Uskaltakaa lähteä!

Terveisiä Oulusta! Viime viikonloppuna kävimme uudella NESU-porukalla pyörähtämässä Oulussa Dageneilla. Matka sujui oikein leppoisasti ja käteen jäi paljon uusia kokemuksia ja hyviä muistoja. Kiitollisena tästäkin reissusta voin todeta sen olleen antoisa ja ennen kaikkea ikimuistoinen. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja sain kuulla heidän tarinoitaan, kunnes alettiinkin jo olla kuin vanhoja tuttuja. Parhaiten mieleen jäi monta tuntia kestäneet sitsit, joissa sain tutustua uusiin ihmisiin ympäri Suomen. Vierustoverini kanssa olimme vaihdelleet jos jonkinlaisia kuulumisia ja elämäntarinoita, kunnes lopulta älysimme molemmat olevamme kotoisin Kirkkonummelta. Siitä se riemu sitten repesikin, kun aloimme keskustella yhteisistä tutuista ja tapahtumista, joissa olimme olleet toistemme tietämättä. Näin taas huomaamme, kuinka pieni se maailma onkaan, mutta mikä mukavampaa on ymmärtää, että tulemme tämänkin uuden ystävän kanssa tapaamaan tulevaisuudessa vielä useita kertoja ympäri Suomen!

Saamme olla vilpittömästi kiitollisia ikioman Turun KY:mme laadukkaasta ja monipuolisesta tapahtumatarjonnasta. En missään nimessä itsekään kiellä, kuinka mukavaa on tanssahdella vanhojen ystävien kanssa Turun tanssilattioilla viikosta toiseen ja vaihdella kuulumisia. Toisaalta välillä on kuitenkin vapauttavaa myös lähteä katselemaan muiden kaupunkien tapahtumatarjontaa, ja ennen kaikkea tavata uusia tuttavuuksia ympäri Suomea. On ihanaa nähdä, kuinka suloiset hymyt valaisevat vanhojen tuttujen kasvoja, kun tavataan taas uudestaan monien viikkojen tai kuukausien jälkeen.

Esimerkkinä voisimme käyttää muutaman viikon takaisia Kylteripäiviä, jotka osoittautuivat yhdeksi niistä ainutlaatuisista hetkistä, jolloin uudet kokemukset, ystävät, muiden kaupunkien huuma ja ennen kaikkea seikkailu yhdistyivät. KYPÄ saattaa monelle kuulostaa etäiseltä, mutta tässä piileekin jutun juoni. Nämä edellä mainitut tapahtumat, Dagenit ja KYPÄ, ovat juuri sellaisia tapahtumia, joihin jokainen teistäkin voi osallistua. Todellisuudessa rohkeus ottaa askel tuntemattomaan, hankkia lippu ja sukeltaa tapahtuman tarjontaan, voivat avata ovet ikimuistoisille elämyksille ja luoda pohjan pitkäkestoisille ystävyyssuhteille. Lopulta juuri ne hetket, jolloin uskallamme kokeilla rajojamme, synnyttävät tarinoita, joita jaamme hymysuin vielä vuosienkin päästä.

Tällaisesta on vaikea herätellä mielikuvia, jos ei ole itse päässyt vastaavaa kokemaan. Sitä suuremmalla syyllä, haluaisinkin rohkaista jokaista uskaltamaan entistäkin enemmän ja tarttumaan erilaisiin mahdollisuuksiin, joita elämä eteensä kantaa!

Peace out,

Martta Iso-Kuortti
NESU-vastaava

Chillaa!

Innostavan, mutta stressitasojakin nostattaneen tapahtumanjärjestämisrumban ja sitä seuranneiden Back 2 School -bileiden jälkeen suunnitelmanani oli käyttää koko perjantai kaikkien viime viikkoina rästiin jääneiden hommien hoitamiseen. Toisin kävi! 

Aloitin työpalaverin toivottaen hyvää aamupäivää (klo 13.00) ja hoidin sen kutakuinkin kunnialla läpi, mutta loppupäivän vietin pelkästään sängyssä löhöten. Päivän suurimmat saavutukset olivat pizzan hakeminen ulko-ovelta ja sen syömään siirtyminen sängyn viereen lattialle. Velvollisuudet jäivät siis sikseen. Meinasin kokea tästä huonoa omatuntoa illan pimetessä, mutta kerkesin onneksi nukahtaa päivän toisille päikkäreille ennen kuin ehdin ajatella asiaa sen enempää!

