Ihana, kurja ystävyys

Välillä ystävyys voi tuntua ikävältä. Kaverille voi joutua sanomaan, että tänään en jaksa kuunnella. Tai ehkä olet huomannut, että kaverin alkoholinkäyttö on yhtäkkiä lähtenyt käsistä, etkä tiedä miten asian ottaa esille. Yksi kaverisi valittelee yksinäisyyttään, ja podet pahaa oloa siitä, että et ehdi häntä näkemään. Ystävyys on siis välillä kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista, mutta hyvä uutinen on se, että kurjatkin ajat kuuluvat ystävyyteen yhtä lailla kuin hyvätkin ajat.

Vaikeat tilanteet ystävien kanssa voi olla helpompi sivuuttaa, esimerkiksi riidan unohtaminen tuntuu helpolta, sen käsittely ei niinkään. Voi myös tuntua helpommalta vain suostua näkemään kaveria, vaikka omat voimavarat olisivatkin lopussa, kuin ilmoittaa ystävälle joutuvansa perumaan. Kyseisten haastavien tilanteiden käsitteleminen onkin taitolaji. On osattava laittaa itsensä epämukavaan tilanteeseen ja oltava jämäkkä.

Pureudun nyt sanaan jämäkkyys, sillä sanavalinnalleni on tarkka syy. Jämäkkyys ei ole aggressiivista totuuden kertomista tai läksyttämistä, vaan yhdistelmä rehellisyyttä sekä kykyä arvostaa niin omaa kuin ystävänkin tilannetta. Pelkkä kovien faktojen iskeminen pöytään ei aina tuota haluttua tulosta, vaikka tarkoitusperä olisikin hyvä. Sinua voi ehkä ärsyttää, että kaverisi on selvästi uupunut, mutta ei suostu ottamaan apua vastaan. Päätät siis kertoa kaverillesi totuuden siitä, kuinka hän pilaa oman elämänsä, jos ei hae apua. Lopputuloksen tälle keskustelulle voinee arvata. Kaverisi ei valinnut olla vaikeassa tilanteessa, ja jo sen faktan huomioonottaminen voi huomattavasti helpottaa keskustelua.

Jämäkkyys ja epämukavuus voivat myös joskus liittyä omaan jaksamiseen ystävyyssuhteissa. Tunnet piston sydämessäsi, kun et jaksa enää luentojen jälkeen nähdä kaveria, olenko nyt huono ystävä? Et, olet vain väsynyt. Voi tuntua pahalta perua suunnitelmia, mutta loppujen lopuksi on mukavampaa tavata kavereita, kun on energiaa vaihtaa kuulumisia ja energiaa keskittyä olemaan läsnä. Muista myös vastavuoroisesti ymmärtää kaveriasi, joka ei jaksa aina kuunnella. Ystävyyden ei ole tarkoitus kuluttaa enempää voimavaroja kuin itsellä on tarjota.

Ystävyys on äärettömän laaja käsite ja siitä voisi kirjoittaa artikkelin toisensa jälkeen. Välillä ystävyys antaa ja välillä se ottaa, ilman ystäviä olisi kuitenkin vaikeaa pärjätä. Lopuksi vielä muutama kannustuksen sana pupuille, ja muillekin, jotka kärsivät etäopiskelun yksinäisyydestä. Ennen kun edes huomaamme, Merca taas täyttyy ihmisistä ja tapahtumia on viikossa niin monta, ettei edes yhden käden sormilla voi laskea. Aina ei tarvitse jaksaa, mutta roikutaan edes mukana siihen asti, että korona on vain enää kaukainen muisto. Tsemppiä kaikille kevääseen!

Huomasithan myös, että EVAn Tosiystävä-kampanja jatkuu vielä 11.2. asti, joten muista käydä tästä linkistä nimeämässä Tosiystäväsi!

