Kulttuuri- ja perinnevastaavan pestin näkyvin osa on Kulttuurijaoston puheenjohtajuus, mutta monelta jää pimentoon kaikki muu mitä tapahtuu kulisseissa. Pestin vastuualueelle kuuluu myös kulttuurisektorin projektit, kuten Speksi ja vuosijuhlat, vujukauden avajaiset (yhdessä Sopon kanssa), yhdistymisen vuosipäivän järkkäilyt, vujuviikon juhlakokouksen järkkääminen, huomionosoitustoimikunnassa istuminen, sekä tänä vuonna muut juhlavuoden tuomat projektit noin muutaman mainitakseni. Jaksoitko edes lukea tänne asti?
Oma vuoteni kulttuuri- ja perinnevastaavana on opettanut minulle hurjasti siitä, mihin oma kapasiteetti riittää, millainen olen parhaimmillani ja millainen huonoimmillani. Pestin ohessa olen käynyt töissä sekä yrittänyt edistää koulujuttuja. Voi varmaan arvata, että jostain on pitänyt joustaa, että jaksaminen riittää. Eikai suuruudenhulluudesta voi syyttää ketään muuta kuin itseään 😀
On tuntunut tosi vaikealta koittaa händlätä kaikkea yhtä aikaa, ja vielä vaikeampaa suoriutua jokaisessa vähintään kiitettävästi. Koen, että kulttuurisektorilla on otettu edistysaskelia tänäkin vuonna, mutta moneen kehityskohtaan on jätetty tarttumatta, kun on pitänyt yrittää parhaansa jotta suoriutuu ihan arkisistakin tehtävistä. Tämän homman pitäisi olla ihan super hauskaa, miksi siis tuntuu näin pahalta?
Halvakauden lähestyessä minulla onkin kehotus kaikille, jotka ovat kiinnostuneet hakemaan TuKYn toimintaan. Todellakin kannattaa hakea mukaan (tämä on oikeasti ihan super hauskaa), mutta ole samalla armollinen itsellesi! Jos on monta rautaa tulessa yhtä aikaa, niin joku homma kärsii väkisinkin. Ei siis pidä asettaa itselle liian suuria odotuksia siitä, että kaikissa asioissa pystyy olemaan 100% inessä. TuKY -hommat ovat ainutlaatuinen mahdollisuus päästä oppimaan uutta ja haastamaan itseään, kannattaa siis tarttua näihin mahdollisuuksiin ja antaa itsensä nauttia siitä täysillä, ilman että on suuret paineet suorittaa kaikkea muuta yhtä aikaa yhtä hyvin.
Koen että minun vuoteni hallituksessa olisi ollut vieläkin antoisampi, jos olisin antanut itseni nauttia siitä täysin siemauksin stressaamatta liikaa kaikesta muusta. Kannustan siis kaikkia uusia innokkaita hakijoita tulevassa pestissään elämään hetkessä ja ottamaan oma jaksaminen huomioon extra nakkihommia ottaessa. Siitä tulee elämäsi parasta aikaa! <3
Viime viikot ovat olleet oman TuKY-aikani kiireisimpiä mutta ehdottomasti myös hienoimpia. Ajankohtaisten asioiden suuresta määrästä johtuen, ajattelin kirjoittaa tänne blogiin perinteisen “What you been up to?” -tyylisen tekstin, eli kerron viime aikojen touhuista ja aktiviteeteista.
Orientaatioviikko oli tänäkin vuonna äärimmäisen hauska. Oli mukava tavata kaikkia uusia pupuja ja erityisen paljon nautin kaikista mukavista ja uteliaista keskusteluista mitä tuli teidän pupujen kanssa käytyä. Syyskuun alussa uusi lukuvuosi lähti toden teolla käyntiin, ja tuolla ensimmäisellä viikolla hallituksen kanssa mm. koulutimme uudet toimijat TuKYn käytäntöihin, olimme vieraana Merkantila Klubbenin eli Åbo Akademin kauppiksen opiskelijajärjestön Gulisintagningissa, sekä olin itse myös kolmessa TuKYn järjestämässä tapahtumassa tuon viikon aikana.
