Miten sitä osaisi niputtaa kokonaisen hallitusvuoden verran elämää ja tekoja Turun KY:ssä yhteen pieneen blogitekstiin? Samaista kysymystä on varmasti pohtinu jo vuodesta 1983 asti jokainen Turun KY:n puheenjohtaja oman kautensa päättyessä. Silloinen puheenjohtaja Timo Hiekkaranta aloitti tähän päivään saakka jatkuneen perinteen, jossa edellisen vuoden puheenjohtaja aloittaa uuden TuKY-vuoden reflektoimalla kulunutta vuotta Testamentti-kirjoituksen muodossa. Samalla kääntyy esiin uusi sivu yhdistyksen historiankirjoitusta, valmiina seuraavalle puheenjohtajalle ja hallitukselle täytettäväksi tulevan vuoden sattumuksilla ja saavutuksilla.
Palatakseni hetkeksi marraskuuhun 2020, jolloin minut oli juuri valittu Turun KY:n tulevaksi puheenjohtajaksi, oli fiilikseni innokas, jännittynyt ja odottava. Samalla kuitenkin aidosti pelkäsin, millaisia haasteita tuo puheenjohtajuus yhdistettynä pandemiaan ja onko minusta johdattelemaan Turun KY läpi vuoden, jossa kriiseiltä ja ikäviltä päätöksiltä ei taatusti tultaisi välttymään. Nyt tätä blogitekstiä kirjoitellessa tunnelma on päinvastainen: helpottunut ja ylpeä, mutta samalla kovin haikea. Näiden kahden hetken väliin mahtuu reilun vuoden verran tunteiden vuoristorataa ja erilaisia ääripäitä, onnistumisista ja ilon hetkistä takaiskuihin ja pettymyksiin.
Kevät oli pitkälti Zoomin, yliopiston punaisen koronavalon ja tiukkojen rajoitusten tahdittama. Normaalin vuoden aloittavia tapahtumia tai tutustumisiltoja hallitusten ja toimijoiden kesken päästy edellisen vuoden tapaan toteuttamaan. Alkuvuosi täyttyi odotuksesta, “jospa rajoitukset pian väistyisivät.” Tilanteen epävarmuudesta huolimatta oli huojentavaa, millaisella tarmolla hallitus, työntekijät ja kaikki toimijat käärivät hihansa ja lähtivät ennakkoluulottomasti työskentelemään omilla sektoreillaan. Pandemia ei hellittänyt ja kevään ensi merkkien ilmaantuessa totesimme olevamme jo toisen etävapun sekä keväälle siirrettyjen 70. vuosijuhlien etätoteutuksen edessä. Vaikka etätapahtumat painivat eri sarjassa kuin tavalliset tapahtumat, oli mahtavaa saada kuntalaisia sankoin joukoin ruutujen ääreen, olipa kyse sitten juurikin muutaman viikon kestäneistä vappuhulinoista etäkuntalaisbailuineen tai rakkaan sinikultaisen 70-vuotisen taipaleen juhlistamisesta. Tärkeä osoitus siitä, ettei kuntalaishenki vähästä hetkahda.
Jos keväällä jouduttiin jarruttelemaan, mentiin läpi syksyn sellaisella vauhdilla, että välillä hirvitti. Uudet puput toivotettiin tervetulleiksi yhteisöön hitusen muokattujen perehdytysviikon perinteiden mukaisesti, esimerkiksi ekan illan bileillä Educariumin pihalla sekä legendaarisella KaupSulla ja Pupujaisilla. Ja siitä lähtikin rullaamaan koko Turun KY:n tapahtumatarjonta kaikessa rikkaudessaan, kannustaen kuntalaisia jälleen vetämään haalarit jalkaansa ja tapaamaan vanhoja kavereita ja uusia tuttavuuksia. Perinteitä vaalittiin ja syksy huipentuikin vuosijuhlakauteen, loistokkaisiin vujuihin Logomossa, vanhoille hallitusaktiiveille järjestettyyn Alumnigaalaan sekä tyylikkääseen PMPJ:hin kauppiksella.
Vaikka tapahtumat ovat tärkeitä, oli hallituksella työpöydällään paljon muutakin, joka vei Turun KY:n toimintaa taas monta askelta eteenpäin. Vuoden aikana muun muassa saatoimme loppuun toimijoiden palkitsemisuudistuksen, kehitimme Parkin vuokraustoimintaa ja kalustusta, päivitimme yhdistyksen taloudenpidon dokumentteja ja paransimme talouden seurattavuutta, kehitimme Terve Mieli -hanketta sekä loimme yhdistykselle täysin uudet eettiset pelisäännöt eli Code of TuKYn. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ollut se, miten uuttera joukkiomme, hallitus ja työntekijät, ei haasteiden edessä lannistunut, vaan seisoi esimerkillisesti toistensa tukena ja piti Turun KY:n pyörät pyörimässä läpi monivaiheisen vuoden. Kiitokset koko pöytäkunnalle on jo jaettu, tiedätte miten paljon arvostan teitä. Olette tehneet korvaamatonta työtä.
Marraskuun syyskokouksessa valittiin yhdistyksen toimintaa jatkamaan uusi innokas hallitus ja vuoteen mahtui myös hienoja rekrytointeja, kun talouspäällikön ja baarimestarin virkoihin saatiin uudet tekijät. Toivotankin manttelinperijöille menestystä, jaksamista ja onnistumisia tulevaan vuoteen, pitäkää lippu korkealla.
Haluan osoittaa kiitokseni kaikille kuluneen vuoden aikana Turun KY:n hyväksi työskennelleille, niin jaostoille, toimijaryhmille, asiantuntijaelimille, projekteille kuin missä tahansa muussa toiminnassa mukana olleille. Te mahdollistatte sen, että hankalistakin ajoista huolimatta Turun KY kukoistaa ja tarjoaa opiskelijoillemme parasta mahdollista turkulaista opiskelijaelämää. Vapaaehtoistyön suurinta kiitosta ovat jaetut ilon hetket, kerätyt muistot ja yhdessä kasvaminen, toivottavasti siis olette päässeet nauttimaan vuodestanne.
Oma pitkä tieni aktiivikuntalaisena on käymässä loppuun, vaikka hetkittäin tuntuu, että Turun KY:stä on mahdotonta kokonaan päästää irti, ainakin henkisellä tasolla. Nyt on kuitenkin ansaitun tauon paikka ja tilaisuus katsella hieman ympärilleen. Ehkä minut tulevaisuudessa voi vielä löytää jostain pienestä ”eläköitymispestistä.” Silti tämä yhteisö on antanut minulle niin paljon enemmän, kuin voin koskaan antaa sille takaisin. Kiitos jokaiselle, johon olen saanut näiden vuosien aikana tutustua, te teette Turun KY:stä sen paikan, jota niin kovin rakastan. Kiitos myös sidosryhmille, yhteistyökumppaneille ja kaikille, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä.
TSEmppiä jokaiselle vuoden 2022 koitoksiin, törmäillään Mercalla taas, kun on sen aika!
Huom. Tämän kirjoituksen sisältö edustaa vain yhden opiskelijan mielipidettä. Toivottavasti edes yksi vinkki on jollekin hyödyllinen.
Taustaa: Olen kolmannen vuoden laskentatoimen ja rahoituksen opiskelija ja ensimmäisen vuoden matematiikan opiskelija. Olen ollut yhdistyksen toiminnassa mukana eri toimissa vuodesta 2019.
Tämän blogin tarkoitus on auttaa väki kauppiksen ensimmäisten isojen haasteiden ohitse, sillä tietoisuus vanhempien vuosikurssien metodeista tuntuu pandemian myötä osittain kadonneen. Tässä kirjoituksessa esitän yleisimmät kompastuskivet ja sen, kuinka niiden yli on aiemmin kömmitty.
