Tunnelmia TuKY-Speksin kulisseista

Istun viinilasi kädessä helmikuun yhteistreeneissä ja katselen, kuinka esitys valmistuu pala palalta. Kaikki alkaa olemaan jo viimeistelyjä varten valmista. Ei ole oikeastaan enää mitään selviteltävää esityskautta ja kiertuetta varten, vaan kaikki rullaa mallikkaasti kohti ensi-iltaa.

“Omstart!” Kerrotaanpa totuus tämän mielikuvan takana.

Puhelimessa on 25 keskustelua auki. Verenpaine nousee ja pitäisi keretä pitämään vielä muutama kokous yhteistreenien päällä. Lisäksi yhtäkään noppaa ei ole keväältä Nettiopsuun tullut. Uusia selvitettäviä asioita ilmaantuu sitä mukaa, kun saa yhden hoidettua. Vielä on matkaa ensi-iltaan ja kiertueeseen.

Onneksi edellä kerrottu kuvaa vain niitä kiireisimpiä hetkiä speksikauden varrella, eikä jokaisena päivä sentään ole ollut tällaista. Tuottajan työ voi olla hetkittäin erittäin stressaavaa, mutta kliseisesti sanottuna yhtään päivää ei matkan varrelta kuitenkaan vaihtaisi pois. Tuottaja pääsee näkemään koko projektin alusta loppuun tiimiläisten hakemisesta viimeisen näytöksen aplodeihin, mikä on äärettömän palkitsevaa. On niitä noppiakin onneksi ehtinyt myös muutama kertyä.

Pienistä palasista ja jokaisen tiimiläisen avustuksella rakennettuna tässä se nyt on, valmiina esitettäväksi. Näin isoa projektia olisi tylsää ja mahdotonta tehdä yksin. Onneksi on Speksi-tiimi. Tehtävää on toki ollut paljon, mutta huikeiden tiimiläisten ansiosta kaikki kyllä saadaan lopulta hoidettua — siihen on ollut koko projektin aikana vahva usko. Kaikki tiimiläiset ovat aivan huippua porukkaa, ja tältä porukalta naurua ei ole puuttunut kokouksissa eikä yhteistreeneissä.

Vuosi sitten keväällä kukaan ei vielä tiennyt, millainen vuoden 2019 TuKY-Speksi tulee olemaan. Nyt esityksiä on jo kaksi takana. Homma alkaa oikeasti olla loppusuoralla ja yleisö on jo päässyt näkemään, mitä olemme valmistelleet melkein vuoden ajan. Fiilis on huikea ja samalla myös todella haikea.

Toivottavasti tulet katsomaan Kårenille, mitä olemme saaneet aikaan!

Speksiterkuin,

Tuottajat
Emma Seppä
Anni Aitonurmi

Aina ei ole ollut

Miltä näyttäisikään opiskelu ilman opiskelijajärjestöä ympärillä? Vastaukseni tähän on: ankealta. On vaikea ajatella, mitä kaikkea yhteisö ympärillämme meille tuokaan. Ystävät, kohtaamiset ja yhteiset kokemukset. Tätä opiskelijajärjestöä ei kuitenkaan ole aina ollut olemassa ja sen pinnan alla tapahtuu paljon sellaista, jota ei päällepäin näe, mutta joka lakatessaan loistaisi poissaolollaan.

Kirjoittaessani tätä blogitekstiä, on Maija Grundströmin kuolinpäivään viikko. ”Kuka on Maija Grundström ja miksi minun pitäisi välittää”, saatat kysyä itseltäsi. Vuonna 1950 perustetun Turun kauppakorkeakoulun ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat päättivät perustaa opiskelijoiden etujen ajamiseksi oman ylioppilaskunnan. Yksi näistä opiskelijoista oli Maija Grundström ja hänet valittiin ylioppilaskunnan ensimmäiseksi emännäksi 69 vuotta sitten. Grundström oli läpi opiskeluaikansa sekä myöhemmissä elämänsä vaiheissa aktiivisesti mukana ylioppilaskunnan toiminnassa, minkä takia hänen mukaansa on nimetty Turun KY:n korkein mahdollinen huomionosoitus, Maija Grundström -mitali. Koko ylioppilaskunnan ja Turun KY:n historian aikana mitali on myönnetty yhdeksälle henkilölle.

