Tämä historiasivusto tehtiin 2014-2015. Projektin totetutuksesta vastasivat allekirjoittaneet. Kirjoitus- ja dokumentointityöstä vastasi projektityöntekijämme Jussi-Pekka Paija ja apunamme ideoinnissa oli tarkoitusta varten koottu historiikkityöryhmä. Halusimme luoda sivuston, jonka avulla jokainen TuKYläinen ja Turun KY:n ystävä pystyy helposti, nopeasti ja käyttäjäystävällisesti tutustumaan Turun KY:n historiaan, ajasta ja paikasta riippumatta. Tätä varten loimme aikajanan, johon on koottu Turun kauppatieteilijöiden historian merkittävimmät ja hauskimmat tapahtumat. Aikajanan lisäksi historia on muotoiltu temaattisiksi teksteiksi, jotka pureutuvat syvemmälle tärkeimpiin aiheisiin. Vuoden kestäneen projektin lopputuloksena on tämä sivusto, jonka toivomme palvelevan tarkoitustaan Turun KY:n loisteliaan 65-vuotisen tarinan kertojana. Antoisia lukuhetkiä Turun KY:n historian parissa!
Lotta Kaleva ja Olli Tehikari
- Liiketoiminta ja talous
- Turun KY kautta aikain
- Jaostot ja järjestöt
- Perinteitä ja vapaa-aikaa
- Montusta Parkkiin
- Yhdistyksen tunnukset
- Nuori ylioppilaskunta kotia etsimässä
Aloittaessaan ylioppilaskuntatoimintansa TuKYn taloudellinen liikkumavara oli heikoilla jäillä: perustamisessa vaaditut varat olivat lainattu, ja varsinaisia tuloja toiminnan rahoitusta varten ei ollut. Muihin aikakauden jo vakiintuneisiin ylioppilaskuntiin verrattuna TuKY oli sananmukaisesti tyhjätasku. Mutta hulttio tai tuhlaajapoika TuKY ei ollut, eikä sen jäsenistö jäänyt laakereilleen lepäämään. Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta järjesti jäsenistönsä kesken yritysideakilpailuja, perusti ylioppilaskuntansa taloudelliseksi tueksi Tuki ry:n sekä ensimmäisen yrityksensä, kirjakaupan. Ensimmäinen yritysideakilpailu järjestettiin 1954, joskaan se ei ollut järin onnistunut tapahtuma. Kilpailun voitti kisan ainoa osallistuja, joka esitti rahan keruuta mannekiininäytöksen avulla. Kolmen vuoden päästä yritysideakilpailussa oli jo kymmeniä osallistujia. Turun KY:n oma kirjakauppa sekä Tuki ry aloittivat toimintansa vuonna 1952.
Vaikka kirjakauppa oli alkuun vaatimaton kaappi ylioppilaskunnan tilojen perällä, kiteytyy siinä TuKYn liiketoiminnan näihin päiviin asti kestänyt eettinen ohjenuora. Liiketoiminnan pitää olla paitsi kannattavaa, myös tuottaa taloudellisia varoja TuKYn toimintaa varten. Toisaalta kun busineksessa oli kyseessä opiskelijajäsenistön kannalta jostain yleishyödyllisestä – kuten kirjakaupasta, pukuvuokraamosta tai ruokalatoiminnasta – tavoitteena oli myös hintojen pitäminen mahdollisimman opiskelijaystävällisenä. Liiketoiminnan kolmas ja tärkeä tavoite on ollut tuottaa hyödyllistä työkokemusta jäsenistölle.
Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan Tuki ry
Tuki ry:tä perustettaessa toivottiin siitä muotoutuvan entisten opiskelijoiden yhteisö sekä väylä rahoittaa Turun KY:tä lahjoitusten avulla. Kummassakaan tehtävässä ei alkuun saavutettu mainittavaa menestystä, sillä kautta aktiivisimman aikansa Tuki ry kävi useasti TuKYn lompakolla. Kirjakaupan siirtyminen Tuki ry:lle sekä opiskelijaruokalatoiminnan aloittaminen 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa nosti Tuki ry:n taloudellisen merkityksen TuKYn kannalta joksikin aikaa huomattavaksi. Kauppakorkeakoulun opiskelijamäärien kasvaessa kirjakaupan ja ruokalan menestys ja merkitys kasvoi jatkuvasti. Sen sijaan kirjakaupan takahuoneeseen hankittu painokone osoittautui investointina kannattamattomaksi, jopa rasitteeksi. Ruokalan remontit, kirjapaino ja ylipäänsä hankala taloussuhdanne rasittivat Tuki ry:n taloutta siinä määrin, että 90-luvun lopulla ruokalatoiminta siirrettiin Amicalle ja kirjakauppa KY-Dealingille. Painokone myytiin jo 80-luvulla Antennalle, joka myi sen edelleen pois käsistään. Tuki ry:n merkitys oli siitä lähtien jakaa stipendejä ja myöntää pienimuotoisia lahjoituksia pitkälle 2010-luvulle, kunnes TuKYn hallitus päätti yhdistyksen lakkauttamisesta vuonna 2012. Tuki ry:n perinnettä jatketaan kuitenkin edelleen jakamalla lukuvuosittain stipendejä parhaille kandidaatintutkielmille.
Viihdettä, glamouria ja varainhankintaa 1950–1970-luvuilla
Huvitilaisuuksien järjestäminen on vanha ja hyväksi koettu tapa hankkia rahaa. Tämän tiesivät myös Turun kauppakorkean opiskelijat. Ensimmäinen huvitapahtuma, kynttilänpäivän tanssiaiset järjestettiinkin jo 27.1.1951. Tanssiaissalonkina oli koulun ala-aula ja musiikista vastasi ylioppilaskunnan jäsenistä koostunut Mercurius-yhtye. Päävastuun järjestelyistä kantoivat isäntä ja emäntä, mutta mukana oli paljon muitakin, kuten TuKY-aktiivi tuleva rouva Tellervo Koivisto. Hyvä kokemus rohkaisi suunnittelemaan rahankeruutoimintaa juhlien ympärille laajemminkin. Tärkeimmäksi TuKYn alkuaikojen tulonlähteeksi muodostui alueellinen seurapiiritapahtuma, Baltic Club, vuodesta 1951 lähtien. Ylioppilaskunnan talous kävi ylä- ja alamäkeä talouden yleisten heilahdusten mukana, mutta Baltic Club säilyi läpi tyrskyjen vakaana tulonlähteenä. Paikkana toimi turkulainen ravintola Itämeri, missä järjestettiin kautta 1950- ja -60-lukujen useat teematanssiaiset.
Baltic Clubin teemojen ympärille rakennetun glamour-juhlan esiintyjät olivat kansallisesti tunnettuja viihdetaiteilijoita, mikä luonnollisesti nosti median kiinnostusta tapahtumaan sekä ylipäänsä TuKYn toimintaan. Juhlien rekvisiittaa tuotiin autenttisuuden vuoksi ulkomailta asti, esimerkiksi ranskasta mimosa-annoksia Monte Carlo-teeman vuoksi. Lippujen hinnat tapahtumiin olivat niin ikään korkeat, joten opiskelijoita itsessään ei juhlissa juuri näkynyt. Monte Carlon lisäksi Baltic Club ”vieraili” muun muassa Broadwayllä, villissä lännessä, Andalusiassa, Hawajilla ja safarilla. Viimeiset juhlat juhlittiin 1968: kilpailu viihteen saralla oli tiukentunut ja tuloja oli alettu löytää muualtakin pienemmällä vaivalla.
Baltic Clubin ohella TuKY ryhtyi järjestämään myös nuorisolle suunnattua viihdettä 1960-luvun alusta lähtien. Tansseja sai melko vapaasti järjestää koulun tiloissa ja niillä oli myös suuri taloudellinen merkitys TuKYlle. Tanssien ohella järjestettiin myös jazz-konsertteja ja jameja. Ensimmäiset jamit Montussa järjestettiin joulukuun 2. päivänä 1965. Ensimmäiset jamit päätti jazzvalssi ”Lentävä hampurilainen”. Jatkot kestivät aamukuuteen, jonka jälkeen voitiin todeta, että Turun siihen asti vaatimaton jazz-tilanne oli tuntuvasti parantunut. Jameja ja soitannollisia iltoja jatkettiin aina seitsenkymmenluvun loppupuolelle asti. Siihen mennessä turkulainen kulttuuritarjonta oli kasvanut jo niin monipuoliseksi, ettei ylioppilaskunnan kannattanut olla enää kilpailussa mukana. Edelläkävijä oli tehtävänsä tehnyt.
Tanssien kulta-aikaa kesti kuusikymmenluvun jälkipuolelle, jolloin muun muassa kiristyneen kilpailun takia niiden suosio ja samalla myös tuotto alkoivat vähetä. TuKY ratkaisu tilanteeseen oli rikastuttaa tarjontaa Unicornilla, eli ei vähempää kuin Turun ensimmäisellä diskolla. Diskoteekkijytke alkoi vuonna 1968. Kun samana vuonna oli päättynyt Baltic Clubin tarina, oli viihdelinjan yksi kausi ohi ja toinen alkava. Unicorn vakiinnutti nopeasti asemansa opiskelijoiden suosimana paikkana. Samaa ennakkoluulotonta linjaa jatkoi 70-luvun alussa Siskodisco, valtakunnan ensimmäiset naistentanssit. Turun KY:lle tämä merkitsi jälleen kasvavia kassavirtoja. Vuonna 1972 disko- ja juhlatoiminnan osuus ylioppilaskunnan tuloista oli peräti 76 prosenttia. Tilanne muuttui hyvin nopeasti, kun öljykriisi puhkesi. Laman vanavedessä syksyllä 1979 TuKYn disko oli kuollut ja kuopattu, ja viihdetoiminnan arvo ylioppilaskunnan tuloista vain varjo entisestään.
Turun KY yrittäjänä 1970-luvulta nykypäivään
1970-luvun loppu oli taloudellisesti TuKYlle valoisampi kuin sen alku. Vuosikymmenen alkupuolta rasittivat muun muassa tanssitoiminnan ajoittaiset alamäet, ruokalan investoinnit, painokoneesta koituneet kulut sekä Kerttulinkadun toimistohuoneiston osto keväällä 1974. Hajatuloja kertyi TuKYn juoma- ja peliautomaateista, mutta niiden merkitys oli vähäinen. Vuosikymmenen merkittävin muutos oli TuKYn oman yritystoiminnan kehittyminen kirjakauppaa ja ruokalan ylläpitoa laajemmaksi.
Antenna aloitti toimintansa 1972, silloisen hallituksen puheenjohtajan Olli T. Hakkaraisen aloitteesta. Antennan tärkeimpänä liiketoimintana oli opiskelijakorttien painatus. Antennan pari ensimmäistä vuotta olivat vaikeita, mutta vuosikymmenen puolivälissä yrityksen tulevaisuus näytti jo valoisammalta. 1970-luvun lopulla ilmeni jälleen ongelmia ja Antenna menetti muun muassa pitkien toimitusaikojen vuoksi asemiaan opiskelijakorttimarkkinoilla. Korttibisnestä jatkettiin kuitenkin sisukkaasti ja sinnikäs yrittäminen tuotti tulosta. Antennan todellinen läpimurto tapahtui vuonna 1984, jolloin se teki sopimuksen Suomen Ylioppilaskuntien liitto SYL:n kanssa, ja täten käytännössä valtasi maan opiskelijakorttimarkkinat. Samassa yhteydessä kortin ulkoasua uudistettiin ja siitä tuli luottokortin kokoinen. Hyviä aikoja ei kestänyt loputtomiin. 1990-luvulla kävi välttämättömäksi investoida uuteen tekniikkaan. Uusien laitteiden käyttöönotossa oli ongelmia ja materiaalitoimitukset myöhästelivät. SYL ei myöskään enää hoitanut keskitetysti opiskelijakorttien tilausta, vaan jokainen ylioppilaskunta huolehti niistä itse. Samalla kilpailu kävi koko ajan kovemmaksi, ja mukana pysyminen olisi vaatinut lisää mittavia investointeja. Tilanne, missä yritys oli riippuvainen opiskelijakorttitoimituksista, koettiin liian haavoittuvaksi. Toisaalta uusien asiakkaiden saaminen yrityspuolelta tiedettiin vaikeaksi. Tässä tilanteessa ylioppilaskunta päätti kesällä 1999 myydä Antennan.
Antenna ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi Turun KY:n perustamaksi yritykseksi. Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä alettiin kantaa huolta vähiin käyneestä liiketoiminnasta. Taustalla lienee vaikuttanut paitsi nousukauden luoma huuma, myös Parkin kiinteistön ostaminen. Vuonna 1986 perustettiin työvoimanvuokraukseen erikoistunut Turun KY-Contact ja muutaman vuoden kuluttua vielä Kymex ja KY-Dealing. Kymex operoi arvopaperimarkkinoilla ja Dealing tähtäsi käytettyjen konttorikoneiden ja ATK-laitteiden kauppaan.
Turun KY-Contact on Turun KY:n historian parhaiten menestynyt yritys. KY-Contactin perustivat kaksi TuKYn pääsihteeriä, jotka halusivat kokeilla yrittäjyyttä ja samalla tarjota opiskelutovereilleen arvokasta oman alan työkokemusta. Työvoimanvuokraus osoittautui erittäinkin potentiaaliseksi toimialaksi ja se sopii hyvin myös ylioppilaskunnan toimintaan, sillä sen kautta opiskelijat saivat tuntumaa työelämään ja pystyivät verkostoitumaan. Yritys palkittiinkin myöhemmin yritysideakilpailussa sekä yritysideasta että sen toteutuksesta. Vuokratyövoimalle löytyi kysyntää myös kautta 1990-luvun laman ja etenkin sitä seuranneen nousukauden. 1990-luvun alkuun mennessä KY-Contact oli vakiinnuttanut asemansa Turun seudulla vahvana toimijana, eikä tilanne vuosituhannen vaihteeseen mennessä muuttunut. Vuonna 2000 yritys muutti nimensä Legioonaksi, jona se tunnetaan vielä tänäkin päivänä. Legioonan ja Turun KY:n yhteinen, kolme vuosikymmentä kestänyt taival päättyi vuonna 2015 TuKYn myydessä osakkeensa pitkän harkinnan jälkeen.