Pidän hallituksen puheenjohtajana säännöllisesti kahdenkeskisiä “kehityskeskusteluja” pöytäkunnan jäsenille, joita oli tällä kertaa kalenterissa runsaasti syyskuun toisella ja kolmannella viikolla. Samoilla viikoilla osallistuin myös Turun Seudun Ekonomien hallituksen kokoukseen, TuKY Tapahtumat Oy:n hallituksen kokoukseen, TuKYn taloustoimikunnan kokoukseen, Turun Seudun Ekonomien opiskelijaedustajien ja pääsektorin lounaalle, TSE-Mentor hankkeen järjestäjätahojen kokoukseen sekä lounaalle Turun kauppakorkeakoulun johtoryhmän kanssa. Lisäksi sparrailin useiden pöytäkuntalaisten kanssa pienemmissä kokouksissa, joissa valmistelimme esimerkiksi viestintäsektorin pestijakoa tulevaisuudessa.
Oman vuoden kohokohtiini menee ehdottomasti myös syyskuun kolmannen viikon Pupujaiset, jossa pupujen kastaminen kyltereiksi paloauton katolla jää varmasti ikuisesti mieleeni. Kiitos siitä teille pupuille <3! Ylipäätään on ollut mahtavaa tutustua niin moniin uusiin ihmisiin syksyn aikana ja käydä mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia keskusteluja erilaisiin yhteisöömme liittyviin asioihin liittyen.
Turun KY:n syyskokoukseen on tämän tekstin julkaisupäivänä tasan kolme viikkoa. Vaikka monille syyskokous näyttäytyy lähinnä uuden hallituksen valintana, pitää nykyisten luottamushenkilöiden myös valmistella paljon ensi vuotta koskevia dokumentteja syyskokouksessa esiteltäviksi. Jo aikaisin syyskuun puolella aloitimme hallituksen kanssa valmistelemaan ensi vuoden toimintasuunnitelmaa. Taloustoimikunnan puheenjohtajamme Leevi aloitti seuraavan vuoden talousarvion valmistelun jo elokuun puolella, ja sekin dokumentti on jo viimeistelyä vaille valmis esiteltäväksi syyskokoukselle. Näiden lisäksi on syyskokoukseen tulossa monia muita dokumentteja hyväksyttäviksi, jotka tullaan lähettämään jäsenistölle sähköpostitse syyskokouskutsussa vähintään viikkoa ennen itse kokousta.
Edellisen parin viikon aikana dokumenttien valmistelu on kiihtynyt ja ”tetris” erilaisten ongelmien ratkaisusta pöytäkunnan kanssa jatkunut. Viime viikolla pääsin myös avaamaan vuosijuhlakauden perinteisissä vuosijuhlakauden avajaisissa, ja torstaina tapasimme Suomen muiden kylteripuheenjohtajien kanssa Tampereella sekä osallistuimme Hämeenkadun Approjen kutsuvierastilaisuuteen. Päivän kokouksessa käsittelimme mm. kauppatieteiden opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden kyselytuloksia, Suomen Ekonomien vuoden 2026 vuosisuunnitelmaa sekä Suomen Ekonomien hallituksen nimitystoimikunnan jäseniä. Kiinnostavia ja hyvin ajankohtaisia asioita myös Suomen Ekonomien puolella siis!
Vaikka yllä kuvailtu syksy kuulostaakin kiireiseltä, on aikaa jäänyt myös syksystä nautiskelulle. Samalla on päässyt sivusta seuraamaan kun pöytäkuntalaiset haastavat itseään ja onnistuvat omien jaostojen ja asiantuntijaelimiensä kanssa.
Vielä pari kuukautta vuotta jäljellä ja loppuhuipennus edessä. Ensi vuonna onkin tarkoitus keskittyä taas opintojen edistämiseen, jotta ei tarvitsisi aina kuunnella kuittailua niiden edistymisen hitaudesta:)
Syyskuu lähenee loppuaan, puputapahtumat alkavat olla taputeltuna ja omakin aikataulu helpottaa viimein sen verran, että kerkeän opiskella.
Tänäkin syksynä Turun kauppakorkeakoulussa aloitti noin 150 kansainvälistä opiskelijaa ja heidän integroimisensa osaksi meidän yhteisöämme on ollut työläs, mutta palkitseva projekti. Suurimmalla osalla heistä on tutorit toisista tiedekunnista, ja tämän vuoksi olenkin joutunut työstämään tapoja, joilla saada heille kaikille tarvittavat tiedot meidän toiminnastamme sekä tapahtumistamme, jotta myös heidän opiskelukokemuksensa olisi ikimuistoinen Turussa.
Olenkin viikoittain ilmoitellut heille tulevista tapahtumista sekä lipunmyynneistä, jotta heillä olisi tasavertainen mahdollisuus osallistua meidän tapahtumiimme. Aurasouduissa useamman kansainvälisen opiskelijan porukka tulikin kiittelemään tekemästäni työstä ja kyllähän siinä jopa tällaisen vanhan jäärän sydän heltyi kiitoksesta.
