Joo-o, mietin pitkään mistä lähtisin kirjoittamaan ja totesin, että paras aihe tähän kohtaan olisi kirjoittaa omista fiiliksistäni näin 2. Vuoden opiskelijana.
Ajattelin, että pupusyksy ja ylipäätään pupuvuosi tulisi olemaan hektisin ajanjakso tässä koulussa, mutta tänään joudun kyllä väittämään, että se on ehdottomasti 2. Vuosi. Tarkoitukseni ei tietenkään ole pelotella ketään lukijaa kenellä tämä on vielä edessä, vaan päinvastoin. Pupusyksyä ja -vuotta romantisoidaan paljon ja sanotaan sen olevan yksi unohtumattomimmista vuosista meidän elämässä, mutta entäs sen jälkeen? Muistan ajatelleeni, että 1. Vuoden jälkeen tämä homma onkin vain pelkkää alamäkeä, mutta onnekseni olin väärässä. Minulla on vasta puolet tokaa vuottani takana ja olen jo tämän puolen vuoden aikana tehnyt loputtomasti kaikkea. 2 excua, uusia hallituspestejä, uusia tapahtumia ja uusia ystäviä. Näyttää siltä, että meno ei lopu ja vaan paranee entisestään. Ajatus tästä lämmittää mieltäni, koska se on kieltämättä hiukan ahdistava ajatus, että mitä korkeammalla vuosikurssilla olet, niin sitä hiljaisemmaksi tää muuttuu. Onneksi asia ei ole näin.
Varmaan tähän väliin pitää kuitenkin mainita näistä kouluhommista ja t-sanasta. Valehtilisin jos väittäisin, että 2. Vuonna ei ole kouluhommia, niitä kyllä riittää. Niistä ei kuitenkaan todellakaan kannata ottaa paineita. Olen huomannut ympärilläni, niin paljon erilaisia ihmisiä jotka kaikki opiskelevat eri tahtiin ja eri tavalla ja vaikka osalla on enemmän noppia kuin muilla, niin kaikki kyllä pärjäävät. Monet ystävistäni ovat myös kertoneet hakeneen moniin kymmeniin eri työpaikkoihin samaan aikaan kun minä vain muutamaan ja se on ihan ok. Tahdin saa päättää itse ja lopettakaa se hitsin muihin vertailu.
Sovitaan, että tämä on nyt lopetuskappale ja en muutenkaan tiedä tuliko näistä mun kuumeisista höpinöistä yhtään mitään. Joka tapauksessa oma kokemukseni TuKYssa on ainakin tähän mennessä ollut unohtumaton, enkä puhu pelkästään pupuvuodestani. Tästä voin ennen kaikkea kiittää kaikkia ystäviäni keihin olen päässyt tutustumaan tämän koulu-urani aikana. Ilman teitä olisin varmasti jäänyt monesta upeasta asiasta paitsi. Voisi sanoa, että olette tuoneet parhaat puoleni esiin ja siitä olen ikuisesti kiitollinen.
Huhhuh. Istun junassa matkalla kohti Turkua yhden yön mittaisen kotiviisitin jälkeen ja mietin kuinka tämän blogin kirjoittaminen tuli minulle juuri sopivaan aikaan. Koen tämän kirjoittamisen sopivana paikkana minulle purkaa ajatuksia kuluneesta puolestatoista vuodesta Turun KY:ssa ja siitä mitä kulunut syksy on merkinnyt minulle. Olen aina ajatellut tiettyjä asioita jollain tavalla vuosikelloina ja herätyksinä siitä, että nyt on taas kulunut vuosi elämässäni. Viimeviikkoinen Alppikanuunoiden laskettelureissu Livignoon oli yksi niistä.