KY-Dealing tähtäsi alun perin käytettyjen konttorilaitteiden ja ATK-laitteiden kauppaan. Tällä toimialalla menestystä ei juurikaan tullut, mutta yritykselle löytyi muita tehtäviä sen vietettyä joitain vuosia pöytälaatikossa. Tuki ry:n luopuessa kirjakaupasta ja ruokalatoiminnasta ensiksi mainittu päätyi Dealingin pyöritettäväksi vuonna 1999. Myös muita uusia tehtäviä löytyi. Dealing hoiti muun muassa opiskelijakalenteri Kylenterin toimittamisen ja ilmoitushankinnan sekä järjesti kauppakorkeakoulun pääsykoekurssit, jotka olivat siihen asti pyörineet Turun KY:n nimissä. Syksyllä 1996 Dealing käynnisti Wanhaksi Narikaksi nimetyn TuKY-tuotteita myyvän kaupan. Seuraavana vuonna sen suojissa aloitti Opiskelijoiden frakkivuokraamo. Kaksi TuKYn omistamaa yritystä, KY-Dealing ja Valmennusakatemia Proffa fuusioituivat 2010, jonka jälkeen KY-Dealingin ydintoimintaa ovat olleet kirjakauppaliiketoiminta sekä valmennuskurssien järjestäminen. Vuonna 2015 KY-Dealing muutti nimensä Profea Oy:ksi.
Yritystoimintaan on aina lähdetty mukaan innokkaasti, mutta kuten liiketoiminnassa yleensäkin, osa projekteista ei ole kantanut juurikaan hedelmää. Heikoiten Turun KY:n 1980-luvulla syntyneistä yrityksistä menestyi Kymex, joka perustettiin vuonna 1988 tekemään arvopaperikauppaa. Osakemarkkinoiden romahtamisen myötä 1990-luvun alussa siitä tuli pakon edessä pöytälaatikkoyhtiö, joka hävitettiin lopullisesti vuonna 1996. Hieman samankaltaisesti kävi vuonna 2012 perustetulle perintä- ja luottotietopalveluita toimittaneelle Creditius Oy:lle. Creditius eli lyhyesti, vain vajaan vuoden ajan. Yrityksen toiminnan aloittamisen jälkeen voimaan tullut lakimuutos leikkasi puolet pois perinnän kannattavuudesta, jonka vuoksi TuKYn taloustoimikunta yhdessä osakkaan kanssa päättivät yrityksen lakkauttamisesta.
Turun KY kautta aikain
Ylioppilaskunnan perustaminen
Vuonna 1950 Turun kauppakorkeakoulun ensimmäisen lukuvuoden alkamisen myötä aktiivisimmat opiskelijat kokoontuivat nykyisen Yliopistonkadulla sijaitsevaan Lehtisen kahvilaan pohtimaan järjestäytymistä. Ensimmäinen ylioppilaskunnan perustamiseen tähtäävä kokoontuminen pidettiin 25.9.1950. Säännöt hyväksyttiin runsaan parin viikon päästä, 12. lokakuuta, samaisessa paikassa varsinaisessa perustamiskokouksessa. Kokouksessa oli läsnä 49 opiskelijaa ja korkeakoulun silloinen rehtori, Niilo Ikola. Osallistuneiden opiskelijoiden määrä saattaa vaikuttaa mitättömältä. On hyvä kuitenkin ottaa huomioon, että ensimmäisenä lukuvuonna opiskelijoita oli kauppakorkeakoulussa kirjoilla vain 107, ja heistäkin osa opiskeli päätoimisesti vain jouluun asti. Näin Turun KY:n perustaneiden määrä suhteessa opiskelijoiden yhteismäärään on hyvinkin huomattava. Lehtisen kahvila toimi nuoren ylioppilaskunnan tukikohtana muutaman vuoden ajan, kunnes mahdollisuus omiin tiloihin avautui 1953. Lue lisää Montusta ja tiloista. Kahvilan merkitys muotoaan hakevalle TuKYlle oli myös kulttuurinen. Siellä saivat alkunsa ylioppilaskunnan merkki ja sinikultainen kuntanauha suunnittelukilpailun myötä. Kuntanauhasta, ylioppilaskunnan tunnusmerkistä, vuosijuhlista ja muista perinteistä enemmän täältä: Turun KY:n huomionosoituksista.
Vakiintumisen aika – ylioppilaskunnan ensimmäiset 20 vuotta
Rakenteellisesti Turun KY pysyi ensimmäiset vuosikymmenensä niissä raameissa, jotka perustamiskokouksessa määriteltiin. Vuoteen 1970 asti korkeinta valtaa ylioppilaskunnassa käytti kuntakokous, jossa ääni- ja puhevalta kuului kaikille ylioppilaskunnan jäsenille. Näin jokainen pystyi vaikuttamaan yhteisiin ja ylipäänsä tärkeäksi katsomiinsa asioihin. Ylioppilaskuntaa johti hallitus, jonka kontolle kuului käytännön asioiden hoito ja toteuttaminen. Kautta 1950 ja -60-lukujen suomalaista opiskelijaliikettä ohjasi käsitys siitä, että ylioppilaskuntien kuului järjestää vapaa-ajantoimintaa, hoitaa sellaisia asioita jotka eivät korkeakoululle kuulu, sekä toimintaan osallistumisen kautta tarjota mahdollisuus täydentää opintoja esimerkiksi työelämätaitojen osalta. Tämä toimi myös Turun KY:n toiminnan perustana.
Ensimmäisten vuosikymmentensä ajan pieni ylioppilaskuntamme oli tiivis, aktiivinen yhteisö. Tempauksilla sekä vuosittaisilla tapahtumilla pidettiin yllä sekä ylioppilaskunnan taloutta että suhteita talousalueen päättäjiin. Kerhotoiminta oli vaihtelevan vilkasta ja bridgen peluu monella opiskelijalla lähes sivuaineena, vaikka vuonna 1954 luennoilla pelaaminen kiellettiinkin. Ylioppilaskunnan ensimmäisiä ”kulttuurikerhoja” olivat viisikymmenluvun alussa perustetut tilapäisajattelijat, valokuvauskerho, taidekerho, musiikkikerho ja kielikerho. Vuosikymmenen lopulla perustettiin vielä reserviläiskerho. Taloudellinen tilanne ei sillonkaan ollut vakaa. Yleissihteerin pesti perustettiin 1955 ensimmäisen kerran hoitamaan kuukausi- ja provisiopalkalla ylioppilaskunnan asioita, sekä eritoten hankkimaan lahjoituksia toimintaa varten. Hänelle kuului myös AIESEC-harjoittelijavaihtoasiat. Sihteeri luopui kuitenkin tuolloin oikeudestaan palkkaan, vaikka sellainen oli tarjolla hyvän taloudellisen tilanteen vuoksi. Parin vuoden päästä suhdanteet olivat päälaellaan. Talousasioita hoitanut talousjaosto ei kokoontunut kehnon tilanteen vuoksi kertaakaan vuonna -56. Yleissihteerin toimen perustamisen lisäksi toinen tällä aikakaudella toimeenpantu hallinnollinen uudistus oli ylioppilaskunnan puheenjohtajan tehtävän perustaminen 1960-luvun alussa.
Turun KY jatkoi kautta 1960-luvun tiiviinä yhteisönä. Tosin samanaikaisesti tämä vuosikymmen pohjusti tulevaisuuden muutoksia. Suuret ikäluokat hakeutuivat korkeakouluihin. Opiskelijoiden yhteiskunnallinen mielenkiinto heräsi uudella tavalla jo vuosikymmenen alkupuolella. Esille nousivat pasifismi, kansainvälisyys, rotusorto, kehitysmaiden ongelmat, seksuaalipolitiikka, kulutus, liikenne, sosiaalipolitiikka ja monet muut opiskelijoiden mieliä askarruttavat kysymykset. Kulttuuriradikalismia heijastivat muun muassa rock-musiikki ja underground-lehdistö, joka riepotteli tabuja ja perinteisiä käsityksiä politiikasta seksiin ja uskonnosta huumeisiin. Opiskelijoiden yhteiskunnalliset ja kulttuuriset taustat monipuolistuivat. Entistä useampi oli työläisen tai pienviljelijän vesa, tai aikuinen joka oli tehnyt edeltävää uraa työläisenä. Paineet opintotukeen ja opiskelija-asuntojen tuotantoon kasvoivat. Kehitys järkytti myös yliopistojen sisäisiä rakenteita. Elitistinen korkeakoululaitos muuttui massojen yliopistoiksi, ja massan muodostaneet opiskelijat halusivat ulottaa demokratian myös korkeakouluihin.
Nykyisin arkinen itsestäänselvyys, ylioppilaskunnan yhteistyö yliopiston kanssa, oli opiskelijoiden yhteiskunnallisesta aktivoitumisesta huolimatta vielä utopiaa. Askel tähän suuntaan otettiin kuitenkin vuosikymmenen lopulla, kun Jyväskylän yliopiston mallin mukaisesti perustettiin opintovaliokunta vuonna 1968. Tämän rinnalle perustettiin korkeakoulun ja ylioppilaskunnan välille alkuun epävirallisen virallinen opintotoimikunta. Lupaavia tuloksia saatiin jo nopeasti, sillä yhteistyö kantoi hedelmää esimerkiksi niin, että rästitenttien ajankohtaa siirrettiin opiskelijaystävällisemmäksi.
TuKY uudistuu yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi
Heti 1970-luvun alussa Turun KY uudistui mittavasti edustajiston tullessa osaksi organisaatiota. Edustajistosta oli puhuttu jo joidenkin vuosien ajan, mutta sitä ei alun pitäen pidetty relevanttina. Viimeisten vuosien aikana tapahtunut nopea politisoituminen – eli opiskelijoiden järjestäytyminen puolueiden ja näiden tukiryhmien ympärille – pakotti kuitenkin hallituksen pitämään asiaa tapetilla jatkuvasti. Edustajiston perustamisesta äänestettiin puoltavasti huhtikuun kuntakokouksessa vuonna 1970. Ensimmäiset vaalit pidettiin jo samana vuonna marraskuussa. 24-jäseninen edustajisto pääsi aloittamaan työnsä vuodenvaihteen jälkeen, eli vuonna 1971. Kuntakokouksista tuli merkitykseltään vähäisiä puolueiden toimintamallia hyödyntävän edustajiston rinnalla, ja ne siirrettiinkin historiaan vuonna 1977.
Edustajiston puheenjohtaja toimi myös ylioppilaskunnan puheenjohtajana. Puoluepoliittiselta kantilta katsottuna edustajiston kirjo oli kattava: sieltä löytyi niin keskustaa, porvaria kuin kommunistejakin. Edustajistovaaleissa parhaiten menestyi 1980-luvun puoleen väliin asti porvarit ja keskusta. Toisaalta yhteistyötä tehtiin jatkuvasti yli puoluerajojen, sillä erilaisia hallituskoalitioita nähtiin jatkuvasti. Samanaikaisesti kuin porvarien suhteellinen kannatus kasvoi kautta 1970-luvun, kiinnostus edustajistovaaleihin heikkeni. Vastaavasti kulttuurihenkeä ja sopuisaa yhteistoimintaa rakentanut opiskelijatoiminta nosti suosiotaan ylioppilaskunnan alkuaikojen tapaan.
Edustajiston puheenjohtajan lisäksi 1970-luvulla perustettiin myös muita uusia vastuutehtäviä ylioppilaskunnan toiminnan laajetessa ja opiskelijamäärän kasvaessa. Libristi, toimistosihteeri sekä näiden esimies taloussihteeri astuivat ylioppilaskunnan palvelukseen vuoteen 1971 mennessä. Pääsihteerin virkaa toimitettiin vuoden 1973 alusta alkaen. Viran perustaminen helpotti ylioppilaskunnan toimintaa monella tapaa. Päätoimisena työntekijänä hän huolehti käytännön asioista ja toi toimintaan jäntevyyttä. TuKYn asioiden määrä oli kasvanut niin suureksi, että niiden hoitaminen yksin luottamushenkilöiden varassa oli haastavaa. Korkeakoulun suuntaankin yhteistyöedellytykset paranivat, kun ylioppilaskunnan puolella oli virkailija joka oli aina paikalla, johon saattoi ottaa yhteyttä ja jolla oli asemansa perusteella valtuudet keskustella ja tiettyyn pisteeseen asti päättää asioista. Pääsihteerin kontolle asetettiin jälleen lisää vaikutusmahdollisuuksia ja vastuuta vuonna 1982, kun talouspäällikön tehtävät asetettiin hänen harteilleen.
Kautta 1970-luvun ylioppilaskunta kunnostautui ajamalla jäsentensä asemaa sekä osallistumalla valtakunnallisiin opiskelijakysymyksiin. Keskeisemmät haasteet opiskelijakentällä olivat opintotuki sekä korkeakoulun lukuvuosimaksut. Näiden yhteisvaikutus oli merkittävä ongelma opiskelijoille. Opintotuki koostui enimmäkseen lainasta, jonka myöntämiseen pankkien halukkuus oli kuitenkin laskenut silloisen finanssikriisin vuoksi. Lukuvuosimaksuja puolestaan oltiin korottamassa, sillä samaisen laman vuoksi korkeakoululla oli omia taloudellisia vaikeuksia. TuKY pyrki vaikuttamaan omilla tempauksillaan sekä kansallisesti yhteistyössä SYL:n kanssa. Lukuvuosimaksuongelma ratkesi kauppakorkeakoulun valtiollistamisen myötä vuonna 1976, mutta opintotukiasia ei ole ratkennut eettisesti kestävästi vielä tähänkään päivään asti.
Valtiollistumisen myötä myös korkeakoulun hallinto muuttui, mikä oli riemuvoitto opiskelijoille. Ylintä päätösvaltaa nousi käyttämään kauppakorkeakoulussa hallitus, jonka 14 jäsenestä neljän tuli olla opiskelijoiden edustajia. Alun kritisointi muuttui nopeasti tyytyväisyydeksi. Hallintoon suoraan osallistumisesta tulikin etujärjestöpolitiikan tärkeimpiä muotoja. Myös nykyään opiskelijat ovat vahvasti edustettuina sekä kauppakorkeakoulun että uuden yliopiston hallinnossa.
