All work and no play makes me…

Pohtiessani tekstini aihetta oli minulla yksi tavoite mielessä: en halua kirjoittaa koronasta. No, tässä epäonnistuin. Tällä hetkellä tauti kuitenkin muovaa jokaisen meidän opiskelijaelämäämme niin paljon, että olisi mielestäni jopa hölmöä olla puhumatta tilanteesta ja esittää kuin sitä ei olisi. Haluaisin kuitenkin nostaa esille parrasvaloissa vähemmän huomiota saaneen puolen, eli kuinka tarpeellisia vapaa-ajan tapahtumat oikein ovat. Elimme syksyn pitkälti rajoitusten vallassa, eikä uusi vuosi ole alkanut sen valoisammin. Suurin osa tapahtumista ja mahdollisuuksista viettää vapaa-aikaa on jäädytetty ja jäljelle on jäänyt pelkästään opiskelu. Tämähän tarkoittaa sitä, että koulumenestys paranee, kun häiriötekijät poistetaan? Näin ei kuitenkaan ole käynyt.

Täysipäiväinen opiskelu ja lukeminen voi olla raskasta ja vielä raskaampaa tästä tekee, kun ei toisinaan pääse heittämään aivoja narikkaan. Terve Mieli -hankkeen ollessa suuresti esillä toiminnassamme haluan korostaa, kuinka tärkeää vapaa-aika on mielenterveydelle. Jokainen on varmasti huomannut miten tapahtumien poissaolo vaikuttaa sekä omaan, että lähellä olevien mielialaan. Olkoon oma tapa irrottautua arjesta sitten bileet, ekskursio ranskaan tai urheilujoukkueen harjoitukset, on tärkeää, että on jotain mitä odottaa ja millä palkita itseään. Vaikka valmistuminen on palkinto itsessään, ei sitä varten tulisi viettää viittä vuotta taukoamatta nenä kirjassa. Arjen ei pitäisi olla vain suorittamista, vaan tälle tulee myös löytää vastapaino. Valitettavasti tilanne kuitenkin on mitä on. Meidän tulee toimia turvallisuus ja terveys edellä ja odottaa tilanteen rauhoittumista ennen kuin alamme taas järjestämään tapahtumia.

Tämän tekstin tarkoituksena ei kuitenkaan ole viedä kuntalaisten mieliä vielä syvemmälle maanrakoon, vaan osoittaa, että teitä ja vapaa-aikaa ei ole unohdettu. Oma, hieman puolueellinen, mielipiteeni on, että TuKY onnistui erittäin hyvin tasapainottamaan turvallisuuden ja tapahtumien tarjoamisen kuluneena syksynä. Jopa ensiluokkaisesti. Vaikka ohjelmaa ei ollut yhtä paljoa kuin normaalisti, oli sitä paljon enemmän kuin monilla muilla. Olen myös hyvin toiveikas tulevan vuoden toiminnan ja toimijoiden suhteen. Halua järjestää selvästikin on ja siitä kertoo ennennäkemättömät hakijamäärät kuluneissa hallitusvalinnoissa. Onkin hienoa, miten olen nyt jo saanut kulissien takana kuulla ja nähdä millä innokkuudella ja ennakkoluulottomuudella uudet hallitukset ovat lähteneet tätä haastetta kohtaamaan. Koulustamme löytyy osaavia ja aktiivisia opiskelijoita, jotka varmasti keksivät uusia ja innovatiivisia ratkaisuja vapaa-ajanviettämiseen, etänä ja paikan päällä. Ja vaikka emme vielä hetkeen voi lähteä tapahtumarumbaa pyörittämään, olen varma, että tämä tulee käynnistymään heti kun se on turvallisesti mahdollista. Joten toivon, että te odotatte tätä ohjelmantäyteistä tulevaisuutta yhtä innokkaasti ja kärsivällisesti kuin minäkin.

Juho Perttula
Vapaa-ajan vastaava

Testamentti

Jo vuoden 2019 marraskuussa tiesin tämän hetken koittavan. Vuoroni reflektoida, tiivistää ja niputtaa hallitusvuosi 2020 puheenjohtajan roolissa Testamentti-kirjoituksen muotoon tulisi olemaan hieno hetki, sillä tuolloin pääsisin lisäämään nimeni ensimmäisen kerran vuonna 1983 julkaistun tekstin historiallisten kirjoittajien joukkoon. Timo Hiekkarannan aloittama perinne on jo lähes 40 vuotta käynnistänyt uuden TuKY-vuoden.

