Pysähdy. Ajattele.

Kuinka usein pysähdyt, ja ajattelet sitä mitä teet? Entä kuinka usein mietit, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä? Et välttämättä kauhean usein. Nyt siihen on kuitenkin oiva mahdollisuus. Tämän blogin kysymysten avulla on helpompi pysähtyä ja pohtia omia ajatuksia sekä esimerkiksi miettiä omaa elämää ja sen saavutuksia. Toivottavasti siis luet tämän blogitekstin huolella ja pyrit miettimään vastauksia blogin kysymyksiin. Olen jakanut kysymykset omasta mielestäni järkeviin nippuihin, jotta niitä olisi helpompi pohtia.

Ensimmäisen nipun kysymykset käsittelevät jo tapahtuneita asioita.

  • Mikä on suurin saavutuksesi?
  • Mikä on sellainen asia, minkä olet jättänyt tekemättä, minkä nyt tekisit, jos saisit uuden mahdollisuuden?
  • Mille asialle olet viimeksi nauranut?

Toisen nipun kysymykset keskittyvät tulevaan. Unohda siis äsken miettimäsi tapahtuneet asiat.

  • Mikä on seuraava ajatuksesi?
  • Mikä on suurin haaveesi?
  • Mitä tekisit, jos sinulle annettaisiin päivä aikaa sekä tarvittavat resurssit?
  • Mikä on maailmassa tärkeintä?

Kolmas ja viimeinen nippu käsittelee kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tämä sisältää siis täysin satunnaisia kysymyksiä, joihin saattaa olla oikea vastaus tai sitten ei. Pääasia on kuitenkin, että pohdit niitä ilman googlea tai muita apuvälineitä omalla järjelläsi.

  • Montako ikkunaa Suomessa on?
  • Mikä on hienoin mahdollinen naamiaisasu?
  • Pyöriikö maapallo auringon ympäri myötäpäivään vai vastapäivään?
  • Onko maailmassa enemmän renkaita vai ovia?

Toivottavasti pysähdyit miettimään vastauksia edes hetkeksi. Muista, ettei mikään estä sinua myöskään palaamasta näihin kysymyksiin. Hyviä ajatteluhetkiä <3 

Noora Ossa
Kulttuuri- ja perinnevastaava

Vapputuottajien mietteet

Tunnelmia kuntalaisbailuista.

Mohamed Abdullahi

Vihdoin se on täällä. Tätä hetkeä olen odottanut erittäin pitkään siitä asti, kun astuin kauppakorkeakoulun ovista sisään syksyllä 2019. Vuosi ei startannut niissä merkeissä mitä alun perin luulin hakiessani tähän pestiin yhdessä tuottajaparini Venlan kanssa. Pandemia jylläsi entistä kovempaa, mutta pysyimme silti optimistisina ja aloitimme vapun järjestelyä normaalisti. Oli kuitenkin hieman vaikeata hahmottaa vapun kokonaiskuvaa, sillä kukaan vapputiimistä ei ole kokenut TuKYn vappua. Vapusta ja vappulegendoista oli kuullut paljon kolmen opiskeluvuoden aikana, joten ei lähdetty ihan sokeina toteuttamaan projektia. Alkukevät oli siis paljolti asioiden selvittelyä ja edeltäjiltä kyselyä. Yllättävän hankalaksi osoittautui Rocky Mayhem facebook-sivun ylläpitäjä oikeuksien saaminen, koska kukaan viimeiseltä kolmelta vuodelta ei tiennyt kenellä ne oli. Kommelluksien kautta saatiin lopulta oikeudet ja huomenna pääsemme vihdoin juhlimaan MayDay Mayhemia pitkästä aikaa.

