Tuntuu uskomattomalta, miten nopeasti vuosi on taas vierähtänyt. Hallituksen vaihto lähenee jälleen, vaikka tuntuu, että juuri tällä kokoonpanolla aloitettiin. Kesäkin oli juuri eilen, mutta jo nyt, syksy on vaihtunut pikkuhiljaa talveen. Viikonloppuna siirrettiin kelloja taakse päin, mutta tuleva kaamos ei näy ainakaan tällä hetkellä, sillä aurinko paistaa kirkkaana taivaalla.
Loppuvuosi on tuomassa mukanaan samalla kiireen ja samalla rauhoittumisen ajan. Tein itselleni taas tänäkin vuonna lupauksen, että kaikki koulujutut ovat tehtynä ennen joulukuun puoliväliä. Katsotaan, miten tänä vuonna käy. Muistutuksena kuitenkin itselleni ja teille kaikille muille, on ihan ok, jos asiat jäävät vasta ensi vuodelle.
Talouspäällikön näkökulmasta, loppu- ja alkuvuosi ovat kiireisintä aikaa etenkin tilinpäätöksen vuoksi. Tämä aika luo kuitenkin arvokkaita oppimiskokemuksia ja onnistumisen hetkiä.
Loppuvuosi tarjoaa myös mahdollisuuden tilinpäätökseen oman elämän kanssa. Mieti, mitä hyvää olet saanut aikaan kuluneen vuoden aikana, mitkä ovat unelmasi seuraavalle vuodelle ja miten voisit tasapainottaa koulun, mahdollisen työn ja vapaa-ajan. Onko jotain, mistä voisit luopua, delegoida tai järjestää tehokkaammin? Tarkastellessasi omaa elämääsi, voit tunnistaa, mitkä asiat tuovat juuri sinulle iloa ja energiaa arkeen sekä lähenevään pimeään vuodenaikaan.
Loppuvuosi on kiireistä aikaa opiskelijalle, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuden keskittyä oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja omien tavoitteiden asettamiseen. Kiire ei saisi syödä kaikkea aikaa ja energiaa, vaan oman ajan ottaminen voi auttaa tasapainottamaan arjen kiireitä. Muista, että loppuvuosi on myös aikaa juhlia, rentoutua ja tehdä asioita, jotka piristävät!
“Tää viikonloppu on täynnä sellaisia asioita joita en koskaan muulloin tekis.” Näin kuvaili eräs henkilö menneen viikonlopun tunnelmia. Näin maanantaiaamuna voi toivottavasti onnekseen todeta, että vuosijuhlista ja vujuihin liittyvistä liskodiskounista on selvitty. Vujuviikonloppuna voi tapahtua kaikenlaista, mutta tärkein sääntö on, että morkkistella ei kannata. Annan tässä nyt muutaman vinkin loppusyksyyn, jotta vujujen aiheuttama turvonnut töhnäolo lähtee.
Lähde sieneen. Tänä syksynä on ollut paljon sieniä ainakin Kaakkois-Suomessa. Voi olla että kaikki sienet on jo poimittu tai ne ovat vähintäänkin mädäntyneet sammalmättäille, mutta kannattaa käydä katsomassa – metsässä hiiviskely parantaa. Kysy hyviä metsävinkkejä joltakulta alkuperäiseltä turkulaiselta.
Mene sushille Kobeen. Käytiin sunnuntaina silliksen jälkeisellä Kobella ja kyllä oli hyvää. Jos on dagen efter niin älä kuitenkaan tilaa kanavartaita. Luultiin että joku meistä haisee kun unohti käydä silliksen jälkeen suihkussa mutta se olikin kanavartaat.
Käy kuuntelemassa livemusaa. Turku tarjoaa monipuolisesti ja usein erilaisia kulttuuririentoja, joista livemusa on minulle kaiken lähinnä sydäntä. Syksyllä on ihana myös mennä vaikkapa teatteriin. Esimerkiksi Pikku naisia kulkee vielä Turun kaupunginteatterissa.
