mennessä admin | maalis 31, 2018 | Kaikki Blogit, KY-Sport, TuKY-blogi
Vapaa-ajanvastaava Juho kirjoitti viime viikolla omassa blogikirjoituksessaan, ”Miksi opiskelijana tunnetaan paineita siitä, että täytyy pitää yllä jonkinlaista projektiota menestyneisyydestä?” Jatkan tätä ajatusta hiukan pidemmälle: miksi niin usein on vaikea olla täysin oma itsensä? Miksi omia heikkouksia on vaikea myöntää ja miksi omilla saavutuksilla pitää tarpeettomasti kehuskella?
Itsekin olen sortunut siihen monesti. Ei menestyminen jossain tentissä ole tehnyt minusta yhtään sen parempaa tyyppiä. Eikä varsinkaan baarijonon ohitus joku Crew-passi kaulassa roikkuen. Toki näistäkin asioista voi itse iloita, mutta ei niillä tarvitse kyllästymiseen asti kehuskella muille. Hienolla autolla ajaminen on ehkä siistiä, mutta muuttaako jatkuva puhuminen siitä loppujen lopuksi ketään mihinkään suuntaan? Se lisää enintään kateellisuutta ja ärsytystä muissa. Kuka on voittaja?
Omien heikkouksien myöntäminen on vaikeaa. Itse olen aina halunnut olla paras tai ainakin lähellä sitä. Niitä juttuja, missä en ole hyvä, olen vältellyt viimeiseen asti. Pikkuhiljaa olen oppinut, ettei kukaan tuomitse minua opintorekisterissä olevan tolpan takia. Ei, liikuntavastavaana minun ei tarvitse olla kuningas jokaisessa urheilulajissa, ja kyllä, minä voin mennä viikkovuorolle huitomaan salibandymailan kanssa, vaikka taitotasoni kyseiseen lajiin on täysin nolla. Aiheutan ehkä hauskoja tilanteita, mutta mitä sitten?
Kauppakorkeakoulun maine on edelleen tietynlainen stereotypia. Kaikkihan siellä pukeutuvat aina siististi ja opiskelevat sitä rahoitusta. Näin ainakin minä luulin ennen ensimmäistä koulupäivääni. Tätä kirjoittaessani nauran sen aikaisille ajatuksilleni siitä, voiko kouluun tulla verkkareissa ilman paheksuvia katseita. Totta kai voi! Toki kaikki eivät tule, mutta hyvähän se vain on, että meidänkin koulussa on niin monenlaista porukkaa.
Kehotankin kaikkia lopettamaan turhan miettimisen siitä, mitä muut ajattelevat itsestä ja minkälainen mielikuva pitäisi muille itsestään antaa. Itse aion jatkossakin luukuttaa bileissä musiikkia Sannista Macklemoren kautta Virve Rostiin ja Paula Koivuniemeen. Sorry vaan muut, mutta that’s me!
Antti Heinonen
Liikuntavastaava
mennessä Vapaa-ajan vastaava | maalis 24, 2018 | news, TuKY-blogi, Ulkkis
Päivittäin opiskelijana törmää lukuisiin vertaisiinsa, luennoilla, käytävillä tai illan riennoissa. Yleisin reaktio toiseen opiskelijaan on välinpitämättömyys: en mä tunne tota tyyppiä, miksi kiinnittäisin huomiota, eihän sekään kiinnitä muhun. Jos hyvä tuuri käy, tunnet vastaantulijan ja moikkaat ohimennen lyhyesti, ehkä jopa pelkällä pään nyökäytyksellä. Harvojen ja valittujen kanssa pysähdyt juttelemaan, kysymään kuulumisia ja vielä harvemmille vastaat todenmukaisesti, etkä vain päälleliimatulla hymyllä ja tyhjääkin tyhjemmällä ”Hyvää, mitäs sulle?” vastauksella. Kohtaamiset ovat usein kuin peiliin katsoisi, erilaisuus katoaa esiripun taakse.
Miksi meille on niin vaikeaa avata ja antaa itsestämme? Miksi opiskelijana tunnetaan paineita siitä, että täytyy pitää yllä jonkinlaista projektiota menestyneisyydestä? Että kaikki menee niin kuin Strömsössä ja elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista? Kaikilla meillä on omat taustamme, omat pienet taistelumme jokaisessa päivässä. Kiiltokuvan takaa voi löytyä asioita, joita ei ole helppo jakaa. Tunnen piston sydämessäni tätä piirrettä kuvaillessani, sillä rakkaan ystäväni sanoin: ”Se on pelottavaa, miten sä tiedät kaikista kaiken, mutta kukaan ei tiedä susta mitään.”