Bussikännit 2022

Ensimmäinen vappuviikko on jo takana ja nyt mennään kovaa vauhtia kohti vappuaattoa. Haluaisin tässä välissä kiittää kaikkia puolestani, jotka ovat olleet osallisena vappuproduktiossa. Loppu häämöttää pian ja kesä lähenee. Kesätyöt tulevat kovaa vauhtia vastaan ja ei ehkä osan kanssa nähdä enää vapun jälkeen. Iso kiitos kuuluu kaikille jaostopuheenjohtajille ja jaostolaisille, jotka olleet mukana toteuttamassa mitä ihanimpia ja perinteisiä tapahtumia kuntalaisille kahden vuoden tauon jälkeen. Meitsin sydäntä on lämmittänyt eniten se, että opiskelijoita kaikilta vuosikursseilta on näkynyt tapahtumissa. Nautitaan vielä viimeisistä vapputapahtumista täysillä!

Venla Monto

Tänä vappuna olemme päässeet herättelemään niitä kuuluisia perinteitä henkiin ja sen lisäksi kehittämään vähän myös uuttakin. Vaikka alkuvuonna olikin vielä epävarmaa päästäänkö vappua tänäkään vuonna juhlimaan livenä, niin on ollut huikeaa seurata kun kaikki vapun produktiossa mukana olevat ovat tehneet alusta asti innolla töitä vappua kohti. Ei ole ollut helppoa herättää tapahtumia eloon muutaman vuoden tauon jälkeen, varsinkaan kun ei itse ole vappua päässyt näkemään. Kaikesta on kuitenkin selvitty, ja olen ylpeä niin vapputiimin kuin muiden tapahtumien järjestäjienkin työstä.

Vappusitsit 2022

Nyt kun ensimmäisestä vappuviikosta on joten kuten selvitty, niin voi jo hieman katsoa viikkoa taakse päin. On ollut kiva päästä näkemään pitkästä aikaa kuntalaisia kaikilta vuosikursseilta ja huomata kuinka tapahtumat ovat olleet osallistujien mieleen. Ei Turun KY:n vappua turhaan ole hehkutettu kaikkia näitä vuosia, kun sitä ei olla päästy täydessä loistossaan järjestämään. Haluan kiittää kaikkia vapussa mukana olleita, niin järjestäjiä kuin juhlijoitakin. Toivottavasti kaikilla on ollut yhtä hauskaa kuin allekirjoittaneella. Vappuhan on vasta puolessa välissä, joten nautitaan vielä toisestakin viikosta!

Venla Monto & Mohamed Abdullahi, Vapputuottajat ´22 (Plus Miika)

Muutoksen tuulet

”Arvoisa juhlavieras”.

Näin suurin osa minun ja Anastasian sähköposteista ovat alkaneet viimeisien kuukausien aikana. Vuosijuhlatuottajina olemme eläneet ja hengittäneet tätä tapahtumaa jo niin pitkään, että alkaa tuntua normaalilta arjelta aloittaa aamu keskustelemalla ideoista, jotka syntyivät yön pikkutunneilla. Kuukausien uurastus on tuonut meitä ystävinä lähemmäs toisiamme, tuonut elämiimme uusia ystäviä ja vahvistanut siteitä muihin kanssaopiskelijoihin. Me ja koko vuosijuhlatiimi on oppinut niin tapahtumäjärjestämisestä, organisoinnista kuin yhteistyöstäkin enemmän kuin alussa oli edes mahdollista kuvitella.

Vaikka matka on ollut pitkä ja täynnä epävarmuuksia, ei katumuksesta ole tietoakaan. Tämän johdosta olen vahvasti kannustamassa jokaista ainakin kokeilemaan projektin organisoimista. Jos jossain niin TuKYn riveissä siihen on oiva mahdollisuus ja ken tietää – ehkä siitä löytää itselleen uuden suunnan työelämäänkin.

Suurin kysymys on kuitenkin, että miten meille käy, kun juhlahumu on laantunut. Mitä me teemme, kun ei tule viestejä yhteistyökumppaneilta, ei vakituisia maanantaipalavereita eikä juoksevia dediksiä? Kaipa ihan ensimmäiseksi me nukumme ja pitkään, mutta entä sen jälkeen? Mikään ei mielestäni ole jännittävämpää kuin uusien tuulien haistaminen. Tiedät, että on tulossa muutoksia, mutta suunta on täysin tuntematon. Eikä se haittaa. Erittäin kornisti sanottuna asioilla on tapana järjestyä ja uskon että nopeammin kuin olemme edes voineet kuvitella kalenterimme ovat jälleen täynnä uusia projekteja.