Marraskuussa 2019, maaliskuussa 2020 tai oikeastaan edes vielä viime kesänäkään en kuitenkaan olisi uskonut millaisessa tilanteessa tätä tekstiä tulisin lopulta kirjoittamaan. Vuosi ei ollut se juhlavuosi, jota kukaan, itseni mukaan lukien, oli toivonut. On kuitenkin hyvä purkaa ajatuksiaan paperille ja rauhassa miettiä, mitä oikein saimme aikaan vuotena, joka tuntui aika ajoin pelkältä puolustustaistelulta. Ristiriitaista on, miten jo tässä vaiheessa ihmismieli tuppaa muistamaan asiat kultareunuksilla varustettuina – ehkä se toisaalta jostakin myös kertoo.

Vuosi alkoi kuin mikä tahansa toinenkin. Pääsimme yhdessä upouuden hallituksen kanssa tiimiytymään, kuten kuuluukin. Intoa puhkuen lähdimme kohti juhlavuotta, ja ylpeinä kerroimme muille kylterijärjestöille lokakuussa koittavista seiskakymppisistä osallistuessamme Suomen Ekonomien introille ja Kylteripäiville. Helmikuussa vastaanotimme vanhat ylioppilaskuntaystävämme KY:n ja SHS:n Turun keskustassa loistaneeseen Pikkulaskiaiseen, jonka toteutus onneksemme onnistui hienosti ennen lattian romahtamista.

Maaliskuun synkkä viikko on puitu jo niin moneen kertaan läpi, että sen analysointi tässä lienee turhaa. Lopputuloksen tietävät kaikki – Mercatori tyhjeni, opiskelijaelämän ilottelu vappuna peruttiin, ja jatkuva epävarmuus alkoi vallita. Koko pöytäkunnan oli kuitenkin jatkettava Turun KY:n toiminnan jatkuvuuden eteen työskentelyä ilman mitään tietoa siitä, teemmekö työtä, jonka hedelmiä emme koskaan pääsisi korjaamaan. Elokuun lopussa uusille pupuille järjestetty perehdytysviikko onneksi toi valoa tunneliin, ja uusi vuosikerta saatiin integroitua Turun KY:n toimintaan. Tästä todisteena ennenäkemättömät hakijamäärät kaikkiin jaostoihin ja muihin projekteihin.

Projektien osalta Pikkulaskiainen jäi valitettavaksi vuoden ainoaksi toteutuneeksi. Tästä suurkiitos kaikille sen tekemiseen osallistuneille, mutta yhtä lailla haluan antaa tunnustusta ja valtavan kiitoksen vapputiimiin, TuKY-Speksiin sekä vuosijuhlatiimiin kuuluneille. Pyyteetön työnne ja valtava palonne saada projektinne toteutettua on loistanut läpi koko vuoden, mikä on mittaamattoman arvokasta.

Syksyn pimetessä jouduimme taas vetäytymään vahvemmin kuoreemme, mutta varovaisen optimistisina siitä, että paremmat ajat koittavat kyllä vielä. Tiesimme, että Turun KY pystyy selviämään kriiseistä, eivätkä vuoden 2020 pöytäkunnan ponnistelut todellakaan olleet olleet turhia. Jatkajat Turun KY:n vanhan rouvan pään kannattelussa yläilmoissa valittiin marraskuussa syyskokouksessa, jonka järjestäminen sekin vaati melkoisia ponnisteluja ja kymmeniä työtunteja. Vuoteen mahtui myös merkittäviä rekrytointeja, kun sekä talouspäällikkö, toiminnanjohtaja että myyntipäällikkö vaihtuivat. Kiitos väistyneille kahden vuoden panoksestanne ja manttelinperijöille toivotan iloa, jaksamista ja onnistumisia hienoissa rooleissanne.

Vuoden aikana kehitimme paljon Turun KY:n toimintaa muun muassa vihdoin uudistamalla palkitsemismalleja, luomalla projektikassan, päivittämällä ohjesääntöjä, tehostamalla viestintää, uudistamalla nettisivut ja vaikka mitä muuta. Kaikki tämä on kuitenkin tuntunut toissijaiselta – keskiössä on ollut se, että kannattelemme yhdessä sisukkaan ja esimerkillisen tiimimme kanssa Turun KY:tä pinnalla hymyssä suin, kaikesta huolimatta. Henkilökohtaiset kiitokset koko pöytäkunnalle on jaettu, enkä tässä kohtaa erittele kaikkea yksityiskohtaisesti. Olette tehneet korvaamatonta työtä.

