Mitä jos niin ei käykään?

Tulevaisuudesta voi olla montaa mieltä, ja se herättää varmasti kaikissa ajoittain vaihtelevia tunteita; intoa, epävarmuutta, stressiä. Erityisen pelottavalta se tuntuu, ainakin allekirjoittaneesta, näin keväisin. Käynnissä kun on yksi vuosittain toistuva hirvitys, jonka parissa on tapeltu ylä-asteelta lähtien ja jota saa kestää vielä ainakin pari vuotta, meinaan kesätyönhaku. 

Toinen monelle TuKYläiselle jännittävä hetki tulevaisuuden suunnittelun suhteen on usein loppuvuodesta hallituksenvaihtokauden aikaan. Toimijoista kuitenkin usein muodostuu porukka, jonka kanssa seuraava vuosi touhutaan tiiviisti yhdessä, ja ympärillämme olevilla ihmisillä on suuri vaikutus meihin ja kokemuksiimme. Jos pääsen haluamaani pestiin, miltä vuoteni tulee näyttämään? Mitä jos en tule valituksi, mitä sitten teen? 

Oli kyseessä haku tai haaste mikä tahansa, se herättää epävarmuutta tulevaisuudesta, jota saa pahimmillaan potea viikkokausia. Mitä jos en pääse taaskaan ruotsista läpi? Mitä jos en saa töitä? Mitä jos tulevaisuus ei olekaan kaikkea sitä mitä haluan? On vaikea suunnitella tulevaa, kun yksi haastattelu tai puhelu voi muuttaa niin paljon ja heittää tulevat kuukaudet aivan uusille raiteille. Puhumattakaan sitten siitä, millaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia esimerkiksi kesätyöpaikka voi tarjota.

Tulevaisuuden suunnittelu on tunnetusti hankalaa, ellei mahdotonta, ja siihen voi suhtautua monella tapaa. Jotkut menevät minne virta vie sen enempää ajattelematta, toiset tykkäävät rustata yksityiskohtaisia viisivuotissuunnitelmia ja askelmerkkejä unelmiaan kohti. Jonkin asteinen tulevaisuuden pohtiminen on varmasti hyvästä, mutta liian tarkasta tulevaisuuden suunnittelusta, johtui se sitten jännityksensekaisesta innostuksesta tai kauhusta, on harvemmin hirveästi hyötyä. Monet asiat ovat kuitenkin hyvin pienestä sattumasta kiinni, ja monet parhaista mahdollisuuksista ilmestyvätkin eteen aivan odottamatta, hiottujen suunnitelmien ulkopuolelta. Myös pettymykset voivat johtavaa poluille, jota ei olisi tullut ajatelleeksikaan, jos viisivuotissuunnitelma olisikin pätenyt. Oli se sitten eri opiskelupaikka, TuKY-pesti tai kesätyö, kuin josta oli haaveillut, ne ihmiset ja kokemukset joihin törmää voivat osoittautua yksiksi parhaista ikinä. Eli mitä jos kaikki olisikin tapahtunut niin kuin olisi alun perin halunnut, mistä kaikesta olisi jäänyt paitsi? 

En voi väittää olevani erityisen rauhallinen yleensä minkään asian, mukaan lukien kesätyönhaun suhteen. Sen voi vahvistaa varmasti kuka tahansa, joka on saanut todistaa stressaamistani parina viime viikkona (ja monesti aiemminkin). Uskon kuitenkin, että tulevaisuus yleensä järjestyy, kävi miten kävi. Jos ei muuta, niin oppii jotain uutta, ainakin itsestään. 

Juuri julkaistu, vuoden ensimmäinen KYliste käsittelee myös tulevaisuutta. Millaisia ajatuksia tulevaisuus herättää SYL:n puheenjohtaja Akseli Tiitalla, kyllillä, alumneilla tai kanssakuntalaisilla? Kannattaa vilkaista! 

Tsemppiä kevääseen, 

Anna Immo
Viestintävastaava

”Miten sulla ei oo vieläkää kesätyötä?”