Kivi 1 – Yliopisto-opiskelu
Yliopistopiireissä liikkuu sanonta: Jos et pärjää kurssilla, et ole huono opiskelija, vaan sinulla on huonoja kavereita.
Sanonta on itsessään turhan kärjistävä, mutta opetus on seuraava: Kukaan ei voi osata kaikkea, joten nojaudu kavereihin opinnoissa. Tämä voi tuntua olevan helpommin sanottu kuin tehty, mutta nyt, kun koululle taas pääsee, kannattaa sinne oikeasti mennä.
Oman pupusyksyni opinnot tapahtuivat lähinnä K-loungessa. Nyt matikan puolella kuulun demoryhmiin, joissa jaetaan tehtävien ratkaisuja, jos niitä ei itse ole osannut tai ehtinyt ratkaista.
Kivi 2 – Grindattavat kurssit LRYA/LRYB
Tässäpä kurssit, joista pääsee kunnialla läpi vain grindaamalla.
Niin masentava vinkki kuin se onkin, näistä kursseista on erityisen hankala päästä läpi (varsinkin hyvällä arvosanalla) ilman viikoittaista työskentelyä. Toisaalta viikoittaisen työskentelyn jälkeen kurssien tentit voivat osalle tuntua turhankin helpoilta.
Grindauksessa avainasemaan monelle nousevat opiskelijaryhmät. Ellet ollut edellisessä elämässä Benediktiinimunkki, on helpoin tapa kerätä itsekuri muiden opintojen — ja erityisesti tapahtumien — lomassa opiskelemalla ryhmässä viikoittain.
Kivi 3 – RU1A
Tällä kurssilla läpipääsyn näkökulmasta sanasto on olennaisempaa kuin kielioppi. Onneksi kurssin sanastoa varten on jo luotu quizlet:
Sanaston ollessa hallussa, tarvitsee enää perustason kieliopin, jotta osaa sanastoa käyttää oikein. Tähän voi auttaa mm. Yle X3M:n kuuntelu — tai muu ruotsalainen media — josta saa tavallisimmat lauserakenteet haltuunsa.
Kivi 4 – KTY
Tämä tuntuu olevan monelle kompastuskivi. Syynä lienee valtavan laaja kurssimateriaali ja sitäkin valtavampi kurssikirja. Yksi tapa päästä kurssista läpi onkin unohtaa suositeltu kurssikirja ja opiskella sen sijaan Matti Pohjolan Taloustieteen Oppikirja. Moni saattaakin tunnistaa kyseisen opuksen vanhana taloustieteen pääsykoekirjana. Kirja kattaa kurssin osa-alueen tiiviimmin ja opiskelijaystävällisemmin. Vitosta se ei toki takaa, mutta niitäkin on tuon kirjan avulla saatu.
Tässä on kurssi, jossa prujusta on valtavasti hyötyä. Jos käsitteet tuntuvat latinalta, on lukiosta tuttu Jokaisen Oikeustieto hyvä apukirja. Sieltä löytyvät helposti lähestyttävät tiivistelmät, jotka riittävät YJY:n tentin oikein/väärin kysymyksiin. Erityishuomiona nostaisin esiin sen, että vaikka kurssi on aiheellisesti yritysjuridiikan perusteet, kannattaa pitää silmällä myös muihin kuin yrityksiin ja markkinoihin kohdistuvia aiheita.
Kivi 6 – TKMY1/TKMY3
Näiden hankaluutta ei paljoa tarvitse Mercalla selitellä.
Ellet ole opiskellut matematiikkaa harrastuksena ennen kauppista, niin heitä pruju hetkeksi pois ja katoppa nämä. Vanhemman kaartin tiedossa on ollut jo vuosia TKMY for dummies -sarja, eli kahden legendaarisen opiskelijan tekemät muistiinpanot prujuille uskollisella tyylillä. Nämä teokset ovat saaneet useat vuosikurssit lopulta tenttisalista ulos voittajina.
Kurkistin kalenteria ja kauhistuin siitä faktasta, että tällä viikolla alkaa jo lokakuu. Tänä vuonna lokakuu tarkoittaa mulle monia kivoja asioita. Lokakuu ja syksy vuodenaikana ylipäänsä on aina kuulunut omiin suosikkeihin– olenhan tässä kuussa syntynyt ja jo pienestä saakka vannoutunut syksyn lapsi. Muuttuva luonto ja kerrospukeutumista vaativat syyssäät tuovat aina pimenevien iltojen lisäksi mukanaan myös jotain uutta ja virkistävää. Lokakuussa juhlimme rakkaan sinikultaisen yhdistyksemme vuosijuhlia, ja jos kaikki menee hyvin, kotiutamme kuun lopussa pieneen perheeseemme tänä vuonna myös toisen koiran. Paljon iloisia, jännittäviä ja hyvää mieltä tuovia asioita siis. Saatoinpa myös tilata jo rakastamaani joulua silmällä pitäen joulukalenterin keittiön nurkkaan odottamaan; kolkutteleehan joulukin lokakuun myötä jo (mukamas) ovella.
Jostain syystä lokakuu on kuitenkin aina ollut mulle myös haikeaa aikaa. Huomaan vuoden olevan jo loppusuoralla ja hämmennyn siitä, että kesä on kääntynyt syksyyn. Vaikka odotankin tulevaa ja vaikkapa uutta vuotta innolla, on vaikea käsittää mihin kokonainen vuosi tuntuu taas vierähtäneen. Kesävaatteet on jo hyvä tovi sitten kiikutettu varastoon, ja huomaan tarkastelevani kriittisesti tämän kalenterivuoden aikana aikaansaamiani asioita. Todettakoon, että en edellisessäkään kuussa onnistunut aikatauluttamaan urheilua säännölliseksi osaksi arkeani, vaikka niin kovasti itselleni uskottelin sen tekeväni. No mutta, ehkä ensi kuussa (tai sitä seuraavassa). Aika on onneksi siitä armollinen, että ajatuksen tasolla sitä tuntuu aina riittävän.
Perinteistä hampurilaismallia noudattaen todettakoon vielä loppuun, että olen varsin onnellinen muutoksesta muistuttavasta syksystä ja sen mukana tuomista uusista tuulista. Myös jännittävä HalVa-kausi lähestyy, mikä tarkoittaa sitä, että saamme pian roiman joukon uusia TuKY-aktiiveja toimintaan mukaan. Hauskaa, kivaa ja ennen kaikkea siistiä! Mutta juhlitaan nyt ensin lokakuun syntymäpäivät ja vuosijuhlat pois alta, ja nautitaan syksyn mukanaan tuomista uusista tuulista.
Pupuille pääsin lausumaan tervetuliaissanat jo viikko sitten ja onnistuneen orientaatioviikon myötä uusimman vuosikurssin matka Turun kauppakorkeakoulussa on polkaistu perinteikkäästi käyntiin. Nyt onkin aika toivottaa myös rusakot tervetulleiksi, nimittäin tervetulleiksi takaisin!
Tulevan syksyn osalta tunnelin päässä näkyy sitä kuuluisaa valoa, jota peräänkuulutettiin jo maaliskuussa ja lähtökohdat uuteen lukuvuoteen ovat viime syksystä muuttuneet. Koulun tilojen käyttöä sallitaan pikkuhiljaa enemmän ja opetusta järjestetään viimeisimmän tiedotteen mukaan pääosin hybridinä. Nämä ovat valtavia parannuksia pelkkään etäilyyn ja mahdollistavat toivottavasti jokaiselle riittävän joustavan tyylin suorittaa omia opintojaan. Lounais-Suomen AVIn perjantaina antamat höllennykset tulivat jopa hieman puun takaa: kokoontumisrajoitukset ja turvavälivaatimus ovat toistaiseksi poissa. Tämä tarkoittaa merkittävää helpotusta myös tapahtumien järjestämiselle, joten toivottavasti kohtapuoliin myös vanhemmat vuosikurssit saavat vetää kaapin perältä haalarit ylleen torstaibileiden merkeissä eikä isoja takapakkeja rajoitusten kanssa enää kohdattaisi.