Noh, miksi Grundströmeistä ja ylioppilaskunnista pitäisi välittää? Ilman ylioppilaskuntaa, nykyistä Turun KY:tä ja järjestäytynyttä opiskelijatoimintaa meillä ei olisi järjestelmällistä edunvalvontaa, mahdollisuutta vaikuttaa opintojemme sisältöön, omia tiloja, tapahtumia eikä liiemmin säilyneitä perinteitäkään. Järjestäytynyt yhteisö antaa meille avaimet vaikuttaa omiin opintoihimme Turun kauppakorkeakoulussa ja koko yliopistossa, oikeuden saada äänemme kuuluviin paikallisesti Turun seudulla sekä mahdollisuuden kehittää opiskelijoiden asioita kansallisella tasolla.

Nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä vaan vuosien työn tulosta, josta on kiittäminen ylioppilaskunnan perustajille. He loivat meille pohjan vaikuttaa monella saralla ja monella tavalla. Heidän ansiostaan meillä on omat tilat kauppakorkeakoulussa, lämpimät välit henkilökuntaan sekä arvostettu mielipide opiskeluympäristössämme. Käytetään siis näitä meille suotuja mahdollisuuksia parhaamme mukaan ja pyritään takaamaan ne myös tuleville vuosikursseille.​

Kulttuuri- ja perinnevastaava

Ida Leppänen
Kulttuuri- ja perinnevastaava

Kevätfiilis ja -paniikki

Olen aina ollut Kesä On Asennekysymys -tyyppiä. Oma kesänodotukseni alkaa heti tammikuussa ja siihen luonnollisesti kuuluvat ihan liian vähäiset vaatteet, terasseilla istuskelu sinisin huulin ja yleinen innostuneisuus melkeinpä kaikesta. Kaikesta innostuneisuus johtaa kuitenkin helposti siihen, että tekee vähän liian paljon juttuja vähän liian lyhyessä ajassa, keväällä kun tuppaa muutenkin olemaan projekteja ja tempauksia joka sormelle ja varpaalle. Tenttiviikko, kesätyöt, kesäkämppä ja ikkunoidenpesu pitäisi kaikki saada hoidettua mieluiten jo eilen, ja siinä sivussa tietysti juhlia vappua reilusti kolmatta viikkoa.

Tähän lääkkeenä on yksinkertaisesti hidastaminen ja yhden asian kerrallaan tekeminen. Vaikka kevät on (ainakin minun mielessäni) jo varsin pitkällä, on kesän alkuun kuitenkin vielä verrattain paljon aikaa ja kaiken ehtii kyllä tekemään, kunhan keskittyy eikä liikaa yritä multitaskata. Kokemuksesta tiedän, että on varsin hankalaa esimerkiksi kirjoittaa blogia ja oppimispäiväkirjaa yhtä aikaa kun samalla yrittää pakata ja tehdä ruokaa.

Vaikka tämä vuodenaika onkin sälähommien ja dedisten luvattu maa, yritä silti löytää aikaa käydä ulkona vaikkapa kävelyllä, sillä siinähän voi jopa ruskettua. Vaikka kadut ovatkin vielä vähän jäisiä ja välillä voi pikkuisen sataa lunta, ei ole mitään syytä olla laittamatta aurinkolaseja päähän ja kevättrenssiä niskaan ja suuntaamaan jäätelölle jokirantaan! (Joudut todennäköisesti ottamaan jäätelön mukaan kotoa sillä jäätelökioskit aukeavat vasta parin kuukauden kuluttua.)