Mene kavereitten kanssa pelaamaan sulkapalloa. Sulis on sopivan helppoa ettei mene moti, mutta tarpeeksi liikunnallista jotta syyskunto pysyy yllä. Toinen urheiluvinkki:
Kutsu kaverit teelle, dinnerille ja yökylään. Syksy on koleaa ja pimeää aikaa, varsinkin kun marraskuu on kohta ovella. Keräänny yhteen hyvällä porukalla, kokatkaa hyvää syysruokaa esim. keittoa tai mureketta, pitäkää teekestit ja katselkaa hauskoja vanhoja klassikkovideoita Youtubesta esim. kahenkilon siika tms.
Hyvää alkanutta periodia! Muistakaa vähän opiskellakin 😉
Tämän vuoden helmikuun kolmannella viikolla, Pikkulaskiaista edeltävänä päivänä, istuimme silloisen Pikkulaskiaistuotannon yrityssuhdetiimin jäsenistä koostuvalla poppoolla Puutorin Hesburgerissa. Kyseessä oli ravitseva lounas, jolla toivoimme jaksavamme pitkän rakennuspäivän iltaan asti. Jälkipolville ei ole säilynyt tieto siitä, miten keskustelu ajautui vuosijuhlatuottajien hakuun, jota tässä vaiheessa oli jo pariin otteeseen jatkettukin, mutta ajatuipa kuitenkin. Keskustelun lopputulemasta on sen sijaan jälkipolville kerrottavaa.
“Kysy multa vielä uudestaan Pikkulaskiaisen jälkeen”, sanoi jompikumpi toiselle. Niin siinä sitten kävi, että kysymys esitettiin ja vastauskin oli myöntävä – vielä Parkin silliksen aiheuttamasta kohmelostakin herätessä. Seuraavana maanantaina istuimme jo rustaamassa hakemusta yhdistyksen kulttuuri- ja perinnevastaavalle Leea Heringille lähetettäväksi. Viikon kuluttua hämärtyi helmikuun viimeinen maanantai ja Leea soitti pyytääkseen meitä Turun KY:n 73. vuosijuhlien tuottajiksi. Pää oli vielä Pikkulaskiaisesta sekaisin, mutta sydän tulevasta liekeissään.
Olimme onnekkaita saadessamme paljon hyviä hakijoita vuosijuhlatiimiin, joista kokosimme sitten kolmetoistahenkisen tiimimme vielä ennen vappua. Työ sai vihdoin alkaa. Keväällä maalasimme perinteisesti isoja linjoja tapahtumaa varten, tutustuimme toisiimme ja työskentelytapoihimme, mutta myös Messukeskuksessa vuosijuhlien järjestämiseen. Siitä saimmekin kapuloita rattaisiin, sillä huomasimme äkkiä, että talousarviossa budjetoitu summa on aivan alimitoitettu kyseisen lokaation kustannuksiin nähden. Budjettia jouduimme siis pitkin kesää laskemaan uudelleen ja uudelleen, mutta onneksi asiantuntevuutta täynnä oleva taloustoimikuntamme riensi hätiin ja saimme kaivattua lisärahoitusta yhdistykseltä. Kiitos kuuluu controllerillemme Villelle ja Turun KY:n taloustoimikunnan puheenjohtajalle Laurille, jotka toimivat tukenamme välillä tuskaistenkin budjettipohdintojen keskellä.
Pelkkää tuskaa ei vuosijuhlien tuottaminen kuitenkaan ole ollut ja siitä kuuluu ensikädessä kiitos mahtavalle tiimillemme. Olemme saaneet luottavaisin mielin ihailla tiimiläistemme taitoa, motivaatiota ja valtavan hyvää tekemistä. Budjettihaasteet ovat olleet erityisesti heidän työssään läsnä, mutta luovilla ideoillaan ja timanttisilla neuvottelutaidoillaan he ovat loihtineet juhlasta Turun KY:lle ja sen kuntalaisilleen arvoisensa vuoden kohokohdan. Emme voisi olla ylpeämpiä siitä, millaisen tiimin saimme mukaamme vuosijuhlia järjestämään.
Avuksemme ehdimme heti syksyn alkuun rekrytoimaan tiimillisen erikoisnakkeja, jotka ovat ihailtavalla asenteellaan jo nyt vakuuttaneet meidät siitä, että juhlan onnistuminen on juuri oikeissa käsissä. Näistä tyypeistä kuullaan Turun KY:llä vielä! Erikoisnakkien lisäksi oli sydäntä lämmittävää nähdä, kuinka innokaita ja mahtavia yleisnakkeja saimme mukaan juhlaa järjestämään.