Seuraavana päivänä fiilikseni oli kuitenkin parempi kuin pitkään aikaan. Olin muita kohtaan reilumpi, vastoinkäymiset eivät tuntuneet ylitsepääsemättömiltä ja rästiin jääneiden juttujenkin hoitaminen tuntui helpommalta. Muistin levon tärkeyden, ja toivoisin sinunkin muistavan sen kiireisen kevään aikana. Vaikka kalenteri täyttyy usein myös kivoista jutuista, joita ei haluaisi jättää väliin, täytyy oma jaksaminen joskus priorisoida varaamalla aikaa myös täyslepoon. Muista siis chillata!

Hyvää vapaa-aikaa toivottaen,

Siiri Tella

Vapaa-ajan vastaava

Terveisiä KYPÄ:ltä

Viime viikonloppuna allekirjoittanut ja toivottavasti myös moni tämän tekstin lukijoista oli viettämässä vuoden 2024 KYPÄ:ää, eli Kylteripäiviä Helsingissä. Rehellisesti voin sanoa odotuksieni ylittyneen viikonlopun tapahtuman kohdalla, sillä itsellä oli ainakin todella hauska viikonloppu ja mukaan tarttui myös paljon uusia tuttavuuksia ja oppeja. Yhä viikonlopusta innoissaan olevana ajattelin nyt kertoa omasta kokemuksestani niille jotka tänä vuonna ei paikalle päässyt.

Torstaina ennen varsinaisen tapahtuman alkua pääsimme tapaamaan muita kylterihallituksia ympäri Suomen ja keskustelemaan yhteisistä pestikohtaisista aiheista sekä pitämään hauskaa yhdessä. Omalla kohdalla ilta päättyi kuitenkin hieman ikävään tunnelmaan, kun Helsingin keskustassa sijaitsevan karaokebaarin lavalla ollut matala katto pääsi yllättämään, ja omat hiukseni olivatkin laulamamme kappaleen ”Kultaa hiuksissa” sijaan verestä märät 🙁 Iltamme päättyikin siihen, joten haluan pahoitella tapahtunutta vielä kaikille mukana olleille…

Perjantain seminaarissa saimme kuulla taitavilta puhujilta mielenkiintoisia puheenvuoroja, kun Yacine Samb, Kari Ketonen, Noora Hautakangas ja Jyrki Katainen pitivät omat luentonsa. Seminaarit ovat aina loistavia mahdollisuuksia oppia jotain uutta, ja rakastan kuunnella kun joku kokenut henkilö kertoo omaa tarinaansa ja siitä irti saatuja oppeja. Koska seminaari ja sen aiheet ovat tarkoitettu keskiverto kylterin kaltaiselle ihmiselle, on käsiteltävät teemat myös hyvin osuvia.

Illallisella hyvän ruuan parissa saimme mahdollisuuden verkostoitua muiden kyltereiden kanssa eri kaupungeista ja kouluista. Sain ainakin oman pöydän keskustelukumppaneista uusia ystäviä ja tuttuja jotka tuntee jatkossa kun on liikkeellä esimerkiksi isommissa opiskelijatapahtumissa tai vujuilemassa ulkopaikkakunnilla. Illallisen jälkeen jatkopaikalla Lauri Haavin keikalla bailaten oli oma KYPÄ-kokemukseni aikalailla kruunattu täydelliseksi.

Mutta ei siinä vielä kaikki… Lauantain silliksellä pääsi omien tarpeiden mukaan joko bailaamaan viimeisetkin tanssijalan vipatukset pois kehosta, tai vaihtoehtoisesti rennommin hengailemaan uusien tai vanhojen tuttavuuksien kanssa. Vaikka viikonloppu oli ainakin itselle hyvin rankka, oli se kokemuksena mieleenpainuva ja ehdottomasti wörtti 😀 Tältä erää voinkin vain suositella ensi vuoden KYPÄ:lle osallistumista kaikille!