Useat asiat ovat myös 1,5 vuoden aikana ehtineet muuttua. Moni vanhoista tutuista on valmistunut, muuttanut pois Turusta tai ehtinyt asua ulkomailla ilman, että asiaa on edes huomannut. Tämä tuntuu vähän surulliselta ja ajattelenkin, ettei pandemia niinkään vahingoittanut lähimpiä ihmissuhteita vaan sitä monipäisten tuttavien joukkoa, joiden kanssa oli kauppiksella tottunut moikkaamaan ja vaihtamaan muutaman sanan vähintään viikoittain. Mercakahvin hintakin on raketoinut, K-Lounge pölyttynyt pöhinän puutteesta ja nyt käytävät täyttyvät kahdella vuosikurssillisella uppo-outoja kasvoja, joihin ei ole toistaiseksi ole ollut mahdollisuutta tutustua.
Kurssit alkavat tänään ja vaikka tuntuu, ettei yliopisto itsekään vielä tiedä, miten hybridiopetus tai tilojen avaaminen käytännössä toteutuu, hätä ei silti ole tämän näköinen. Uskon, että pienen opettelun jälkeen uusi arki TSE:llä palaa totuttuihin uomiinsa, Mercalla raikuvaan nauruun ja Montun lounasruuhkiin. Nuoremmat vuosikurssit oppivat nopeasti talon tavoille ja alkavat luoda sitä samaa yhteishenkeä, auttamisen halua ja rentoa meininkiä, joka tähänkin asti on kauppiksen seinien sisäpuolella vallinnut. Tässä vanhemmat vuosikurssit toimivat esikuvina: Pitäkää yllä kuntalaishenkeä ja TuKY-legendoja sekä näyttäkää, miten vietetään Turun parasta opiskelijaelämää ja miten kaverin auttaminen kursseilla on raakaa kilpailua hedelmällisempää.
Toivon näkeväni syksyn mittaan mahdollisimman monia tuttuja kasvoja Zoomin sijaan Rehtorinpellonkadulla esimerkkinä nuoremmille vuosikursseille sekä tietysti myös tutustuvani moneen uuteen kuntalaiseen. Ja kyllä meillekin kaikille, jotka ovat jo lähempänä valmistumista, kuin omaa pupusyksyään, löytyy vielä niitä unohtumattomia hetkiä tapahtumissa ja TSE:llä vanhojen kavereiden ympäröimänä.
Tsemppiä eli TSEmii kaikille uuteen lukuvuoteen, törmäillään Mercalla!
Jo vuoden 2019 marraskuussa tiesin tämän hetken koittavan. Vuoroni reflektoida, tiivistää ja niputtaa hallitusvuosi 2020 puheenjohtajan roolissa Testamentti-kirjoituksen muotoon tulisi olemaan hieno hetki, sillä tuolloin pääsisin lisäämään nimeni ensimmäisen kerran vuonna 1983 julkaistun tekstin historiallisten kirjoittajien joukkoon. Timo Hiekkarannan aloittama perinne on jo lähes 40 vuotta käynnistänyt uuden TuKY-vuoden.
Marraskuussa 2019, maaliskuussa 2020 tai oikeastaan edes vielä viime kesänäkään en kuitenkaan olisi uskonut millaisessa tilanteessa tätä tekstiä tulisin lopulta kirjoittamaan. Vuosi ei ollut se juhlavuosi, jota kukaan, itseni mukaan lukien, oli toivonut. On kuitenkin hyvä purkaa ajatuksiaan paperille ja rauhassa miettiä, mitä oikein saimme aikaan vuotena, joka tuntui aika ajoin pelkältä puolustustaistelulta. Ristiriitaista on, miten jo tässä vaiheessa ihmismieli tuppaa muistamaan asiat kultareunuksilla varustettuina – ehkä se toisaalta jostakin myös kertoo.
Vuosi alkoi kuin mikä tahansa toinenkin. Pääsimme yhdessä upouuden hallituksen kanssa tiimiytymään, kuten kuuluukin. Intoa puhkuen lähdimme kohti juhlavuotta, ja ylpeinä kerroimme muille kylterijärjestöille lokakuussa koittavista seiskakymppisistä osallistuessamme Suomen Ekonomien introille ja Kylteripäiville. Helmikuussa vastaanotimme vanhat ylioppilaskuntaystävämme KY:n ja SHS:n Turun keskustassa loistaneeseen Pikkulaskiaiseen, jonka toteutus onneksemme onnistui hienosti ennen lattian romahtamista.
Maaliskuun synkkä viikko on puitu jo niin moneen kertaan läpi, että sen analysointi tässä lienee turhaa. Lopputuloksen tietävät kaikki – Mercatori tyhjeni, opiskelijaelämän ilottelu vappuna peruttiin, ja jatkuva epävarmuus alkoi vallita. Koko pöytäkunnan oli kuitenkin jatkettava Turun KY:n toiminnan jatkuvuuden eteen työskentelyä ilman mitään tietoa siitä, teemmekö työtä, jonka hedelmiä emme koskaan pääsisi korjaamaan. Elokuun lopussa uusille pupuille järjestetty perehdytysviikko onneksi toi valoa tunneliin, ja uusi vuosikerta saatiin integroitua Turun KY:n toimintaan. Tästä todisteena ennenäkemättömät hakijamäärät kaikkiin jaostoihin ja muihin projekteihin.
Projektien osalta Pikkulaskiainen jäi valitettavaksi vuoden ainoaksi toteutuneeksi. Tästä suurkiitos kaikille sen tekemiseen osallistuneille, mutta yhtä lailla haluan antaa tunnustusta ja valtavan kiitoksen vapputiimiin, TuKY-Speksiin sekä vuosijuhlatiimiin kuuluneille. Pyyteetön työnne ja valtava palonne saada projektinne toteutettua on loistanut läpi koko vuoden, mikä on mittaamattoman arvokasta.
Syksyn pimetessä jouduimme taas vetäytymään vahvemmin kuoreemme, mutta varovaisen optimistisina siitä, että paremmat ajat koittavat kyllä vielä. Tiesimme, että Turun KY pystyy selviämään kriiseistä, eivätkä vuoden 2020 pöytäkunnan ponnistelut todellakaan olleet olleet turhia. Jatkajat Turun KY:n vanhan rouvan pään kannattelussa yläilmoissa valittiin marraskuussa syyskokouksessa, jonka järjestäminen sekin vaati melkoisia ponnisteluja ja kymmeniä työtunteja. Vuoteen mahtui myös merkittäviä rekrytointeja, kun sekä talouspäällikkö, toiminnanjohtaja että myyntipäällikkö vaihtuivat. Kiitos väistyneille kahden vuoden panoksestanne ja manttelinperijöille toivotan iloa, jaksamista ja onnistumisia hienoissa rooleissanne.
Vuoden aikana kehitimme paljon Turun KY:n toimintaa muun muassa vihdoin uudistamalla palkitsemismalleja, luomalla projektikassan, päivittämällä ohjesääntöjä, tehostamalla viestintää, uudistamalla nettisivut ja vaikka mitä muuta. Kaikki tämä on kuitenkin tuntunut toissijaiselta – keskiössä on ollut se, että kannattelemme yhdessä sisukkaan ja esimerkillisen tiimimme kanssa Turun KY:tä pinnalla hymyssä suin, kaikesta huolimatta. Henkilökohtaiset kiitokset koko pöytäkunnalle on jaettu, enkä tässä kohtaa erittele kaikkea yksityiskohtaisesti. Olette tehneet korvaamatonta työtä.