On joskus raskasta olla kuuntelijana. Avaat itsesi toisen tilanteelle ja empaattisena toimit heijastuspintana vastapuolen tunteille, jotka voivat olla todella raskaita. Se on kuitenkin aina aikasi arvoista. Se antaa sinulle mahdollisuuden kasvaa ja oppia, mutta vieläkin enemmän, se antaa toiselle mahdollisuuden käsitellä vaikeitakin asioita ja päästä niissä eteenpäin. Asiat voivat olla pieniä, henkilö voi olla sinulle tuiki tuntematon, mutta anna toiselle aikaa, mahdollisuus jakaa jotain pikkiriikkistäkin. Ikinä et voi tietää mitä hymyn taakse kätkeytyy.
Jos tämä tuntuu liian humanisti-hippeilyltä, etkä ole valmis avaamaan sisintäsi ensimmäiselle vastaantulijalle, ymmärrän: en ole minäkään. Siksi haastankin jokaisen seuraavalla haasteella. Suomalaiset ovat huonoja kehumaan ja vielä huonompia ottamaan kehuja vastaan. Jokaiseen positiiviseen kommenttiin pitää liittyä vaihtokauppa. Joku kehuu hiuksiasi, kehut hänen paitaansa. Positiivinen kommentti menettää merkityksensä. Ei kehuja sanota siksi, että saisi jotain takaisin. Ainut hyväksyttävä takaisinmaksun muoto on hymy, jonka saat nousemaan toisen huulille. Kehu ystävääsi, kehu puolituttua, anna positiivista palautetta ja katso, millaisen vaikutuksen saat toisessa aikaan. Elämän pienet taistelut tuntuvat huomattavasti kevyemmiltä, kun ne kohtaa hymy huulilla!
Juho Törhönen
Vapaa-ajanvastaava
mennessä Kulttuurivastaava | maalis 18, 2018 | news, TuKY-blogi
Muumiherätyskelloni soi. Aurinko paistaa ja päivästä on mitä ilmeisemmin tulossa kaunis, mutta kouluun meno karmii.
On vuosi 2006 ja vanhempani olivat juuri päättäneet, että eiköhän koko perhe muuteta Helsingistä Suomen korkeimman lipputangon kaupunkiin, Riihimäelle. Muistan, kuinka innoissani olin ajatuksesta jättää kaikki ala-asteen ystäväni taakse ja suunnata Riihimäelle harrastamaan juna-aikatauluja. Ensimmäiset välitunnit uudessa koulussa harhailin pihamailla kuin kulkukoira, mutta vihdoin kolmannella välitunnilla keräsin rohkeuden liittyä luokkalaisteni jalkapallopeliin ja siitä eteenpäin tutustuminen sujui jo luonnollisesti.
Parin vuoden päästä yläasteella tuli tilanne, jossa oli aika vaihtaa kaveriporukkaa. Porukan vaihtuminen ei kuitenkaan sujunut kitkattomasti, mutta ryhdistäydyttyäni onnistuin tutustumaan huomattavasti mukavempiin ystäviin. Seuraavana syksynä huomasin olevani ainoa poika ilmaisutaidon ryhmässämme, vaikka toisessa ryhmässä jakauma oli noin 50/50. Onneksi olin, sillä siellä tutustuin moniin upeisiin ihmisiin, vaikka vaatihan se tietynlaista sopeutumisasennetta.
Koen kuitenkin käännekohdaksi erään viikonlopun, jolloin oli salibandyjoukkueemme kotiturnaus. Riihimäen Urheilutalo natisi liitoksistaan ja väkeä oli kuin ilmaista ämpäriä jonottamassa. Pelien välissä nautin 1,5 litraa maitokaakaota ja se alkoi painamaan taistelutahdossani kesken toisen ottelun. Yhden rankemman vaihdon jälkeen jouduin raivo-oksentamaan ensin vaihtopenkin päähän, sitten aulaan ja lopuksi vielä pukukoppikäytävälle. Vessaan päästessäni en enää osannut kuin nauraa tilanteelle. Siitä päivästä lähtien on ollut helpompaa päästää irti ja olla ajattelematta, mitä muut ajattelevat.