Moneen paikkaan oot jo hakenu? Haiks sitä XXX yrityksen tätä paikkaa? Ooks saanu haastattelukutsuu?

Taas sama rumba. Vuoden ekat kuukaudet kriiseillään ja lähetellään loputtomalta tuntuvia kertoja CV:tä ja vähän muokattua hakemuskirjettä kaikkiin mahdollisiin pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin. Pelätään pahinta: ettei päästäisikään niihin kuuluisiin oman alan töihin.

Oman alan työt. Kuulin tuon lauseen viime keväänä niin monta kertaa, että edelleen meinaa tulla oksennusrefleksi sitä lukiessa. Sanaparsi, joka nostaa puolien verenpaineen taivaisiin ja lopuille tuottaa ikäviä muistoja kesältä Salen kassalla. Ja mitä ne paljon puhutut oman alan työt edes oikeesti on? Kandivaiheessahan tämä suurimmalle osalle meinaa muutamaa kuukautta puhelimessa ihmisten kysymyksiin vastailua ja hyvässä lykyssä jotain pientä tietokonesekoilua siihen kylkeen. Vautsi mitä kokemusta.

Mulla on aina ollut kova halu nähdä maailmaa ja oppia uusista kulttuureista. Suurin toiveeni olikin heti lukion jälkeen pitää välivuosi ja muuttaa ulkomaille. Pohdin myös mahdollisuuksiani toteuttaa unelmiani yliopiston aikana, ja pian rupesi rakentumaan suunnitelma kesän kestävästä reppureissusta.

Ekan vuoden jäljiltä olin melko loppu, enkä olisi voinut kuvitellakaan hyppääväni vappupiknikiltä selvittyäni suoraan neljän kuukauden työputkeen. Vuoden alussa tehtävä työnhakurumba olisi täyttänyt ne pienetkin tyhjät kolot kalenteristani, joita ei ihan liikaa silloinkaan löytynyt. Onneksi ei tarvinnut. Olin päättänyt olla menemättä ollenkaan töihin ja suunnata kohti Aasian lämpöä.

Kesän alussa hyppäsin siis lentokoneeseen pienen, käsimatkatavaroihin menevän rinkkani kanssa ja suuntasin kohti Bangkokia. Olin hahmotellut jonkinlaisen reitin mutta päätin elää päivä kerrallaan ja tehdä mikä sinä päivänä tuntui kivalta. Onneksi näin – alkuperäinen reittini muuttui nimittäin täysin heti ekan viikon jälkeen. Juttelin paikallisten kanssa, surffasin, ajelin mopolla läpi erilaisten pienten kylien, vietin pitkiä iltoja muiden reppureissaajien kanssa, söin hyvää ruokaa ja nautin jokaisesta sekunnista. Opin enemmän itsestäni kuin viimeisen 21 vuoden aikana yhteensä.

Mutta hitto – ne oman alan työt!

Koenko nyt jääneeni jälkeen muista vuosikurssilaisistani, jotka viettivät viime kesän toimistoilla grindaten? Kävin pupuvuonna just yli 60 noppaa, joten pystyin nostamaan opintotukea ja -lainaa myös kesäkuukausilta = palkkaa 😀 Aasiassa on superhalpaa verrattuna Suomeen, joten nuo riittivät oikein hyvin! Päinvastoin myös monen väitteille vuosi sitten, kesä pankin aspassa ei takaa sulle parempaa duunia niiltä seuraavalle kesälle. Tai ees työtä ollenkaan! Toka vuosi koulussa ei myöskään oo ollut ainakaan yhtään helpompi kuin eka, enkä tiedä miten olisin syksystä selvinnyt ilman tuota muutaman kuukauden lomaa välissä. Töitä kerkeää kyllä elämänsä aikana tehdä mutta neljän kuukauden tyhjiä slotteja kalenteriin ei enää työelämässä helposti tuu. Kannattaakin ottaa niistä nyt kaikki ilo irti!

