Etäilemisen sietämätön keveys

94 päivää. Sen verran on aikaa toisen periodin päättymiseen ja joululomaan. Tämä rajapyykki katkaisee myös maaliskuusta asti jatkuneen Zoomien ja Moodletenttien tahdittaman etäopiskelukierteen, ainakin nykyisen tiedon valossa.

Ottamatta kantaa siihen, mikä olisi paras malli opiskeluiden järjestämiseen tulevaisuudessa, voin melko varmasti todeta, että valtaosa meistä kaipaa ainakin jossain määrin takaisin Mercatorin pöhinään, hiljaston rauhaan tai Osuuskauppasalin hieman epämukaville penkeille. Etäopiskelussa on ehdottomasti puolensa, eikä aamuluennon seuraaminen ole koskaan ollut helpompaa kuin sohvalla peittoon kääriytyneenä. Ehkä se on jopa liian helppoa, kun oman asunnon hiljaisuudessa väistämättä mieleen hiipii ajatus siitä, että mitä opiskelua se tällainen edes on? Noppia kyllä ropisee NettiOpsuun tasaiseen tahtiin, mutta ilman puuttuvaa palasta, opiskelun sosiaalista puolta, tekeminen saattaa tuntua jatkuvalta yksinäiseltä puurtamiselta. Jaetut ilot ja huolet sekä yhdessä koetut hetket ovat merkittävä osa opiskelukokemusta ja omalta osaltaan ne lisäävät opintojen mielekkyyttä. Etäilyn myötä opiskelun sosiaalinen aspekti kokee väistämättä kolauksen.

Uusille opiskelijoille tilanne on vielä haastavampi. Vanhat rusakot pistävät kaveriporukalla opiskelupiirin pystyyn alta aikayksikön, mutta opintojensa alkutaipaleella oleva pupu olisi ilman globaalia pandemiaakin uuden edessä. Uusi kaupunki, uudet ihmiset ja uudet, erilaiset opinnot. Ja nyt kaikki tämä pitäisi ottaa haltuun kertaheitolla kotisohvalta. 

On hyvä, että innokkaat pupuset ovat saaneet nauttia perehdytysviikosta ja maistaa palan TuKYn perinteistä sekä päässeet tutustumaan toisiinsa haastavasta tilanteesta huolimatta. Vaikka uusia sydänystäviä ei välttämättä vielä ole ehtinyt löytyä, kannustan pupuja ottamaan mallia rusakoista: Ota rohkeasti yhteyttä vaikka naapuriryhmän pitkäkorvaan ja ehdota porukalla opiskelua, tietysti turvallisuustekijät huomioiden. LRYA:n tiliristikoita on mukavampi pohdiskella yhdessä ja samalla elinpiiri laajenee sieltä omalta sohvalta vähän muuallekin.

Harras toive on, että vuodenvaihteen jälkeen yliopistossa elämä palaisi jälleen normaaliin uomiinsa ja uudetkin opiskelijat pääsisivät kokemaan opiskelijan arkea siinä ympäristössä, joka meille muille on jo niin kovin tuttu. Kotoa käsin pupun voi olla vaikea hahmottaa sitä, mitä Mercan puheensorinassa höyryävien kahvien äärellä ei voi olla huomaamatta: TSE:llä muodostamme ison, yhtä köyttä vetävän yhteisön, jossa apua saa aina kysyttäessä. Myös jokainen uusi pupu löytää varmasti oman paikkansa tästä vuosikurssien ja kaveriporukoiden kirjosta.

Onneksi 94 päivää ei ole loputtoman pitkä aika.

Sofia Isolauri

Sosiaalipoliittinen vastaava

Terve Mieli: TuKY-alumnin tarina

Terve Mieli -hanke kerää tarinoita opiskelijoilta ja Turun KY:n alumneilta vertaistueksi osoittamaan, että hankalista ajoista ja asioista on mahdollista päästä yli. Lue alta Milla Anttosen, TuKYH ’14 kv-vastaavan kertomus opiskeluiden aikaisesta uupumuksesta ja masennuksesta.