Olen ihmetellyt paljon sitä, miten olen oppinut jatkuvasti uutta ja miten TuKYssa pääsee jatkuvasti haastamaan itseään. Jos mietin aikaa Ulkkiksen varapuheenjohtajana, vuoden lopussa tuntui siltä, että tapahtumien järjestäminen rullaisi sillä porukalla kuin itsestään ja ryhmästä oli muodostunut yhteen hiileen puhaltava joukko, joka toimii kuin rasvattu kone. Muistan hakiessani vapaa-ajan vastaavaksi jännittäneeni valtavasti, koska ajattelin silloin olevani taas täysin uuden edessä ja osaamaton, vaikkakin tiesin vuoden aikana kertyneet raamit hyvin. Koin erilaista jännitystä verrattuna vuotta aiempaan, koska koin olevani täysin uudenlaisessa vastuussa. Vastuussa joka koski enemmänkin jaostolaisiani kuin tietyn roolin täyttämistä. Ajattelen tunteen olevan vähän samanlainen kuin vanhemmaksi tuleminen; vaikka ei välttämättä tietäisi mitä tekee, on pakko yrittää parhaansa ja mennä asioissa eteenpäin. Kaikessa ei myöskään pidä olla täydellinen. Ja vaikka vieläkin jotkut asiat jännittävät niin kyllä homma menee eteenpäin, kun tukeutuu ympärillä oleviin fiksuihin tyyppeihin ja antaa energiaa ja aikaa sille mitä tekee.
Uuden hallitusvuoden alkaessa olen myös miettinyt sitä, miten selviydyttyä vaikeimmista asioista, olen myös aina saanut suurimmat onnellisuuden tunteet niiden jälkeen. Kannustaisinkin kaikkia ottamaan jopa vähän hassuja ja tyhmiä riskejä elämässään ja kokeilemaan asioita, jotka vievät epämukavuusalueelle. Enkä puhu nyt maratonin juoksemisesta ilman harjoittelua tai tunnin kestävistä jääkylvyistä, vaan asioista jotka vaikuttavat aluksi vaikeilta tai epämukavilta juuri sinulle. Ihmissuhteiden rakentuminen on yksi hienoimmista asioista mitä täällä kauppiksessa on, ja välillä olisi hyvä pysähtyä tuttujen ihmisten kanssa hetkeksi aloilleen, ja miettiä sitä mistä kaikki lähti liikkeelle. Kaikki me olemme joskus oltu tuntemattomia toisillemme, ja on aika makeeta miettiä millaisen kokemuksien matkan on kulkenut yhdessä. Vaikka ollaan täällä opiskelemassa tutkintoa ja siihen liittyy paljon vaikeita kursseja, tenttejä ja demoja, liittyy elämän vaikeimmat asiat usein juuri ihmissuhteisiin. Sen takia ne myös rikastavat elämää erityisellä tavalla.
Vuodet tuppaavat menemään todella vauhdilla eteenpäin, ja varmasti jokainen meistä on myös havahtunut siihen miten nopeasti opiskelijaelämä valuu ohi silmien. Kun pupukevään ensimmäinen Vappu on ohi ja seuraavan syksyn HalVat ovat ohi, huomaa helposti miten vanhempien vuosikurssien naamat alkavat vähentyä tapahtumista ja samalla sen, paljonko uusia innokkaita kävijöitä tulee tilalle. Se on sellaista se elämän kiertokulku. Välillä kun kuulen heittoja vanhemmilta ihmisiltä heidän opiskeluajoistaan, pysähdyn miettimään kuinka näistä ajoista täytyy nauttia täysin siemauksin. Joten käykää tapahtumissa, laittakaa vappuna ne haalarit jalkaan ja menkää nauttimaan varsinkin TuKYsta, kun vielä jaksatte ja voitte.
Vielä viimeiseksi koen onnellisuutta siitä, miten paljon asioita olen ehtinyt kokea Turun KY:ssa olessani. Paljon ihmisiä, kohtaamisia ja muistoja, joita en olisi ikinä saanut mistään muualta. Syksyn vaellusexculla ‘25 KY-Sportin projektivastaava Otso puhui hyvin, kuinka reissulaisia yhdistää loppuelämän yhteinen matka ja kokemus, joka on aika siisti juttu. Vaikka monet excursiot ympäri Eurooppaa ovat raottaneet minunkin hyvin pienehköä kassakaappia, on reissujen jälkeen jäänyt aina positiivisia muistoja kaikesta niihin liittyvästä. Onkin etuoikeus, että meillä täällä Turussa on niin monia kerhoja ja toimijoita jotka haluavat ja jaksavat järjestää kaikenlaisia matkustusmahdollisuuksia opiskelijoiden intressit edellä. Vielä viimeiseksi hyvää ystävääni ja Alppikanuunoiden kanta-asiakasta Topi Laaksoa lainaten: “Kyl nää reissut on aina antanu enemmän ku ottanut.”
