”Tekeekö varapuheenjohtaja mitään?” on kysymys, joka usein esitetään vitsillä, mutta toisinaan kuitenkin ihan tosissaan. Ainakin pestin nimen perusteella varapuheenjohtaja, tekisi asioita vaan silloin kun puheenjohtaja ei niitä pysty tekemään. No onhan tässä todellisuudessa kaikenlaista, jolla saa viikot täyttymään tekemisellä.
Ihan ensimmäisenä kaikkien rakastamat kokoukset. Hallituksen kokousten lisäksi on milloin mitä muitakin kokouksia joihin varapuheenjohtaja osallistuu – välillä muiden hallituksen jäsenien kanssa ja välillä yksin muiden sidosryhmien kanssa. Nämä eivät kuitenkaan (onneksi) työllistä itse kokouksiin osallistumisen lisäksi aivan liikaa.
Sitten on myös tämä varapuheenjohtajan epävirallisempi nimi, eli nakkikone. Kaikkialta ilmestyy aina satunnaisia tehtäviä, jotka eivät suoranaisesti kuulu kenellekkään. ”No varapuheenjohtaja voi hoitaa.”. Tässä esimerkiksi yksi kelkkakin rakennettu Pikkulaskiaiseen (ei muuten hajonnut mäessä). Toisaalta näitä satunnaisia hommia on myös ihan mukava hoitaa, sillä ne tuovat paljon vaihtelua normaaleihin opiskeluviikkoihin.
Lopuksi päästään opiskelijoiden juhlaan eli vappuun, jota varapuheenjohtajan alaisuudessa hoitaa vapputuottaja tiiminsä kanssa. Vappuhan alkaa jo häämöttämään edessäpäin. Haluaisinkin jo tässä vaiheessa muistuttaa sekä herätellä jokaista Turun KY:n vapun aloittavasta Kuntalaisbailuista, joihin jokainen teistä kuntalaisista on tervetullut!
TuKYn mediavastaava Mikko kirjoitti erinomaisen tekstin vauhdikkaasta toisesta vuodesta muutama viikko sitten. Sitä äsken lukiessani mietin, kuinka hiljaiselta tämä ajanjakso Pikkulaskiaisen jälkeen ennen kevään ruuhkaa tuntui viime vuonna. Haluankin kirjoittaa blogini tästä maaliskuun alun hiljaisesta ajanjaksosta.
Koen ainakin itse olleeni tietynlaisessa vireystilassa viime syksystä asti. Syksy meni silmänräpäyksessä, eikä joulu tai vuodenvaihde tarjonnut taukoa. En muista, milloin olisin viimeksi ollut täydellisessä rauhassa – sellaisessa, jossa kokisin olevani juuri oikeassa paikassa, eikä minun tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin nauttia hetkestä. Välillä tuntuu, että jatkuva suorittaminen ja nopea dopamiini ovat tuhonneet kykyni pysähtyä.
Neljäs ja tämän lukukauden viimeinen periodi alkaa kahden viikon päästä, ja silloin palaamme jälleen kiireiseen arkeen. Huhtikuusta on tulossa monelle täysi ja vauhdikas. Siksi nyt on hyvä hetki hengähtää. Tämä pieni tauko ennen kevään loppurutistusta on mahdollisuus pysähtyä, kerätä voimia ja antaa itselleen lupa levätä.
Haluankin kannustaa kaikkia, joilla ei ole intensiivikursseja tai tenttejä, joihin on pakko lukea, nauttimaan tästä hiljaisesta ajanjaksosta. Kaikki löytävät rauhansa omalla tavallaan. Joillekin se voi löytyä luonnon keskeltä, urheilusta tai oman perheen luota. Stimuloi itseäsi vähemmän ja nauti vain olemisesta!
Muutama ystäväni kysyi eräänä päivänä: “Mikäs se sun homma nyt olikaan, niiku TalToPJ mut mitä sä siis teet?” Tämän innoittamana, tässä blogissa lyhyt oppimäärä siitä, mitä meikäläinen Turun KY:llä puuhailee. Tuodaan siis yhden blogin ajaksi TalTo ja TalToPJ pois kulissien takaa ja avataan, että mitä nämä oikein ovat.
Taloustoimikunta on Turun KY:n asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on antaa neuvoa yhdistyksen talouteen liittyvissä asioissa. Taloustoimikunta koostuu 5-10 jäsenestä, jotka pyritään valitsemaan siten, että taloustoimikunnassa olisi mahdollisimman kattavasti osaamista talouden eri osa-alueilta. Jäsenyys on toistaiseksi voimassa oleva ja taloustoimikuntaa täydennetään tarvittaessa. Näin saadaan kasattua asiantunteva kokonaisuus, jossa jokainen jäsen tuo pöytään oman erityisosaamisensa. Taloustoimikunnasta löytyykin osaamista niin salkunhoidosta, juridiikasta, yritystoiminnasta, riskienhallinnasta, tapahtumatuotannosta kuin kirjanpidosta ja investointianalyysistäkin.