Näitä kaikkia kokemuksia yhdistää se, että niissä on joutunut poistumaan mukavuusalueelta. Uskon, että mitä enemmän ihminen uskaltaa poistua mukavuusalueeltaan, sitä onnellisempi hän on ja sitä todennäköisimmin hän tulee löytämään itsestään täysin uusia puolia ja saavuttamaan suuria asioita. Olisiko esimerkiksi Mark Zuckerberg ikinä onnistunut tekemään Facebookista maailman suosituinta sosiaalista mediaa, ellei hän olisi ottanut elämässään riskejä ja jättänyt esimerkiksi Harvardin yliopistoa kesken? Olisiko Apartheid ikinä kaatunut Etelä-Afrikassa, ellei Nelson Mandela olisi lähes yksin noussut koko hallintoa vastaan ja lusinut vuosikymmeniä vankilassa? Elämässä pitää ottaa riskejä saavuttaakseen suuria asioita.
Kun uskaltaa seurata omia vahvuuksia ja intohimojaan elämästä saa siitä huomattavasti enemmän irti. Esimerkiksi TuKYn toimintaan osallistuminen vaatii usein hiillostavaan hallituksenvaihtoon osallistumisen, usein julkista esiintymistä sekä vastuunottoa ja uusien ihmisten kohtaamista. Se kuitenkin palkitsee jälkikäteen moninkertaisesti takaisin. Uskalla siis tehdä asioita mitkä koet tärkeäksi, olla eri mieltä asioista ja älä ajattele liikaa muiden mielipiteitä, sillä jokaisella meistä on vain yksi elämä.
Henry Huovari
Kulttuuri- ja perinnevastaava
mennessä Hallituksen varapuheenjohtaja | maalis 11, 2018 | Jaostot ja toimijaryhmät, Kaikki Blogit, news, TuKY-blogi
Muistatko vielä, miksi päätit aikoinaan hakea juuri Turun kauppakorkeakouluun? Omiin korviini oli kantautunut, että Turussa on todella laaja opetustarjonta ja tietenkin parhaat bileet. Ajattelin, että Turulla olisi minulle eniten tarjottavaa. Turun KY:n missio onkin tarjota sen jäsenille paras mahdollinen opiskelijaelämä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Mielestäni parhaaseen mahdolliseen opiskelijaelämään tarvitaan yhteisöllisyyttä, harrastustoimintaa, erilaisia etuja ja unohtumattomia tapahtumia. Kaiken hassuttelun lisäksi tarvitaan myös laadukasta opetusta, mahdollisuutta tutustua tulevaisuuden työpaikkoihin sekä vastuuta ja kokemusta luottamustehtävistä. Vaikka TuKYn missio onkin tarjota kaikki tämä, ei TuKY jaostoineen ja projekteineen kykene siihen yksin.
Yhdistys tarkoittaa saman mielenkiinnon kohteen omaavien ihmisten yhteenliittymää. TuKYn jäseniä yhdistää kiinnostus kaupallista alaa kohtaan. Kaupallinen ala on kuitenkin todella laaja käsite. Meitä on täällä lähes 2000 opiskelijaa ja kiinnostuksen kohteita vähintään yhtä paljon. Siksi Turun KY tarvitsee avukseen toimijaryhmiä, joita ovat harrastekerhot, ainejärjestöt, joukkueet ja muut erillistoimijat. Ainejärjestöt pitävät huolta siitä, että meille tarjotaan laadukasta opetusta. Ne tarjoavat myös mahdollisuuksia tutustua sinua kiinnostaviin yrityksiin excursioilla Suomessa ja ulkomailla. Jaostot, projektit ja harrastekerhot tarjoavat tapahtumia, joissa pääset tutustumaan ja viettämään aikaa kaltaistesi opiskelijoiden kanssa. TuKYn CORE-tiimi taas pitää huolen siitä, että meillä on jatkuvasti hyviä opiskelijaetuja, ja että tapahtumiin saadaan sponsoreita. Eikä pidä unohtaa omaa kerhotaloamme, Parkkia, jota saamme käyttää ilmaiseksi.
Monesti tuntuu, että eri toimijat kilpailevat keskenään tapahtumiensa osallistujista — eikä syyttä. Meillä on todella suuri määrä toimijoita opiskelijamäärään nähden, eikä kaikkiin tapahtumiin ehdi millään osallistua. Eikä tämä ole tarkoituskaan.
