Pyyhin hikeä kasvoiltani ja heitän puolijoukkueteltan takaisin niskan päälle. Jaloissa tuntuu samana päivänä toteutettu Reinebringenille kiipeäminen, jossa nousimme sherpojen rakentamat 1600 rappusta. Matkaa ei ole mennyt kuin muutama sataa metriä ja noin kaksi kilometriä on vielä edessä. Suomen laakeisiin maastoihin tottuneena ajatus Kvalvika Beachille siirtymisestä ei tuntunut mitenkään haastavalta. Totuus iskeytyi kuitenkin päin kasvoja, kun lähdimme kävelemään rinkkojen ja Sportin hallituksen yhteisen majoituksen, puolijoukkueteltan, kanssa mäkeä ylös. Vastaantulevat vaeltajat ihmettelivät, aiommeko majoittautua rannalla viikon. Vastaan hymähdellen, että lähdemme jo huomenna pois. Hieman hämmentyneenä he toivottavat onnea ja jatkavat matkaansa. Matka ylöspäin sujuu hitaasti, mutta varmasti, kun vaihdamme rinkkojen, teltan ja kaasupullon kantajia säännöllisesti. Kivikkoisen alamäen alkaessa maali tulee näkyviin kauniin ilta-auringon saattelemana. Viimeiset rutistukset ja sitten pääsee lepäämään. Rannalle päästyämme heitimme vaatteet kuivumaan ja säntäsimme uimaan kuvankauniiseen maisemaan ja 10°C asteiseen meriveteen. Rankan ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen meressä uiminen ei tuntunut kylmältä, vaan raikastavalta. Se oli palkinto tehdystä työstä. Vaikka Lofooteilla maisemat olivat upeita, tuntui henkeäsalpaavien maisemien ihasteleminen mahtavammalta, koska olimme haastaneet itseämme ja kiivenneet huipulle asti. Olen varma, ettei yksikään vaellusexculla mukana olleista vuorien huipuille päästyään kyseenalaistanut, minkä takia oli käyttänyt tunteja kiipeämiseen päivä toisensa jälkeen.
Tätä itsensä ylittämisen tunnetta varten ei tarvitse lähteä Norjaan asti vaeltamaan, vaan me voimme haastaa itseämme myös arjessa. Käy juoksemassa hieman pidempi lenkki, viittaa aktiivisemmin ruotsin tunnilla tai käy aamulla kylmässä suihkussa. Vaikka sen aikana tuntuisikin epämukavalta, myöhemmin voit olla ylpeä itsestäsi. Joten ota tämän viikon teemaksi, että haastat itseäsi joka päivä vähintään kerran.
Päivien pidentyessä ja kevään akateemisen loppurutistuksen lähentyessä on hyvä viedä tasaisin väliajoin ajatukset pois koulusta, pysähtyä hetkeksi ja jäädä nauttimaan alati paranevasta kelistä. Mikäs sen parempi tapa, kuin keittää kahvit ja uppoutua mukaansatempaavan kirjan ääreen jokirannan penkeillä kevätauringon syleillessä. Keräsin tätä varten teille kolme kirjaa, joita suosittelen aivan jokaiselle luettavaksi.
Faktojen maailma – Hans Rosling
Ruotsalainen lääkäri Hans Rosling selventää kirjassaan hyvin, kuinka ihmiskunnan terveys on parantunut aikojen saatossa ja ettei kaikki ole niin huonosti, kuin valtamedian klikkiotsikot antavat ymmärtää. Tilastojen valossa maailma ei olekaan niin paha paikka. Rosling myös havainnollistaa erinomaisesti dataansa, josta voi hakea inspiraatiota esimerkiksi TJ25-kurssille.
Miten sijoitan pörssiosakkeisiin – Seppo Saario
En usko, että moni keksii stereotyyppisempää kirjasuositusta kyltereille. Saarion pörssiraamatuksikin siteerattu opas (josta on kirjoitettu jo 17 painosta) on erinomainen kirja sivistää itseään pörssin ja markkinoiden toiminnasta, vaikka ei opinnoissaan rahoitukseen erikoistuisikaan. Kirja on kirjoitettu helppolukuiseksi ja maanläheiseksi, joten myös sijoittamista vasta harkitsevakin saa varmasti kiinni, mitkä ovat pitkäaikaisen sijoittamisen hyödyt.
Veikkauskratia – Senja Larsen
Suomessa pelataan väkilukuun suhteutettuna kolmanneksi eniten maailmassa. Luku on järkyttävä ottaen huomioon, että elämme pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Kirja paljastaa karun totuuden Veikkauksen toiminnasta. Se kertoo esimerkiksi, kuinka samat henkilöt, jotka valvovat Veikkauksen toimintaa, toimivat samanaikaisesti edunsaajina ja tuo esille rahapeliongelmista kärsivien ja heidän läheistensä tarinoita.
