Nyt kun mun osalta on taas halvat taputeltu vähintään vuodeksi, voin todeta, että on tämä stressaavaa aikaa. Sen ehti jo vuodessa unohtaa, mutta tunteen muistaa silti. Aina itse halvatilanne ei ole se raskain osuus, vaan jännityksessä eläminen halvapäivää odottaessa on se, missä ihmistä aidosti testataan. Viimeistään puhujanpönttöön astuessa asiat kuitenkin realisoituvat, ja jos jännitys ei ole vielä aiemmin iskenyt, niin siinä vaiheessa se viimeistään iskee. Olkaa siis ylpeitä itsestänne, jos olette päässeet kokemaan sen ja pystyneet operoimaan jännityksestä huolimatta!
Luonnollisesti oma keskittymiseni on ollut täysin syyskokouspäivässä, joten nyt on aika hoitaa kaikki rästiin jääneet työt. Niitäkin on ehtinyt kertyä jo ujo määrä. On helppoa vajota prokrastinointiin ja todeta, että huomisen minä hoitaa homman, ja ulkoistaa täten vastuun pois tästä hetkestä. Usein asiat kuitenkin hoituvat loppujen lopuksi sutjakkaammin kuin alkuun olisi odottanut. Miksi näin on?
Koen olleeni entisessä elämässäni melkoinen mestari prokrastinoimaan. Dedikset tulivat aina vastaan, ja usein palautukset jopa myöhästyivät. Tunnetusti olin miltei joka aamu myöhässä oppitunneilta, enkä oikein itsekään tiennyt miksi. Pienetkin asiat tuntuivat hyvin puuduttavilta ja mittakaavaansa nähden yllättävän ylitsepääsemättömiltä ja lamaannuttavilta.
Olen vasta aikuisiällä oppinut keinoja prokrastinoinnin selättämiseen. Yksi tärkeimmistä on omasta jaksamisesta huolehtiminen. Hyvät yöunet auttavat säätelemään stressiä, ja ratkaisut ongelmiin löytyvät yleensä helpommin hyvässä mielentilassa. Toinen noudattamani ohjenuora on pyrkiä löytämään prokrastinoinnin juurisyy. Asioiden viivyttäminen on usein epämukavuuden välttelyä, joten tunnista epämukavuuden aiheuttaja ja pyri yksinkertaistamaan ongelmaa. Otetaan esimerkiksi esityksen pitäminen. Jännityksen juurisyynä voi olla muiden edessä esiintyminen, rajallinen tietämys esitettävästä aiheesta tai vaikka se, että sinulla sattuu juuri sillä hetkellä olemaan hikka. Tunnista juurisyy ja reagoi siihen. Usein sen avulla ongelma muuttuu pienemmäksi ja hommiin ryhtyminen helpottuu.
On myös tärkeää tunnistaa suunta, johon on itse menossa. Välillä ainoa asia, joka seisoo meidän ja tavoitteidemme välissä, olemme me itse. Uskalla siis unelmoida ja luoda itsellesi mielikuva siitä, mitä voit tekemiselläsi saavuttaa. Esityksen pitäminen mahdollistaa sinulle kurssista läpi pääsemisen ja vähintään sen, ettei kyseistä esitelmää tarvitse enää uudestaan pitää. Positiivinen mielikuva voi antaa valtavasti energiaa ja ohjata toimintaamme kohti parempaa versiota itsestämme.
Nyt jos prokrastinoit, niin käy pieni ajatusharjoitus päässäsi läpi. Löydä epämukavuuden juurisyy ja mieti, mitä voisit tehdä sen poistamiseksi. Usein huomaat, ettei se asia loppujen lopuksi niin paha olekaan. Asetu sinne jaostohalvaan ehdolle, pidä se esitys ja lue siihen tenttiin. Kaikesta selviää, ja asiat järjestyvät tavalla tai toisella.
Loppujen lopuksi rohkeus ei ole sitä, ettei jännitä tai pelota, vaan sitä, että toimii näistä tunteista huolimatta. Eikä kaiken tarvitse onnistua täydellisesti. Tärkeintä on, että uskaltaa yrittää ja antaa itselleen mahdollisuuden onnistua. Se seuraava askel saattaa tuntua suurelta, mutta jälkikäteen se on usein paljon pienempi kuin mitä omassa päässään kuvitteli.
