Paluu arkeen

Eletään jo syyskuun puoliväliä ja ollaan palattu opintojen pariin. Tuntuu, että alkusyksy on haastavaa aikaa niin pupuille kaiken hulinan ja vilskeen keskellä kuin vanhemmille tieteenharjoittajille, jotka painivat kurssipalautusten ja raporttien parissa. Keskittymiskykyä koetellaan, kun joka illalle olisi tarjolla jos jonkinlaista tapahtumaa ja samalla deadlinet kolkuttelevat ovella. Opintojen ohella töissä käyvien kalenteri on epäilemättä vieläkin täydempi. Monelle varmasti herää kysymys, että miten tästä nyt pitäisi selvitä?

Turun KY:n tapahtumakalenterista löytyy jokaiselle jotain ja onkin erittäin hyvä tutustua toimintaan, jotta löytää sen oman juttunsa. Vapaa-ajan ja opintojen tasapainottaminen ei ole helppoa – pupusyksyn kokeneena voin sen käsi sydämellä todeta. Ja totta puhuakseni, ei se pari vuotta myöhemmin ole edelleenkään aina ihan taputeltu juttu. Ajanhallinta – tuo hikikarpalot otsalle nostava sanahirviö on jotain, mitä kaikkien tulisi osata tehdä, mutta missä harva meistä kuitenkaan on mestari.

Jotta elämä pysyisi jotenkuten kasassa seuraavat pari kuukautta ja jatkossakin, niin kehotan hengittämään syvään, miettimään kokonaisuutta ja priorisoimaan. Mikä on sulle tärkeintä ja mistä asioista saat voimia jaksamiseen? Mitkä taas on niitä juttuja, jotka vaan on pakko tehdä vaikka sitten hammasta purren? Kun aikatauluttaa menoja ja tehtäviä ja laittaa ne tärkeysjärjestykseen, asiat tuppaavat usein järjestymään. Kalenteri on yksi hyvä tapa saada elämä haltuun ja langat omiin käsiin. Jos minuuttiaikataulu on sun juttu, niin merkkaa sinne ihan päiväkohtaisesti mitä opiskelet minäkin hetkenä ja mihin aikaan pitää lähteä iltaohjelman viettoon. Jos taas suurpiirteisempi aikataulutus sopii sulle paremmin, niin voit tehdä viikkokohtaisen To Do -listan ja yrittää hoitaa pari asiaa joka päivä.

Jos tässä kiireen keskellä on tullut sellainen olo, että pyörit stressipallona seuraavat kaksi kuukautta, koska aika ei vain riitä, niin ei hätää. Pysähdy hetkeksi ja mieti kokonaiskuvaa; tärkeintä on kuitenkin nauttia opiskeluajasta ja elämästä, eikä vain suorittaa päivä toisensa jälkeen. Muista aikatauluttaa aikaa myös itsellesi – oman jaksamisen kautta löytyy energiaa kaikkeen muuhun.

Tsemppiä syksyyn!

Oona Mäkinen
NESU-vastaava

Ihana, kamala epäonnistumisen pelko

En muista montaakaan kertaa elämässä, kun kädet olisivat hikoilleet yhtä paljon. Halvakausi 2016 oli kovassa vauhdissa, ja monet kaverit olivat päässeet eri projekteihin ja jaostojen hallituksiin mukaan. Itse olin jo viikkoja sitten päättänyt, että halusin NESU-TuKYn hallitukseen ja sen ansiosta olin pitkään käynyt päässäni väittelyä siitä, uskaltaisinko Halva-tilanteessa astua kuntalaisten eteen ja hakea toimintaan mukaan. En kuitenkaan voisi olla kiitollisempi, että tuona marraskuisena iltana uskaltauduin voittamaan itseni ja hakemaan.

Mielestäni epäonnistumisen pelko vaikuttaa meidän kaikkien tekemisiin ja päätöksiin jollain tasolla. Pahimmassa tapauksessa se saattaa kokonaan estää tavoittelemasta jotain itselle tärkeää asiaa. Epäonnistumisen pelossa voi kuitenkin nähdä jotain hyvääkin. Se motivoi tekemään hommat täysillä ja antamaan niille kaikkensa. Lisäksi se kertoo siitä, että välittää oikeasti siitä mitä tekee ja että onnistuminen on tärkeää.

Uskon etten ole ainut meistä, jolta on aina vaadittu paljon ja joka on myös itse vaatinut itseltään paljon, välillä ehkä liikaakin. Tämä on peilautunut omaan arkeeni monella tavalla. On menetetty yöunia koulutöiden ja muiden vastuutehtävien stressaamisen takia. On vuodatettu litrakaupalla kyyneliä ja hikeä. On kuitenkin myös onnistuttu ja opittu paljon. Olen pitkään kärsinyt pahasta esiintymispelosta. TuKYn toimintaan lähtemisen myötä olen kuitenkin päässyt ja joutunut olemaan paljon esillä ja oppinut jopa nauttimaan esiintymistilanteista ja tästä olen superkiitollinen.

