On tullut minun aika kirjoittaa viimeiset sanani tänne Turun KY:n blogikokoelmaan, näin ainakin Turun KY:n hallituksen jäsenenä.
Vuonna 1983 tuolloin Turun KY:n puheenjohtajana toiminut Timo Hiekkaranta kirjoitti ensimmäisen ”Testamentti”-nimisen kirjoituksen Turun KY:n jäsenille. Tuosta lähtien on yli 40 vuoden ajan jokainen Turun KY:n väistyvä puheenjohtaja aloittanut uuden vuoden muistelemalla hieman edellistä. Aion omassa TuKY-testamentissani myös pohtia hieman niitä muistoja ja opetuksia, mitä Turun KY on minulle, kuten monille meistä, loppuelämäksemme tarjonnut.
Lähes päivälleen vuosi sitten olin tuoreena Turun KY:n hallituksen puheenjohtajana Osuuskauppa-salissa, avaamassa koulutuspäivää, jossa hallitus koulutti TuKYn alaisille toimijahallituksille toimintamme kulmakiviä ja perusperiaatteita. Muistan jännittäneeni pienehkön yleisöni edessä älyttömästi, lähes paniikinomaisesti, ja tiesin heidän myös näkevän sen. Tuskailin äärimmäistä epäonnistumisen tunnetta koulutuksen jälkeen, ja pohdin, onko minusta oikeasti kaikkeen siihen, mitä puheenjohtajavuosi voi tuoda tullessaan.
Vuoden jälkeen on hieno sanoa, että kyllä minusta oli. Turun KY eli jälleen mukiinmenevän vuoden, joka tulee jäämään historiankirjoihin ainakin 75-vuotisjuhlavuoden ja lähihistoriamme suurimpien sekä ikimuistoisimpien vuosijuhlien ansiosta. Ajoimme vuonna 2025 hallituksen ja pöytäkunnan kanssa myös useita uudistuksia läpi, ja kehitimme uutta suuntaa myös tuleville vuosille.
Pöytäkuntatyöskentelyssä päätösten tekeminen, uusien ideoiden toteuttaminen ja jokaisen kuntalaisen parhaan ajatteleminen eivät aina olleet helpoimpia asioita. Olen erityisen ylpeä vuodessamme siitä, miten jokainen maanantaisin Parkin kokoushuoneessa istunut ajoi aidosti kuntalaisen parasta, pyrki kehittämään toimintaamme ja toi rohkeasti omia näkökulmia esiin. Oli ilo työskennellä intohimoisen porukan kanssa, joiden kanssa keskustelut jalostuivat lopulta parhaaksi lopputulokseksi.
Suurimpana yksittäisenä uudistuksena menneenä vuonna voidaan pitää Turun KY:n vastuullisuussuunnitelmaa, joka astui voimaan 2026. Kyseinen suunnitelma oli ollut TuKYn suunnitelmissa jo pari vuotta, mutta vastuullisuuden, eritoten sen tavoitteellisen kehittämisen tuominen osaksi opiskelijayhdistystä, ei ollutkaan helpoin nakki. Voimme kuitenkin olla ylpeitä nyt voimassa olevasta versiosta, joka lähtee tulevina vuosina Turun KY:n vastuullisuuden ohessa kehittymään.
Vuoden aikana hallitus seurasi tiiviisti yliopiston tilojen säästöohjelman kehitystä. Pyrimme jatkuvasti pysymään kärryillä yliopiston johdon suunnitelmista, ja reagoimme heti kun kauppakorkeakoulun nykyiset tilat olivat uhattuina. Keväällä Turun KY jätti kirjallisen lausunnon yliopiston johdolle koskien kauppatieteilijöiden tilatarpeita, ja ainakin toistaiseksi saimmekin vastakaikua, ja ripeimmistä säästötoimista luovuttiin.
