Marraskuu koetaan perinteisesti synkkänä, harmaana ja sateisena ajanjaksona. Tänä vuonna ehkä vielä vähän synkempänä kuin yleensä. Meillä Turun KY:llä marraskuu kuitenkin on niin täynnä jännitystä ja tohinaa, että säätilan synkkyys jää kirkkaasti kakkoseksi. HalVa-jännä on taas täällä.
Tasan vuosi sitten omat tuntemukseni ennen hallitusgrilliä ja itse syyskokousta olivat melko kauhunsekaiset, vaikka julkisesti saatoinkin väittää jotain ihan muuta. Ei ole helppoa laittaa itseään sillä tavalla likoon, ei minulle eikä kenellekään muullekaan. Ja tänäkin vuonna muutama kuntalainen tekee sen jo toista kertaa, jotain mihin en itse pystynyt. Siksi nostan nöyrästi hattua teille kaikille, jotka tänä vuonna laitatte itsenne likoon Turun KY:n syyskokouksessa tai missä tahansa hallituksen vaihdossa. Ehdolle asettuminen edellyttää sen tasoista rohkeutta, että sitä harvoin missään mitataan. Itse kokemus tulee myös sekä kehittämään että kasvattamaan, oli lopputulos mikä tahansa.
Voisin luetella rohkaisevia lausahduksia toisensa perään ja vakuutella, että kyllä se hyvin menee. Voisin sanoa, että tilanne on kaikille sama eikä ole mitään syytä panikoida. Todennäköisesti on kuitenkin aivan sama mitä tässä sanon, asianosaisia jännittää h-hetkellä silti niin paljon, että heikompaa hirvittäisi. Haluan kuitenkin painottaa, että kun te seisotte siellä parrasvaloissa, teitä ei arvostella, teitä arvostetaan. Ihan jo sen takia, että olette päässeet sinne asti.
Jos omat tuntemukseni olivat jo vuosi sitten kauhunsekaiset, niin täytyy sanoa ettei tässä ole kyllä päästy puusta pitkälle. Ainoa ero on, että tänä vuonna kykenen myöntämään sen. Ihan yhtä lailla allekirjoittanutta jännittää myös tänä vuonna, ehkä vain hieman eri syistä, eri tavalla. Jännitän kaikkien hakijoiden puolesta, empaattinen ja solidaarinen kun olen, ja jännitän myös oman hallituspestini loppumista. Ennen tätä vuotta en yksinkertaisesti voinut käsittää, kuinka kukaan saattoi pitää opiskeluaikaa elämän parhaana aikana. Tämä vuosi, tai ehkä tarkemmin sanottuna tämä hallitus ja sen työntekijät, ovat kuitenkin muuttaneet mieleni. Päivääkään en ole katunut ja jos en olisi jo niin vanha ja väsynyt, tekisin kaiken ilomielin uudestaan.
koulutuspoliittinen vastaava