Haluan kiittää ihan jokaista tänä vuonna Turun KY:n eteen töitä tehnyttä kuntalaista, olit sitten mukana jaostossa, toimijaryhmässä, asiantuntijaelimessä, projektissa tai missä tahansa. Vapaaehtoistyön kiitos on yhdessä kerätyt kokemukset, ilon hetket sekä yhdessä kasvaminen. Toivon, että olette jokainen saaneet vuodesta jotakin näistä irti, sillä sen olette todella ansainneet. On teidän ansiotanne, että voimme tässä tilanteessa yhdistyksenä näin hyvin.
Omalta osaltani pitkä tie aktiivisena kuntalaisena tulee nyt päätökseensä, mikä on äärettömän haikeaa. Olen saanut tältä yhteisöltä niin paljon, etten koskaan tule kokemaan antaneeni sille samalla mitalla takaisin. Tiedän kuitenkin ajan olevan nyt oikea väistyä sivuun ja uusiin haasteisiin. Kiitos jokaiselle, johon olen saanut näiden vuosien aikana tutustua. Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille, sidosryhmille ja muille, kenen kanssa töitä on tullut tehtyä.
Tsemppiä jokaiselle vuoteen 2021 omiin koitoksiinne, ja vielä kerran kiitos.
Joulun jo lähestyessä nopeaa vauhtia eksyin “vahingossa” kuuntelemaan Mariah Careyn klassikko jouluviisuja ja samalla muita vanhoja nostalgisia joulukappaleita, se sai minut miettimään. En sanoisi olevani mikään suurin joulun fanittaja, mutta tänä vuonna joulun tulo on tuntunut turvalliselta ja ihanan positiiviselta. Ystäväni ovat innoissaan jo koristelleet joulukuusensa ja ahkerimmat ovat ostaneet joululahjojakin valmiiksi. Vaikken itse ole jouluvaloja pidemmälle vielä päässyt niin olen silti kokenut muiden innostuksen, livenä tai somen kautta, todella piristävänä. Siitä inspiroituneena aion itsekin olla tänä vuonna vähän vähemmän kuin Grinch ja enemmän kuin Joulumuori.
Tämä vuosi on ollut käännekohtia täynnä ja ehkä juuri siksi, joulu tuntuu nyt entistä tärkeämmältä. Muutosten maailmassa sen merkitys ei ole muuttunut vaan korostunut, sillä se on edelleen asia mistä me kaikki päästään nauttimaan tavalla tai toisella. On se sitten ystävien kesken järjestettyjä pikkujouluja, Secret Santaa tai ihan vaan perheen kanssa pyhistä nauttimista, niin toivon, että jokainen ottaa joulun hieman avoimemmin vastaan tänä vuonna. Jotkut tarvitsevat sen tuomaa turvallisuuden tunnetta enemmän kuin toiset, mutta jokaisen on mielestäni silti hyvä muistaa lähimmäisiään nyt, kun siihen on oiva tilaisuus. Muistamisella en tarkoita ainoastaan perinteisiä lahjoja, sillä mielestäni ihanat eleet ja muistojen tekeminen voi olla jopa arvokkaampaa kuin fyysiset asiat (vaikka petyn ehkä vähän, jos en saa suklaata lahjaksi joltakin). Varsinkin, jos ei ole päässyt näkemään sukulaisia tai muita itselle tärkeitä ihmisiä, niin ihan pelkällä puhelinsoitolla pääsee jo pitkälle. Liikaa stressiä näistä asioista ei mielestäni kuitenkaan tarvitse ottaa, sillä jos joskus saa nauttia omasta mukavuusalueestaan, niin se on nyt.
Itse kiiruhdan viettämään joulua mummuni luokse heti kurssien viimeistelyn ja muiden hommien jälkeen, enkä voisi olla kiitollisempi siitä. Lähetänkin kaikille tsemppejä loppurutistusta varten ja toivon, että tekin pääsette viettämään joulua juuri haluamallanne tavalla. Muistakaa myös, ettei joululaulujen kuuntelemista tarvitse hävetä, rock that jingle!
On vaikea uskoa, että aikani Turun KY:n toiminnanjohtajana on pian ohi. Viimeiset kaksi vuotta ovat menneet aivan silmänräpäyksessä ja tarjonneet lukuisia unohtumattomia kokemuksia. Tässä blogitekstissä en aio kuitenkaan liikaa herkistellä menneitä vuosiani, vaan kertoa teille, mikä tekee juuri Turun KY:stä maailman parhaan työpaikan.
Turun KY:n yksi strategisista painopisteistä on ainutlaatuinen kasvuympäristö. Sen yksi tavoitteista on luoda ”mahdollisuus oppia ja kehittää itseään epäonnistumista pelkäämättä”. Koen tämän olevan myös yksi suurimmista rikkauksista Turun KY:llä työskentelemisessä. Kun aloitin toiminnanjohtajana, pelkäsin virheitä ja epäonnistumista. Pian kuitenkin ymmärsin, että täällä ei kukaan tuomitse, jos unohtaa ilmoittautumisen ulkkarivujuille tai tekee vahingossa tuplabuukkauksen Parkille. Meillä vallitsee turvallinen ja kannustava työympäristö, jossa ei ole epäonnistumisia, vaan pelkästään tilaisuuksia oppia.
Kannustavan työilmapiirin taustalla ovat tietenkin maailman rakkaimmat työkaverit. Kahden vuoden aikana olen saanut työskennellä läheisesti kahden eri hallituksen sekä Turun KY:n muiden työntekijöiden kanssa. Näistä ihmisistä on nopeasti muodostunut erittäin tiiviit ystäväporukat, joiden kanssa ”kesäkokouksia” pidetään vielä vuosienkin päästä. Vuosien varrella tulleet vastoinkäymiset (kuten esimerkiksi pieni koronapandemia) ovat aiheuttaneet unettomia öitä, mutta tiiviin työporukan tuomalla tuella niistäkin on selvitty. Läheisten työkavereiden lisäksi työskentely esimerkiksi koulun henkilökunnan kanssa on ollut opettavaista, ja on ollut hienoa nähdä, kuinka paljon tekemäämme työtä arvostetaan.
Toki työskentelyssä Turun KY:llä on myös niin sanottuja ”käytännöllisiä hyötyjä”. Kun toimisto sijaitsee omassa opinahjossa, on opintojen ja työn yhdistäminen varsin helppoa. Työ on monipuolista ja itsenäistä, ja omat työajat saa lähes poikkeuksetta päättää itse. Näistä pesteistä saa myös arvokasta työkokemusta ja tärkeitä kontakteja tulevaisuuden työuraa ajatellen.
Näillä puheilla haluan paitsi kiittää kaikkia, jotka ovat tehneet omina vuosinani Turun KY:stä maailman parhaan työpaikan, mutta myös kannustaa jokaista kiinnostunutta hakemaan toiminnanjohtajaksi tai myyntipäälliköksi. Lupaan, että se on päätös, jota ei tule katumaan!
Koronaa, työkiireitä, tenttejä. Tämä vuosi on ollut monella tapaa erilainen, kiireinen ja epävarma. Näin ollen emme ole millään onnistunut löytämään sopivaa viikonloppua keväältä tai kesältä vujutiimin virkistäytymismökkeilylle.
Tuli syksy ja kaikkien harmiksi päätettiin niin väistämättömästä asiasta: vuosijuhlat siirtyvät. Kun savu hiukan hälveni mieleeni juolahti, että tuo lokakuinen viikonloppuhan on kaikilla tiimiläisillä vapaana, mitä jos lähdettäisi silloin saaristoon.
