Vaellusexcursio recap

Kello 2.00 keskiviikkona 4.9. meikäläinen paukkasi rinkan kanssa kohti Turun Tuomiokirkkoa. Bussi olisi lähössä tunnin päästä ja pieni jännitys oli päällä siitä, tuleeko kaikki ajoissa bussiin. Matkanjärjestäjien suureksi, mutta iloiseksi yllätykseksi klo 2.52 mennessä jokainen reissulainen oli jo bussilla. Matkaan päästiinkin lähtemään ajoissa. 16 tunnin kevyen bussimatkan jälkeen saavuimme illaksi Ruotsin puolelle Krajan leirintäalueelle. Nopeiden saunomisten ja uimisten jälkeen uni maittoi reissulaisille pienistä hyttysistä huolimatta erittäin hyvin.

Aamulla kybän jälkeen bussi starttasi kohti Lofootteja. Muutaman tunnin ajon jälkeen saavuimme Bodo:n Norjan puolelle, josta nappasimme lautan Lofoottien saarten kärkeen. Lauttamatka sujuikin Trivial Pursuitin parissa nopeasti ja yhtäkkiä rantauduimmekin jo Lofoottien vuoriston alle.

Matkan kolmantena päivänä herättiin aurinkoiselta, mutta tuuliselta Lofoten Beach Camp -leirintäalueelta. Bussi suuntasi kohti ehkä jopa koko Lofoottien suosituinta matkakohdetta, Reinebringeniä. Parin tuhannen portaan ja reilun tunnin hikoilun jälkeen reissulaiset saapuivat huikeisiin maisemiin vuoren huipulle. Annetaan kuvien puhua puolestaan.

Illalla kävimme vielä pienellä porukalla huiputtamassa leirintäalueen viereisen Flakstadtindin vuoren, jossa reitti huipulle oli hieman kotikutoinen, mutta ikimuistoinen. Illalla vielä taas nopeat saunat ja meressä pulahdukset auringonlaskussa ja kummasti uni taas maittoi itse kullakin. Aamulla pakkasimme romppeet ja teltat bussiin, ja suuntasimme kohti Neslandin kalastajakylää, josta käppäilimme hienon rantareitin Nusfjordin kalastajakylää. Sieltä bussi kuljetti meidät muutaman kilometrin päähän Kvalvika Beach -rannasta, johon kannoimme romppeemme ja jossa vietimme yömme taas kauniissa auringonlaskussa.

Aamulla heräsimme teltta täynnä rantahiekkaa ja nopean aamupalan jälkeen lähdimme taivaltamaan rannalta kohti bussia. Pienen hikoilun ja parin hajonneen matkalaisen jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin bussille, josta matka suuntasi kohti Skårungenin leirintäaluetta. Pikku päivälevon jälkeen kävimme illalla vielä katselemassa auringonlaskua Hoven-vuoren huipulta.

Viimeisenä vaelluspäivänä suuntasimme kohti suuresti peloteltua Matmora-vuorta ja 788 metriä puhdasta nousua. Reilun 10 kilometrin ja kuuden tunnin käppäilyn jälkeen kaikki pääsivät takaisin bussille. Illalla kävimme porukalla vielä Svolvaerin kaupungissa dinnerillä ja preppaamassa kohti seuraavan päivän bussimatkaa. Seuraavana päivänä bussi starttasi aamuviideltä kohti Suomen Oulua ja 17 tuntia myöhemmin saavuimmekin Nallikarin lomakeskukseen. Seuraavana päivänä nopean 8 tunnin ajomatkan jälkeen olimme takaisin tutussa ja turvallisessa Turussa.

Iso kiitos matkassa mukana olleille, matkanjärjestäjä Annalle sekä tietysti lukijoille. Ensi viikkoon!! 😊

Sporttisin terveisin,

Miro Ikäheimonen
Liikuntavastaava

KY-Sportin hallitus eroaa

No ei oikeasti! Toi oli puhtaan rehellinen klikkiotsikko. Mun blogi ei valitettavasti tällä kertaa ole jokaisen tse-jodlaajan märkäpäiväuni, mutta nyt kun klikkasit tänne asti, niin voit varmaan lukasta mitä asiaa meikäläisellä on 🙂

Viime syksynä järkkäsin KY-Sportin projektivastaavana vaellusexcursiomme Islantiin. Tein duunia reissun eteen paljon ja matkaan lähtöpäivänä olin aika moneen muuttujaan varautunut todella hyvin. Silti siinä vaiheessa, kun laskeuduimme Reykjavikiin ja lentoyhtiö oli hävittänyt kahden matkaseurueemme jäsenen rinkat, oli meikämandoliinilla hetken sormi aika suussa. Kuitenkin maailman joustavimman bussikuskin ja pienen säädön avulla saatiin äijille vuokravaelluskamat kyytiin ja matka käyntiin. Kaikki lopulta siis järjestyi parhain päin.