Haluan kiittää ihan jokaista tänä vuonna Turun KY:n eteen töitä tehnyttä kuntalaista, olit sitten mukana jaostossa, toimijaryhmässä, asiantuntijaelimessä, projektissa tai missä tahansa. Vapaaehtoistyön kiitos on yhdessä kerätyt kokemukset, ilon hetket sekä yhdessä kasvaminen. Toivon, että olette jokainen saaneet vuodesta jotakin näistä irti, sillä sen olette todella ansainneet. On teidän ansiotanne, että voimme tässä tilanteessa yhdistyksenä näin hyvin.

Omalta osaltani pitkä tie aktiivisena kuntalaisena tulee nyt päätökseensä, mikä on äärettömän haikeaa. Olen saanut tältä yhteisöltä niin paljon, etten koskaan tule kokemaan antaneeni sille samalla mitalla takaisin. Tiedän kuitenkin ajan olevan nyt oikea väistyä sivuun ja uusiin haasteisiin. Kiitos jokaiselle, johon olen saanut näiden vuosien aikana tutustua. Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille, sidosryhmille ja muille, kenen kanssa töitä on tullut tehtyä.

Tsemppiä jokaiselle vuoteen 2021 omiin koitoksiinne, ja vielä kerran kiitos.

Kalle Kahanpää

Hallituksen puheenjohtaja 2020

Olisiko Teillä aikaa puhua joulusta?

Joulun jo lähestyessä nopeaa vauhtia eksyin “vahingossa” kuuntelemaan Mariah Careyn klassikko jouluviisuja ja samalla muita vanhoja nostalgisia joulukappaleita, se sai minut miettimään. En sanoisi olevani mikään suurin joulun fanittaja, mutta tänä vuonna joulun tulo on tuntunut turvalliselta ja ihanan positiiviselta. Ystäväni ovat innoissaan jo koristelleet joulukuusensa ja ahkerimmat ovat ostaneet joululahjojakin valmiiksi. Vaikken itse ole jouluvaloja pidemmälle vielä päässyt niin olen silti kokenut muiden innostuksen, livenä tai somen kautta, todella piristävänä. Siitä inspiroituneena aion itsekin olla tänä vuonna vähän vähemmän kuin Grinch ja enemmän kuin Joulumuori.

Tämä vuosi on ollut käännekohtia täynnä ja ehkä juuri siksi, joulu tuntuu nyt entistä tärkeämmältä. Muutosten maailmassa sen merkitys ei ole muuttunut vaan korostunut, sillä se on edelleen asia mistä me kaikki päästään nauttimaan tavalla tai toisella. On se sitten ystävien kesken järjestettyjä pikkujouluja, Secret Santaa tai ihan vaan perheen kanssa pyhistä nauttimista, niin toivon, että jokainen ottaa joulun hieman avoimemmin vastaan tänä vuonna. Jotkut tarvitsevat sen tuomaa turvallisuuden tunnetta enemmän kuin toiset, mutta jokaisen on mielestäni silti hyvä muistaa lähimmäisiään nyt, kun siihen on oiva tilaisuus. Muistamisella en tarkoita ainoastaan perinteisiä lahjoja, sillä mielestäni ihanat eleet ja muistojen tekeminen voi olla jopa arvokkaampaa kuin fyysiset asiat (vaikka petyn ehkä vähän, jos en saa suklaata lahjaksi joltakin). Varsinkin, jos ei ole päässyt näkemään sukulaisia tai muita itselle tärkeitä ihmisiä, niin ihan pelkällä puhelinsoitolla pääsee jo pitkälle. Liikaa stressiä näistä asioista ei mielestäni kuitenkaan tarvitse ottaa, sillä jos joskus saa nauttia omasta mukavuusalueestaan, niin se on nyt.

Itse kiiruhdan viettämään joulua mummuni luokse heti kurssien viimeistelyn ja muiden hommien jälkeen, enkä voisi olla kiitollisempi siitä. Lähetänkin kaikille tsemppejä loppurutistusta varten ja toivon, että tekin pääsette viettämään joulua juuri haluamallanne tavalla. Muistakaa myös, ettei joululaulujen kuuntelemista tarvitse hävetä, rock that jingle!

