Joulun jo lähestyessä nopeaa vauhtia eksyin “vahingossa” kuuntelemaan Mariah Careyn klassikko jouluviisuja ja samalla muita vanhoja nostalgisia joulukappaleita, se sai minut miettimään. En sanoisi olevani mikään suurin joulun fanittaja, mutta tänä vuonna joulun tulo on tuntunut turvalliselta ja ihanan positiiviselta. Ystäväni ovat innoissaan jo koristelleet joulukuusensa ja ahkerimmat ovat ostaneet joululahjojakin valmiiksi. Vaikken itse ole jouluvaloja pidemmälle vielä päässyt niin olen silti kokenut muiden innostuksen, livenä tai somen kautta, todella piristävänä. Siitä inspiroituneena aion itsekin olla tänä vuonna vähän vähemmän kuin Grinch ja enemmän kuin Joulumuori.
Tämä vuosi on ollut käännekohtia täynnä ja ehkä juuri siksi, joulu tuntuu nyt entistä tärkeämmältä. Muutosten maailmassa sen merkitys ei ole muuttunut vaan korostunut, sillä se on edelleen asia mistä me kaikki päästään nauttimaan tavalla tai toisella. On se sitten ystävien kesken järjestettyjä pikkujouluja, Secret Santaa tai ihan vaan perheen kanssa pyhistä nauttimista, niin toivon, että jokainen ottaa joulun hieman avoimemmin vastaan tänä vuonna. Jotkut tarvitsevat sen tuomaa turvallisuuden tunnetta enemmän kuin toiset, mutta jokaisen on mielestäni silti hyvä muistaa lähimmäisiään nyt, kun siihen on oiva tilaisuus. Muistamisella en tarkoita ainoastaan perinteisiä lahjoja, sillä mielestäni ihanat eleet ja muistojen tekeminen voi olla jopa arvokkaampaa kuin fyysiset asiat (vaikka petyn ehkä vähän, jos en saa suklaata lahjaksi joltakin). Varsinkin, jos ei ole päässyt näkemään sukulaisia tai muita itselle tärkeitä ihmisiä, niin ihan pelkällä puhelinsoitolla pääsee jo pitkälle. Liikaa stressiä näistä asioista ei mielestäni kuitenkaan tarvitse ottaa, sillä jos joskus saa nauttia omasta mukavuusalueestaan, niin se on nyt.
Itse kiiruhdan viettämään joulua mummuni luokse heti kurssien viimeistelyn ja muiden hommien jälkeen, enkä voisi olla kiitollisempi siitä. Lähetänkin kaikille tsemppejä loppurutistusta varten ja toivon, että tekin pääsette viettämään joulua juuri haluamallanne tavalla. Muistakaa myös, ettei joululaulujen kuuntelemista tarvitse hävetä, rock that jingle!
Nyt kun urani myyntipäällikkönä on kääntymässä ehtoopuolelle, ajattelin hieman muistella matkaani yritysyhteistyön pyörteissä. Matkan varrelle on mahtunut monenlaista järjestötoimintaa, mutta yritysyhteistyö on pysynyt minulla kantavana teemana läpi opiskeluaikojeni.
Muuttaessani vuonna 2016 Turkuun Pirkanmaan säkenöivästä helmestä Tampereelta en tuntenut kirjaimellisesti yhtäkään ihmistä uudesta asuinkaupungistani. Orientaatioviikon kautta HalVa-pöhinöihin siirryttäessä tiesin haluavani kovasti toimintaan mukaan, mutta en ikimaailmassa olisi uskaltanut pistää itseäni likoon julkisessa HalVassa. Kuka minua äänestäisi, mitä siellä pitäisi sanoa, osaanko edes mitään? Olin kuitenkin aina ollut kiinnostunut kansainvälisyydestä ja huomasin CIA TuKYn hallitushaun tapahtuvan hakemuksella, joten päätin pistää pahvit sisään ja hakea yrityssuhdevastaavaksi. Luojan armosta tulin tehtävään valituksi ja siitä se ajatus niin sanotusti sitten lähti.