Turun KY on paikka kokeilla asioita ja epäonnistua. Toimintaa kehitetään meillä jatkuvasti ja se johtaa avauksiin, jotka osoittautuvat lopulta joko hiteiksi tai hudeiksi. SOS-tilanteita tulee ja menee ja niistä opitaan yksilöinä ja yhteisönä ihan valtavasti ja pystytään toimimaan jatkossa paremmin. Lisäksi näistä kommelluksista jää käteen muistoja, taitoja ja ystäviä, jotka kulkevat mukana varmasti vielä pitkään. Enemmän tai vähemmän maksettuna mainoksena haluan siis rohkaista kaikkia pupuja ja rusakkoja voittamaan mahdolliset pelkonsa ja lähtemään tänä lukuvuonna mukaan TuKYn eri projekteihin, jaostoihin ja toimijaryhmiin.




Sandra Saranpää
Koulutuspoliittinen vastaava

Minun viikkoni

Tätä viikkoa oltiin valmisteltu jo kauan, otettu riskejä ja kehitelty uusia avauksia. Uudet opiskelijat saapuivat Turun kauppakorkeakouluun. Uudet opiskelijat olivat jännittyneitä, mutta niin olin myös minä. Tiistaina heräsin viiden jälkeen, jännityksissäni en pystynyt nukkumaan enempää. Kädet tärisivät niin paljon, ettei piilolinssien laitosta meinannut tulla yhtikäs mitään. Kolmas kerta toden sanoi, kahvit naamaan ja koululle.

Viikko meni nopeasti. Oli mahtavaa tavata uudet opiskelijat ja seurata heidän ensimmäisiä päiviään. Tutorit hoitivat hommansa erinomaisesti, enkä voisi olla ylpeämpi heistä. Koko viikko mentiin minuuttiaikataululla ja stressi oli kova. Vastailin viesteihin, puheluihin ja sähköposteihin vuorokauden ympäri. Viikon yöunet voi laskea kahden käden sormilla, mutta sekuntiakaan en vaihtaisi. Tämä viikko opetti minulle paljon projektin johtamisesta, stressinsietokyvystä sekä pitkäjänteisyydestä.

Viikko ei olisi ollut mitään ilman mahtavia tutoreita, jotka tekivät suurimman työn uusien opiskelijoiden ohjaamisesta. Erityisen kiitoksen ansaitsee kuitenkin oma hallitusperheeni: Joona, Sofia, Sandra, Emmi, Johanna, Antti, Juho, Henry ja Oona sekä ihanat työntekijät: Linda, Meeri ja Ville. Ilman teitä tämä viikko olisi ollut täysi kaaos ja minä olisin hermoraunio. Työparini Lauri ansaitsee myös suuren tunnustuksen tästä viikosta, en olisi pärjännyt ilman apua, tukea ja turvaa – Kiitos!

Lähtiessäni hallituspestiin viime vuoden alusta tiesin, että syksystä tulee rankka. Olin valmistautunut hyvin, mutta kaikkea ei voi ennustaa etukäteen. Pakko myöntää, viikko oli erittäin rankka, mutta myös palkitseva. Tutustuin mahtaviin uusiin ihmisiin, nauroin, pidin hauskaa ja ennen kaikkea ylitin itseni!

 

Sanna Varjonen

Sosiaalipoliittinen vastaava

Liian suuret saappaat

Ulkoasiainjaosto perustettiin alunperin vuonna 1979 hoitamaan NESUn ulkosuhteita ylioppilaskuntiin Suomessa ja Pohjoismaissa. Vuodet vierivät, ja nykyään toimijoita löytyy jokaiselle sormelle vähintäänkin muutama.  Kun jotain tehdään, tehdään se kunnolla. Turun KY tunnetaankin laadukkaasta ja monipuolisesta tuotannostaan.

Joskus tuntuu, että meiltä odotetaan liian ammattimaista toimintaa. Liian suuria saappaita, joita on miltei mahdotonta täyttää. On kyseessä sitten grafiikoiden suunnittelu, tapahtuman tuottaminen tai kokoustekniikan osaaminen, ilman kokemusta on vaikeaa hypätä mukaan.

Yksi opiskelijayhdistyksen tarkoituksista on toimia oppimisen alustana työelämää varten. Vaikka tuottajana tai tiiminvetäjänä toimiminen kuulostaisi liian hankalalta, ei se haittaa! Nyt on aikaa harjoitella, jotta tulevaisuudessa olemme tietoisia omista vahvuuksistamme.

Toivon, että TuKYn tulevaisuus on jotain sellaista, mitä emme vielä osaa toivoakaan. Jotta uuden keksiminen ja loistavien ideoiden toteuttaminen olisi mahdollista, täytyy ylläpitää kulttuuria, missä on mahdollista kokeilla, harjoitella ja ajoittain myös mokailla.

TuKY on ollut oman opiskeluaikani kiintopiste ja arkeni määrittävä tekijä. Olen oppinut, onnistunut ja epäonnistunut. Hypännyt niihin liian suuriin saappaisiin ja puurtanut välillä holtittominakin ajankohtina, jotta oppisin uutta ja saisin toteuttaa suurempia kokonaisuuksia.

