mennessä admin | marras 4, 2018 | Liikunta, TuKY-blogi
Vuosi on ajanlaskun yksikkö, joka perustuu Maan kiertoaikaan Auringon ympäri. Se kestää yleensä 365 päivää, karkausvuosina 366. Määritelmä on otettu suoraan Wikipediasta ja sen mukaan vuosi on siis suunnilleen yhtä pitkä joka vuosi. Kummasti tämä vuosi vain on tuntunut menevän uskomattoman paljon nopeammin kuin aikaisemmat. En puhu nyt kalenterivuodesta, vaan HalVasta HalVaan -aikavälistä. Kuten todennäköisesti muutkin hallituskollegani, koitan minäkin nyt viimeistä kertaa nyyhkytellä mennyttä vuotta, ja miettiä, mitä tuleman pitää.
Miettiessäni vastausta kysymykseen ajan kulumisesta, löydän vastaukseni suoraan lltasanomien Lifestyle-osastolta. Aika kuluu psykologisesti nopeammin silloin, kun on paljon tehtävää. Sen voin allekirjoittaa, että tekeminen ei varmasti ole tämän hallitusvuoden aikana loppunutkaan. Ne kokoukset, hallinnolliset hommat, uuden miettiminen ja tapahtumissakin se muille näkymätön homma. ”Kuka jää, kun muut on menneet” kyselee Juha Tapio kappaleessaan Kuka näkee sut. Vastaus on tietenkin Parkkibileiden järjestäjä, mistä Juhakin varmasti laulussaan laulelee.
Kaikki kiva loppuu aikanaan, ja kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Näinhän se menee, mutta pitkästä aikaa on oikeasti mietittävä, miten täyttää ne kokouksille ja projekteille varatut ajat alkuviikosta. Jännä miettiä vuoden päästä, onko seuraavakin vuosi kulunut yhtä nopeasti, kuin tämä. Ilmiö on harmittavan käänteinen, sillä mukavat asiat tuntuvat loppuvan nopeasti, kun taas tylsien hommien päättymistä saakin odotella pitkään.
Anyway, itse aion jatkossakin välttää turhaa laiskottelua ja kotiin lukkiutumista, ja kannustan siihen muitakin. Täyttäkää kalenterinne sillä hauskalla ja mukavalla ohjelmalla, oli se sitten mitä tahansa. Aikaa on jäljellä kertoo Mikko Harjukin, mutta käyttäkää se hyvin.
Antti Heinonen
Liikuntavastaava
mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | loka 28, 2018 | Kansainvälisten asioiden vastaava, news, TuKY-blogi
Kuulen TuKY-aktiivien puhuvan lähes jatkuvasti siitä, kuinka kannattaa hakea toimintaan mukaan ja kuinka se tulee olemaan elämän paras päätös. Muistan jo pupuvuonna kuulleeni lukuisia syitä siihen, miksi kannattaisi ehdottomasti hakea toimintaan mukaan. Sama jatkui toisena vuonna, kun mietin, hakisinko Turun KY:n hallitukseen vai en? ”Sinulla tulee olemaan niin hauskaa, pääset tutustumaan uusiin ihmisiin ja valehtelematta tää tulee olemaan sun elämän paras vuosi.”” Perustelut olivat ihan houkuttelevia, mutta konkretia puuttui täysin.
Tässä blogipostauksessa ajattelinkin kertoa mitä konkreettista hyötyä olen itse saanut kuluneesta vuodesta. Viimeisen vuoden aikana olen toiminut Turun KY:n kansainvälisten asioiden vastaavana sekä CIA-TuKYn puheenjohtajana. Blogiteksti jakautuukin kolmeen eri osaan:
