”Pakko on paras muusa”

KONE Oyj:n pitkäaikainen toimitusjohtaja Henrik Ehrnrooth ilmoitti maanantaina 2.10.2023 jättävänsä tehtävän hissiyhtiön toimitusjohtajana (KONE Oyj pörssitiedote 2.10.2023). Ekonomi Ehrnrooth toimi toimitusjohtajan tehtävässä vuodesta 2014, ja tätä ennen Koneen talousjohtajana vuodesta 2009.

Ehrnroothin eroilmoitus antoi minulle inspiraation tähän blogiin. Kone on suomalaisille tuttu yhtiö, jonka juuret ovat 110 vuoden aikana kasvaneet Suomen maaperästä globaaleille markkinoille. Kone on perinteisesti mielletty Herlinin suvun yhtiöksi, mutta Helsingin pörssissäkin yhtiö on ehtinyt olla vuodesta 1967. Herlinien ote yhtiöstä on silti pysynyt, ja Pekka Herlin (1932–2003) jälkeläisineen ovat toimineet ja toimivat luottamustehtävissä edelleen. Tämä blogiteksti ei kuitenkaan kerro KONE Oyj:stä, Herlinien suvusta eikä edes Henrik Ehrnroothin edeltäjästä Matti Alahuhdasta, vaikka näistä kaikista eittämättä blogitekstin aiheeksi olisikin.

Päätin valottaa tässä blogitekstissä suuresti arvostamani Arvo Tuonosen (1931–2021) elämää ja vaiheita. Ekonomi Arvo Tuononen toimi Koneen talousjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä 1972–1991, sekä tätä ennen konsernissa eri johtotehtävissä vuodesta 1963.

Tuononen oli mukana tekemässä päätöksiä, kun Koneesta tehtiin toden teolla ensimmäinen suomalainen globaali yhtiö. Varsinkin yrityskaupoissa 1970- ja 1980-luvuilla Tuonosen roolia on korostettu, koska hänellä oli kyky arvioida kohdeyhtiöiden tilinpäätösten ja pääoman tuottoasteiden avulla yrityskaupan houkuttelevuutta. 1980-luvulle tultaessa Koneen liikevaihto oli jo kaksi miljardia markkaa ja 11 000 työntekijää 25 eri maassa. 1985 liikevaihto oli kasvanut viiteen miljardiin markkaan ja työntekijämäärä 15 500 henkilöön.

Arvo Tuonosen merkitys Koneen johtamisjärjestelmissä on pidetty edistyksellisenä. Tuonosen vastuulla oli ATK-järjestelmien [sic] kehittäminen, ja hänen tahdostaan Koneelle hankittiin vuonna 1967 IBM 360 -tietokone. Järjestelmä mahdollisti esimerkiksi varastoarvojen seuraamisen lisäksi varaston arvon ohjaamisen ja tuotannon ohjaamisen aivan uudella tasolla, sekä yhtiön divisioonien paremman tilanneseurannan. Tuononen korosti ajantasaisen tilannekuvan merkitystä, ja yhtiölle laadittiin koko konsernin kattava PBC-järjestelmä (Planning, Budgeting, Controlling). On kerrottu, että silloinen johtoryhmä otti oppia Puolustusvoimien johtavilta upseereilta, joiden mukaan vihollisen lisäksi on tunnettava myös omien joukkojen tilanne. Koneessa kiinnitettiin siis markkinoiden ja kilpailijoiden ohella huomiota paljon oman yhtiön tilaan, ja tästä syystä raportointi- ja seurausjärjestelmää on pidetty erittäin edistyksellisenä 1970-luvun Suomessa. Anekdoottina mainittakoon, että Koneen sisäisen raportointijärjestelmän käytäntönä oli antaa edellisen kuukauden tulos viidentenä arkipäivänä. Taloushallinnon työtä tekevänä on perin motivoivaa ajatella, että mikäli suuryhtiö sai tuloksen ulos viidessä päivässä 1970-luvulla, niin eiköhän nykyajan vehkeillä pitäisi pystyä vähintään samaan.