Nähdään vuoden ekoissa bileissä torstain Back2Schoolissa!
Hyvää lopputalvea ja reissuntäyteistä vuotta toivottelee,
Kalenterin kääntyessä uuteen vuoteen, jäävät vuoden 2025 toimijat ansaitulle eläkkeelle. Vuoden 2026 hallitukset ovat täynnä intoa ja energiaa uusista tehtävistään, eikä kenenkään gonahdusta ole vielä ainakaan kuukausiin havaittavissa. Viime viikkoiset ContactExpo-messut tai hallituksen järjestämä TuKY-koulutus muistuttavat talviloman jälkeen erinomaisen hyvin siitä, mitä järjestötoiminta parhaimmillaan on: pöhinää. Sanaan pöhinä toki liitetään yhä useammin negatiivisia mielikuvia. Urbaani sanakirja luonnehtii pöhinää start-up skenelle tyypillisenä jargonina, joka kaikessa turhanpäiväisyydessään ja näennäisyydessään ei tee muuta, kuin tuudita pöhisijöiden omaa egoa. Mikä pahinta, pöhinää ei pääse pakoon edes netin ihmeellisessä maailmassa – artikkelit Coldplay-keikan opettamista B2B-myynnin saloista tai kommentit uuden 67- coinin disruptiivisesta vaikutuksesta kryptovaluuttamarkkinaan tulvivat LinkedInin kotisivulla. ”Pöhinästä” on näin ollen muovautunut laiska oikotie, jolla parjataan yksilöiden mielenkiinnon kohteita ja mitätöidään se tekeminen, jota ei itse koeta merkitykselliseksi. Tämä tapahtuu sillä olettamuksella, että pöhinä liittyy johonkin tarpeettomaan haikailuun uusimman GROWTH Labubu AI -hackathonin perään, eikä aitoon kiinnostukseen toiselle perinpohjaisen tärkeistä asioista. Pöhinällä on nyansseja, jota stereotyyppinen määritelmä ja olettamus ei tavoita. Järjestötoiminnassa pöhinä on seurausta inspiroituneista ihmisistä, joilla on intohimo tekemäänsä työtä kohtaan. Pöhinä on naurua täydessä kokoushuoneessa, lennosta syntyneitä tapahtumakonsepteja ja ennen kaikkea tunne siitä, että oma tekeminen on merkityksellistä ja tärkeää koko jäsenistölle.
Siispä kannustan kaikkia pöhisemään! Pöhiskää tapahtumissa, kavereiden kanssa, kotikotona tai vaikka K-Loungessa! Nyt uuden hallituskauden pyörähtäessä käyntiin, on pöhinä varma merkki siitä, että olemme oikeilla jäljillä tulevaa vuotta varten. Ilman pöhinää, on järjestötoiminta vain siisti nippu allekirjoitettuja pöytäkirjoja ja tyhjyyttä ammottava jaoston WhatsApp-ryhmä.
Tällä viikolla pöhisemässä KYPÄllä, Kerttu Kari Kulttuuri- ja perinnevastaava
On tullut minun aika kirjoittaa viimeiset sanani tänne Turun KY:n blogikokoelmaan, näin ainakin Turun KY:n hallituksen jäsenenä.
Vuonna 1983 tuolloin Turun KY:n puheenjohtajana toiminut Timo Hiekkaranta kirjoitti ensimmäisen ”Testamentti”-nimisen kirjoituksen Turun KY:n jäsenille. Tuosta lähtien on yli 40 vuoden ajan jokainen Turun KY:n väistyvä puheenjohtaja aloittanut uuden vuoden muistelemalla hieman edellistä. Aion omassa TuKY-testamentissani myös pohtia hieman niitä muistoja ja opetuksia, mitä Turun KY on minulle, kuten monille meistä, loppuelämäksemme tarjonnut.