Tsemppiä siis kaikille halvoihin ja muihin tuleviin koitoksiin! Muistakaa olla ylpeitä itsestänne jo siitä, että uskallatte yrittää. ❤️
Toinen periodi on pärähtänyt vauhdilla käyntiin ja uudet kurssit täyttävät meidän kaikkien kalentereita. Vuosijuhlatkin kerettiin juhlia. Olipahan pirskeet. Viime viikkoina blogeissa sekä muissa TuKYn ja jaostojen postauksissa pitkin viestintäkanavia on ollut selkeä teema. Hallituksen vaihdot ja syyskokoukset ovat täällä ja uusia tekijöitä etsitään kuumeisesti.
Allekirjoitan etenkin viestintävastaavamme Heidin edellisen blogin viestin täysin. En kuitenkaan halua toistaa tätä samaa viestiä uudestaan. Mistäs muusta tässä sitten kirjoittaisi?
Blogit ja nämä muut postaukset tulevat henkilöiltä, jotka ovat jo heittäytyneet mukaan toimintaan ja usein jopa todella syvälle. Näillä tekijöillä on jopa useita pestejä käynnissä ja mahdollisesti joitain pestejä jo takana. Toki tämä yhdistys sekä sitä ympäröivä yhteisö tarvitsee näitä henkilöitä, jotta kaikki toiminta pyörii nykyisessä muodossaan.
Mutta miksi tätä toimintaa sitten tehdään? Jotta kaikille kuntalaisille löytyisi jotain itseä kiinnostavaa toimintaa. Jotta aina olisi ainakin yksi tapahtuma jota odottaa kun kipuilee koulutehtävien parissa. Jotta kaikki opiskelijat viihtyisivät yhteisössämme.
Ei tämä yhteisö olisikaan mitään ilman rivijäseniä. Heitä joiden osallistuminen yhteisöön on juuri sitä itseään – osallistumista. Muistakaa siis että kaikkeen ei tarvitse tehdä ja mukana voi olla ihan vain olemalla mukana.
Tervehdys TuKY-Speksin 2027 tuottajilta. Syksy on saapunut kauniine väreineen Turkuun ja olemme täällä TuKY-Speksin tuottajatiimissä pitäneet hakua auki jo hetken aikaa keväällä 2027 esitettävään musikaali-improvisaatioteatteriesitykseen. Mukana tekemisessä on jo iso kasa lupaavia esiintyjä- ja taustatiimitalentteja, jotka summautuvat hieman yli kuuteenkymmeneen kauppatieteiden opiskelijaan (ja pariin ei-kauppislaiseenkin).
No, muutama pesti puuttuu vielä. Erityisesti etsimme maskeerausvastaavaa ja maskeeraustiimiläisiä, lavastusvastaavaa ja lavastustiimiläisiä sekä valokuvaajaa. Jos siis pidät käsillä tekemisestä, meikkaamisesta tai valokuvaamisesta, näitä taitoja on nyt mahdollista kartuttaa loistavassa porukassa. Vastaavana olet velvoitettu käymään pienin väliajoin rangan kokouksessa kertomassa tiiminne kuulumiset, joka ei tosin rajoita osallistumista itse pestikohtaiseen tekemiseen. Valokuvaajan pestiin edellytämme oman kameran omistamisen. Kuvaajan vastuualueisiin kuuluu promokuvien ja yhden esityksen kuvaaminen. Ehdit vielä hyvin mukaan, sillä ensimmäinen koko produktion välinen tapaaminen on vasta marraskuun lopussa. Pesteissä edellytetään sitoutumista produktioon lukuvuoden ajaksi ja paineensietokykyä. Pestikohtaisesta osaamisesta on etua mutta se ei ole välttämätöntä.
Greetings from the Producers of TuKY-Speksi 2027. The autumn has arrived in Turku in full colour while here at the Producer Team have kept the search for TuKY-Speksi open for a while now for the musical-improvtheatershow played in late-spring. There’s plenty of promising performer- and backstagetalents with already which sum to over sixty economics students (and a few non-economics students).
