On tammikuun viimeinen viikko ja enemmistö TuKYn toimijoista on vaihtunut. Uusiin rooleihin on alettu tottua. Osa vanhemmista kuntalaisista on saattanut aloittaa trainee-ohjelmassa, jotkut taas raapustavat kandejaan tai gradujaan.
Kun puhutaan opinnoista tai järjestötoiminnasta niitä harvoin rinnastetaan ”oikeisiin” töihin, joissa työntekijän etua valvotaan sitä suurempien tahojen avulla. Toimistotyöajat ja itselle asetettujen vaatimusten kohtuullisuus tuntuvat usein pyyhkiytyvän innostuksen ja jännityksen aaltojen mukana pois. Osallistujille on tarjottava parempi tapahtuma, oma kädenjälki on saatava näkymään järjestön historiassa ja gradusta on saatava tarpeeksi arvosana. Paine lähtee usein omasta itsestä, jolloin ystävien on siihen vaikea puuttua. Olen koonnut tähän hieman viimeisen kahden vuoden aikana oppimiani vinkkejä, joita itse käytän edelleen työelämässä:
Määritä itsellesi työajat, sillä sitä ei sinulle kukaan muu tee. Kerro nämä työajat niille henkilöille, joiden kanssa teet töitä ja pidä niistä kiinni. Toimi tässä myös vastavuoroisesti, äläkä odota kollegoiltasi vastausta sunnuntai-iltana.
Suunnittele hyvin, tee asiat ajoissa valmiiksi jos se on mahdollista ja pyri välttämään kaiken jättämistä yhdelle viikonlopulle. Tämä on erittäin tärkeää myös levon kannalta, jos sinulla on rästissä useampi asia, et todennäköisesti saa niitä pyyhittyä pois mielestäsi.
Pidä töihin liittyvä viestintä pois WhatsApista, tavoittele tilannetta, jossa itse päätät milloin näet ja reagoit työhön liittyviin viesteihin.
Jos stressaat, että työsi tulos ei ole tarpeeksi hyvää, pyydä toisen mielipidettä ja keskustele huolistasi. Asiat ovat todennäköisesti huonommin mielessäsi kuin todellisuudessa.
Opiskeluaikana pääset teorian lisäksi opettelemaan missä omat rajasi menevät sekä kasvattamaan itseluottamusta työelämää varten. Älä vähättele sitä mitä ja kuinka paljon teet tai olet tehnyt, enkä puhu ainoastaan työhakemuksista. Jos vähättelet omaa toimintaasi, ajat itsesi epärealististen työpanosten ja pahimmassa tapauksessa jopa burnoutin äärelle.
Kaikkia työelämätaitoja et kuitenkaan pääse opettelemaan niin helposti koulussa tai järjestötoiminnassa. Esimerkiksi palkkaneuvottelutilanteita ei ainakaan TuKYn toiminnassa tule hirveästi vastaan. Näissä tilanteissa saatat löytää tarvittavat avut Suomen Ekonomien ”TEV1 – Asiantuntijan ja esimiehen työelämätaidot” -kurssilta. Löydät lisätietoa kurssista täältä: https://opas.peppi.utu.fi/fi/opintojakso/MU509002/1613. Kurssille voit ilmoittautua normaaliin tapaan nettiopsussa!
Toivotan kaikille TuKYn uusille toimijoille onnea vuoteen, ottakaa siitä kaikki ilo irti!
Uusi vuosi tuo mukanaan kuntosalijäsenyyden lisäksi myös eksponentiaalisesti kasvavan ahdistuksen kesätöiden hausta. Joululomalta päästessä katse täytyy suunnata ikuisen harmauden sijaan kesään ja erityisesti kesätyöhakemusten rustaamiseen.
Ikävä tunne kasvaa viimeistään, kun eksyy vahingossa keskelle pöhinän täyttämiä rekrytointimessuja. Pakoilen yritysten edustajia kuin kyniään naputtelevia liittymämyyjiä, vaikka kulhossa olevat Mariannet houkuttelisivatkin. Joulusuklaaövereistä toipuva pää ei pysty edes harkitsemaan keskustelua mielenkiintoisenkaan yrityksen edustajan kanssa, vaan mieli halajaa nopeinta reittiä luentosalin turvaan.