Uskon kuitenkin vahvasti, että viimeisen kuuden kuukauden aikana rakentamamme ihmissuhteet säilyvät vaikka vuosijuhlat ovatkin ohi. Sama pätee yliopisto-opiskeluun. Kokemuksemme koulussa tuovat meidät yhteen ja kantavat itsensä työelämään ja parhaassa tapauksessa loppuelämään.

Arvoisa kanssaopiskelija, suuri kiitos siitä, että olet ollut läsnä matkallamme, vaikkakin vain lukemalla tämän kirjoituksen!

Vuosijuhlatuottajat 2021

Emt

Tai no kyl mä tiedän, halusin vaa saada sut pysähtymään.

Ajattelin kirjoittaa aiheesta, josta mulla on oikeesti jotain sanottavaa, samalla jakaa jotain itsestäni ja mahdollisesti myös antaa sulle jotain ajateltavaa.

Mä olen todella nuoresta asti tottunut tekemään itseni näkyväksi suoritusten kautta. Kilpailin telinevoimistelussa, sain kymppejä kokeista ja tein käytännössä kaiken muunkin ”niinku pitää”. Rakensin mun identiteetin mallioppilaan, sosiaalisen ja urheilevan kympin tytön ympärille. Olin itsevarma, mutta samaan aikaan mua pelotti epäonnistua, koska silloin pettäisin jonkun odotukset. Tiedän nyt, ettei ole kustannustehokasta olla kaikessa hyvä ja miellyttää kaikkia. Mut vaikka sen tiedostaa, niin ei se riman alittaminen, ”ei”:n sanominen tai edes oman jaksamisen etusijalle laittaminen vieläkään helppoa ole.

Meidän kaikkien jatkuvan kiireen, sometuksen, Jodelin ja muiden mediaseksikkäiden asioiden keskellä mä kaipaan ihmisiltä enemmän empatiaa ja läsnäoloa. Varsinkin kauppiksessa koko ajan tapahtuu jotain, pitää verkostoitua, olla sitä pöhinää ja mielellään snäpätä siitä mahdollisimman monelle. Koska hei, pics or didn’t happen.

On vaikeaa olla oma itsensä, jos jatkuvasti tavalla tai toisella hakee muilta lupaa tai oikeutusta omille mielipiteilleen ja tekemisilleen, tai vertaa toisten aikajanoja ja saavutuksia omiinsa. Lunttaamalla somesta tai kaverin elämästä vastauksia, ei pysty keskittymään omaan tekemiseen ja tulee zoomanneeksi vain pieniin, kokonaisuuden kannalta merkityksettömiin yksityiskohtiin.

Koen, että monen meidän käsitys normaalista ja riittävästä on välillä vääristynyt. Siks onkin hemmetin vaikeaa olla itselleen armollinen, kun tuntuu, että tehtävien haalimisesta ja hektisestä elämästä on tullut normeja, oletusarvo. On raskasta multitaskata ja silti todeta muiden tekevän enemmän ja jaksavan paremmin. Hävettää tunne, ettei tee tarpeeksi, vaikka todellisuudessa on tehnyt jo liikaa.

Huomaan, että uupumisesta ja varsinkin nuorten loppuun palamisesta puhutaan koko ajan enemmän. Kauppikselle pyritään saamaan parempaa tukiverkostoa ja hyvinvointi on monissa keskusteluissa esillä. Yhä useampi tuntuu ymmärtävän, että apua saa ja kannattaa pyytää. Kirjoitin blogini tästä aiheesta, koska haluan, että ne viimeisetkin ylisuorittajat ja muiden mielipiteiden varassa eläjät tajuaa, että me ei olla täällä valmistautumassa elämään, vaan elämässä sitä.