Nautitaan siis hyvistä säistä ja annetaan ihanan auringon lievittää kevätstressiä!

Mitä parhainta kesän odotusta!

Olga Lipasti
NESU-vastaava

Hei hei mitä kuuluu?

Joulukuun vaihduttua tammikuuksi löysin itseni vielä muutaman koon liian isoista saappaista, Turun KY:n puheenjohtajan paikalta. Vuoden alku on tuonut mukanaan paljon uutta opittavaa, uuden hallituksen ja työntekijät, sidosryhmät ja muut toimijat. Kaikilla on omat odotuksensa ja agendansa, ja huipulla tuulee. Ennen kaikkea kuumottavaa.

Uusi vuosi on varmasti monille meistä tuonut jonkun uuden muuttujan elämään. Oli se sitten työnhaun kanssa painiminen, uudet kurssit, kandin tai gradun kirjoittamiseen inspiroituminen tai vaikkapa uusi ihmissuhde. Tuntuu, että lankoja on käsissä enemmän kuin kalenteri sallisi.   Näiden paineiden alla ei ole kuitenkaan syytä hätääntyä, vaan ottaa askel taaksepäin ja pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä itselle oikeasti kuuluu.

Elin pitkään siinä ajatuksessa, että huonot päivät ovat jonkinlainen merkki heikkoudesta ja näihin reagoiminen lepäämällä ja ottamalla omaa aikaa on suorastaan laiskottelua. Omalla kohdallani tämä on johtanut puoliammatilliseen huonojen fiilisten peittelyyn. Kaikkein raskainta omalle hyvinvoinnille on kuitenkin juuri tällainen positiivisen kulissin ylläpitäminen huonoina hetkinä. Näiden tunteiden käsittelemättä jättäminen voi johtaa moneen lopputulokseen, minut se herättää stressaamaan asioita aamuöisin.  

Tänä keväänä olen oppinut, että arjen tahdin kiihtyessä on rohkeasti uskallettava tarvita. Tarvita toisten ihmisten tukea ja apua, kun omat resurssit eivät riitä. Tarvita aikaa niille asioille, joilla käsitellä omaa huonoa oloa, olipa se sitten päiväunet tai ilta Turun yössä ystävien kanssa. Itse olen onnekkaassa asemassa siinä suhteessa, että saan tehdä hommia ja jakaa fiiliksiä 13-henkisen touhutiimin kanssa, mahtavista kavereista ja perheestä puhumattakaan.

Katkeransuloisen lohduttavaa on se, että meillä kaikilla on omat huolemme, tässä suhteessa kukaan ei ole yksin. Kukaan ei kuitenkaan tiedä miltä susta tuntuu, ellet kerro siitä. Tarvitaan siis toisiamme, jaetaan asioita, muistetaan välittää ja aika ajoin kysyä, mitä sulle kuuluu.

Sandra Saranpää
Hallituksen puheenjohtaja

Helppo tapa saada paremmat paperit

Kukapa ei haluaisi unelmatyöhön valmistuttuaan? Onhan työ merkittävä osa elämää. Työelämä on kuitenkin täynnä kilpailua. Ensikosketus kilpailuun saadaan useimmiten jo CV:tä ja työhakemusta lähettäessä. Jotta unelmien työpaikan ovet aukenisivat, on pakko pärjätä kilpailussa.

Tutkinnolla on merkitystä erityisesti uran alkuvaiheessa. Myöhemmin kokemuksen rooli vahvistuu.

Moni stressaa keskiarvoa ja sitä, mitä pää- tai sivuaineita tulisi opiskella. Näihin kysymyksiin ei löydy absoluuttista vastausta. Elämässä ei muutenkaan löydy varmasti oikeita vastauksia juuri koskaan. Kukapa meistä tietäisi, mitä haluaa tehdä 10 vuoden päästä? Ehkä laskis kiinnosti koulussa, mutta työ ei vastannutkaan odotuksia. Tai taloustieteen parissa töiden alkutaival oli mielenkiintoista, mutta kymmenen vuoden päästä alkoi kiinnostaa markkinointi.