Tohtori Karl-Erik Michelsenin vuonna 2013 julkaistussa Koneen 100-vuotishistoriikissa todetaan: ”Koneen johtamismallin kova ydin oli Arvo Tuonosen kehittämä valvontajärjestelmä, jolla emoyhtiö pystyi kontrolloimaan lähes reaaliajassa yhtymän yksiköiden toimintaa, myyntiä, tuotantoa ja varastoja. Munkkiniemen kartanon tiloihin asennetun IBM-tietokoneen avulla Kone keräsi ja analysoi toimintayksiköiltä saatua taloudellista ja tuotannollista tietoa.”

Tuonosen analyysi oli, että Koneen menestys on perustunut neljään kulmakiveen: luotettava tekniikka, nykyaikaiset tuotantomenetelmät, terve rahoitusmalli ja luotettava raportointi- ja valvontajärjestelmä. Tuononen oli myös vienyt läpi prosessin, jossa Koneen käyttöpääoma käännettiin optimaalisempaan suuntaan yksinkertaisella toimella: Koneen tarjoamat huoltosopimukset laskutettiin kuukauden alussa eikä kuukauden lopussa. Tuonosen kaudella Kone oppi hyödyntämään eri markkina-alueidensa valuuttoja tuotteiden liikkuessa valtiosta toiseen.

Ekonomiksi Tuononen oli valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1955. Sotilasarvoltaan Tuononen oli reservin kapteeni. Eläkkeelle jäätyään Tuononen toimi useiden suomalaisten yhtiöiden hallituksissa. Lama-ajan Suomessa oli käyttöä Tuonosen kokemukselle ja näkemykselle rahoitusrakenteeseen ja tilanneseurantaan liittyen.

Arvo Tuonosen kokemukset saattavat tuntua kaukaisilta. Ilokseni olen kuitenkin havainnut, että samat johtopäätökset, joita Tuononen ja Koneen johtoryhmä teki 1970-luvulla, ovat edelleen tämän päivän liiketoiminnassa relevantteja. Olen itse pestissäni TuKYn taloustoimikunnan puheenjohtajana voinut hyödyntää edellä mainittuja Tuonosen havaintoja esimerkiksi raportointiin ja käyttöpääomaan liittyen. Varsinkin johtamisessa tilannekuvan merkitystä ei voi korostaa liikaa. Menestyksellisiä hankkeita kun johdetaan nykyisyydestä käsin: ei sieltä käsin missä oltiin eilen, ei sieltä käsin missä ollaan huomenna – eikä varsinkaan sieltä käsin missä ei olla koskaan.

Päätän blogin Tuonosen käyttämään sanontaan

”Pakko on paras muusa”.

Lauri Toivola
Taloustoimikunnan puheenjohtaja

Lähteet:

Simon, John, and Ilkka, Rekiaro. Koneen ruhtinas: Pekka Herlinin elämä. 1. p. Otava 2010, Helsinki.

KONE Oyj Pörssijulkaisu 2.10.2023: https://www.kone.com/fi/uutiset-ja-taustat/tiedotteet/sisapiiritieto–koneen-toimitusjohtaja-henrik-ehrnrooth-jattaa-yhtion-vuoden-2024-ensimmaisen-vuosipuoliskon-aikana-2023-10-02.aspx

KONE Oyj Historia: https://www.kone.com/fi/yhtio/historia/

Arvo Tuonosen muistokirjoitus, Helsingin Sanomat 6.6.2021: https://www.hs.fi/muistot/art-2000008024943.html