Meri Palosaari
Kulttuuri- ja perinnevastaava

The Art of the Blue-Gold Deal – Vuoteni yrityssuhteissa

Nyt kun urani myyntipäällikkönä on kääntymässä ehtoopuolelle, ajattelin hieman muistella matkaani yritysyhteistyön pyörteissä. Matkan varrelle on mahtunut monenlaista järjestötoimintaa, mutta yritysyhteistyö on pysynyt minulla kantavana teemana läpi opiskeluaikojeni.

Muuttaessani vuonna 2016 Turkuun Pirkanmaan säkenöivästä helmestä Tampereelta en tuntenut kirjaimellisesti yhtäkään ihmistä uudesta asuinkaupungistani. Orientaatioviikon kautta HalVa-pöhinöihin siirryttäessä tiesin haluavani kovasti toimintaan mukaan, mutta en ikimaailmassa olisi uskaltanut pistää itseäni likoon julkisessa HalVassa. Kuka minua äänestäisi, mitä siellä pitäisi sanoa, osaanko edes mitään? Olin kuitenkin aina ollut kiinnostunut kansainvälisyydestä ja huomasin CIA TuKYn hallitushaun tapahtuvan hakemuksella, joten päätin pistää pahvit sisään ja hakea yrityssuhdevastaavaksi. Luojan armosta tulin tehtävään valituksi ja siitä se ajatus niin sanotusti sitten lähti.

Jaostovuoden 2017 aikana pääsin kokeilemaan siipiäni yritysyhteistyön tuulien tuiverruksessa. Ensimmäinen ”diilini” oli saada Linkosuolta ruissipsejä erääseen CIA:n tapahtumaan ja muistan olleeni niistä muutamasta hassusta laatikollisesta sipsejä aivan uskomattoman ylpeä. Vuoden mittaan pääsin neuvottelemaan lukuisten yritysten ja baarien kanssa sekä järjestämään runsaasti erilaisia tapahtumia huippuporukan kanssa. Mahtui vuoteen myös kovaonninen reissu Puolan Gdanskiin jaostohallituksen kanssa. Vuoteni CIA TuKYssa oli ensikosketukseni TuKYn toimintaan, myyntiin sekä yrityssuhteisiin ja muistelenkin sitä erityisellä lämmöllä.

Jaostovuoden jälkeen vatsa ei ollut vielä täynnä ja halusin jatkaa TuKYn toiminnassa. Keräsin jälleen rohkeuteni ja hain TuKYn hallitukseen varapuheenjohtajaksi 2017 syyskokouksessa. Kokous oli tiukka ja jäinkin kakkoseksi toiselle hyvälle hakijalle kahden äänen erolla. Yhden oven sulkeutuessa toinen kuitenkin avautuu ja minulle tarjoutui tilaisuus hakea Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen vuodelle 2018 TSE-listan ehdokkaana. Toisen hallitushakumankelin tuloksena tulin valituksi hallitukseen, pestinä yllättäen yrityssuhteet ja opiskelijakulttuuri. TYYn hallituksen jäsenenä pääsin neuvottelemaan kertaluokkaa suurempia diilejä, joiden kokonaisarvo pyöri kymmenissä tuhansissa euroissa. Pystyin TYYssä jaoston kautta saamani itseluottamuksen ja myyntikokemuksen kautta tekemään tehokasta tulosta sekä laajentamaan osaamistani B2B-rintamalla. TYY-vuoteni päättyessä ajattelin saavuttaneeni kaiken mitä opiskelijajärjestöjen yritysyhteistyössä voi saavuttaa ja olin täysin valmis eläköitymään.