1960-luvulla nousseet ongelmat nousivat opiskelijoiden vaikuttamisen keskiöön seitsemänkymmentäluvulla. TuKY löysi paikkansa opiskelijoidensa etujärjestönä, vaikka joitain tärkeitä kysymyksiä kuten opintotuki jäikin ratkaisematta. Kauppakorkeakoulun valtiollistumisen ja sen hallintoon pääsemisen myötä opiskelijoiden vastakkainasettelu suhteessa yliopistoonsa hälveni molempien taloudellisen aseman parantuessa. 1980-lukua leimasikin yhteistyö ja poliittisuuden häviäminen. Tämä näkyi edustajistovaalien äänestysprosenttien sekä edustajiston kokoonpanon heterogeenisyyden laskuna. Siinä missä 1970-luvulla äänioikeuttaan käytti yli puolet jäsenistä, 1980-luvun aikana luku saattoi jäädä 20–30 prosenttiin. Niin ikään edustajistoryhmät menettivät poliittisen latauksensa siinä määrin, että vuodesta 1985 mikään ryhmä ei ollut enää liikkeellä poliittisten tunnusten alla. Politiikan tunnustaminen muuttui politiikan tekemiseksi, ylioppilaskunnan jäsenten yhteisen edun ajamiseksi.
Lama ja muita murheita
Kahdeksankymmenluvun talouskasvujuhlaa seurasi kaamea kankkunen. Öljyn hinnan nousu, Neuvostoliiton kanssa käydyn kaupan romahtaminen sekä kiinteistöjen ja yritysten arvokuplan puhkeaminen kiskoivat koko maan talouden silloin ennennäkemättömään lamaan ja suurtyöttömyyteen. Valtio ryhtyi takaamaan lainoja pitääkseen myllyn pyörimässä, mutta järjestelmä meni niin sanotusti reisille kun velallisilla ei ollut millä maksaa takaisin. Yritykset, jopa pankit, ajautuivat konkurssiin. Valtion tulot haihtuivat ja valtiontalouden ohjenuoraksi otettiin menojen leikkaaminen. Korkeakoulujärjestelmä uhkasi niin ikään joutua leikkuupöydälle. Näin kävi myös Turun kauppakorkeakoululle, johon suunnattiin poliittista painetta liittää se osaksi Turun yliopistoa. Turun KY, kauppakorkeakoulu sekä turkulaiset kansanedustajat vastustivat suunnitelmaa. Samalla kuitenkin varauduttiin pahimpaan: ylioppilaskunnan hallitus ja taloustoimikunta päättivät perustaa yhdistyksen jolle ylioppilaskunnan varat siirrettäisiin siltä varalta, että korkeakoulut yhdistyisivät ja Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta lakkaisi olemasta. Turun Kauppatieteiden Ylioppilaat ry perustettiin Parkilla Snellmanin päivänä 12.5.1993. Yhdistysrekisteriin se hyväksyttiin kaksi vuotta myöhemmin. TuKY ry päätyi pölyttymään pöytälaatikkoon korkeakouluyhdistyshankkeen kariutuessa toistaiseksi.
Kahdeksankymmentäluvun nousukauden aikana ylioppilaskunnan toiminta oli entisestään paisunut. Merkittävin uudistus sitten 1970-luvun edustajistojärjestelmän syntyi 1990-luvun alussa, kun valiokunnat perustettiin. Alkujaan näitä oli viisi: kv-asiain-, yritys- ja talousasiain-, järjestöasiain-, sosiaaliasiain- sekä korkeakouluasiain valiokunnat. Valiokunnat valmistelivat edustajiston käsiteltäväksi tulevia asioita, kohottaen myös edustajiston merkitystä sitoen sitä yhteisten asioiden hoitamiseen aiempaa vahvemmin. Samassa uudistuksessa ylioppilaskunnan hallitusta pienennettiin käsittämään puheenjohtaja sekä viisi jäsentä ja hallituksen jäsenet vapautettiin jaostojen johtotehtävistä. Kun valiokunnat tulivat myös ei-edustajille avoimiksi 1990-luvun lopulla, demokratia ylioppilaskunnan sisällä toteutui laajemmin kuin koskaan. Tämä näkyi myös muutenkin kuin teoriassa, sillä kiinnostus TuKYn edustajistovaaleja kohtaan lähti uudistusten jälkeen uuteen nousuun.
Ylioppilaskuntien ja korkeakoulujen yhdistyminen
Turun KY:n huomattavin muutos sitten ylioppilaskunnan perustamisen on sen yhdistyminen Turun yliopiston ylioppilaskunnan kanssa vuonna 2010. Taustalla vaikutti erityisesti 1990-luvun laman aikana syntynyt poliittinen tavoite yhdistää korkeakoulut. Hanketta ajaneen Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tausta-agendana oli tavoite vähentää julkisen sektorin osuutta kansantaloudesta, huomioida yhteiskunnan huoltosuhteen heikkeneminen, opiskelijaikäluokkien pieneneminen sekä säästää etenkin hallintokuluissa. OKM halusi suurempia yliopistoyksiköitä johon konsortiolla pyrittiin vastaamaan. Niin kutsuttu konsortiohanke käynnistyi 2006 molempien yliopistojen rehtorien yhteisestä aloitteesta, ja sen suunniteltiin olevan valmis vuoteen 2011 mennessä. Vuonna 2008 konsortio käynnistyi täysipainoisesti suunnitelmien pohjalta. Huomioitavaa on, että tässä vaiheessa tarkoitus ei ollut yhdistää korkeakouluja vaan luoda kahden yliopiston muodostama konsortio. Kauppakorkeakoulun internet-sivustolla vuonna 2007 todettiin fuusion tavoitteeksi seuraavaa:
”Tavoitteena on luoda Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun tiedepohjaltaan entistä vahvempi tutkimuskeskittymä. Lähtökohtana on yliopiston vahva ja monipuolinen perustutkimus, jota vahvistetaan kauppakorkeakoulun liiketoimintaosaamisella. Tutkimusta vahvennetaan edelleen mm. uusilla monitieteisillä tutkimushankkeilla ja panostamalla keksintöjen kaupallistamiseen.”Korkeakoulut suhtautuivat tilanteeseen ainakin virallisesti varovaisen myönteisesti, samoin molemmat ylioppilaskunnat. Murheenkryynejäkin totta kai löytyi. Kauppakorkeakoulua ja sen opiskelijoita huolestuttivat erityisesti oman identiteetin säilyminen ja kauppakorkeakoulun autonomian säilyminen. Rahoitus oli niin ikään jokaisen murhe. Yliopistolakiuudistus – joka muuttaisi korkeakoulut itsenäisiksi oikeushenkilöiksi ja muuttaisi rahoituspohjaa – oli ajoitettu niin ikään vuoteen 2009. Uuden yliopistolain astuessa voimaan 2010 alusta, OKM:n tavoite oli kuitenkin muuttunut vuosien varrella jolloin rehtorien yhdessä aloittama konsortiosuunnitelma hylättiin ja Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu pakotettiin yhdistymään uudeksi Turun yliopistoksi vuoden 2010 alusta alkaen. Alunperin uuden yliopiston oli tarkoitus muotoutua koulurakenteen pohjalta. Uudessa Turun yliopistossa tulisi olemaan viisi koulua joista yksi, johon kauppakorkeakoulu sijoittuisi, olisi Turku School of Economics and Law. Vanhan Turun yliopiston dekaanien keskuudessa tämä ei kuitenkaan saanut kannatusta jolloin tiedekuntarakenne säilyi ja Turun kauppakorkeakoulu tuli yhdeksi tiedekuntaan rinnastettavaksi yksiköksi uuteen yliopistoon. Turun kauppakorkeakoulun asema ja identiteetti pyrittiin turvaamaan yhdistymissopimuksella, jonka molemmat rehtorit yhdessä allekirjoittivat. Opiskelijakentällä kyltereitä huolestutti erityisesti kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan omaisuuden kohtalo sekä TuKYn monipuolisen toiminnan jatkuvuus. Vuoden 2009 eräässä Kylisteessä pohdittiinkin asiaa muun muassa kysymysten ”Mitä meidän rahojen käy?”, ”Lopetetaanko meidän toimijaryhmät” ja ”Poltetaanko Parkki ennen yhdistymistä?” kautta.
Poltetun maan taktiikkaan ei ollut tarvetta tukeutua, sillä hallitus turvasi toimintansa ja jäsenistönsä edun siirtämällä kaiken paitsi ylioppilaskuntien yhdistymisen edellyttämät varat pöytälaatikosta esiinkaivetulle TuKY ry:lle. Tämä yhdistyspohjainen TuKY ryhtyi toimimaan tieteenalajärjestönä vanhan Turun yliopiston ylioppilaskunnan tiedekuntajärjestöjen rinnalla uuden Turun yliopiston ylioppilaskunnan sisällä. Vaikka TuKY menetti näin kansallista vaikutusvaltaa menettäessään statuksensa ylioppilaskuntana, tavallaan sen vaikutusmahdollisuudet myös vahvistuivat. Kun uusi TYY sai harteilleen kyltereidenkin valtakunnallisen edunvalvonnan, TuKY on pystynyt keskittymään nimenomaan jäsentensä, Turun kauppakorkeakoulussa opiskelevien asioihin niin korkeakoulun sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Ensimmäisiä tällaisia ratkaisuja olivat jäsenetutiimin perustaminen sekä silloisten yritysyhteistyösopimusten siirtäminen TuKY ry:n nimiin.
Yhdistyspohjainen TuKY ei jäänyt laakereilleen lepäämään, vaan uusi tilanne edellytti uuden oppimista ja sopeutumista. Uusia jäseniä ryhdyttiin värväämään aktiivisesti. Suomen Ekonomiliitto (nyk. Suomen Ekonomit) myönsikin vuonna 2011 tunnustuksen TuKYlle uusien vuosikurssilaisten lähes sataprosenttisen kattavasta värväämisestä yhdistyksen ja niin ikään liiton jäseniksi. Tärkeä askel oli myös uuden TYYn edustajistovaalit, joissa TuKY aktiivisuudella ponnisti vaalivoittoon 2011 sekä 2013. Vuonna 2014 TYYn hallituksen puheenjohtajana nähtiin ensimmäisen kerran ehta kylteri. Opiskelijoiden, yhdistyksen ja kauppakorkeakoulun aktiivinen yhteistyö on varmistanut, että kyltereiden puolta pidetään muuttuvissa olosuhteissa paitsi eilen ja tänään, myös huomenna.
Jaostot ja järjestöt
Keskeinen Turun KY:n tehtävä on ollut sen alkuajoista saakka tarjota jäsenilleen mahdollisuuksia yhteisölliseen tekemiseen opintojen ja muun elämän ohella. Tätä toteutettiin erilaisten harraste- ja kulttuurikerhojen muodossa TuKYn ensimmäisten vuosikymmenten ajan. Ensimmäisiä harrastekerhoja olivat viisikymmenluvun alussa perustetut tilapäisajattelijat (1953), valokuvauskerho (1953), taidekerho (1954), musiikkikerho (1954) ja kielikerho (1954). Turun KY:n alkuvuosia leimasi yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. 1970-luvun alkupuolella ylioppilaskunta löysi suunnan myös opiskelijoiden poliittisena etujärjestönä. Tämä ei tietysti tarkoita, etteikö opiskelijoiden etu olisi ollut TuKYn prioriteetti alusta asti: yhteiskunnan ja nuorten politisoituminen 1960-luvulta lähtien lähinnä monipuolisti käsitystä siitä, mikä on kylterin etu ja miten sitä edesautetaan.
Harrastus- ja vapaa-ajantoiminta on elänyt vahvasti osana yhdistystä koko Turun KY:n historian ajan. Nykyisin toimintaa löytyy monipuolisemmin kuin koskaan. Kaikki jaostot ja toimijaryhmät ovat avoimia TuKYn jäsenille ja kauppakorkeakoulun opiskelijoille. Ne toimivat näin siltojen rakentajana eritaustaisten opiskelijoiden välille.
Jaostot opiskelijoiden asialla
Opiskelijoiden fyysinen hyvinvointi oli nuoren ylioppilaskunnan keskeinen tavoite. Tästä lähtökohdasta käsin jo parin kuukauden päästä Turun KY:n perustamisen jälkeen urheilujaosto sai syntynsä. Urheilujaoston toiminta oli alusta alkaen aktiivista, ja se onkin jatkunut keskeytyksettä läpi TuKYn historian. Ensimmäisten vuosikymmenten aikana tämä jaoston kautta koottiin muun muassa koripallo-, pesäpallo-, jalkapallo- ja jääpallojoukkueet, valmentauduttiin yleisurheilukisoihin sekä harjoiteltiin ammuntaa, kilpapyöräilyä ja pingistä. Menestystä niitettiin kansallisella tasolla monenkin lajin parissa, mutta pelien kuningas kautta 1950- ja -60-lukujen oli suvereenisti bridge. Sitä pelasivat vähän kaikki. Korttia lyötiin pöytään myös Åbo Akademin opiskelijoiden kanssa. Vuodesta 1981 lähtien liikuntaa on järjestänyt liikuntajaosto KY-Sport.
Toinen lähes aikojen alusta asti kuntalaisten elämään sisältöä tuonut jaosto on NESU. NESUn edeltäjä NHS, Nordiska Handelshögskolornas Studentkårer, yhdisti pohjoismaalaisia opiskelijoita jo 1950-luvulla. Alkujaan NHS oli pohjoismaalaisten kauppakorkeakoulujen ylioppilaskuntien puheenjohtajien foorumiksi tarkoitettu elin, joka perustettiin Tukholmassa vuonna 1952. Toimintakenttä koettiin kuitenkin aivan liian suppeaksi. Suurempien opiskelijajoukkojen tavoittamiseksi ryhdyttiin järjestämään Pohjoismaisia viikkoja, joista ensimmäinen pidettiin Tukholmassa 1959. Turun KY osallistui tapahtumaan kuuden hengen voimin. 1963 oli TuKYn vuoro isännöidä tapahtumaa Merkantila Klubbenin kanssa. 1970-luvulla NHS:n nimi muutettiin muotoon Nordiska Ekonomie Studerandes Union eli tuttavallisemmin NESU. Toimintaan pyrittiin myös vahvistamaan laajasti. TuKYn sisällä NESU-toiminnasta on vastannut jo pidempään jaosto, joka kulkee nimellä NESU-TuKY. Pohjoismaista yhteistyötä ovat ajaneet lukuisat ekskursiot, sitsit ja pohjoismaalaiset seminaarit. Tällä hetkellä Suomessa NESU-toimintaa on yhteensä kolmessatoista kauppatieteellisessä yksikössä.