Kaikki huipentuu tänä perjantaina itse vuosijuhlapäivään. On varmasti sanoinkuvaamaton tunne istua pääjuhlapöytään kaiken uurastuksen jälkeen. Kaikki kulminoituu kahteen päivään, jotka ovat varmasti ikimuistoiset meille, mutta toivottavasti myös teille. Emme malta odottaa, että näemme teidät kaikki juhlimassa kanssamme 73-vuotiasta yhdistystämme ja saamme kohottaa maljan yhtäaikaa. Unohtamatta silliaamiaisen ainutlaatuista tunnelmaa, joka on siinä kohtaa vielä edessä…
Sitä ennen näemme toivottavasti tänään maanantaina vujuaftereilla Montussa klo 16 eteenpäin. Luvassa on ainakin jännittävää jännittävämpi pubivisa, josta voit voittaa palkinnoksi mm. drinkkilippuja vujuille tai tuotelahjoja… Voit saapua paikalle myös drinkkihampaan kolotuksesta, viime hetken vinkkien kaipuusta tai palavasta halustasi grillata meitä tuotantoon liittyvistä seikoista. Olkoon liikkeeseen sinut paneva voima mikä tahansa, odotamme kohtaamistamme.
Sincerely yours,
Suvi Ahonen & Olivia Vilhonen Vuosijuhlatuottajat 2023
KONE Oyj:n pitkäaikainen toimitusjohtaja Henrik Ehrnrooth ilmoitti maanantaina 2.10.2023 jättävänsä tehtävän hissiyhtiön toimitusjohtajana (KONE Oyj pörssitiedote 2.10.2023). Ekonomi Ehrnrooth toimi toimitusjohtajan tehtävässä vuodesta 2014, ja tätä ennen Koneen talousjohtajana vuodesta 2009.
Ehrnroothin eroilmoitus antoi minulle inspiraation tähän blogiin. Kone on suomalaisille tuttu yhtiö, jonka juuret ovat 110 vuoden aikana kasvaneet Suomen maaperästä globaaleille markkinoille. Kone on perinteisesti mielletty Herlinin suvun yhtiöksi, mutta Helsingin pörssissäkin yhtiö on ehtinyt olla vuodesta 1967. Herlinien ote yhtiöstä on silti pysynyt, ja Pekka Herlin (1932–2003) jälkeläisineen ovat toimineet ja toimivat luottamustehtävissä edelleen. Tämä blogiteksti ei kuitenkaan kerro KONE Oyj:stä, Herlinien suvusta eikä edes Henrik Ehrnroothin edeltäjästä Matti Alahuhdasta, vaikka näistä kaikista eittämättä blogitekstin aiheeksi olisikin.
Päätin valottaa tässä blogitekstissä suuresti arvostamani Arvo Tuonosen (1931–2021) elämää ja vaiheita. Ekonomi Arvo Tuononen toimi Koneen talousjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä 1972–1991, sekä tätä ennen konsernissa eri johtotehtävissä vuodesta 1963.
Tuononen oli mukana tekemässä päätöksiä, kun Koneesta tehtiin toden teolla ensimmäinen suomalainen globaali yhtiö. Varsinkin yrityskaupoissa 1970- ja 1980-luvuilla Tuonosen roolia on korostettu, koska hänellä oli kyky arvioida kohdeyhtiöiden tilinpäätösten ja pääoman tuottoasteiden avulla yrityskaupan houkuttelevuutta. 1980-luvulle tultaessa Koneen liikevaihto oli jo kaksi miljardia markkaa ja 11 000 työntekijää 25 eri maassa. 1985 liikevaihto oli kasvanut viiteen miljardiin markkaan ja työntekijämäärä 15 500 henkilöön.