1. Mitä pelkästään hakemisesta oppi (vaikka ei tulisikaan valituksi)?
2. Mitä vuosi Turun KY:n hallituksessa on opettanut ?
3. Mitä vuosi CIAn puheenjohtajana on opettanut?
Pelkästään jo hakeminen Turun KY:n hallitukseen opettaa monia asioita, mistä tulevaisuudessa on hyötyä. Ajattele esimerkiksi töiden hakemista; jossain kohtaa meille jokaiselle tulee työhaastettelu vastaan. Haastattelutilanteet ovat aina enemmän tai vähemmän jännittäviä ja siitä huolimatta täytyy pystyä kertomaan, miksi olisit paras hakija tehtävään ja lisäksi osata vastata kiperiin kysymyksiin paineen alla. Hakiessani Turun KY:n hallitukseen minulla oli hyvin vähän kokemusta hissipuheen pitämisestä tilanteessa, missä sen pitäisi onnistua. Kun hallitusgrillissä kävelin lavalle pitämään hissipuhettani ja vastaamaan vanhan puheenjohtajan ja yleisön esittämiin kysymyksiin, tärisin kuin haavanlehti. Jo seuraavana päivänä huomasin merkittävän eron!j Syyskokouksessa pystyin olemaan huomattavasti enemmän oma itseni ja tuomaan parhaimpia puoliani esiin. Huomasin myös pari kuukautta myöhemmin työhaastatteluissa, että pystyin myös olemaan paljon paremmin tilanteessa läsnä ja skarppina, koska tilanne oli hyvinkin samankaltainen, mitä olin jännittänyt hallituksenhakutilaisuudessa – toki yleisö puuttui jälkimmäisestä. Uskon, että yleisölle puhumista ei voi koskaan harjoitella liikaa.
Turun KY:n hallituksessa oppii näkemään asiat usealta eri kantilta. Samaan aikaan kun täytyy pohtia oman sektorin asioita, on otettava huomioon myös kokonaisuus. Vuoden aikana Turun KY:n hallitus tekee erittäin paljon monenlaisia päätöksiä. Kun hallituksessa on 11 ihmistä, joilla kaikilla on eri sektorit ja erilaiset omat henkilökohtaiset mielipiteet, pitää oppia näkemään kokonaiskuva ja tekemään kompromisseja. Kuten jo mainitsin, tämän vuoden aikana olemme tehneet useita tärkeitä päätösasioita, joihin on täytynyt pureutua ja paneutua kunnolla, keskustella muiden kanssa ja tuoda oma mielipide esille pätöksentekohetkellä. Oli kyseessä sitten rekrytointi- tai rahoituspäätös, niin Turun KY:n hallitus on vastuussa päätöksestään. Lukuisat keskustelut ja päätöksentekotilanteet ovat vieneet minua eteenpäin ja huomaankin nykyisin miettiväni asiat ihan eri lähestymiskulmasta kuin alkuvuodesta, jolloin oli keskittyneempi minäminäminä-asenteen läpiviemiseen. Tämä kaikki on tehnyt minusta paremman tiimipelaajan ja ainakin analyyttisemmän ratkaisijan.
CIAn puheenjohtajana on taas täytynyt innostaa ja motivoida kokonaista jaostoa tekemään vapaaehtoistyöllään CIAn vuodesta mahdollisimman hyvä. Tässä itselläni on ollut henkilökohtaisesti eniten haasteita, mutta tämän suhteen olen myös eniten oppinut. Jaoston johtaminen vaatii jatkuvaa läsnäoloa vähintään puhelimen välityksellä, esimerkillä johtamista, jokaisen ihmisen lukemista ja tietynlaista huumoria. Tätä kaikkea myös nykyajan esimies tarvitsee työssään, koska työntekijät eivät enää ole vaihdettavia palasia vaan heitä pitää osata johtaa ihmisinä. Koen, että jaoston johtamisessa juurikin tästä on eniten hyötyä tulevaisuudessa.
Omien kokemusteni pohjalta en siis voi muuta kuin suositella hallituspestiin tai muuhun luottamustoimeen hakemista. Kyllä se on jännittävää ja vuoden aikana varmasti tulee olemaan omat haasteensa, mutta se on kaiken sen arvoista. Tsemppiä HalVa-jännään!
Kansainvälisten asioiden vastaava
Lauri Lehtinen
mennessä Viestintävastaava | loka 21, 2018 | news, TuKY-blogi
Nyt kun vuosijuhlat ovat ohi ja juhlahumu hälvennyt, on aika palata arkeen ja tenttiviikon tenttien pariin. Monella meistä on tenttiviikon aikana useampi tentti. Niin on myös minulla. Ajoittain se tuottaa vaikeuksia, kun pitäisi samanaikaisesti lukea niin saksan, laskiksen kuin MENYn tenttejä varten. Tenttiviikkojen stressiä on helpottanut, kun ymmärsin että maailma ei lopu siihen, jos jokin tentti menee hieman heikommin.
Priorisoin tärkeämpiä tenttejä ja mikäli jokin tentti menee vähän heikommin, voin käydä tekemässä sen seuraavalla tenttikerralla uudelleen. Saamattomuuden takia roikkumaan jääneitä vanhoja tenttejä on ikävä käydä suorittamassa myöhemmin.
Myös tenttiviikon aikana täytyy muistaa lepo sekä tehdä asioita, joista tykkää. Opiskelu on maraton, ei sadan metrin spurtti. Koko ajan ei tarvitse eikä pidäkään lukea. Esimerkiksi kahvituokio Mercalla lukemisen lomassa virkistää kummasti mieltä. Samalla voi myös vaihtaa ajatuksia tulevasta tentistä kohtalotovereiden kanssa.