Työhakemuksissa pitäisi muistella lukiosta kerätyt kielioppisäännöt ja vapauttaa sisäinen Shakespeare juuri yrityksen tyyliin sopivasti. CV-kuvaksi valitsen vähiten tekohymyltä vaikuttavan otoksen, jonka löydän tietokoneen syövereistä. Nerokkaan hakemuksen kirjoitettuani huomaan, että jokainen tieto täytyy syöttää yrityksen omaan järjestelmään vielä erikseen ja eri sanoin. Ahkeruudelle, sosiaalisuudelle ja omatoimisuudelle täytyy jälleen yrittää löytää uudet vastineet Synonyymit.fistä.
Seuraavat viikot ovat hysterian täyttämiä. Aina puhelimen pirahtaessa ryntään hiljaiseen paikkaan kertailemaan, kukakohan niistä kymmenistä yrityksistä haluaa kutsua minut haastateltavaksi. Puhelimen päässä YTHS:n ihana hoitaja ei kuitenkaan tarjoa töitä, vaan peruutusaikaa hammaslääkäriin. Vihdoin näen positiivista sävyä sähköpostiviestissä, kun saan kutsun videohaastatteluun. Viikon päästä sähköpostiin kilahtaa jälleen tutun vihlaisun aiheuttava viesti: ”Kiitos mutta ei kiitos.”
Tietenkään osa kanssaopiskelijoista ei pysty juuri samaistumaan ahdistukseeni vakituisten töiden tai tuttujen kautta hankittujen työpaikkojen takaa, mutta onneksi vertaistukea löytyy silti lähes jokaisesta Mercan kahvipöytäkeskustelusta. En siis ole yksin kesätyöahdistukseni kanssa. Onneksi läheltä löytyy myös apua CV-klinikoista erilaisiin mentorointeihin, jotka mielellään auttavat työnhaussa. Haluan uskoa, että ahkerille työntekijöille on aina jonkinlaista työtä tarjolla. Eikä ole myöskään maailmanloppu, jossei (unelma)töitä kesäksi löydykään. Turha stressata liikaa, kesällä voi myös vaikka opiskella tai lomailla.
Haluankin toivottaa tsemppiä alkavaan vuoteen ja kesätöiden hakuun!
Tässä tekstissä aion väistyvän puheenjohtajan näkökulmasta purkaa viime vuotta ja suunnata kuntalaiskatseita tulevaan. Ja mikä olisikaan parempi nimi tekstille, jossa lausua viimeiset sanani puheenjohtajana, kuin testamentti. Testamentti-nimisen kirjoituksen laati Turun KY:llä ensimmäisen kerran vuoden 1983 puheenjohtajana toiminut Timo Hiekkaranta.
Luovuin puheenjohtajan käädyistä vuodenvaihteessa valtavan kiitollisena ja ylpeänä. Ylpeänä siitä kasvusta, jota vanha rouvamme Turun KY tänä vuonna saavutti ja kaikista toimijoista tämän kehityksen takana. Ylpeänä itsestäni, koska selätin kaikki vuoden aikana kohdattujen huonojen hetkien aikana mieltäni mustanneet ajatukset siitä, etten pystyisi tai olisi riittävä. Ja kiitollisena kuntalaishengestä, joka toimi polttoaineena kaiken tämän toiminnan pyörittämisessä.
Vuoden 2019 alkaessa minulla ei ollut hajuakaan siitä, miltä vuosi tulisi oikeasti näyttämään historiankirjoissa. Pala palalta, projekti projektilta vuosi alkoi kuitenkin muotoutua tekijöidensä näköiseksi. Vuoden aikana tehtiin uusia avauksia jäsenistöllemme ja toimijoillemme tärkeiden projektien suhteen. Kehitettiin vanhoja toimintatapoja yhdistyksen sisällä ja käytiin läpi yhdistykselle uusia prosesseja, jotka varmasti auttavat toimintaamme tulevaisuudessa. Kansallisesti ja paikallisesti tehtiin paljon meidän kyltereiden ja tulevien ekonomien etujen puolesta. Kaiken kaikkiaan otettiin isoja askelia eteenpäin ja vahvistettiin pohjaa tulevien tekijöiden toiminnalle.
