All work and no play makes me…

Pohtiessani tekstini aihetta oli minulla yksi tavoite mielessä: en halua kirjoittaa koronasta. No, tässä epäonnistuin. Tällä hetkellä tauti kuitenkin muovaa jokaisen meidän opiskelijaelämäämme niin paljon, että olisi mielestäni jopa hölmöä olla puhumatta tilanteesta ja esittää kuin sitä ei olisi. Haluaisin kuitenkin nostaa esille parrasvaloissa vähemmän huomiota saaneen puolen, eli kuinka tarpeellisia vapaa-ajan tapahtumat oikein ovat. Elimme syksyn pitkälti rajoitusten vallassa, eikä uusi vuosi ole alkanut sen valoisammin. Suurin osa tapahtumista ja mahdollisuuksista viettää vapaa-aikaa on jäädytetty ja jäljelle on jäänyt pelkästään opiskelu. Tämähän tarkoittaa sitä, että koulumenestys paranee, kun häiriötekijät poistetaan? Näin ei kuitenkaan ole käynyt.

Täysipäiväinen opiskelu ja lukeminen voi olla raskasta ja vielä raskaampaa tästä tekee, kun ei toisinaan pääse heittämään aivoja narikkaan. Terve Mieli -hankkeen ollessa suuresti esillä toiminnassamme haluan korostaa, kuinka tärkeää vapaa-aika on mielenterveydelle. Jokainen on varmasti huomannut miten tapahtumien poissaolo vaikuttaa sekä omaan, että lähellä olevien mielialaan. Olkoon oma tapa irrottautua arjesta sitten bileet, ekskursio ranskaan tai urheilujoukkueen harjoitukset, on tärkeää, että on jotain mitä odottaa ja millä palkita itseään. Vaikka valmistuminen on palkinto itsessään, ei sitä varten tulisi viettää viittä vuotta taukoamatta nenä kirjassa. Arjen ei pitäisi olla vain suorittamista, vaan tälle tulee myös löytää vastapaino. Valitettavasti tilanne kuitenkin on mitä on. Meidän tulee toimia turvallisuus ja terveys edellä ja odottaa tilanteen rauhoittumista ennen kuin alamme taas järjestämään tapahtumia.

Tämän tekstin tarkoituksena ei kuitenkaan ole viedä kuntalaisten mieliä vielä syvemmälle maanrakoon, vaan osoittaa, että teitä ja vapaa-aikaa ei ole unohdettu. Oma, hieman puolueellinen, mielipiteeni on, että TuKY onnistui erittäin hyvin tasapainottamaan turvallisuuden ja tapahtumien tarjoamisen kuluneena syksynä. Jopa ensiluokkaisesti. Vaikka ohjelmaa ei ollut yhtä paljoa kuin normaalisti, oli sitä paljon enemmän kuin monilla muilla. Olen myös hyvin toiveikas tulevan vuoden toiminnan ja toimijoiden suhteen. Halua järjestää selvästikin on ja siitä kertoo ennennäkemättömät hakijamäärät kuluneissa hallitusvalinnoissa. Onkin hienoa, miten olen nyt jo saanut kulissien takana kuulla ja nähdä millä innokkuudella ja ennakkoluulottomuudella uudet hallitukset ovat lähteneet tätä haastetta kohtaamaan. Koulustamme löytyy osaavia ja aktiivisia opiskelijoita, jotka varmasti keksivät uusia ja innovatiivisia ratkaisuja vapaa-ajanviettämiseen, etänä ja paikan päällä. Ja vaikka emme vielä hetkeen voi lähteä tapahtumarumbaa pyörittämään, olen varma, että tämä tulee käynnistymään heti kun se on turvallisesti mahdollista. Joten toivon, että te odotatte tätä ohjelmantäyteistä tulevaisuutta yhtä innokkaasti ja kärsivällisesti kuin minäkin.

Juho Perttula
Vapaa-ajan vastaava

Uusi normaali?