Syksyllä alkanut uusi kansainvälinen kandidaattilinja aiheutti alkuvuodesta melkoisesti päänvaivaa niin minulle kuin muullekin hallitukselle. Käänsimme hallituksemme kanssa kaikki dokumenttimme englanniksi, valmistauduimme kansainvälisten opiskelijoiden saapumiseen sekä orientaatioon ja pyrimme mahdollistamaan heille samanlaiset mahdollisuudet hakea mm. jaostoihimme sekä asiantuntijaelimiin kuin kotimaisilla opiskelijoillamme on.
Vuoden aikana on syntynyt paljon ideoita siitä, miten toimintaa voisi kehittää jatkossa. Toivon, että kykenemme tulevina vuosina parantamaan prosessia entisestään ja pysymään edistyksellisimpänä kauppiksena Suomessa.
Vaikka työmäärä on välillä tuntunut suurelta, on ollut palkitsevaa nähdä sen kantavan hedelmää. Juuri nämä hetket muistuttavat, miksi tätä kaikkea tekee.
Kansainvälisin terveisin,
Samuli Koskenneva Kansainvälisten asioiden vastaava
Onko sinunkin sähköpostilaatikkosi täyttynyt lukemattomista avaamattomista ulkohousuista, vai uikkarikasoista, vai mitä ulkkarikutsuja ne nyt olivatkaan? Ja miksi tämä Silja Kinnunen pitää minuun tiheämmin yhteyttä, kuin oma äitini?
No, ei se Silja sinua kiusatakseen pommita. Saatat nimittäin antaa opiskeluelämäsi ikimuistoisimman seikkailun lipua ohi jättämällä tuon viestin avaamatta. Tampere, Vaasa, Oulu, Lappeenranta, tai ihan mikä kaupunki sinua kutsuukaan, älä pelkää hypätä tuntemattomaan, saatat jopa jäädä tähän touhuun koukkuun!
Sainkin jo orientaatioviikolla monen pupun kanssa jutustella ulkkaroinnista, ja kertoa omia parhaita ulkkarointimuistojani, mutta miltei kaikkia keskusteluja yhdisti sama, mutta erittäin validi kysymys: mitä ihmettä se ulkkarointi oikein on?
Pähkinänkuoressa, ulkkaroidessa lähdet edustamaan Turkua johonkin toiseen kaupunkiin opiskelijatapahtumaan. NESUn kohdalla tämä tarkoittaa osallistumista toisen kylterikaupungin sitseille. Sitseillä saat halutessasi levittää turkulaista ilosanomaa oman proggiksen, eli ohjelmanumeron muodossa, jonka voit pitää yhdessä muiden turkulaisten ulkkareiden kanssa.
Jösses, kuulostaapa kalliilta lystiltä! No, ei suinkaan. Sitsilipun lisäksi tästä ei koidu sinulle muita kustannuksia, kuin matkat, sillä tarvittaessa paikallinen NESU-järjestö majoittaa sinut täysin ilmaiseksi!
Ulkkarointi on mitä oivin tapa tutustua uusiin ihmisiin ja luoda kaupunki- ja jopa maarajoja ylittäviä verkostoja. Sitsaaminen ei suinkaan ole täysin samanlaista jokaisessa kaupungissa, vaan perinteet ja käytännöt ovat jokaisessa kaupungissa oman näköisensä.
Joten, jospa siis ensi kerralla tämän salamyhkäisen ulkkarikutsun saapuessa postilaatikkoosi, anna sille mahdollisuus ja katso, minne se voi sinut johdattaa! Voin oman kokemukseni kautta taata, että sen jälkeen olet vähintäänkin unohtumattoman kokemuksen ja uusien tuttavuuksien verran rikkaampi!
Syksy on lähtenyt vauhdilla käyntiin, ja sama meno näkyy myös Montun baarissa. On ollut ihanaa nähdä uusien pupujen intoa, vaihtaa kuulumisia tiskin yli ja päästä täyttelemään pupupasseja.
Noin puolivuotta baarimestarin saappaissa on nyt takana, ja se on ollut täynnä kokemuksia, oppimista ja monia ikimuistoisia iltoja. Viime viikolla järjestetyt harkkasitsit ovat hyvä esimerkki siitä, miten Monttu elää opiskelijoiden mukana. Yhtenä iltana se on perinteinen sitsipaikka, seuraavana päivänä taas meidän kaikkien rakastama opiskelijaravintola. On hienoa nähdä, miten Monttu onnistuu kerta toisensa jälkeen tarjoamaan puitteet erilaisille tapahtumille ja tunnelmille.