Jaostojen rooli Turun KY:ssä on vaihdellut vuosien varrella. Nykyään ne ovat todella aktiivinen osa TuKYn ydintoimintaa. Nykymuotoisten jaostojen voidaan nähdä vakiintuneet 2000-luvun puolivälissä jaostouudistuksen yhteydessä. Ennen jaostouudistusta erilaisten illanistujaisten määrä oli valtava, kun kaikki järjestivät omat tapahtumansa eikä niihin enää tuntunut riittävän osallistujia. Myös laatu alkoi kärsiä varainkeruun ollessa turhan tärkeänä syynä tapahtumien järjestämiseen. Jaostouudistuksen valmistelijoita tituleerattiin edustajiston kokouksessa muun muassa kommunisteiksi, jotka haluavat rajoittaa vapaan markkinatalouden toimintaa ylioppilaskunnassa. Muutos toi kuitenkin kaivattua selkeyttä ylioppilaskunnan ja sen alaisten jaostojen ja toimijaryhmien työnjakoon. Jaostouudistuksen seurauksen NESUlle annettiin yksinoikeus järjestää suurimpia sitsejä ja Ulkkikselle vastaava oikeus suurimpiin juhliin ja bileisiin.
Nykyiset jaostot:
- Kulttuurijaosto – Kulttiksen tehtävä on ollut järjestää ylioppilaskunnalle kulttuuritoimintaa laidasta laitaan vuodesta 1976 lähtien. Kulttis on jatkanut vanhan, jo 1950-luvulla perustetun kulttuuritoimikunnan toimintaa.
- Nordiska Ekonomie Studerandes Union – NESU on yhdistänyt pohjoismaalaisia kauppatieteen opiskelijoita jo 1950-luvulta lähtien. NESU perustettiin edeltäjänsä NHS:n tilalle 1970-luvun puolivälissä. Näkyvimpänä osana NESUn toimintaa on pöytäjuhlien järjestäminen.
- KY-Sport – Liikuntajaosto on vuodesta 1981 lähtien toiminut nimellä KY-Sport. Jaoston on kuntalaisten liikunnallisuudesta ja liikuntakulttuurista huolehtiminen. Näkyvintä toimintaa ovat muun muassa viikoittaiset liikuntavuorot sekä vuosittain keväisin järjestettävät KYlumpialaiset.
- Ulkoasiainjaosto – Ulkkiksen tehtävänä on ollut järjestää vapaa-ajan toimintaa Turun KY:n jäsenistölle Montussa, Parkilla, yökerhoissa ja muissa lokaatioissa. Lisäksi Ulkkiksen velvollisuuksiin kuuluu TuKY-hengen vaaliminen ja edistäminen.
- Kansainvälisten asioiden jaosto – CIA TuKY perustettiin vuoden 2012 keväällä. Jaoston tehtävänä on ollut edistää Turun KY:n kansainvälisyyttä, tuottaa jäsenistölle lisäarvoa kansainvälistymisen kautta sekä tehdä kansainvälistä edunvalvontaa.
- Edunvalvontajaosto – Ylioppilaskunta-ajan Opo- ja Hyvinvointivaliokuntia jatkamaan perustettiin vuonna 2010 Edunvalvontajaosto, tuttavallisemmin EVA. EVAn toimintaa ovat kylterien sosiaali- ja koulutuspoliittiset asiat, eli hyvinvointiin sekä edunvalvontaan liittyvät projektit.
Muut TuKYn alaiset elimet:
- Taloryhmä / Parkkiryhmä – Vanhan Parkin aikana Taloryhmä huolehti tilojen käytöstä, kunnosta ja oluen myynnistä juhlien aikana. Uudella Parkilla Parkkiryhmä on niin ikää keskittynyt Parkin hoitoon.
- Taloustoimikunta – Taloustoimikunta on hallituksen talousasioissa neuvoa antava elin, jonka puhetta johti ennen edustajiston, nyt yhdistyksen syyskokouksen valitsema taloustoimikunnan puheenjohtaja. TalTossa istuu sekä nykyisiä että entisiä TuKY-toimijoita. Taloustoimikunnan vastuulla on taloudenhoito ja omistajaohjaus.
- Yrityssuhteet – Yrityssuhteista vastaa Core, joka hankkii muun muassa jäsenetuja TuKYlle myyntipäällikön johdolla.
- Viestintäjaosto – Vuonna 1995 perustettiin jaosto Media-Klubi, jonka keskeistä toimintaa oli Kylisteen toimittaminen sekä median tuottaminen TuKYn tarpeisiin. Media-Klubi muutti nimensä KY-Mediaksi vuonna 2010, ja 2011 sen tehtävät periytyivät Viestintäjaostolle. Jaostoon eli viestinnän asiantuntijoiden pooliin on kuulunut TuKYn tiedottajan lisäksi webmaster, Kylisteen toimitusta sekä lukuisia muita vastuuhenkilöitä.
Ensimmäiset ainejärjestöt syntyivät 1970-luvun lopulla
Seitsemänkymmentäluvun loppu merkitsi TuKYn toiminnalle renessanssia. Opiskelijoiden kyllästyminen politiikkaan näkyi paitsi lopahtaneessa kiinnostuksessa edustajistopolitiikkaan, myös muun, epäpoliittisemman toiminnan vilkastumisena ja monipuolistumisena. Harrasteryhmien rinnalle syntyivät ainekerhot (sittemmin ainejärjestöt), vuodesta 1978 lähtien. Ainekerhojen kokouksiin olivat myös kauppakorkeakoulun työntekijät tervetulleita, lähentäen opiskelijoita ja henkilökuntaa toisiinsa niin ikään poliittisesti latautumattomassa ilmapiirissä. Ryhmien merkitys oli ja on ollut kehittää alakohtaisesti opiskelutaitoja sekä tukea oppimista. Ne toimivat myös oppiainekohtaisina etujärjestöinä, sekä järjestävät oppiainekohtaista toimintaa alojensa opiskelijoille. Ylioppilaskuntien yhdistymisen myötä ainejärjestöt muuttuivat TYYn järjestöiksi, TuKYn toimiessa nämä yhteen kokoavana tiedekuntajärjestönä. Näin ainejärjestöjen toiminta ja perinteet ovat monin paikoin jatkaneet olemassaoloaan muutoksista huolimatta. Alla lueteltuna tietoa useimmista nykyisistä ja jo kuopatuista ainejärjestöistä:
- Aktiiva – Laskentatoimen ja rahoituksen sekä yritysjuridiikan ainejärjestö, perustettu vuonna 1985.
- Anomalia – Taloussosiologian ainejärjestö, perustettu vuonna 2005. Sittemmin toiminta lakkautettu.
- Domino – Alunperin vuonna 1960 perustettu vieraista kielistä ja kulttuureista kiinnostuneiden yhteisö. Toiminta aloitettiin uudelleen -90-luvun alussa, mutta siirtyi vuonna 1997 perustetulle Lingualle.
- Kartelli – Kansantaloustieteen ainejärjestö.
- KKOY – Kansainvälisen Kaupan Opiskelijayhdistyksen perustarkoitus on parantaa jäsentensä kansainvälisiä valmiuksia, tietoa ja taitoa, sekä kehittää opiskelijoiden ja liike-elämän yhteistyötä.
- Kolmas osapuoli (3P) – Tulevien logistikkojen yhteenliittymä, perustettu 1998.
- KY-Hansa – Saksan ainejärjestö, perustettu 2011.
- KY-Tricolore – Liikeranskan opiskelijoille sekä ranskalaisesta kulttuurista kiinnostuneita opiskelijoita varten 2011 perustettu ainejärjestö.
- K.Y.LAW – kauppaoikeuden ainejärjestö, perustettu 1995. Sittemmin toiminta lakannut, ja yritysjuridiikan aineen edunvalvontaa hoitaa nykyisin Aktiiva.
- Lingua – Kielten ainejärjestö vuodesta 1997 lähtien. Toiminta lakkautettiin yliopistojen yhdistyessä.
- Locus – talousmaantieteen ainejärjestö. Toiminta nykyään lakannut.
- Makro – Alun perin KAMA:n nimellä vuonna 1978 perustettu kansantaloustieteen ja talousmaantieteen ainejärjestö, joka muutti nimensä kahdeksankymmentäluvun alussa. Toimintaa ei jatku enää nykyään.
- M(arkkinointi)-Klubi – Ainejärjestö markkinointia pää- ja sivuaineena opiskeleville. Perustettu 1978 Markkinointiklubina, sittemmin nimi lyhentynyt muotoon M-Klubi.
- Perestroika – Venäjän kielen, kaupan ja kulttuurin ainejärjestö. Aiemmin Troikka.
- Systeemi – Johtamisen ja organisoinnin, entinen hallinnon opiskelijoiden ainekerho, perustettu 1979.
- TuKYData – tietojärjestelmätieteistä kiinnostuneille vuonna 1983 perustettu järjestö.
Harrasteryhmät
TuKYn yhteydessä toimii ainejärjestöjen lisäksi myös harrasteryhmiä, jotka keskittyvät tietyn toiminnan edistämiseen kauppatieteilijöiden joukossa.
- Alppikanuunat – KY-Sportin yhteydessä toimiva lasketteluryhmä, joka on vuodesta 1989 lähtien järjestänyt loistavia laskureissuja vuosittain Euroopan eri alppikohteisiin. 2010-luvulla kanuunat on alkanut järjestämään myös surffireissuja.
- Cantus Mercurialis – Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan kuoro, joka on toiminut vuodesta 1982.
- KY-Gourmet – Kokoaa yhteen hyvästä ruoasta ja sen laitosta kiinnostuneet kylterit.
- KY-Kasino – Turun Akateemiset Arvopaperisäästäjät pohtii sijoittamiseen liittyviä kysymyksiä.
- KYSS – Turun Kauppakorkeakoulun Soitannollisen Seuran toiminta-ajatus on tarjota mahdollisuus harrastaa musiikkia laulamalla, soittamalla tai kuuntelemalla. KYSS on perustettu 2002 ja sen virallinen suojelija on kansanedustaja Mikko Alatalo.
- OL-UT – Korkeakouluopiskelijoiden suunnistusryhmä TuKYn toiminnan osana vuodesta 2002. Nykyisin OL-UT toimii lähinnä muualla uudessa Turun yliopistossa.
- Pintahiiva – Mallasjuomapoliittinen yhdistys, jossa pannaan ja juodaan olutta vuodesta 1989 alkaen. Suomen vanhin, yhä toimintaansa jatkava kauppatieteilijöiden olutseura.
- Puupenni – Ympäristö-, luonto- ja vaellusseura. Perustettu 1990-luvun lopulla. Toiminta sittemmin lakannut.
- Sikariporras – Vuonna 2000 perustettu sikarinpolton harrastajien ryhmä. Aktiivinen toiminta sittemmin lakannut.
- TuKY Golf & County Club – Edistää liikunnallista elämäntapaa, herrasmieskäytöstä sekä golfin harrastamista.
- TuKY Yacht Club – Purjehduksesta kiinnostuneiden ilo vuodesta 2010.
- Wiiniklubi – Sivistyneen viininjuontikulttuurin ystävien vuonna 1994 perustama yhteisö.
Muut toimijat
TuKY tekee paljon yhteistyötä myös monien muiden opiskelijatoimijoiden kanssa.
- PorKy – Porin Kylterit on Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä opiskelevien kyltereiden oma ainejärjestö, joka toimi ylioppilaskunta-aikaisen Turun KY:n alayhdistyksenä. Vuodesta 2010 eteenpäin PorKy on ollut yksi tärkeimmistä TuKYn sisarkylteriyhteisöistä.
- T-Klubi – Taloustieteen klubi kokoaa yhteen Turun yliopiston taloustieteiden opiskelijat. Yliopistoyhdistymisen jälkeen taloustieteilijät ovat opiskelleet saman katon alla kauppatieteilijöiden kanssa, jolloin myös opiskelijajärjestöjen yhteistyö on syventynyt. TuKY-lista esimerkiksi, on TuKYn, T-Klubin ja PorKyn yhteinen edustajistoryhmä.
- Erasmus Student Network – ESN-jaoston toiminnan tarkoituksena on tehdä vaihto-opiskelijoiden Suomessa olosta mahdollisimman antoisaa. Ylioppilaskuntien yhdistymisen myötä ESN:n tehtävät siirtyivät uudelle Turun yliopiston ylioppilaskunnalle.
- AIESEC – Kansainvälinen kauppatieteilijöiden järjestö joka tarjoaa harjoittelu- ja työmahdollisuuksia opiskelijoille. TuKY oli aktiivinen AIESEC-toimija 1950-luvulta lähtien aina yliopistoyhdistymiseen saakka.