TuKYn kansainvälisyys otti uuden askeleen eteenpäin. Kaikki TuKYn julkiset dokumentit hyväksyttiin kevätkokouksessa myös englanninkielisinä versioina, ja kaksikielisyys on jo rutinoitunut osaksi toimintaa. Kauppakorkeakoulun kansainvälisten opiskelijoiden integroiminen osaksi TuKYä kehittyi entisestään, ja mm. orientaatioviikolla ja pupujaisissa myös kv-opiskelijat olivat runsaasti edustettuina.
Pohdimme läpi vuoden TuKYn yhteisön turvallisuutta ja häirintäyhdyshenkilötoiminnan kehittämistä. Kehitimme uusia ratkaisuja tapahtumissa läsnä olevista häirintäyhdyshenkilöistä, samalla tasapainotellen hallituslaisten henkilökohtaisen työkuorman ja palkitsevuuden kanssa. Häirintä, Code of TuKY ja epäkäytökset yhteisössämme ovat asioita, joihin tullaan varmasti jatkossakin suhtautumaan vakavasti.
Lokakuun lopussa vuosijuhlatiimi järjesti Gatorade Centerillä 75-vuotiaan Turun KY:n kunniaksi unohtumattomat bileet, jotka kruunasi Mercatorilla esiintynyt Robin. Harva opiskelijayhdistys juhlistaa vuosiaan yhtä näyttävästi, ja tuo viikonloppu oli täynnä ylpeyttä ja rakkautta meidän TuKYä kohtaan.
Kun katson mennyttä vuotta taaksepäin, erityisesti tuota tammikuista epäuskoista meikäläistä, näen satoja unohtumattomia kokemuksia ja pitkän oppimatkan johtamiseen, vastuuseen ja ihmisten kanssa toimimiseen. Olen oppinut sietämään epävarmuutta, luottamaan muihin, sekä myös itseeni. Tulevaisuuteen lähdettäessä tiedän nykyään pystyväni todella paljon parempaan kuin mihin uskoin ennen viime vuotta.
Haluan kiittää jokaista, joka on ollut osa tätä vuotta. Hallitusta, pöytäkuntaa, jaostolaisia, toimijoita ja kuntalaisia. Teidän ansiostanne Turun KY elää ja voi hyvin. Seuraajalleni Emmalle haluan toivottaa rohkeutta luottaa omaan tapaansa johtaa, ja muistutuksen siitä, että yksikään vuosi ei ole täydellinen, mutta jokainen vuosi voi olla merkityksellinen.
Nyt on minun aikani luovuttaa kapula eteenpäin ja antaa uusien tekijöiden näyttää tietä. Älyttömästi TSEmppiä uudelle hallitukselle ja kaikille TuKYn toiminnassa jatkaville!
Reilu vuosi sitten sain kunnian pitää vuosijuhlakauden avajaisissa tuutoreiden puheen. Muistelin puheessa pupusyksyn ensimmäisiä kurssivalintoja, bileitä ja koulumme legendaarisia opettajia. Halusin myös korostaa pupuille opiskelijayhteisömme TuKYn ainutlaatuisuutta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia, joita ei mielestäni kannata missata. Uskon, että aktiivinen opiskelijajärjestötoiminta antaa paljon enemmän mitä se ottaa. Minä ja monet muut aktiivit olemme saaneet järjestötoiminnasta unohtumattomia muistoja, työelämässä hyödyllisiä oppeja sekä ennenkaikkea hyviä ystäviä. Aika super hyviä asioita siis!
Jos kuitenkin tuntuu siltä, että järjestöjuna meni jo ohi, on hyvä muistaa, että keväällä tulee myös useita hyvä mahdollisuuksia nousta mukaan kyytiin. Näin sijoittamisesta kiinnostuneen voin lämpimästi suositella KY-Kasinon toimintaa. Mikäli formulat, tekniikka ja poikkitieteellinen yhteistyö teekkarien kanssa kiinnostaa, on yliopiston formulatiimissä eli Student Formula Turussa tilaa kauppatieteelliselle osaamiselle. Näiden lisäksi Gunnersilla, Gourmetilla, KKOY:llä ja monilla muilla hienoilla järjestöillä hallitus vaihtuu vasta kevään lopussa.
