÄ nautit. Ja haluankin haastaa teidät muut toimimaan samoin. Arjen ei tarvitse olla ankeaa, vaan sisältää myös niitä asioita mitkä antaa sinulle drivea elämään. Levänneenä jaksaa paremmin ja itselleen tulee olla armollinen.
Haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa lukuvuoden alkua ja tsemppiä syksyn opintoihin!
Alkava syksy näyttäytyy meille kaikille varsin erinäköisenä, kun olisi vielä alkuvuodesta uskaltanut millään tapaa kuvitella. Keväällä iskenyt pandemia asetti yhdistyksemme toiminnalle, kuten kaikille muillekin, esteitä, joiden ylittäminen vaatisi järjestötoimijoilta aivan uudenlaista venymistä.
Alkujärkytyksestä selviydyttyä Turun KY nousi nopeasti jaloilleen. Alettiin keksiä luovasti erilaisia etätapahtumakonsepteja, järjestää viikottaisia Zoom-kahvihetkiä ja viettämään sitä kauan odotettua vappuakin – tietysti etänä. Yhdistyksen toimintaa suunnattiin hyvin nopeasti sisäisten prosessien kehittämiseen. Esimerkiksi erilaiset toimintaa ohjaavat dokumentit kävivät kesän aikana läpi päivitysprosesseja ja nyt alkavaan lukuvuoteen alettiin valmistautua aiempaa kriittisemmällä otteella.
Kauppakorkeakoulun uudet puput ovat myös uudenlaisessa tilanteessa verrattuna aiempiin vuosiin. Opinnot aloitetaan pääosin etänä, eikä Mercalle pääse heti ensimmäisestä viikosta alkaen viettämään kahvihetkiä totutulla tavalla. Sekä kauppakorkeakoulun henkilökunta että Turun KY ovat kuitenkin varmistamassa, että uudet opiskelijamme pääsevät integroitumaan osaksi yhteisöämme ensi hetkistä lähtien.
Kaikesta, ennen kaikkea kriisitilanteista, on aina syytä oppia jotain – siitä voi olla varma, että koronan läpi taisteleminen on kehittänyt Turun KY:tä entistä vastuullisemmaksi ja ketterämmäksi organisaatioksi. Tämä näkyy jatkossa tehokkaampana viestintänä, mukautuvampana tapahtumatuotantona ja vieläkin kokonaisvaltaisempana edunvalvontana.
Oikein antoisaa opiskeluvuotta jokaiselle ja tervetuloa juuri sinä, pupu!
Useilla meistä on mielessään tiettyjä tavoitteita, joihin
pyrimme aloittaessamme jonkun uuden projektin, harrastuksen tai jopa
elämänvaiheen. Haluamme saavuttaa asioita, kehittyä ja olla päivä päivältä
vähän parempia. Mielessämme näkyy kirkkaana keinot ja reseptit menestykseen.
Vielä useammat meistä kuitenkin ovat uuden tekemisensä aikana huomanneet, että asioiden kulku lähes poikkeuksetta eroaa suunnitellusta. Olosuhteet muuttuvat, omat tavoitteet ovatkin liian epärealistisia, eikä aika sittenkään riitä ihan kaikkeen mahdolliseen. Kaikkia asioita ja tavoitteita voi harvoin saavuttaa yhtäaikaisesti.
Tässä kohtaa onkin hyvä reflektoida hieman Ulkoasiainjaoston
kulunutta vuotta:
Ulkkiksen Pikkulaskiaisen mäenlaskuväline ei
tänäkään vuonna selvinnyt mäkeä ehjänä alas, kilpailua ei voitettu
Karuselliin ei saatu esiintymään Pikku G:n
veroista paluumuuttajaa
Monttu ei säilynyt täysin vaurioitta Sikawapusta
Kiertoajelubileet aiheuttivat stressitasojen
nousua tälläkin kertaa
PeIsKä ei täyttynyt yli tuhannesta kylteristä
ympäri Suomen opiskelijajärjestöjen
Osa tavoitteista oli pieniä, osa suurempia. Kaikkia tavoitteita ei saavutettu, eikä jokainen projekti ole mennyt maaliin tasan tarkkaan suunnitellulla tavalla. Ulkkis on kuitenkin jälleen mahdollistanut kymmeniä rikastavia kokemuksia, opetellut ja oppinut. Ulkkis on kasvanut ja kehittynyt.
