Syyskuu on jo pyörähtänyt käyntiin ja paluu opintojen pariin on tosiasia. Alkusyksy tuntuu monelle aikamoiselta pyöritykseltä – pupuilla pää pyörii uusien naamojen ja tapahtumien vauhdissa, kun taas rusakoilla stressi kasvaa raporttien ja palautusten kanssa. Ja kun joka illalle löytyy joku tapahtuma, mutta deadlinet kolkuttavat jo ovelle, niin johan siinä keskittymiskyky pistetään testiin. Jos kalenteriin mahtuu vielä töitä opintojen lisäksi, niin voi melkein onnitella itseään multitaskauksen mestariksi.
Mutta se suuri kysymys kuuluu: miten tästä pitäisi muka selvitä hengissä?
Turun KY:n tapahtumakalenteri on kuin buffet-pöytä – jokaiselle löytyy jotakin, mutta kaikkea ei ehkä kannata haukata kerralla. Suosittelen kurkkaamaan tarjontaa ja testaamaan, mikä tuntuu omalta. Vapaa-ajan ja opiskelujen tasapaino ei nimittäin ole mikään helppo nakki. Pupusyksyn kokeneena voin rehellisesti todeta, että homma oli aikamoista säätämistä – ja kyllä, muutama vuosi myöhemminkin se on edelleen välillä yhtä taiteilua. Ajanhallinta on vähän kuin hampaan poraus: kukaan ei sitä oikeasti rakasta, mutta jossain vaiheessa se vaan on pakko tehdä.
Miten sitten pysyä kasassa seuraavat kuukaudet?
No, ensimmäiseksi: hengitä. Oikeasti. Sitten pysähdy miettimään, mikä on sulle tärkeintä ja mistä saat energiaa. Kaikkea ei tarvitse tehdä, mutta jotkut jutut pitää vain purra läpi, vaikka hammasta kiristellen. Kalenteri on tähän hommaan ihan paras apuväline. Jos olet tarkka aikatauluttaja, voit merkitä sinne, vaikka minuutin välein, mitä milloinkin teet ja milloin lähdet iltamenoihin. Jos taas olet enemmän fiilispohjalla eläjä, tee viikoittainen To Do -lista ja ruksaa sieltä pari asiaa kerrallaan. Jos tällä hetkellä tuntuu siltä, että seuraavat kaksi kuukautta menee stressipallona pomppiessa, niin hei, ei hätää. Ota pieni tauko ja katso kokonaisuutta: tärkeintä on kuitenkin nauttia opiskeluvuosista eikä vain selviytyä niistä. Varaa siis aikaa myös itsellesi – koska kun sä jaksat, niin jaksaa se kalenterikin.
Jos Elämää miettii elokuvana, olemme kukin oman elokuvamme päähenkilö ja seuraamme tarinaa siitä päähenkilön perspektiivistä. Katsojillemme, eli muille kuntalaisille, kollegoillemme tai ystävillemme, juoni ja tarkastelukulma on kuitenkin toinen ja me esitämme heidän tarinoissaan vain jotain sivurooleista. Esim. yhdistyksen puheenjohtaja voi nähdä itsensä action-leffan supersankarina, joka pelastaa kaikki, kun taas kuntalaisen perspektiivistä hän voi olla se lastentarinan lohikäärme, jonka kohtaamista kannattaa aina välttää.
Prosesseja ja toimintatapojamme kehittäessä on kriittisen tärkeää pystyä tarkastelemaan kokonaisuuttaa ikään kuin elokuvan ohjaajan näkökulmasta, helikopteriperspektiivistä. Prosessien ja yhteisten toimintatapojen kehittäminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista. Määritetään yhteinen tavoite, sovitaan tapa toimia, toimitaan sen mukaan, arvioidaan kuinka hyvin menee ja muokataan kertyneen opin perusteella.
Käytännössä siihen liittyy kuitenkin monenlaisia haasteita. Ylempitaho voi kokea, että hän näkee kokonaisuuden, mutta ei kuitenkaan tunne käytännön arjen haasteita, joita toimintapa luo. Oman työnsä asiantuntija voi olla syväosaaja, mutta ei kohtaa haasteita, joita hänen työnsä kannalta tehokkain toimintatapa aiheuttaa naapurifunktiossa. Monella on arjen toiminnassa niin kiire, että työn kehittämiseen ei yksinkertaisesti löydy aikaa, vaikka siihen pitäisi säännöllisesti keskittyä. Toimintatapojen kehittäminen vaatii saman tarinan tarkastelua ja keskustelua eri roolihahmojen perspektiivistä sekä elokuvan juonen jatkuvaa systemaattista parantamista. Ja tästä syntyvän hittielokuvan esiintyjillä on meidän kaikkien kasvot.
Kaiken kaikkiaan voin olla hyvin ylpeä siitä, miten me TuKY:ssä olemme kuluvana syksynä tehneet yhteistyötä yli toimijarajojen ja kehittäneet toimintatapojamme suuntaa, josta seuraavien on helppo jatkaa sinikultaisen yhdistyksemme eteenpäin viemistä.
TSEmppiä jokaiselle lukuvuoden loppurutistukseen ja oikein hyvää joulun odotusta!
Niin vaan se aika vierähtää vauhdilla. Olen viimeisten vuosien aikana huomannut todenneeni usein, miten nopeasti elämä tuntuu rullaavan eteenpäin. Vastahan sitä oli omalla perehdytysviikolla uuden edessä ja nyt kolmas vuosi kauppakorkeakoululla alkaa olla jo loppusuoralla. Välillä hektisen arjen keskellä, juostessa deadlinesta toiseen, unohtaa pysähtyä sekä katsoa, missä sitä tällä hetkellä menee ja nauttia näistä hetkistä, jotka ovat juuri nyt käsillä.
Muistan, kun vajaa kaksi vuotta sitten hain TuKYn talouspäälliköksi ja nyt yhtäkkiä onkin jo aika siirtyä pikkuhiljaa sivuun. Muistan epäröineeni hakemista ja miettineeni, että, osaankohan minä. Huoli oli ihan turha, sillä pestin ansiosta olen oppinut ja kehittyny valtavasti monella osa-alueella omin avuin sekä muiden ihmisten tuella. Samalla fiilis on haikea mutta kiitollinen. On ollut mahtavaa päästä tekemään töitä kolmen eri pöytäkunnan kanssa. On vaikea tiivistää kaikkea tähän, mutta kuitenkin parasta on ollut kaikki ne ihmiset, joihin olen saanut tutustua viimeisten vuosien aikana. Kiitos siis kaikille teille <3
Vaikka aika on tuntunut kuluvan silmänräpäyksessä, olen yrittänyt usein pysähtyä ja katsoa ympärilleni. Suosittelen kaikille samaa, sillä aika-ajoin mennyttä on turha muistella liikaa ja tulevaisuutta turha stressata etukäteen. Ja joskus heittäytyminen epämukavaltakin tuntuvaan haasteeseen saattaa tuoda paljon hyvää ja uutta omaan elämään. Otetaan lisääntynyt valo, uudet jännittävät haasteet ja tuleva kevät vastaan rauhallisesti ja hetkessä eläen (edes välillä).