Arvo Tuonosen merkitys Koneen johtamisjärjestelmissä on pidetty edistyksellisenä. Tuonosen vastuulla oli ATK-järjestelmien [sic] kehittäminen, ja hänen tahdostaan Koneelle hankittiin vuonna 1967 IBM 360 -tietokone. Järjestelmä mahdollisti esimerkiksi varastoarvojen seuraamisen lisäksi varaston arvon ohjaamisen ja tuotannon ohjaamisen aivan uudella tasolla, sekä yhtiön divisioonien paremman tilanneseurannan. Tuononen korosti ajantasaisen tilannekuvan merkitystä, ja yhtiölle laadittiin koko konsernin kattava PBC-järjestelmä (Planning, Budgeting, Controlling). On kerrottu, että silloinen johtoryhmä otti oppia Puolustusvoimien johtavilta upseereilta, joiden mukaan vihollisen lisäksi on tunnettava myös omien joukkojen tilanne. Koneessa kiinnitettiin siis markkinoiden ja kilpailijoiden ohella huomiota paljon oman yhtiön tilaan, ja tästä syystä raportointi- ja seurausjärjestelmää on pidetty erittäin edistyksellisenä 1970-luvun Suomessa. Anekdoottina mainittakoon, että Koneen sisäisen raportointijärjestelmän käytäntönä oli antaa edellisen kuukauden tulos viidentenä arkipäivänä. Taloushallinnon työtä tekevänä on perin motivoivaa ajatella, että mikäli suuryhtiö sai tuloksen ulos viidessä päivässä 1970-luvulla, niin eiköhän nykyajan vehkeillä pitäisi pystyä vähintään samaan.
Tohtori Karl-Erik Michelsenin vuonna 2013 julkaistussa Koneen 100-vuotishistoriikissa todetaan: ”Koneen johtamismallin kova ydin oli Arvo Tuonosen kehittämä valvontajärjestelmä, jolla emoyhtiö pystyi kontrolloimaan lähes reaaliajassa yhtymän yksiköiden toimintaa, myyntiä, tuotantoa ja varastoja. Munkkiniemen kartanon tiloihin asennetun IBM-tietokoneen avulla Kone keräsi ja analysoi toimintayksiköiltä saatua taloudellista ja tuotannollista tietoa.”
Tuonosen analyysi oli, että Koneen menestys on perustunut neljään kulmakiveen: luotettava tekniikka, nykyaikaiset tuotantomenetelmät, terve rahoitusmalli ja luotettava raportointi- ja valvontajärjestelmä. Tuononen oli myös vienyt läpi prosessin, jossa Koneen käyttöpääoma käännettiin optimaalisempaan suuntaan yksinkertaisella toimella: Koneen tarjoamat huoltosopimukset laskutettiin kuukauden alussa eikä kuukauden lopussa. Tuonosen kaudella Kone oppi hyödyntämään eri markkina-alueidensa valuuttoja tuotteiden liikkuessa valtiosta toiseen.
Ekonomiksi Tuononen oli valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1955. Sotilasarvoltaan Tuononen oli reservin kapteeni. Eläkkeelle jäätyään Tuononen toimi useiden suomalaisten yhtiöiden hallituksissa. Lama-ajan Suomessa oli käyttöä Tuonosen kokemukselle ja näkemykselle rahoitusrakenteeseen ja tilanneseurantaan liittyen.
Arvo Tuonosen kokemukset saattavat tuntua kaukaisilta. Ilokseni olen kuitenkin havainnut, että samat johtopäätökset, joita Tuononen ja Koneen johtoryhmä teki 1970-luvulla, ovat edelleen tämän päivän liiketoiminnassa relevantteja. Olen itse pestissäni TuKYn taloustoimikunnan puheenjohtajana voinut hyödyntää edellä mainittuja Tuonosen havaintoja esimerkiksi raportointiin ja käyttöpääomaan liittyen. Varsinkin johtamisessa tilannekuvan merkitystä ei voi korostaa liikaa. Menestyksellisiä hankkeita kun johdetaan nykyisyydestä käsin: ei sieltä käsin missä oltiin eilen, ei sieltä käsin missä ollaan huomenna – eikä varsinkaan sieltä käsin missä ei olla koskaan.
Päätän blogin Tuonosen käyttämään sanontaan
”Pakko on paras muusa”.
Lauri Toivola Taloustoimikunnan puheenjohtaja
Lähteet:
Simon, John, and Ilkka, Rekiaro. Koneen ruhtinas: Pekka Herlinin elämä. 1. p. Otava 2010, Helsinki.