Eläköitymisaikeista huolimatta vuoden 2018 aikana mieleni perukoilla oli kummitellut tietty kaipuu. Läpi vuoden olin tuntenut kovaa koti-ikävää TuKYn hellään huomaan. Näiden ajatusten keskellä eräs kaverini tiesi vinkata, että TuKY hakee myyntipäällikköä. Kolmannen vuosikurssin setänä pohdin alkuun olevani liian vanha aktiivirooliin palaamiseen, mutta kaverini sai onneksi nämä harhaluulot karkotettua. Pohdinnan tuloksena päätin lähteä tavoittelemaan kirkkainta jalokiveä yritysyhteistyökruunuuni myyntipäällikön haun kautta. Jälleen kerran jonkin ylemmän voiman armosta valinta kohdistui minuun ja sain mahdollisuuden kivuta yrityssuhdevuoren huipulle mypän saappaissa. Edeltävä myyntipäällikkö Linda ei ollut tehnyt näistä saappaista millään muotoa helposti täytettävät, mutta päätin tarttua haasteeseen siitä huolimatta. Ensimmäisenä vuotenani pääsin ensimmäistä kertaa tämän kaupungin kiistatta kovimman yritysyhteistyöorganisaation, TuKY Corporate Relationsin, ruoriin. Esimiestehtävien lisäksi uusina kokemuksina tulivat työnantajabrändien kanssa työskentely, erilaisten viestintäkanavien hallinnointi sekä yritysyhteistyön asiantuntijana toimiminen muille. Myyntipäällikkönä pääsin myös työskentelemään tiiviisti TuKYn hallituksen, työntekijöiden ja muiden luottamushenkilöiden kanssa, ja sainkin vuoden 2019 porukasta elinikäisiä ystäviä. Vuoden aikana koettiin muun muassa kahden viikon vappu, polkuvene-excut Matti Vanhasen saareen kesäkokouksessa sekä yritysyhteistyöpöydän huuma vuosijuhlilla. Ensimmäinen vuosi oli monilta osin haastava kaiken ollessa uutta, mutta siirryttäessä vuoteen 2020 ajattelin loppumypäilyn olevan pala kakkua ja pehmeä siirtymä maisterivaiheeseen.

Kuten vuoden 2020 lukija arvata saattaa, eräs tietty lepakkonuha Kaukoidästä oli eri mieltä pehmeästä laskeutumisesta toiseen mypävuoteen. Koko yhteiskuntaa ravisuttava epävarmuus on luonut haasteita, joita en ensimmäisenä vuotenani olisi osannut edes kuvitellakaan. Vaikeudet ovat kuitenkin tehneet vuoden 2020 hallitus- ja työntekijäporukasta aivan uskomattoman tiiviin ja tarjonneet minulle valtavan määrän uusia oppimismahdollisuuksia monella saralla. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, en vaihtaisi tätä vuotta ja sen tarjoamia kokemuksia pois. Tässä välissä haluaisin myös erikseen kiittää tämän vuoden mahtavaa porukkaa, jotka ovat tehneet kaikki omalla panoksellaan vuodesta kokemisen arvoisen.

Tähän epäselvään muisteloon olen koittanut koostaa, mitä kaikkea pian viisi vuotta yritysyhteistyötä on pitänyt sisällään. Valmistumisen kynnyksellä on aika kääntää katseeni kohti työelämää, mutta tulen varmasti muistelemaan näitä hetkiä, ystäviä ja oppeja kaihoten. Tarinan opetuksena onkin siis se, että myös tamperelainen voi pärjätä Turussa että Turun KY:n toiminta tarjoaa ainutlaatuisen kasvualustan jokaiselle, joka vain uskaltaa lähteä mukaan. Jos siis olet vähääkään kiinnostunut, hae mukaan. Et varmasti kadu sitä.

Maailman paras työpaikka

On vaikea uskoa, että aikani Turun KY:n toiminnanjohtajana on pian ohi. Viimeiset kaksi vuotta ovat menneet aivan silmänräpäyksessä ja tarjonneet lukuisia unohtumattomia kokemuksia. Tässä blogitekstissä en aio kuitenkaan liikaa herkistellä menneitä vuosiani, vaan kertoa teille, mikä tekee juuri Turun KY:stä maailman parhaan työpaikan.

Turun KY:n yksi strategisista painopisteistä on ainutlaatuinen kasvuympäristö. Sen yksi tavoitteista on luoda ”mahdollisuus oppia ja kehittää itseään epäonnistumista pelkäämättä”. Koen tämän olevan myös yksi suurimmista rikkauksista Turun KY:llä työskentelemisessä. Kun aloitin toiminnanjohtajana, pelkäsin virheitä ja epäonnistumista. Pian kuitenkin ymmärsin, että täällä ei kukaan tuomitse, jos unohtaa ilmoittautumisen ulkkarivujuille tai tekee vahingossa tuplabuukkauksen Parkille. Meillä vallitsee turvallinen ja kannustava työympäristö, jossa ei ole epäonnistumisia, vaan pelkästään tilaisuuksia oppia.