Strategian tragedia

Strategia on käsitteenä läsnä lähes kaikkialla. Kauppakorkeakoulun kursseilla painotetaan läpileikkaavasti sitä tosiasiaa, että yrityksen osa-alueiden toiminta on oltava strategialähtöisiä: johdon laskentatoimen mittaus- ja kannustinjärjestelmät tulee olla harmoniassa valitun liiketoimintastrategian kanssa, henkilöstön rekrytoinnin pitää tukea strategian toteutumista, pitääkö toimitusketjussa tehdä strategisia siirtoja esimerkiksi alihankintakumppaneita valitessa, näkyykö strategiset valinnat markkinoinnissa, ja miten ylin johto ylipäätään suunnittelee, määrittelee ja jalkauttaa yrityksen strategian. Strategiaan törmää myös koulun ulkopuolella. Uutisissa saatetaan roimia Venäjän asevoimien sotilasstrategisia virheitä Ukrainassa: tiedustelun puutteellisuus ja hyökkäyksen painopisteen puuttuminen olivat strategisen tason virheitä. Monella meistä on myös sijoitusstrategia, johon pitää kuulemma FEDin koronnostopäätösten myllerryksessä palata. Myös kandin tai gradun kirjoittamisessa pitäisi olla strategia, jonka avulla voimavarat käännetään haluttuun lopputulokseen. TuKYllä ja TYYllä on niin ikään omat strategiansa.

Strategian sanallisia määrittelyjä on monenlaisia (Bhimani ym. 2019, 623), mutta alun alkaen termi strategia on juonnettu kreikan kielestä, jossa se merkitsee armeijan johtamista (Juuti ym. 2014, 97). Klassisesti ajatellaan, että kiinalainen Sunzi on strategisen johtamisen ensimmäinen sanoittaja, kun hän kirjoituksessaan Sodankäynnin taito määritteli noin vuonna 500 eKr strategisen päätöksenteon ohjeeksi muun muassa, että ”Se, joka tietää, milloin kannattaa ja milloin ei kannata taistella, voittaa” (Nojonen 2017, 76) tarkoittaen, että strategia on taito valita taistelut. Merkittävä sotateoreetikko Carl von Clausewitz puolestaan tarkastelee 1800-luvulla strategiaa ja sen eroja taktiikkaan toteamalla, että strategia tarkoittaa yksittäisten taisteluiden kokonaisuuden käyttöä sodan päämäärien hyväksi (Visuri 1996, 77; Kerttunen 2007).

Vaikka strategia on alun perin sotilasjohtamisen ilmiö, liikkeenjohdon puitteissa strateginen ajattelu on ollut osana johtamista jo tovin. Toisen maailmansodan jälkeen strategiaa ja strategista suunnittelua kutsuttiin ensin taloussuunnitteluksi, sitten pitkän tähtäimen suunnitteluksi, ja vasta 1970- ja 1980-luvuilla strategiseksi suunnitteluksi ja strategiseksi johtamiseksi. (Juuti ym. 2014, 97–98.) Yrityskokonaisuuden strateginen ajattelu voidaan jakaa konsernistrategiaan, jonka avulla yritys saavuttaa visionsa, sekä useampaan liiketoimintastrategiaan, joilla liiketoiminta-alueet menestyvät kilpailijoitaan paremmin. Strategia on näin ollen organisaation pitkän aikavälin suunta ja menestyksen resepti: strategia kuvaa minne ollaan menossa, ja millä keinoin tavoitteet saavutetaan. (Anthony & Govindarajan 2007, 56–57; Juuti ym. 2014, 97–98.) KONE Oyj:n entisen toimitusjohtajan Matti Alahuhdan mukaan hyvä strategia kertoo, mitkä ovat yrityksen vahvuudet ja millä keinoin se erottuu kilpailijoistaan, jotta päämäärät voidaan saavuttaa (Alahuhta ym. 2015, 51). Myös Bhimanin ym. (2019, 623) mukaan strategia koskee yrityskokonaisuuden resurssien kohdentamista ja käyttämistä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Summaten voidaan todeta, että hyvä strategia lähtee omista voimavaroista, ja voimavarojen avulla päämäärä saavutetaan. Kun menestyksen reseptin ainekset on määritelty, enää puuttuu eksekuutio – eli toimeenpano. Konsulttikielellä puhutaan strategian jalkauttamisesta, mutta ideana on konkretisoida strategia yksittäisiksi toimiksi ja hankkeiksi, joiden onnistuminen halutusti saa strategian sanan mukaisesti elämään. Strategia siis kertoo millä toimialoilla yritys toimii, ja strategian jalkauttamisen prosessi ottaa kantaa siihen, miten valituilla toimialoilla saavutetaan kilpailuetu kilpailijoiden voittamiseksi. Strategian jalkauttamisen hankkeita voivat olla yritysostot, uudet tuotantolaitokset, uusi asiakassegmentti taikka kustannusjohtajuuden tavoittelu.