Syksyllä käytiin myös tärkeät TYYn edustajistovaalit. TSE-lista pärjäsi vaaleissa suhteellisen hyvin. Paikkamäärä pysyi samana seitsemän TSE-edaattorin ansiosta, joista jopa kuusi olivat uusia edaattoreita. Hyvä me! Sain itse myös mandaatin jatkaa seuraavat kaksi vuotta edustajistossa. Toisin sanoen edunvalvontatyö jatkuu, vaikka Kopon hommat loppuvatkin. On hyvä, että edustajistosta löytyy järjen ääniä ja vastuullisen talouden puolustajia. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan eli HYY:n tapauksesta tiedämmekin, mitä vastuuton taloudenpito voi pahimmillaan tarkoittaa.
HYYssä 150 vuoden aikana kerrytetty jopa 400 miljoonan euron kiinteistövarallisuus jouduttiin pakkomyymään erääntyvien velkojen takia. Epäonnistuneiden taloudellisten päätösten takia HYYn historialliset rakennukset Helsingin keskustassa jouduttiin myymään pilkkahintaan. Velkojen ja likviditeettiongelmien johdosta HYYn jäsenmaksua jouduttiin korottamaan 50%.
TYYssä asiat onneksi ovat ainakin vielä suhteellisen hyvin eikä vastaavaa talouskatastrofia ole näkyvissä. Itse-asiassa viime kaudella TYYn vuosittaista jäsenmaksua onnistuttiin pienentämään eurolla. Tehtävää silti riittää. Näin joulun alla moni on varmasti taas huomannut, että yliopiston tenttitilojen kapasiteetti ei riitä vastaamaan ruuhkahuippujen kysyntää. Itse pidin tästä möyhöä viime edarikaudella, jolloin Turkuun saatiin luotua Publicumin lisätenttitila. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Itseäni myös hieman harmittaa, että tällaisten konkreettisten, kaikkia opiskelijoita hyödyttävien, asioiden sijaan edustajistossa harmillisen usein riidellään opiskelijoita eri leireihin jakavista identiteettipoliittisista kysymyksistä kuten Israel–Palestiina-kysymyksistä tai siitä millaista ruokaa Unican ravintoloissa voidaan tai ei voida tarjota.
Osalla opiskelijoista, allekirjoittanut mukaan lukien, alkaa keväällä kandin kirjoittaminen. Osalla tähtäimessä on taas astetta isompi urakka eli gradun tekeminen. Mitä mielenkiintoisempi aihe on itselleen, sitä helpompi ja kivempi kandin kirjoitusprosessista tulee. Lomailemisen ohessa onkin hyvä miettiä itseään kiinnostava aihe ja selvittää löytyykö kyseisestä aiheesta tarpeeksi tieteellisiä lähteitä. Hyvällä suunnitellulla kun säästää myöhemmin niin omia hermoja kuin hiuksia.
Tsemppiä tämän vuoden viimeisiin rutistuksiin! Olkaahan ahkeria, sillä tontut ovat nyt liikkeellä. Hyvää ja rentouttavaa joulua.
Vuosi 2025 alkaa olla pikkuhiljaa ehtoopuolella. Tulee jotenkin vanha olo, kun kuukauden päästä eletään jo vuotta 2026, whatt!?? Mitä just sä odotat ensi vuodelta? Onko new year new me -asenne jo löytynyt vai oletko ennemmin uusi vuosi vanhat kujeet -ihmisiä?
Vuoden vaihde on hyvä hetki tehdä niitä kuuluisia lupauksia. Jos tänä vuonna nuo lupaukset kuitenkin pitäisivät pidempään kuin pari kuukautta, eiks je? Näillä puhein haluankin rohkaista jokaista miettimään omaa elämäänsä ja tavoitteitaan. Olenko tyytyväinen siihen missä olen? Mitä haluan tänä vuonna tehdä toisin, jotta olisin iloisempi ja tyytyväisempi itseeni? Onko elämä pelkkää puurtamista ilman iloa? Ehdinkö nauttimaan arjen pienistä hetkistä vai juoksenko pää kolmantena jalkana suorittamassa kaikkea mahdollista? Mitä oikeastaan haluan elämältä ja teenkö aktiivisesti asioita tällaisen tilanteen saavuttamiseksi?