Nyt on pakko sanoa, että kisajännitys alkaa jo tuntua vatsassa. Ihan uskomatonta sanoa, että KAUAN odotetut KYlumpialaiset ovat täällä. Kisat täyttyivät osallistujista sekunneissa, joka ilahdutti meitä järjestäjiä kovasti. Se, että saamme jakaa intomme kuntalaisten kanssa lämmittää järjestämisurakan keskellä suunnattomasti. Nyt on kenttä varattuna, yhteistyökumppanit hankittuna ja tapahtuman hype luotuna. Näin KY-Sportin puheenjohtajana on hassua ajatella, että kyseiset legendaariset mittelöt on peruttu liian moneen kertaan niin, ettei itse edes ole niitä päässyt kokemaan. Mutta sama kohtalo on myös monella muulla kuntalaisella. Tapahtumallahan riittää historiaa, sillä ensimmäiset KYlumpialaiset on järjestetty kuitenkin jo 1976 keväällä. Eli legendaariset mittelöt tosiaan.
Tapahtuman järjestäminen onkin ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus, kun ei itse täysin edes tiedä, mitä järjestän. Voin kuitenkin ilolla sanoa, että nyt on kovat skabat tiedossa. Olemme saaneet monta ihanaa yhteistyökumppania mukaan, jotka mahdollistavat tapahtuman monipuolisuuden. Ylpeänä voin sanoa kaikkien paiskineen töitä tapahtuman eteen ja olemmekin saaneet kehitettyä tapahtumakonseptia juuri meidän hallituksemme näköiseksi. Erona tietenkin on, että kisat kisaillaan nyt kevään sijasta syksyllä. Emme enää vain malttaneet odottaa ensi kevääseen. Mutta parhaassa tapauksessa tänä lukuvuonna saadaankin nauttia kaksin käsin KYlumpialaishumusta.
Monia varmasti jo mietityttää, millaisia lajeja tällä kertaa on luvassa. Kenties veronkiertoa, perinteiset ekonomiaidat vai pikajuoksua? Se selviää teille aivan pian. Sen voin sanoa, että tänä vuonna kannattaa harjoittaa kestävyyskuntoa, tarkkuutta sekä ketteryyttä. Mutta kaikista tärkeimpänä on tietenkin luoda erottuva tiimiasu sekä kisahenki. Näissä skaboissa asenteen täytyy olla kunnossa. Kuitwnkin pääasiana on nauttia tapahtumasta täysin rinnoin ja pitää hauskaa pitkän opiskelijatapahtumatauon jäljiltä. Täytyykin sanoa, että on hienoa olla järjestämässä vähän suurempaa opiskelijatapahtumaa kaiken poikkeusajan jäljiltä.
Kohta KYlumpiatuli roihahtaa ja kuntalaisten nähtäväksi jää, ketkä ovat kovimmat KYlterit. LET’S go!
Olette varmaan kaikki kerenneet huomata, että kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat ovat olleet jo hetken kiinni koronaviruksen takia. No tämähän ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta näin poikkeusoloissa, kun joudumme luopumaan rakkaista arjen liikuntarutiineistamme. Voisikin luulla, että olisimme jo aivan tottuneita tällaiseen tilanteeseen ja vaihtoehtoiset liikuntamuodot olisivatkin jo viime vuodelta testattuina. Minusta kuitenkin tuntuu, että motivaatio näiden vaihtoehtoisten urheilumuotojen kokeilemiseen on yhä pienempi kuin ennen. Ehkä mukana saattaa olla pientä koronaväsymystä eikä urheilu ylipäätään kevätkiireen keskellä inspiroi. Tämä toki huolettaa minua näin liikuntavastaavana, kun emme KY-Sportinkaan kanssa pääse ylläpitämään kuntalaisten viikoittaisia urheilumahdollisuuksia. Niinpä haluan nyt motivoida ja innostaa teitä kaikkia kuntalaisia lähtemään ulos urheilemaan. Voin luvata teille, että sillä on tosiaan piristäviä vaikutuksia! 😀
Keräsinkin teille viisi vinkkiä ensi viikon sporttailuun:
1. Samppiksen portaat toimivat täydellisesti, jos haluat nopean tehotreenin näppärästi luentojen välissä.
Suositus: 1. Hölkkää lämmittelyksi ensin portaille 2. Juokse portaat 2 kertaa alhaalta ylös 3. Hyppele kyykkyhypyin portaita ylös (3 x 15 porrasta) 4. Tee askelkyykkyjä ylös portaita (3 x 10 porrasta per jalka) 5. Juokse vielä 2 kertaa portaat alhaalta ylös 6. Hölkkää loppuverryttelyksi vielä kotiin
2. Parkin lenkki on paras vaihtoehto, jos haluat treenata kisakuntoasi ensi syksyn lenkkejä varten.
Suositus: Laita korville Spotifysta 80s Workout playlist tai lemppari äänikirjasi tuomaan extra energiaa juoksemiseen. Tai ota kaverisi mukaan ja vaihda kätevästi viikon kuulumiset lenkkeilyn lomassa.
3. Urheilupuiston koriskenttä on oikea paikka, jos haluat päästää sisäisen koripalloilijasi todella esiin.
Suositus: 1. Kerää pieni kaveriporukka kasaan. Ottakaa kaikki pelipaidat mukaan ja järjestäkää leikkimielinen kisa. 2. Suuntaa kentälle yksin ja laita 50 Cent soimaan täysille ja treenaa heittokätesi kuntoon.