No kuka sitten on TalToPJ ja mitä se tekee? TalToPJ eli taloustoimikunnan puheenjohtaja valitaan Turun KY:n syyskokouksessa kahden vuoden mittaiselle luottamustoimikaudelle. TalToPJ johtaa TuKYn taloutta pitkällä aikavälillä. Käytännössä tämä tarkoittaa budjettien laatimista, kassavirtojen suunnittelua, investointipäätöksentekoa ja toteutuneen talouden seurantaa. Lisäksi työpöydälle kuuluu sijoitusvarallisuuden hallinnointia sekä omistajaohjaustehtäviä yhdistyksen omistamissa yrityksissä.
Onneksi meillä TuKYssä näiden asioiden kanssa ei yksin tarvitse painia, vaan erittäin asiantunteva taloustoimikunta avustaa näissä aina kun on tarvetta. TalTossa pääsee siis oikeasti vaikuttamaan yhdistyksemme päätöksentekoon, etenkin talouden osalta. Lisäksi TalTo on erinomainen paikka oppia ja kartuttaa omaa osaamistaan tulevaisuutta varten. Mikä parasta, haku on auki vielä viikon verran, eli mikäli näiden höpinöiden pohjalta heräsi kiinnostus hakea TalTon jäseneksi niin meneppä selaamaan utumailia ja etsi allekirjoittaneen lähettämä viesti. Siellä on ohjeet ja lisätietoa 😉
Oikein hauskaa kevättä ja riehakasta PL viikkoa kaikille!
Kauppojen hyllyt notkuvat sydämiä ja vaaleanpunaisia karkkipapereita. Kalliita suklaarasioita ja kukkakimppuja! Kaduillakin roikkuu sydämiä puista ja sovellukset muistuttavat uusilla värityksillään tästä, varmaan koko maailman kattavasta juhlapyhästä. Valentine’s Day, Alla hjärtans dag, Día de San Valentín, Valentinipaev… Yksi asia kuitenkin meidät suomalaiset erottaa; Juhlimme ystävänpäivää. Kun muu maailma juhlii romantiikkaa, me juhlistamme ystäviä! Se on minusta ihan parasta!
Vaikka sisäinen romantikkoni ja prinsessatarinoiden lomassa kasvanut sieluni salaa rakastaa myös sydänten ja amorin nuolten täyteistä päivää, pidän silti enemmän ystävänpäivän konseptista. Kielitoimiston sanakirjassa se on päivä, jolloin ”muistetaan ystäviä postikortein tm. tervehdyksin.” – siis päivä, joka on omistettu ystäville.
Vaikka romanssin ylistäminen ja pinkki serpentiini ovat popkulttuurin myötä levinneet meille Suomeenkin, on päivän lähtökohta erilainen. Suomalaisille rakkaus ja rakkauden tunnustukset voivat olla jonkinlaisia tabuja, joten on hauskaa seurata, kuinka suomalaisistakin kuoriutuu romantikkoja. Harvoin tulee sanottua ystävälle, että hän on rakas. Se voi tuntua vaikealtakin, vaikka niin tuntisikin ja kaikki muut elämän syvimmät salat jo paljastettu. Tästä huolimatta suomalaisissa kaupoissa ”I love you” -suklaarasiat on aseteltu ”Ystävälle:” -kyltin alle.
Ystävät ovat minulle rakkaita ja rakkaimmat ihmiset elämässäni ovat usein myös parhaita ystäviäni. Oli ystävyyden muoto mikä tahansa, ota hetki arvostaaksesi sitä, minkälaisia ihmisiä ympäriltäsi löytyy. Laita heille viestiä, että olet onnellinen, että he ovat elämässäsi tai osta kaupasta yllätyksenä muumitikkari. Lähetä postikortti tai osallistu EVAn tosiystävä -kampanjaan. Oli se sitten paras kaveri, mummi, äiti, mielitietty, vanha lapsuudenkaveri tai naapuri.
Pohtiessani, mitä kauppis on minulle antanut, ei ensimmäisenä tule mieleen talouden opit ja erinomaiset sijoitusvinkit. Mieleni täyttyy tapahtumista, kohtaamisista ja arkipäiväisistä lounaskeskusteluista. Kaikki kiteytyy päivän päätteeksi ystävyyteen. Koen oloni varsin onnekkaaksi, kun olen saanut ympäröidä itseni ihmisillä, joiden kanssa voin jakaa päivittäiset naurut ja satunnaiset itkut.