Tässä vaiheessa, kun oman alan työkokemusta ei vielä ole niin paljon, ollaan ylpeitä meidän ajoittain liiankin ammattimaisesta toiminnasta. Se on erinomainen tapa oppia.

Emmi Hämäläinen
Viestintävastaava

Älä tee kaikkea

”You can do anything but not everything”, sanonta, jonka kerrasta toiseen yritän todistaa vääräksi, onnistumatta. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä tehdä itse, eikä yksin. Välillä sitä unohtaa, kuinka moni ihminen olisi valmis keventämään työtaakkaani. Onneksi perheeni on kuitenkin aina valmis minua tästä muistuttamaan.

Vuoden alku oli erittäin stressaavaa aikaa minulle. Hallitustehtäviin oppiminen ja samalla Pikkulaskiaisen tuottajatiimissä olo piti kalenterin aamusta iltaan täynnä. Kun Pikkulaskiaisviikon maanantaina iski flunssa, kaikki langat putosivat hyvin nopeasti käsistäni. Tämä silloin maailmanlopulta tuntunut hetki sai minut tajuamaan, että jos joskus täytyy uskaltaa pyytää apua, niin se hetki on tässä. Koska olen hyvin huono apua pyytämään, pyysin sitä heiltä, jotka tuntevat minut parhaiten; perheeltäni. Sillä viikolla isäni lähetti sähköposteja puolestani, veljeni kuskasi Pikkulaskiaislippuja ICT-talolle, siskoni täytti jääkaappini ja äitini teki minulle ruokaa.

On täysin hyväksyttävää pyytää apua, on kyseessä sitten koulutehtävä, ihmissuhdehuolet tai Parkin moppaus. Nykyään tuntuu, että täytyisi olla jonkin sortin superihminen ja olla menossa aamusta iltaan, tai opiskelijan tapauksessa aamusta hyvin pitkälle yöhön. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisen tehokkaan ihmisen takana on tukijoukko, on se sitten ystävät tai perhe. Mikään työmäärä ei ole ylitsepääsemätön, vaikka se sitä olisikin yksin puurtaessa. Uskalla pyytää apua, me kaikki tarvitsemme sitä aina välillä.

Johanna Malin                                                                                                                                                                              Kuntamestari

 

Meistä jokaisesta tuli savolaisen kuuntelijoita

Meille tänne Suomeen on rantautunut tiedon infrastruktuuri, jossa yhä useampi mediasisältö ei pyri vilpittömään totuuteen. Median tuottamisen kynnys on madaltunut sen jakelukustannusten myötä ja samassa kaaressa on laskenut myös harkitun sisällön osuus kaikesta sisällöstä.

Jokainen meistä on nykyään sisällöntuottaja. Pelkästään sosiaalisen median mukana tiedon jakamisen määrä on kasvanut niin suureksi, että mediakuluttuja joutuu tekemään päätöksen ja valitsemaan useista vaihtoehdoista tietoisesti seuraamansa media-alustan.

Jodel on hyvä esimerkki siitä, mitä yhteisö voi oppia nykyisestä tiedon infrastruktuurista. Jodelissa se on viety äärimmilleen lokaation ja aiheen yhdistyessä anonyymiteettiin. Uskon osan mediasta tulevaisuudessakin olevan tällaista. Meistä jokaisesta Jodelin lukijasta tuli savolaisen kuuntelijoita. Vastuu täytyy ottaa itselleen.

Tiedon infrastruktuurin muutoksen keskeisin tapahtuma on se, että tiedon jakamiseen vaadittavan alustan välinearvo on muuttunut. Se on muuttunut ilmaiseksi. Emme tarvitse kustantajaa twiiteillemme. Tiedon jakamiseen vaadittavan alustan aiemmin käyttämä valta on hajaantunut yhä useampaan osoitteeseen. Erkkojen suku ei enää päätä, mistä suomalaiset puhuvat.

Tällä hetkellä Jodelin käyttäjät nimittäin päättävät osittain sen, mistä Turun kauppakorkeakoulussa puhutaan. Jodelit ja muut sovellukset ovat laukanneet pienessä ajassa rintarinnan puhelimiimme ja jakaneet vastuuta lukijoilleen ja käyttäjilleen enemmän, kuin printtimediat ikinä yhteensä.

Eikä tästä kehityksen kelkasta auta jäädä pois. Luen Jodelia viihtymistarkoituksessa, mutta myös ollakseni tietoinen keskustelusta, joka on toiminut syntyalustana kaikille isoimmille viime aikaisille kritiikkikeskusteluille.

Kun uuden tiedon infrastruktuurin myötä kuka tahansa voi olla sisällöntuottaja ja jokainen voi osallistua mediakeskusteluun, menestyjä on se, joka hallitsee sisälukutaidon. Jodlausten, twiittien, storyjen ja postausten maailmassa vastuu ja valta toisen ymmärtämisestä on nyt kokonaan meillä itsellämme.

Käytetään sitä valtaa suurella huolellisuudella.

Joona Uusitalo
Turun KY:n hallituksen puheenjohtaja