Perinteitä ja vapaa-aikaa
Turun KY:n toiminnan keskiössä on kautta aikain ollut opiskelijat sekä opiskelijatoiminta. Siinä missä ensimmäisiä vuosikymmeniä leimasi yhdessäolo ja me-hengen rakentaminen, 1970-luvulta eteenpäin TuKY omaksui myös sosiaalipoliittisia päämääriä. 1980-luvulla ylioppilaskunnan omaisuutta alettiin kerryttää toden teolla kiinteistön hankinnan ja uusien yritysten perustamisen myötä. Viimeiset 20 vuotta Turun KY on merkinnyt jäsenilleen sekä kauppakorkeakoulun opiskelijoille kaikkea edellä mainittua. Yhdistyksen toimintaa on vienyt merkittävästi eteenpäin esimerkiksi oman kiinteistön, Parkin hankinta. Hankinnat ovat vaatineet tuloja, tulojen saavuttaminen innovaatiota. Erilaisten tapahtumien, juhlien ja sitsien kirjo onkin kautta Turun KY:n historian jatkuvasti laajentunut ja monipuolistunut. Samalla kylterin asema on vahvistunut. Kun ottaa huomioon TuKYn vahvan brändin tapahtumien järjestäjänä, edustuksen TYYn hallinnossa sekä uudessa Turun yliopistossa voi hyvin perustein esittää Turun kyltereiden onnistuneen löytämään asemansa 2010-luvullakin. Toki 65-vuotiaan TuKYn elämänkaareen mahtuu monenlaisia voittoja sekä tappiota. Epäsäännöllisen säännölliset vaikeat ajat ovat yleensä olleet seurausta ulkopuolisista voimista sekä siitä että TuKY on ollut opiskelijoidensa kautta kiinteä osa muuta yhteiskuntaa – ei niinkään TuKYn omista toimista. Lamoista ja taantumista huolimatta kylterit ovat aina olleet kyltereitä. Mennyttä ja nykyisyyttä yhdistävät monet ajattomiksi muotoutuneet perinteet, joiden juuret ulottuvat ylioppilaskunnan ensimmäisiin vuosikymmeniin asti.
Vuosijuhlien viettäminen
Tärkein TuKYn perinne lienee vuosijuhlan viettäminen – olihan vuosijuhlapäivän määrittäminen vastikään perustetun ylioppilaskunnan ensimmäisiä itselleen ottamia tehtäviä. Vuosijuhla määrättiin järjestettäväksi vuosittain lokakuun 25. päivänä tai sitä edeltävänä perjantaina. 1950-luvun alkuvuosina järjestettiin sekä päivä- että iltajuhla. Juhlia jatkettiin puolen yön jälkeen jatkoilla ja seuraavan aamun silliaamiaisella. Jatkot olivat vanhan koulutalon aikaan tavallisesti Reunamon tanssisalongissa, Rehtorinpellonkadulle muuton jälkeen Montussa. Alkuvuosina juhlat pidettiin Hamburger Börsissä. Tavaksi muodostui lisäksi pitää joka viides vuosi komeammat juhlat Turun linnassa, joka perinteenä päättyi kuitenkin vuonna 2005. Vanhoja tansseja on tanssittu juhlissa niin ikään viisikymmenluvun puolivälistä lähtien. Vuodesta 1967 lähtien ylioppilaskunta on järjestänyt erityisen vuosijuhlaviikon, jonka on päättänyt vuosijuhla. Ensimmäisen vuosijuhlaviikon ohjelmaan kuuluivat muun muassa pupujaiset, teatteri-ilta, urheilupäivä sekä erillinen rahvaanvuosijuhla. Seuraavana vuonna juhlaviikolla koettiin muun muassa pornoilta, konsertti ja teatterimatka Helsinkiin. Viimeiset ylioppilaskunta-ajan vuosijuhlat vietettiin Caribian 994-hallissa asianmukaisen suureellisesti. Fuusio TYY:n kanssa ei kuitenkaan merkinnyt vuosijuhlaperinteestä luopumista, vaan vuosijuhlaviikkoa vietetään edelleen lokakuun loppupuolella jo 1960-luvulla alkaneen perinteen mukaisesti.
Pupuja 50-luvulta lähtien
Toinen yhtä lailla jo ammoisista ajoista lähtien kiinteä osa Turun KY:tä on ollut pupuperinne. Alun perin TuKYssä ei muista ylioppilaskunnista erottautumisen vuoksi pitänyt olla erityistä fuksi/beaani-perinnettä. Tätä kantaa ajoivat etenkin ylioppilaskunnan perustamisessa mukana olleet ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat. Muut olivat kuitenkin nähtävästi eri mieltä tai sitten kannat muuttuivat opiskelun aikana, sillä jo vuonna 1953 päätettiin viettää fuksiaisia. Kerrotaan, että ensimmäisiä ”fuksiaisia vietettiin Työnantajayhdistyksen huoneistossa repäisevin ottein, joita paheksuttiin kaupungilla vielä kauan jälkeenpäin.”
Oma merkittävin fuksiaisperinneidentiteetti löytyi termin ”pupu”-keksimisen kautta. Pupuilun alkuperä on hämärän peitossa, mutta tiedetään, että termiä käytettiin jo yleisesti vuonna 1956. Asiaan kenties liittymättä voi noteerata, että kanin siluettia kantavaa Playboy-lehteä ryhdyttiin julkaisemaan kolme vuotta aiemmin Yhdysvalloissa. Joka tapauksessa, samana vuonna kun pupu-termiä ryhdyttiin tiettävästi laajemmin käyttämään, ryhdyttiin soveltamaan pupupisteytysjärjestelmää fuksien kouluttamiseksi aidoiksi kauppatieteilijöiksi. Ansioituneimmat puput hyväksyttiin ylioppilaskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi jo ensimmäisen opiskeluvuoden marraskuussa – mikä tosin lienee vaikuttanut opintomenestykseen. Pisteitä puput saivat muun muassa erilaisten työtehtävien suorittamisesta sekä pupuluennoille osallistumisesta. Pestit olivat tavallisesti osallistumista eri tapahtumien järjestämiseen. Kuusikymmentäluvun alussa pupupisteitä saatiin myös sotainvalidien veljesliiton keräykseen osallistumisesta. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä pisteytysjärjestelmästä luovuttiin. 1960-luvun lopulla traditio oli tiensä päässä. Opiskelijoiden määrät olivat moninkertaistuneet, eivätkä tutor-pienryhmät olleet yhteensopivia yhteisöllisyyttä korostaneen pupukulttuurin kanssa. Vuonna 1968 TuKYn toimintakertomuksessa todettiin pupujaisista kielteiseen sävyyn seuraavasti:
“Uudet opiskelijat tuntuvat mieltävän ne pakoksi juhlia tavallista perusteellisemmin ja tämä ei taasen ole omiaan nostamaan juhlien tasoa. Tässä yhteydessä on todettava, että koko pupukulttuuri tuntuu aikansa eläneeltä, uusilla opiskelijoilla on nykyään samat oikeudet kuin vanhemmillakin jo alusta alkaen, joten koko karsinointi on täysin teennäinen.”Opiskelijamäärien kasvaessa ja uusien, opiskelijoita koskevien yhteiskunnallisten haasteiden noustessa keskiöön vanhakantaiseksi koettu pupu-traditio menetti legitimiteettinsä kyltereiden keskuudessa. Vuonna 1970 pupu-termin käytöstä luovuttiin, ja kaksi vuosikymmentä pupuilua näytti olevan tiensä päässä. Onneksi tämä oli kuitenkin vain tilapäistä. Opiskelijasukupolven vaihtuessa 1970-luvun luvun lopulla väsymys puoluepolitikointiin herätti pupuilun uuteen nousuun. Puput, pupujaiset ja pupupassit palasivat 1979 – tällä kertaa jäädäkseen. Yhdeksänkymmentäluvulla yhdistettiin pupupisteiden kerrytys haalareiden ansaitsemiseen, ja samalla rohkaistiin opiskelijoita kiinnostumaan ylioppilaskunnan toiminnasta. Myös nykyisin pupuilu elää vahvasti fuksiperinteiden joukossa. Kuten on ollut ja on oleva, lukuisat opiskelijat tulevat löytämään paikkansa opiskelijayhteisössä kasvaessaan pupusta aidoksi kylteriksi. Perinteinen Pupuopas on johdattanut tuoreet opiskelijat lähtökuopilleen, tutoreiden opastaessa tuoreet puput opiskelijaelämän saloihin.
Hanki jano!
Kehon kulttuuri on ollut keskeinen osa Turun KY:n toimintaa kautta historiansa. Urheilujaosto sekä sen tehtävän vuonna 1981 perinyt KY-Sport on TuKYn varhaisimpia ja pisimpään eläneitä toimintoja. Alkuun liikkumista leimasi yhdessäolo ja valtakunnallisiin kisoihin osallistuminen. 1970-luvulla lanseerattiin Liikuntaviikko, jonka tarkoituksena oli liikuttaa kuntalaisia. Sosiaalipoliittisestikin tärkeän toiminnan kulmakivenä ovat jo pitkään jatkaneet viikoittaiset liikuntavuorot. Lisäksi KY-Sport järjestää kuukauden lajina kokeiluja erilaisten urheilulajien maailmaan.
Turun KY:llä on vuosien varrella ollut omat joukkueensa ainakin jääkiekossa, jalkapallossa, salibandyssä sekä koripallossa. Joukkueista menestynein lienee eittämättä vuonna 2003 perustettu KY-Hunks, josta on tullut Suomen paras opiskelijakoripallojoukkue. Joukkue pelaa vuonna 2015 2. divisioonassa.
Yhteishyvällinen toiminta
Keskeinen osa Turun KY:n toimintaa ovat olleet erilaiset tempaukset, joiden kautta on pyritty rakentamaan yhteishenkeä ja osallistumaan opiskelijan tai ylipäänsä yhteisen hyvinvoinnin rakentamiseen. Vuosien varrella on järjestetty lukuisia tempauksia ajan hengen mukaisesti. Vuonna 1962 Algerian itsenäisyystaistelu oli juuri päättynyt maan itsenäistymiseen. Pakolaisten auttamiseksi joukko kuntalaisia ompeli djellaba-viittoja yhtämittaisesti 168 tuntia. Tässä ajassa syntyi yhteensä 307 viittaa sekä ompelun epävirallinen maailmanennätys. Turun KY:n haasteeseen vastasivat TOKY ja Savo-Karjalainen osakunta tekemällä kumpikin uudet ennätykset. Vuoden 1982 vappuna Turun kylterit järjestivät parahultaisen, mutta hyvää tarkoittavan raittiushenkisen Konttaan selvin päin -tempauksen. Alko sponsoroi tapahtumaa näyttävästi. Humanitäärisellä asialla oli niin ikään vappuun vuonna 1988 sijoitettu rullatuolitempaus. Rullatuolilla 24 tuntia kauppatorin ympäri -tapahtumassa TuKY keräsi rahaa Käpylän kuntoutuskeskuksen hyväksi.
Kehitysyhteistyöprojekteihin varoja keränneet, traditioksi muotoutuneet KYlumpialaiset keksittiin 1970-luvulla. Ensimmäiset Kylumpialaiset lahjoittivat tuottonsa SOS-lapsikylälle. Rahat kerättiin kadunvarren yleisöltä samalla kun soihtukulkue matkasi Kauppatorilta Rehtorinpellonkadulle, kauppakorkeakoulun takapihalle. Muita kohteita ovat olleet syöpäsäätiöt sekä kehitysyhteistyökumppanit. Vuonna 2012 lahjoitusperinne herätettiin vuosien jälkeen eloon. 2010-luvulla lahjoituksia on kerätty esimerkiksi Uusi lastensairaala 2017 -säätiölle.
Myös muut kuin kylterit ovat perinteisesti olleet tervetulleita kisaamaan KYlumpialaisiin. Lajit ovat olleet vähemmän perinteisestä päästä. Olvipallossa pyöritettiin joukkueena valtaisaa kuulaa edestakaisin kenttää. Karjunnassa huudettiin kilpaa ”rahaa”. Lisäksi on ollut köydenvetoa, omena suusta suuhun -viestiä, tandempussijuoksua, veronkiertoa, pyramidihuijausta, 100m Kauppalehtiä, ryhmätyöraporttien polttamista sekä SEFE-telttaan ahtautumista. Jatkobileet ovat kuuluneet asiaan kautta 2000-luvun. Kyseenalaisen maineen lisäksi palkintoina on ollut esimerkiksi haalarimerkkejä ja lahjakortteja. Lajien keksiminen ja tapahtuman mainostaminen ei ole ollut mitään hatusta vetämistä, vaan tarkkaa ja harkittua toimintaa. Viinipuun annilla saattaa olla osuutensa asiaan. Vuoden 2009 toimintakertomuksessa todetaan, että:
“Kauden päätapahtumaan KYlumpialaisiin valmistautuminen alkoi jo ennen hallituskautta, ja vaati myös monta idearikasta, Rieslingillä notkistettua suunnitteluiltaa kauden aikana. Mainontaan panostettiin esimerkiksi toogaviuhahduksilla sekä kylumpiahenkisillä promokuvilla. KYlumpialaiset alkoivat perinteisesti soihtukulkueella ja Pekingin avajaiset varjoonsa jättäneellä avajaisseremonialla. Kylumposvuoren rinteillä kisasi näyttävä joukko kansallispukuihinsa asustautunutta kisakansaa. Yleisö kannusti joukkueita lajeissa, joita olivat mm. Pyramidihuijaus, Veronkierto sekä 110-metrin Sefe-esteet. Tapahtuma huipentui upeisiin ilotulituksiin ja lähes loppuunmyydyssä Fortessa suoritettuun palkintojenjakoon.”Born to party!
Turun KY:ssä on osattu juhlia kirjaimen mukaan ennennäkemättömällä tavalla: onhan maan ensimmäisen diskoteekin, Unicornin, takana TuKY. Neljä vuotta diskotanssien aloittamisen jälkeen, eli vuonna 1972, aloitettiin tiettävästi Suomen ensimmäiset naistentanssit, Siskodiscot. Tanssit eivät olleet pelkkää hupia, vaan myös taloudellisesti merkittävä tulonlähde TuKYlle: juhlatoiminta muodosti merkittävän osan ylioppilaskunnan tuloista. Tapahtumiin oli halukkaita jonoksi asti pitkälti kautta 1970-luvun.
Varainhankinnassa menestymisen perinnettä on jatkanut Pikkulaskiainen etenkin 2010-luvulla. Investoiminen on kannattanut, sillä bileisiin osallistuneiden määrä lasketaan vuosittain tuhansissa. Toki railakkaasti osattiin juhlia jo ennen 1970-lukua. Vappuna 1961 TuKY järjesti yhdessä sukkayhtiö Amarin kanssa sukkahousunäyttelyn ja säärikilpailun, johon osallistui naispuolisten kilpailijoiden vähyyden vuoksi yleisön tietämättä myös miehiä. Sermien takaa vilautetuista sääristä voittajapari kuului yleisöäänestyksen mukaan Pentti Taviolle, mutta palkinto myönnettiin parhaiten sijoittuneelle neidolle. Tilaisuudessa esiintyi päätähtenä Tauno Palo, jonka jo sammuneen moottorin käynnistämiseen tarvittiin aimo annos viskiä. Sillä sai miehestä ulos muutaman kappaleen.