Milla ottaa keskiviikkona 15.4. Edunvalvontajaoston instatilin haltuunsa ja kertoo stoorissa kokemuksistaan tarkemmin. Voit lähettää Millalle etukäteen kysymyksiä Instagramissa yksityisviestillä @edunvalvontajaosto.

Haluatko jakaa oman tarinasi Terve Mieli -hankkeen ja jokaisen opiskelijamme hyväksi? Ota yhteyttä sopo@tuky.fi tai kopo@tuky.fi

Millan tarina:

Olin ajamassa autolla kotiin, kun yhtäkkiä menin paniikkiin – en osannut enää ajaa, en tiennyt miten autoa ohjataan. Vaistoni huusi minulle, että minun pitäisi kääntää ratti oikealle ja ajaa ojaan hidastamatta 120 kilometrin tuntivauhdista – mitä tahansa, että auton saisi pysäytettyä heti ja pääsisin pois tästä tilanteesta. Onnekseni taakseni sattui juuri tuolloin kääntymään poliisiauto. He ajoivat sattumalta perässäni melkein kotikadulleni asti ja ensimmäinen paniikkikohtaukseni ehti hälvetä. Seuraavan sain jo muutaman päivän päästä. Silloin pelkäsin tukehtuvani – en saanut henkeä. Ilma kulki keuhkoihini, mutta ei sieltä eteenpäin. Pyysin isoveljeäni soittamaan ambulanssin. Onnekseni hän on psykologi ja ymmärsi mistä on kyse. Hän sai minut rauhoittumaan ja lopulta, muutaman viikon jälkeen, hakeutumaan YTHS:lle. Oli aika myöntää, että asiani eivät olleet hyvin.

Vasta hoitoon päästyäni aloin ymmärtää, että se, mitä olin pitänyt normaalina, joskin harmaana ja masentavana elämänäni, ei ollutkaan normaalia. Olin sairas, mieleni oli sairastunut. Minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus, jota olin tietämättäni sairastanut jo usean vuoden ajan ja joka viimein huipentui totaaliseen uupumukseen. Lopulta en pystynyt syömään ja mieleni teki nukkua 24/7 – olin niin väsynyt, että jopa suihkussa käyminen oli minulle fyysisesti raskasta. Aamulla herätessäni aloin jo odottaa seuraavaa hetkeä, jolloin pääsisin joko itkemään tai nukkumaan. Usein itkinkin itseni uneen. Mieltäni olivat jo kauan kalvaneet useat epäterveelliset ajatukset, joita psykologiassa kutsutaan ajatusvääristymiksi – kokemukseni ja ajatukseni vääristyivät, enkä enää osannut ajatella loogisesti. Koin täydellistä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta huolimatta laajoista sosiaalisista piireistäni ja siitä, että kalenterini oli ratkeamaisillaan sosiaalisista menoista. Luulin todella, että ihmiset eivät välittäneet minusta. He olivat ystäviäni säälistä tai koska heillä ei varmaan ollut parempiakaan tuttavuuksia. Koin, ettei kukaan ymmärtänyt minua ja että olin huijari – esitin vahvaa, fiksua ja sosiaalista, vaikka oikeasti olin tyhmä, osaamaton ja huonoa seuraa. En kokenut mielihyvää oikein mistään – en ystävistäni, juhlista, työstä, perheestäni tai koirastani. Päiväni kuluivat miettien ”sitten kun” tai ”jos vain, niin”. Sitten kun valmistuisin, olisin onnellinen. Jos vain jaksan tämän hetken koulun ja työn ja opiskelijajärjestöhommien kanssa, niin olisin energisempi ja iloisempi.

Mieleni oireili useiden vuosien ajan. Edes isäni syöpä tai isoisäni itsemurha, eivät toistuvat itkukohtaukset tai jatkuva väsymys ja kyyninen mieliala saaneet minua pysähtymään ja myöntämään, että en voinut hyvin. Tein 100 tuntia töitä kuukaudessa opintojeni ohella, suoritin vaaditut 60 opintopistettä vuodessa ja kulutin kaiken vapaa-aikani opiskelijajärjestön eri luottamustehtävissä. YTHS:n psykiatri kysyi minulta ensi tapaamisellamme, että enkö ymmärtänyt eläväni kolmen ihmisen elämää kerralla. Nukuin epäsäännöllisesti ja harvoin yli 6 tuntia, join useana päivänä viikossa, tupakoin, enkä harrastanut lainkaan liikuntaa. Ainoat hetket jolloin minulla ei ollut mitään tekemistä kuluivat itkien.