4. Puolalanpuisto toimii paremmin kuin hyvin paikkana tehokkaalle kumpparitreenille.
Suositus: Super jalkatreenin saat aikaan Hanna Öbergin kotitreenin avulla. Suuntaa itsesi Puolalan puistoon ja laita YouTubesta pyörimään Hannan video: https://www.youtube.com/watch?v=SXn_jClJ8-I&t=402s . Tarvitset vain kumpparin sekä puhelimesi mukaan.
Suositus: Lenkin jälkeen heitä vihdoin talviturkkisi, näin juuri ennen vappua, Ruissalon idyllisissä maisemissa.
Nyt haastankin teidät kaikki kokeilemaan edes kolmea näistä edellä mainituista urheilumuodoista ensi viikon aikana. Urheilupaikkoja löytää vaikka mistä, jos vaan vähän käyttää mielikuvitusta. Onkin aika lähteä yksin tai kaverin kanssa ulos ihanaan kevät säähän vähän vetreyttämään opiskelusta kankeita lihaksia!
Viime keväänä kirjoitin Kyräilijään, kuinka elämme outoja aikoja. Silloin ajankohtaisia aiheita olivat Uudenmaan sulku ja kuinka kaukaiselta tuntui ajatus Parkkibileistä. Nyt puoli vuotta myöhemmin olemme yhä tilanteessa, jossa tapahtumien järjestämisessä suurin osa ajasta menee sen pohtimiseen, kuinka asiat voidaan hoitaa mahdollisimman turvallisesti ilman, että joudumme pitämään ovet kokonaan kiinni. Outojen aikojen voinee siis sanoa jatkuvan yhä, mutta missä kohtaa oudot ajat sitten muuttuvat ”uudeksi normaaliksi”?
Vanhaa normaalia tässä tilanteessa on kuitenkin ainakin tämän blogitekstin tuottamisen hankaluus. Muistan pähkäilleeni keväälläkin aihetta pääni puhki, kunnes luovana ihmisenä päätin tarttua niistä ilmeisimpään. Käytänkin tällä kertaa tämän puheenvuoroni läpisemällä täysin turhista asioista, kuten siitä, miksi jokaisella tulisi olla oma toteemieläin ja miksi Monttu Juveneksen kaatuminen on uskomaton tragedia. Viestintävastaavamme Hanna ohjeisti minua, ettei blogiteksti saisi olla ”säälittävän lyhyt”, joten koittakaa kestää. ”Täältä pesee!”
Aloitetaan toteemieläimistä. Jokaisen tulisi mielestäni vähintäänkin pohtia, mihin eläimeen pystyy samaistumaan eniten, koska se kertoo yllättävän paljon henkilön suhtautumisesta itseensä ja siitä keskustelemalla saa myös osviittaa, kuinka muut ihmiset hänet näkevät. KY-Sportin vaellusexcursiolla kävimme tästä hienoja keskusteluja porukkamme kesken noustessamme kymmenettä viimeistä nousua ja yllättävän usein muiden näkemykset erosivat siitä, miten itse itsensä näkee ja kokee. Itsekin olen kuulemma liian aktiivinen pingviiniksi, vaikka kuinka yritin perustella pingviinien olevan aktiivisia ainakin Happy Feet -elokuvassa. Ehkä sinäkin vielä koet valaistuksen hetken ja löydät sinua eniten kuvaavan eläimen. Toivon kuitenkin ettei se vaadi 53 kilometrin vaellusta, tai jos vaatii, olet ainakin varustautunut sinne oikein.
Ja sitten toiseen asiaan – Monttu Juveneksen traagiseen poistumiseen keskuudestamme. Monttu on tavalla tai toisella ollut mukana muovaamassa TSE:n kulttuuria sellaiseksi kuin se nykyään on. Mistä muualta olisimme saaneet kahvit tukemaan Merca-pöhinäämme? Olisiko ilman Monttu Juvenesta syntynyt kaikki meemit Tikka Masalasta? Entä ilmaiset vohvelit lisäämällä Jodeliin kuva niistä? Kaikki nämä elämää suuremmat asiat tekivät meidän ravintolastamme, Montusta, niin huikean ja minä ainakin tulen kaiholla muistelemaan kaikkia niitä hetkiä, kun oli valittava ruuan ja luennon väliltä, koska jotenkin aina, kun Montussa yritti ruokailla, tuntui jono ylettyvän ainakin K-Loungelle asti.
Kaikille, jotka selvisitte tänne asti: toivottavasti viikostanne tulee edes hieman tasaisempi kokemus kuin tämän tekstin lukemisesta. Joskus ehkä kannattaisi olla jättämättä asioita viime tinkaan – se olisi ehkä helpottanut tätäkin projektia, mutta kukapa minä olen itseäni tuomitsemaan, kun ei pingviinit sellaiseen kykene.
Olispa Tikka Masalaa, tai edes siipiä.
Ps. Jos haluat sinappia, ota yhteys liikunta@tuky.fi ja saatat yllättyä…