Vieläkö muistat JOMAn kirjastakin tutut niche-markkinat? Tarkoitus ei ole, että toimijaryhmät kilpailisivat toisiaan vastaan, vaan että kaikki keskittyvät omiin kohderyhmiinsä, tarjoavat juuri heille kohdennettuja tapahtumia ja luovat näin meille jokaiselle mahdollisuuden parhaaseen mahdolliseen opiskelijaelämään. Tämä on TSE:n opiskelijoille äärettömän suuri rikkaus. Jos sinua kiinnostaa musiikki, voit löytää itsesi kaltaisia tyyppejä KYSSin tapahtumista. Jos olet maisterivaiheen opiskelija, eivätkä puputapahtumat enää innosta, kurkkaa mitä TSE-Masters voisi sinulle tarjota. Jos rakastat viiniä, voit osallistua Wiiniklubin tastingeihin tai piipahtaa Montun After Workissä.
Usein kuulee sanottavan: ”lähde mukaan toimintaan – hae hallitukseen”. Hallitukseen hakeminen todella kannattaa, sillä luottamustehtävistä on mahdollista oppia sellaisia työelämäntaitoja, joita ei varmasti ensimmäisissä kesähessun tehtävissä työmaailmassa opi. Toimintaan mukaan lähteminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että sinun olisi pakko pyrkiä hallitukseen, vaan näitä huikeita kokemuksia voi saada myös osallistumalla tapahtumiin. Hyödynnä toimijoiden tarjontaa, lähde rohkeasti mukaan juuri sinua kiinnostaviin tapahtumiin, ole aktiivinen ja kerro Kartellin KOPOlle, jos joku kansiksen kurssi kaipaa mielestäsi kehittämistä. Luo siis itse itsellesi juuri se ”paras mahdollinen opiskelijaelämä”, jota voit kaiholla muistella kiikkutuolissa elämäsi parhaana aikana. Toimijaryhmät ja TuKY ovat täällä sinua varten!
Sofia Utriainen
Hallituksen varapuheenjohtaja
mennessä admin | maalis 3, 2018 | TuKY-blogi
Kumpuaako motivaatiosi omasta intohimosta ja tavoitteiden saavuttamisesta? Vai säteileekö se muista ihmisistä ja heidän odotuksistaan? Raja on häilyvä, mutta sen ylittäminen suuntaan tai toiseen saattaa vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen suunnattomasti.
Jään itse usein miettimään, miksi teen asioita. Miksi luen tenttiin, kun teksti vain vilisee silmissä ja mikään ei jää päähän kiinnostuksen ollessa täysi nolla? Miksi istun viikoittain hallituksen kokouksissa villasukat jalassa, kun Parkin kokoushuone muistuttaa lämmityksen puolesta enemmän TYS:in asuntoa kuin mukavaa kokoustilaa? Miksi moppaan Parkilla kolmelta yöllä sitsien jälkeen suhteellisen uhkaavassa laskuhumalassa?
Muistellessani aikaa taaksepäin, voin kuvitella kolmasluokkalaisen tytön istumassa työpöytänsä ääressä tuijottaen englannin kirjaa. Miksi? Koska halusin, koska minua kiinnosti oppia uutta ja tietää enemmän. Samoihin aikoihin välitunneilla leikittiin yhdessä koko luokan kanssa eikä monikaan varmasti osannut vielä murehtia siitä, mitä muut ajattelevat heistä.
Muutaman vuoden päästä yläasteella, kun teini-ikä oli pahimmillaan, homma kääntyi päälaelleen. Syntyi klikkejä ja niiden myötä paineita kuulua joukkoon ja pitää kiinni omasta porukasta. Yhtäkkiä olikin noloa opiskella ja lukea kokeisiin, koska silloin leimautui hikeksi. Sen myötä alkoi itse tekemään asioita, joita muut odottivat ja jotka olivat tietyllä tapaa sosiaalisesti hyväksyttäviä.
Tämä tilanne on mahdollisesti monelle tuttu nuoruudesta tai ihan nykypäivästä. Muut saattavat esimerkiksi odottaa sinulta hyvää koulumenestystä, jolloin korkeisiin arvosanoihin on päästävä keinolla millä hyvänsä. Kun oma kiinnostus ei enää ole mukana, tekeminen on väkinäistä eikä siitä pääse nauttimaan. Kaikesta tulee suorittamista, joka on pidemmän päälle äärettömän kuluttavaa.