Tänään tapahtuu Helsingin Pörssissä, kun Mandatum irtautuu Sammosta ja kaupankäynti näiden yhtiöiden osakkeilla jatkuu erillään. Viime viikon perjantai olikin viimeinen päivä ostaa Sammon osaketta, mikäli tähän yhtiöiden jakautumiseen halusi mukaan. Tänään tässä blogissa avaan hieman tilannetta, mitä siis oikeasti yhtiöille tapahtuu ja minkälaista puhetta jakautumisen ympärillä on pyörinyt. Tarkoituksena myös herättää lukijoissa pientä kiinnostusta osakepoiminnan maailmaan, antaa tietoa kyseisistä yhtiöistä ja myös itse oppia ymmärtämään yhtiöiden liiketoimintaa. Keskitymme nyt vähemmän tunnuslukuihin ja enemmän liiketoiminnan luonteeseen, tulevaisuuteen ja jakautumiseen.
Millaisista yhtiöistä on kyse:
Sampo on pohjoismaiden johtava vakuutustoimintaan keskittynyt yritys ja se toimii pohjoismaissa mm. If ja Topdanmark brändeillä, sekä viimeisimmällä aluevaltauksella Britanniassa Hastings nimellä. Sampo tunnetaan vakaana ja defensiivisenä osinkoyhtiönä, joka löytyy jopa 200 000 yksityissijoittajan salkusta.
Mandatum on Pohjoismainen varainhoitaja ja eläkevakuuttaja. Se on ollut irrallinen osa Sammon uudistunutta strategiaa, jossa yhtiö haluaa keskittyä vain vakuutustoimintaan. Täten on erittäin luonnollista, että Sampo luopuu irtonaisesta palasestaan. Mandatumin liiketoiminnan voi jakaa kahteen edellemainittuun segmenttiin Mandatum Life ja Mandatum Asset management.
Mandatum Life tarjoaa asiakkailleen kattavat vaurastumisen ja varautumisen palvelut. Näihin sisältyy sijoitssidonnaiset vakuutukset ja varainhoito, sijoittamisen palvelut, henkilövakuutukset ja yrityseläke- ja palkitsemisratkaisut. Mandatum on tällä hetkellä Suomen 2. suurin henkivakuuttaja 27% markkinaosuudella. Sijoittaja illassaan 14.9 toimitusjohtaja Petri Niemisvirta näki suuria kasvumahdollisuuksia erityisesti varainhoito sektorilla sekä kasvavalla Suomen markkinalla, että Mandatumille avautuvilla pohjoismaiden markkinoilla. “Tavoitteena on toistaa muissa Pohjoismaissa se, mitä yhtiö on tehnyt Suomessa.”
Mandatum Asset management on omaisuudenhoito yhtiö, joka yhdistää rahastoliiketoiminnan, täyden valtakirjan ja konsultatiivisen varainhoidon palvelut sekä omaisuudenhoitopalvelun. Asset Managementin pääasiakaskuntaan kuuluvat institutionaaliset sijoittajat, sekä Ultra High Net Worth Individual -asiakkaat. Toisena suurena kasvumoottorina Niemisvirta näkee institutionaaliset sijoittajat. Mandatumin kaikkien hallinnoimien varojen summa on jo nyt n. 20,1mrd. (Vrt. Elvi 16,8 mrd, Aktia 13,6 mrd, Capman 5 mrd, eQ 3,8 mrd.)
Jakautuminen avaa ovia:
Tämän päivän jakautumisessa jokainen Sammon osakkeenomistaja saa tililleen yhden Mandatumin osakkeen. Sekä Inderes että OP ovat arvioineet Mandatumin liiketoimintojen arvon olevan n. 10-12% Sammon arvosta. Viime perjantain Sammon päätöskurssilla 40,98€ ja noin 501 600 000 osakkeella sammon markkina-arvo on 20 704 MEUR. Täten Mandatumin arvoksi muodostuisi noin 2,3 miljardia euroa ja kurssin tasoksi asettuisi n. 4,5€. Sammon kurssi taas laskee Mandatumin jättämän loven verran, eli n. 36,40 euroon. Tämä siis teoriassa, mikäli osakkeen hinnan muodostus olisikin näin yksinkertaista.