Jaostovuoden 2017 aikana pääsin kokeilemaan siipiäni yritysyhteistyön tuulien tuiverruksessa. Ensimmäinen ”diilini” oli saada Linkosuolta ruissipsejä erääseen CIA:n tapahtumaan ja muistan olleeni niistä muutamasta hassusta laatikollisesta sipsejä aivan uskomattoman ylpeä. Vuoden mittaan pääsin neuvottelemaan lukuisten yritysten ja baarien kanssa sekä järjestämään runsaasti erilaisia tapahtumia huippuporukan kanssa. Mahtui vuoteen myös kovaonninen reissu Puolan Gdanskiin jaostohallituksen kanssa. Vuoteni CIA TuKYssa oli ensikosketukseni TuKYn toimintaan, myyntiin sekä yrityssuhteisiin ja muistelenkin sitä erityisellä lämmöllä.
Jaostovuoden jälkeen vatsa ei ollut vielä täynnä ja halusin jatkaa TuKYn toiminnassa. Keräsin jälleen rohkeuteni ja hain TuKYn hallitukseen varapuheenjohtajaksi 2017 syyskokouksessa. Kokous oli tiukka ja jäinkin kakkoseksi toiselle hyvälle hakijalle kahden äänen erolla. Yhden oven sulkeutuessa toinen kuitenkin avautuu ja minulle tarjoutui tilaisuus hakea Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen vuodelle 2018 TSE-listan ehdokkaana. Toisen hallitushakumankelin tuloksena tulin valituksi hallitukseen, pestinä yllättäen yrityssuhteet ja opiskelijakulttuuri. TYYn hallituksen jäsenenä pääsin neuvottelemaan kertaluokkaa suurempia diilejä, joiden kokonaisarvo pyöri kymmenissä tuhansissa euroissa. Pystyin TYYssä jaoston kautta saamani itseluottamuksen ja myyntikokemuksen kautta tekemään tehokasta tulosta sekä laajentamaan osaamistani B2B-rintamalla. TYY-vuoteni päättyessä ajattelin saavuttaneeni kaiken mitä opiskelijajärjestöjen yritysyhteistyössä voi saavuttaa ja olin täysin valmis eläköitymään.
Eläköitymisaikeista huolimatta vuoden 2018 aikana mieleni perukoilla oli kummitellut tietty kaipuu. Läpi vuoden olin tuntenut kovaa koti-ikävää TuKYn hellään huomaan. Näiden ajatusten keskellä eräs kaverini tiesi vinkata, että TuKY hakee myyntipäällikköä. Kolmannen vuosikurssin setänä pohdin alkuun olevani liian vanha aktiivirooliin palaamiseen, mutta kaverini sai onneksi nämä harhaluulot karkotettua. Pohdinnan tuloksena päätin lähteä tavoittelemaan kirkkainta jalokiveä yritysyhteistyökruunuuni myyntipäällikön haun kautta. Jälleen kerran jonkin ylemmän voiman armosta valinta kohdistui minuun ja sain mahdollisuuden kivuta yrityssuhdevuoren huipulle mypän saappaissa. Edeltävä myyntipäällikkö Linda ei ollut tehnyt näistä saappaista millään muotoa helposti täytettävät, mutta päätin tarttua haasteeseen siitä huolimatta. Ensimmäisenä vuotenani pääsin ensimmäistä kertaa tämän kaupungin kiistatta kovimman yritysyhteistyöorganisaation, TuKY Corporate Relationsin, ruoriin. Esimiestehtävien lisäksi uusina kokemuksina tulivat työnantajabrändien kanssa työskentely, erilaisten viestintäkanavien hallinnointi sekä yritysyhteistyön asiantuntijana toimiminen muille. Myyntipäällikkönä pääsin myös työskentelemään tiiviisti TuKYn hallituksen, työntekijöiden ja muiden luottamushenkilöiden kanssa, ja sainkin vuoden 2019 porukasta elinikäisiä ystäviä. Vuoden aikana koettiin muun muassa kahden viikon vappu, polkuvene-excut Matti Vanhasen saareen kesäkokouksessa sekä yritysyhteistyöpöydän huuma vuosijuhlilla. Ensimmäinen vuosi oli monilta osin haastava kaiken ollessa uutta, mutta siirryttäessä vuoteen 2020 ajattelin loppumypäilyn olevan pala kakkua ja pehmeä siirtymä maisterivaiheeseen.