Tehdään kaikki itsellemme palvelus ja pyritään tänä vuonna kohti parempaa. Jos jokin asia ei omassa elämässä miellytä, niin otetaan härkää sarvista ja tehdään siihen muutos. Ei se helppoa ole, en mä niin väitäkään. Mutta vielä vaikeampaa on harmitella jälkikäteen, että voi kunpa olisin tehnyt asialle jotain.
Näin itsenäisyyspäivän tietämillä, kun tätä kirjoittelen, on hyvä vielä muistaa, miten tässä maassa meillä ihan jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen miltä oma elämämme näyttää. En väitä, että kaikki olisi täydellistä, mutta verrattain hyvin meillä täällä Suomessa on asiat. Sen vuoksi haastankin kaikki pohdiskelemaan, sillä täällä voi itse vaikuttaa siihen miltä tulevaisuus näyttää. Lupaathan siis ensi vuonna keskittyä ja panostaa itseesi? Kiitos!
Tämä toimi pitkään placeholderina blogitekstille kuvastaen fiilistä, kun nenän eteen tupsahtelee sieltä sun täältä pieniä asioita, jotka on vain hoidettava. Vuoden edestä opintopisteitä syksylle kuitenkaan mistään muusta karsimatta ei ole pidemmän päälle kovin rentoa puuhastelua. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Aika fiksu lausahdus, täytyy myöntää. Joulu ja Uusivuosi tulevat kuitenkin tänä vuonna tuntumaan erityisen palkitsevilta, kun tämä urakka on takana.
Kyllä sitä on opiskeltukin, mutta hiljasto ei vaan ole se mun paikka.
Mietin usein, miltähän elämä näyttäisi tällä hetkellä, jos en hiukan yli kolme vuotta sitten olisi mennyt Kulttiksen HalVaan, tullut valituksi yrpäksi ja vuotta myöhemmin Turun KY:n myyntipäälliköksi. Ystäväpiirini olisi varmasti erilainen ja moni ikimuistoinen kokemus olisi jäänyt kokematta. Vaikka tässä syksyllä vähän liemessä ollaan uiskenneltukin, mitään en silti vaihtaisi.
Virheistä on kuitenkin ainakin osittain opittu. On havaittavissa selkeä kehityskäyrä, kun toissapäivänä toimistolla iltamyöhään istuskellessani varasin paluulennon kevään Aasian reissultani tenttiviikon alkuun. Shoutout silloiset Kulttiskaverit, nykyisin parhaimmat ystävät, joiden kanssa olen voinut tässä kolmen vuoden aikana jakaa matkustusintoni.
Tänään, kuukauden vaihduttua aloittaa uusi, upea myyntipäällikkömme Isla tehtävässään. Yhdistyksen hallitus nimeää COREn vuodelle 2026 ja itselleni alkaa pikkuhiljaa koittaa aika siirtyä syrjään järjestöaktiivina toimimisesta. Noh, se tuskin pitkään pitää paikkaansa, mutta ainakin nämä hommat siirtyvät seuraaviin käsiin. On hienoa todeta, miten paljon yrityssuhdesektori on tässä parin vuoden aikana kehittynyt, ja miten oma kädenjälki tulee siihen jäämään.
Kuun vaihde tarkoittaa myös sitä, että voin toivottaa teille kaikille joulun odotusta hyvällä omallatunnolla. Vietän itse ensimmäistä opiskeluajan joulukuuta Suomessa, ja ostin tässä viikonloppuna mm. joulukalenterin ja viritin jouluvalot parvekkeelle. Pari tonttua on pölyttynyt telkkaritasolla jo viime vuodesta saakka. Edeltäjäni kirjoitti taannoin vinkkinsä joulutunnelmaan virittäytymiseen.