Lähdimme heti alkuvuodesta implementoimaan vuonna 2018 vahvistettua strategiaamme. Unohtumattomien kokemusten osalta innovoitiin uusia konsepteja samalla kun jotkin vanhemmat konseptit päästettiin eläköitymään. Hyvänä esimerkkinä uusista toimivista tapahtumista esiteltiin liikuntasektorilla Sofia Valveen johdolla pesäpalloturnaus Kauppatieteellinen kunnari, joka järjestettiin vapun aikoihin yhteistyössä sisarjärjestömme Merkantila Klubbenin kanssa. NESU-sektorilla isännöitiin puolivuosittainen NESU Spring Conference, joka keräsi yli 60 pohjoismaista kauppatieteiden opiskelijaa Turkuun ja jatkettiin sitsikulttuurin vaalimista Olga Lipastin kanssa sitsaten. Pikkulaskiainen järjestettiin entistä suurempana talvifestivaalina ja vuoden aikana bailattiin yhä laadukkaammissa vapaa-ajan riennoissa. Kiitos näistä Solja Kontulle ja Kalle Kahanpäälle.
Edunvalvontaa vahvistettiin meillä Turussa ja kansallisesti. TuKYläisiä istui vuoden aikana merkittävissä elimissä muun muassa Turun yliopiston hallituksessa, ylioppilaskuntamme hallituksessa, asiantuntijaelimissä ja edustajistossa sekä Suomen Ekonomien hallituksessa. Ylioppilaskunnan syksyisissä edustajistovaaleissa saatiin kovan kampanjoinnin tuloksena vaalivoitto ja suurimman edustajistolistan asema 8 paikalla. Keväällä oltiin mukana viemässä Turun kauppakorkeakoulun AACSB-akkreditointiprosessi loppuun ja saatiin iloita akkreditoinnin saamista pitkän prosessin tuloksena. Vuoden aikana ajettiin myös kansallisesti meidän nuorten asiaa Suomen Ekonomeissa, tavoitteena mahdollistaa tulevaisuudessa suorajäsenyys liittoon. Samuli Tähtisen ja Aku Lehojärven kanssa otettiin isoja askelia kohti parempaa mielenterveyttä Turun kauppakorkeakoulussa Terve Mieli -mielenterveyskampanjan siivin, mille saatiin rahoitusta ja tukea kauppakorkeakoululta, ylioppilaskunnalta ja yliopistolta sekä laajasti huomiota suomalaisessa mediassa. Lisäksi saatiin Anni Aholan johdolla vastaanottaa Turun KY:lle kunniamaininta kansainvälisestä toiminnasta TYY International Awardseissa.
TuKY-Speksin mukana naurettiin tuttuun tapaan Kårenilla ja kevään produktion jälkeen alettiin kovaa vauhtia toteuttamaan 2020 kevään speksiä. 69. vuosijuhlia juhlittiin Turun VPK-talolla ja samaan aikaan suunniteltiin Ida Leppäsen johdolla yhdistyksemme tulevaa 70-juhlavuotta. 70-juhlavuoden suunnittelussa ovat vahvasti olleet vaikuttamassa kokeneista toimijoista koostuva juhlavuosikomitea sekä monet sektorivastaavat. Noel Snygg johti menestyksekkäästi kuluneen vuoden yrityssuhteita sekä juhlavuoden yrityssuhteiden suunnittelua. Viestintäsektorilla toteutettiin juhlavuosilogokilpailu, jonka tuloksena Turun KY:llä saadaan juhlistaa pyöreitä uuden logon alla. Tästä kilpailusta ja muun muassa KYräilijän ulkoasun uudistamisesta oli vastuussa Juho Mäkinen.
Myös vuonna 2019 tampattiin tanssilattioilla Montussa ja Parkilla. Kesällä toteutettiin Parkin keittiön remontti ja syksyllä saatiin Parkille paremmat mahdollisuudet jätteiden lajitteluun. Tulevaisuudessa tavoitteena onkin tehdä toiminnastamme entistä kestävämpää. Montun baariin rekrytoitiin baarimestarin alle baaritiimi, jotta baarin palvelut saataisiin entistä tehokkaampaan käyttöön niin Turun KY:n tapahtumiin kuin muihinkin koululla järjestettäviin tapahtumiin. Tilojen ja niiden toiminnan kehityksen takana nähtiin muun muassa Juho Kärkkäinen ja Vertti Pehkonen.
Turun KY:n toimistolla kävi kova kuhina koko vuoden ja kahvia keitettiin toimijoille ja muille kuntalaisille litrakaupalla. Aliisa Mäkinen piti huolen jäsenistämme ja heidän palveluistaan ja Ville Hiltunen siitä, että Turun KY:n päivittäinen talous pysyi oikeilla raiteilla. Itseni löysin toimistolta sparrailemasta milloin minkäkin projektin vetäjän kanssa, juhlistamasta onnistumisia ja stressaamasta epäonnistumisia. Aisaparini Kiia Rouhelon kanssa pääsimme myös kehittämään Turun KY:n prosesseja entistä toimivammiksi.