Matilda Hyytiäinen Sosiaalipoliittinen vastaava

Tee se itse -aamupala, lounas, iltapala

Ärsyttääkö sinuakin kokata? Tai tiskata ja siivota kokkaamisen jälkeen? Suunnitella viikon ruokaostokset etukäteen? Ja kun kauppaan lähdetään niin siellä sitten haahuillaan ympäri päättömästi unohtuneiden ruokien perään. Niin minuakin, mutta ruokailua ei voi päivän aikana välttääkään. Itselleni on muodostunut liian helpoksi tavaksi vaan tilata ruuat Foodorasta tai Woltista. Tiskatakaan ei tarvitse, kun takeaway -ruokailusta syntyneet roskat voidaan vain hävittää ja keittiö pysyy siistinä. Hesburger sovelluksen lataaminen koitui omaksi tuhoksi, sillä tilaaminen on niin helppoa, ruuan saa nopeasti ja läheltä kotoa ja kerryttää samalla bonuksia. Lähikauppani ruokatiskin työntekijätkin ovat kaikki minulle liian tuttuja, että odotan päivää, kun he iskevät vakiotilaukseni valmiiksi käteeni. Omalla kohdallani säännölliset ruokailuajat voidaan unohtaa ja nälkää ei ennakoida, vaan kun se iskee, niin syötävää on saatava heti. Sitten sitä totta kai päätyy pohtimaan miksi väsyttää ja kiukustuttaa. Ollessani pieni, minua aidosti huolestutti, jos en osaa aikuisena kokata. Tulostin omaan kansiooni kaikki reseptit mitä käsiini sain, jotta ne eivät häviäisi tai jos internet kaatuisi niin minulla olisi ainakin minun reseptikansioni. Linda-lapsi ei uskonut internettiin selvästikään. Ylä-asteen kotitaloustunneilla ahkerasti sain lisäpisteitä kokkailemalla kotona ja pyytämällä vanhempien arvioita tuotoksistani. Sanotaan, että lapsena opitut tavat kantavat nuoruus- ja aikuisikään asti, mutta tässä kohtaan tilanne ei todellakaan ollut tämä. Tämän vuoden lupaus itselleni on syödä hyvää ruokaa enemmän kotona. Kotona olisi aina valmis illallinen valmiina. Ja ei, nuudelipussi tai muu valmisruoka ei ole tarpeeksi houkuttelevaa ruokaa.

Onneksi olin vinkannut ystävälleni aikeistani jo etukäteen ja hän ostikin joululahjaksi minulle kokkauskirjan. Tässä on vähän romantisointia, sillä kokkauskirjaahan kokkaus ei tarvitse, kun mikä tahansa resepti löytyy netistä. Valitettavasti pienenä koottu reseptikirja on tuntemattomassa sijainnissa. Lisäksi samaisen ystäväni kanssa olemme kokkailleet vuorotellen toisillemme, jolloin kokkausvinkit ja reseptit ovat vaihtuneet, eikä kokkailua tai ruokailua ole tarvinnut yksin suorittaa. Ruuan valmistaminen on itse asiassa ollut nopeampaa kuin tilatun ruuan toimitusaika. Tiskaus harmituksestakin olen päässyt eroon soittamalla samalla tiskatessani vanhemmille, isovanhemmille tai ystävilleni sekä kuunnellut podcasteja. Vähitellen kotikokkailu maistuu, kiinnostusta uusien reseptien etsimiseen ja kokeiluun löytyy ja varsinaista kokkausta joutuu suorittamaan noin joka kolmas päivä, kun annoksista riittää usein useimmille päiville. Hesburger bonukset ovat vaihtuneet K-plussa bonuksiksi. Ruokablogin voi lopettaa vain ja ainoastaan reseptiin, joten tässä seuraavaksi ihana ja helppo sitruuna-ricotta pasta Hanna Gullichsenin kirjasta Kokin Kotiruokaa, jota kuvataan kirjassa lännen nopeimmaksi arkiruuaksi:

360g spagettia
1/2dl pinjansiemeniä
125g ricotta juustoa
2rkl oliiviöljyä
30g pecorinoa raastettuna
3kl sitruunamehua ja raastettu kuori
½ tl suolaa
mustapippuria
tilkka pastan keitinvettä

Keitä pasta al denteksi. Paahda pinjansiemenet. Sekoita ainekset ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Sekoita pastan kanssa ja lisää pinjansiemenet sekä tarpeen mukaan pastan keitinvettä, jos kastike tuntuu kuivalta. Valmista! Ja uskomattoman helppoa. Itse laitan vielä ruoka-annoksen päälle pecorinoa.

Hyviä aamupala, lounas ja iltapala hetkiä!

Wild West, wild banking

Olkoon tämä TuKY-blogin ensimmäinen “History-of-banking”-kirjoitus.

Villi Länsi perustui pohjimmiltaan maatalouteen. Maatalous taas perustui pohjimmiltaan lainoitukseen: maanomistaja lainasi rahaa jonka sijoitti karjaan, siemeniin, tai tonttiin ja laina maksettiin takaisin sijoituksen voitoista. Ei olekaan yllätys, että pankit saapuivat Villiin Länteen lähes yhtä räjähdysmäisesti kuin sanomalehdet. 