Kun vihdoin uskalsin myöntää itselleni, että tarvitsin apua, alkoivat asiat muuttua. Se ei todellakaan ollut helppoa eikä tapahtunut nopeasti. Soitin YTHS:lle kolme kertaa neljän kuukauden ajan ja joka kerta löin luurin korvaan. Neljännellä kerralla uskalsin varata ajan. Siitäkin kului vielä 7 kuukautta, että menin oikeasti lääkäriin. Pelkkä juttelu psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ei riittänyt. Sain lääkityksen ja pääsin Kelan korvaamaan psykoterapiaan. Aloin käsitellä kaikkia niitä ajatusvääristymiä, joita elämäni oli minulle kasvattanut. Aloin ymmärtää unen, liikunnan ja ravinnon tärkeyden. Levon ja toisaalta sosiaalisen aktiivisuuden merkityksen. Matkani ei ole ollut helppo ja sairastuin uupumukseen toisenkin kerran. Masennus ei koskaan tule täysin katoamaan elämästäni, mutta olen oppinut elämään sen kanssa ja olemaan antamatta sille valtaa. Ennen kaikkea olen oppinut, että onnellisuus ei synny ulkopuolisista asioista tai saavutuksista. Se on arjen pienissä hetkissä ja kiitollisuudessa pienimmistä asioista, jotka yleensä otamme itsestäänselvyyksinä. Näen nyt enemmän asioiden hyviä puolia kuin synkkiä. Vaikeinta oli myöntää itselleni, että tarvitsin lääketieteellistä apua ja ettei se tarkoita pettymystä, huonommuutta tai heikkoutta. Toiseksi vaikeinta oli oikeasti hakea apua. Mutta parasta oli, kun vihdoin uskalsin tehdä sen.

– Milla Anttonen, Turun KY:n kv-vastaava ’14

Terve Mieli: Anonyymiä ryhmäkeskustelua kuntalaisille

Terve Mieli: Anonyymiä ryhmäkeskustelua kuntalaisille

Terve Mieli -projekti haluaa tarjota matalan kynnyksen keskustelumahdollisuuden ja opiskelijoiden keskinäistä vertaistukea Turun KY:n jäsenistölle. Tätä varten Turun KY:lle on perustettu oma sivu Tukinettiin, joka mahdollistaa moderoidut, anonyymit ryhmäkeskustelut erilaisten aiheiden ympärillä. 

Käy tästä tutustumassa TuKYn sivuun Tukinetissä: https://tukinet.net/toimijat/turun-ky/ 

Chatissa pääset keskustelemaan luottamuksellisesti ja tasavertaisena muiden kanssa ilman huolta tunnistamisesta. Chattien aiheet ovat hyvin vapaita: mm. opinnot, opiskelijaelämä, TSE, arjen ilot ja huolet sekä jaksaminen ja mielenterveys. Keskustelu ei siis suinkaan ole tarkoitettu ainoastaan jaksamisongelmien tai mielenterveyden läpi käymiseen, vaan ihan kaikelle, mitä opiskelijan elämään mahtuukaan! Mukaan keskusteluun ovat tervetulleita kaikki kertomaan kuulumisiaan vuosikurssista, huolista tai niiden puutteesta tai mielenkiinnon kohteista riippumatta.

Edunvalvontajaosto aloittaa kokeiluna chattien pyörittämisen viikoittain ja jos chatit keräävät suosioita, on niiden määrää jatkossa mahdollista lisätä. Ensimmäinen chatti järjestetään jo tiistaina 24.3. klo 16-17.30 ja mukaan voi hypätä missä vaiheessa keskustelua vain. Jos yksinäinen karanteenielämä kyllästyttää, seinät tuntuvat kaatuvan päälle tai muuten vain on tylsää, tule mukaan chattailemaan muiden kuntalaisten kanssa! Chattiin pääsee mukaan kirjautumatta sivustolle, joten liittyminen on helppoa. On kuitenkin huomattava, että keskusteluun voivat täten liittyä myös muut kuin Turun KY:n jäsenet.

