Kukapa olisi uskonut? Kultaa hiuksissa.

Kukapa olisi uskonut, että helmikuisen talvikarnevaalin jälkeen, vain kuukautta myöhemmin, maailman meno muuttuu. Olimme jokainen uuden edessä. Kevättä rinnassa. Muuttolinnut tekivät paluuta Aurajoen rantatörmälle. Aurajoenranta ei kuitenkaan hehkunut yhtä kauniina kuin aiemmin.
Hahmotellessani tätä kevään viimeistä blogikirjoitusta hain pitkään tekstin suuntaa. Kevät on ollut vähintäänkin erikoinen ja sisältänyt kaikenlaisia tuntemuksia sekä ajatuksia. Monen luonnoksen jälkeen teksti on kuitenkin valmis. Lähdetään katsomaan, mihin päädyttiin.

Kukapa olisi uskonut, että erilaisista kielloista ja rajoituksista huolimatta 70-vuotiaalla Turun KY:llä on toukokuussa 2020 kultaa hiuksissa. Kultaa, jonka yhteisöömme kuuluvat yksilöt ovat sinne ripotelleet. Kultaa, joka koristaa Turun KY:n ja meidän kaikkien kilpeä tulevaisuudessa. Kiitos juuri sinulle.

Kukapa olisi uskonut alun perin, että kevään huipentava onnellisuuskupla vaihtuu poikkeusolosuhteisiin. Itsellä kuitenkin soi tällä hetkellä mielen kesäkaduilla positiivisuuden melodiat ja haluan myös levittää teihin, rakkaat kuntalaiset, näitä positiivisuuden sulosointuja. Mistä nämä sulosoinnut kumpuavat?

Yhteisöllisyys rakentuu yhteisten päämäärien ja kokemusten ympärille. Tänä keväänä tuo sinikeltainen satumaa on ollut uuden edessä ja koetuksella. Yhteisöllisyytemme sai kuitenkin arvoisensa ja merkittävän kruunun vappuaattona. Allekirjoittanut täyttyi aiemmin mainituista sulosoinnuista tuona iltana, kiitos teidän ja Sinun. Yhteisöllisyytemme todisti vahvuutensa, kun kuntalaiset jopa vuosien takaa kerääntyivät yhteen, tällä kertaa etänä, viettämään vappua, kuuntelemaan speksibändin keikkaa ja nauttimaan yhteisömme mahdollisuuksista.

Yhteisö, ystävät, entistä vahvemmat yksilöt. Kultaisen tähtipölyn täyttämä tulevaisuus rakentuu aineksista, jotka on historian saatossa rakennettu, mutta jotka saivat lisää vahvuutta ympärilleen tänä keväänä. Kesä on edessä ja on aika siirtyä toisenlaisiin askareisiin. Syksyllä me kuitenkin palaamme jälleen yhteen, vahvempana ja valmiina nauttimaan jälleen sinikeltaisen satumaan antimista. Syksy tuo tullessaan kevään tapahtumia, kuten Sikawapun, Kuntalaisbailut ja KYlumpialaiset. Yhteiset kokemukset eivät milloinkaan kokonaan poistu, ne vain vaihtavat muotoaan tai parhaimmillaan vain ajankohtaa.

Kukapa olisi uskonut, että tässä on myös onni onnettomuudessa. Suurin osa tenteistä on siirtynyt Moodleen ja moni kandijarruna tunnettu kurssi on nyt mahdollisuus saattaa maaliin huomattavasti paremmilla fiiliksillä. Allekirjoittanut ainakin nauttii myös tästä mahdollisuudesta, nauttikaa tekin.
Tsemppiä kaikille vielä viimeisiin tentteihin ja oikein ihanaa kesää kaikille! Tehkää myös siitä itsellenne merkityksellinen.

”Ollaan yhdessä tai ainakin yhtä sydämessä, päivien pidentyessä, jonkin uuden edessä. Kevään lehdillä on tänäkin vuonna elämä, päivien pidentyessä ollaan yhtä sydämessä.”

Kiitos kuluneesta keväästä ja nähdään syksyllä! <3

Joona Haapalainen
Hallituksen varapuheenjohtaja

Miksi opettelen sanomaan ei

Syksy tuo tullessaan ruskan, Parkinkadun tallaamisen, Mercakahvit ja tietenkin täpötäyden kalenterin. Valoisa aika lyhenee, mutta silti päivät pitenevät. Ryhmätyötila tuo sentään valoa päivään, kelloon katsomatta. 