Kuten vuoden 2020 lukija arvata saattaa, eräs tietty lepakkonuha Kaukoidästä oli eri mieltä pehmeästä laskeutumisesta toiseen mypävuoteen. Koko yhteiskuntaa ravisuttava epävarmuus on luonut haasteita, joita en ensimmäisenä vuotenani olisi osannut edes kuvitellakaan. Vaikeudet ovat kuitenkin tehneet vuoden 2020 hallitus- ja työntekijäporukasta aivan uskomattoman tiiviin ja tarjonneet minulle valtavan määrän uusia oppimismahdollisuuksia monella saralla. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, en vaihtaisi tätä vuotta ja sen tarjoamia kokemuksia pois. Tässä välissä haluaisin myös erikseen kiittää tämän vuoden mahtavaa porukkaa, jotka ovat tehneet kaikki omalla panoksellaan vuodesta kokemisen arvoisen.
Tähän epäselvään muisteloon olen koittanut koostaa, mitä kaikkea pian viisi vuotta yritysyhteistyötä on pitänyt sisällään. Valmistumisen kynnyksellä on aika kääntää katseeni kohti työelämää, mutta tulen varmasti muistelemaan näitä hetkiä, ystäviä ja oppeja kaihoten. Tarinan opetuksena onkin siis se, että myös tamperelainen voi pärjätä Turussa että Turun KY:n toiminta tarjoaa ainutlaatuisen kasvualustan jokaiselle, joka vain uskaltaa lähteä mukaan. Jos siis olet vähääkään kiinnostunut, hae mukaan. Et varmasti kadu sitä.
On vaikea uskoa, että aikani Turun KY:n toiminnanjohtajana on pian ohi. Viimeiset kaksi vuotta ovat menneet aivan silmänräpäyksessä ja tarjonneet lukuisia unohtumattomia kokemuksia. Tässä blogitekstissä en aio kuitenkaan liikaa herkistellä menneitä vuosiani, vaan kertoa teille, mikä tekee juuri Turun KY:stä maailman parhaan työpaikan.
Turun KY:n yksi strategisista painopisteistä on ainutlaatuinen kasvuympäristö. Sen yksi tavoitteista on luoda ”mahdollisuus oppia ja kehittää itseään epäonnistumista pelkäämättä”. Koen tämän olevan myös yksi suurimmista rikkauksista Turun KY:llä työskentelemisessä. Kun aloitin toiminnanjohtajana, pelkäsin virheitä ja epäonnistumista. Pian kuitenkin ymmärsin, että täällä ei kukaan tuomitse, jos unohtaa ilmoittautumisen ulkkarivujuille tai tekee vahingossa tuplabuukkauksen Parkille. Meillä vallitsee turvallinen ja kannustava työympäristö, jossa ei ole epäonnistumisia, vaan pelkästään tilaisuuksia oppia.
Kannustavan työilmapiirin taustalla ovat tietenkin maailman rakkaimmat työkaverit. Kahden vuoden aikana olen saanut työskennellä läheisesti kahden eri hallituksen sekä Turun KY:n muiden työntekijöiden kanssa. Näistä ihmisistä on nopeasti muodostunut erittäin tiiviit ystäväporukat, joiden kanssa ”kesäkokouksia” pidetään vielä vuosienkin päästä. Vuosien varrella tulleet vastoinkäymiset (kuten esimerkiksi pieni koronapandemia) ovat aiheuttaneet unettomia öitä, mutta tiiviin työporukan tuomalla tuella niistäkin on selvitty. Läheisten työkavereiden lisäksi työskentely esimerkiksi koulun henkilökunnan kanssa on ollut opettavaista, ja on ollut hienoa nähdä, kuinka paljon tekemäämme työtä arvostetaan.
Toki työskentelyssä Turun KY:llä on myös niin sanottuja ”käytännöllisiä hyötyjä”. Kun toimisto sijaitsee omassa opinahjossa, on opintojen ja työn yhdistäminen varsin helppoa. Työ on monipuolista ja itsenäistä, ja omat työajat saa lähes poikkeuksetta päättää itse. Näistä pesteistä saa myös arvokasta työkokemusta ja tärkeitä kontakteja tulevaisuuden työuraa ajatellen.
Näillä puheilla haluan paitsi kiittää kaikkia, jotka ovat tehneet omina vuosinani Turun KY:stä maailman parhaan työpaikan, mutta myös kannustaa jokaista kiinnostunutta hakemaan toiminnanjohtajaksi tai myyntipäälliköksi. Lupaan, että se on päätös, jota ei tule katumaan!
