Mennään vuoteen 2023, Turun kauppakorkeakoulu. Pääsykoe toi pienen pupusen Rehtorinpellonkadulle. Moni muu aktiivi aina puhuu miten ei ajatellut lähtevänsä mukaan mihinkään järjestö toimintaan, mutta allekirjoittanut oli jo päättänyt etukäteen, että tähän sekoiluun lähdetään ja mennään loppuun asti. Nyt jaostovuoden, kahden Pikkulaskiais tuotannon ja melkein valmiin hallitusvuoden jälkeen on ehkä pikkuhiljaa aika rauhoittua ja alkaa nauttia eläkepäivistä (opintojen edistämisestä ja Pintahiivan oluesta).
Syyskokouksen jälkeen juteltiin uusien hallituslaisten kanssa siitä mitkä odotukset heillä on ja oli hienoa kuulla miten innoissaan uudet tekijät odottavat tulevaa vuotta, sen mahdollisuuksia ja haasteita. Itsekin pääsi siinä sitten reflektoimaan mennyttä vuotta ja päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus kaikesta siitä mitä on päässyt kokemaan ja kaikista niistä ihmistä joihin on päässyt tutustumaan. Kuitenkin mielessä oli myös ne itselle asetetut asiat ja tavoitteet, jotka eivät ole ainakaan vielä toteutuneet.
Joku kaveri joskus pupuvuonna kutsui minua ADHD-pupuksi. Pupuvuoden energia ja ajatus, että hommat ovat edelleen kesken on varmaankin se syy, että vieläkään ei voi jäädä paikalleen vaikka nämä ns. isot hommat jäävät historiaan. Syksyn aikana päätin, että mites toi TYY ja edari? No perkele kai se on sinne sitten mentävä. Viimeiset viikot onkin kampanjoitu yhdessä muiden TSE-listalaisten kanssa ja tätä kirjoittaessa odotellaan tuloksia siitä, että pääseekö tässä eläkkeelle vaiko ei.
Kevään blogin kirjoitin uudesta vuodesta ja uusista toimijoista ja nytkin voisi hetken käyttää kaikkiin teihin, jotka olette jo tulleet hallitukseen tai jaostoon valituksi ja teille, joilla halvarumba on edelleen kesken. Toivotan menestystä teille kaikille ja toivon, että voitte löytää tämän saman innostuksen ja merkityksellisyyden tunteen tästä yhteisöstä minkä minä olen löytänyt.
Kiitos PL24, NESU-TuKY 24, PL25, TuKYh 25 ja koko Turun KY!
Pintahiivan kestävän kehityksen-visiiri ja KY-Jets fanivastaava Out!
(Edit vaalituloksen jälkee: ei päästy eläkkeelle. Kiitos äänestäjille!)
Syvä huokaus. Mistäs sitä aloittaisi. Tässä lähes kolmen vuoden pöytäkuntaputken aikana on tullut nähtyä, koettua ja opittua yhtä sun toista. Eräässä työhaastattelussa minulta kysyttiin reilu puoli vuotta sitten, että missä taidossa haluaisit kehittyä tai mitä parantaa. Hetken pohtimisen jälkeen vastasin, että haluaisin enemmän kiittää ihmisiä ja antaa enemmän positiivista palautetta. Tähän jatkoin, että etenkin opiskelijatoiminnassamme ja vapaaehtoistyössä olen huomannut ja kokenut, että monet asiat otetaan todella itsestäänselvinä ja arvostus jopa hallituksen sisällä toisten tekemää työtä kohtaan on vähäistä – tai ainakaan sitä ei näytetä tarpeeksi. Pahinta on kun ei edes kiinnosta mitä siellä toisten sektorilla tapahtuu.
