Valoisat illat, lämpenevät kelit, iki-ihanat siitepölyallergiat ja viimeistäänkin siirretyt kellot ovat kaikessa hiljaisuudessaan tehneet kevään ja kauan odotetun kesän tulon ainakin allekirjoittaneelle selväksi. Niin sitä taas löytää itsensä huomaamasta, kuinka nopeasti tämäkin kevätlukukausi lähenee loppuaan ilman, että on kertaakaan pysähtynyt miettimään, kuinka upeita juttuja on jälleen päässyt kokemaan ja myös itse toteuttamaan!
Ei välttämättä olisi kaukaa haettua, jos toteaisin eläväni tällä hetkellä yhtä elämäni parhaista ajoista. Kaiken kiireen, stressin ja hulinan keskellä haluankin näin vapun orastaessa ottaa hetken aikaa miettiä rauhassa, mitä kaikkea viime kuukaudet ovat pitäneet sisällään.
Vuosi alkoi itselleni melko jännittävällä tavalla, kun sain uuden sekä vanhan NESU-hallituksen kanssa mahdollisuuden päästä järjestämään jokavuotista koko viikonlopun kestoista NESU-Dagen -tapahtumaa. Vaikka viikonloppuun mahtui lukemattomia ylä- ja alamäkiä puhumattakaan yllättävistä käänteistä, ei edes juomia läpi vuotavan lavan alla piileksivä nuorisotila tai vähintäänkin kyseenalaiset nukkumisjärjestelyt saaneet tunnelmaa latistumaan. Etenkin tällaisten tapahtumien jälkeen saan kokea olevani äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen päässyt osaksi niin ainutlaatuista yhteisöä, joka on mahdollistanut minulle unohtumattomien kokemusten lisäksi myös uusia ystäviä ja välillä myös kantapään kautta hankittuja opetuksia.
Tämän lisäksi olen toki päässyt järjestämään myös kahta muuta tapahtumaa yhdessä mahtavan NESU ’25-hallituksen kanssa, jonka lisäksi alkuvuosi on ollut täynnä myös muita upeita juttuja ja ihania ihmisiä, joiden kanssa tutustuminen ja vietetty aika ovatkin olleet ehdottomasti yksiä kevätlukukauden antoisimmista asioista! Ja ainiin, kerkesinhän myös viettää pari viikkoa keväästä maailman toisella puolella – teki muuten hyvää.
Voin todeta, että kaikki nämä unohtumattomat kokemukset ovat enemmän tai vähemmän meidän ainutlaatuisen opiskelijayhdistyksemme mahdollistamia, josta olenkin Turun KY:lle nyt, ja myös vielä pitkään tulevaisuudessa kiitollinen. Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä tätä kaikkea niin upeiden ja ihanien ihmisten kanssa, sekä siitä, että voin heidän kanssaan jakaa hyvien hetkien lisäksi myös ne hieman vähemmän hyvät hetket.
Kiitos siis kevät 2025, vaikka et vielä olekaan läheskään loppu. Tätä kevättä rinnassa kelpaa kyllä elellä!
Ja kaikista tärkeimpänä: IHAN PARASTA Vappua kaikille teille, muistakaa pysähtyä nauttimaan ihanista hetkistä, ennen kuin ne lipuvat ohi. <3
Viime viikko oli kaiken kaikkiaan erityisen tunteikas sisältäen iloa, surua ja jännitystä. Tällä viikolla alkavien jaostohalvojen kunniaksi voisinkin kirjoittaa teille pienen muistelman omasta matkastani, joka ei ole aina ollut niin helppo ja vaivaton. Oma tarinani alkoi pupusyksynä 2022, kun astelin itsevarmasti ensimmäiseen jaostohalvaan intoa ja jännitystä täynnä. Ilta päättyikin moneen pestiin ehdolle asettumisen jälkeen kyynelien ja epätoivon täyteiseen kotimatkaan. En antanut sen lannistaa, vaan suuntasin seuraavana päivänä seuraavaan jaostohalvaan ja uskoin sen olevan päivänäni. Arvata saatattekin, itsevarmuuteni jäi Parkin lattialle ja kyyneleet silmissä lähdin taas kotimatkalle. Uskokaa tai älkää jaksoin yrittää vielä viimeisillä voimillani NESUn HalVassa ja kaikkia odotuksia vastaan minut julistettiinkin lopulta NESU-TuKYn yrityssuhdevastaavaksi vuosimallia 2023.
Siinä se vuosi vierähtikin yrpän hommissa rakkaan NESU23:sen kanssa. Järjestimme monia upeita tapahtumia, sain hommattua paljon sponsseja ja ennen kaikkea koin onnistumisen ja ystävyyden tunteita läpi vuoden. Silloin olin löytänyt oman paikkani osana Turun KY:tä ja koin halua päästä jatkamaan omaa matkaani. Turun KY:n Syyskokous vuosimallia 2023 koitti ja muutaman viikon jännitys alkoi kasautua harteillani, kun odottelin monta pitkää tuntia Osuuskauppasalin penkissä omaa vuoroani. Monet ystävistäni kävivät puhujapöntössä loistamassa ennen omaa vuoroani ja sain olla heistä jo silloin todella ylpeä. Sitten koitti vihdoin vuoroni ja astelin jalat täristen puhujapöntön ääreen. Kysymyksistä en muista enää yhtäkään, enkä myöskään ajatellut ikinä katsoa nauhoitettua striimiä siltä päivältä. Hauskin juttuhan siinä tosiaan oli se, ettei minulla yhden yhtä vastahakijaa edes asettunut silloin ehdolle… Toisin sanoen se oli ehkä elämäni yksi jännittävimmistä päivistä kaikkien niiden tuomitsevien katseiden alla kuntalaistemme edessä, mutta saan olla siitä erittäin ylpeä vielä tänäkin päivänä!