Korona-aika on tuonut tapahtumien järjestäjille ennennäkemättömiä haasteita. Vaakakupissa painaa sekä osallistujien turvallisuus, että halu tuoda ihmisille edes jotain normaalista muistuttavaa näinä poikkeusaikoina. On jopa hieman kuluttavaa stressata samaan aikaan siitä, ovatko esimerkiksi uudet puput yksinäisiä ja sitä, onko kuitenkin tapahtumajärjestäjänä osasyyllinen koronan leviämiseen, jos jotain päättääkin järjestää.

Nämä ajat ovatkin tuoneet aivan uutta pähkäiltävää Turun KY:n hallitukselle sekä jaostoille ja toimijaryhmille. Loppukevät meni lähes täysin zoomissa kotisohvalla, ja syksyllä vahvana tahtotilana oli palata edes hieman normaalimpaan. Paras vaihtoehto oli koittaa keksiä ”uusi normaali”. Tapahtumat ovatkin värittyneet turvaväleillä, käsidesillä ja vastuullisuudella. Joskus turvallisessa tapahtumanjärjestämisessä on onnistuttu paremmin, joskus hieman huonommin, mutta tavoite on aina ollut sama: halutaan tarjota kuntalaisille edes jotain tekemistä ja vastapainoa opiskelulle ja yksin olemiselle.

Etenkin tänä vuonna huolta ovat tuoneet uudet puput. Olen itse kelaillut päässäni sitä, miten olisin ikinä selvinnyt Porista Turkuun muuttaessani, jos olisin jäänyt vain yksin pieneen yksiööni katselemaan etäluentoja kotisohvalta. Onnistuimme kuitenkin mielestäni todella hyvin TuKYn hallituksen ja työntekijöiden kanssa järjestämään pupuille edes lähes normaalia muistuttava perehdytysviikko ilman mitään suuria katastrofeja. Toivon, että edes se yksi normaalia muistuttava viikko, sekä ne tapahtumat, joita olemme nyt saaneet järjestettyä, ovat auttaneet edes hieman pupuja sopeutumaan uuteen opinahjoon ja löytämään uusia tuttavuuksia. Toivon myös, että mahdollisimman pian sekä puput, että me muutkin, voisimme taas päästä rakkaalle Mercalle juomaan kahvia ja vaihtamaan kuulumisia.

Sekä TuKYn pöytäkunnan, että oman jaostoni Ulkkiksen vuosi on ollut tänä vuonna hyvin erilainen siitä, mitä kukaan olisi osannut odottaa. Ulkkikselle vapun peruuntumisen jälkeen kovin kolaus oli, kun jouduttiin toteamaan, ettei legendaaristen Kiertoajelubileiden järjestäminen turvallisesti vallitsevassa tilanteessa olisi mahdollista. Saimme kuitenkin järjestettyä hieman muokatun version Kiertiksistä, Kiertokävelybileet, hyvinkin onnistuneesti, mistä olen todella ylpeä. TuKYn hallituksen kanssa taas olemme joutuneet pohtimaan todella vaikeita asioita ja tekemään päätöksiä, joiden eteen ei olisi voinut kuvitellakaan joutuvansa hallitusvuonna. Hienointa on ollut huomata, kuinka molemmissa hallituksissa olemme kaikesta huolimatta pystyneet rakentamaan todella hyvää ryhmähenkeä, ja nauttimaan täysillä yhdessä tekemisestä. On myös ollut todella hienoa huomata se, kuinka hyviä tekijöitä Turun KY:n toiminnassa oikeasti on mukana. TuKYn toimijoiden tuki, näkökulmat ja yhteiset keskustelut ovat tehneet tästä vuodesta huomattavasti helpomman.

Kaiken kaikkiaan olenkin todella ylpeä siitä, miten tähän tilanteeseen on osattu sopeutua lannistumatta. Ei olla jääty paikoilleen, vaan on jatkettu eteenpäin ja keksitty ratkaisuja. ”Uutta normaalia” on lähdetty rakentamaan täysillä.

