KONE Oyj:n pitkäaikainen toimitusjohtaja Henrik Ehrnrooth ilmoitti maanantaina 2.10.2023 jättävänsä tehtävän hissiyhtiön toimitusjohtajana (KONE Oyj pörssitiedote 2.10.2023). Ekonomi Ehrnrooth toimi toimitusjohtajan tehtävässä vuodesta 2014, ja tätä ennen Koneen talousjohtajana vuodesta 2009.
Ehrnroothin eroilmoitus antoi minulle inspiraation tähän blogiin. Kone on suomalaisille tuttu yhtiö, jonka juuret ovat 110 vuoden aikana kasvaneet Suomen maaperästä globaaleille markkinoille. Kone on perinteisesti mielletty Herlinin suvun yhtiöksi, mutta Helsingin pörssissäkin yhtiö on ehtinyt olla vuodesta 1967. Herlinien ote yhtiöstä on silti pysynyt, ja Pekka Herlin (1932–2003) jälkeläisineen ovat toimineet ja toimivat luottamustehtävissä edelleen. Tämä blogiteksti ei kuitenkaan kerro KONE Oyj:stä, Herlinien suvusta eikä edes Henrik Ehrnroothin edeltäjästä Matti Alahuhdasta, vaikka näistä kaikista eittämättä blogitekstin aiheeksi olisikin.
Päätin valottaa tässä blogitekstissä suuresti arvostamani Arvo Tuonosen (1931–2021) elämää ja vaiheita. Ekonomi Arvo Tuononen toimi Koneen talousjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä 1972–1991, sekä tätä ennen konsernissa eri johtotehtävissä vuodesta 1963.
Tuononen oli mukana tekemässä päätöksiä, kun Koneesta tehtiin toden teolla ensimmäinen suomalainen globaali yhtiö. Varsinkin yrityskaupoissa 1970- ja 1980-luvuilla Tuonosen roolia on korostettu, koska hänellä oli kyky arvioida kohdeyhtiöiden tilinpäätösten ja pääoman tuottoasteiden avulla yrityskaupan houkuttelevuutta. 1980-luvulle tultaessa Koneen liikevaihto oli jo kaksi miljardia markkaa ja 11 000 työntekijää 25 eri maassa. 1985 liikevaihto oli kasvanut viiteen miljardiin markkaan ja työntekijämäärä 15 500 henkilöön.
Arvo Tuonosen merkitys Koneen johtamisjärjestelmissä on pidetty edistyksellisenä. Tuonosen vastuulla oli ATK-järjestelmien [sic] kehittäminen, ja hänen tahdostaan Koneelle hankittiin vuonna 1967 IBM 360 -tietokone. Järjestelmä mahdollisti esimerkiksi varastoarvojen seuraamisen lisäksi varaston arvon ohjaamisen ja tuotannon ohjaamisen aivan uudella tasolla, sekä yhtiön divisioonien paremman tilanneseurannan. Tuononen korosti ajantasaisen tilannekuvan merkitystä, ja yhtiölle laadittiin koko konsernin kattava PBC-järjestelmä (Planning, Budgeting, Controlling). On kerrottu, että silloinen johtoryhmä otti oppia Puolustusvoimien johtavilta upseereilta, joiden mukaan vihollisen lisäksi on tunnettava myös omien joukkojen tilanne. Koneessa kiinnitettiin siis markkinoiden ja kilpailijoiden ohella huomiota paljon oman yhtiön tilaan, ja tästä syystä raportointi- ja seurausjärjestelmää on pidetty erittäin edistyksellisenä 1970-luvun Suomessa. Anekdoottina mainittakoon, että Koneen sisäisen raportointijärjestelmän käytäntönä oli antaa edellisen kuukauden tulos viidentenä arkipäivänä. Taloushallinnon työtä tekevänä on perin motivoivaa ajatella, että mikäli suuryhtiö sai tuloksen ulos viidessä päivässä 1970-luvulla, niin eiköhän nykyajan vehkeillä pitäisi pystyä vähintään samaan.
Tohtori Karl-Erik Michelsenin vuonna 2013 julkaistussa Koneen 100-vuotishistoriikissa todetaan: ”Koneen johtamismallin kova ydin oli Arvo Tuonosen kehittämä valvontajärjestelmä, jolla emoyhtiö pystyi kontrolloimaan lähes reaaliajassa yhtymän yksiköiden toimintaa, myyntiä, tuotantoa ja varastoja. Munkkiniemen kartanon tiloihin asennetun IBM-tietokoneen avulla Kone keräsi ja analysoi toimintayksiköiltä saatua taloudellista ja tuotannollista tietoa.”
Tuonosen analyysi oli, että Koneen menestys on perustunut neljään kulmakiveen: luotettava tekniikka, nykyaikaiset tuotantomenetelmät, terve rahoitusmalli ja luotettava raportointi- ja valvontajärjestelmä. Tuononen oli myös vienyt läpi prosessin, jossa Koneen käyttöpääoma käännettiin optimaalisempaan suuntaan yksinkertaisella toimella: Koneen tarjoamat huoltosopimukset laskutettiin kuukauden alussa eikä kuukauden lopussa. Tuonosen kaudella Kone oppi hyödyntämään eri markkina-alueidensa valuuttoja tuotteiden liikkuessa valtiosta toiseen.
Ekonomiksi Tuononen oli valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1955. Sotilasarvoltaan Tuononen oli reservin kapteeni. Eläkkeelle jäätyään Tuononen toimi useiden suomalaisten yhtiöiden hallituksissa. Lama-ajan Suomessa oli käyttöä Tuonosen kokemukselle ja näkemykselle rahoitusrakenteeseen ja tilanneseurantaan liittyen.
Arvo Tuonosen kokemukset saattavat tuntua kaukaisilta. Ilokseni olen kuitenkin havainnut, että samat johtopäätökset, joita Tuononen ja Koneen johtoryhmä teki 1970-luvulla, ovat edelleen tämän päivän liiketoiminnassa relevantteja. Olen itse pestissäni TuKYn taloustoimikunnan puheenjohtajana voinut hyödyntää edellä mainittuja Tuonosen havaintoja esimerkiksi raportointiin ja käyttöpääomaan liittyen. Varsinkin johtamisessa tilannekuvan merkitystä ei voi korostaa liikaa. Menestyksellisiä hankkeita kun johdetaan nykyisyydestä käsin: ei sieltä käsin missä oltiin eilen, ei sieltä käsin missä ollaan huomenna – eikä varsinkaan sieltä käsin missä ei olla koskaan.
Päätän blogin Tuonosen käyttämään sanontaan
”Pakko on paras muusa”.
Lauri Toivola
Taloustoimikunnan puheenjohtaja
Lähteet:
Simon, John, and Ilkka, Rekiaro. Koneen ruhtinas: Pekka Herlinin elämä. 1. p. Otava 2010, Helsinki.
KONE Oyj Pörssijulkaisu 2.10.2023: https://www.kone.com/fi/uutiset-ja-taustat/tiedotteet/sisapiiritieto–koneen-toimitusjohtaja-henrik-ehrnrooth-jattaa-yhtion-vuoden-2024-ensimmaisen-vuosipuoliskon-aikana-2023-10-02.aspx
KONE Oyj Historia: https://www.kone.com/fi/yhtio/historia/
Arvo Tuonosen muistokirjoitus, Helsingin Sanomat 6.6.2021: https://www.hs.fi/muistot/art-2000008024943.html