Sofia Valvee
Liikuntavastaava

TuKY-Speksin bändi 2019 esittäytyy

Nyt on tullut aika speksibändin esittäytymiselle. Tässä teille vuoden 2019 TuKY-Speksin bändi! Näiden tyyppien musisointia saatte kuunnella niin näytöksissä kuin ensi vuoden parhaissa bileissäkin!

 

Lauri Toivola, bändivastaava 

Olen Lauri, 21-vuotias musiikillisestikin orientoitunut ensimmäisen vuosikurssin opiskelija. Ajauduin speksibändiin sekä rumpaliksi että bändivastaavaksi, sillä omaan bändi- ja musiikkinäytelmäkokemusta ajaltani ennen akatemian porttien avautumista. Lähdin innolla mukaan antamaan panostani Speksiin, sillä kokemukseni on osoittanut sen tosiasian, että tiimihenki ja iteraatiokerroin tämänkaltaisissa projekteissa on aina kokemisen arvoinen sekä opettavainen ilmiö!

 

 

Lotta Mäki-Luopa 

Moikka! Mä oon Lotta, Sibelius-lukiosta Turkuun seikkaillut 20-vuotias pupu. Tämän vuoden speksibändissä soitan suutani eli laulan. Mulla on aika pitkä tausta musiikissa, ala-asteelta asti oon laulanut kuoroissa ja soittanut mm. viulua ja pianoa. Muutama vuosi sitten eksyin musiikkiteatterin maailmaan ja sille tielle jäin, kiva jatkaa sitä matkaa TuKY-Speksin parissa. Huippua tehdä musaa tämä vuosi tässä porukassa ja päästä mukaan kauppiksen meininkeihin!

 

Aapo Häkkinen 

Moikka! Oon Aapo ja nyt toistamiseen kitarassa. Viimeksi jälki oli sellaista, että tuotantotiimi katsoi tarpeelliseksi lisätä toisen kitaristin tälle vuodelle. Kaikki katsomaan speksiä keväällä!

 

 

 

 

Lauri Lehtonen 

Terve kaikki. Viimeinen kauppisvuosi antaa minulle oivan syyn palata takaisin juurilleni speksibändiin. Muita suuria intohimon aiheita elämässäni ovat gradu, gradu ja gradu. Onneksi speksi on mitä parhain paikka lieventää graduatuskaa. Tuska synnyttää suurta taidetta, odotankin jo innolla kummasta projektista tulee eeppisempi. Nähdään ATK vitosessa ja näytöksissä!

 

Tommi Husa 

Moi! Olen toisen vuosikurssin opiskelija ja nyt ekaa kertaa mukana speksissä. Viime vuoden speksin nähtyäni tuli sellanen fiilis, että ois itekin hauska päästä lavalle soittelemaan, ja tässä sitä nyt ollaan! Omasta musataustasta löytyy monennäköistä bändiä, mutta ihan tän tyylisessä produktiossa en oo vielä ollut. Soitan pääasiassa kitaraa ja joissain biiseissä saatan vähän laulaakin. Ihan super hauskaa olla mukana, ja odotan innolla mitä kevät tuo tullessaan!

 

 

Aleksanteri Haka 

Ei kahta ilman kolmatta ja kolmas kerta toden sanoo, eikö vain? Olen Aleksanteri aka. Santtu ja kuin ihmeen kaupalla eräänä syyskuisena päivänä tuntematon herrasmies viitta selässään lepattaen juoksi luokseni ja heitti syliini mystisen mustan syntetisaattorin. Tämän jälkeen hän juoksi nauraen karkuun ja en siinä yliopistonkadulla sitten voinut muutakaan tehdä, kun heittää aivan mielettömät syna-soolot. Siinä tuulen mukavasti tukkaani hulmuttaessa ja sooloa tiluttaessa eteeni lensi kaksi kyyhkystä, jotka esittivät minulle vanhahkon käärön. Käärössä luki ”Sinut on valittu Turun Kauppakorkeakoulun uuteen bändiin gj!”. Ei siinä sitten, pakkasin kamat, tulin koululle ja täsä sitä ny ollaan. Ei muuta, kun speksiä ja keikkoja odotellessa!