Tässä kohtaa syksyä usein itse havahdun kalenteritetriksen keskeltä. Olisi verkostoitumistilaisuuksia joka lähtöön, projekteja ja kokouksia, Parkkibileitä, harrastaakin pitää ehtiä, töitä on ja niin, onhan päätehtäväni kuitenkin tällä hetkellä opiskelu. Se tuo mukanaan deadlinet, ryhmätyöt, lähestyvän tenttiviikon ja pitkät illat. Syksyisestä luonnostakin pitäisi keretä nauttiamaan, sillä kohta lehtien väriloisto on jo tipotiessään. 

Pupusyksynä ravasin lähes kaikissa Parkkibileissä, uudesta innokkaana ja kenties peläten jääväni muuten jostain legendaarisesta paitsi. Neljännen vuoden rusakkona osaan kuitenkin kertoa, että juhlia tulee ja menee, eikä juotavat juomalla lopu.

Olen kuitenkin vuosien saatossa oppinut käyttämään kalenteria, aikatauluttamaan paremmin ja priorisoimaan tekemisiäni. Tärkeintä ja haastavinta on kuitenkin ollut opetella kieltäytymään. Alkuun olen käyttänyt esimerkiksi seuraavaa fraasia: ”Aion opetella sanomaan ei ja tästä voisi olla hyvä aloittaa.” Äkkiseltään se on resonoinut vastaanottajan korvissa vitsikkäänä, mutta sanojen takana piilee enemmänkin kuin totuuden siemen.

En tarkoita, että nyt aion järjestelmällisesti alkaa kieltäytymään tielleni tulevista mahdollisuuksista. Kieltäytymisen opettelulla tarkoitan ennen kaikkea itseni kuuntelua. Mistä nautin ja mistä saan energiaa? Mikä rasittaa minua kohtuuttomasti? Mihin haluan käyttää rajallista aikaani? Kysymykset eivät ole helppoja enkä aina löydä niihin vastausta, mutta yritän ainakin. Kehotankin sinua ottamaan enemmän aikaa itsesi kuuntelemiselle. Mielenkiintoisia mahdollisuuksia on yllin kyllin, eikä jokaiseen kelkkaan voi tai tarvitse hypätä mukaan. Älä pelkää valitsevasi väärin, tärkeämpää on että uskallat valita.

Entä sitten fomon (fear of missing out), tuon monia meistä vaivaavan tunteen, käsittely? Mistä jään paitsi, jos tänään Parkkihien sijaan hankin hien lenkkipolulta? Jätä Instagram storyt odottelemaan ja vetäydy kelpo yöunille. Saat ehkä seuraavan aamun luennostakin irti enemmän kuin koskaan.

Entä jos tekisit hieman vähemmän ja ottaisit siitä irti hieman enemmän?

Energiaa syksyyn jok’ikiselle!

Kiia Rouhelo
Varapuheenjohtaja

Mitä on elämä Turun ulkopuolella?

Se tuli vastaan ihan yhtäkkiä ja yllättäen. Kuin Mercatorin Bistron sulkemisaika tai jokakeväinen tenttiviikko vapun jälkeen.

Istun InterCity junassa Turun rautatieasemalla tiistaiaamuna klo 06:23. Olen matkalla kohti ensimmäistä työpäivääni Helsingissä. Olen laittanut pikkuvarpaani siihen odotettuun, toisaalta pelättyyn, oravanpyörään.

Se tulee meille vastaan jossain kohtaa, osalle ennemmin, toisille myöhemmin. Minulle se tuli vastaan yllättäen. Yhtäkkiä havahdun sahaamasta Turku-Helsinki väliä yrittäen samalla rämpiä läpi kevään viimeiset kurssit ja ravata lähes jokaisessa vapputapahtumassa. Kesäkämppä Helsingistä on juuri järjestynyt, mutta vielä pitäisi koittaa keplotella itsensä pois kahden kämpän loukusta kesäksi. Puolivahingossa olen haastattelussa mennyt möläyttämään olevani kiinnostunut jatkamaan töissä vähintäänkin osa-aikaisena ainakin siihen asti kun ensi maaliskuussa lähden vaihto-opiskelemaan. Pendelöintiä on siis luvassa, joten parasta iltarukouksissa muistaa Tunnin juna -hanketta.

Muistan pupuna kuulleeni tarinoita siitä, miten kolmannen vuoden jälkeen kaikki katoavat Turusta. Osa lähtee vaihtoon ja toiset jäävät töihin Helsinkiin. Vaikka tiedän ettei se ihan näin menekään ja itse pidän toisen jalan vielä vakaasti Varsinais-Suomen maaperällä, niin ajatus silti hieman hirvittää. Mitä elämä on Turun ulkopuolella? Onko elämää Turun ulkopuolella?