Itse vietän ystävänpäivää Tampereen Hervannassa rakkaan KY-Sportin kanssa kyykän MM-kisojen merkeissä. Vaikka poikaystäväni on siellä mukana, ei ystävänpäiväni ole kynttiläillallisella ja sydämen kuvilla höystetty, vaan vietämme päivää kuten sitä kuuluu; ystävien ympäröimänä ja karttua heittäen!
Toivottavasti teidänkin ystävänpäivänne on hauska ja ystävyyden täyteinen!
Joo-o, mietin pitkään mistä lähtisin kirjoittamaan ja totesin, että paras aihe tähän kohtaan olisi kirjoittaa omista fiiliksistäni näin 2. Vuoden opiskelijana.
Ajattelin, että pupusyksy ja ylipäätään pupuvuosi tulisi olemaan hektisin ajanjakso tässä koulussa, mutta tänään joudun kyllä väittämään, että se on ehdottomasti 2. Vuosi. Tarkoitukseni ei tietenkään ole pelotella ketään lukijaa kenellä tämä on vielä edessä, vaan päinvastoin. Pupusyksyä ja -vuotta romantisoidaan paljon ja sanotaan sen olevan yksi unohtumattomimmista vuosista meidän elämässä, mutta entäs sen jälkeen? Muistan ajatelleeni, että 1. Vuoden jälkeen tämä homma onkin vain pelkkää alamäkeä, mutta onnekseni olin väärässä. Minulla on vasta puolet tokaa vuottani takana ja olen jo tämän puolen vuoden aikana tehnyt loputtomasti kaikkea. 2 excua, uusia hallituspestejä, uusia tapahtumia ja uusia ystäviä. Näyttää siltä, että meno ei lopu ja vaan paranee entisestään. Ajatus tästä lämmittää mieltäni, koska se on kieltämättä hiukan ahdistava ajatus, että mitä korkeammalla vuosikurssilla olet, niin sitä hiljaisemmaksi tää muuttuu. Onneksi asia ei ole näin.
Varmaan tähän väliin pitää kuitenkin mainita näistä kouluhommista ja t-sanasta. Valehtilisin jos väittäisin, että 2. Vuonna ei ole kouluhommia, niitä kyllä riittää. Niistä ei kuitenkaan todellakaan kannata ottaa paineita. Olen huomannut ympärilläni, niin paljon erilaisia ihmisiä jotka kaikki opiskelevat eri tahtiin ja eri tavalla ja vaikka osalla on enemmän noppia kuin muilla, niin kaikki kyllä pärjäävät. Monet ystävistäni ovat myös kertoneet hakeneen moniin kymmeniin eri työpaikkoihin samaan aikaan kun minä vain muutamaan ja se on ihan ok. Tahdin saa päättää itse ja lopettakaa se hitsin muihin vertailu.
Sovitaan, että tämä on nyt lopetuskappale ja en muutenkaan tiedä tuliko näistä mun kuumeisista höpinöistä yhtään mitään. Joka tapauksessa oma kokemukseni TuKYssa on ainakin tähän mennessä ollut unohtumaton, enkä puhu pelkästään pupuvuodestani. Tästä voin ennen kaikkea kiittää kaikkia ystäviäni keihin olen päässyt tutustumaan tämän koulu-urani aikana. Ilman teitä olisin varmasti jäänyt monesta upeasta asiasta paitsi. Voisi sanoa, että olette tuoneet parhaat puoleni esiin ja siitä olen ikuisesti kiitollinen.
Huhhuh. Istun junassa matkalla kohti Turkua yhden yön mittaisen kotiviisitin jälkeen ja mietin kuinka tämän blogin kirjoittaminen tuli minulle juuri sopivaan aikaan. Koen tämän kirjoittamisen sopivana paikkana minulle purkaa ajatuksia kuluneesta puolestatoista vuodesta Turun KY:ssa ja siitä mitä kulunut syksy on merkinnyt minulle. Olen aina ajatellut tiettyjä asioita jollain tavalla vuosikelloina ja herätyksinä siitä, että nyt on taas kulunut vuosi elämässäni. Viimeviikkoinen Alppikanuunoiden laskettelureissu Livignoon oli yksi niistä.