Pankin perustaminen oli ennen todella helppoa. Pienen yhteisöpankin perustamiseen vaadittiin vain muutama paikallinen jotka kokosivat rahansa yhteen ja avasivat pankin. Tällainen yritys yleensä järjestettiin pienellä käteisliittymällä, ja jos pankilla ei ollut kylliksi metallivaluuttaa, tämä alijäämä katettiin paperirahalla. 

Yhteisöpankki 1800-luvun alkupuolella

Villi Länsi kuitenkin tarkoitti villiä pankkitoimintaa.

Pankin operoijat eivät olleet koulutettuja rahoitusammattilaisia, enemmänkin lehmipoikia. Pankit lainoittivat lähes täysin illikvidejä lainoja, sillä eihän pankki voinut realisoida sataa lehmää tai tupakkapeltoa käteiseksi lainan epäonnistuessa. Lainojen vakuudet olivat myös lähtökohtaisesti riittämättömät: usein paikallinen pankki hyväksyi maanomistajan ylioptimistiset arviot maansa arvosta, ja pienimmätkin laskusuhdanteet 1800-luvulla johtivat arvottomaan tonttiin, josta pankki joutuisi sitten maksamaan veroa.

Tämän lisäksi näille “yhteisöpankeille” ei ollut lainkaan säännöstöjä tai määräyksiä, joten petokset ja väärinkäytökset olivat yleisiä. Villin Lännen versio Ponzi-huijauksesta oli ns. Satulalaukkupankki. Joka toimi jokseenkin näin:

  1. Mies saapuu kylään, satulalaukut täynnä pankkiseteleitä.
  2. Mies perustaa toimiston, jossa lainaa paperirahaa kylän maatiloille helpoilla maksuehdoilla ja pienellä vakuudella.
  3. Kerättyään kaikki velkakirjat, mies myy ne paikalliselle kauppiaalle, majatalolle tai pankille alennuksella, sillä ehdolla, että hän saa maksuksi käteistä.
  4. Mies ratsastaa auringonlaskuun, laukut täynnä käteistä.
  5. Paikalliset velkakirjanpitäjät jäävät selvittelemään maanomistajien kanssa, miksi heidän uudet pankkisetelit ovat arvottomia.

Ei siis ihme miksi pankkeihin suhtauduttiin skeptisesti, vaikka ne olivatkin elintärkeitä. 

Kansasin karjakaupungeissa sisällissodan jälkeisten kahdeksan vuoden aikana vaihdetut summat voivat olla hämmästyttäviä. Tämän taustalla oli kullan löytäminen Californiasta 1848. Tähän aikaan karjalaumat olivat jopa 50 – 100 tuhannen dollarin arvoisia (1.5 – 3 miljoonaa nykyrahassa). 

Karja-aitaus Kansasissa

Kukaan ei kuitenkaan halunnut matkustaa tuollaisten summien kanssa, joten tarvittiin pankkeja.

Karjanajajat ostivat valtavia karjalaumoja Texasissa pidennetyillä lainaehdoilla, eli laina maksettiin palatessa myyntimatkalta. Karja ajettiin Kansasiin, jossa sen ajan karjamarkkinat pääasiallisesti toimivat. Karjapankeissa oli valtavat määrät käteisrahaa, sekä alijäämä velkakirjoista, joten ne levittivät lainoitustaan muihin osavaltioihin, erityisesti niihin joissa karjaa tuotettiin. Myynnin jälkeen rahasumma vaihdettiin velkakirjoihin tällaisessa karjapankissa. Karjanajajat sitten palasivat Texasiin, maksoivat lainansa ja lunastivat voittonsa velkakirjoilla. Näissä velkakirjoissa oli lisäksi erityisen korkea korkokanta.

1800-luvun swingtreidaaja

1848 kultajuoksun myötä valtavat ihmismäärät muuttivat länteen. Infrastruktuurin, investoinnin ja taloudellisen kasvun myötä Villi Länsi kesyyntyi. Länsirannikolle perustettiin pankkikonglomeraatteja jotka rahoittivat kymmeniätuhansia lainoja kerrallaan. Kansallisen valvonnan helpottuessa pankkien lainsäädäntöä alettiin ensikertaa valvoa lännessä. Satulalaukkupankki-mies vaihtoi puvun päälle ja muutti San Franciscoon. Loppu on historiaa. 