Tietynlainen kiittämättömyyden kulttuuri muistuttaa minua hieman intti-maailmasta, jossa oman kokemukseni mukaan asiat mitkä meni hyvin, meni hyvin kuten kuuluikin eikä siitä sen enempää, mutta jos joku meni ketuiksi, niin siitä sai kyllä kuulla. TuKYn kaltaisessa isossa yhteisössä se Nermeksen sanoin “perästä kuuluu” tapahtuu yleensä Jodelin tms. välityksellä, joka täyttyy kommenteista. Toisaalta on myös aina ilo huomata, kuinka kyseisellä viestintäalustalla positiiviset kommentit aika ajoin keräävät kymmenittäin upvoteja tai niihin negatiivisiin postauksiin puututaan, vaikka määrällisesti yleensä äänekkäintä on se tyytymättömämpi porukka. Todella monet kuitenkin tässäkin yhteisössä toimijasta riippumatta paiskii pitkiä tunteja pyyteettä yhteisien elämyksien, tapahtumien ja kulttuurin hyväksi. Ja omassa toiminnassani olen pyrkinyt siihen kiinnittämään huomiota ja toimimaan osaltani paremmin eli arvostamaan näkyvämmin muiden työtä. Ja olen mielestäni toistaiseksi epäonnistunut siinä.
Koska viimeksi sanoit tapahtuman jälkeen kasvokkain järjestäjille, että oli muuten huippu tapahtuma? Tai sille sun hallituksen tiedottajalle että erinomainen teksti? Tai pintiksen panomestarille että olipa hyvää kaljaa? Tai sille TuKYn hallituslaiselle, että hoitaa hommansa hyvin? Emmä tiiä, kunhan kysyn. Tälläisessä toiminnassa, jonka moni ottaa ehkä normaalia työtä henkilökohtaisemmin, sellainen arvostuksen puutteen ja riittämättömyyden tunteen kuoppa voi olla aika syvä – ja sieltä on muuten todella vaikea kiivetä ylös.
Ihminen on kuitenkin aika yksinkertainen eläin – minä ainakin olen ihan helvetin yksinkertainen. Muistan mun ensimmäiseltä hallitus vuodelta, kun fuksi-kuntamestarina menin ammattimaisen pelottavan TalTon eteen kertomaan Parkin kesän rempoista ja jälkeen päin TalToPJ:ltä tuli etä-taputukset selkään, että hyvin vedit, erinomainen presis. Tai kun arvostamani vanha kpv ja ansioitunut yhdistysjyrä laittaa erikseen viestiä SyKon jälkeen, että ”Olipahan asiantuntevasti vedetty talousstrategia ja -arvio”. Tai kun muutama vuosi takaperin eräs vapaa-ajan vastaava kutsui juomapelissä karismaattiseksi tai koulutusmöksällä sportin pj sanoi että oot “ihan hyvässä tikissä”. En tiedä oliko yksikään asia näistä totta, mutta perhanan hyvä mieli siitä tuli silloin ja lämmöllä muistelen vieläkin.
Siispä minun näkemykseni on: varsinkin jos olet jossakin toimijassa/jaostossa/hallituksessa mukana ja vuoden käytetyin sana kavereillesi ei ole kiitos tai kehu jossain muodossa, niin rumempia sanoja säästellessä kirjoitan porilaisittain että menny iha oikeest menee. Tai ihan vaan kun käyt tapahtumissa niin kiitä ja huikkaa järjestäjille jotain kivaa 🙂 Minä aloitan! Oli muuten aika perkeleen hyvin järjestetyt 75. vuosijuhlat!
PS. Otsikon muistutus luki kesätyöpaikkani kahvihuoneen pöydällä olleessa lapussa läpi kesän. Tuli muuten kiiteltyä, vaikka se alkuun vähän piilovittuilulta kuulostikin “:D”
PPS. Eräs yhdistyksemme suurimmista legendoista ja idolini siteerasi aikanaan vuosijuhlilla Gordonia ja Batmania sanoin: -I never said thank you. -And you’ll never have to. Minä sanon suomalaisittain että sanokaan nyt toisillenne perkele se kiitos. Kiitos.
Kulttuuri- ja perinnevastaavan pestin näkyvin osa on Kulttuurijaoston puheenjohtajuus, mutta monelta jää pimentoon kaikki muu mitä tapahtuu kulisseissa. Pestin vastuualueelle kuuluu myös kulttuurisektorin projektit, kuten Speksi ja vuosijuhlat, vujukauden avajaiset (yhdessä Sopon kanssa), yhdistymisen vuosipäivän järkkäilyt, vujuviikon juhlakokouksen järkkääminen, huomionosoitustoimikunnassa istuminen, sekä tänä vuonna muut juhlavuoden tuomat projektit noin muutaman mainitakseni. Jaksoitko edes lukea tänne asti?