Onneksi kauppakorkeakoulu avaa useita ovia. Pääaineesta riippumatta urapolku voi olla lähes millainen tahansa. Sinusta voi tulla kontrolleri ja myöhemmin jopa talousjohtaja, vaikka pääaine ei olisi laskentatoimi. Ei toinen pääaine sitä estä. Kaikki on kiinni kokemuksesta ja siitä, millaisiin tehtäviin olet hakeutunut urapolkusi varrella. Totta kai pääaine antaa suuntaa, sillä koulusta saadut opit ovat uran alussa suuri osa kokemustasi. Substanssiosaaminen karttuu ja muotoutuu vielä paljon työelämässä.

Mitä tehdä?

Miten siis varmistaa, että uranpolun alkutaival eli perustukset saadaan hyvään kuntoon? Hankkimalla työkokemusta, toimimalla erilaisissa luottamustehtävissä ja saamalla hyvä todistus hyvästä koulusta, eikö? Tekijöitä on useita. Työnantajia ja rekrytoinnista vastaavia henkilöitä on monenlaisia. Oikeaa vastausta oikeilla kokemusalueiden painoarvoilla tähän on mahdotonta sanoa, mutta tutkinnolla on varmasti merkitystä.

Tässä tekstissä ei ole tarjolla neuvoja, joilla saat korkeimmat mahdolliset arvosanat tai vinkkejä parhaista ainevalinnoista, sillä minulla, ja tuskin kellään muullakaan on yhtä ainoaa oikeaa vastausta juuri sinulle. On kuitenkin olemassa eräs helppo tapa varmistaa tulevan tutkintotodistuksesi arvon lisääminen. Nimittäin edesauttamalla Turun kauppakorkeakoulua laatuleiman eli AACSB-akkreditoinnin saamisessa. Olet ehkä jo kuullut akkreditoinnista, huomannut aiheeseen liittyviä pöytäkolmioita Mercalla tai törmännyt intrassa aiheeseen. Vähintään olet huomannut, että kouluumme on tullut kandi- ja maisteriohjelmien uudistus. Auta siis nyt, kun ollaan loppusuoralla.

Miksi akkreditoinnilla on väliä?

Laatuleiman saaminen parantaa koulumme tunnettavuutta kansainvälisesti. Merkittävä osa meistä tulee jossain vaiheessa urallaan työskentelemään ulkomailla. AACSB-akkreditointi parantaa siis myös juuri sinun tutkintosi arvoa. Akkreditoidusta koulusta valmistuminen katsotaan eduksi, joskus jopa vaatimukseksi tietyissä organisaatioissa.

Akkreditointi parantaa myös vaihtomahdollisuuksia, sillä moni akkreditoitu koulu tekee vaihtosopimuksia vain toisten akkreditoitujen koulujen kanssa. Sama pätee tutkimusten tekemiseen kauppakorkeakoulujen välillä. Akkreditointi siis parantaa kansainvälistä yhteistyötä, mutta myös yritysyhteistyötä. Kilpailuhenkisille tiedoksi, Suomessa jo neljällä koululla on vähintään AACSB laatuleima. Viimeisimpänä laatuleima myönnettiin 2018 lopussa Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoululle.

Miten juuri sinä voit vaikuttaa?

Akkreditointiprosessin ollessa jo lähes maalissa nousee tärkeään rooliin meidän, Turun kauppakorkeakoulun opiskelijoiden aktiivisuus. Kouluumme on tulossa haastattelijoita akkreditoinnin myöntävästä organisaatiosta ja kuka tahansa voi kohdata haastattelijan käytävällä. Tästä syystä olisikin tärkeää, että jokainen opiskelija perehtyy viimeistään nyt koulumme missioon, visioon, arvoihin sekä keskeisiin asioihin omaan opiskeluun liittyen, kuten tutkinto-ohjelmaan ja miten hyödyntää opiskelijan vaikutusmahdollisuuksia.