 

Tommi Penttilä 

Kolmannen vuoden opiskelijana tajusin oravan pyörän lähestyvän uhkaavasti, ja aloin kesän jälkeen aktiivisesti etsiä tekosyitä pitkittää opintojani. Kuokittuani syksyn ajan speksibändin apusynistina päätin rohkaistua ja kokeilla kynsiäni myös varsinaisessa speksispektaakkelissa. Bändissä soitan syntikkaa, vaikka oikeasti olen pesunkestävä klassinen pianisti. Horoskoopiltani olen kauris.

Ajattelematon ajankäyttö

Käykö sinullekin usein niin, että kellon viisari lyö neljää iltapäivällä etkä ole oikeastaan saavuttanut mitään konkreettista sen päivän aikana? Itse en ole välttämättä kaikista järjestelmällisin ihminen ja jos en suunnittele päiväni agendaa, käy minulle hyvin todennäköisesti näin.

Kehotan välttämään erityisesti seuraavia skenaarioita: yli kahden tunnin mercapöhinä, TuKYn toimistolla kahvin litkiminen ja pitkittyneet lounaat Montussa. Itse syyllistyn kaikkiin edellä mainittuihin ajankäytön kuolemansynteihin. Tälläkin hetkellä kirjoittaessani tätä blogia olen TuKYn toimistolla, joka vaikuttaa lyhyellä vilkaisulla kuin turkkilaiselta basaarilta Istanbulin sydämessä. Oma koti on vähintään yhtä ongelmallinen paikka tehdä töitä. Haitallisimpia ympäristön ärsykkeitä kotona ovat muun muassa jääkaapin täydentymisen seuraaminen puolen tunnin välein, Playstation 4 -viihdejärjestelmä ja tyttöystävä.

Mikä olisi siis paras tapa saada asioita aikaan? Itse olen pyrkinyt luomaan rytmiä ja rutiineja arkeeni. Esimerkiksi jos herään joka päivä samaan kellon aikaan, tarvitsen vähemmän unta ajallisesti ja herään paremmin uuteen päivään. Toki ajoittaiset keittoreissut aiheuttavat tähän rytmiin vakavia häiriöitä. Aamupalan ja muiden askareiden jälkeen on pikimmiten poistuttava kotoa. Hyvä tapa on myös listata asiat, jotka haluat sinä päivänä saavuttaa ja tehdä kaikkesi päästäksesi tavoitteisiisi. Olen kokenut Educariumin opiskelutilat erinomaisiksi työskentelypaikoiksi, sillä sieltä en tunne ketään ja pystyn keskittymään paremmin. Siellä on myös enemmän opiskelutilaa kuin Kauppakorkeakoululla.

Tosiasiassa en pääse edellä mainittuun rytmiin kuin äärimmäisten deadlinejen lähestyessä. Välillä haikailenkin pääsykoekevään kurinalaisuutta, motivaatiota ja määrätietoisuutta tavoitteistani. Samoin kuin minä, moni on tehokkaimmillaan vasta pakon edessä. Kuitenkin turha prokrastinaatio aiheuttaa vain turhaa stressiä ja itsesääliä. Kouluun sisälle päästyäni en ehkä ole löytänyt opiskeluun samanlaista paloa, sillä en ole määrittänyt itselleni selkeitä tavoitteita mitä kohti tehdä töitä joka päivä.

Loppujen lopuksi uskon kuitenkin, että niin pitkään, kun saa tarvittavat asiat tehtyä, on merca- ja toimistopöhinä tavattoman palkitsevaa ja hyvistä tyypeistä saa lisää virtaa elämään. Usein parhaat ideat syntyvätkin porukassa ja itselleni jokapäiväinen sosiaalinen kanssakäyminen on elinehto. Tämän mahdollistaa koulumme avoin sekä lämmin ilmapiiri enkä voisi kuvitella parempaa paikkaa viettää keskiarvollisesti tätä 16 prosenttia elämästäni kuin Turun kauppakorkeakoulussa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Henry Huovari

Kulttuuri- ja perinnevastaava