Jo ensi vuoden KYPÄ:ää odottaen,

Ossi Ryynänen
Kuntamestari

Valintoja ja polkuja

Kuten varmasti puput ainakin tietävät, tällä viikolla meidän pupuilla on edessä pääainevalinnat. Pian noin 250 pupua tekee yhden opiskeluaikansa merkittävimmistä valinnoista. Jotkut teistä ovat ehkä tehneet tämän valinnan jo silloin kun päätitte hakea kauppikseen. Jotkut teistä on ehkä vieläkin epävarmoja valinnastaan. Ja jotkut teistä joutuvat pettymään. Mutta kävi miten tahansa, asioilla on usein tapana järjestyä.

Kun itse vuosi sitten sain sen saman linkin sähköpostiini, en ollut lainkaan varma valinnastani. Syksyn ajan olin pyöritellyt päässäni suurintaa osaa pääaineista. Olin pohtinut mistä saa helpoiten kandin ulos, mistä valmistuttuaan saa mielekkäitä töitä, mikä herättäisi oikeaa kiinnostusta ja kaikkea muuta mahdollista. Lopulta laitoin ensimmäiseksi vaihtoehdoksi laskentatoimen ja rahoituksen, ja toiseksi vaihtoehdoksi toimitusketjujen johtamisen. Ne, jotka tuntevat allekirjoittaneen tietää miten siinä kävi.

Ennen kuin valinnasta tuli mitään päätöstä, piti toimitusketjujen tilalle valita toinen kakkosvaihtoehto. Valitsin taloustieteen, ja siitä tuli lopulta myös pääaineeni. Alun pettymyksen jälkeen alkoi hieman jännittää. Taloustiedettä oli peloteltu vaikeana pääaineena, ja näin lyhyen matikan kirjoittaneena en odottanut pakkomatikkaa myöskään innolla. Jälkikäteen en voi kuitenkaan olla kuin onnellinen siitä, miten asiat meni. Taloustieteistä löysin aivan mahtavaa yhteishenkeä ja siistejä tyyppejä. Ja sivuainematikastakin on jo suurin osa suoritettu kunnialla!

Mutta ennen kun tämä koko blogi menee sentimentaaliseksi itsekehuksi, niin oli minulla tässä pointtikin! Oli kyseessä sitten pääainevalinta tai vaikka jaoston HalVa, emme aina päädy sinne minne ensimmäisenä haluamme. Mutta lopulta usein kuitenkin tuntuu siltä, että olemme juuri siellä missä meidän kuuluukin olla. Vaikka välillä tulee vastaan pettymyksiä ja epävarmuus jännittää, niin kaikki menee lopulta hyvin!

Lämpimin terveisin,

Robert Vehma
Koulutuspoliittinen vastaava

Testamentti

Näin on tullut minun vuoroni reflektoida ja tehdä yhteenveto kuluneesta hallitusvuodesta 2023 puheenjohtajan Testamentti-kirjoituksella. Samalla pääsen osaksi jatkumoa, jonka laittoi liikkeelle vuonna 1983 Timo Hiekkaranta ensimmäisen Testamentti-nimisen kirjoituksen muodossa, josta tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 40 vuotta.

Miten nopeasti vuosi onkaan kulunut? Muistan edelleen kuin eilisen, kun marraskuussa 2022 syyskokouksen puheenjohtaja löi nuijan pöytään ja minut valittiin vuoden 2023 Turun KY:n puheenjohtajaksi. Siitä on kulunut jo yli vuosi, ja sen jälkeen on Turun KY saanut jo seuraavan hallituksen, joka aloitti toimintansa 1.1.2024 päättäen samalla oman puheenjohtajuuteni ja vuoden 2023 hallituskauden. Nyt onkin aikani käydä hieman vuoden tapahtumia läpi.

Vuosi alkoi vauhdilla heti tammikuussa. Vaikka olen jo vuoden, jos toisenkin viettänyt kauppakorkeakoulussa, oli tammikuu 2023 ensimmäinen vuoden aloitus minulle, jossa pandemian uhasta tai rajoituksista ei ollut tietoakaan. Kevään alkupuolella pääsimme nauttimaan välittömästi lähes täydestä tapahtumakalenterista ja perinteisistä tapahtumista, kuten Pikkulaskiaisesta ja Speksistä. Turussa järjestettiin myös NESU Spring Conference, eli tuttavallisemmin Semma ja TuKY-alumnit pääsivät nauttimaan joka toinen vuosi järjestettävästä alumnigaalasta.