Oma vuoteni kulttuuri- ja perinnevastaavana on opettanut minulle hurjasti siitä, mihin oma kapasiteetti riittää, millainen olen parhaimmillani ja millainen huonoimmillani. Pestin ohessa olen käynyt töissä sekä yrittänyt edistää koulujuttuja. Voi varmaan arvata, että jostain on pitänyt joustaa, että jaksaminen riittää. Eikai suuruudenhulluudesta voi syyttää ketään muuta kuin itseään 😀
On tuntunut tosi vaikealta koittaa händlätä kaikkea yhtä aikaa, ja vielä vaikeampaa suoriutua jokaisessa vähintään kiitettävästi. Koen, että kulttuurisektorilla on otettu edistysaskelia tänäkin vuonna, mutta moneen kehityskohtaan on jätetty tarttumatta, kun on pitänyt yrittää parhaansa jotta suoriutuu ihan arkisistakin tehtävistä. Tämän homman pitäisi olla ihan super hauskaa, miksi siis tuntuu näin pahalta?
Halvakauden lähestyessä minulla onkin kehotus kaikille, jotka ovat kiinnostuneet hakemaan TuKYn toimintaan. Todellakin kannattaa hakea mukaan (tämä on oikeasti ihan super hauskaa), mutta ole samalla armollinen itsellesi! Jos on monta rautaa tulessa yhtä aikaa, niin joku homma kärsii väkisinkin. Ei siis pidä asettaa itselle liian suuria odotuksia siitä, että kaikissa asioissa pystyy olemaan 100% inessä. TuKY -hommat ovat ainutlaatuinen mahdollisuus päästä oppimaan uutta ja haastamaan itseään, kannattaa siis tarttua näihin mahdollisuuksiin ja antaa itsensä nauttia siitä täysillä, ilman että on suuret paineet suorittaa kaikkea muuta yhtä aikaa yhtä hyvin.
Koen että minun vuoteni hallituksessa olisi ollut vieläkin antoisampi, jos olisin antanut itseni nauttia siitä täysin siemauksin stressaamatta liikaa kaikesta muusta. Kannustan siis kaikkia uusia innokkaita hakijoita tulevassa pestissään elämään hetkessä ja ottamaan oma jaksaminen huomioon extra nakkihommia ottaessa. Siitä tulee elämäsi parasta aikaa! <3
Viime viikot ovat olleet oman TuKY-aikani kiireisimpiä mutta ehdottomasti myös hienoimpia. Ajankohtaisten asioiden suuresta määrästä johtuen, ajattelin kirjoittaa tänne blogiin perinteisen “What you been up to?” -tyylisen tekstin, eli kerron viime aikojen touhuista ja aktiviteeteista.
Orientaatioviikko oli tänäkin vuonna äärimmäisen hauska. Oli mukava tavata kaikkia uusia pupuja ja erityisen paljon nautin kaikista mukavista ja uteliaista keskusteluista mitä tuli teidän pupujen kanssa käytyä. Syyskuun alussa uusi lukuvuosi lähti toden teolla käyntiin, ja tuolla ensimmäisellä viikolla hallituksen kanssa mm. koulutimme uudet toimijat TuKYn käytäntöihin, olimme vieraana Merkantila Klubbenin eli Åbo Akademin kauppiksen opiskelijajärjestön Gulisintagningissa, sekä olin itse myös kolmessa TuKYn järjestämässä tapahtumassa tuon viikon aikana.
Pidän hallituksen puheenjohtajana säännöllisesti kahdenkeskisiä “kehityskeskusteluja” pöytäkunnan jäsenille, joita oli tällä kertaa kalenterissa runsaasti syyskuun toisella ja kolmannella viikolla. Samoilla viikoilla osallistuin myös Turun Seudun Ekonomien hallituksen kokoukseen, TuKY Tapahtumat Oy:n hallituksen kokoukseen, TuKYn taloustoimikunnan kokoukseen, Turun Seudun Ekonomien opiskelijaedustajien ja pääsektorin lounaalle, TSE-Mentor hankkeen järjestäjätahojen kokoukseen sekä lounaalle Turun kauppakorkeakoulun johtoryhmän kanssa. Lisäksi sparrailin useiden pöytäkuntalaisten kanssa pienemmissä kokouksissa, joissa valmistelimme esimerkiksi viestintäsektorin pestijakoa tulevaisuudessa.