Bank of California 1800-luvn jälkipuolella

Alex Toiviainen
Taloustoimikunnan puheenjohtaja

All work and no play makes me…

Pohtiessani tekstini aihetta oli minulla yksi tavoite mielessä: en halua kirjoittaa koronasta. No, tässä epäonnistuin. Tällä hetkellä tauti kuitenkin muovaa jokaisen meidän opiskelijaelämäämme niin paljon, että olisi mielestäni jopa hölmöä olla puhumatta tilanteesta ja esittää kuin sitä ei olisi. Haluaisin kuitenkin nostaa esille parrasvaloissa vähemmän huomiota saaneen puolen, eli kuinka tarpeellisia vapaa-ajan tapahtumat oikein ovat. Elimme syksyn pitkälti rajoitusten vallassa, eikä uusi vuosi ole alkanut sen valoisammin. Suurin osa tapahtumista ja mahdollisuuksista viettää vapaa-aikaa on jäädytetty ja jäljelle on jäänyt pelkästään opiskelu. Tämähän tarkoittaa sitä, että koulumenestys paranee, kun häiriötekijät poistetaan? Näin ei kuitenkaan ole käynyt.

Täysipäiväinen opiskelu ja lukeminen voi olla raskasta ja vielä raskaampaa tästä tekee, kun ei toisinaan pääse heittämään aivoja narikkaan. Terve Mieli -hankkeen ollessa suuresti esillä toiminnassamme haluan korostaa, kuinka tärkeää vapaa-aika on mielenterveydelle. Jokainen on varmasti huomannut miten tapahtumien poissaolo vaikuttaa sekä omaan, että lähellä olevien mielialaan. Olkoon oma tapa irrottautua arjesta sitten bileet, ekskursio ranskaan tai urheilujoukkueen harjoitukset, on tärkeää, että on jotain mitä odottaa ja millä palkita itseään. Vaikka valmistuminen on palkinto itsessään, ei sitä varten tulisi viettää viittä vuotta taukoamatta nenä kirjassa. Arjen ei pitäisi olla vain suorittamista, vaan tälle tulee myös löytää vastapaino. Valitettavasti tilanne kuitenkin on mitä on. Meidän tulee toimia turvallisuus ja terveys edellä ja odottaa tilanteen rauhoittumista ennen kuin alamme taas järjestämään tapahtumia.

Tämän tekstin tarkoituksena ei kuitenkaan ole viedä kuntalaisten mieliä vielä syvemmälle maanrakoon, vaan osoittaa, että teitä ja vapaa-aikaa ei ole unohdettu. Oma, hieman puolueellinen, mielipiteeni on, että TuKY onnistui erittäin hyvin tasapainottamaan turvallisuuden ja tapahtumien tarjoamisen kuluneena syksynä. Jopa ensiluokkaisesti. Vaikka ohjelmaa ei ollut yhtä paljoa kuin normaalisti, oli sitä paljon enemmän kuin monilla muilla. Olen myös hyvin toiveikas tulevan vuoden toiminnan ja toimijoiden suhteen. Halua järjestää selvästikin on ja siitä kertoo ennennäkemättömät hakijamäärät kuluneissa hallitusvalinnoissa. Onkin hienoa, miten olen nyt jo saanut kulissien takana kuulla ja nähdä millä innokkuudella ja ennakkoluulottomuudella uudet hallitukset ovat lähteneet tätä haastetta kohtaamaan. Koulustamme löytyy osaavia ja aktiivisia opiskelijoita, jotka varmasti keksivät uusia ja innovatiivisia ratkaisuja vapaa-ajanviettämiseen, etänä ja paikan päällä. Ja vaikka emme vielä hetkeen voi lähteä tapahtumarumbaa pyörittämään, olen varma, että tämä tulee käynnistymään heti kun se on turvallisesti mahdollista. Joten toivon, että te odotatte tätä ohjelmantäyteistä tulevaisuutta yhtä innokkaasti ja kärsivällisesti kuin minäkin.

Juho Perttula
Vapaa-ajan vastaava

Testamentti

Jo vuoden 2019 marraskuussa tiesin tämän hetken koittavan. Vuoroni reflektoida, tiivistää ja niputtaa hallitusvuosi 2020 puheenjohtajan roolissa Testamentti-kirjoituksen muotoon tulisi olemaan hieno hetki, sillä tuolloin pääsisin lisäämään nimeni ensimmäisen kerran vuonna 1983 julkaistun tekstin historiallisten kirjoittajien joukkoon. Timo Hiekkarannan aloittama perinne on jo lähes 40 vuotta käynnistänyt uuden TuKY-vuoden.