Aiomme vujutiimin kesken tulevana viikonloppuna kokoustamisen ja virkistäytymisen ohessa pitää pienimuotoiset vuosijuhlat ja juhlistaa 70-vuotiasta yhdistystämme. Vaikka emme pääse Logomolle juuri tänä viikonloppuna juhlimaan niin voimme kaikki kuitenkin juhlistaa yhdistystämme omilla tahoillamme.
Mikä olisi parempi ajankohta muistella niitä niin huikeita viikonloppuja aiemmilla vuosijuhlilla: vertaansa vailla olevaa tunnelmaa VPK:lla, elämän parasta aikaa silliksellä ja vielä rakkaiden ystävien kanssa. Samalla voimme myös siirtää katseitamme jo kevääseen ja tuleviin tajunnanräjäyttäviin vuosijuhliin, mitä kevään juhlat tuovatkaan tullessaan..
Kannustan kaikkia ensi viikonloppuna antamaan edes pienen hetken rakkaalle yhdistyksellemme. Oli se sitten malja hyvän ystävän kanssa, pienen porukan “vuosijuhlat” tai ihan vain pelkkä pieni ajatus. Turun KY täyttää 70 vuotta ja ansaitsee se arvoisensa juhlat. Juhlitaan siis viikonloppuna TuKYä kaikki tavallamme ja tietenkin ajan hengessä vastuullisesti, keväällä pääsemme sitten juhlimaan yhdistystämme oikein kunnolla.
Oikein rattoisaa viikkoa kaikille ja kohottakaamme yhdessä malja iki-ihanalle Turun KY:lle!
Taneli Kaleva ja Teresa Niittumäki, vuosijuhlatuottajat 2020
Viime keväänä kirjoitin Kyräilijään, kuinka elämme outoja aikoja. Silloin ajankohtaisia aiheita olivat Uudenmaan sulku ja kuinka kaukaiselta tuntui ajatus Parkkibileistä. Nyt puoli vuotta myöhemmin olemme yhä tilanteessa, jossa tapahtumien järjestämisessä suurin osa ajasta menee sen pohtimiseen, kuinka asiat voidaan hoitaa mahdollisimman turvallisesti ilman, että joudumme pitämään ovet kokonaan kiinni. Outojen aikojen voinee siis sanoa jatkuvan yhä, mutta missä kohtaa oudot ajat sitten muuttuvat ”uudeksi normaaliksi”?
Vanhaa normaalia tässä tilanteessa on kuitenkin ainakin tämän blogitekstin tuottamisen hankaluus. Muistan pähkäilleeni keväälläkin aihetta pääni puhki, kunnes luovana ihmisenä päätin tarttua niistä ilmeisimpään. Käytänkin tällä kertaa tämän puheenvuoroni läpisemällä täysin turhista asioista, kuten siitä, miksi jokaisella tulisi olla oma toteemieläin ja miksi Monttu Juveneksen kaatuminen on uskomaton tragedia. Viestintävastaavamme Hanna ohjeisti minua, ettei blogiteksti saisi olla ”säälittävän lyhyt”, joten koittakaa kestää. ”Täältä pesee!”
Aloitetaan toteemieläimistä. Jokaisen tulisi mielestäni vähintäänkin pohtia, mihin eläimeen pystyy samaistumaan eniten, koska se kertoo yllättävän paljon henkilön suhtautumisesta itseensä ja siitä keskustelemalla saa myös osviittaa, kuinka muut ihmiset hänet näkevät. KY-Sportin vaellusexcursiolla kävimme tästä hienoja keskusteluja porukkamme kesken noustessamme kymmenettä viimeistä nousua ja yllättävän usein muiden näkemykset erosivat siitä, miten itse itsensä näkee ja kokee. Itsekin olen kuulemma liian aktiivinen pingviiniksi, vaikka kuinka yritin perustella pingviinien olevan aktiivisia ainakin Happy Feet -elokuvassa. Ehkä sinäkin vielä koet valaistuksen hetken ja löydät sinua eniten kuvaavan eläimen. Toivon kuitenkin ettei se vaadi 53 kilometrin vaellusta, tai jos vaatii, olet ainakin varustautunut sinne oikein.
Ja sitten toiseen asiaan – Monttu Juveneksen traagiseen poistumiseen keskuudestamme. Monttu on tavalla tai toisella ollut mukana muovaamassa TSE:n kulttuuria sellaiseksi kuin se nykyään on. Mistä muualta olisimme saaneet kahvit tukemaan Merca-pöhinäämme? Olisiko ilman Monttu Juvenesta syntynyt kaikki meemit Tikka Masalasta? Entä ilmaiset vohvelit lisäämällä Jodeliin kuva niistä? Kaikki nämä elämää suuremmat asiat tekivät meidän ravintolastamme, Montusta, niin huikean ja minä ainakin tulen kaiholla muistelemaan kaikkia niitä hetkiä, kun oli valittava ruuan ja luennon väliltä, koska jotenkin aina, kun Montussa yritti ruokailla, tuntui jono ylettyvän ainakin K-Loungelle asti.
Kaikille, jotka selvisitte tänne asti: toivottavasti viikostanne tulee edes hieman tasaisempi kokemus kuin tämän tekstin lukemisesta. Joskus ehkä kannattaisi olla jättämättä asioita viime tinkaan – se olisi ehkä helpottanut tätäkin projektia, mutta kukapa minä olen itseäni tuomitsemaan, kun ei pingviinit sellaiseen kykene.
Olispa Tikka Masalaa, tai edes siipiä.
Ps. Jos haluat sinappia, ota yhteys liikunta@tuky.fi ja saatat yllättyä…
”Muistiinpanovihot valmiina hankittuna. Vieressä post it laput valmiina. Ylirajauskynät värijärjestyksessä työpöydällä. Herätys aamun ensimmäiseen koulupäivään on asetettu. Uusi lukuvuosi voi alkaa ja olen valmis.”
”Jatkat puhelimen swaippailua. Ylös. Ylös. Alas. Ylös. Tuplaklikkaus. Kotinäytölle. Uusi sovellus auki. Toista. Huominen on tullut tullakseen. Ei sen kummempia valmisteluja tarvita”
”Lenkin jälkeen hikoiluttaa. Huominen ja ensimmäinen luento jännittää. Oli pakko päästä purkamaan jännitystä pienellä uhreilusuorituksella. Nyt vähän helpottaa”
Tässä mahdollisia pieniä tunnelmakatsauksia, joita mahdollisesti osa teistä eilen sunnuntai iltana saattoi kokea ennen maanantain ensimmäisen koulupäivän ja uuden lukuvuoden starttia. Kesä ja loma alkaa olemaan takanapäin. Minulle ja varmasti monelle muullekkin teistä uusi lukuvuosi tarkoittaa freesiä ja uutta starttia. Levänneenä jaksaa paremmin arkea.
Vaikka kesäloma onkin ohi ja on aika palata takaisin sorvin ääreen niin ei lepäämistä, omaa vapaa-aikaa ja palautumista sovi arjessakaan unohtaa. Kevään viimeisen periodin opintojani muistellessani muistin kuinka haastavaa saattoi olla vapaa-ajan ja koulutyön erottaminen kun kaikki tapahtui omassa opiskelija-asunnossani. Välillä päivät saattoivat olla 12 tunnin mittaisia ja välillä pidin useita omaehtoisia vapaapäiviä. Tasapaino puuttui. Uskon ja tiedän, että osa teistä saattaa jopa samaistua tähän. Nyt kun uusi stratti alkaakin tänään otankin tavoitteeksi raivata tasaisesti kalenteriini niitä vapaa-ajan kivoja asioita ’to do’ listojen sijaan. Urheilua, ystäviä, elokuvia, musiikkia, luonnosta nauttimista ja ihan mitä vaan ja kaikkea sitä mistä SINÄ nautit. Ja haluankin haastaa teidät muut toimimaan samoin. Arjen ei tarvitse olla ankeaa, vaan sisältää myös niitä asioita mitkä antaa sinulle drivea elämään. Levänneenä jaksaa paremmin ja itselleen tulee olla armollinen.
Haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa lukuvuoden alkua ja tsemppiä syksyn opintoihin!
Alkava syksy näyttäytyy meille kaikille varsin erinäköisenä, kun olisi vielä alkuvuodesta uskaltanut millään tapaa kuvitella. Keväällä iskenyt pandemia asetti yhdistyksemme toiminnalle, kuten kaikille muillekin, esteitä, joiden ylittäminen vaatisi järjestötoimijoilta aivan uudenlaista venymistä.
Alkujärkytyksestä selviydyttyä Turun KY nousi nopeasti jaloilleen. Alettiin keksiä luovasti erilaisia etätapahtumakonsepteja, järjestää viikottaisia Zoom-kahvihetkiä ja viettämään sitä kauan odotettua vappuakin – tietysti etänä. Yhdistyksen toimintaa suunnattiin hyvin nopeasti sisäisten prosessien kehittämiseen. Esimerkiksi erilaiset toimintaa ohjaavat dokumentit kävivät kesän aikana läpi päivitysprosesseja ja nyt alkavaan lukuvuoteen alettiin valmistautua aiempaa kriittisemmällä otteella.
Kauppakorkeakoulun uudet puput ovat myös uudenlaisessa tilanteessa verrattuna aiempiin vuosiin. Opinnot aloitetaan pääosin etänä, eikä Mercalle pääse heti ensimmäisestä viikosta alkaen viettämään kahvihetkiä totutulla tavalla. Sekä kauppakorkeakoulun henkilökunta että Turun KY ovat kuitenkin varmistamassa, että uudet opiskelijamme pääsevät integroitumaan osaksi yhteisöämme ensi hetkistä lähtien.
Kaikesta, ennen kaikkea kriisitilanteista, on aina syytä oppia jotain – siitä voi olla varma, että koronan läpi taisteleminen on kehittänyt Turun KY:tä entistä vastuullisemmaksi ja ketterämmäksi organisaatioksi. Tämä näkyy jatkossa tehokkaampana viestintänä, mukautuvampana tapahtumatuotantona ja vieläkin kokonaisvaltaisempana edunvalvontana.
Oikein antoisaa opiskeluvuotta jokaiselle ja tervetuloa juuri sinä, pupu!
Useilla meistä on mielessään tiettyjä tavoitteita, joihin
pyrimme aloittaessamme jonkun uuden projektin, harrastuksen tai jopa
elämänvaiheen. Haluamme saavuttaa asioita, kehittyä ja olla päivä päivältä
vähän parempia. Mielessämme näkyy kirkkaana keinot ja reseptit menestykseen.
Vielä useammat meistä kuitenkin ovat uuden tekemisensä aikana huomanneet, että asioiden kulku lähes poikkeuksetta eroaa suunnitellusta. Olosuhteet muuttuvat, omat tavoitteet ovatkin liian epärealistisia, eikä aika sittenkään riitä ihan kaikkeen mahdolliseen. Kaikkia asioita ja tavoitteita voi harvoin saavuttaa yhtäaikaisesti.
Tässä kohtaa onkin hyvä reflektoida hieman Ulkoasiainjaoston
kulunutta vuotta:
Ulkkiksen Pikkulaskiaisen mäenlaskuväline ei
tänäkään vuonna selvinnyt mäkeä ehjänä alas, kilpailua ei voitettu
Karuselliin ei saatu esiintymään Pikku G:n
veroista paluumuuttajaa
Monttu ei säilynyt täysin vaurioitta Sikawapusta
Kiertoajelubileet aiheuttivat stressitasojen
nousua tälläkin kertaa
PeIsKä ei täyttynyt yli tuhannesta kylteristä
ympäri Suomen opiskelijajärjestöjen
Osa tavoitteista oli pieniä, osa suurempia. Kaikkia tavoitteita ei saavutettu, eikä jokainen projekti ole mennyt maaliin tasan tarkkaan suunnitellulla tavalla. Ulkkis on kuitenkin jälleen mahdollistanut kymmeniä rikastavia kokemuksia, opetellut ja oppinut. Ulkkis on kasvanut ja kehittynyt.
Sama kaava toteutuu usein myös jokaisella meistä omissa projekteissamme ja tekemisissämme. Vaikka lopputulos ei aina olisi suunnitellun mukainen ja paras mahdollinen, on tärkeää muistaa olla ylpeä myös matkan varrella opituista asioista ja niistä pienistä kehitysaskelista, jotka olemme kullakin hetkellä pystyneet ottamaan.
Grant Thornton etsii vuosittain traineita eri tiimeihin ja vuoden 2026 trainee-haku on auki 13.4.–13.5. Sinulla on tilaisuus hypätä mukaan noin puolen vuoden mittaiseen harjoittelujaksoon. GT:n trainee-jakson päätteeksi sinulla on paitsi kattava kokonaiskuva toimialasta, myös mittava määrä konkreettista käytännön osaamista, jonka avulla luot vahvan pohjan tulevalle urallesi.
Grant Thornton on yksi maailman johtavista tilintarkastus-, vero-, yritysjärjestely- ja muita asiantuntijapalveluita tarjoavista yrityksistä. Tämä avaa työntekijöillemme monia uramahdollisuuksia.
Grant Thorntonin harjoittelujaksot on suunnattu vähintään toisen vuoden kaupallisen tai oikeustieteellisen alan opiskelijoille. Aiemmat harjoittelijamme ovat kehuneet erityisesti trainee-ohjelmamme monipuolisuutta ja toimistomme rentoa työilmapiiriä.
Lisätietoja trainee-ohjelmasta ja siihen hakemisesta löytyy tästä.
***
Grant Thornton looks for trainees for various teams every year, and the 2026 trainee application period is open from April 13th to May 13th. This is your opportunity to join us for an internship lasting approximately six months. By the end of the GT trainee period, you will have not only a comprehensive overview of the industry but also a significant amount of concrete practical skills to build a strong foundation for your future career.
Grant Thornton is one of the world’s leading providers of audit, tax, advisory, and other professional services. This opens up numerous career opportunities for our employees.
Grant Thornton’s internships are aimed at students of business or law who have completed at least two years of study. Our previous trainees have particularly praised the versatility of our trainee program and the relaxed atmosphere of our office.
Apply for the position between April 13th and May 13th here!
More information about the trainee program and the application process can be found here.
Viimeiset kolme vuotta olen elänyt aika vauhdikasta opiskelijaelämää ja hyppinyt hallituksesta toiseen. Jossain kohtaa siihen vaan jäi koukkuun. Yhtäkkiä sitä olikin mukana järjestämässä sika siistejä juttuja, vaikuttamassa ja tekemässä asioita, jotka oikeasti näkyivät muillekin.
Kun pääsin NESUun mukaan, fiilis oli heti että okei tätä lisää. SItten se vuosi meni ohi silmänräpäyksessä, ja yhtäkkiä pitikin jo miettiä, että mihin sitä “eläköityisi”.
Sitten päädyin hakemaan baarimestariksi.
Ja siitä se uusi vaihe sitten taas lähtikin.
Nyt, reilun vuoden jälkeen tässä roolissa, oma “eläköityminen” herättää aika ristiriitaisia fiiliksiä. Toisaalta on siistiä antaa vastuu eteenpäin ja keskittyä muihin juttuihin. Mutta samaan aikaan on pakko myöntää, että tuntuu haikealta luopua omasta roolista näin ihanassa porukassa.