Myöhemmin reissussa saatiin yksi Islannin syksyn pahimpia myrskyjä niskaamme. Tuulta oli kevyet 30 m/s ja vettä ja räntää tuli vaakatasoon like nevöbefore. Telttamajoitus ei tullut kysymykseenkään, sillä teltat eivät yksinkertaisesti olisi pysyneet maassa. Lisäksi reitin varrella olevat mökit oli myyty loppuun aika päiviä sitten. Pienen selvittelyn jälkeen saimme lopulta paikat reitin varrella olevasta ”varamökistä”. Monelle matkalla olleelle tämä mökkiyö olikin lopulta yksi reissun kohokohdista. Tämäkin siis lopulta järjestyi parhain päin.

”…harmiksemme joudumme ilmoittamaan, ettei valintamme kohdistunut tällä kertaa sinuun”

” Valitettavasti et tällä kertaa tullut valituksi haastateltavien joukkoon.”

” Ikäväksemme joudumme ilmoittamaan, että tällä kertaa jatkamme hakuprosessia ilman sinua.”

Tällaiset viestit ovat ainakin allekirjoittaneen sähköpostia täyttäneet viimeiset pari kuukautta ja kavereiden kanssa Mercalla jubailu osoittaa, että sama tilanne saattaa kohdata tällä hetkellä jollain muullakin. Laskin äsken nopeasti, että olen lähettänyt tänä keväänä suurin piirtein 46 kappaletta kesätyöhakemuksia. Pakko tosin myöntää, että vaikka aluksi mentiin selkeästi laatu ennen määrää -asenteella, on tämä vähän kääntynyt toisin päin pikkuhiljaa viimeistään tässä maaliskuun aikana. Lisäksi olen tähän mennessä hakenut aika lailla vain niitä paljon puhuttuja oman alan töitä. Kuitenkaan vaikka en vieläkään ole ensi kesälle saanut töitä ja rejektiviestejä satelee lähes päivittäin, en itse ole tänä vuonna jaksanut liikaa oman alan kesätöistä ottaa stressiä. Uskon, että asiat kuitenkin jollain tavalla järjestyvät parhain päin, vaikka en sitten niitä oman alan töitä saisikaan.

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin. -Vapaa siteeraus entiseltä presidentiltämme Mauno Koivistolta.

Ps. Juuri korvanappiini tulleen tiedon mukaan Islannin reissun aftermovie on nähtävissä KY-Sportin Instagramissa. Käy yytsimässä, jos haluut nähdä videomuodossa millainen meidän reissu oikeasti oli. Ole myös valmiina, sillä huhujen mukaan KY-Sportin vaellusexcursio vuosimallia 2024 pamahtaa julkisuuteen viikolla 15!!

Tsemppiä alkavaan viikkoon!

Sporttisin terveisin,

Miro Ikäheimonen
Liikuntavastaava

Kärsimys kasvattaa

Viime viikolla oli KY-Sportin järjestämän perinteisen vaellusretken aika, joka kohdistui tällä kertaa Islantiin. Neljän päivän aikana vaelsimme yhteensä 55 kilometriä erittäin haastavassa maastossa, rinkat selässämme ja vaihtelevissa sääolosuhteissa. Islannin matka oli uskomattoman upea, ja seuramme oli erinomainen. Retken aikana sattui monia kommelluksia, kuten rinkkojen katoamista, 30 m/s tuulia, bussin juuttumista jokeen ja pahoinvointia valassafarilla. Nämä kokemukset synnyttivät kuitenkin myös parhaat tarinat. Vaeltaminen 55 kilometriä rinkan kanssa ja yöpyminen teltoissa oli monille uusi, mutta ehdottomasti myös upea kokemus, sillä maisemat olivat henkeäsalpaavat. Palattuamme Suomeen ystäväni kysyi, mikä oli matkan paras hetki. Vastasin, että parasta oli itsensä haastaminen. Arjessa harvoin haastamme itseämme samalla tavalla, joten tämä reissu antoi innostuksen kokeilla uusia asioita. Olen varma, ettei kukaan retkellä mukana ollut ihminen kyseenalaistanut vaelluksen arvoa saavutettuaan vuoren huipun. Haluan myös lisätä, että olen erittäin ylpeä kaikista, jotka selvisivät tästä vaelluksesta.

Ei tarvitse matkustaa Islantiin asti kokeakseen itsensä ylittämisen tunnetta; voimme haastaa itseämme myös arjessa. Juokse hieman pidempi lenkki, ole aktiivisempi ruotsin tunnilla tai aloita päiväsi kylmällä suihkulla. Vaikka se saattaa tuntua epämukavalta hetkellisesti, myöhemmin voit olla ylpeä itsestäsi. Joten ota siis tämän viikon teemaksi itsensä haastaminen vähintään kerran päivässä! Itse aion haastaa itseni maanantainpeleillä ja tiistain lenkillä. Toivottavasti nähdään siellä! 😉

Saana Pirttijärvi
Liikuntavastaava

Miten yhdistää liikunta & ystävät?