Lähes päivälleen vuosi sitten olin tuoreena Turun KY:n hallituksen puheenjohtajana Osuuskauppa-salissa, avaamassa koulutuspäivää, jossa hallitus koulutti TuKYn alaisille toimijahallituksille toimintamme kulmakiviä ja perusperiaatteita. Muistan jännittäneeni pienehkön yleisöni edessä älyttömästi, lähes paniikinomaisesti, ja tiesin heidän myös näkevän sen. Tuskailin äärimmäistä epäonnistumisen tunnetta koulutuksen jälkeen, ja pohdin, onko minusta oikeasti kaikkeen siihen, mitä puheenjohtajavuosi voi tuoda tullessaan.
Vuoden jälkeen on hieno sanoa, että kyllä minusta oli. Turun KY eli jälleen mukiinmenevän vuoden, joka tulee jäämään historiankirjoihin ainakin 75-vuotisjuhlavuoden ja lähihistoriamme suurimpien sekä ikimuistoisimpien vuosijuhlien ansiosta. Ajoimme vuonna 2025 hallituksen ja pöytäkunnan kanssa myös useita uudistuksia läpi, ja kehitimme uutta suuntaa myös tuleville vuosille.
Pöytäkuntatyöskentelyssä päätösten tekeminen, uusien ideoiden toteuttaminen ja jokaisen kuntalaisen parhaan ajatteleminen eivät aina olleet helpoimpia asioita. Olen erityisen ylpeä vuodessamme siitä, miten jokainen maanantaisin Parkin kokoushuoneessa istunut ajoi aidosti kuntalaisen parasta, pyrki kehittämään toimintaamme ja toi rohkeasti omia näkökulmia esiin. Oli ilo työskennellä intohimoisen porukan kanssa, joiden kanssa keskustelut jalostuivat lopulta parhaaksi lopputulokseksi.
Suurimpana yksittäisenä uudistuksena menneenä vuonna voidaan pitää Turun KY:n vastuullisuussuunnitelmaa, joka astui voimaan 2026. Kyseinen suunnitelma oli ollut TuKYn suunnitelmissa jo pari vuotta, mutta vastuullisuuden, eritoten sen tavoitteellisen kehittämisen tuominen osaksi opiskelijayhdistystä, ei ollutkaan helpoin nakki. Voimme kuitenkin olla ylpeitä nyt voimassa olevasta versiosta, joka lähtee tulevina vuosina Turun KY:n vastuullisuuden ohessa kehittymään.
Vuoden aikana hallitus seurasi tiiviisti yliopiston tilojen säästöohjelman kehitystä. Pyrimme jatkuvasti pysymään kärryillä yliopiston johdon suunnitelmista, ja reagoimme heti kun kauppakorkeakoulun nykyiset tilat olivat uhattuina. Keväällä Turun KY jätti kirjallisen lausunnon yliopiston johdolle koskien kauppatieteilijöiden tilatarpeita, ja ainakin toistaiseksi saimmekin vastakaikua, ja ripeimmistä säästötoimista luovuttiin.
TuKYn kansainvälisyys otti uuden askeleen eteenpäin. Kaikki TuKYn julkiset dokumentit hyväksyttiin kevätkokouksessa myös englanninkielisinä versioina, ja kaksikielisyys on jo rutinoitunut osaksi toimintaa. Kauppakorkeakoulun kansainvälisten opiskelijoiden integroiminen osaksi TuKYä kehittyi entisestään, ja mm. orientaatioviikolla ja pupujaisissa myös kv-opiskelijat olivat runsaasti edustettuina.
Pohdimme läpi vuoden TuKYn yhteisön turvallisuutta ja häirintäyhdyshenkilötoiminnan kehittämistä. Kehitimme uusia ratkaisuja tapahtumissa läsnä olevista häirintäyhdyshenkilöistä, samalla tasapainotellen hallituslaisten henkilökohtaisen työkuorman ja palkitsevuuden kanssa. Häirintä, Code of TuKY ja epäkäytökset yhteisössämme ovat asioita, joihin tullaan varmasti jatkossakin suhtautumaan vakavasti.