Sama kaava toteutuu usein myös jokaisella meistä omissa projekteissamme ja tekemisissämme. Vaikka lopputulos ei aina olisi suunnitellun mukainen ja paras mahdollinen, on tärkeää muistaa olla ylpeä myös matkan varrella opituista asioista ja niistä pienistä kehitysaskelista, jotka olemme kullakin hetkellä pystyneet ottamaan.
EY is looking for new Consultants to join EY-Parthenon in Helsinki! In this role, you’ll get to work on high-impact projects across M&A, business transformation, Operations and IT, while collaborating with international teams and top-tier clients. This role is ideal if you’re interested in combining strong analytical thinking with hands-on problem-solving, enjoy working with data and analytics, and bring a driven mindset to management consulting.
Arki opiskelijana on usein tasapainottelua luentojen, oppimispäiväkirjojen ja tenttien välissä. Päivät täyttyvät tehtävälistoista ja ryhmätöiden palavereista, joista tulee ainakin itselleni liiankin helposti koko arjen aikataulu. Alku keväällä kuitenkin huomasin, että kalenterissani ei ole lainkaan tilaa sille, mikä tekee elämästä kevyttä eli harrastuksille. Tajusin, että olin unohtanut varata kalenteriini aikaa sellaiselle tekemiselle, jossa ei ole tavoitteita, mittareita tai suorituspalkintoja. Sellaista, joka ei tuota riviä ansioluetteloon, mutta kasvattaa jotain paljon tärkeämpää, nimittäin omaa hyvinvointiani.
Vaikka järjestötoiminta tuntuu meistä monelle palkitsevalta ja moni meistä pitää näitä hommia harrastuksena, olen kuitenkin sitä mieltä, että toisinaan on parempi päästää kokonaan irti kouluun liitännäisitä ympyröistä. Monille meistä sellainen mahdollisuus löytyy liikunnasta. On helppo ajatella, että liikunta on vain tapa ylläpitää kuntoa, mutta yhtä tärkeää on sen vaikutus mieleen. Välillä oma jaksaminen löytyy juuri siitä, että huomaa olevansa fyysisesti kykenevä, ei vain henkisesti sitkeä. Että voi käyttää kehoaan muuhunkin kuin koneen ääressä istumiseen tai kokouspöydällä nyökkäilyyn. Se tunne, kun kuntosalilla nousee ennätysmäärä rautaa tai pystytkin juoksemaan saman lenkin nopeammin kuin viime viikolla, antaa näkymättömästi voimaa kaikkeen muuhunkin tekemiseen.
Harrastuksen ei kuitenkaan tarvitse olla aina liikuntaa. Jotkut käyvät aamu-uinnilla avannossa, vaikka vesi on hyytävän kylmää. Toinen vannoo virkkauksen nimeen ja väittää, että se on ainoa hetki viikossa, jolloin kukaan ei puhu opintopisteistä ja pystyy toimimaan edes hetken automaatiolla kuormittamatta aivoja. Oikeastihan sillä, mikä harrastuksesi on, ei ole mitään väliä. Tärkeintä on, että itse nautit siitä ja voit saada selkeän rajan siihen, milloin olet oikeasti ansaitusti vapaalla.
Viisas äitini aina muistuttaa minua siitä, että opiskelijan suurin riski ei ole epäonnistuminen, vaan se, että unohtaa elää. Se kuulostaa dramaattiselta, mutta on ihan totta. Näen ympärilläni liian usein kalentereita, joissa ei ole yhtään tyhjää päivää. Tapahtuma toisensa perään, kokouksia, raportteja, tenttejä. Ja silti monen kasvoilla on vähän sellainen tyhjä ja onneton katse. Silloin harrastus ei olisi pelkkää vapaa-aikaa vaan se voisi olla tapa pitää jalat maassa ja mieli kasassa. Siinä missä joku toinen kasvattaa CV:tään, yritän itse opetella, että kaikkea ei tarvitse hallita niin kuin taulukkoa, eikä elämän tarvitse olla pelkkää suorittamista.