Hieman eksentrisempi traditioksi muodostunut juhlakonsepti on pornoiltamat, joita on järjestetty vuodesta 1968 lähtien. Pornoiltamat on tunnettu myös pornobileiden nimellä, ja nykyisin perinnettä jatkaa Ulkkiksen järjestämät Porn to party -kemut. P2P-bileiden ohjelmistoon ovat kuuluneet niin leikkimieliset kilpailut kuin paikallisten striptease-luolien tanssijattaret. Toisinaan P2P on kohdannut ennakkoluuloa ja aiheuttanut mielensäpahoitusta. Tästä esimerkkinä mainittakoon vuonna 2003 tapahtumaa esitellyt mainos, joka kiersi ainakin sähköpostina. Mainokseen puututtiin kauppakorkeakoulun työntekijöiden taholta, sillä kuva sidotun naisen vartalosta koettiin halventavana. Myös mainoksen teksti aiheutti närää, sillä vihjaus siitä että juhlissa “pääsee eroon ahdistavasta synkästä koulutyöstä” koettiin ongelmalliseksi. Samaisen vuoden juhlat menivät jokseenkin överiksi, sillä esiintymässä ollut parivaljakko ryhtyi harrastamaan muutakin kuin eroottista tanssia. Vuoden 2008 pornobileiden jälkihoito niin ikään aiheutti konfliktin korkeakoulun kanssa – ja aivan syystä. Tapahtuman siivousvastuun epäselvyyksien vuoksi Monttu oli kukonlaulun aikaan siivottomassa kunnossa. Rangaistuksena oli tilapäinen käyttökielto Monttuun.
Toinen paria astetta erikoisempi mutta yhtä lailla perinteinen juhla on risteilylautoilla vietettävä PeIsKä. Lyhenne muodostuu sanoista Perinteinen IsoKänniristeily, mikä kertoo riittävästi tapahtuman kosteuspromilletasosta. Ensimmäinen Peiskä seilattiin Siljalla vuonna 2002.
Kaiken kaikkiaan meri on kylterille ankara paikka, mutta siitä huolimatta (tai vuoksi) PeIsKä on muodostunut suosituksi perinteeksi. Harvemmin järjestetty road trip Poronkusemaan, eli matka Rovaniemelle, on niin ikään ollut altis ylilyönneille. Vuoden 2008 matkalle lippuhintaan sisältyi lava olutta, siideriä tai lonkeroa. Tarjous kelpasi paitsi 50 kylterille, myös parille poroista kiinnostuneelle humanistille ja japanilaisille vaihto-opiskelijoille. Toimintakertomuksessa todetaan matkasta seuraavaa:
”Ensimmäiset kaksi minuuttia homma näytti pysyvän hanskassa — lopulta ihmiset kuitenkin nukahtivat hetkeksi, mutta tätä iloa ei kestänyt edes puolta tuntia, koska muutaman innokkaan toimesta käynnistettiin karaoke, joka jatkui aina Rovaniemelle asti. Tämän lisäksi bussissa koettiin erilaisia luutaperformansseja ja visailua. Toimintaa siis riitti koko matkan ajaksi ja tunnelma oli katossa.”Paikan päällä Rovaniemellä juhlittiin pari päivää. Matkasta jäi henkisesti hyvä maku molemmin puolin, sillä TuKYläiset kutsuttiin mukaan myös seuraavan vuoden Poronkusemaan.
PikkuMustat PikkuJoulut eli PMPJ on eräs odotetuimmista ja perinteikkäimmistä juhlista, ja niitäkin on järjestetty jo päälle toistakymmentä vuotta. PMPJ:ssä on ohjelmanumerona aina live-musiikkia, josta on vastannut opiskelijoista koostuvat bändit kuten S.Ä.X, #Cashtag ja Fistpumping Cats. Juhlijoita PMPJ vetää yleensä sadoittain, ja nuorempien opiskelijoiden lisäksi mukana on vanhempien vuosikurssien edustajia ja jopa alumneja.
Kertaluotoisia suurempia juhlia ovat olleet RIP-bileet, joita vietettiin Turun kauppakorkean ylioppilaskunnan muistolle vuonna 2009 uuden vuoden aattona, sekä vuoden 1997 ainoat sitsit, Gigasitsit, jotka järjestettiin yhdessä Lexin, MK:n ja Helsingin KY:n kanssa. Vuoden 2010 Caribia-kylpylään sijoitettu pääsiäisteemainen Munasukellus jäi yhtä lailla legendaarisiksi kertaharvinaisuudeksi.
Sitsejä
Sitsiperinteen historiallisesta alkuperästä ei ole täydellistä varmuutta, mutta varmaa on, että Turun KY on tehnyt parhaansa jatkaakseen sen nykyistä muotoa akateemisena pöytäjuhlana. Etenkin viimeisen 20 vuoden aikana TuKYn sitsikulttuuri on kehittynyt roimasti, ja useat pöytäjuhlat ovat vakiintuneet perinteeksi asti. Sitsejä ovat järjestäneet Turun KY:n sisällä useampikin taho, mutta useimmiten Ulkoasiainjaosto sekä NESU. Nykyisin suurimpien sitsien järjestämisen yksinoikeus, vastuu ja kunnia on NESUlla. Taloudellisesti sitsit eivät välttämättä aina jää plussan puolelle, mutta henkisenä ja yhteisöllisenä kokemuksena sitsit ovat korvaamaton, myönteinen osa Turun KY:n toimintaa.
Yksi vanhimmista yhä jatkuvista sitsiperinteistä on ensimmäisen kerran vuonna 1997 järjestetyt toimijaryhmäsitsit, joita vietetään hallituskauden aktiivitoimijoiden kunniaksi ja kiitokseksi. Uusille opiskelijoille suunnatut Harkkasitsit ovat perinteisesti olleet NESUn käsialaa, ja niitä on järjestetty jo ainakin 1990-luvulta lähtien. Back 2 School -sitsejä on pidetty vuodesta 2001 alkuun Ulkkiksen ohjauksessa, mutta myöhemmin luonnollisesti NESUn kautta. Myös pikkujoulujen yhteydessä järjestettävät PMPJ-sitsit kokoavat aina pöydät täyteen juhlakansaa. KV-valiokunta järjesti ylioppilaskuntien yhdistymiseen asti etenkin vaihto-opiskelijoille suunnattuja, sitsikulttuuriin perehdyttäviä Alien-sitsejä. Vuoden 1998 KV-sitseistä kerrotaan seuraavasti:
“Ensimmäisten sääntöjen kertomisen ja heelan goorin jälkeen saksalaiset olivat jo huutamassa itseään på buurdet, joten kainosta porukasta ei ollut kyse. Illasta ei meinannutkaan tulla millään loppua sillä kaikilla oli tosi hauskaa. Helsinkiläiset heimoveljemme siirtyivät vielä Turun yöhön tsekkaamaan paikallista tarjontaa sillä ajankohta oli satutettu perjantai-illaksi. He yöpyivät Parkilla riehakkaan Turku-illan päätteeksi.”Uudempaa sitsitraditiota edustavaa ylioppilaskuntien yhdistymistä juhlistavat koko TYYn jäsenistön kattavat suursitsit, joita on pidetty vuodesta 2013. Perinteisten sitsien lisäksi kyltereiden monipuolista sitsikulttuuria värittävät vain kerran tai harvemmin järjestetyt pidot. Tällaisia ovat mm. ulkoilmasitsit, jokilaivasitsit sekä Raha ja Valta-sitsit. Vain yhtenä vuonna sitsien määrä on tiettävästi jäänyt tasan yhteen: vuonna 1997. Muutoin pöytien ääressä on syöty, juotu ja laulettu vähintään puolta tusinaa kertaa lukuvuoden aikana. (Ruissitsit 2012 kuva parkin pihalta!)
Kulttuuria, kulttuuria
Turun KY:n jäsenten henkisiä tarpeita on huomioitu etenkin 2000-luvulla. Kulttiksen pupuinfokekkereissä vuonna 2007 syntyi ajatus nykyäänkin toimivan Trout and the 4Ps –bändin perustamisesta. Muutenkin vuosien varrella on syntynyt monia eri bändejä, jotka ovat ilostuttaneet TuKYläisiä monissa eri tapahtumissa. Vuonna 2008 starttasi valtakunnallinen Kulttuurikunto-kampanja, mihin myös TuKY osallistui. Tavoitteena oli saada suomalaisia kuluttamaan kulttuuria jokapäiväisessä elämässä suorituskortin avulla. Suorituskorttiin merkittyjen suoritusten perusteella kulttuurikuntoilijalla oli mahdollisuus voittaa palkintoja. Kampanja valitettavasti epäonnistui täysin, koska kortit eivät kiinnostaneet opiskelijoitamme tiedotuksesta huolimatta.
Syypää matalaan kulttuurikulutukseen lienee ollut innokkuus oman tuottamiseen. Vuonna 2009 nimittäin esitettiin Turun KY:n ensimmäinen Speksi. Kauan ja hartaasti odotettu oli vihdoin totta. Speksiä aloiteltiin käsikirjoituksen osalta jo edelliskaudella, mutta varsinainen toteutus alkoi syksyllä 2008. TuKY-Speksin tuottajaksi valittiin Henriikka Hienonen, joka luotsasi Speksiprojektin läpi erittäin menestyksekkäästi. Speksiä varten koottiin oma speksitiimi, joka lopulta koostui noin 70 henkilöstä. Speksiprojektia ei johtanut yksin tuottaja eikä ohjaaja, vaan päätöksiä varten perustettiin hallitus eli ranka, jossa istuivat kaikkien vastuualuetiimien vetäjät. Malli osoittautui erittäin toimivaksi. Näytöksiä oli kuusi ja ne esitettiin Turun Aurinkobaletissa täysille katsomoille. Lippuja myytiin ensin vain viiteen näytökseen, jotka myytiin loppuun kahdessa päivässä, jonka jälkeen Speksitiimi päätti ylimääräisen kuudennen näytöksen järjestämisestä. TuKY-Speksi oli kokonaisuudessaan erittäin hyvin onnistunut projekti, joka sai runsaasti kehuja katsojilta.
TuKYn speksejä on vuoden 2009 jälkeen nähty vuosittain, ja ne ovat olleet erittäin menestyneitä. TuKY-Speksi järjestää myös kiertueen, jolla levitetään Turun iloista speksiperinnettä myös muihin kylterikaupunkeihin.
Montusta Parkkiin
Kauppakorkeakoulu aloitti opetustoimintansa syksyllä 1950. Opiskelijat jaettiin kolmeen vuosikurssiin heidän taustansa mukaan. Yhteensä opintiensä aloitti 107 opiskelijaa. Heistä aktiivisimmat kokoontuivat teen ja suklaakakkujen vuoksi nuorison suosimaan Lehtisen kahvilaan perustamaan ylioppilaskuntaa, pitämään siellä alkuaikojen ensimmäisiä kokouksia sekä pohtimaan toimintaan liittyvän tilan hankintaa. Valitettavasti niin nuori kauppakorkeakoulu kuin Turun KY:kin kärsivät viimeksi mainitun puutteesta. Sekä opisto ettäne ylioppilaskunta toimivat silloisen Aurakatu 11:ssa sijaitsevan kauppakoulun seinien sisällä, joten omaa tilaa oli kullekin taholle niukalti. Tästä kertoo eritoten se, että kauppakorkeakoulun rehtorina toiminut Niilo Ikolan, jonka asunto sijaitsi samaisen osoitteen yläkerrassa, luovuttamat tilat muodostivat kauppakorkeakoulun silloiset opetustilat. Samoja tiloja käyttivät myös kuntalaiset, sillä ylioppilaskunnan kokoukset eli kuntakokoukset pidettiin opiston luentosalissa. Ylioppilaskunnan muita tarpeita varten löytyi niin ikään samaisesta osoitteesta epäviralliseksi tilaratkaisuksi katutason alapuolelta kaksi pientä tupakkahuonetta – oma miehille ja naisille. Tämä järjestely kesti vuoteen 1953 asti.
Monttu
Puutteellisten tilojen kuntalaisille tuottama murheenkryyni helpottui, kun Aurakadulla sijainneen kauppakorkeakoulun alakerrasta vapautui kaksi toimettomaksi todettua laboratoriotilaa vuoden 1953 alkupuolella. Kauppakorkeakoulun silloisen rehtorin Niilo Ikolan myötämielinen suhtautuminen ylioppilaskuntaa kohtaan lienee vaikuttanut tilojen ohjautumisesta nimenomaan kuntalaisten tarpeisiin – olihan hän jo aiemmin hankkinut kuntalaisten käyttöön kaksi tupakkahuonetta. Uudet tilat sijaitsivat niin ikään kellarissa. Sijaintinsa vuoksi tilaa alettiinkin kutsua tuttavallisemmin Montuksi. Myös kellarihuoneiden koolla saattaa olla tekemistä nimeämisen kanssa, sillä pinta-alaneliöitä Montusta löytyi alkuun vain 30. Entiset labrat muunnettiin sosiaalitilaksi sekä toimistoksi. Finanssipääomaa sisustusta varten ryhdyttiin keräämään Operaatio Snellmanin nimellä. Kampanja oli valtakunnallinen, ja keräysinnon nostamiseksi parhaiten rahaa keränneiden kesken arvottiin moottoripyörä. Kertyneillä varoilla sekä lainarahoilla renoveeratun Montun kalusteisiin kuuluivat oma radio sekä puhelin. Puhelinta tosin käytettiin myös kaikkeen muuhunkin kuin vain ylioppilaskunnan tarpeisiin. Lisäksi käyttökassasta puuttuvien rahojen perintä aiheutti jatkuvasti päänvaivaa (aina 1980-luvulle asti). Kuntalaisten opinto- ja sivistystarpeita varten tilattiin useampia sanomalehtiä. Kellaritila isännöi ensimmäisen kuntakokouksen vuoden 1953 syyskuussa. Virallisia avajaisia juhlistettiin runsasta kuukautta myöhemmin kuntalaisten, lehdistön sekä kutsuvieraiden voimin.