Tehokkaan opiskelun mahdollistamiseksi tulee löytää itselle sopiva paikka opiskeluun. Toiselle se on koti, toiselle kirjasto. Itsellä parhaiten on toiminut kirjasto. Kotona lukiessa on paljon enemmän ärsykkeitä häiritsemässä keskittymistä. Kannattaa myös kokeilla lukupiiriä. Yhdessä kaikki on mukavampaa ja porukassa on aina joku, keltä kysyä, jos jokin asia tuntuu vaikealta. Lukupiirissä on myös helpompi löytää hyvä lukurytmi.
Positiivisella asenteella tenttiviikko sujuu paremmin ja tuloksetkin ovat todennäköisesti mieluisempia. Tämän tekstin myötä haluaisin toivottaa tsemppiä tuleviin tentteihin!
Ville Hiltunen
Talouspäällikkö
mennessä Kulttuurivastaava | loka 7, 2018 | Kaikki Blogit, news, TuKY-blogi
Käykö sinullekin usein niin, että kellon viisari lyö neljää iltapäivällä etkä ole oikeastaan saavuttanut mitään konkreettista sen päivän aikana? Itse en ole välttämättä kaikista järjestelmällisin ihminen ja jos en suunnittele päiväni agendaa, käy minulle hyvin todennäköisesti näin.
Kehotan välttämään erityisesti seuraavia skenaarioita: yli kahden tunnin mercapöhinä, TuKYn toimistolla kahvin litkiminen ja pitkittyneet lounaat Montussa. Itse syyllistyn kaikkiin edellä mainittuihin ajankäytön kuolemansynteihin. Tälläkin hetkellä kirjoittaessani tätä blogia olen TuKYn toimistolla, joka vaikuttaa lyhyellä vilkaisulla kuin turkkilaiselta basaarilta Istanbulin sydämessä. Oma koti on vähintään yhtä ongelmallinen paikka tehdä töitä. Haitallisimpia ympäristön ärsykkeitä kotona ovat muun muassa jääkaapin täydentymisen seuraaminen puolen tunnin välein, Playstation 4 -viihdejärjestelmä ja tyttöystävä.
Mikä olisi siis paras tapa saada asioita aikaan? Itse olen pyrkinyt luomaan rytmiä ja rutiineja arkeeni. Esimerkiksi jos herään joka päivä samaan kellon aikaan, tarvitsen vähemmän unta ajallisesti ja herään paremmin uuteen päivään. Toki ajoittaiset keittoreissut aiheuttavat tähän rytmiin vakavia häiriöitä. Aamupalan ja muiden askareiden jälkeen on pikimmiten poistuttava kotoa. Hyvä tapa on myös listata asiat, jotka haluat sinä päivänä saavuttaa ja tehdä kaikkesi päästäksesi tavoitteisiisi. Olen kokenut Educariumin opiskelutilat erinomaisiksi työskentelypaikoiksi, sillä sieltä en tunne ketään ja pystyn keskittymään paremmin. Siellä on myös enemmän opiskelutilaa kuin Kauppakorkeakoululla.
Tosiasiassa en pääse edellä mainittuun rytmiin kuin äärimmäisten deadlinejen lähestyessä. Välillä haikailenkin pääsykoekevään kurinalaisuutta, motivaatiota ja määrätietoisuutta tavoitteistani. Samoin kuin minä, moni on tehokkaimmillaan vasta pakon edessä. Kuitenkin turha prokrastinaatio aiheuttaa vain turhaa stressiä ja itsesääliä. Kouluun sisälle päästyäni en ehkä ole löytänyt opiskeluun samanlaista paloa, sillä en ole määrittänyt itselleni selkeitä tavoitteita mitä kohti tehdä töitä joka päivä.
Loppujen lopuksi uskon kuitenkin, että niin pitkään, kun saa tarvittavat asiat tehtyä, on merca- ja toimistopöhinä tavattoman palkitsevaa ja hyvistä tyypeistä saa lisää virtaa elämään. Usein parhaat ideat syntyvätkin porukassa ja itselleni jokapäiväinen sosiaalinen kanssakäyminen on elinehto. Tämän mahdollistaa koulumme avoin sekä lämmin ilmapiiri enkä voisi kuvitella parempaa paikkaa viettää keskiarvollisesti tätä 16 prosenttia elämästäni kuin Turun kauppakorkeakoulussa.