Ehkä opiskeluvuodet eivät lopulta olekaan pelkkää akateemista kasvua tai järjestöportaiden kipuamista. Ehkä niissä tärkeintä on löytää jonkinlainen rytmi, jossa suorittaminen ja eläminen pysyvät tasapainossa. Minulle harrastukseni ovat kuin ankkureita. Ne pitävät minut kiinni siinä kuka olen, vaikka ympärillä vaihtuisi kurssi, hallituskausi tai elämänvaihe. Tiedän, että huominen voi tuoda taas kiirettä ja kokouksia, ehkä liiankin täyden kalenterin. Mutta jos jostain olen varma, niin siitä että elämä ei ole kuin MacBookini Tj11 tehtävissä. Se ei kaadu, jos yksi solu jää tyhjäksi; päinvastoin, juuri tyhjät kohdat tekevät siitä elämisen arvoisen.
Monelle kauppisopiskelijalle Turun KY näyttäytyy keskeisimpänä opiskelijaelämän ja edunvalvonnan mahdollistajana. Eikä ihme, olemmehan näkyvillä opiskelijalle tapahtumissa ja somessa opiskelijan ensimmäisestä päivästä lähtien.
TYY sen sijaan voi monelle tuntua etäiseltä. Näin oli myös minulle, kunnes tulin valituksi edustajistoon viime syksynä, kiitos vielä luottamuksesta. Turun yliopiston ylioppilaskunta eli TYY on siis kaikkien yliopistolla opiskelevien yhteinen edunvalvoja sekä tapahtumajärjestäjä. Turun KY toimi omana ylioppilaskuntanaan vuoteen 2010 saakka, jolloin yhdistyimme yhdeksi ylioppilaskunnaksi. Tänä vuonna olemmekin kokoustaneet ja pitäneet lukuisia puheenvuoroja edustajiston kokouksissa ja juhlistaneet yhdistymisen vuosipäivää yhdessä TYYn hallituksen kanssa. Olenkin pohtinut, mikä ylioppilaskunnan rooli meidän arjessamme oikeastaan on. Moni haikailee edelleen itsenäistä ylioppilaskuntaa, mutta menneisyyteen on turha haikailla.
Opiskelijoiden yhteinen kattojärjestö on tietenkin tärkeä. Hyödymme TYYn tekemästä edunvalvonnasta yliopistolla ja valtakunnallisesti, jotta TuKYn huolet välittyvät muillekin kuin omalle tiedekunnallemme. Edustajistossa olemmekin tänä vuonna ajaneet esimerkiksi EXAM-tiloihin piirtonäyttöjä ja muistiinpanovälineitä, jotka meille kauppislaisille ovat erityisen tärkeitä. Opiskelijat ovat kuitenkin monista jakavista asioista hyvin montaakin mieltä, ja keskustelu eksyykin usein valtakunnapoliitikkaan. Siksi ylioppilaskunnan on vaikea edustaa täysin jokaista, päättyväthän edustajistonkin äänestykset usein lähes tasatilanteisiin. Pahimmillaan opiskelijan on siis pakko rahoittaa yhdistyksen toimintaa, jonka mielipiteistä hän saattaa olla täysin eri mieltä.
Turun KY:llä on varmasti laajin toimijakenttä koko yliopistoyhteisössä. Sen rahoittamiseen erityisesti toimijaryhmien osalta on TYYllä tärkeä rooli. Monelle toimijoista on varmasti varsin tuttua täytellä TYYn avustushakemuksia. Tässä ylioppilaskunta toimiikin hyvän opiskelijaelämän tärkeänä mahdollistajana. Jos jokaisen yksittäisen kerhon tulisi jäsenmaksuilla rahoittaa toimintansa, olisivat varmasti useat bileet, joissa olen itsekin käynyt, jääneet järjestämättä. On kuitenkin huomioitava, että jäsenmaksustasi vain noin 12 % palautuu jäsenjärjestöille, kun taas henkilöstö ja luottamushenkilökuluihin uppoaa noin 62 % jäsenmaksustasi.