Oman vuoden kohokohtiini menee ehdottomasti myös syyskuun kolmannen viikon Pupujaiset, jossa pupujen kastaminen kyltereiksi paloauton katolla jää varmasti ikuisesti mieleeni. Kiitos siitä teille pupuille <3! Ylipäätään on ollut mahtavaa tutustua niin moniin uusiin ihmisiin syksyn aikana ja käydä mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia keskusteluja erilaisiin yhteisöömme liittyviin asioihin liittyen.
Turun KY:n syyskokoukseen on tämän tekstin julkaisupäivänä tasan kolme viikkoa. Vaikka monille syyskokous näyttäytyy lähinnä uuden hallituksen valintana, pitää nykyisten luottamushenkilöiden myös valmistella paljon ensi vuotta koskevia dokumentteja syyskokouksessa esiteltäviksi. Jo aikaisin syyskuun puolella aloitimme hallituksen kanssa valmistelemaan ensi vuoden toimintasuunnitelmaa. Taloustoimikunnan puheenjohtajamme Leevi aloitti seuraavan vuoden talousarvion valmistelun jo elokuun puolella, ja sekin dokumentti on jo viimeistelyä vaille valmis esiteltäväksi syyskokoukselle. Näiden lisäksi on syyskokoukseen tulossa monia muita dokumentteja hyväksyttäviksi, jotka tullaan lähettämään jäsenistölle sähköpostitse syyskokouskutsussa vähintään viikkoa ennen itse kokousta.
Edellisen parin viikon aikana dokumenttien valmistelu on kiihtynyt ja ”tetris” erilaisten ongelmien ratkaisusta pöytäkunnan kanssa jatkunut. Viime viikolla pääsin myös avaamaan vuosijuhlakauden perinteisissä vuosijuhlakauden avajaisissa, ja torstaina tapasimme Suomen muiden kylteripuheenjohtajien kanssa Tampereella sekä osallistuimme Hämeenkadun Approjen kutsuvierastilaisuuteen. Päivän kokouksessa käsittelimme mm. kauppatieteiden opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden kyselytuloksia, Suomen Ekonomien vuoden 2026 vuosisuunnitelmaa sekä Suomen Ekonomien hallituksen nimitystoimikunnan jäseniä. Kiinnostavia ja hyvin ajankohtaisia asioita myös Suomen Ekonomien puolella siis!
Vaikka yllä kuvailtu syksy kuulostaakin kiireiseltä, on aikaa jäänyt myös syksystä nautiskelulle. Samalla on päässyt sivusta seuraamaan kun pöytäkuntalaiset haastavat itseään ja onnistuvat omien jaostojen ja asiantuntijaelimiensä kanssa.
Vielä pari kuukautta vuotta jäljellä ja loppuhuipennus edessä. Ensi vuonna onkin tarkoitus keskittyä taas opintojen edistämiseen, jotta ei tarvitsisi aina kuunnella kuittailua niiden edistymisen hitaudesta:)
Syyskuu lähenee loppuaan, puputapahtumat alkavat olla taputeltuna ja omakin aikataulu helpottaa viimein sen verran, että kerkeän opiskella.
Tänäkin syksynä Turun kauppakorkeakoulussa aloitti noin 150 kansainvälistä opiskelijaa ja heidän integroimisensa osaksi meidän yhteisöämme on ollut työläs, mutta palkitseva projekti. Suurimmalla osalla heistä on tutorit toisista tiedekunnista, ja tämän vuoksi olenkin joutunut työstämään tapoja, joilla saada heille kaikille tarvittavat tiedot meidän toiminnastamme sekä tapahtumistamme, jotta myös heidän opiskelukokemuksensa olisi ikimuistoinen Turussa.