Kun pääsee mukaan toimintaan, kaikki tapahtuu tosi nopeasti. Ihmiset hitsautuvat yhteen melkein huomaamatta, ja yhtäkkiä sulla on ympärillä porukka uusia ystäviä. Kalenteri täyttyy itsestään. Kokouksia, tapahtumia, iltoja, joihin päädyt ilman sen kummempaa suunnittelua.
Ja ehkä juuri siksi muutos tuntuu nyt niin isolta. Ei enää niitä tilanteita, joissa törmäät samoihin tyyppeihin kolme kertaa saman päivän aikana puolivahingossa, vaan niiden eteen pitää oikeasti nähdä vaivaa.
Mutta mitä tapahtuu, kun kukaan ei enää järjestä sun elämää valmiiksi?
Kolmen vuoden aikana oma arki ja ehkä vähän identiteettikin on rakentunut tämän kaiken ympärille. Ei pelkästään pestien kautta, vaan niiden ihmisten ja kokemusten kautta, joita ne ovat tuoneet mukanaan.
En ole katoamassa mihinkään, eikä ole Turun KY myöskään. Mutta silti tuntuu, että joku vaihe on päättymässä.
Ja se tuli yllättävän nopeasti.
Jossain kohtaa porukka alkaa lähteä vaihtoon tai muuttaa takaisin kotikaupunkeihin. Pupuvuonna se tuntui vielä tosi kaukaiselta. Nyt huomaa olevansa itse siinä pisteessä.
Samalla elämä kauppiksen ulkopuolella alkaa taas kiinnostaa eri tavalla. Sellaiset ennen tosi arkiset hetket, kun hengattiin K-loungessa läppärit auki ja puhuttiin ihan turhaa katosivat yllättävän nopeasti. Silloin ne tuntuivat ihan tavallisilta päiviltä. Nyt tajuaa, että ne oli ehkä koko yliopiston arvokkaimpia hetkiä.
Mitä tekee maanantaina kello 16, kun kalenterissa ei enää lue “kokous”?
Vaikeinta ei ehkä ole se, että kaikki loppuu, vaan se, että nyt pitää itse päättää, mitä tilalle tulee. Ja siis kieltämättä se on myös samalla aika vapauttavaa.
Olen ihan älyttömän kiitollinen näistä vuosista Turun KY:llä ja kaikista ihmisistä, jotka tämä yhteisö on tuonut mun elämään. Joten kiitos teille kaikille, jotka ootte tehneet näistä vuosista niin ikimuistoisia.
Ja siis kyllähän mä tänne kouluun edelleen jään <3
KPMG Strategy is looking for Trainees to join the dynamic Deal Advisory & Strategy function that revolves around deal making, strategy and value creation. As a Strategy Consultant Trainee, you will be part of our expert team solving some of the toughest real‑world challenges faced by various businesses and governments and develop your problem‑solving skills as well as your industry and functional expertise. The trainee roles are temporary, full-time, paid positions lasting 3-5 months and based in Helsinki. Start dates:
September 2026 (until December 2026)
February 2027 (flexible until April-June 2027) Learn more and apply no later than Sunday 12 April here!
Viime viikolla lämmiteltiin jo vappua varten, sillä oli taas NESU Finlandin legendaarisen Wappurundin aika. Wappurundilla käydään siis kolmessa eri kaupungissa, kolmena päivänä ja joka kaupungissa tietenkin sitsataan! Osallistujina on kauppislaisia eri puolelta Suomea, ja tänä vuonna Turusta oli myöskin huikea edustus! Kaupunkeina tänä vuonna toimi Tampere, josta matkattiin Espooseen ja rundi päättyi rakkaaseen Turkuun.
Mutta mitä olisikaan matka ilman mutkia? Tampereelta lähdettäessä bussistamme puhkesi rengas ja sitten vietimmekin noin puolitoista tuntia moottoritien varressa. Onneksi seura oli mitä mahtavinta, joten tämä ei tunnelmaa latistanut. Turun sitseillä puolestaan hallituksemme ei ollut tajunnut, että sitsit osuvat pyhäpäivälle ja Alko ei kummasti ollutkaan auki. Tämäkin ongelma saatiin kuin saatiinkin ratkaistua ja osallistujat saivat snapsit pöytään.
Kaikenlaista voi siis sattua ulkkaroidessa (ja sitsejä järjestäessä), mutta en vaihtaisi sekuntiakaan pois! Jotkut miettivät pysynkö ikinä paikoillani, sillä tuntuu, että olen joka viikko jossain toisessa kaupungissa, pääasiassa sitsaamassa. Vastaus tähän on varmaankin, että en. Tänä keväänä onkin tultu käytyä Joensuussa, Jyväskylässä, Mikkelissä, Espoossa ja Tampereella.
On ollut myös hienoa nähdä, miten monet puputkin ovat innostuneet ulkkaroimaan! Ulkkarointi ei ole siis vain “NESU-setien” juttu, vaikka jotkut niin saattavatkin ajatella. Haluankin siis kannustaa kaikkia edes kerran opintojensa aikana kokeilemaan sitsaamista toisessa kaupungissa. Vaikka NESU-sitseillä onkin pitkälti samat käytänteet, niin on mielenkiintoista huomata kaupunkien perinteissä silti eroja!
Ulkkaroinnin kautta olen saanut ihania ystäviä ympäri Suomea ja seuraavat sitsit häämöttävätkin jo kalenterissa. Uskokaa tai älkää, käyn myös koululla ja hallitustoimintaan kuuluvat velvollisuudet myös estävät minua osallistumasta aivan jokaisille sitseille. Onneksi paljon on silti jo ehditty kokea, mutta nähtäväksi jää kiihtyykö maakuntamatkailun vauhti vielä tulevaisuudessa!
Tsemppiä vapputapahtumien lipputaisteluun ja toivottavasti nähdään vappusitseillä!
KPMG Strategy Consultant Trainee positions now open!
KPMG Strategy is looking for Trainees to join the dynamic Deal Advisory & Strategy function that revolves around deal making, strategy and value creation. As a Strategy Consultant Trainee, you will be part of our expert team solving some of the toughest real‑world challenges faced by various businesses and governments and develop your problem‑solving skills as well as your industry and functional expertise. The trainee roles are temporary, full-time, paid positions lasting 3-5 months and based in Helsinki. Start dates:
September 2026 (until December 2026)
February 2027 (flexible until April-June 2027) Learn more and apply no later than Sunday 12 April here!
Jokaisella ihmisellä on oma jaksamisen patteri, joka tarvitsee latausta. Vaikka opiskelijaelämä tuntuu hauskalta, vapaalta ja vastuuttoman rennolta, on se silti paljon muutakin. Lukematon määrä tenttejä, pitkiä luentoja sekä opiskelijariehan ympäröimää univajetta ja ”dagen efter” -jälkimainingeista selviytymistä. Tiettyyn pisteeseen jaksaa tahdonvoimalla, mutta jossain vaiheessa täysin terveelläkin ihmisellä tulee oma rajansa vastaan.
Sairastuin burnoutiin itse kesällä 2024. Tai ainakin silloin viimeistään tajusin, että nyt on menty liian pitkälle. En silloin vielä opiskellut, mutta elämäni oli ollut jo pitkään sitä ennen täynnä suorittamista vailla lepoa. Lukion kirjoitukset, pääsykokeisiin pänttääminen ja vuoden mittainen asepalvelus johtajakoulutuksen kera. Lomaviikonloput vietin usein kavereiden kanssa erilaisissa riennoissa, mikä ei edesauttanut tilannettani ollenkaan. Keväällä alkoivat oireet: uniongelmat, muistiongelmat, keskittymisen vaikeudet sekä mielialan lasku aiemmasta suorittamisen nautinnosta. Kaikki varoitusmerkit olivat silmieni edessä, mutta en osannut reagoida niihin tarpeeksi ajoissa.