Meidän on muistettava myös oma uniikki asemamme Turun yliopistoyhteisössä. Ainejärjestömme on yksi Suomen suurimmista ja vastaakin hallinnoltaan sekä organisaatioltaan edelleen lähes omaa ylioppilaskuntaansa. Omistamme tilat, jossa järjestämme tilaisuuksiamme, koulutamme tutorit sekä uudet toimijat vuosittain omille tavoillemme ja pidämme huolta oikeuksistamme tiedekunnassamme. On varsin ymmärrettävää, että pienempi tai nuorempi tiedekunta ei pysty tarjoamaan tätä jäsenistölleen, jolloin TYYn palvelut tulevat elintärkeiksi opiskelijakulttuurin mahdollistamiseksi. Ehkä juuri siksi mielestäni jäsenyyden pitäisikin olla vapaaehtoista, jotta yksilö voi itse päättää kokeeko hän jäsenmaksunsa tuovan hänelle vastinetta.
Jätän lukijan päätettäväksi, mitä mieltä ylioppilaskunnasta ja sen toiminnasta on. Kuitenkin muistutan vielä loppuun, että tähänkin toimintaan on mahdollista vaikuttaa. Jäsenyyden ollessa pakollista (tai kuten ylioppilaskunta-aktiiveilla on tapana sanoa automaattista) kannattaakin toiminnasta ottaa kaikki irti ja muokata sitä meidän näköiseksi. Tule siis juttelemaan TSE-listan edaattoreille ja muista äänestää jälleen edustajistovaaleissa vuonna 2027!
Vappuviikko! Suuri viikko, ehkä jopa yksi opiskeluvuoden odotetuimmista. Pian pääsemme ulkoiluttamaan valkolakkeja ja vielä rakkaita sinisiä haalareitamme. Vappu on ilon, opiskleijoiden ja työväen juhla. Useimmille se merkkaa karnevaalijuhlaa kevään tulon kunniaksi. Opiskelijoille lukuvuoden päätöstä ja hauskanpitoa. Munkkeja, tippaleipää, simaa ja serpentiiniä! Virallisimmillaan vappu on kuitenkin suomalaisen työn päivä. Johan tässä on taas lukuvuosi töitä paiskittu, mutta miksi ihmeessä me Vappua juhlimme…?
Vappua on vietetty jo keskiajalla 700-luvulla Saksassa nunna Walborgin muistopäivönä. Suomessa vappu on kuulunut ennen kaikkea maatalouden vanhoihin merkkipäiviin. Karja laskettiin laitumille valpurina ja Pohjanmaalla lapset juoksivat pellolla lehmänkellot kaulassa ja ”kellottivat”, karjaonnen takaamiseksi. Rannikkoseuduilla sen sijaan poltettiin juhlatulia, pidettiin hauskaa, juotiin olutta tai simaa ja tanssittiin. Pahojen voimien pois ajamiseksi ja hyvien voimien kutsuksi soitettiin kelloja. Savu ja meteli tosin suojeli myös karjaa petoeläimiltä.
Keski-Euroopassa sen sijaan Vappyönä ajateltiin kevään voimien voittavan talven ja pimeyden voimat. Työväenjuhla taas juontaa juurensa työsopimusten uusimisen ja työpaikkojen vaihdon päivään. Samalla se vakiintui työväen mielenosoituspäiväksi. Opiskelijat sen sijaan ovat viettäneet jo 1800-luvulla kevään juhlaa, Flooran päivää. Vähitellen kaikki nämä juhlat ovat yhdistyneet yhdeksi, nykyään Vappuna tunnetuksi juhlaksi!
Helsingissä lakitetaan Manta, Lappeenrannassa Kurki-patsas, Tampereella teekkarit Tammerkoskessa. Meillä puput lakitettiin jo syksyllä vujukauden avajaisissa, mutta tunnusomaisella kokardillamme koristetun lakin voi jälleen painaa päähänsä 29.4. klo 18 taidemuseonmäellä, TYYn kulkueen päätteeksi.