Puheenjohtajavuosi opetti minulle paljon itsestäni ja antoi hyvät eväät jatkaa matkaa kohti työelämän haasteita. Vuoden aikana jouduin ja pääsin kohtaamaan tilanteita, joista en vuoden aluksi todellakaan uskonut itseäni löytävän ja vietin todennäköisesti enemmän aikaa mukavuusalueeni ulkopuolella kuin sen sisäpuolella. Mitään en silti vaihtaisi pois. Sain johtaa timanttisinta tiimiä, jonka kuvitella saattaa, ja oppia tiimiltäni ja johtajana toimimisesta valtavasti. Laajojen kokonaisuuksien ja projektien hallitseminen ei myöskään ole missään aiemmassa tehtävässä tullut näin tutuksi ja tulevaisuudessa minulla on hyvät valmiudet lähteä mukaan projektiin kun projektiin. Ennen kaikkea, sain joka päivä kokea merkityksellisyyttä työssäni minulle niin rakkaan yhteisön hyväksi.
Toiminta vapaaehtoisorganisaatiossa saattaa joskus tuntua kiittämättömältä ja näitä tunteita tiedän itsekin viime vuoden aikana kokeneeni. Haluankin tässä kiittää kaikkia toimijoita, jotka antoivat itsestään yhteisöllemme vuonna 2019. Teidän takianne jaksoin itsekin painaa hommia satunnaisista epäonnistumisista huolimatta. Turun KY olemme me.
Kiitos ja kumarrus.
Sandra Saranpää Hallituksen puheenjohtaja 2019 – nykyinen rivikuntalainen
Siinä se taas hurahti. Vuosi 2019 alkaa olla paketissa, mutta miten se voi olla mahdollista kun juurihan se vasta alkoi? Tuntuu kuin vasta viime kuussa olisimme juhlineet yhdessä Pikkulaskiaista, viime viikolla vappua ja eilen vuosijuhlia. Niinhän ne sanoo, että time flies when you´re having fun.
Kuluneeseen vuoteen on mahtunut paljon naurua, itkua, uskomattomia kokemuksia, uusia ystäviä, onnistumisia ja virheitä. Vuosi 2019 on ollut minulle rankka, ehkäpä elämäni rankin tähän mennessä. Kulunut vuosi on kuitenkin antanut minulle vielä sitäkin enemmän. Se on antanut minulle paljon rohkeutta, itsevarmuutta ja ystäviä. Haluankin siis kiittää teitä, ystävät, jotka olette tehneet vuodesta 2019 elämäni unohtumattomimman.
Kiitos teille, jotka olitte aina valmiina kuuntelemaan murheitani sekä aika ajoittain typeriä juttujani. Kiitos teille, jotka tsemppasitte läpi syvimpienkin ojien (välillä myös kirjaimellisesti). Kiitos kaikista pitkistä illoista yhdessä koulutehtävien tai Trivial Pursuitin ääressä sekä kiitos aikaisista aamuista, jotka vietimme mercakahvien tai maakuntamatkailun parissa. Kiitos yhteisistä epäonnistumisistamme sekä satunnaisista pahoinvointihetkistä silliksillä. Kiitos vertaistuestanne kun ryhmätyöt ja tentit aiheuttivat all nightereita sekä harmaita hiuksia. Kiitos kun sain jakaa tämän vuoden teidän kanssanne.
Loppuun haluaisinkin toivoa, että muistatte kiittää ympärillä olevianne ihmisiä. Jos ei muusta, niin ihan vaan siitä, että he ovat olemassa. Sekään ei aina ole itsestäänselvyys. Kiittäkää siis ystäviänne, perheitänne ja koulukavereitanne vuodesta 2019 ja tehkää vuodesta 2020 yhdessä vielä parempi.
Moni TuKYlainen on varmasti kuullut jonkun seuraavista
lauseista: ”Ai sä oot täällä näin myöhään?” ”Vitsi äijä kyl painaa hommia!”
”Miten sä jaksat aina sykkiä?” Halu menestyä, kilpailuvietti ja kunnianhimo
ajavat tekemään paljon, painamaan pitkää päivää ja suoriutumaan. Tasapainottelu
koulun, töiden ja vapaaehtoistoiminnan välillä tulee monille tutuksi jo
ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien ja ulkopuolelta katseleville näkyy vain
vahva sisäinen motivaatio, suoranainen palo mennä eteenpäin.