Tähän kesään mä oon suuntaamassa muutamia kivan kuulosia kesätyöpaikkoja silmäillen, mutta pyrkien mahdollisuuteen myös lomailla välissä. Ja jos se kesätyö ei omalle kohdalle napsahtaiskaan niin otan sen ennemmin merkkinä: nyt saa levätä ja tehdä kaikkia niitä juttuja, joille ei koulun ohella tuntunut jäävän aikaa! Eikä ikinä oo liian myöhäistä ostaa lippuja kohti seuraavaa seikkailua 😉

Tässä vielä loppuun mun viime vuoden reissujen TOP 3 -lista inspiraatioksi<3

  1. Laos
  2. Guatemala
  3. Slovenia

Ihanaa unelmointia!

Aada Rehnberg
Kulttuuri- ja perinnevastaava

Stressaa? Ahdistaa? Essee palauttamatta?

Näin periodin loppuvaiheilla nämä tunteet ovat monille meistä valitettavan tuttuja. Itsekin olen lähiaikoina huomannut olevani normaalia stressaantuneempi. On kuitenkin tärkeää kiireidenkin keskellä muistaa pitää huolta itsestään.

Listasin alle viisi asiaa, joilla voimme helpottaa tulevien viikkojen stressiä;

  1. Nuku hyvin

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta onko se jopa liian yksinkertaista? Itse ainakin unohdan välillä, kuinka tärkeää on saada tarpeeksi unta. Uni on oppimisen kannalta ehdotonta. Kannattaa siis miettiä, kannattaako koneen äärellä istua vielä yömyöhään, vai olisiko oppiminen tehokkaampaa kunnon yöunien jälkeen.

2. Aikatauluta

Hyvä aikataulu helpottaa opiskelua suuresti. Kun olet valmiiksi suunnitellut viikkosi ja sen, mitä viikon aikana tulisi saada tehtyä, ei vastaan tule niin monia yllätyksiä.

3. Käytä aikasi tehokkaasti

Minullekin on useasti käynyt niin, että olen ollut opiskelemassa yli kymmenen tuntia, mutta siitä tehokasta opiskelua on ollut maksimissaan puolet. Erityisesti kiireisinä viikkoina on hyvä käyttää aika tehokkaasti. Kun opiskelet, opiskele oikeasti, näin säästät aikaa myös muulle tekemiselle, eikä päiväsi kaikki tunnit kulu koneen äärellä.

4. Älä vertaile itseäsi muihin

Oman tekemisen vertailu muihin aiheuttaa usein vain ahdistusta. Joillekin pieni kilpailu voi tuoda lisämotivaatiota, mutta monelle meistä asia ei ole näin. Itse olen tullut siihen tulokseen, että olen paljon tyytyväisempi omaan tekemiseen, kun en vertaile sitä liikaa muihin. Muista, että muilla on erilaiset prioriteetit ja tavoitteet kuin sinulla.

5. Jätä aikaa myös muulle tekemiselle

Jotta jaksat opiskella pitkin tenttiviikkoja, on tärkeää jättää aikaa myös muulle, kuin opiskelulle. Urheile, näe kavereita ja katso hyvä elokuva. Jaksat työskennellä paljon tehokkaammin, kun teet vapaa-ajalla myös jotain itsellesi mukavaa.

Monet tämän listan kohdista saattavat tuntua itsestään selviltä, mutta uskallan väittää, että useat meistä unohtavat ainakin osan näistä. Siksi haluaisin, että jokainen teistä muistelisi tätä listaa seuraavien kiireiden keskellä.

Stressivapaata viikkoa toivottaen,

Sara Korpineva
Kansainvälisten asioiden vastaava

Uskaltakaa lähteä!