Marraskuussa 2019, maaliskuussa 2020 tai oikeastaan edes vielä viime kesänäkään en kuitenkaan olisi uskonut millaisessa tilanteessa tätä tekstiä tulisin lopulta kirjoittamaan. Vuosi ei ollut se juhlavuosi, jota kukaan, itseni mukaan lukien, oli toivonut. On kuitenkin hyvä purkaa ajatuksiaan paperille ja rauhassa miettiä, mitä oikein saimme aikaan vuotena, joka tuntui aika ajoin pelkältä puolustustaistelulta. Ristiriitaista on, miten jo tässä vaiheessa ihmismieli tuppaa muistamaan asiat kultareunuksilla varustettuina – ehkä se toisaalta jostakin myös kertoo.

Vuosi alkoi kuin mikä tahansa toinenkin. Pääsimme yhdessä upouuden hallituksen kanssa tiimiytymään, kuten kuuluukin. Intoa puhkuen lähdimme kohti juhlavuotta, ja ylpeinä kerroimme muille kylterijärjestöille lokakuussa koittavista seiskakymppisistä osallistuessamme Suomen Ekonomien introille ja Kylteripäiville. Helmikuussa vastaanotimme vanhat ylioppilaskuntaystävämme KY:n ja SHS:n Turun keskustassa loistaneeseen Pikkulaskiaiseen, jonka toteutus onneksemme onnistui hienosti ennen lattian romahtamista.

Maaliskuun synkkä viikko on puitu jo niin moneen kertaan läpi, että sen analysointi tässä lienee turhaa. Lopputuloksen tietävät kaikki – Mercatori tyhjeni, opiskelijaelämän ilottelu vappuna peruttiin, ja jatkuva epävarmuus alkoi vallita. Koko pöytäkunnan oli kuitenkin jatkettava Turun KY:n toiminnan jatkuvuuden eteen työskentelyä ilman mitään tietoa siitä, teemmekö työtä, jonka hedelmiä emme koskaan pääsisi korjaamaan. Elokuun lopussa uusille pupuille järjestetty perehdytysviikko onneksi toi valoa tunneliin, ja uusi vuosikerta saatiin integroitua Turun KY:n toimintaan. Tästä todisteena ennenäkemättömät hakijamäärät kaikkiin jaostoihin ja muihin projekteihin.

Projektien osalta Pikkulaskiainen jäi valitettavaksi vuoden ainoaksi toteutuneeksi. Tästä suurkiitos kaikille sen tekemiseen osallistuneille, mutta yhtä lailla haluan antaa tunnustusta ja valtavan kiitoksen vapputiimiin, TuKY-Speksiin sekä vuosijuhlatiimiin kuuluneille. Pyyteetön työnne ja valtava palonne saada projektinne toteutettua on loistanut läpi koko vuoden, mikä on mittaamattoman arvokasta.

Syksyn pimetessä jouduimme taas vetäytymään vahvemmin kuoreemme, mutta varovaisen optimistisina siitä, että paremmat ajat koittavat kyllä vielä. Tiesimme, että Turun KY pystyy selviämään kriiseistä, eivätkä vuoden 2020 pöytäkunnan ponnistelut todellakaan olleet olleet turhia. Jatkajat Turun KY:n vanhan rouvan pään kannattelussa yläilmoissa valittiin marraskuussa syyskokouksessa, jonka järjestäminen sekin vaati melkoisia ponnisteluja ja kymmeniä työtunteja. Vuoteen mahtui myös merkittäviä rekrytointeja, kun sekä talouspäällikkö, toiminnanjohtaja että myyntipäällikkö vaihtuivat. Kiitos väistyneille kahden vuoden panoksestanne ja manttelinperijöille toivotan iloa, jaksamista ja onnistumisia hienoissa rooleissanne.

Vuoden aikana kehitimme paljon Turun KY:n toimintaa muun muassa vihdoin uudistamalla palkitsemismalleja, luomalla projektikassan, päivittämällä ohjesääntöjä, tehostamalla viestintää, uudistamalla nettisivut ja vaikka mitä muuta. Kaikki tämä on kuitenkin tuntunut toissijaiselta – keskiössä on ollut se, että kannattelemme yhdessä sisukkaan ja esimerkillisen tiimimme kanssa Turun KY:tä pinnalla hymyssä suin, kaikesta huolimatta. Henkilökohtaiset kiitokset koko pöytäkunnalle on jaettu, enkä tässä kohtaa erittele kaikkea yksityiskohtaisesti. Olette tehneet korvaamatonta työtä.

