Olin kliseisesti kirjoittamassa tätä blogia siitä, millaista on ollut olla tänä keväänä pupuna pöytäkunnassa ja työskennellä TuKYlla myyntipäällikkönä. Se ei itsessään ollut mikään ihmeellinen tarina, vaan porukka on ennemmin kysellyt, miten ihmeessä päädyin tähän hommaan.
Ajattelinpa kertoa nyt tarinani, miten päädyin TuKYlle töihin ja moneen muuhun hommaan, vaikkapa tälleen pupuna.
Vastaus tähän on niinkin simppeli kuin järjestötoiminta – hullu valttikortti elämässä.
Olen ollut tavalla tai toisella järjestömaailmassa viimeiset 6 vuotta elämästäni, tehden ensimmäiset 3 vuotta pääosin vapaaehtoistöitä ja vasta neljännen vuoden kohdalla harrastuneisuus alkoi käytännössä muuttua duuniksi.
Järjestöissä pyörittyäni pääsin tekemään hyvin erilaisia hommia ja kokeilemaan niin viestinnän, myynnin, tapahtumatuotannon kuin talouden pestejä sekä löytämään just ne asiat, mitkä minua kiinnostaa.
Kuitenkin samaan aikaan kun tuntui, että opin paljon uutta, sain usein kuulla, että tuhlaan aikaani. Edelleen muistelen, miten lukiossa oponi vähätteli harrastuksiani ja vihjaili, että tuolla tekemisellä ei pitkälle elämässä pääse.
Lopulta “ajan tuhlaukseni” on vienyt minut mm. unelmatöihin Helsinkiin 19-vuotiaana, tapaamisiin jopa presidenttimme kanssa, esiintymään Yle Aamuun, kuntapolitiikkaan, TuKYlle töihin pupuna ja viime helmikuussa legendaariselle AGT:lle töihin.
Tämän blogini tarkoituksena ei ole kuitenkaan leveillä omilla saavutuksilla, vaan muistuttaa, että jos mietit nyt, miksi teet jotain hommaa “ilmaiseksi”, niin se tulee vielä maksamaan itsensä takaisin moninkertaisena. Ja jos joku sanoo, että keskityt vääriin asioihin, niin aina ei tarvitse uskoa.
Elämme ajassa, kun hyvänä tyyppinä oleminen ei aina riitä työpaikan saamiseen, vaan jo aloitustason hommissa vaaditaan usein kokemusta. Kun mietit seuraavan kerran, mistä sitä saisi, niin ajattele vapaaehtoishommia.
Jos et vielä ole yhdessäkään koulumme “harrastekerhossa”, harkitse vahvasti sellaiseen liittymistä. Kokeile uusia asioita, varsinkin jos lähdit kauppikseen, koska et oikein tiennyt, mitä haluat olla isona.
Ehkä päädyt täysin vahingossa ja vähän pakotetusti hoitamaan yritysyhteistyötä ja neljä vuotta myöhemmin huomaat harkitsevasi uraa kumppanuuksien parissa. Ikinä ei tiedä, mutta kokeilemalla ei mitään menetä.
Ps. Nahdäänhän Poikkareilla?
Yhteistyöterkuin,
Vladislava “Isla” Silkina
Myyntipäällikkö ja se Poikkarityyppi
![]()