Varaa kalenteristasi tiistai-iltapäiväksi puolitoistatuntinen ja tule anonyymisti käymään läpi kuntalaisten karanteenikuulumiset!

TuKY hakee tukiopiskelijoita Terve Mieli-hankkeeseen

Haemme Terve Mieli-hankkeeseen tukiopiskelijoita!

Tukiopiskelijan roolina on olla matalan kynnyksen tukena kanssaopiskelijoille. Kaikille opiskelijoille tarjotaan sekä kannustetaan hyödyntämään mahdollisuus olla luottamuksellisesti yhteydessä, mikäli asiat arjessa painavat. Toivomme erityisesti sinulta kiinnostusta ihmisten kanssa toimimiseen, avointa asennetta sekä hyvää sosiaalista pelisilmää.  Osaat myös kunnioittaa tehtävän luottamuksellisuutta.

Voit myös tutustua nykyisiin tukiopiskelijoihin osoitteessa tuky.fi/etusivu/opiskelu/jaksaminen/

Hae tehtävään 1.3. mennessä lyhyellä vapaamuotoisella hakemuksella, osoitteeseen sopo@tuky.fi. Edunvalvontajaosto EVA pitää hakijoille lyhyen tapaamisen hakuajan päätyttyä.

Hyvä että jalkakäytävällä edes pysytään…

“Pidä kiinni hei mua, niin mä pitää voin sua. Kyllä kaverilta pitää aina saada tukea” sanailee TikTak vuosituhannen alun hittibiisissään Hengaillaan. 

Ja totta joka sana, sillä mihin päätyisimmekään ilman ihmisiä, jotka jakavat valituksen aiheemme Mercatorin lasikaton alla pupusyksyn tkmy ykkösestä kandiin, menyihin ja aina graduahdistukseen asti? Vertaistuki on paras ja ehkä tärkein asia, jonka saamme uppoutuessamme omaan kuplaamme koulussa ja jopa vapaa-ajallakin. Kaverit kulkevat vierellämme iltapäivän ryhmätyötapaamisista haalaribileiden jatkoille ja seuraavan aamun kollektiiviseen vuosikurssikrapulaan Osuuskauppasalissa. Ja kuten biisissäkin huomautetaan, on tosiystävyys vastavuoroista ja pyyteetöntä. Apua uskaltaa pyytää, kun tietää, että vielä tulee tilaisuus, jossa pääse itse pelastamaan kaverin kiipelistä.

Eräästä asiasta rohkenen kuitenkin olla eri mieltä TikTakin kanssa: “Hei me heilutaan taas, mutta ei me kaaduta.” Tosiasiassa elämässä tulee vastaan myös kaatumisia, niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Sitä varten ovat jälleen ystävät, jotka nostavat meidät ylös. Tietysti vasta sen jälkeen, kun he ovat ensin nauraneet makeasti kompuroinnillemme.

Onko sinulla ystävä, joka on aina tukenasi, kun elämä heittelee? Siis todellinen Tosiystävä? Henkilö, jolle voit kertoa huolista ja joka auttaa jaksamaan, kun koulustressi lyö vasten kasvoja. Ilmianna Tosiystäväsi perusteluiden kera 9.2. mennessä tällä lomakkeella https://forms.gle/xUES2RXAwPkMJEjRA . Edunvalvontajaosto ja Terve Mieli -projekti haluavat viime vuoden tapaan huomioida nämä arjen sankarit Tosiystävä-haalarimerkeillä.

Ps. Olethan käynyt tutustumassa TuKYn nettisivujen uuteen Jaksaminen-osioon, osoittessa: https://www.tuky.fi/etusivu/opiskelu/jaksaminen/

Sivulta löytyy tietoa ja erilaisia tahoja, joista saa apua, kun oma tai kaverin jaksaminen on koetuksella, oli syy mikä hyvänsä.

Sofia Isolauri
Sosiaalipoliittinen vastaava