Montusta kasvoi saman tien suosittu kohtauspaikka. Opintojen ohella kuntalaiset viettivät hyppytuntejaan ja muutoinkin vapaa-aikaansa Montussa: siellä järjestettiin runsaasti juhlia sekä tietenkin juhlien jatkoja. Virallisempaa käyttöä Montulle löytyi kun ylioppilaskunnan hallitus ryhtyi kokoustamaan vihdoinkin omassa tilassa. Tilaa oli kuitenkin vain rajallisesti ja suurimmat tilaisuudet kuten kuntalaiskokoukset jouduttiin edelleenkin pitämään muualla. Opiskelijat kuvasivat toisinaan tiheää tunnelmaa termillä ”kuin sardiinipurkissa”. Monttu oli päivittäin avoinna 11–23 (lauantaisin tuntia pidempään), mutta toisinaan sinne pujahdettiin lukitsemattoman ikkunan kautta. Villiksi äityneen juhlahengen ja tilojen väärinkäytösten vuoksi Monttua jouduttiinkin pitämään ajoittain suljettuna. Toisinaan opiskelijaelämään puututtiin jopa kauppakorkeakoulun rehtorin suunnalta. Tässä muodossaan Monttu toimi kauppakorkeakoulun uuden rakennuksen valmistumiseen asti vuonna 1958.
Kun Turun KY muutti kauppakorkeakoulun vastavalmistuneeseen uudisrakennukseen Rehtorinpellonkadulle 1958-luvulla, tultiin myös siellä kuntalaisten omaa aluetta kutsumaan Montuksi. Lähtökohtaisesti ylioppilaskunnan tarpeita ei huomioitu uutta rakennusta suunniteltaessa. Kustannussyistä kauppakorkeakoulu kuitenkin myöntyi löytämään ylioppilaskunnalle oman, yhtenäisen tilan. Naisille ja miehille oli omat, toisiinsa yhteydessä olevat huoneet (40+60 neliötä) ja neuvotteluhuonetta varten 10 neliötä. Lisäksi tilaan kuului kirjakauppa ja keittiö. Yhteensä pinta-alaa oli hulppeat 120 neliömetriä – moninkertaisesti edeltävään Monttuun nähden. Uutta kalustoakin hankittiin. Vuonna 1959 taloon saapui piano, 1964 Suomen ensimmäinen virvoitusjuoma-automaatti ja kahta vuotta myöhemmin televisio.
Runsaammista mitoistaan huolimatta Montun rajat tulivat nopeasti vastaan. TuKY harrasti, toteutti, juhli ja toimi yhä monipuolisemmin ja mittavammin. Opiskelijatoiminnan lisäksi Montussa ryhdyttiin pitämään opiskelijaruokalaa jo vuonna 1969. Niin ikään opiskelijamäärät kasvoivat suurten ikäpolvien varttumisen myötä. Tilahaasteiden vastapainoksi Montun varustetasoa on parannettu jatkuvasti. Yllä mainittujen hankintojen lisäksi diskolaitteistoa uudistettiin 1970-luvun lopulla. Vaikka tuon aikanaan suositun soidintanssin suosio oli jo kääntymässä laskuun, käyttöä äänentoistolle kyllä löytyi muutoinkin.
Suuren muodonmuutoskauden Monttu koki 2000-luvun alussa korkeakoulun uudisrakennusprojektin yhteydessä. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että tila pidettiin enimmäkseen suljettuna vuoteen 2002 asti. Juhlat ja tilaisuudet oli pidettävä muualla mistä koitui paitsi menoja, myös menetettyjä tuloja – olivathan Montussa järjestettävät tapahtumat myös merkittävä tulonlähde ylioppilaskunnalle. Suurempien juhlien järjestäminen muualla aiheutti myös pelkoa yhteishengen heikentymisestä, sillä juhlat Montussa paitsi edesauttoivat ryhmähenkeä talkootyön kautta, olivat myös tiiviimpiä ja rajatummalle yleisölle suunnattuja. Joka tapauksessa remontin valmistuttua Monttu oli entistä suurempi ja paremmassa juhlakunnossa kuin aikoihin. TuKY hankki tilaan sopivat uudet valo- ja äänentoistolaitteet, korkeakoulu puolestaan sohvia, baarijakkaroita ja -tuoleja. Myös ruokala, joka on ollut Amican ylläpitämä vuodesta 1998, oli nyt suositumpi kuin koskaan – ainakin osittain siksi, että lähistön muut opiskelijaruokalat olivat lyhyen aikaa hitusen kalliimpia. Ravintolan asiakasvirta oli peräti kaksinkertainen suunniteltuun nähden.
Montun tarkoituksena on alusta pitäen ollut toimia opiskelijoiden kohtauspaikkana ja tapahtumien kotina – tila, missä ihmiset ja tekeminen kohtaavat. Monessa yhteydessä onkin todettu, että siinä missä Parkki on vanhan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan ja nykyisen yhdistyksen koti, on Monttu sen sielu. Pitkään Monttu oli molempia. Muutos tapahtui vuonna 1984, kun ylioppilaskunnan alkuajoista asti muodossa jos toisessakin vireillä ollut unelma omasta kiinteistöstä vihdoin toteutui.
Parkki
Jo TuKYn varhaisaikoina syntyi ajatus oman kiinteistön tarpeellisuudesta. Aurakadun sekä myöhemmin Rehtorinpellonkadun Monttu täytti tilatarpeet välttävästi, mutta ei koskaan täysin riittävästi. Vihdoin vuonna 1984 ylioppilaskunnan tilaongelma ratkesi perusteellisesti Parkinkadun kiinteistön eli Parkin hankkimisen myötä. Onni oli myötä, sillä sopivan hintainen ja käyttötarpeiden mukainen rakennus löytyi kivenheiton päästä kauppakorkeakoulusta. Talon ostaminen oli mahdollista, sillä 1980-luvun alussa ylioppilaskunnan 30-vuotisjuhlien yhteydessä järjestettyjen tempausten keinoin kerätty pesämuna yhdessä osakkeiden ja Kerttulinkadun huoneiston myymisen kanssa muodostivat muikean potin kiinteistöhankintaa varten. Kyse oli ennennäkemättömästä ja suurimmasta voimainponnistuksesta ylioppilaskunnan siihenastisessa historiassa. Käytettävää tilaa löytyi ruhtinaalliset 300 neliömetriä, mutta rakennus oli toki myös sisustettava sekä remontoitava. Alakerrasta löytyi noin sadan neliön klubihuoneisto ja sauna, yläkerrasta kokous- ja toimistotiloja. Yhteensä kokonaiskustannukset kasvoivat nykyrahassa mitattuna noin 214 tuhanteen euroon. Talkootyön arvoa on mahdotonta arvioida rahassa – niin merkittävää se oli. Vain LVI- ja sähkötyöt tuotettiin ulkopuolisella rakennuttajalla.
Parkin vihkiäisiä vietettiin vuoden 1986 syksyllä. Silloisen presidentti Mauno Koiviston vaimo, Tellervo Koivisto, oli itse entisenä kauppakorkeakoulun ensimmäisen vuosikurssin edustajana kunnioittamassa avajaisia läsnäolollaan. Myös muita julkkiksia nähtiin Parkilla, kun Andy McCoy ja Nasty Suicide vierailivat keikkansa yhteydessä saunassa. Andy kuvasi tilannetta omalaatuisella tavallaan seuraavasti: ”Vitun hienoo olla suomalaisessa saunassa.”
Työnjako Parkin ja Montun välillä selkeytyi: Montussa vietettiin suuremmat tilaisuudet, Parkilla näiden jatkot ja muut pienemmät kestit ja tapahtumat. Aivan kuten nykyiselläkin Parkilla, myös aikalaisessa verrokissa käyttöaste oli korkealla. Muun muassa vuosien 1989–1990 aikana Parkilla järjestettiin keskimäärinkin yli yksi tilaisuus per päivä. Kovat huvit vaativat kovaa työtä. Tätä varten perustettiin pestejä ja ryhmiä, jotka huolehtivat muun muassa siivoamisesta, virvokkeiden myymisestä ja muista jokapäiväisistä juoksevista asioista. Tämä järjestely on luonnollisesti jatkunut myös uudella Parkilla.
Parkki palveli tunnollisesti kautta 1990-luvun kuuluen kiinteästi lukuisten vuosikurssilaisten arkeen, juhlaan ja elämään yleensä. Valitettavasti rakennuksen itsensä elämä oli lähestymässä määränpäätään. Muun muassa vuoden 2002 talvella putkistojen jäätyminen aiheutti vesivahingon. Samaisena vuonna perustettiin Parkkityöryhmä selvittämään tilusten kuntoa. Optimismi siitä että vanhaan saisi vielä puhallettua uutta eloa karisi nopeasti. Kuntotarkastuksissa todettiin, että uuden rakentaminen olisi paitsi taloudellisesti järkevämpää, myös mahdollistaisi entistä paremmin ylioppilaskunnan laaja-alaisen toiminnan huomioimisen. Marraskuussa 2003 hallituksen ja taloustoimikunnan esityksestä tehtiin periaatepäätös siitä, että Parkki ”joutuu lähitulevaisuudessa puskutraktorin alle.” Hallituksen mietinnössä todettiinkin, että Parkki oli kylmä, kostea, huonokuntoinen, vajaakäytetty ja kallis ylläpitää. Laskelman mukaan käyttökustannukset olivatkin vajaassa vuodessa liki 8000 euroa. Sotien jälkeen rakennettu puutalo oli tullut tiensä päähän. Rautakauha hävitti tämän kuntalaisten kodin 2005 maaliskuussa. Irtaimisto ja monet toiminnot muuttivat väliaikaisesti Educariumin alueen puutaloihin, Vara-Parkkiin.
Jo vuoden päästä uusi Parkki olisi valmis, mutta ongelmitta projekti ei maaliviivalle asti edennyt. Kiinteistön naapurusto pyrki torpedoimaan projektin valittamalla vuoden 2005 aikana hallinto-oikeuteen ulkoportaiden sijoittelusta ja suunnitellun aidan korkeudesta, rakentamisen ennakko-oikeuden perumisesta sekä Parkin mahdollisista meluhaitoista. Töyssyiseksi käyneen tien vuoksi heinäkuuksi suunnitellut harjakaiset vietettiin vasta syyskuussa, mutta valmista tuli yhtä kaikki. Parkki vihittiin käyttöön arvoisinsa juhlamenoin 15. maaliskuuta 2006. Kakkukahvien ja lauluesitysten lisäksi puheen piti edeltävänkin Parkin avajaistilaisuudessa vieraillut Tellervo Koivisto. Ylioppilaskunta oli saanut arvoisensa, uuden kodin!
Vaikka toiminta uudella Parkilla lähti rivakasti käyntiin – tarjosihan uusi nykyinen Parkki muun lisäksi uudenlaiset puitteet tilojen vuokrausta varten – myös ongelmia tuli vastaan. Turun Ympäristö- ja kaavoitusvirasto vaati esteettömyyssyistä hissin rakentamista. Kysymystä puitiin jopa korkeinta hallinto-oikeutta myöden Parkin avajaisvuodesta asti, mutta turhaan. Hissi rakennettiin osaksi kiinteistöä vuonna 2009, ja sen talousvaikutukset (ylioppilaskunnasta yhdistykseksi muuttuneen) TuKYn toimintaan tulisivat tuntumaan vielä pitkään. Lisäkuluja uudelle Parkille tuotti vanhasta Parkista peritty omaisuus joka oli ”lähes kirjaimellisesti murenemassa käsiin.”
Parkin kohtaamista hankaluuksista omat lukunsa muodostavat vuoden 2011 tulipalo sekä 2014 puunkaatojupakka. Tulipalo syttyi Parkin ulkopuolisessa häkkivarastossa, missä säilytettiin tyhjiä tölkkejä ja pulloja jätesäkeissä. Palo, savu ja sammutus aiheuttivat lieviä vaurioita rakennukselle. Puunkaatokärhämässä oli kyse syysmyrskyn vinouttaman puun kaatamisen aiheuttamasta mielipahasta, minkä tähden eräs Parkin naapuri valitti Rakennusvalvontatoimistolle luvattomasta puunkaadosta.
Sattumuksista huolimatta – ja ehkä myös ansiosta – Parkki on vakiintunut ensin ylioppilaskunnan ja sittemmin yhdistyksen näköiseksi. Lukuisat juhlat, jatkot, saunaillat, bändiharkat, sitsit ja kisastudiot yhdistävät ihmisiä ja yhteisöä toisiinsa paikassa, jota jokainen kylteri voi kutsua kodikseen.
Patria
Kauppakorkeakoulun vuoden 2001 peruskorjauksen yhteydessä Turun KY:n piti luopua Montun tiloistaan. Juhlapaikan tilapäisen menettämisen lisäksi tämä merkitsi uuden lokaation löytämistä toimitiloja varten. Korkeakoulun kanssa käytyjen neuvottelujen lopputulemana TuKY sai käyttöönsä huomattavasti aiempaa suuremmat tilat sananmukaisesti Montun takapihalta, Patriankadun keltaisesta puutalosta. Hallitus sihteeristöineen mukautui uuteen ympäristöön sujuvasti. Ehkä hieman liiankin kanssa, sillä hallituksen vuoden 2007 syyskuun kokouksessa todettiin toimistotilan olleen siivottomassa kunnossa. Talkoovoimin pölykoirat saivat kyytiä. Vastaavana yhteisenä voimainponnistuksena tilat remontointiin 2011. Seinät saivat sinikultaisen värin, mikä herätti erityisesti kiitosta ja kiinnostusta. Sellaisenaan Patria palveli TuKYn komentokeskuksena vuoteen 2014, jolloin toimisto muutti takaisin Monttuun.