Astuessani sisään konttoriin jossa vilisee satapäin ihmisiä havahdun siihen tosiasiaan etten täällä tunnekaan joka toista vastaantulijaa. Olen viime aikoina pitänyt itsestäänselvyytenä tätä yhteisöä ympärilläni Turussa. Yhteisöä, joka luo meille enemmän kuin tarpeeksi sisältöä vapaa-aikaan. Joka tarjoaa lukemattomat määrät niitä paljon puhuttuja oppimiskokemuksia. Ja verkostoitumismahdollisuuksia, vaikka liiaksi viljeltynä kyseinen sana saa nykyään niskakarvat pystyyn ja minut näkemään punaista.

Vähitellen minulle hahmottuu sekin tosiasia, ettei kaikkialle voi kaikkialla kävellä tai pyöräillä. Kaverit ja tutut eivät asu loppuelämää parin kilometrin säteellä. Saatan joutua käyttämään julkista liikennettä.

En myöskään voi itse päättää aikataulujani loppuelämäni ajan. Riippuu toki paljolti siitä millaisen urapolun valitsee. Kuitenkin suurelle osalle meistä tulee vastaan se elämänvaihe kun joku muu kertoo mitä tulee tehdä ja milloin. Tähän asti tutkintovaatimukset ovat ohjanneet tekemisiäni ja aikataulujani jonkin verran. Ilahduttavan paljon tilaa on jäänyt sille kuuluisalle akateemiselle vapaudelle. Useimmiten olen voinut pitää perjantaini vapaana jos siltä tuntuu tai lähteä vaikka kotimaanmatkalle Tampereelle, jos siltä tuntuu.

Hassua miten olen havahtunut haikeista tunnelmista vaikka tiedän, että kesän jälkeen pääsen hyppäämään takaisin tuttuun ja turvalliseen kauppiskuplaan. Uskon, että hyppy toisaalle antaa kuitenkin tarpeellista perspektiiviä. Kai se niin on, että joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Toisinaan siihen voi riittää noin 170 kilometriä.

Kehottaisinkin kaikkia ottamaan ilon viimeisistä viikoista ennen kesälaitumille (tai kesäkonttoriin) laukkaamista. Haluan myös lohduttautua ajatuksella, että onneksi halutessaan Turun KY:stä saa elämänmittaisen kumppanin.

Kiia Rouhelo
varapuheenjohtaja

Turun KY hakee Vapputuottajaa vuodelle 2019

Oletko Kuntalaisbailujen tanssilattian partaveitsi? Eivätkö MayDay Mayhemin kieputukset olleet vielä tarpeeksi? Eiko vapu ole päässyt osaltasi vielä loppumaan? Olisiko sinusta vuoden 2019 Vapputuottajaksi isolla V:llä?

Turun KY etsii nyt Vapputuottajaa tai -tuottajaparia vuodelle 2019. Tuottajan/tuottajaparin tärkeimpinä tehtävinä on vappuviikon organisointi ja tapahtumien järjestäminen jaostojen kanssa. Lisäksi tehtävään kuuluu mm. vapputiimin vetäminen, vapun visuaalisen ilmeen suunnittelu ja nettisivujen rakentaminen yhdessä viestintävastaavan ja muun vapputiimin kanssa, mutta ennen kaikkea huikeiden zembaloiden järjestäminen Turun KY:n kuntalaisille. Tehtävä on pitkälti eri toimijoiden koordinointia ja suurin osa tehtävistä sijoittuu ajalle ennen vapputapahtumien alkua. Tehtävästä saat kokemusta yli sadan aktiivin järjestämien tapahtumien organisoinnista, yli 5000 osallistujan tapahtumien järjestämisestä ja Suomen parhaimman vapputapahtumasarjan markkinoinnin ja toteutuksen suunnittelusta. Vapputuottajana pääset kartuttamaan esimiestaitojasi ja kokemaan jokaisen vapputapahtuman eturivin paikalta.

Oletko vastuullinen, tehokas ja idearikas persoona, joka nauttii yhteistyöstä? Lähetäthän ansioluettelosi ja vapaamuotoisen hakemuksesi viimeistään sunnuntaina 28.10.2018 klo 23.59 osoitteeseen varapuheenjohtaja@tuky.fi. Kerrothan hakemuksessasi konkreettisesti, mitä juuri sinä tekisit kehittääksesi Turun KY:n Vappua. Tehtävä ei vaadi laajaa kokemusta Turun KY:n toiminnasta, vaan tärkeintä tuottajan valinnassa on innostus Turun KY:n vapun tuottamista kohtaan. Aikaisempi kokemus tapahtumien järjestämisestä ja toiminta Turun KY:ssä voidaan katsoa eduksi. Hakea voi joko yksin tai parin kanssa.

Lisätietoja tehtävästä voit kysyä viime vuoden Vapputuottajalta (kristian.raitio@tuky.fi) tai varapuheenjohtajalta (varapuheenjohtaja@tuky.fi). Aikaisempien vuosien vappuvideoita pääset fiilistelemään esimerkiksi täältä ja täältä.