Miksi strategiasta puhutaan, ja miksi sitä pidetään niin tärkeänä? Kun yrityksellä on selkeä strategia ja arvot, yrityksestä tulee ketterämpi ja osallistavampi. Kun yrityksen strategia on kaikille kirkas ja selkeä, yksittäiset ihmiset kykenevät tekemään eri tason päätöksiä nopeammin ja varmemmin. Logiikka tämän takana on se, kun ihminen kysyy itseltään: jos teen valinnan x viekö se pitkällä aikavälillä toimintaamme kohti päämäärää vai kauemmaksi. Myös arvot toimivat samalla sapluunalla. Päätöksentekotilanteessa päätöksen seurauksia on peilattava arvoja vasten. Kun tarpeeksi moni tekee päätöksiä linjassa strategian kanssa, strategia toteutuu kuin itsestään.

Strategia voi tarkoittaa luopumista. Strategia on taito valita taistelut, siis päättää mitä tehdään ja mitä ei tehdä. Siksi strategisesta näkökulmasta on pystyttävä perustelemaan miksi jotakin asiaa – kuten uutta tuotetta tai ihmisen rekrytointia – ei haluta edistää. Se on myös luopumista, ja se saattaa olla pieni tragedia.

Suurempi tragedia on se, että strategia harvemmin onnistutaan viemään eturivin taistelijan tasolle. Taktiikka on taito voittaa taistelut, strategia on taito valita taistelut. Kuitenkin, taktiikassa on onnistuttava, jotta strategia toteutuu. Monestiko mietit työssäsi tai luottamustoimessasi, puhumattakaan elämässäsi, päätöksen strategista ulottuvuutta, kun taktisen tason näkökulma on päivittäisessä tekemisessä nenäsi edessä?

Lauri Toivola
Taloustoimikunnan puheenjohtaja

Lähteet mainitussa järjestyksessä:

Bhimani, A. – Horngren, C. – Datar, S. – Rajan, M. (2019) Management and Cost Accounting. 7th ed. Pearson, Harlow.

Juuti, P. – Laukkanen, T. – Puusa, A. – Reijonen, H. (2014) Akatemiasta       markkinapaikalle: johtaminen ja markkinointi aikansa kuvina. 4. p. Talentum      Media Oy, Helsinki.

Nojonen, M. (2017) Sodankäynnin taito. 2.p. Gaudeamus, Helsinki.

Visuri, P. (1996) Carl von Clausewitz ja modernin sodankäynnin teoria. Tiede ja ase, Vol. 54, 64–89.

Kerttunen, M. (2007) Strategia. Strategian asiatietoa, Julkaisusarja 3. Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos, julkaisusarja 3, Strategian asiatietoa. Vol. 4, 1–2.

Anthony, R. N. – Govindarajan, V, (2007) Management Control Systems. 12th ed. McGrawhill, Boston.

Alahuhta, M. – Häikiö, M. – Seppänen, P. (2015) Johtajuus : kirkas suunta ja ihmisten      voima : kokemuksia ja näkemyksiä johtamisesta Koneen ja Nokian vuosilta. Docendo Oy, Jyväskylä.

Pysähdy. Ajattele.