Terveisiä Oulusta! Viime viikonloppuna kävimme uudella NESU-porukalla pyörähtämässä Oulussa Dageneilla. Matka sujui oikein leppoisasti ja käteen jäi paljon uusia kokemuksia ja hyviä muistoja. Kiitollisena tästäkin reissusta voin todeta sen olleen antoisa ja ennen kaikkea ikimuistoinen. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja sain kuulla heidän tarinoitaan, kunnes alettiinkin jo olla kuin vanhoja tuttuja. Parhaiten mieleen jäi monta tuntia kestäneet sitsit, joissa sain tutustua uusiin ihmisiin ympäri Suomen. Vierustoverini kanssa olimme vaihdelleet jos jonkinlaisia kuulumisia ja elämäntarinoita, kunnes lopulta älysimme molemmat olevamme kotoisin Kirkkonummelta. Siitä se riemu sitten repesikin, kun aloimme keskustella yhteisistä tutuista ja tapahtumista, joissa olimme olleet toistemme tietämättä. Näin taas huomaamme, kuinka pieni se maailma onkaan, mutta mikä mukavampaa on ymmärtää, että tulemme tämänkin uuden ystävän kanssa tapaamaan tulevaisuudessa vielä useita kertoja ympäri Suomen!

Saamme olla vilpittömästi kiitollisia ikioman Turun KY:mme laadukkaasta ja monipuolisesta tapahtumatarjonnasta. En missään nimessä itsekään kiellä, kuinka mukavaa on tanssahdella vanhojen ystävien kanssa Turun tanssilattioilla viikosta toiseen ja vaihdella kuulumisia. Toisaalta välillä on kuitenkin vapauttavaa myös lähteä katselemaan muiden kaupunkien tapahtumatarjontaa, ja ennen kaikkea tavata uusia tuttavuuksia ympäri Suomea. On ihanaa nähdä, kuinka suloiset hymyt valaisevat vanhojen tuttujen kasvoja, kun tavataan taas uudestaan monien viikkojen tai kuukausien jälkeen.

Esimerkkinä voisimme käyttää muutaman viikon takaisia Kylteripäiviä, jotka osoittautuivat yhdeksi niistä ainutlaatuisista hetkistä, jolloin uudet kokemukset, ystävät, muiden kaupunkien huuma ja ennen kaikkea seikkailu yhdistyivät. KYPÄ saattaa monelle kuulostaa etäiseltä, mutta tässä piileekin jutun juoni. Nämä edellä mainitut tapahtumat, Dagenit ja KYPÄ, ovat juuri sellaisia tapahtumia, joihin jokainen teistäkin voi osallistua. Todellisuudessa rohkeus ottaa askel tuntemattomaan, hankkia lippu ja sukeltaa tapahtuman tarjontaan, voivat avata ovet ikimuistoisille elämyksille ja luoda pohjan pitkäkestoisille ystävyyssuhteille. Lopulta juuri ne hetket, jolloin uskallamme kokeilla rajojamme, synnyttävät tarinoita, joita jaamme hymysuin vielä vuosienkin päästä.

Tällaisesta on vaikea herätellä mielikuvia, jos ei ole itse päässyt vastaavaa kokemaan. Sitä suuremmalla syyllä, haluaisinkin rohkaista jokaista uskaltamaan entistäkin enemmän ja tarttumaan erilaisiin mahdollisuuksiin, joita elämä eteensä kantaa!

Peace out,

Martta Iso-Kuortti
NESU-vastaava

Chillaa!

Innostavan, mutta stressitasojakin nostattaneen tapahtumanjärjestämisrumban ja sitä seuranneiden Back 2 School -bileiden jälkeen suunnitelmanani oli käyttää koko perjantai kaikkien viime viikkoina rästiin jääneiden hommien hoitamiseen. Toisin kävi! 

Aloitin työpalaverin toivottaen hyvää aamupäivää (klo 13.00) ja hoidin sen kutakuinkin kunnialla läpi, mutta loppupäivän vietin pelkästään sängyssä löhöten. Päivän suurimmat saavutukset olivat pizzan hakeminen ulko-ovelta ja sen syömään siirtyminen sängyn viereen lattialle. Velvollisuudet jäivät siis sikseen. Meinasin kokea tästä huonoa omatuntoa illan pimetessä, mutta kerkesin onneksi nukahtaa päivän toisille päikkäreille ennen kuin ehdin ajatella asiaa sen enempää!