Monelle meistä kauppislaisista PMPJ merkkaa opiskelijasyksyn päätöstä, ja sekin on nyt juhlittu. Jos intoa vielä riittää, juhlitaan vielä 10.12. vuoden viimeisiä Poikkareita. Ja hei just sä, joka luit tänne asti, jos eksyt Duettoon, tuu vetää illan aikana hihasta. Eläköityvällä mypällä saattaa olla sulle joululahja!
Näin on taas yksi vuosi loppusuoralla. Se tarkoittaa sekä uusia tuulia että Hämeenkadun hyytävän kylmiä, pakkasaamun tuulia. Samaan teemaan mainittakoon, että jos ette huomanneet niin Peiskän artistikin oli Tuuli!
Vaikka vuoteni vapaa-ajan vastaavana alkaa kääntyä ehtoopuolelleen, vielä on pieni rutistus edessä. Tässä kohtaa mainittakoon, että mun vuosi on ollut aivan mahtava! Haluisinkin kiittää jokaista, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä, nauraa, itkeä, oppia, tai vaikka vaan moikata käytävällä! Olette huipputyyppejä jokainen. ❤️
Olen kuitenkin enemmän kuin innoissani myös siitä, ettei tekeminen tosiaankaan lopu vielä tähän. Syyskokouksessa sain kunnian jatkaa ensi vuonna Turun KY:n hallituksen puheenjohtajana. Vaikka olenkin äärettömän innoissani kaikesta siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on vielä hetken aikaa maltettava keskittyä nykyhetkeen. Jos jotakin olen vuoden aikana oppinut, niin se on se että kannattaa oikeasti kesittyä siihen mitä juuri nyt on. Aika menee loppupeleissä super nopeasti, ja jos koko ajan miettii vain tulevaa, jää huomaamatta moni upea hetki juuri tästä hetkestä.
Tulevaisuudesta kuitenkin mainittakoon, että onneksi kohta on joululoma! Se todellakin tulee ainakin allekirjoittaneella tarpeeseen. Sitä ennen haluaisin kuitenkin muistuttaa vielä tämän vuoden viimeistä juhlista eli Pikkumustista Pikkujouluista, jatkolippuja on vielä jäljellä. Toivottavasti näemme kaikki siellä, sen jälkeen se onkin sitten ensi vuoteen!
Ainiin, jos näitte mut torstaina Pornareilla vähäpukeisena tai sitä edeltävänä torstaina Peiskällä lyhty kädessä hiippalakki päässä niin jep – nää on näitä 🙂
Ihanaa joulunodotusta toivottaen, viimeistä kertaa tällä alustalla vapaa-ajan vastaavana,
WhatsApp lähetti ilmoituksen: viesti henkilöltä Bossi Ryynänen.
“Eläke alkaa lähestyä.”
Olo on samaan aikaan helpottunut ja haikea. Viimeiset kaksi vuotta elämästäni ovat kuluneet Turun KY:n ehdoilla ja jo sitä ennen vapaaehtoistoiminta vei ison osan vapaa-ajastani. Lienee sanomattakin selvää, että Turun KY on tuonut minulle enemmän kun pystyn yhteen blogipostaukseen mahduttamaan. Se on tuonut elämääni ystäviä, opettanut satoja tärkeitä ja vähemmän tärkeitä taitoja ja tarjonnut lukemattomia muistoja. Kiitollisuutta ei voi punnita, mutta jos voisi, vaaka hajoaisi sen painosta. Kiitos.
Myös minä olen antanut Turun KY:lle paljon näiden vuosien aikana. Olen toiminut kolmen eri hallituksen apukätenä, työstänyt dokumentteja toimistossa tuntitolkulla, päivystänyt Narikassa kymmeniä ja kymmeniä kertoja ja toiminut häirintäyhdyshenkilönä lukuisissa tapahtumissa. Toivottavasti toimintani on antanut edes jollekin kuntalaiselle jotain merkityksellistä. Haluan uskoa, että näin on.