Olenkin viikoittain ilmoitellut heille tulevista tapahtumista sekä lipunmyynneistä, jotta heillä olisi tasavertainen mahdollisuus osallistua meidän tapahtumiimme. Aurasouduissa useamman kansainvälisen opiskelijan porukka tulikin kiittelemään tekemästäni työstä ja kyllähän siinä jopa tällaisen vanhan jäärän sydän heltyi kiitoksesta.
Syksyllä alkanut uusi kansainvälinen kandidaattilinja aiheutti alkuvuodesta melkoisesti päänvaivaa niin minulle kuin muullekin hallitukselle. Käänsimme hallituksemme kanssa kaikki dokumenttimme englanniksi, valmistauduimme kansainvälisten opiskelijoiden saapumiseen sekä orientaatioon ja pyrimme mahdollistamaan heille samanlaiset mahdollisuudet hakea mm. jaostoihimme sekä asiantuntijaelimiin kuin kotimaisilla opiskelijoillamme on.
Vuoden aikana on syntynyt paljon ideoita siitä, miten toimintaa voisi kehittää jatkossa. Toivon, että kykenemme tulevina vuosina parantamaan prosessia entisestään ja pysymään edistyksellisimpänä kauppiksena Suomessa.
Vaikka työmäärä on välillä tuntunut suurelta, on ollut palkitsevaa nähdä sen kantavan hedelmää. Juuri nämä hetket muistuttavat, miksi tätä kaikkea tekee.
Kansainvälisin terveisin,
Samuli Koskenneva Kansainvälisten asioiden vastaava
Onko sinunkin sähköpostilaatikkosi täyttynyt lukemattomista avaamattomista ulkohousuista, vai uikkarikasoista, vai mitä ulkkarikutsuja ne nyt olivatkaan? Ja miksi tämä Silja Kinnunen pitää minuun tiheämmin yhteyttä, kuin oma äitini?
No, ei se Silja sinua kiusatakseen pommita. Saatat nimittäin antaa opiskeluelämäsi ikimuistoisimman seikkailun lipua ohi jättämällä tuon viestin avaamatta. Tampere, Vaasa, Oulu, Lappeenranta, tai ihan mikä kaupunki sinua kutsuukaan, älä pelkää hypätä tuntemattomaan, saatat jopa jäädä tähän touhuun koukkuun!
Sainkin jo orientaatioviikolla monen pupun kanssa jutustella ulkkaroinnista, ja kertoa omia parhaita ulkkarointimuistojani, mutta miltei kaikkia keskusteluja yhdisti sama, mutta erittäin validi kysymys: mitä ihmettä se ulkkarointi oikein on?
Pähkinänkuoressa, ulkkaroidessa lähdet edustamaan Turkua johonkin toiseen kaupunkiin opiskelijatapahtumaan. NESUn kohdalla tämä tarkoittaa osallistumista toisen kylterikaupungin sitseille. Sitseillä saat halutessasi levittää turkulaista ilosanomaa oman proggiksen, eli ohjelmanumeron muodossa, jonka voit pitää yhdessä muiden turkulaisten ulkkareiden kanssa.
Jösses, kuulostaapa kalliilta lystiltä! No, ei suinkaan. Sitsilipun lisäksi tästä ei koidu sinulle muita kustannuksia, kuin matkat, sillä tarvittaessa paikallinen NESU-järjestö majoittaa sinut täysin ilmaiseksi!
Ulkkarointi on mitä oivin tapa tutustua uusiin ihmisiin ja luoda kaupunki- ja jopa maarajoja ylittäviä verkostoja. Sitsaaminen ei suinkaan ole täysin samanlaista jokaisessa kaupungissa, vaan perinteet ja käytännöt ovat jokaisessa kaupungissa oman näköisensä.
Joten, jospa siis ensi kerralla tämän salamyhkäisen ulkkarikutsun saapuessa postilaatikkoosi, anna sille mahdollisuus ja katso, minne se voi sinut johdattaa! Voin oman kokemukseni kautta taata, että sen jälkeen olet vähintäänkin unohtumattoman kokemuksen ja uusien tuttavuuksien verran rikkaampi!