Ilona Lehti
Vapaa-ajan vastaava

Kolme tenttikertaa, yksi elämä

Nyt kuluneella tenttiviikollakin hiljasto ja K-lounge täyttyi ahkerasti opiskelevista kyltereistä ja tunnelma oli enemmän tai vähemmän painostava. Ainoat asiat monien mielessä olivat LR03 tentin vaikeat teoriakysymykset tai vaikka TKMY1 matriisit. Päivien ajan jaksaakin vielä painaa hieman kovemminkin pelkkä koulu (ehkä myös työnhaku lisämausteena) pyörien mielessä, mutta entä kun päivistä tulee viikkoja tai viikoista kuukausia?

Olen ainakin itse monissa tapauksissa tottunut pusertamaan eteenpäin tuolla niin tunnetulla ”suomalaisella sisulla” lähes verenmaku suussa. Välillä sitä huomaa menevänsä eteenpäin sillä mentaliteetilla, että ei sillä niin väliä, miten elämässä muuten menee, kunhan nyt nämä hommat saisi tehtyä, nämä tentit läpäistyä ja kunhan lisää noppia kilahtaisi tasaista tahtia nettiopsuun. Sen jälkeen sitten teen kaikkea kivaa ja alan elämään. Jossain kohtaa havahdun, että en ole vieläkään ”alkanut elämään” ja pidän ehkä yhden vapaapäivän.

Välillä ehkä kannattaisi miettiä, kumpaan kannattaisi oikeasti panostaa enemmän, tentteihin vai omaan elämään ja hyvinvointiin. Jos elämässä menee muutenkin huonosti ja pää tuntuu räjähtävän, ovatko ne viisi noppaa oikeasti sen arvoisia?

En missään nimessä tarkoita sitä, ettei hommia tulisi välillä painaa vähän kovempaakin, sillä faktahan on se, ettei aina kaikki voi olla helppoa ja kivaa. Haluaisin vain herättää itse kunkin pohtimaan sitä, mitä oma hyvinvointi merkitsee kiireen ja koulupaineiden keskellä. Meillä kyltereillä kun kuitenkin tuntuu olevan tapana lähes ihailla kiireistä elämäntapaa sekä sellaisia ihmisiä, jotka saavuttavat mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti.

Ilona Lehti
Vapaa-ajanvastaava

TuKY hakee päätuottajaa Pikkulaskiaiselle 2021

 Turun KY hakee 2021 Pikkulaskiaiselle motivoitunutta, tulevaan työhönsä sitoutunutta ja vision juhlavuodesta omaavaa päätuottajaa vuodelle 2021. Pikkulaskiaisen päätuottajana pääset toteuttamaan joka talven kohokohtaa sekä yhtä Suomen suurimmista ja hienoimmista opiskelijatapahtumista! 

Pikkulaskiaisen päätuottajan tehtävänä on koota ympärilleen tiimi, toimia tämän osaavan joukon johtohenkilönä, sekä heidän kanssaan yhdessä kuljettaa Pikkulaskiainen 2021 lähtöruudusta maaliin. Päätuottajan roolissa tärkeää on organisointikyky sekä suurien kokonaisuuksien hahmottaminen ja hallitseminen. Hänen tulee olla kannustava ja ystävällinen esimies, mutta samalla tiukan paikan tullen järkkymätön neuvottelija. Tulevan vuoden Pikkulaskiaisessa keskitytään tapahtuman kasvattamiseen edelleen, strategian luomiseen ja vahvistamiseen, sekä Pikkulaskiaisen juhlavuoden toteuttamiseen.Päätuottajan pääsee todella maalaamaan 30. Pikkulaskiaista oman näköisekseen, ja sitä kautta vaikuttamaan koko TuKYn tulevaisuuteen.  


  Tehtäviin kuuluu mm. 