Haluan kiittää ihan jokaista tänä vuonna Turun KY:n eteen töitä tehnyttä kuntalaista, olit sitten mukana jaostossa, toimijaryhmässä, asiantuntijaelimessä, projektissa tai missä tahansa. Vapaaehtoistyön kiitos on yhdessä kerätyt kokemukset, ilon hetket sekä yhdessä kasvaminen. Toivon, että olette jokainen saaneet vuodesta jotakin näistä irti, sillä sen olette todella ansainneet. On teidän ansiotanne, että voimme tässä tilanteessa yhdistyksenä näin hyvin.

Omalta osaltani pitkä tie aktiivisena kuntalaisena tulee nyt päätökseensä, mikä on äärettömän haikeaa. Olen saanut tältä yhteisöltä niin paljon, etten koskaan tule kokemaan antaneeni sille samalla mitalla takaisin. Tiedän kuitenkin ajan olevan nyt oikea väistyä sivuun ja uusiin haasteisiin. Kiitos jokaiselle, johon olen saanut näiden vuosien aikana tutustua. Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille, sidosryhmille ja muille, kenen kanssa töitä on tullut tehtyä.

Tsemppiä jokaiselle vuoteen 2021 omiin koitoksiinne, ja vielä kerran kiitos.

Kalle Kahanpää

Hallituksen puheenjohtaja 2020

Olisiko Teillä aikaa puhua joulusta?

Joulun jo lähestyessä nopeaa vauhtia eksyin “vahingossa” kuuntelemaan Mariah Careyn klassikko jouluviisuja ja samalla muita vanhoja nostalgisia joulukappaleita, se sai minut miettimään. En sanoisi olevani mikään suurin joulun fanittaja, mutta tänä vuonna joulun tulo on tuntunut turvalliselta ja ihanan positiiviselta. Ystäväni ovat innoissaan jo koristelleet joulukuusensa ja ahkerimmat ovat ostaneet joululahjojakin valmiiksi. Vaikken itse ole jouluvaloja pidemmälle vielä päässyt niin olen silti kokenut muiden innostuksen, livenä tai somen kautta, todella piristävänä. Siitä inspiroituneena aion itsekin olla tänä vuonna vähän vähemmän kuin Grinch ja enemmän kuin Joulumuori.

Tämä vuosi on ollut käännekohtia täynnä ja ehkä juuri siksi, joulu tuntuu nyt entistä tärkeämmältä. Muutosten maailmassa sen merkitys ei ole muuttunut vaan korostunut, sillä se on edelleen asia mistä me kaikki päästään nauttimaan tavalla tai toisella. On se sitten ystävien kesken järjestettyjä pikkujouluja, Secret Santaa tai ihan vaan perheen kanssa pyhistä nauttimista, niin toivon, että jokainen ottaa joulun hieman avoimemmin vastaan tänä vuonna. Jotkut tarvitsevat sen tuomaa turvallisuuden tunnetta enemmän kuin toiset, mutta jokaisen on mielestäni silti hyvä muistaa lähimmäisiään nyt, kun siihen on oiva tilaisuus. Muistamisella en tarkoita ainoastaan perinteisiä lahjoja, sillä mielestäni ihanat eleet ja muistojen tekeminen voi olla jopa arvokkaampaa kuin fyysiset asiat (vaikka petyn ehkä vähän, jos en saa suklaata lahjaksi joltakin). Varsinkin, jos ei ole päässyt näkemään sukulaisia tai muita itselle tärkeitä ihmisiä, niin ihan pelkällä puhelinsoitolla pääsee jo pitkälle. Liikaa stressiä näistä asioista ei mielestäni kuitenkaan tarvitse ottaa, sillä jos joskus saa nauttia omasta mukavuusalueestaan, niin se on nyt.

Itse kiiruhdan viettämään joulua mummuni luokse heti kurssien viimeistelyn ja muiden hommien jälkeen, enkä voisi olla kiitollisempi siitä. Lähetänkin kaikille tsemppejä loppurutistusta varten ja toivon, että tekin pääsette viettämään joulua juuri haluamallanne tavalla. Muistakaa myös, ettei joululaulujen kuuntelemista tarvitse hävetä, rock that jingle!

Meri Palosaari
Kulttuuri- ja perinnevastaava