Henry Huovari
Kulttuuri- ja perinnevastaava
mennessä Myyntipäällikkö | syys 30, 2018 | news, TuKY-blogi
Aloitin myyntipäällikkönä tammikuussa 2017. Aika on mennyt nopeasti ja paljon on tapahtunut. Myyntipäällikkönä johdan Turun KY:n yrityssuhdetiimiä COREa. Tänä aikana olemme muun muassa vakiinnuttaneet uuden COREn tiimimuodon, kehittäneet yhteistyötä kauppakorkeakoulun kanssa, solmineet uusia yhteistyökumppanuuksia sekä tuoneet TuKY-pullot kuntalaisille yhteistyössä Accenturen kanssa.
CORE on yksi Turun KY:n asiantuntijaelimistä. Työskentelymme muistuttaa jonkin verran jaostojen toimintaa ja toimikenttäämme kuuluukin myös esimerkiksi erilaisten asiatapahtumien järjestäminen. Toimimme kuitenkin suurimmaksi osaksi taustalla varmistaen parhaat yhteistyömahdollisuudet yritysten kanssa ja tästä syystä CORE saattaakin olla hieman jaostoja tuntemattomampi toimija. CORE vastaa kaikesta Turun KY:n yritysyhteistyöstä tuotesponsoroinneista baariyhteistyöhön. Kokoustamme kerran viikossa, jolloin suunnittelemme yhdessä tulevia tapahtumia ja kehitämme uusia yhteistyömahdollisuuksia. Jokaisella tiimiläisellä on omat vastuualueet, joita he hoitavat yhdessä muun tiimin kanssa. Myyntipäällikkönä toimin esimiehenä tiimille ja varmistan, että heillä on tarvittavat välineet ja osaaminen työnsä suorittamiseksi.
COREn tiimissä työskentelee kanssani tällä hetkellä kolmetoista aivan mahtavaa tiimiläistä. Osaksi tätä mahtavaa porukkaa on mahdollista päästä hakemalla jaoston yrityssuhdevastaavaksi tai suoraan COREn haussa. Haku aukeaa jaostojen halvojen jälkeen marraskuun loppupuolella. Tiimiin hakeminen ei edellytä aikaisempaa myyntikokemusta. On hienoa nähdä lähietäisyydeltä, kuinka parasta opiskelijaelämää luodaan.
Yrityssuhdetiimin johtamisen ohella myyntipäällikön työhön liittyy myös paljon muuta. Perinteistä työpäivää myyntipäälliköllä ei ole, mutta tavanomainen työviikko rakentuu tapaamisista, monista sähköposteista, COREn viikkokokouksesta, TuKYn hallituksen kokouksesta, yritysten laskuttamisesta ja nettisivujen päivittämisestä. Syksy on työn kannalta erityisen kiireistä, koska vuodenvaihteen lähestyessä kumppaniyritysten yhteistyösopimukset tulee uusia. Tähän liittyy palavereita ja yhteistyösopimusehdotusten laatimista. Sopimusten uusiminen on mielenkiintoista ja opettavaista, koska saamme keskustella yritysten edustajien kanssa uusista yhteistyöideoista sekä menneen vuoden tapahtumista. Palavereiden ja edustushommien lisäksi työni on jakaa asiantuntijuutta ja tietoa eteenpäin TuKYn jaostoille, projekteille ja muille toimijoille. Myyntipäällikkönä edustan myös Turun KY:tä Turun kauppakorkeakoulun yritys- ja yhteiskuntasuhteiden toimikunnassa.
Opiskelijajärjestössä työskentely opettaa ennen kaikkea itsestään ja tiimityöskentelystä. Turun KY:lle työskentely ei ehkä ole se tavanomaisin työpaikka, mutta varmasti poikkeuksellisen opettavaista. Hienointa tässä yhteisössä on se, että jokaiselle löytyy oma paikkansa. Vanhaa talouspäällikköä Mikkoa lainaten uskallan sanoa, että olen päässyt osaksi yhtä Suomen parhaista työyhteisöistä. Tässä vaiheessa vuotta haluan myös kiittää CORE-tiimiä, hallitusta ja ihania toimiston työkavereitani: toiminnanjohtajaamme Meeriä, talouspäällikkönä toimivaa Villeä, sekä baarimestari-Inkaa.
Myyntipäällikön ja COREn haut aukeavat marraskuussa.