Nykyään voin sanoa lukevani tentteihin, istuvani kokouksissa ja moppaavani Parkkia täysin oman tahdon ja kiinnostukseni seurauksena. Myönnetään, keskellä yötä moppaaminen ei kuulu TOP 3 -aktiviteetteihin, mutta sitä edeltävä sitsi-ilta kompensoi mukavasti yöllisiä siivous-sessioita. Varpaiden jäätymisen kokouksissa kestää jo pelkästään sillä, että pääsee nauttimaan kokousseurasta ja olemaan ylipäätään osa tätä kaikkea. Into opiskeluunkin löytyy sisältä ja omasta halusta oppia ja kehittyä, eikä sitä tarvitse häpeillä millään lailla.
Muistakaa miettiä, mikä on teille tärkeää ja mistä te itse nautitte. Jos haluat mopata Parkilla, moppaa ihmeessä. Jos haluat pitää välivuoden ja lähteä reissuun, lähde ja nauti elämästä. Jos haluat lähteä mihin tahansa aktiivitoimintaan mukaan, tartu tilaisuuteen kun sellainen osuu kohdalle. Älä rakenna elämääsi muiden odotusten varaan, vaan tee niitä omia juttuja ja muodosta niistä omat tavoitteet ja odotukset, jotta voit aidosti nauttia elämästä.
Oona Mäkinen
NESU-vastaava
mennessä Viestintävastaava | helmi 25, 2018 | news, TuKY-blogi
”Tee työtä, jolla on tarkoitus” kuuluu Puolustusvoimien slogan. ”Rankkaa, mut tosi palkitsevaa”, toistelee toiminnanjohtaja Meeri Hannula minulle harvase päivä. Molemmat ovat varsin nasevia aforismeja, ja yhteistä niille on se, että molemmat liittyvät vahvasti Turun KY:n toimintaan.
Yhdistyksen tarkoitushan on mahdollistaa jäsenilleen paras mahdollinen opiskelijaelämä. Toimijan tai järjestäjän näkökulmasta Turun KY:ssä toimiminen voi ajoittain tuntua vain mopin varressa työskentelyltä, mutta uskon sen olevan paljon muutakin.
Itse tulin tähän firmaan pupuna keväällä 2016. Osasin juuri ja juuri erottaa debetin ja kreditin toisistaan. Silloin Montussa sai muutakin kuin Tikka masalaa päivästä toiseen. Paljon on siis vettä virrannut Aurajoessa sen jälkeen.
Mitä on tapahtunut kahden vuoden aikana ja mitä minä edes teen tässä lafkassa? Makselen laskut, teen tilinpäätöksen ja kerron huonoja laskisvitsejä? Nykyään nähtyäni kolme eri istuvaa hallitusta, olen enemmänkin konsultti nykyiselle hallitukselle.
Uskallan sanoa, että olen ollut yhdessä Suomen parhaimmista työyhteisöistä. Vaikka kuukausipalkka ei päätä huimaa, niin ainakin työtehtävät ja -ympäristö ovat olleet kohdillaan. Työskentely yhdessä Suomen suurimmista opiskelijayhdistyksistä tarjoaa myös uusia tuttavuuksia vähintäänkin joka kalenterivuoden vaihtuessa, ainutlaatuisia oppimismahdollisuuksia, pientä toimeentuloa ja vaihtelua keskinkertaiselle poikamieselämälle.
Ennen kaikkea kaksivuotinen taipaleeni on antanut minulle paljon uusia kavereita ja elämyksiä, eikä kesätyöpaikkaakaan sovi unohtaa. Toivottavasti tuleva talouspäällikkö saa tästä irti vähintään yhtä paljon.
Mikäli siis sinä olet valmis ottamaan vastuullesi vajaan kahden miljoonan euron taseen ja 400 000 euron liikevaihdon, niin ilmoittaudu. Niin minäkin tein kaksi vuotta sitten. Se on ollut huikea päätös ja hetkeäkään en vaihtaisi pois.
Uuden talouspäällikön haku käynnistyy maaliskuussa ja huhtikuussa tulen perehdyttämään sekä työskentelemään yhdessä tulevan talouspäällikön kanssa kahdestaan. Toukokuussa valta on vaihtunut ja uusi talouspäällikkö jatkaa yksin tehtävässään.
Mikko Sjöblom
a.k.a. Carl-Philip
talouspäällikkö