Olen ihmetellyt paljon sitä, miten olen oppinut jatkuvasti uutta ja miten TuKYssa pääsee jatkuvasti haastamaan itseään. Jos mietin aikaa Ulkkiksen varapuheenjohtajana, vuoden lopussa tuntui siltä, että tapahtumien järjestäminen rullaisi sillä porukalla kuin itsestään ja ryhmästä oli muodostunut yhteen hiileen puhaltava joukko, joka toimii kuin rasvattu kone. Muistan hakiessani vapaa-ajan vastaavaksi jännittäneeni valtavasti, koska ajattelin silloin olevani taas täysin uuden edessä ja osaamaton, vaikkakin tiesin vuoden aikana kertyneet raamit hyvin. Koin erilaista jännitystä verrattuna vuotta aiempaan, koska koin olevani täysin uudenlaisessa vastuussa. Vastuussa joka koski enemmänkin jaostolaisiani kuin tietyn roolin täyttämistä. Ajattelen tunteen olevan vähän samanlainen kuin vanhemmaksi tuleminen; vaikka ei välttämättä tietäisi mitä tekee, on pakko yrittää parhaansa ja mennä asioissa eteenpäin. Kaikessa ei myöskään pidä olla täydellinen. Ja vaikka vieläkin jotkut asiat jännittävät niin kyllä homma menee eteenpäin, kun tukeutuu ympärillä oleviin fiksuihin tyyppeihin ja antaa energiaa ja aikaa sille mitä tekee.
Uuden hallitusvuoden alkaessa olen myös miettinyt sitä, miten selviydyttyä vaikeimmista asioista, olen myös aina saanut suurimmat onnellisuuden tunteet niiden jälkeen. Kannustaisinkin kaikkia ottamaan jopa vähän hassuja ja tyhmiä riskejä elämässään ja kokeilemaan asioita, jotka vievät epämukavuusalueelle. Enkä puhu nyt maratonin juoksemisesta ilman harjoittelua tai tunnin kestävistä jääkylvyistä, vaan asioista jotka vaikuttavat aluksi vaikeilta tai epämukavilta juuri sinulle. Ihmissuhteiden rakentuminen on yksi hienoimmista asioista mitä täällä kauppiksessa on, ja välillä olisi hyvä pysähtyä tuttujen ihmisten kanssa hetkeksi aloilleen, ja miettiä sitä mistä kaikki lähti liikkeelle. Kaikki me olemme joskus oltu tuntemattomia toisillemme, ja on aika makeeta miettiä millaisen kokemuksien matkan on kulkenut yhdessä. Vaikka ollaan täällä opiskelemassa tutkintoa ja siihen liittyy paljon vaikeita kursseja, tenttejä ja demoja, liittyy elämän vaikeimmat asiat usein juuri ihmissuhteisiin. Sen takia ne myös rikastavat elämää erityisellä tavalla.
Vuodet tuppaavat menemään todella vauhdilla eteenpäin, ja varmasti jokainen meistä on myös havahtunut siihen miten nopeasti opiskelijaelämä valuu ohi silmien. Kun pupukevään ensimmäinen Vappu on ohi ja seuraavan syksyn HalVat ovat ohi, huomaa helposti miten vanhempien vuosikurssien naamat alkavat vähentyä tapahtumista ja samalla sen, paljonko uusia innokkaita kävijöitä tulee tilalle. Se on sellaista se elämän kiertokulku. Välillä kun kuulen heittoja vanhemmilta ihmisiltä heidän opiskeluajoistaan, pysähdyn miettimään kuinka näistä ajoista täytyy nauttia täysin siemauksin. Joten käykää tapahtumissa, laittakaa vappuna ne haalarit jalkaan ja menkää nauttimaan varsinkin TuKYsta, kun vielä jaksatte ja voitte.
Vielä viimeiseksi koen onnellisuutta siitä, miten paljon asioita olen ehtinyt kokea Turun KY:ssa olessani. Paljon ihmisiä, kohtaamisia ja muistoja, joita en olisi ikinä saanut mistään muualta. Syksyn vaellusexculla ‘25 KY-Sportin projektivastaava Otso puhui hyvin, kuinka reissulaisia yhdistää loppuelämän yhteinen matka ja kokemus, joka on aika siisti juttu. Vaikka monet excursiot ympäri Eurooppaa ovat raottaneet minunkin hyvin pienehköä kassakaappia, on reissujen jälkeen jäänyt aina positiivisia muistoja kaikesta niihin liittyvästä. Onkin etuoikeus, että meillä täällä Turussa on niin monia kerhoja ja toimijoita jotka haluavat ja jaksavat järjestää kaikenlaisia matkustusmahdollisuuksia opiskelijoiden intressit edellä. Vielä viimeiseksi hyvää ystävääni ja Alppikanuunoiden kanta-asiakasta Topi Laaksoa lainaten: “Kyl nää reissut on aina antanu enemmän ku ottanut.”
Nähdään vuoden ekoissa bileissä torstain Back2Schoolissa!
Hyvää lopputalvea ja reissuntäyteistä vuotta toivottelee,