Vaikka tammikuussa tuntui, että aika matelee etanan lailla, on kevät vierähtänyt jälleen hurjaa tahtia. On ilo päästä viettämään jälleen Vappua Turussa, Vapun todellisessa kehdossa. Olihan Turku kuitenkin 1800-luvulla maamme ainoa yliopistokaupunki. Yksi varhaisimmista maininnoista vapusta löytyy vuodelta 1831 nimenoamaan Åbo Underrättelseristä. Vietetään siis vappua ilolla, perinteitä kunnioittaen ja ennen kaikkea hauskaa pitäen, niinkuin on selkeästi tehty myös historiassamme!
Lystiä vappua toivottaen,
Turun KY:n pöytäkunta ja Heidi Puro, viestintävastaava
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry pitää sääntömääräisen kevätkokouksensa keskiviikkona 29.4.2026 klo 08:30 kauppakorkeakoulun Lähitapiola-salissa. Yhdistyksessä ylintä päätösvaltaa käyttävät yhdistyksen kokoukset. Kokouksessa äänivaltaisia ovat kaikki yhdistyksen varsinaiset jäsenet. Omaa äänioikeuttaan voi käyttää vain paikan päällä kokouksessa. Kokousta voi seurata myös etänä Turun KY:n Youtube-kanavan livestriimin kautta.
Kokouksessa hyväksytään huomionosoitustoimikunnan kokoonpano, taloussektorin muutokset, taloudenhoidonohjesäännön päivitys, toimijaryhmäohjesäännön päivitys, jaosto-ohjesäännön päivitys sekä kunniaseuraohjesäännön päivitys. Lisäksi esitellään vuoden 2025 toimintakertomus, tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto sekä myönnetään vastuuvapaus edelliselle hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille.
Kokouksen sujuvuuden parantamiseksi toivomme, että perehdytte kokousmateriaaleihin jo etukäteen. Mikäli teillä on kysyttävää kokouksesta tai sen asialistasta, niin kysymyksiä voi ja kannattaa esittää etukäteen hallituksen puheenjohtajalle Emma Torniaiselle (puheenjohtaja@tuky.fi)
Alla kokouksen asialista:
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry:n kevätkokous
Aika: Keskiviikkona 29.4.2026 klo 08:30 Paikka: Lähitapiola-Sali, Turun kauppakorkeakoulu, Rehtorinpellonkatu 3, 20500, Turku.
Asialista
Kokouksen avaus
Laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen
Kokouksen puheenjohtajan valinta
Ääntenlaskijoiden, pöytäkirjantarkastajien ja sihteerin valinta
Esitetään toimintakertomus, tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto (Liitteet 7-9, esittelijät Seikkula ja Väänänen)
Tilinpäätöksen vahvistaminen, vastuuvapauden myöntäminen edelliselle hallitukselle ja muille vuoden 2025 vastuuvelvollisille
Muut mahdolliset esille tulevat asiat
Kokouksen päättäminen
Kokouksen liitteet on lähetetty jäsenille KY-Aktiivi sähköpostilistan kautta tiistaina 21.4.2026. — Dear member of Turun KY,
The Association of the Economics Students in Turku will hold its Spring Assembly on Wednesday, April 29th, 2026, at 08:30 in the Lähitapiola Hall at TSE. In the Association, the highest decision-making power is exercised by the general Assemblies of the Association. All members of the association have the right to vote at the Assembly. Voting rights can only be exercised in person at the Assembly. You may follow the Assembly remotely through the YouTube livestream, which will be held on Turun KY’s channel.
In the Assembly, the following will be approved: The composition of the Honorary Council, changes to Turun KY’s Finance Sector, updates to the rules for financial management, updates to the guidelines for clubs, updates to the guidelines for committees and updates to the honorary society regulation. Additionally, the 2025 annual report, financial statement, and auditors’ statement will also be presented, and discharge from liability will be granted to the previous year’s board and other responsible parties.
To improve the efficiency of the meeting, we hope that you will familiarise yourself with the meeting materials in advance. If you have any questions about the Assembly or the agenda, feel free to ask them in advance from the chair of the board, Emma Torniainen (puheenjohtaja@tuky.fi)
Below is the agenda for the Spring Assembly:
Spring Assembly of the Association of the Economics Students in Turku
Date: Wednesday, April 29th, 2026, at 08:30 Location: Lähitapiola Hall, Turku School of Economics, Rehtorinpellonkatu 3, 20500 Turku.