Tämän takia viime viikko olikin kaikin puolin tunteita herättävä. Tiistaina syyskokouksessa pääsin taas istumaan moneksi tunniksi Osuuskauppasalin penkkiin ja jännittämään muiden puolesta. Kerran sen jo kokeneena, tietää miten paha paikka on astella kuntalaisten eteen nöyrin ottein ja yrittää saada selkoa kysymyksistä ja kaiken lisäksi vielä vastatakin niihin jotain. Näimme jälleen niin monet ylittämässä itsensä ja koimme tunteita laidasta laitaan yhdessä hakijoiden kanssa. Olen erittäin ylpeä jokaisesta, joka eteen asteli ja saattekin olla itsestänne äärimmäisen ylpeitä. Te veditte niin hienosti jokainen!
Siinä se sitten taas vierähti, varmasti tähän astisen elämäni ikimuistoisin vuosi, yhdessä rakkaan NESU-TuKY 24:sen ja TuKYh:n kanssa. Vuosi oli täynnä ihania muistoja, ystäviä, kokemuksia ja tärkeitä oppeja. Vaikea ajatella tämän kaksivuotisen opettavaisen matkan kääntyneen loppusuoralle. On vaikea pukea sanoiksi, miten paljon nämä vuodet ovat antaneetkaan. Siitä epävarmasta pupusta kasvoikin lopulta itsevarma, osaava ja kunnianhimoinen NESU-vastaava, joka saa ikuisesti olla ylpeä siitä, että jaksoi koluta jokaisen HalVan läpi luovuttamatta. Tämän takia halusinkin kirjoittaa oman tarinani tämän viikon blogiin toivoen, että edes yksi teistä päättäisi astua epämukavuusalueelleen ja löytää paikkansa osana Turun KY:tä. Enkä tällä tarkoita, että jokaisen teistä pitäisi tällä viikolla HalVaan astella ja asettua ehdolle, vaan jos pienestikään mikään toiminta täällä kiinnostelee, niin lähtekää mukaan. Lupaan, ettette tule katumaan, vaan löydätte itselleni oikean paikan oikeiden ihmisten seurassa.
Suurin kiitos kuuluu siis Turun KY:n hallitukselle vuosimallia 2024, NESU-TuKYlle 24, NESU-TuKYlle 23 ja monille monille muille, jotka ovat olleet osana tätä matkaa. TSEmppiä niin paljon kaikille HalVa-viikkoon, te slayaatte! <3
Pääsiäisen ja maaliskuun jäädessä taakse, alkaa kevät tuntua yhä todemmalta: auringon säteet häikäisevät aina vaan pidempään iltaan, eikä aamuisinkaan ole ihan niin tuskaista herätä. Vaikka lämpömittari näyttää vielä öisin miinusasteita, eikä päivisinkään vielä kovin kummoisiin lukemiin päästä, alkaa opiskelijoiden keskuudessa keväthuuma jo nousta.
Kalenteria selaillessa, huomaa sen olevan täynnä vaikka minkälaista tapahtumaa ja deadlinea (#55op!) – urheillakin pitäisi ehtiä! Opiskelijat venyttävät itsekuriaan äärimmilleen, kun kirjaston seinien sijaan terassisäät houkuttelevat niin paljon enemmän, aukeavathan jokilaivatkin kohta. Koulutöiden lisäksi vielä viimeiset kesään liittyvät suunnitelmat pitäisi lyödä lukkoon, niin töiden kuin asunnonkin suhteen. Ei siis liene epäselvää, että maalis- ja huhtikuu ovat opiskelijoille ehkä vuoden kiireisimpiä aikoja.
Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että alkuvuosi on ollut elämäni kiireisimpiä ja huhtikuussa tahdin vain tiivistyessä heikkohermoisempia varmasti pelottaisi. Nyt kun NESU-risteily on viety onnistuneesti loppuun, ovat seuraavat tapahtumat jo lähes täällä: Pläjäys, Ruissitsit, Kesämöksä… Puhumattakaan niistä koulutöistä, jotka pitäisi saada taputeltua loppuun. On kuitenkin ihana huomata, kuinka energisoiva vaikutus keväällä on. Minä ainakin piristyn valoisuudesta, auringosta, lämmöstä, ja koen saavani aivan uutta boostia, kun aamulla herään auringonsäteisiin jo ennen herätyskelloa. Myös ystävien ja vastaantulijoiden pirteämmät ilmeet, poskille puhkeavat pisamat ja ensimmäiset avonaiset jäätelökioskit ovat varmoja iloruiskeita. Vielä kun saataisiin kadut lakaisuta hiekoista ja uusi vihreä ruoho pääsisi lumien alta kasvamaan…
Kehotankin teitä, rakkaat kanssaopiskelijat, nauttimaan kevään tulosta, imemään kaiken tarjolla olevan energian auringosta ja ympäristöstä, ja kanavoimaan sen viimeisten töiden loppuun viemiseen. Kyse on enää viimeisistä voiman rutistuksista. Käykää töiden lomassa vaikka kävelyllä ja palatkaa takaisin paperikasan ääreen virkistyneinä. Lopussa kiitos seisoo, kun jo alle kuukauden päästä jokainen meistä pääsee nauttimaan opiskelijavuoden kohokohdasta: Vapusta!