Lokakuun lopussa vuosijuhlatiimi järjesti Gatorade Centerillä 75-vuotiaan Turun KY:n kunniaksi unohtumattomat bileet, jotka kruunasi Mercatorilla esiintynyt Robin. Harva opiskelijayhdistys juhlistaa vuosiaan yhtä näyttävästi, ja tuo viikonloppu oli täynnä ylpeyttä ja rakkautta meidän TuKYä kohtaan.
Kun katson mennyttä vuotta taaksepäin, erityisesti tuota tammikuista epäuskoista meikäläistä, näen satoja unohtumattomia kokemuksia ja pitkän oppimatkan johtamiseen, vastuuseen ja ihmisten kanssa toimimiseen. Olen oppinut sietämään epävarmuutta, luottamaan muihin, sekä myös itseeni. Tulevaisuuteen lähdettäessä tiedän nykyään pystyväni todella paljon parempaan kuin mihin uskoin ennen viime vuotta.
Haluan kiittää jokaista, joka on ollut osa tätä vuotta. Hallitusta, pöytäkuntaa, jaostolaisia, toimijoita ja kuntalaisia. Teidän ansiostanne Turun KY elää ja voi hyvin. Seuraajalleni Emmalle haluan toivottaa rohkeutta luottaa omaan tapaansa johtaa, ja muistutuksen siitä, että yksikään vuosi ei ole täydellinen, mutta jokainen vuosi voi olla merkityksellinen.
Nyt on minun aikani luovuttaa kapula eteenpäin ja antaa uusien tekijöiden näyttää tietä. Älyttömästi TSEmppiä uudelle hallitukselle ja kaikille TuKYn toiminnassa jatkaville!
Reilu vuosi sitten sain kunnian pitää vuosijuhlakauden avajaisissa tuutoreiden puheen. Muistelin puheessa pupusyksyn ensimmäisiä kurssivalintoja, bileitä ja koulumme legendaarisia opettajia. Halusin myös korostaa pupuille opiskelijayhteisömme TuKYn ainutlaatuisuutta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia, joita ei mielestäni kannata missata. Uskon, että aktiivinen opiskelijajärjestötoiminta antaa paljon enemmän mitä se ottaa. Minä ja monet muut aktiivit olemme saaneet järjestötoiminnasta unohtumattomia muistoja, työelämässä hyödyllisiä oppeja sekä ennenkaikkea hyviä ystäviä. Aika super hyviä asioita siis!
Jos kuitenkin tuntuu siltä, että järjestöjuna meni jo ohi, on hyvä muistaa, että keväällä tulee myös useita hyvä mahdollisuuksia nousta mukaan kyytiin. Näin sijoittamisesta kiinnostuneen voin lämpimästi suositella KY-Kasinon toimintaa. Mikäli formulat, tekniikka ja poikkitieteellinen yhteistyö teekkarien kanssa kiinnostaa, on yliopiston formulatiimissä eli Student Formula Turussa tilaa kauppatieteelliselle osaamiselle. Näiden lisäksi Gunnersilla, Gourmetilla, KKOY:llä ja monilla muilla hienoilla järjestöillä hallitus vaihtuu vasta kevään lopussa.
Syksyllä käytiin myös tärkeät TYYn edustajistovaalit. TSE-lista pärjäsi vaaleissa suhteellisen hyvin. Paikkamäärä pysyi samana seitsemän TSE-edaattorin ansiosta, joista jopa kuusi olivat uusia edaattoreita. Hyvä me! Sain itse myös mandaatin jatkaa seuraavat kaksi vuotta edustajistossa. Toisin sanoen edunvalvontatyö jatkuu, vaikka Kopon hommat loppuvatkin. On hyvä, että edustajistosta löytyy järjen ääniä ja vastuullisen talouden puolustajia. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan eli HYY:n tapauksesta tiedämmekin, mitä vastuuton taloudenpito voi pahimmillaan tarkoittaa.
HYYssä 150 vuoden aikana kerrytetty jopa 400 miljoonan euron kiinteistövarallisuus jouduttiin pakkomyymään erääntyvien velkojen takia. Epäonnistuneiden taloudellisten päätösten takia HYYn historialliset rakennukset Helsingin keskustassa jouduttiin myymään pilkkahintaan. Velkojen ja likviditeettiongelmien johdosta HYYn jäsenmaksua jouduttiin korottamaan 50%.