Marraskuu koetaan perinteisesti synkkänä, harmaana ja sateisena ajanjaksona. Tänä vuonna ehkä vielä vähän synkempänä kuin yleensä. Meillä Turun KY:llä marraskuu kuitenkin on niin täynnä jännitystä ja tohinaa, että säätilan synkkyys jää kirkkaasti kakkoseksi. HalVa-jännä on taas täällä.
Tasan vuosi sitten omat tuntemukseni ennen hallitusgrilliä ja itse syyskokousta olivat melko kauhunsekaiset, vaikka julkisesti saatoinkin väittää jotain ihan muuta. Ei ole helppoa laittaa itseään sillä tavalla likoon, ei minulle eikä kenellekään muullekaan. Ja tänäkin vuonna muutama kuntalainen tekee sen jo toista kertaa, jotain mihin en itse pystynyt. Siksi nostan nöyrästi hattua teille kaikille, jotka tänä vuonna laitatte itsenne likoon Turun KY:n syyskokouksessa tai missä tahansa hallituksen vaihdossa. Ehdolle asettuminen edellyttää sen tasoista rohkeutta, että sitä harvoin missään mitataan. Itse kokemus tulee myös sekä kehittämään että kasvattamaan, oli lopputulos mikä tahansa.
Voisin luetella rohkaisevia lausahduksia toisensa perään ja vakuutella, että kyllä se hyvin menee. Voisin sanoa, että tilanne on kaikille sama eikä ole mitään syytä panikoida. Todennäköisesti on kuitenkin aivan sama mitä tässä sanon, asianosaisia jännittää h-hetkellä silti niin paljon, että heikompaa hirvittäisi. Haluan kuitenkin painottaa, että kun te seisotte siellä parrasvaloissa, teitä ei arvostella, teitä arvostetaan. Ihan jo sen takia, että olette päässeet sinne asti.
Jos omat tuntemukseni olivat jo vuosi sitten kauhunsekaiset, niin täytyy sanoa ettei tässä ole kyllä päästy puusta pitkälle. Ainoa ero on, että tänä vuonna kykenen myöntämään sen. Ihan yhtä lailla allekirjoittanutta jännittää myös tänä vuonna, ehkä vain hieman eri syistä, eri tavalla. Jännitän kaikkien hakijoiden puolesta, empaattinen ja solidaarinen kun olen, ja jännitän myös oman hallituspestini loppumista. Ennen tätä vuotta en yksinkertaisesti voinut käsittää, kuinka kukaan saattoi pitää opiskeluaikaa elämän parhaana aikana. Tämä vuosi, tai ehkä tarkemmin sanottuna tämä hallitus ja sen työntekijät, ovat kuitenkin muuttaneet mieleni. Päivääkään en ole katunut ja jos en olisi jo niin vanha ja väsynyt, tekisin kaiken ilomielin uudestaan.
Ruska koristaa puiden oksia ja maiseman täyttää värikkäiden kaulahuivien aallokko. Syksy tekee ympäristöstä kauniimman, mutta usein kuitenkin myös pimeys ottaa tilansa. Tuo pimeys ajaa myös meidän ihmisten mielessä kaiken kauneuden yli ja ajatustemme värimaailma muuttuu myös kauniista väripaletista tummemmaksi.
”Syysmasennus” voidaan lukea jo kansantaudiksi Suomessa ja se vie potkua ihmisten aktivisuudesta vuodesta toiseen. Meille opiskelijoille, tämä syksy on myös ollut erityisen pitkä. Luonnollisten sosiaalisten kanssakäymisten puute sekä vauhdikas arki on kadonnut ja tilalle on ainakin tilapäisesti tullut uusi normaali. Nuorelle ihmiselle tilanne ei tietenkään ole kovin optimaalinen, sillä me kaipaamme virikkeitä sekä elämää ympärillemme. Trendiä seuraamalla ja uusia ohjeistuksia tarkastelemalla voimme harmiksemme todeta, että kovin lyhyellä aikavälillä ei vielä ole luvassa muutoksia.
Kun elämä on uni kesäyön, on meidän käännettävä tilanne hyödyksemme. Avaamalla silmät värikkäälle ruskalle ja kaulahuivien värikirjolle, kykenemme itse täyttämään elämäämme energialla. Emme halua antaa pimeydelle ja vaikeille ajoille yliotetta mielesämme. Haluan kannustaa teitä jokaista etsimään elämästä positiivisia asioita ja rohkeasti myös luomaan uutta. Uudet harrastukset sekä aktiviteetit, uudet kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa luovat lisäenergiaa arkeemme.