Yhdistyksen tunnukset
Yhdistyksen lippu on pohjaväriltään tummansininen ja siinä on kullanvärinen yhdistyksen tunnus. Lipun koko on 140 x 110 cm ja sitä käytetään yhdistyksen tilaisuuksissa. Lipun käytöstä muissa akateemisissa tilaisuuksissa päättää yhdistyksen hallitus. Lipun ollessa pois suojastaan, sillä tulee aina olla kahden henkilön airut tai kunniavartio.
Yhdistyksen jäsentunnukset
Kuntamerkissä on yhdistyksen tunnus. Se on kullattua hopeaa ja korkeudeltaan 10 mm. Kuntamerkkiä voivat käyttää kaikki yhdistyksen jäsenet. Hallitus voi myöntää kuntamerkin huomionosoituksena yhdistyksen ulkopuoliselle henkilölle. Kuntamerkkiä pidetään vasemmassa rintapielessä ja käytetään myös muissa kuin akateemisissa tilaisuuksissa.
Kuntanauhan värit ovat tummansininen ja kulta ja se on 21 mm leveä. Kuntanauhaa voivat käyttää kaikki yhdistyksen jäsenet akateemisissa tilaisuuksissa. Hallitus voi myöntää kuntanauhan huomionosoituksena yhdistyksen ulkopuoliselle henkilölle käytettäväksi akateemisissa tilaisuuksissa. Miehet kantavat kuntanauhaa oikealta olkapäältä rinnan yli alas vasemmalle ja naiset vasemmalta olkapäältä rinnan yli alas oikealle. Juhlapuvun yhteydessä miehet kantavat kuntanauhaa liivin alla. Naiset voivat kantaa kuntanauhaa juhlapuvun päällä, kuitenkin niin, ettei se ole kosketuksissa paljaaseen ihoon, tai ruusukkeena vasemmassa rintapielessä. Kuntanauhaan ei tule kiinnittää mitään, mitä ei erikseen ole kiinnitettäväksi määrätty.
Yhdistyksen lakki on suomalaismallinen ylioppilaslakki, jonka mustassa samettireunuksessa on yhdistyksen lakkimerkki. Yhdistyksen lakkimerkki on kullattu ja korkeudeltaan 18 mm oleva yhdistyksen tunnus. Yhdistyksen lakkimerkkiä voivat käyttää kaikki yhdistyksen nykyiset sekä entiset jäsenet. Merkki kiinnitetään keskelle ylioppilaslakin mustan samettireunuksen etuosaa.
Virkatunnukset
Isäntä ja emäntä käyttävät Turun KY:n avaimia toimikautensa aikana akateemisissa tilaisuuksissa. Avainnauhaan on kaiverrettu kaikkien emäntien ja isäntien nimet kautta Turun KY:n historian.
Puheenjohtajan ketjut ovat nuorimmat kaikista Turun KY:n käädyistä. Ne on otettu käyttöön vasta 2000-luvulla. Hallituksen puheenjohtaja käyttää ketjuja akateemisissa juhlatilaisuuksissa toimikautensa aikana.
- Hallitusmerkki on kullattu, halkaisijaltaan 15 mm oleva ympyrän sisällä oleva yhdistyksen merkki. Hallituksen merkkiä saavat käyttää kaikki yhdistyksen tai ylioppilaskunnan hallituksessa tai toiminnanjohtajana toimineet henkilöt. Hallitusmerkkiä kannetaan hallitus- ja toiminnanjohtajakautena hallitusnauhassa ja kauden päätyttyä vasemmassa rintapielessä akateemisissa tai muissa tilaisuuksissa.
Sauvaa käyttää isäntä, emäntä, seremoniamestari tai muu hallituksen osoittama henkilö virkatehtävissä. Perinteisesti vuosijuhlien seremoniamestari käyttää sauvaa juhlien ajan. Sauvan on lahjoittanut Suomen Kultasepät Oy vuonna 1966.
Nuori ylioppilaskunta kotia etsimässä
Oman talon hankkiminen oli ylioppilaskuntalaisten haaveissa ja suunnitelmissa ylioppilaskunnan
perustamisesta lähtien 1950-luvulta. Vaikka korkeakoululta oli aikojen saatossa löytynyt erilaisia
tiloja ylioppilaskunnan käyttöön, on omaa rakennusta ja tiloja suunniteltu useaan eri kertaan.
Alun perin tarkoituksena oli myös opiskelija-asuntolan rakentaminen, mutta hankkeet kariutuivat
joko sopivien tilojen, tonttien tai rahan puutteeseen.
Vuonna 1954 perustettiin ensimmäistä kertaa talorahasto, jonka pohjakassaksi siirrettiin 5000
silloista markkaa. Ehdotuksena oli siirtää osuus kaikkien ylioppilaskunnan järjestämien tilaisuuksien
tuotoista rahastoon. Rahaston perustaminen ei kuitenkaan johtanut vielä talon hankintaan. 60-luvulla
inspehtori Unto Virtanen neuvotteli ylioppilaskunnalle mahdollisuuden hankkia Hämeenkadun alkupäästä,
vastavalmistuneesta asunto-osakeyhtiö Yliopistonrinteestä, 700 neliön tilat asuntolaa, harrastus- ja
kokoustiloja varten. Tilat jäivät kuitenkin ostamatta, sillä rahoitusta ei onnistuttu järjestämään.
Vuonna 1974 ylioppilaskunta osti Kerttulinkadulta toimistohuoneiston, jonne siirtyi silloisen taloustoimiston
henkilökunta.
Yhteistaipaleen alku
Talon hankinta sai vihdoin ratkaisevan sysäyksen, kun ylioppilaskunnan 30-vuotisjuhlien yhteydessä,
vuonna 1980, kerättiin silloisen 100 000 markan alkupääoma oman kiinteistön ostoa varten. Sopivan talon
etsintä korkeakoulun lähistöltä aloitettiin jälleen, ja erityisesti oltiin kiinnostuneita Patrian- ja
Parkinkadun taloista. Vuoden 1984 keväällä myyntiin tuli sopiva 300 neliön talo, ja kaupat tehtiin
marraskuussa. Kauppahinnaksi tuli 440 000 markkaa ja talo nimettiin Parkiksi. Ennen talon käyttöönottoa
sitä vielä talkoovoimin kalustettiin ja remontoitiin perusteellisesti. Parkin hankinta olikin ylioppilaskunnan
siihen asti mittavin hanke.
Parkin vihkiäisiä vietettiin 2.10.1986, ja juhlia kunnioitti läsnäolollaan myös. rouva Tellervo Koivisto,
entinen ylioppilaskuntalainen. Myöhemmin syksyllä Parkin jatkoilla vierailivat Montussa soitetun keikan
jälkeen myös Andy McCoy ja Nasty Suicide, joista Andy kävi myös saunomassa.
Uusi Parkki-hanke
Pienempiä ja vähän isompiakin remontteja on Parkilla tehty sen käyttöaikana lukuisia, ja käyttömukavuutta on
pyritty parantamaan aina mahdollisuuksien mukaan. Kuntalaisten rakkaudenosoitukset eli Parkin kova käyttöaste on
kuitenkin vaatinut veronsa. Jo 90-luvun lopulla alettiin pikkuhiljaa varautua täydelliseen remonttiin tai
jopa kokonaan uuden talon rakentamiseen.
Vastikään päätökseen saatettu Parkki-projekti sai alkunsa keväällä 2003 järjestetystä talousseminaarista,
johon osallistui ylioppilaskunnan vanhoja, nykyisiä ja tulevia toimijoita. Parkin kuntokartoituksen pohjalta
todettiin pintaremontti hyödyttömäksi ja suunnattiin katseet kohti uudisrakennusta. Hanketta vetämään
perustettiin 4.6.2003 parkkityöryhmä, johon valittiin puheenjohtajaksi Kaisa Valkama, sihteeriksi pääsihteeri
ja jäseniksi Johannes Raitio, Lotta Hassi, Hanna Pihkola ja Heikki Helen.
Parkkityöryhmä teetti syksyn aikana tarkemman kuntokartoituksen, jonka pohjalta edustajisto päätti
kokouksessaan 18.11.2003 uudisrakennuksen tekemisestä. Myös taloustoimikunta käsitteli asiaa kokouksessaan
4.11.2003, oli uudisrakennuksen kannalla ja asetti samaisessa kokouksessa projektille taloudelliset raamit.
Helmikuussa 2004 Parkki-työryhmä tapasi hankkeesta kiinnostuneita urakoitsijoita ja neuvottelujen perusteella
urakoitsijaksi valittiin Varpe Oy.
Rakennuslupahakemus jätettiin Turun kaupungin rakennusvalvonnalle toukokuussa 2004. Parkki-työryhmän
mielessä hohti ajatus muutamassa viikossa saatavasta rakennusluvasta ja pihaan kurvaavista purkutraktoreista.
Aivan niin ei kuitenkaan käynyt. Ylioppilaskunnan äänekkääseen seuraelämään tympääntyneet naapurit nakkelivat
kapuloita rattaisiin. Rakennuslupa irtosi vasta seitsemän kuukautta myöhemmin, sitkeän lobbauksen ja
työskentelyn seurauksena. Taistelunnälkäisimmät naapurit eivät tosin vieläkään hellittäneet ja niinpä
viimeisten kädenvääntöjen jälkeen, maaliskuussa 2005, vanha Parkki vihdoin purettiin ja huhtikuun alussa
aloitettiin rakennustyöt.
Parkin rakennusvaiheen aikana työryhmää täydennettiin, ja siihen liittyivät Tomi Virtanen, Mikko Koponen,
Niina Ahokas, Emma Ajosenpää, Rosa Cortez Monto, Suvi Tulokas ja Aleksi Seppo. Varainhankkijana projektissa
on huhtikuusta 2004 lähtien toiminut Valtteri Peltomäki.
Vara-Parkki
Sitä myötä kun vanhan Parkin peltikatto muuttui avaraksi tähtitaivaaksi, piti vireälle toimijaryhmätoiminnalle
etsiä sijaiskoti. Etsintöjen jälkeen Vara-Parkki löytyi Arcanumin ja Educariumin välissä sijaitsevasta
kasarmialueen puurakennuksesta. Uuden Parkin rakennusajan aikaiset kokoukset kuluivatkin siten lattialankkujen
narinan säestäminä Turun yliopiston alueella. Legendaariset Parkin jatkot piti kuitenkin hyllyttää vuodeksi.
Uusi Parkki
Lähtökohtana uuden Parkin rakentamisessa oli tilojen toimivuuden parantaminen. Suunnittelussa haluttiin ottaa
huomioon toimijaryhmien erilaiset tarpeet; bändit tarvitsevat harjoittelupaikan, Wiiniklubi ja Pintahiiva
puolestaan tilat viinin ja oluen valmistukselle, NESU taas toimivan sitsitilan. Tarpeiden kartoittamiseksi
järjestettiin syksyllä 2003 kaikille ylioppilaskuntalaisille avoin keskustelutilaisuus, jossa nousikin esiin
hyviä ideoita.
Uusi kotimme on siis tehty mittatilaustyönä juuri meidän tarpeisiin. Uuden Parkin tilat jakautuvat kolmeen
kerrokseen; alakerrassa on juhlahuoneisto, keskikerroksessa kokous- ja saunatilat ja kolmannessa kerroksessa
varastotiloja. Alakerta on pääosin maan alla, aivan kuten ennenkin. Alakerrassa on iso juhlatila
tupakkahuoneineen, tanssilattioineen ja oleskelualueineen. Alakertaa suunniteltaessa pidettiin silmällä tarpeet
sitsien suhteen; Parkilla voidaankin vastaisuudessa järjestää 80 hengen sitsit. Sitsien järjestämistä helpottaa
mm. alakerran tilava teollisuuskeittiö, joka mahdollistaa ruoan vaivattoman valmistamisen suurellekin porukalle.
KYSS:n aloitteesta alakerran juhlatilaan rakennettiin bändeille harjoittelupaikka, jota voidaan hyödyntää myös
pienimuotoisten konserttien järjestämiseen. Uuden Parkin alakertaa voidaan käyttää bileiden, konserttien ja
sitsien järjestämisen lisäksi myös isompana kokoustilana esimerkiksi suurimpien toimijaryhmien kevät- ja
syyskokouksissa tai ylioppilaskunnan erilaisten koulutusten järjestämiseen.
Uuden Parkin keskikerroksessa on kokoustiloja, toimistoja ylioppilaskuntamme yrityksille sekä reilun kokoiset
saunatilat. Saunatilojen yhteydessä on kokoushuone, johon voi jäädä viettämään aikaa saunomisen jälkeen.
Saunasta pääsee myös vilvoittelemaan takapihalle aukeavalle terassille. Kokous- ja saunatarjoiluja varten
yläkerrassa on myös pieni keittiö. Keskikerroksesta nousevat kierreportaat kolmanteen kerrokseen, jossa
on runsaasti säilytystilaa toimijaryhmien tavaroita varten.
Uutta Parkkia rakennettaessa haluttiin tehdä tilaa myös taiteelle. Avuksi saatiin Varsinais-Suomen
taidetoimikunta, joka toimi linkkinä taiteilijoihin. Juuri avattua Parkkia värittää useat taideteokset,
jotka ovat sijoiteltu kokoushuoneisiin sekä alakerran juhlahuoneistoon. Parkin julkisivua koristaa metallinen
ylioppilaskunnan logo.
Tervetuloa!
Alusta asti, 1980-luvulta, Parkki on ollut ahkerassa käytössä: saunailtoja, kuntailtoja, Montun jatkoja,
kokouksia ja muita tilaisuuksia on pidetty lukuisia. Tarinat palavista ruohonleikkureista ja useista muista
sattumuksista ovat kiertäneet jäsenistön keskuudessa vuosia. Parkin 23-vuotisen historian aikana oma talo onkin
todettu ylioppilaskunnalle korvaamattoman tärkeäksi paikaksi.
Ylioppilaskuntamme uusi koti on valmis vastaanottamaan asukkaansa. Edellisen rakennuksen historiaan
kuuluivat Andy McCoy, alakerran saunan legendaarinen eliömaailma sekä runsas joukko unohtumattomia ja
unohdettuja jatkoja. Nyt ruvetaan luomaan tämän Parkin historiaa.
Teksti: Lotta Hassi
Lähde: Välitilinpäätös, Arto Jokelan kirjoittama ylioppilaskunnan historiikki