TYYssä asiat onneksi ovat ainakin vielä suhteellisen hyvin eikä vastaavaa talouskatastrofia ole näkyvissä. Itse-asiassa viime kaudella TYYn vuosittaista jäsenmaksua onnistuttiin pienentämään eurolla. Tehtävää silti riittää. Näin joulun alla moni on varmasti taas huomannut, että yliopiston tenttitilojen kapasiteetti ei riitä vastaamaan ruuhkahuippujen kysyntää. Itse pidin tästä möyhöä viime edarikaudella, jolloin Turkuun saatiin luotua Publicumin lisätenttitila. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Itseäni myös hieman harmittaa, että tällaisten konkreettisten, kaikkia opiskelijoita hyödyttävien, asioiden sijaan edustajistossa harmillisen usein riidellään opiskelijoita eri leireihin jakavista identiteettipoliittisista kysymyksistä kuten Israel–Palestiina-kysymyksistä tai siitä millaista ruokaa Unican ravintoloissa voidaan tai ei voida tarjota.
Osalla opiskelijoista, allekirjoittanut mukaan lukien, alkaa keväällä kandin kirjoittaminen. Osalla tähtäimessä on taas astetta isompi urakka eli gradun tekeminen. Mitä mielenkiintoisempi aihe on itselleen, sitä helpompi ja kivempi kandin kirjoitusprosessista tulee. Lomailemisen ohessa onkin hyvä miettiä itseään kiinnostava aihe ja selvittää löytyykö kyseisestä aiheesta tarpeeksi tieteellisiä lähteitä. Hyvällä suunnitellulla kun säästää myöhemmin niin omia hermoja kuin hiuksia.
Tsemppiä tämän vuoden viimeisiin rutistuksiin! Olkaahan ahkeria, sillä tontut ovat nyt liikkeellä. Hyvää ja rentouttavaa joulua.
Vuosi 2025 alkaa olla pikkuhiljaa ehtoopuolella. Tulee jotenkin vanha olo, kun kuukauden päästä eletään jo vuotta 2026, whatt!?? Mitä just sä odotat ensi vuodelta? Onko new year new me -asenne jo löytynyt vai oletko ennemmin uusi vuosi vanhat kujeet -ihmisiä?
Vuoden vaihde on hyvä hetki tehdä niitä kuuluisia lupauksia. Jos tänä vuonna nuo lupaukset kuitenkin pitäisivät pidempään kuin pari kuukautta, eiks je? Näillä puhein haluankin rohkaista jokaista miettimään omaa elämäänsä ja tavoitteitaan. Olenko tyytyväinen siihen missä olen? Mitä haluan tänä vuonna tehdä toisin, jotta olisin iloisempi ja tyytyväisempi itseeni? Onko elämä pelkkää puurtamista ilman iloa? Ehdinkö nauttimaan arjen pienistä hetkistä vai juoksenko pää kolmantena jalkana suorittamassa kaikkea mahdollista? Mitä oikeastaan haluan elämältä ja teenkö aktiivisesti asioita tällaisen tilanteen saavuttamiseksi?
Tehdään kaikki itsellemme palvelus ja pyritään tänä vuonna kohti parempaa. Jos jokin asia ei omassa elämässä miellytä, niin otetaan härkää sarvista ja tehdään siihen muutos. Ei se helppoa ole, en mä niin väitäkään. Mutta vielä vaikeampaa on harmitella jälkikäteen, että voi kunpa olisin tehnyt asialle jotain.
Näin itsenäisyyspäivän tietämillä, kun tätä kirjoittelen, on hyvä vielä muistaa, miten tässä maassa meillä ihan jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen miltä oma elämämme näyttää. En väitä, että kaikki olisi täydellistä, mutta verrattain hyvin meillä täällä Suomessa on asiat. Sen vuoksi haastankin kaikki pohdiskelemaan, sillä täällä voi itse vaikuttaa siihen miltä tulevaisuus näyttää. Lupaathan siis ensi vuonna keskittyä ja panostaa itseesi? Kiitos!