Kuinka usein pysähdyt, ja ajattelet sitä mitä teet? Entä kuinka usein mietit, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä? Et välttämättä kauhean usein. Nyt siihen on kuitenkin oiva mahdollisuus. Tämän blogin kysymysten avulla on helpompi pysähtyä ja pohtia omia ajatuksia sekä esimerkiksi miettiä omaa elämää ja sen saavutuksia. Toivottavasti siis luet tämän blogitekstin huolella ja pyrit miettimään vastauksia blogin kysymyksiin. Olen jakanut kysymykset omasta mielestäni järkeviin nippuihin, jotta niitä olisi helpompi pohtia.

Ensimmäisen nipun kysymykset käsittelevät jo tapahtuneita asioita.

  • Mikä on suurin saavutuksesi?
  • Mikä on sellainen asia, minkä olet jättänyt tekemättä, minkä nyt tekisit, jos saisit uuden mahdollisuuden?
  • Mille asialle olet viimeksi nauranut?

Toisen nipun kysymykset keskittyvät tulevaan. Unohda siis äsken miettimäsi tapahtuneet asiat.

  • Mikä on seuraava ajatuksesi?
  • Mikä on suurin haaveesi?
  • Mitä tekisit, jos sinulle annettaisiin päivä aikaa sekä tarvittavat resurssit?
  • Mikä on maailmassa tärkeintä?

Kolmas ja viimeinen nippu käsittelee kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tämä sisältää siis täysin satunnaisia kysymyksiä, joihin saattaa olla oikea vastaus tai sitten ei. Pääasia on kuitenkin, että pohdit niitä ilman googlea tai muita apuvälineitä omalla järjelläsi.

  • Montako ikkunaa Suomessa on?
  • Mikä on hienoin mahdollinen naamiaisasu?
  • Pyöriikö maapallo auringon ympäri myötäpäivään vai vastapäivään?
  • Onko maailmassa enemmän renkaita vai ovia?

Toivottavasti pysähdyit miettimään vastauksia edes hetkeksi. Muista, ettei mikään estä sinua myöskään palaamasta näihin kysymyksiin. Hyviä ajatteluhetkiä <3 

Noora Ossa
Kulttuuri- ja perinnevastaava

Vapputuottajien mietteet

Tunnelmia kuntalaisbailuista.

Mohamed Abdullahi

Vihdoin se on täällä. Tätä hetkeä olen odottanut erittäin pitkään siitä asti, kun astuin kauppakorkeakoulun ovista sisään syksyllä 2019. Vuosi ei startannut niissä merkeissä mitä alun perin luulin hakiessani tähän pestiin yhdessä tuottajaparini Venlan kanssa. Pandemia jylläsi entistä kovempaa, mutta pysyimme silti optimistisina ja aloitimme vapun järjestelyä normaalisti. Oli kuitenkin hieman vaikeata hahmottaa vapun kokonaiskuvaa, sillä kukaan vapputiimistä ei ole kokenut TuKYn vappua. Vapusta ja vappulegendoista oli kuullut paljon kolmen opiskeluvuoden aikana, joten ei lähdetty ihan sokeina toteuttamaan projektia. Alkukevät oli siis paljolti asioiden selvittelyä ja edeltäjiltä kyselyä. Yllättävän hankalaksi osoittautui Rocky Mayhem facebook-sivun ylläpitäjä oikeuksien saaminen, koska kukaan viimeiseltä kolmelta vuodelta ei tiennyt kenellä ne oli. Kommelluksien kautta saatiin lopulta oikeudet ja huomenna pääsemme vihdoin juhlimaan MayDay Mayhemia pitkästä aikaa.

Bussikännit 2022

Ensimmäinen vappuviikko on jo takana ja nyt mennään kovaa vauhtia kohti vappuaattoa. Haluaisin tässä välissä kiittää kaikkia puolestani, jotka ovat olleet osallisena vappuproduktiossa. Loppu häämöttää pian ja kesä lähenee. Kesätyöt tulevat kovaa vauhtia vastaan ja ei ehkä osan kanssa nähdä enää vapun jälkeen. Iso kiitos kuuluu kaikille jaostopuheenjohtajille ja jaostolaisille, jotka olleet mukana toteuttamassa mitä ihanimpia ja perinteisiä tapahtumia kuntalaisille kahden vuoden tauon jälkeen. Meitsin sydäntä on lämmittänyt eniten se, että opiskelijoita kaikilta vuosikursseilta on näkynyt tapahtumissa. Nautitaan vielä viimeisistä vapputapahtumista täysillä!