Mandatumin kurssissa on oletettavissa heiluntaa ensimmäisinä kaupankäyntiviikkoina. Suurta vakuutustoimija Sampoa omistaa moni indeksirahasto ja institutionaalinen sijoittaja, jotka jakautumisessa saadessaan Mandattumin osaketta salkkuunsa, saattavat painaa osakkeen punaiselle. Indeksirahastot joutuvat myymään omistuksiaan, sillä Mandatum ei ole tarpeeksi suuri yritys indekseihin ja suuremmille Eurooppalaisille institutionaalisille sijoittajille. Lisäksi 6,6% osuuden Samposta omistaa valtion sijoitusyhtiö Solidium, jolla ei välttämättä ole halukkuutta pitää pienempää varainhoitajaa valtion salkussa. Myös piensijoittajat saattavat luopua Mandatumin osakkeista, mutta markkinoita piensijoittajien liikkeet harvemmin ohjaa. Tilanne voi kuitenkin avata varsin hyviä pelipaikkoja piensijoittajille, mikäli yhtiöön on uskoa ja kokee pystyvänsä hyödyntämään alkuturbolenssia.
Pidemmällä aikajänteellä yhtiöiden jakautumisen ennakoidaan tuottavan enemmän omistaja-arvoa niin analyytikkojen analyyseissa, kuin sijoitusfoorumien kirjoituksissa. Sammon keskittyessä vakuutustoimintaan Mandatumin varainhoitotoiminta on jäänyt varjoon ja sen kehittäminen potenttiaaliinsa puolitiehen. Omana yhtiönään Mandatum pystyy keskittymään paremmin liikteoimintansa kehittämiseen ja toimimaan vapaammin esimerkiksi epäorgaanisen kasvun rintamalla. Sammosta taas muodostuu entistä varmempi ja ennustettavampi puhdas vakuutusyhtiö.
Orgaanisen ja epäorgaanisen kasvun lisäksi Mandatum haluaa profiloitua hyvänä osingonmaksajana. Listautumistilaisuudessa ja esitteissä Mandatum on lupautunut maksamaan osinkoa 500 miljoonaa euroa kumulatiivisesti 3 vuoden aikana. Tämä tarkottaisi keskimäärin vuosittain 0,33 euroa jokaista osaketta kohden, jolloin arvioidulla 4,5€ osakekurssilla osinkotuotoksi muodostuisi n 7.3%. Tämä alkaa olemaan jo ihan kiitettävä osinkotuotto varsinkin yhdistettynä kasvun mahdollisuuksiin. Sijoittaja voikin siis hakea tuottoa sekä osingon muodossa, mutta myös osakkeen arvonnousun seurauksena.
No mitäs sitten:
Omaan silmään yhtiö näyttää hyvin hoidetulta ja tuottonäkymät ovat hyvät. Jo Sampoa omistavana salkkuun niitä Mandatuminkin osakkeita kilahtaa, mutta gambling-luonteelleni en voi mitään, ja hyvin todennäköisesti tänään tai viimeistään loppuviikkoa kohti tulen Mandatumia ostamaan, mikäli instikoiden myynnit kovasti osaketta painaa. Eikös se vanha viisaus loppupeleissä niin mene, että fiksua olisi vain indekseihin sijoittaa ja että harva sitä indeksiä kuitenkaan osakepoiminnalla voittaa. Noh, minä en lukeudu niihin fiksuihin ihmisiin, mutta on siinä poiminnassa omatkin puolensa: tuleepahan huomattavasti aktiivisemmin seurattua talouden näkymiä ja yhtiöitä ja onhan tämä osakepoiminta huomattavasti kivempaa ja jännempää 😀
Tämän viikon blogivuoro olikin mielenkiintoinen tilaisuus päästä leikkimään sijoitusbloggaria. Kauheasti en tänä(kään) lukukautena keksinyt kirjoittamisaiheita, joten kirjoitin jostain ajankohtaisesta ja itseäni kiinnostavasta aiheesta. Mikäli sijoitusblogit sinua kiinnostavat, itse voisin rohkaista ottamaan seurantaan oman lempparini eli Omavaraisuushaaste nimisen blogin. Blogissa kirjoitetaan markkinoista ja talouden tilanteesta yleisesti, sekä yhtiö- ja listautumisanalyysejä. Pienenä “vastuunvapautuslausekkeena”, blogin tarkoituksena ei ole olla sijoitusneuvo, vaan herättää kiinnostusta osakepoimintaan ja eritoten avata näiden kahden yhtiön tilannetta 🙂