Tärkeää tietoa löydät koulumme nettisivuilta (naps) kts. vasemmalta navigoinnista ainakin kohdat TSE Missio ja TSE Learning Goals and Objectives.

Tässä siis helppo tapa saada sinulle ja kaikille opiskelutovereille paremmat tulevaisuuden paperit. Viedään yhdessä homma maaliin. Jokainen voi vaikuttaa.

Samuli Tähtinen
Koulutuspoliittinen vastaava

Pikkulaskiaisen lyhyt historia

Pikkulaskiainen on Turun KY:lle arvokas brändi, joka on vuosi vuodelta kehittynyt valtavasti. Minusta siinä tiivistyy parhaiten kolme ominaisuutta – ideointikyky, analyyttisyys ja kunnianhimo. Ei ole helppoa tuottaa hyviä ideoita, mutta vielä vaikeampaa on tunnistaa niistä realistiset ja toteutettavissa olevat ideat. Vasta tämän jälkeen rohkeus ja päättäväisyys astuvat kehiin ja kunnianhimoinen porukka vie ideat maaliin. Tässä porukassa olen päässyt puuhastelemaan jo kolmen vuoden ajan.

Aloitin projektin parissa mäkitiimiläisenä vuonna 2017, jonka jälkeen tapahtuma on liki kaksinkertaistunut. Tuolloin mäkikilpailua katseltiin ensimmäistä kertaa screeniltä, joka oli historiallinen käänne tapahtuman tuottamisessa. Se tarkoitti myös sitä, että minun piti tehdä mäkitiimin 2018 vetäjänä mäen tekninen tuotanto vielä isommin ja paremmin. Silloin neuvottelimme yhdessä taisteluparini Antti Heinosen kanssa massiivisen tekniikkapaketin ja mäessä nähtiin ensimmäistä kertaa screenin lisäksi esiintymislava. No eihän sekään riittänyt. Tänä vuonna projektin päätuottajana sain olla ylpeä siitä, että toteutimme mäki- ja yrppätiimin voimin mäen anniskelualueen, artistikeikan ja livestreamin Tuomiokirkkotorin screenille. Tapahtuman kilpaillessa suurimman opiskelijatapahtuman tittelistä, se herätti myös valtakunnallisen median huomion ja tapahtumapäivänä pääsinkin juoksemaan median haastateltavana.

Mutta miten kaikki tämä onnistuu? Mistä niiitä pöljiä, mutta realistisia ideoita puristetaan ja miten ihmeessä ne toteutetaan?

Kaiken takana on tiimi. Tiimi, joka on täynnä erilaisia persoonia, erilaisine vahvuuksineen. Sieltä löytyvät ideat, niiden kyseenalaistaminen, vielä paremmat ideat ja päättäväinen toteuttaminen. Tapahtumantuotannon yllättävät käänteetkään eivät hetkauta, kun tiukan paikan tullessa voi tukeutua tiimiin ja loppuviimein hommaa tehdään juuri tiimille. Silloin ei järkytä edes yökerhojen konkurssit. Pikkulaskiaisesta onkin muodostunut viime vuosina pikku perhe ja haluankin kiittää sydämellisesti minun takana seisonutta tiimiä, sekä toivottaa onnea uudelle perheenpäälle Niklas Rimpille! #pikkuperhe

Alla vielä mässäiltäväksi Pikkulaskiaisen visuaalista ilmettä vuodesta 2011 lähtien aina tähän vuoteen asti. Tuona aikana kahdentuhannen ihmisen tapahtuma on viisinkertaistunut ja tapahtuman visuaalinen ilme on muuttunut jättiharppauksin.

Onkohan tämäkin tapahtuma kohta niin suuri, että sattuu…

Solja Kontu, Pikkulaskiaisen päätuottaja 2019