#vapueilopu

Mikä minusta tulee isona?

Pienestä pitäen olen aina hieman ahdistunut, kun joku on kysynyt mikä minusta tulee isona? Minulla ei nuorempana ollut selkeästi ”omaa juttua”. Kokeilin monia eri harrastuksia, mutta mikään ei kiinnostanut tarpeeksi, jotta siitä olisi tullut minun juttuni. Koulussa olin tasaisen hyvä kaikissa aineissa, eikä mikään ollut ylitse muiden. Matkustelin kuitenkin lapsena paljon isäni kanssa ja siitä keksin vihdoin, että haluan isona lentoemännäksi, jotta saan matkustella ja käyttää hienoja jakkupukuja ja korkokenkiä töissä. Traaginen käänne tapahtui kuitenkin jo ala-asteella, kun terveydenhoitaja kertoi, etten kasvaisi edes 160 cm pituiseksi. Unelma tyssäsi siihen.

Matkustelu tippui pois kriteerilistaltani ja 8-vuotias Sofia päätti keskittyä listan seuraavaksi tärkeimpään asiaan. Muistan kysyneeni isältäni (täysin vakavissani), mikä minusta pitäisi tulla, jotta saisin käyttää aikuisena töissä hienoja vaatteita ja korkokenkiä. Isän vastaus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan: ”ekonomi”. En tuolloin vielä ymmärtänyt mikä ekonomi oli, mutta sokeasti uskoin isäni vastauksen olevan se ainoa oikea ja tuona päivänä päätin, että minusta tulisi isona hienoja vaatteita työssään käyttävä ekonomi. Ajatus hienoista vaatteista ei kuitenkaan lukioiässä enää (kumma kyllä) riittänytkään motivaation lähteeksi ja olin taas saman kysymyksen äärellä: Mikä minusta tulee isona? Lukion jälkeen päätin pitää välivuoden miettiäkseni asioita.

Kahden pikaruokaravintolassa vietetyn vuoden jälkeen totesin, että miettiminen sai nyt riittää. Hain kauppakorkeaan, koska halusin monen muun tavoin ”varman toimeentulon” ja lukemattomat työllistymismahdollisuudet. Valitsin pääaineekseni laskentatoimen, koska ajattelin, että sitähän ekonomin kuuluu lukea. Kuitenkin vasta ensimmäisen taloushallinnon kesätyöni ja muutaman hylätyn laskentatoimen tentin jälkeen tajusin, ettei tämä ehkä ollutkaan minun juttuni. Hakiessani Turun KY:n hallitukseen viime marraskuussa, en myöskään ollut varma olisiko minusta siihen tai olisiko se minun juttuni. En ollut koskaan aikaisemmin ottanut isoa roolia missään ja pohdin, olisiko minulla yhdistykselle mitään annettavaa. Tiesin kuitenkin, että haluaisin oppia lisää itsestäni ja tehdä jotain merkityksellistä. Halvailtana sain loputkin epäilykseni karistettua, koska ymmärsin, etten voi menettää mitään.

Kulunut vuosi tiivistä yhteistyötä kymmenen täysin erilaisen persoonan kanssa on opettanut ennen kaikkea näkemään omat vahvuuteni muiden hallituslaisten vahvuuksien rinnalla. Samalla, kun vuosi on avartanut mieltäni näkemään asiat aina vähintään yhdeltätoista eri kantilta ja ottamaan jokaisen mielipiteet huomioon, olen oppinut arvostamaan omaa, astetta rauhallisempaa, luonnettani ja omia mielipiteitäni. Tiimityö hallituksen kesken ei toimisi, jos kaikki olisivat yhtä määrätietoisia tai vahvaluonteisia. Meitä kaikkia tarvitaan, joten ole rohkeasti oma itsesi äläkä yritä mahtua muottiin, jonka joku muu on luonut!
Väitän, että olen kehittynyt tämän vuoden aikana paremmaksi ekonomin aluksi, kuin olisin voinut kehittyä pelkästään opintoja suorittamalla. Olen viimein ymmärtänyt olla suuntaamatta unelmiani tiettyyn ammattiin, vaan pitämään mielen avoimena ja keskittymään siihen, että olen oma itseni ja saan teoillani jotain hyvää ja merkityksellistä aikaiseksi. Lisäksi olen saanut roppakaupalla rohkeutta ja ymmärtänyt, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Loppujen lopuksi: kaiken muun voi oppia tekemällä, paitsi sen millainen ihminen olet.

Seuraavan kerran, kun joku kysyy mikä minusta tulee isona voin ylpeänä (ja ehkä vähän kliseisesti) vastata: parempi ja rohkeampi minä!

Sofia Utriainen
Varapuheenjohtaja