Vuoden ensimmäinen suurempi vastoinkäyminen tuli vastaan viikko ennen vappua, kun Parkin alakerrassa oli vesivahinko, eikä parkkia voitu käyttää vapputapahtumissa lainkaan. Tästäkin kuitenkin selvittiin; Parkin alakertaa ryhdyttiin kuivaamaan, Kuntalaisbailut siirrettiin Q-talolle ja toimijoiden vapputapahtumat sopeutuivat muuttuneisiin olosuhteisiin nopeasti. Kokonaisuutena vappu olikin erittäin onnistunut, vaikkei siitä aivan kuivin jaloin selvittykään.

Kesätauon jälkeen syksy polkaistiin jälleen vauhdikkaasti käyntiin orientaatioviikolla ja uudet puput toivotettiin tervetulleiksi kauppakorkeaan ja TuKY-yhteisöön. Orientaatioviikon jälkeen saimme nauttia vielä muutaman viikon ajan lähinnä puputapahtumista, ennen kuin Vujukauden avajaiset avasivat Turun KY:n 73. vuosijuhlakauden. Itse vuosijuhlia vietettiin tänä vuonna hulppeissa puitteissa Turun messukeskuksessa. Vuosijuhlista palautuessa alkoikin jo seuraavan Syyskokouksen valmistelu ja vuoden 2024 hallituksen haku. Jälleen syyskokouksen puheenjohtaja löi nuijan pöytään, ja hallitus seuraavalle vuodelle valittiin. Loppuvuoteen mahtui vielä syyskokouksenkin jälkeen paljon: perinteiset Pornarit järjestettiin jälleen kerran, PeIsKä oli suurempi kuin koskaan ja vuoden kruunasi jälleen PMPJ.

Vuoden koulutuspoliittisina teemoina oli Turun Yliopiston heikon taloustilanteen vuoksi käydyt muutosneuvottelut sekä uusi tilaohjelma, joka toisi säästöjä tilakustannuksista. Kauppakorkeakoulullakin jouduttiin sopeutumaan muutoksiin, kun 88-siiven, tai tuttavallisemmin ATK-käytävän, vuokrasopimus päätettiin. Yliopisto ei ollut ainoa talousvaikeuksissa taistellut, vaan valitettavasti myös TuKYn omistaman Profea OY:n toiminta ajettiin alas heikon kannattavuuden vuoksi huolellisen harkinnan jälkeen. Syyspuolella toisen vieraan kielen opiskelun tarpeellisuus nousi keskusteluun niin kauppakorkeakoulun johtokunnassa kuin Mercalla opiskelijoiden keskuudessa. Lisäksi vuoden aikana vaikutettiin lukuisiin muihinkin opetukseen ja koulun tiloihin liittyviin asioihin. Vuosi oli siis tapahtumantäyteinen niin aktiivisten toimijoiden järjestämien tapahtumien suhteen, kuin muutenkin.

Tässä vaiheessa jäljelle jää enää kiitosten jakaminen. Vaikka Turun KY:llä vallitseekin vahva kuntalaishenki, se yksinään ei riitä toiminnan ylläpitämiseen. Kiitos siis teille kaikille, jotka olette olleet mukana toiminnassa tavalla tai toisella. Olitte sitten olleet mukana jaostossa, toimijaryhmässä, asiantuntijaelimessä, projektissa tai muuten, on teidän kaikkien työpanoksenne ollut yhdistyksemme kantava ja eteenpäin vievä voima. Omaa pöytäkuntaani olen kiittänyt jo erikseen, mutta kiitos vielä kerran arvokkaasta työstänne tämän yhdistyksen eteen.

Oma matkani Turun KY:n aktiivikuntalaisena alkaa olemaan tiensä päässä, mutta odotan innolla mitä tulevan vuoden toimijoilla ja hallituksella on suunnitelmissaan. Onnittelut siis kaikille vielä ensi vuonna uusissa pesteissä aloittaville. Lähtekää rohkeasti tekemään ja yrittämään, ja uskaltakaa välillä epäonnistuakin, Turun KY on siihen loistava ympäristö.