Olin noin viikko sitten Kreikassa TuKY Yacht Clubin purjehdusexcursiolla ja viime vuoden tapaan ennen reissua harmittelin sitä, etten ollut saanut kaikkia tehtäviäni hoidettua etukäteen, joten joutuisin myös Kreikassa murehtimaan niistä. Matka muuttui kuitenkin täyslomaksi siinä vaiheessa, kun puhelimeni putosi mereen heti purjehduksen ensimmäisessä määränpäässä. Sen jälkeen olikin yllättävän helppo todeta, että Suomessa odottavat asiat saavat odottaa vielä viikon pidempään…
Vaikka en ole pitänyt itseäni kovinkaan pahana puhelin- tai someaddiktina, oli viikko ilman puhelinta minullekin yllättävän vaikea. (Niinkin vaikea, että kirjoitan siitä nyt blogia 🙂 ai ideat vähissä? ei kai…) Ironista on myös se, että vaikka olen väittänyt pystyväni elämään ilman puhelinta, oli kyseisen viikon ajan pieni osa persoonaani se, että puhelimeni on meressä. Päätinkin tämän kunniaksi jakaa oman kokemukseni siitä vapaudesta ja tuskasta, jota ilman puhelinta eläminen kohdallani tuotti.
Vaikein asia viikon aikana oli tajuta, kuinka moneen arkiseen asiaan on tottunut käyttämään puhelinta ilman, että sitä on ajatellut sen enempää. Viikon pärjäsi hyvin ilman ig-päivityksiä, mutta oli yllättävän turhauttavaa, kun ei esimerkiksi pystynyt maksamaan velkoja kavereille Mobilepaylla, Googlaamaan itse mitä menussa oleva souvlaki on, tarkistamaan lähimmän ravintolan sijaintia tai tekemään sitä matkavakuutuksen korvaushakemusta. Toki ilman näitä asioita pystyi myös elämään oikein mukavasti ja olin siitä onnellisessa asemassa, että matkalla oli monta kaveria, joiden puhelinta pystyimme tarvittaessa käyttämään. Alkuun kuitenkin kaikki pienetkin asiat, joihin puhelinta olisi tarvinnut, toivat muistutuksen siitä, että se puhelin makaa merenpohjassa jossain päin Poroksen saarta. Ja sekös ärsytti.
Totesin kuitenkin viikon aikana, että aina välillä pintaan nouseva harmitus on vain asennekysymys. Kuinka huonosti asiat voi oikeasti olla, kun saa maata purjeveneen kannella Välimerellä? Hyötynä ilman puhelinta olemiselle oli myös se, että ei itse tarvinnut milloinkaan olla perillä aikatauluista tai seuraavista matkasuunnitelmista vaan seurasin vain niitä, jotka saivat ryhmächatista tarpeelliset infot. Pystyin siis keskittymään matkasta nauttimiseen ja siihen kuuluisaan hetkessä elämiseen (vinkki vitonen tähän väliin: älä kuitenkaan sano puhelimensa juuri mereen pudottaneelle ”mut ainakin voit nyt elää hetkessä”, se ei meinaan helpota).
Loppukaneettina suosittelen kaikille satunnaisia puhelittomia jaksoja. Vaikka et kokisikaan puhelinta haitalliseksi tekijäksi arjessa, on se silti kasvanut useimmilla meistä käsivarren jatkeeksi, ja tekee hyvää välillä kokea maailmaa ilman sitä. Kokemusasiantuntijana voin myös todeta, että kun on tarpeeksi hauskaa, ei edes kaipaa puhelinta. Lisäksi suosittelen myös toimijoiden lukuisia eri excursioita aivan kaikille! Ne ovat loistavia tilaisuuksia ainutlaatuisille oppimiskokemuksille sekä mahdollisuuksia päästä lomalle hektisestä arjesta, mitä ikinä itse haluatkaan kokea.
Kiitos vielä kaikille mukana olleille ihanasta viikosta! Oli kivaa, jopa ilman puhelinta. 😀