Olkaa toistenne tukena ja luokaa toistenne elämään väriä ja valoa. Ystävissä, yhteisössä sekä läheisissä on voimaa, käyttäkää se hyödyksi. Toivotan kaikille tsemppiä syksyn jatkoon, olkaa kärsivällisiä, kyllä tää tästä vielä.
Korona-aika on tuonut tapahtumien järjestäjille ennennäkemättömiä haasteita. Vaakakupissa painaa sekä osallistujien turvallisuus, että halu tuoda ihmisille edes jotain normaalista muistuttavaa näinä poikkeusaikoina. On jopa hieman kuluttavaa stressata samaan aikaan siitä, ovatko esimerkiksi uudet puput yksinäisiä ja sitä, onko kuitenkin tapahtumajärjestäjänä osasyyllinen koronan leviämiseen, jos jotain päättääkin järjestää.
Nämä ajat ovatkin tuoneet aivan uutta pähkäiltävää Turun KY:n hallitukselle sekä jaostoille ja toimijaryhmille. Loppukevät meni lähes täysin zoomissa kotisohvalla, ja syksyllä vahvana tahtotilana oli palata edes hieman normaalimpaan. Paras vaihtoehto oli koittaa keksiä ”uusi normaali”. Tapahtumat ovatkin värittyneet turvaväleillä, käsidesillä ja vastuullisuudella. Joskus turvallisessa tapahtumanjärjestämisessä on onnistuttu paremmin, joskus hieman huonommin, mutta tavoite on aina ollut sama: halutaan tarjota kuntalaisille edes jotain tekemistä ja vastapainoa opiskelulle ja yksin olemiselle.
Etenkin tänä vuonna huolta ovat tuoneet uudet puput. Olen itse kelaillut päässäni sitä, miten olisin ikinä selvinnyt Porista Turkuun muuttaessani, jos olisin jäänyt vain yksin pieneen yksiööni katselemaan etäluentoja kotisohvalta. Onnistuimme kuitenkin mielestäni todella hyvin TuKYn hallituksen ja työntekijöiden kanssa järjestämään pupuille edes lähes normaalia muistuttava perehdytysviikko ilman mitään suuria katastrofeja. Toivon, että edes se yksi normaalia muistuttava viikko, sekä ne tapahtumat, joita olemme nyt saaneet järjestettyä, ovat auttaneet edes hieman pupuja sopeutumaan uuteen opinahjoon ja löytämään uusia tuttavuuksia. Toivon myös, että mahdollisimman pian sekä puput, että me muutkin, voisimme taas päästä rakkaalle Mercalle juomaan kahvia ja vaihtamaan kuulumisia.
Sekä TuKYn pöytäkunnan, että oman jaostoni Ulkkiksen vuosi on ollut tänä vuonna hyvin erilainen siitä, mitä kukaan olisi osannut odottaa. Ulkkikselle vapun peruuntumisen jälkeen kovin kolaus oli, kun jouduttiin toteamaan, ettei legendaaristen Kiertoajelubileiden järjestäminen turvallisesti vallitsevassa tilanteessa olisi mahdollista. Saimme kuitenkin järjestettyä hieman muokatun version Kiertiksistä, Kiertokävelybileet, hyvinkin onnistuneesti, mistä olen todella ylpeä. TuKYn hallituksen kanssa taas olemme joutuneet pohtimaan todella vaikeita asioita ja tekemään päätöksiä, joiden eteen ei olisi voinut kuvitellakaan joutuvansa hallitusvuonna. Hienointa on ollut huomata, kuinka molemmissa hallituksissa olemme kaikesta huolimatta pystyneet rakentamaan todella hyvää ryhmähenkeä, ja nauttimaan täysillä yhdessä tekemisestä. On myös ollut todella hienoa huomata se, kuinka hyviä tekijöitä Turun KY:n toiminnassa oikeasti on mukana. TuKYn toimijoiden tuki, näkökulmat ja yhteiset keskustelut ovat tehneet tästä vuodesta huomattavasti helpomman.
Kaiken kaikkiaan olenkin todella ylpeä siitä, miten tähän tilanteeseen on osattu sopeutua lannistumatta. Ei olla jääty paikoilleen, vaan on jatkettu eteenpäin ja keksitty ratkaisuja. ”Uutta normaalia” on lähdetty rakentamaan täysillä.