Suhde opiskelijayhteisöön on kaksisuuntainen. On mietittävä, mitä TuKY voi antaa minulle, mutta myös sitä, mitä minä voin antaa TuKYlle. Juuri siinä piileekin mielestäni koko homman juju: me opiskelijat rakennamme tämän yhteisön yhdessä. Suurin merkityksellisyyden tunne syntyy juuri siitä me-hengestä. Sitä tunnetta on vaikea voittaa.
Viimeiset kaksi vuotta olen seurannut tätä toimintaa aitiopaikalta. Nyt jäljellä on enää kaksi viikkoa. Miten siis pystyn päästämään irti järjestöstä, josta on näiden vuosien aikana tullut yksi elämäni peruspilareista? Mitä sitten, kun toimiston avaimet pitää ihan kirjaimellisestikin luovuttaa uuden toiminnanjohtajamme käsiin?
Ehkä se on kuitenkin juuri yksi opiskelijajärjestötoiminnan hienouksista: se on sykleissä elävää yhteisöä. Siinä missä yksi aikakausi päättyy, toinen alkaa jo seuraavalla viikolla. Tilalle astuu uusia ideoita ja uusia ihania tyyppejä, jotka tekevät asioita aivan omalla tavallaan. Eikä sen tarvitse, eikä kuulukaan, näyttää samalta kuin ennen.
Tänä vuonna juhlittu 75. juhlavuosi on palauttanut muistiimme lukuisia perinteitä ja vanhoja tarinoita. Vaikka osa perinteistä on ollut hauskoja ja joitain vanhoja toimintatapoja on edelleen käytössä, herättivät vanhat tarinat kuitenkin lähinnä ajatuksen siitä, että onneksi toimintaa on viety eteenpäin. Se Maija G:n ja kumppanien syksyllä 1950 Lehtisen Kahvilassa perustama Turun KY oli todella erilainen kuin Turun KY vuonna 2025. Ja, kaikella kunnioituksella, hyvä niin.
Ja sinä, juuri valittu hallituslainen, jaostolainen tai hakemisesta vasta haaveileva, saat tädiltä nyt yhden vinkin: kuuntele edeltäesi neuvoja, mutta uskalla tuoda rohkeasti oma kädenjälkesi TuKYn toimintaan. Kukaan täällä ei osaa tätä hommaa paremmin kuin sinä itse. Ei se hallituskaveri, ei edeltäjä, eikä varsinkaan se toimistolla valittava setäihminen. Sinut on valittu hommaan syystä. Anna persoonasi ja visiosi näkyä. Aina on ollut on huonoin perustelu, mitä kukaan voi sinulle antaa.
Ja sinä Jodel-valittaja, parhaiten pystyt vaikuttamaan tähän yhteisöön kehittämällä sitä itse. Meidän vastuullamme on, että Turun KY pysyy jatkossakin kuntalaistensa näköisenä ja eturivin opiskelijajärjestönä. Hae siis mukaan toimintaan. Se palkitsee.
Tämä pian eläköityvä toiminnanjohtaja lähtee nauttimaan eläkepäivistään monen muun vanhuksen tavoin etelän lämpöön eli opiskelijavaihtoon. Ainakaan sieltä käsin ei tule kiusausta kertoa uusille toimijoille, miten silloin joskus muinoin asioita tehtiin. Hurjasti TSEmppiä kaikille uusille tai ainakin minua uudemmille kasvoille, seuraava vuosi (tai vuodet) tulee olemaan elämänne ikimuistoisempia. Ja minua vanhemmat kasvot, antakaa tilaa uusille ja valmistukaa jo.
PS. Tämä ei ollut pelkkää runoilua, haku on oikeasti auki. Tällä hetkellä haku on auki mm. CIA TuKYyn, viestintätiimiin, yrityssuhdetiimiin ja vuosijuhlatuottajaksi. Ja pikkulinnuilta kantautuneiden huhujen mukaan lisää hakuja avautuu jo tämän viikon aikana. Nosta siis pupun – tai rusakon – korvasi hörölle.