Linda Martin
Myyntipäällikkö
mennessä Hallituksen varapuheenjohtaja | syys 23, 2018 | Kaikki Blogit, news, TuKY-blogi
Pienestä pitäen olen aina hieman ahdistunut, kun joku on kysynyt mikä minusta tulee isona? Minulla ei nuorempana ollut selkeästi ”omaa juttua”. Kokeilin monia eri harrastuksia, mutta mikään ei kiinnostanut tarpeeksi, jotta siitä olisi tullut minun juttuni. Koulussa olin tasaisen hyvä kaikissa aineissa, eikä mikään ollut ylitse muiden. Matkustelin kuitenkin lapsena paljon isäni kanssa ja siitä keksin vihdoin, että haluan isona lentoemännäksi, jotta saan matkustella ja käyttää hienoja jakkupukuja ja korkokenkiä töissä. Traaginen käänne tapahtui kuitenkin jo ala-asteella, kun terveydenhoitaja kertoi, etten kasvaisi edes 160 cm pituiseksi. Unelma tyssäsi siihen.
Matkustelu tippui pois kriteerilistaltani ja 8-vuotias Sofia päätti keskittyä listan seuraavaksi tärkeimpään asiaan. Muistan kysyneeni isältäni (täysin vakavissani), mikä minusta pitäisi tulla, jotta saisin käyttää aikuisena töissä hienoja vaatteita ja korkokenkiä. Isän vastaus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan: ”ekonomi”. En tuolloin vielä ymmärtänyt mikä ekonomi oli, mutta sokeasti uskoin isäni vastauksen olevan se ainoa oikea ja tuona päivänä päätin, että minusta tulisi isona hienoja vaatteita työssään käyttävä ekonomi. Ajatus hienoista vaatteista ei kuitenkaan lukioiässä enää (kumma kyllä) riittänytkään motivaation lähteeksi ja olin taas saman kysymyksen äärellä: Mikä minusta tulee isona? Lukion jälkeen päätin pitää välivuoden miettiäkseni asioita.
Kahden pikaruokaravintolassa vietetyn vuoden jälkeen totesin, että miettiminen sai nyt riittää. Hain kauppakorkeaan, koska halusin monen muun tavoin ”varman toimeentulon” ja lukemattomat työllistymismahdollisuudet. Valitsin pääaineekseni laskentatoimen, koska ajattelin, että sitähän ekonomin kuuluu lukea. Kuitenkin vasta ensimmäisen taloushallinnon kesätyöni ja muutaman hylätyn laskentatoimen tentin jälkeen tajusin, ettei tämä ehkä ollutkaan minun juttuni. Hakiessani Turun KY:n hallitukseen viime marraskuussa, en myöskään ollut varma olisiko minusta siihen tai olisiko se minun juttuni. En ollut koskaan aikaisemmin ottanut isoa roolia missään ja pohdin, olisiko minulla yhdistykselle mitään annettavaa. Tiesin kuitenkin, että haluaisin oppia lisää itsestäni ja tehdä jotain merkityksellistä. Halvailtana sain loputkin epäilykseni karistettua, koska ymmärsin, etten voi menettää mitään.
Kulunut vuosi tiivistä yhteistyötä kymmenen täysin erilaisen persoonan kanssa on opettanut ennen kaikkea näkemään omat vahvuuteni muiden hallituslaisten vahvuuksien rinnalla. Samalla, kun vuosi on avartanut mieltäni näkemään asiat aina vähintään yhdeltätoista eri kantilta ja ottamaan jokaisen mielipiteet huomioon, olen oppinut arvostamaan omaa, astetta rauhallisempaa, luonnettani ja omia mielipiteitäni. Tiimityö hallituksen kesken ei toimisi, jos kaikki olisivat yhtä määrätietoisia tai vahvaluonteisia. Meitä kaikkia tarvitaan, joten ole rohkeasti oma itsesi äläkä yritä mahtua muottiin, jonka joku muu on luonut!
Väitän, että olen kehittynyt tämän vuoden aikana paremmaksi ekonomin aluksi, kuin olisin voinut kehittyä pelkästään opintoja suorittamalla. Olen viimein ymmärtänyt olla suuntaamatta unelmiani tiettyyn ammattiin, vaan pitämään mielen avoimena ja keskittymään siihen, että olen oma itseni ja saan teoillani jotain hyvää ja merkityksellistä aikaiseksi. Lisäksi olen saanut roppakaupalla rohkeutta ja ymmärtänyt, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Loppujen lopuksi: kaiken muun voi oppia tekemällä, paitsi sen millainen ihminen olet.
Seuraavan kerran, kun joku kysyy mikä minusta tulee isona voin ylpeänä (ja ehkä vähän kliseisesti) vastata: parempi ja rohkeampi minä!
Sofia Utriainen
Varapuheenjohtaja