However, there are a few roles still missing. We are looking for Makeup Team Leader and Makeup Team Members, Set Design Team Leader and Set Design Team Members and Photographer. If you’re into DIY, makeup or photography, now is an awesome chance to practice them in a great group. As a team leader, you are obligated to attend the Speksi Core meeting every once in a while which doesn’t limit your attendance to the team specific work. As the Photographer, you’re required to have your own camera. Your job is to take the promotional pictures and pictures of a single show. You’re still in time; our first practice-weekend is set to late-November. We require a semester-long commitment and Finnish language skills as well as stress tolerance. Position-specific experience is seen as an advantage but not required.
So, the search is open. If you’re interested, please send a free-from application to speksituottajat@tuky.fi by Tuesday 3.11. at 23:59. Turun KY’s personnel selections are done according to the guidelines for personnel selection.More information can also be found on our social media accounts: Instagram, Facebook.
”Ihan sama mitä teet, kunhan haet mukaan toimintaan” , sanottiin minulle ainoana vinkkinä, kun sain tietää päässeni opiskelemaan Turun kauppakorkeakouluun. En tiennyt, mitä ”toimintaan” hakeminen varsinaisesti tarkoitti. En tiennyt jaostoista, enkä hallituksista. En kuitenkaan heittänyt ajatusta roskakoriin.
Ehkä minustakin voisi olla siihen. Tekemään vähän vielä extraa kokemusten, ystävyyden ja yhteisöjen iloksi.
Lause soi päässäni läpi pupusyksyni ja sai hakemaan KY-Sporttiin. Siitähän se TuKY-urani sitten alkoi. Vauhdilla ja punaisessa takissa. Vuosi vierähti nopeasti ja inspiroiduin hakemaan vaikeuksien kautta TuKYn viestintävastaavaksi. Onneksi hain.
Se on koukuttava laji. Olla aktiivinen, nähdä esirippujen taakse ja välillä kyseenalaistaa elämän omia valintoja Parkin tanssilattiaa mopatessa. Kliseiden klisee on kannustaa mukaan ja todeta, että tämä on yksi parhaimmista asioista mitä voit tehdä. Välillä se ketuttaa, raivostuttaa ja saa ajanhallinnan taidot äärirajoille. Kuitenkin yhä kiitän veljeni ystävää hänen lauseetsaan, jonka merkitystä tuskin edes itse tajusi toiminnasta minulle puhuessaan. Toiminnan kautta olen saanut ympärilleni yhteisöjä, puolison, ystäviä, itkuja ja niitäkin enemmän nauruja.
Näillä näkymin näyttäisi, että on minun aikani eläköityä aktiivisimmasta toiminnasta. En voi kieltää, etteikö ajatus siitä, että ensimmäistä kertaa opiskelijaelämäni aikana olisin puhtaasti opiskelija tuntuisi hyvältä. Voi olla, että eroahdistus on liian suuri ja löydän itseni vielä seuraavasta toimittajan pestistä jostain. You never know.
Summa sum marum, tässä vuosijuhlien silliksen jälkeisenä sunnuntaina tätä kirjoittaessa, energiajuoma toisessa kädessäni, mietin historiaa mitä TuKYllä on. Mietin ihmisiä, joiden kanssa saimme juhlistaa järjestömme sykkivää eloa. Ihmisä, jotka puhuivat lavalla liikutkseen asti. On ilo, onni ja tuuri saada opiskella juuri Turun KY:n näköisessä ympäristössä, jossa ihmiset ovat motivoituneita ja innostuneita tekemään töitä yhteisön eteen. Olet sitten pitkän kaavan TuKY-jyrä, tai satunnaisista tapahtumista nautiskelija.
Niin kauan, kun tavoitteena on asioiden kokeminen, ei tässä lajissa ole häviäjiä. Hae rohkeasti mukaan toimintaan. Koe jännitys, koe saavutus, koe pettymys, koe into, koe itsesi ylittäminen. Kokemukset ovat rikkainta, mitä tällä koululla on antaa.