Suoriutumisen kääntöpuolelta löytyy kuitenkin asioita, jotka
eivät näy ulospäin. Ulospäin eivät näy ne unettomat yöt miettien mitä olisi
pitänyt tehdä, mitä pitää vielä tehdä ja miten tämän kaiken voisi tehdä vielä
paremmin. Ulospäin eivät kuulu ne äänet, jotka toistavat jokaista pienintäkin
virhettäsi uudestaan ja uudestaan päivästä toiseen. Ulospäin ei tunnu se
riittämättömyyden tunne, joka viiltää aina kun näet jonkun antavan enemmän kuin
sinä. Se eteenpäin ajava sisäinen palo vaatii polttoaineekseen jatkuvaa menestystä,
muuten se alkaa korventamaan sisälläsi. Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Itselläni on vaikeuksia näiden kahden puolen tasapainottelun
kanssa. Kun onnistun, se tuntuu häviävän pienen hetken ajan todella hyvältä.
Epäonnistuminen taas saattaa tuntua vielä viikkojen jälkeen kurjalta, oli
kyseessä kuinka pieni asia tahansa. Joskus tuntuukin, että vaikka kuinka
suorittaisin ja onnistuisin, sisälläni oleva palo polttaa kaiken pois ja jättää
vain nälän suorittaa lisää. Minua ei moni asia pelota yhtä paljon kuin ajatus
siitä, että minusta tuntuu tältä samalta 40 vuoden kuluttua urani huipulla,
tyhjältä.
Minulla ei valitettavasti tähän ongelmaan ole ratkaisua. Mutta jos joku kamppailee samankaltaisten tuntemusten kanssa, kannattaa muistaa, että ette ole yksin. Asiasta voi ja kannattaa puhua. Se ei välttämättä auta siinä epäonnistumisen hetkessä, mutta pitkässä juoksussa se varmasti keventää taakkaa. Totta kai tämä on helpompi sanoa kuin itse tehdä, mutta aion ainakin itse yrittää. Toivottavasti sinäkin.
Useilla meistä on mielessään tiettyjä tavoitteita, joihin
pyrimme aloittaessamme jonkun uuden projektin, harrastuksen tai jopa
elämänvaiheen. Haluamme saavuttaa asioita, kehittyä ja olla päivä päivältä
vähän parempia. Mielessämme näkyy kirkkaana keinot ja reseptit menestykseen.
Vielä useammat meistä kuitenkin ovat uuden tekemisensä aikana huomanneet, että asioiden kulku lähes poikkeuksetta eroaa suunnitellusta. Olosuhteet muuttuvat, omat tavoitteet ovatkin liian epärealistisia, eikä aika sittenkään riitä ihan kaikkeen mahdolliseen. Kaikkia asioita ja tavoitteita voi harvoin saavuttaa yhtäaikaisesti.
Tässä kohtaa onkin hyvä reflektoida hieman Ulkoasiainjaoston
kulunutta vuotta:
Ulkkiksen Pikkulaskiaisen mäenlaskuväline ei
tänäkään vuonna selvinnyt mäkeä ehjänä alas, kilpailua ei voitettu
Karuselliin ei saatu esiintymään Pikku G:n
veroista paluumuuttajaa
Monttu ei säilynyt täysin vaurioitta Sikawapusta
Kiertoajelubileet aiheuttivat stressitasojen
nousua tälläkin kertaa
PeIsKä ei täyttynyt yli tuhannesta kylteristä
ympäri Suomen opiskelijajärjestöjen
Osa tavoitteista oli pieniä, osa suurempia. Kaikkia tavoitteita ei saavutettu, eikä jokainen projekti ole mennyt maaliin tasan tarkkaan suunnitellulla tavalla. Ulkkis on kuitenkin jälleen mahdollistanut kymmeniä rikastavia kokemuksia, opetellut ja oppinut. Ulkkis on kasvanut ja kehittynyt.
Sama kaava toteutuu usein myös jokaisella meistä omissa projekteissamme ja tekemisissämme. Vaikka lopputulos ei aina olisi suunnitellun mukainen ja paras mahdollinen, on tärkeää muistaa olla ylpeä myös matkan varrella opituista asioista ja niistä pienistä kehitysaskelista, jotka olemme kullakin hetkellä pystyneet ottamaan.