Kannustavan työilmapiirin taustalla ovat tietenkin maailman rakkaimmat työkaverit. Kahden vuoden aikana olen saanut työskennellä läheisesti kahden eri hallituksen sekä Turun KY:n muiden työntekijöiden kanssa. Näistä ihmisistä on nopeasti muodostunut erittäin tiiviit ystäväporukat, joiden kanssa ”kesäkokouksia” pidetään vielä vuosienkin päästä. Vuosien varrella tulleet vastoinkäymiset (kuten esimerkiksi pieni koronapandemia) ovat aiheuttaneet unettomia öitä, mutta tiiviin työporukan tuomalla tuella niistäkin on selvitty. Läheisten työkavereiden lisäksi työskentely esimerkiksi koulun henkilökunnan kanssa on ollut opettavaista, ja on ollut hienoa nähdä, kuinka paljon tekemäämme työtä arvostetaan.

Toki työskentelyssä Turun KY:llä on myös niin sanottuja ”käytännöllisiä hyötyjä”. Kun toimisto sijaitsee omassa opinahjossa, on opintojen ja työn yhdistäminen varsin helppoa. Työ on monipuolista ja itsenäistä, ja omat työajat saa lähes poikkeuksetta päättää itse. Näistä pesteistä saa myös arvokasta työkokemusta ja tärkeitä kontakteja tulevaisuuden työuraa ajatellen.

Näillä puheilla haluan paitsi kiittää kaikkia, jotka ovat tehneet omina vuosinani Turun KY:stä maailman parhaan työpaikan, mutta myös kannustaa jokaista kiinnostunutta hakemaan toiminnanjohtajaksi tai myyntipäälliköksi. Lupaan, että se on päätös, jota ei tule katumaan!

Aliisa Mäkinen
Toiminnanjohtaja

Jännän äärellä, jälleen kerran

Marraskuu koetaan perinteisesti synkkänä, harmaana ja sateisena ajanjaksona. Tänä vuonna ehkä vielä vähän synkempänä kuin yleensä. Meillä Turun KY:llä marraskuu kuitenkin on niin täynnä jännitystä ja tohinaa, että säätilan synkkyys jää kirkkaasti kakkoseksi. HalVa-jännä on taas täällä.

Tasan vuosi sitten omat tuntemukseni ennen hallitusgrilliä ja itse syyskokousta olivat melko kauhunsekaiset, vaikka julkisesti saatoinkin väittää jotain ihan muuta. Ei ole helppoa laittaa itseään sillä tavalla likoon, ei minulle eikä kenellekään muullekaan. Ja tänäkin vuonna muutama kuntalainen tekee sen jo toista kertaa, jotain mihin en itse pystynyt. Siksi nostan nöyrästi hattua teille kaikille, jotka tänä vuonna laitatte itsenne likoon Turun KY:n syyskokouksessa tai missä tahansa hallituksen vaihdossa. Ehdolle asettuminen edellyttää sen tasoista rohkeutta, että sitä harvoin missään mitataan. Itse kokemus tulee myös sekä kehittämään että kasvattamaan, oli lopputulos mikä tahansa.

Voisin luetella rohkaisevia lausahduksia toisensa perään ja vakuutella, että kyllä se hyvin menee. Voisin sanoa, että tilanne on kaikille sama eikä ole mitään syytä panikoida. Todennäköisesti on kuitenkin aivan sama mitä tässä sanon, asianosaisia jännittää h-hetkellä silti niin paljon, että heikompaa hirvittäisi. Haluan kuitenkin painottaa, että kun te seisotte siellä parrasvaloissa, teitä ei arvostella, teitä arvostetaan. Ihan jo sen takia, että olette päässeet sinne asti.

Jos omat tuntemukseni olivat jo vuosi sitten kauhunsekaiset, niin täytyy sanoa ettei tässä ole kyllä päästy puusta pitkälle. Ainoa ero on, että tänä vuonna kykenen myöntämään sen. Ihan yhtä lailla allekirjoittanutta jännittää myös tänä vuonna, ehkä vain hieman eri syistä, eri tavalla. Jännitän kaikkien hakijoiden puolesta, empaattinen ja solidaarinen kun olen, ja jännitän myös oman hallituspestini loppumista. Ennen tätä vuotta en yksinkertaisesti voinut käsittää, kuinka kukaan saattoi pitää opiskeluaikaa elämän parhaana aikana. Tämä vuosi, tai ehkä tarkemmin sanottuna tämä hallitus ja sen työntekijät, ovat kuitenkin muuttaneet mieleni. Päivääkään en ole katunut ja jos en olisi jo niin vanha ja väsynyt, tekisin kaiken ilomielin uudestaan.

Satu Hynninen,
koulutuspoliittinen vastaava