  • Rekrytointi ja koulutus
  • Budjetointi
  • Yhteistyöneuvottelut ja niiden pohjalta sopimusten tekeminen
  • Lyhyen ja pitkän aikavälin suunnittelu
  • Esimiehenä toimiminen
  • Tapahtuman tuottaminen

Edellytämme 

  • Organisointikykyä
  • Ideointikykyä
  • Motivaatiota
  • Visiota juhlavuodesta
  • Paineensietokykyä
  • Tiimityöskentelytaitoa
  • Sitoutuneisuutta tehtävään

Haussa katsotaan eduksi seuraavat seikat, mutta ne eivät ole välttämättömiä: 

  • Johtamiskokemus
  • Kokemus Pikkulaskiaisen tai muun Turun KY:n tapahtumatuotannon parissa työskentelystä
  • Kokemus budjetoinnista
  • Kokemus yrityssuhteiden hoitamisesta

 Tehtävään voi hakea vuosikurssista riippumatta, mutta siihen tulee sitoutua vuodeksi. Mikäli kiinnostuit tehtävästä, hae rohkeasti lähettämällä vapaamuotoinen hakemus ja CV torstaihin 30.1.2020 kello 23.59 mennessä osoitteeseen vapaa-aika@tuky.fiToivomme hakemuksessasi näkemystä seuraaviin kysymyksiin: 

  • ​​Miten huomioisit Pikkulaskiaisen 30. juhlavuoden tapahtuman toteutuksessa? Kerro meille visiosi. 
  • M​iten ja millä osa-alueilla Pikkulaskiainen voi vielä kehittyä ja kasvaa? Onko kasvulle vielä tilaa? Miksi? 

Haastattelemme hakijoita 31.1. – 2.1.2020 välisenä aikana, joten teethän kalenteriisi tilaa mikäli haet tehtävään.  

Tavoitteiden saavuttamattomuus

Useilla meistä on mielessään tiettyjä tavoitteita, joihin pyrimme aloittaessamme jonkun uuden projektin, harrastuksen tai jopa elämänvaiheen. Haluamme saavuttaa asioita, kehittyä ja olla päivä päivältä vähän parempia. Mielessämme näkyy kirkkaana keinot ja reseptit menestykseen.

Vielä useammat meistä kuitenkin ovat uuden tekemisensä aikana huomanneet, että asioiden kulku lähes poikkeuksetta eroaa suunnitellusta. Olosuhteet muuttuvat, omat tavoitteet ovatkin liian epärealistisia, eikä aika sittenkään riitä ihan kaikkeen mahdolliseen. Kaikkia asioita ja tavoitteita voi harvoin saavuttaa yhtäaikaisesti.

Tässä kohtaa onkin hyvä reflektoida hieman Ulkoasiainjaoston kulunutta vuotta:

  • Ulkkiksen Pikkulaskiaisen mäenlaskuväline ei tänäkään vuonna selvinnyt mäkeä ehjänä alas, kilpailua ei voitettu
  • Karuselliin ei saatu esiintymään Pikku G:n veroista paluumuuttajaa
  • Monttu ei säilynyt täysin vaurioitta Sikawapusta
  • Kiertoajelubileet aiheuttivat stressitasojen nousua tälläkin kertaa
  • PeIsKä ei täyttynyt yli tuhannesta kylteristä ympäri Suomen opiskelijajärjestöjen

Osa tavoitteista oli pieniä, osa suurempia. Kaikkia tavoitteita ei saavutettu, eikä jokainen projekti ole mennyt maaliin tasan tarkkaan suunnitellulla tavalla. Ulkkis on kuitenkin jälleen mahdollistanut kymmeniä rikastavia kokemuksia, opetellut ja oppinut. Ulkkis on kasvanut ja kehittynyt.

Sama kaava toteutuu usein myös jokaisella meistä omissa projekteissamme ja tekemisissämme. Vaikka lopputulos ei aina olisi suunnitellun mukainen ja paras mahdollinen, on tärkeää muistaa olla ylpeä myös matkan varrella opituista asioista ja niistä pienistä kehitysaskelista, jotka olemme kullakin hetkellä pystyneet ottamaan.

Kalle Kahanpää
Vapaa-ajan vastaava