Seuraavana päivänä fiilikseni oli kuitenkin parempi kuin pitkään aikaan. Olin muita kohtaan reilumpi, vastoinkäymiset eivät tuntuneet ylitsepääsemättömiltä ja rästiin jääneiden juttujenkin hoitaminen tuntui helpommalta. Muistin levon tärkeyden, ja toivoisin sinunkin muistavan sen kiireisen kevään aikana. Vaikka kalenteri täyttyy usein myös kivoista jutuista, joita ei haluaisi jättää väliin, täytyy oma jaksaminen joskus priorisoida varaamalla aikaa myös täyslepoon. Muista siis chillata!

Hyvää vapaa-aikaa toivottaen,

Siiri Tella

Vapaa-ajan vastaava

Terveisiä KYPÄ:ltä

Viime viikonloppuna allekirjoittanut ja toivottavasti myös moni tämän tekstin lukijoista oli viettämässä vuoden 2024 KYPÄ:ää, eli Kylteripäiviä Helsingissä. Rehellisesti voin sanoa odotuksieni ylittyneen viikonlopun tapahtuman kohdalla, sillä itsellä oli ainakin todella hauska viikonloppu ja mukaan tarttui myös paljon uusia tuttavuuksia ja oppeja. Yhä viikonlopusta innoissaan olevana ajattelin nyt kertoa omasta kokemuksestani niille jotka tänä vuonna ei paikalle päässyt.

Torstaina ennen varsinaisen tapahtuman alkua pääsimme tapaamaan muita kylterihallituksia ympäri Suomen ja keskustelemaan yhteisistä pestikohtaisista aiheista sekä pitämään hauskaa yhdessä. Omalla kohdalla ilta päättyi kuitenkin hieman ikävään tunnelmaan, kun Helsingin keskustassa sijaitsevan karaokebaarin lavalla ollut matala katto pääsi yllättämään, ja omat hiukseni olivatkin laulamamme kappaleen ”Kultaa hiuksissa” sijaan verestä märät 🙁 Iltamme päättyikin siihen, joten haluan pahoitella tapahtunutta vielä kaikille mukana olleille…

Perjantain seminaarissa saimme kuulla taitavilta puhujilta mielenkiintoisia puheenvuoroja, kun Yacine Samb, Kari Ketonen, Noora Hautakangas ja Jyrki Katainen pitivät omat luentonsa. Seminaarit ovat aina loistavia mahdollisuuksia oppia jotain uutta, ja rakastan kuunnella kun joku kokenut henkilö kertoo omaa tarinaansa ja siitä irti saatuja oppeja. Koska seminaari ja sen aiheet ovat tarkoitettu keskiverto kylterin kaltaiselle ihmiselle, on käsiteltävät teemat myös hyvin osuvia.

Illallisella hyvän ruuan parissa saimme mahdollisuuden verkostoitua muiden kyltereiden kanssa eri kaupungeista ja kouluista. Sain ainakin oman pöydän keskustelukumppaneista uusia ystäviä ja tuttuja jotka tuntee jatkossa kun on liikkeellä esimerkiksi isommissa opiskelijatapahtumissa tai vujuilemassa ulkopaikkakunnilla. Illallisen jälkeen jatkopaikalla Lauri Haavin keikalla bailaten oli oma KYPÄ-kokemukseni aikalailla kruunattu täydelliseksi.

Mutta ei siinä vielä kaikki… Lauantain silliksellä pääsi omien tarpeiden mukaan joko bailaamaan viimeisetkin tanssijalan vipatukset pois kehosta, tai vaihtoehtoisesti rennommin hengailemaan uusien tai vanhojen tuttavuuksien kanssa. Vaikka viikonloppu oli ainakin itselle hyvin rankka, oli se kokemuksena mieleenpainuva ja ehdottomasti wörtti 😀 Tältä erää voinkin vain suositella ensi vuoden KYPÄ:lle osallistumista kaikille!

Jo ensi vuoden KYPÄ:ää odottaen,

Ossi Ryynänen
Kuntamestari