Venla Monto

Tänä vappuna olemme päässeet herättelemään niitä kuuluisia perinteitä henkiin ja sen lisäksi kehittämään vähän myös uuttakin. Vaikka alkuvuonna olikin vielä epävarmaa päästäänkö vappua tänäkään vuonna juhlimaan livenä, niin on ollut huikeaa seurata kun kaikki vapun produktiossa mukana olevat ovat tehneet alusta asti innolla töitä vappua kohti. Ei ole ollut helppoa herättää tapahtumia eloon muutaman vuoden tauon jälkeen, varsinkaan kun ei itse ole vappua päässyt näkemään. Kaikesta on kuitenkin selvitty, ja olen ylpeä niin vapputiimin kuin muiden tapahtumien järjestäjienkin työstä.

Vappusitsit 2022

Nyt kun ensimmäisestä vappuviikosta on joten kuten selvitty, niin voi jo hieman katsoa viikkoa taakse päin. On ollut kiva päästä näkemään pitkästä aikaa kuntalaisia kaikilta vuosikursseilta ja huomata kuinka tapahtumat ovat olleet osallistujien mieleen. Ei Turun KY:n vappua turhaan ole hehkutettu kaikkia näitä vuosia, kun sitä ei olla päästy täydessä loistossaan järjestämään. Haluan kiittää kaikkia vapussa mukana olleita, niin järjestäjiä kuin juhlijoitakin. Toivottavasti kaikilla on ollut yhtä hauskaa kuin allekirjoittaneella. Vappuhan on vasta puolessa välissä, joten nautitaan vielä toisestakin viikosta!

Venla Monto & Mohamed Abdullahi, Vapputuottajat ´22 (Plus Miika)

Muutoksen tuulet

”Arvoisa juhlavieras”.

Näin suurin osa minun ja Anastasian sähköposteista ovat alkaneet viimeisien kuukausien aikana. Vuosijuhlatuottajina olemme eläneet ja hengittäneet tätä tapahtumaa jo niin pitkään, että alkaa tuntua normaalilta arjelta aloittaa aamu keskustelemalla ideoista, jotka syntyivät yön pikkutunneilla. Kuukausien uurastus on tuonut meitä ystävinä lähemmäs toisiamme, tuonut elämiimme uusia ystäviä ja vahvistanut siteitä muihin kanssaopiskelijoihin. Me ja koko vuosijuhlatiimi on oppinut niin tapahtumäjärjestämisestä, organisoinnista kuin yhteistyöstäkin enemmän kuin alussa oli edes mahdollista kuvitella.

Vaikka matka on ollut pitkä ja täynnä epävarmuuksia, ei katumuksesta ole tietoakaan. Tämän johdosta olen vahvasti kannustamassa jokaista ainakin kokeilemaan projektin organisoimista. Jos jossain niin TuKYn riveissä siihen on oiva mahdollisuus ja ken tietää – ehkä siitä löytää itselleen uuden suunnan työelämäänkin.

Suurin kysymys on kuitenkin, että miten meille käy, kun juhlahumu on laantunut. Mitä me teemme, kun ei tule viestejä yhteistyökumppaneilta, ei vakituisia maanantaipalavereita eikä juoksevia dediksiä? Kaipa ihan ensimmäiseksi me nukumme ja pitkään, mutta entä sen jälkeen? Mikään ei mielestäni ole jännittävämpää kuin uusien tuulien haistaminen. Tiedät, että on tulossa muutoksia, mutta suunta on täysin tuntematon. Eikä se haittaa. Erittäin kornisti sanottuna asioilla on tapana järjestyä ja uskon että nopeammin kuin olemme edes voineet kuvitella kalenterimme ovat jälleen täynnä uusia projekteja.