Agenda
Opening of the meeting
Declaration of legality and decision-making authority
Selection of the chairperson of the meeting
Selection of the vote counters, minute-checkers, and the secretary of the meeting
Approval of the agenda
Announcements
Selection of the honorary council (Appendix 1, presented by Kari)
Changes to the Finance Sector (Appendix 2, presented by Torniainen)
Updates to the rules for financial management (Appendix 3, presented by Seikkula)
Updates to the guidelines for clubs (Appendix 4, presented by Seikkula)
Updates to the guidelines for committees (Appendix 5, presented by Seikkula)
Updates to the honorary society regulations (Appendix 6, presented by Seikkula)
Presentation of the action report, financial statements, and auditors’ statement (Appendices 7-9, presented by Seikkula and Väänänen)
Approval of the financial statements and granting of discharge from liability to the board and other responsible parties of 2025
Any other business
Closing of the meeting
The assembly’s appendices have been sent to members through KY-Aktiivi mailing list on Tuesday 21.4.2026.
Olin kliseisesti kirjoittamassa tätä blogia siitä, millaista on ollut olla tänä keväänä pupuna pöytäkunnassa ja työskennellä TuKYlla myyntipäällikkönä. Se ei itsessään ollut mikään ihmeellinen tarina, vaan porukka on ennemmin kysellyt, miten ihmeessä päädyin tähän hommaan.
Ajattelinpa kertoa nyt tarinani, miten päädyin TuKYlle töihin ja moneen muuhun hommaan, vaikkapa tälleen pupuna.
Vastaus tähän on niinkin simppeli kuin järjestötoiminta – hullu valttikortti elämässä.
Olen ollut tavalla tai toisella järjestömaailmassa viimeiset 6 vuotta elämästäni, tehden ensimmäiset 3 vuotta pääosin vapaaehtoistöitä ja vasta neljännen vuoden kohdalla harrastuneisuus alkoi käytännössä muuttua duuniksi.
Järjestöissä pyörittyäni pääsin tekemään hyvin erilaisia hommia ja kokeilemaan niin viestinnän, myynnin, tapahtumatuotannon kuin talouden pestejä sekä löytämään just ne asiat, mitkä minua kiinnostaa.
Kuitenkin samaan aikaan kun tuntui, että opin paljon uutta, sain usein kuulla, että tuhlaan aikaani. Edelleen muistelen, miten lukiossa oponi vähätteli harrastuksiani ja vihjaili, että tuolla tekemisellä ei pitkälle elämässä pääse.
Lopulta “ajan tuhlaukseni” on vienyt minut mm. unelmatöihin Helsinkiin 19-vuotiaana, tapaamisiin jopa presidenttimme kanssa, esiintymään Yle Aamuun, kuntapolitiikkaan, TuKYlle töihin pupuna ja viime helmikuussa legendaariselle AGT:lle töihin.
Tämän blogini tarkoituksena ei ole kuitenkaan leveillä omilla saavutuksilla, vaan muistuttaa, että jos mietit nyt, miksi teet jotain hommaa “ilmaiseksi”, niin se tulee vielä maksamaan itsensä takaisin moninkertaisena. Ja jos joku sanoo, että keskityt vääriin asioihin, niin aina ei tarvitse uskoa.
Elämme ajassa, kun hyvänä tyyppinä oleminen ei aina riitä työpaikan saamiseen, vaan jo aloitustason hommissa vaaditaan usein kokemusta. Kun mietit seuraavan kerran, mistä sitä saisi, niin ajattele vapaaehtoishommia.
Jos et vielä ole yhdessäkään koulumme “harrastekerhossa”, harkitse vahvasti sellaiseen liittymistä. Kokeile uusia asioita, varsinkin jos lähdit kauppikseen, koska et oikein tiennyt, mitä haluat olla isona.
Ehkä päädyt täysin vahingossa ja vähän pakotetusti hoitamaan yritysyhteistyötä ja neljä vuotta myöhemmin huomaat harkitsevasi uraa kumppanuuksien parissa. Ikinä ei tiedä, mutta kokeilemalla ei mitään menetä.