Opiskelijan elämä voi olla hyvin kiireistä, ja eri tekijöiden, kuten koulun, sosiaalisen elämän, urheilun, töiden ja wapun yhdistäminen voi olla haastavaa. Yksi tapa säästää aikaa ja yhdistää useampia asioita on yhdistää sosiaalinen elämä ja urheilu. Tällöin voit viettää aikaa kavereiden kanssa samalla kun harrastat liikuntaa.

Nyt, kun säätkin lämpenevät pystyy keksimään vaikka mitä erilaisia aktiviteetteja ulkona. Tässä on muutamia ideoita sosiaalisen elämän ja urheilun yhdistämiseksi:

  • pelaamalla sosiaalisia pallopelejä kuten padel taikka golf
  • kävelylenkki kaverin kanssa, jonka aikana voi nauttia vaikkapa kupin kahvia ( tämä on ainakin oma lemppari <3 )
  • maanantaipelit, parkin lenkki tai kk-lajit 😀
  • salille meneminen kaverin kanssa tai uuden ryhmäliikuntatunnin kokeileminen yhdessä
  • beachvolley 
  • pyöräily nähtävyyksiä katsellen 
  • pesäpallon pelaaminen 

Nämä ovat vain joitain esimerkkejä urheiluaktiviteeteista, joita voit kokeilla yhdessä kavereiden kanssa. Meidän koulussa on onneksi paljon erilaisia joukkueita, sekä monia mahdollisuuksia päästä urheilemaan kivalla jengillä ja matalalla kynnyksellä. Nämä ovatkin kivoja tapoja päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja treenata samalla. Mikäli pelikaverit puuttuvat jonain päivinä, on KY-Sportilla peliseuraryhmä, josta voit löytää pelikavereita esimerkiksi erityisesti kesällä. Tästä lisää tietoa saa slaidaamalla KY-Sportin ig dm.  

Sporttisin terveisin,

Saana Pirttijärvi
Liikuntavastaava

Kärsimys kasvattaa

Pyyhin hikeä kasvoiltani ja heitän puolijoukkueteltan takaisin niskan päälle. Jaloissa tuntuu samana päivänä toteutettu Reinebringenille kiipeäminen, jossa nousimme sherpojen rakentamat 1600 rappusta. Matkaa ei ole mennyt kuin muutama sataa metriä ja noin kaksi kilometriä on vielä edessä. Suomen laakeisiin maastoihin tottuneena ajatus Kvalvika Beachille siirtymisestä ei tuntunut mitenkään haastavalta. Totuus iskeytyi kuitenkin päin kasvoja, kun lähdimme kävelemään rinkkojen ja Sportin hallituksen yhteisen majoituksen, puolijoukkueteltan, kanssa mäkeä ylös. Vastaantulevat vaeltajat ihmettelivät, aiommeko majoittautua rannalla viikon. Vastaan hymähdellen, että lähdemme jo huomenna pois. Hieman hämmentyneenä he toivottavat onnea ja jatkavat matkaansa. Matka ylöspäin sujuu hitaasti, mutta varmasti, kun vaihdamme rinkkojen, teltan ja kaasupullon kantajia säännöllisesti. Kivikkoisen alamäen alkaessa maali tulee näkyviin kauniin ilta-auringon saattelemana. Viimeiset rutistukset ja sitten pääsee lepäämään. Rannalle päästyämme heitimme vaatteet kuivumaan ja säntäsimme uimaan kuvankauniiseen maisemaan ja 10°C asteiseen meriveteen. Rankan ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen meressä uiminen ei tuntunut kylmältä, vaan raikastavalta. Se oli palkinto tehdystä työstä. Vaikka Lofooteilla maisemat olivat upeita, tuntui henkeäsalpaavien maisemien ihasteleminen mahtavammalta, koska olimme haastaneet itseämme ja kiivenneet huipulle asti. Olen varma, ettei yksikään vaellusexculla mukana olleista vuorien huipuille päästyään kyseenalaistanut, minkä takia oli käyttänyt tunteja kiipeämiseen päivä toisensa jälkeen.

Tätä itsensä ylittämisen tunnetta varten ei tarvitse lähteä Norjaan asti vaeltamaan, vaan me voimme haastaa itseämme myös arjessa. Käy juoksemassa hieman pidempi lenkki, viittaa aktiivisemmin ruotsin tunnilla tai käy aamulla kylmässä suihkussa. Vaikka sen aikana tuntuisikin epämukavalta, myöhemmin voit olla ylpeä itsestäsi. Joten ota tämän viikon teemaksi, että haastat itseäsi joka päivä vähintään kerran.

Kalle-Tapio Kähkönen
Liikuntavastaava