Uskon kuitenkin vahvasti, että viimeisen kuuden kuukauden aikana rakentamamme ihmissuhteet säilyvät vaikka vuosijuhlat ovatkin ohi. Sama pätee yliopisto-opiskeluun. Kokemuksemme koulussa tuovat meidät yhteen ja kantavat itsensä työelämään ja parhaassa tapauksessa loppuelämään.

Arvoisa kanssaopiskelija, suuri kiitos siitä, että olet ollut läsnä matkallamme, vaikkakin vain lukemalla tämän kirjoituksen!

Vuosijuhlatuottajat 2021

Emt

Tai no kyl mä tiedän, halusin vaa saada sut pysähtymään.

Ajattelin kirjoittaa aiheesta, josta mulla on oikeesti jotain sanottavaa, samalla jakaa jotain itsestäni ja mahdollisesti myös antaa sulle jotain ajateltavaa.

Mä olen todella nuoresta asti tottunut tekemään itseni näkyväksi suoritusten kautta. Kilpailin telinevoimistelussa, sain kymppejä kokeista ja tein käytännössä kaiken muunkin ”niinku pitää”. Rakensin mun identiteetin mallioppilaan, sosiaalisen ja urheilevan kympin tytön ympärille. Olin itsevarma, mutta samaan aikaan mua pelotti epäonnistua, koska silloin pettäisin jonkun odotukset. Tiedän nyt, ettei ole kustannustehokasta olla kaikessa hyvä ja miellyttää kaikkia. Mut vaikka sen tiedostaa, niin ei se riman alittaminen, ”ei”:n sanominen tai edes oman jaksamisen etusijalle laittaminen vieläkään helppoa ole.

Meidän kaikkien jatkuvan kiireen, sometuksen, Jodelin ja muiden mediaseksikkäiden asioiden keskellä mä kaipaan ihmisiltä enemmän empatiaa ja läsnäoloa. Varsinkin kauppiksessa koko ajan tapahtuu jotain, pitää verkostoitua, olla sitä pöhinää ja mielellään snäpätä siitä mahdollisimman monelle. Koska hei, pics or didn’t happen.

On vaikeaa olla oma itsensä, jos jatkuvasti tavalla tai toisella hakee muilta lupaa tai oikeutusta omille mielipiteilleen ja tekemisilleen, tai vertaa toisten aikajanoja ja saavutuksia omiinsa. Lunttaamalla somesta tai kaverin elämästä vastauksia, ei pysty keskittymään omaan tekemiseen ja tulee zoomanneeksi vain pieniin, kokonaisuuden kannalta merkityksettömiin yksityiskohtiin.

Koen, että monen meidän käsitys normaalista ja riittävästä on välillä vääristynyt. Siks onkin hemmetin vaikeaa olla itselleen armollinen, kun tuntuu, että tehtävien haalimisesta ja hektisestä elämästä on tullut normeja, oletusarvo. On raskasta multitaskata ja silti todeta muiden tekevän enemmän ja jaksavan paremmin. Hävettää tunne, ettei tee tarpeeksi, vaikka todellisuudessa on tehnyt jo liikaa.

Huomaan, että uupumisesta ja varsinkin nuorten loppuun palamisesta puhutaan koko ajan enemmän. Kauppikselle pyritään saamaan parempaa tukiverkostoa ja hyvinvointi on monissa keskusteluissa esillä. Yhä useampi tuntuu ymmärtävän, että apua saa ja kannattaa pyytää. Kirjoitin blogini tästä aiheesta, koska haluan, että ne viimeisetkin ylisuorittajat ja muiden mielipiteiden varassa eläjät tajuaa, että me ei olla täällä valmistautumassa elämään, vaan elämässä sitä.

Sofia Valvee
Liikuntavastaava