Ensimmäiset kuusi kuukautta pestissä ovat menneet pitkälti arkeen ja baariin tutustuessa. Kun perustekeminen alkaa olla hallussa, katse kääntyy yhä enemmän kehittämiseen. Miten voisimme kasvattaa after work -konseptia? Millaisia uusia ideoita markkinointiin voisi tuoda? Entä miten varmistetaan, että Monttu on jatkossakin paikka, josta kaikki opiskelijat voivat olla ylpeitä? Näitä kysymyksiä pyörittelen innolla ja kuuntelen mielelläni myös kuntalaisten ajatuksia ja kehitysehdotuksia. Älkää siis epäröikö nykäistä hihasta!
Baarimestarina saan olla mukana kulissien takana ja nähdä, miten paljon työtä Montun tapahtumien eteen tehdään. Onnistunut ilta ei synny itsestään, vaan sen mahdollistaa tapahtuman järjestäjät, motivoitunut baaritiimi ja opiskelijat, jotka tuovat paikalle energian ja tunnelman. Tästä kaikesta olen valtavan kiitollinen.
Nyt katse on kuitenkin eteenpäin, kohti uusia tapahtumia ja haasteita. Jokainen tapahtuma kertoo oman luvun Montun historiassa, ja historiaa on kertynyt jo vuosikymmenten ajan. Vau! Niin hienoa olla mukana luomassa näitä tapahtumia, jotka tekevät Montusta merkityksellisen ja muistuttavat siitä, miksi opiskelijakulttuuri on niin vahva osa TSE:n arkea.
Toivon näkeväni mahdollisimman monet teistä Montussa myös jatkossa, yhdessä tekemässä uusia muistoja.
Syyskuu on jo pyörähtänyt käyntiin ja paluu opintojen pariin on tosiasia. Alkusyksy tuntuu monelle aikamoiselta pyöritykseltä – pupuilla pää pyörii uusien naamojen ja tapahtumien vauhdissa, kun taas rusakoilla stressi kasvaa raporttien ja palautusten kanssa. Ja kun joka illalle löytyy joku tapahtuma, mutta deadlinet kolkuttavat jo ovelle, niin johan siinä keskittymiskyky pistetään testiin. Jos kalenteriin mahtuu vielä töitä opintojen lisäksi, niin voi melkein onnitella itseään multitaskauksen mestariksi.
Mutta se suuri kysymys kuuluu: miten tästä pitäisi muka selvitä hengissä?
Turun KY:n tapahtumakalenteri on kuin buffet-pöytä – jokaiselle löytyy jotakin, mutta kaikkea ei ehkä kannata haukata kerralla. Suosittelen kurkkaamaan tarjontaa ja testaamaan, mikä tuntuu omalta. Vapaa-ajan ja opiskelujen tasapaino ei nimittäin ole mikään helppo nakki. Pupusyksyn kokeneena voin rehellisesti todeta, että homma oli aikamoista säätämistä – ja kyllä, muutama vuosi myöhemminkin se on edelleen välillä yhtä taiteilua. Ajanhallinta on vähän kuin hampaan poraus: kukaan ei sitä oikeasti rakasta, mutta jossain vaiheessa se vaan on pakko tehdä.
Miten sitten pysyä kasassa seuraavat kuukaudet?
No, ensimmäiseksi: hengitä. Oikeasti. Sitten pysähdy miettimään, mikä on sulle tärkeintä ja mistä saat energiaa. Kaikkea ei tarvitse tehdä, mutta jotkut jutut pitää vain purra läpi, vaikka hammasta kiristellen. Kalenteri on tähän hommaan ihan paras apuväline. Jos olet tarkka aikatauluttaja, voit merkitä sinne, vaikka minuutin välein, mitä milloinkin teet ja milloin lähdet iltamenoihin. Jos taas olet enemmän fiilispohjalla eläjä, tee viikoittainen To Do -lista ja ruksaa sieltä pari asiaa kerrallaan. Jos tällä hetkellä tuntuu siltä, että seuraavat kaksi kuukautta menee stressipallona pomppiessa, niin hei, ei hätää. Ota pieni tauko ja katso kokonaisuutta: tärkeintä on kuitenkin nauttia opiskeluvuosista eikä vain selviytyä niistä. Varaa siis aikaa myös itsellesi – koska kun sä jaksat, niin jaksaa se kalenterikin.