Suorittajapersoonani ja pitkällä aikavälillä stressin voimalla palanut pomminlanka johtivat lopulta siihen, että räjähdin. Kärsin samaan aikaan ylikunnosta kovan fyysisen kuorman ja vajaan palautumisen takia. Pahimmillaan menetin yöuneni, jos edes kävelin alakerrasta yläkertaan portaita pitkin. Tämän seurauksena elämäni supistui oman huoneen neljän seinän sisään.
Päädyin pisteeseen, joka halvaannutti minut. Kadotin itseni ja persoonani. Todellisuuteni muuttui loputtoman pitkiltä tuntuviksi päiviksi ja unettomiksi öiksi. Nautinto muuttui kärsimykseksi ja itsekritiikiksi – miten sä pystyit tekemään itsellesi näin? Miksi minä? Selviänkö tästä koskaan? Palaako kognitioni ja elämänintoni takaisin? Kykenenkö muuttamaan omilleni, saanko enää ikinä oppia mitään uutta? Tuntui siltä, että elämäni oli ohi ennen kuin se ehti edes alkaa. Epäreilua. Päässäni soi koko vuoden: ”miten sulle kävi näin”. En pystynyt hyväksymään tilannettani.
Arki oli selviytymistä päivästä toiseen. Koko vuoden taistelin päässäni itseäni vastaan. Kuinka ironista. Olin elämäni huonoimmassa jamassa, ja siitä huolimatta en osannut olla lisäämättä omaan kärsimykseeni jatkuvalla piiskaamisella ja itsekritiikillä. Itsemyötätunto oli minulle täysin vieras käsite. Kykenin antamaan itselleni anteeksi loppuun palamisen vasta syyskuussa, vuoden ja kaksi kuukautta myöhemmin siitä, kun aloitin palautumisprosessini. Hauskinta tässä on se, että sen jälkeen aloin kritisoimaan itseäni siitä, miten minulla meni noin pitkään tajuta, etten jatkuvalla yliajattelulla pysty palaamaan menneisyyteen ja muuttamaan asioita. Naurahdin vain ja sanoin itselleni, että nyt riitti. On armon aika.
Koen vihdoin, puolentoista vuoden jälkeen, olevani palautunut siihen pisteeseen, että elämä alkaa pikkuhiljaa tuntua taas normaalilta. Nukun öisin, mistä olen kiitollinen. En kärsi enää darrasta, sillä lopetin juomisen. Pystyn ajattelemaan taas kirkkaasti ja rationaalisesti sekä olemaan ihmisten ympärillä ja keskustelemaan heidän kanssaan niinkin arkisista asioista kuin ”mitä sulle kuuluu”. En enää suorita armottomasti, vaan kaasutellessa osaan myös jarruttaa ja suoda itselleni levon.
Vihasin, kun ihmiset sanoivat minulle, että ”tämä kokemus tulee kasvattamaan sinua tosi paljon”. Mietin vain, että miksi ihmisen pitää kärsiä viimeiseen niittiin asti, kun joku olisi voinut sanoa nämä asiat minulle aiemmin, ja olisin sen kautta voinut kasvaa ihmisenä. Todennäköisesti en olisi ottanut neuvosta vaariin. Kuitenkin olen kiitollinen kokemuksestani. Opin suhtautumaan kärsimykseen aivan uudella tavalla. Koen sen olevan jotain kaunista – se on inhimillisin tunne, mitä ihminen voi rakkauden ohella tuntea. Mitä syvemmälle tuska pistää, sitä syvemmällä tasolla pystyy arvostamaan elämää ja ymmärtämään muita, jotka kokevat vaikeita hetkiä elämässään.
Leija. Siitä huolimatta kannattaa oppia muiden kommelluksista. Elämä on monikertaisesti nautinnollisempaa, kun on energiaa ja intoa. Siksi haluan kertoa teille, rakkaat kuntalaiset, Maestron palautumis & jaksamisen vinkit sekä omia varoitusmerkkejäni, joista huomaan olevani levon tarpeessa. (Nämä eivät ole lääkärin ohjeita, vaan omassa elämässäni opittuja asioita.)
Palautumisen & jaksamisen vinkit:
Perusasiat: liikunta, uni, ruoka. Elintärkeitä. Menkää nukkumaan jo ennen puoltayötä – itse huomaan selkeän eron palautumisessani, kun teen niin.
Päiväunet / tauot: teen joka päivä niin, että laitan puhelimeen herätyksen tunnin päähän ja vain makaan ja annan kehon rentoutua. Vahva suositus.
En tee mitään-päivät. Pyrin siihen, että mulla olisi yksi päivä viikossa, kun en vaadi itseltäni mitään. En nosta edes sukkaa lattialta, jos ei huvita. Tärkeintä on se, etten rankaise itseäni tekemättömyydestä, vaan suon itselleni päiväksi vapautuksen kaikista vastuista.
Vapaa-ajan ja työajan erottaminen: auttaa pääsemään irti suorittamisesta ja olemaan läsnä nykyhetkessä. Mahdollistaa myös levon silloin, kun on sen aika.
Istu, laita puhelin pois ja tylsisty. Tämä on aivan mahtavaa ja asia, jota yritän lisätä myös omaan arkeen.
Aikataulutus ja to-do-listin käyttö. Ei tarvitse jatkuvasti pohtia omia ongelmia, kun ne on kätkössä listatussa muodossa . Muistakaa kuitenkin tehdä listatut asiat, jotta niiden tekemättömyys ei stressaisi.
Yliajattele hyvin. Mitä jos kaikki kääntyykin voiton puolelle? Mitä jos pahin pelkosi ei käykkään toteen.
Ota chillisti. Elämä ei loppujen lopuksi ole niin vakavaa. Tanssi välillä kävellessäsi suojatien yli.
Varoitusmerkit omassa elämässä, että aika lataa akkuja:
Lihasjäykkyys / jumit – merkki univajeesta.
Kognitiiviset ongelmat.
Mielialan alentuminen ja helppo ärsyyntyminen.
Keskustelut tuntuvat puuduttavilta.
Jaksaminen alhaalla.
Suussa paha maku / hengitys haisee.
Univaikeudet.
Sydämentykytys.
Vaikeus nukahtaa / ajatus hyrrää iltaisin.
Näillä pärjää alkuun, mutta jokainen ihminen on oma yksilönsä ja jokaisella keho reagoi eri tavalla stressiin. Muistakaa kuunnella omaa kehoanne ja jaksamistanne, etenkin nyt vapun aikaan, ja opetelkaa itse huomaamaan varoitusmerkkinne, kun jaksaminen alkaa loppua. Älkää myöskään rankaisko itseänne siitä, jos koette uupumuksen oireita – se on kehon ja mielen luonnollinen tapa varoittaa, että nyt on hidastettava. Varoitusmerkkejä kannattaa kuunnella ennen kuin on koko koneisto tiltissä . Ja muistakaa: tapahtui mitä tahansa, siitä selviää. Usko omaan palautumiseen on tärkeämpää kuin mikään muu. Voin kokemuksesta sen sanoa.
Jos koet nyt jo uupumusta, minulle voi tulla juttelemaan milloin vain ja missä vain asiasta. Tahdon auttaa – koen sen tärkeäksi! Voi muutenkin tulla juttelemaan ihan vaikka omista kuulumisista.
Nauttikaa vapusta ja muistakaa levätä!
Ps. Suokaa myös Parkin naapureille lepo ja muistakaa kello 22 jälkeen olla hiljaa Parkinkadulla liikkuessa.