On siis minun aikani siirtyä syrjään, antaa tilaa nuoremmille ja lähteä kohti seuraavia haasteita. Kiitokset kaikille, joiden kanssa olen saanut jakaa aktiivivuoteni TuKYssä. Tämä yhteisö on antanut minulle enemmän kuin sille ikinä pystyn antamaan takaisin. Kuitenkin kaikki loppuu aikanaan.

Kiitos vielä kerran,

Frans Isolauri
Hallituksen puheenjohtaja 2023

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu

Joulukuisen suorittamisen keskellä havahduin siihen, että viimeiset hetket hallitusvuodesta ovat jo käsillä, ihan liian nopeasti. Vuosi sitten istuin Parkin yläkerran sohvalla ja kuuntelin vanhan hallituksen tunteiden täyttämiä puheita siitä, kuinka nopeasti vuosi on kulunut ja kuinka joka hetkestä täytyy nauttia. Muistan ajatelleeni, että tässähän on koko vuosi aikaa, ei se heti voi loppua. Tapahtumantäyteinen vuosi vilahti kuitenkin ohi nopeammin, kuin kukaan meistä olisi osannut odottaa. Vuoden vaihtuminen herättää siksi tänä vuonna tavallista enemmän tunteita ja ajatuksia tulevaisuudesta. 

Työstämme viestintätiimin kanssa tällä hetkellä vuoden viimeistä KYlistettä, jonka teemaksi valikoitui muutos (stay tuned ;)). Teema ja siihen liittyvät ”KYliste kysyy” -kysymykset saivat minut tutkimaan omaa suhtautumistani muutoksiin. Etenkin niihin, joita tuleva vuoden vaihde tuo mukanaan. 33 prosenttia KYlisteen kyselyyn vastanneista kertoi suhtautuvansa muutokseen huolestuneesti ja 40 prosenttia innostuneesti. En oikeastaan tiennyt, mikä oma suhtautumiseni muutoksiin on. Lyhyen 22-vuotisen elämäni aikana olen ehtinyt kokemaan monenlaisia muutosten myllerryksiä. Jotkut niistä ovat tuntuneet maailmanlopulta, jotkut taas juuri oikeaan suuntaan ohjaavilta. Tällä kertaa kyseessä on onneksi jälkimmäinen.

Aluksi tunteet vuoden loppumisesta olivat sekavat. Haikeus siitä, että hallitus ja siihen liittyvät kokemukset jäävät taakse. Jännitys siitä, miltä uusi arki tulee näyttämään. Huoli siitä, miten pysyä yhteyksissä vuoden aikana tärkeäksi muodostuneen pöytäkunnan kanssa, kun joka viikkoiset maanantai-illan kokoukset loppuvat. Nopeasti sen jälkeen mieleen hiipi kuitenkin innostus kaikista vapautuvan ajan tuomista mahdollisuuksista. Ehkä aikaa löytyy vihdoin jopa opiskelulle, ja kandikin valmistuu joskus omalla ajallaan… Tällä hetkellä päällimmäiseksi tunteeksi (loppuvuoden stressin lisäksi) nousee kuitenkin kiitollisuus siitä, kuinka ihania hetkiä ja ihmisiä vuosi on mukanaan tuonut. Eikä sitäkään olisi tapahtunut ilman muutosta. 

Teille 33 prosentille, jotka koette muutoksen huolestuttavana, haluan sanoa seuraavan: Muutokset eivät ole aina helppoja. Niihin voi liittyä epävarmuutta, luopumista ja pelkoakin. Otsikkona käyttämäni kliseinen sanonta ”Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu” on kuitenkin yllättävän paikkansapitävä. Elämä on jatkuvaa liikettä, eikä asioiden kuulu pysyä aina ennallaan. Muutokset tuovat mukanaan myös paljon hyvää: uusia mahdollisuuksia, ihmissuhteita, kokemuksia ja kasvua, joskus kohti jotain täysin odottamatonta! 

Tsemppiä tuleviin muutoksiin <3 

Minttu Wilska
Viestintävastaava