NESUlaisin sanankääntein saan vihdoin todeta, että on tullut aika kirjoittaa oma testamenttini viime vuodesta. Toimin vuoden 2018 Turun KY:n hallituksen puheenjohtajana, enkä vaihtaisi siitä päivääkään pois. Ensimmäisen julkisen testamentti-nimisen kirjoituksen laati vuoden 1983 puheenjohtajana toiminut Timo Hiekkaranta ja saan nyt kiitollisena jatkaa tätä perinnettä.
Vuosi 2018 tulee jäämään parhaiten mieleeni sarjana tapahtumia, jotka ovat osoittaneet minulle suunnan pitkälle eteenpäin. Henkilökohtaisella tasolla viime vuosi on antanut minulle valtavan määrän arvokkaita kontakteja ekonomiverkostooni ympäri Suomea, todella merkittävän kokemuksen ison järjestön (mittareina mm. talous, organisaation koko tai merkityksellisyys turkulaisessa opiskelijaelämässä) johtamisesta sekä luultavasti edellisestä johtuen viime kesän työharjoittelun ja sitä kautta nykyisen työpaikkani. Viime vuosi on muuttanut monet entiset tuttuni nykyisiksi läheisiksi ystävikseni sekä myös saanut minut itkemään niin hyvässä kuin pahassa. Ikimuistoisimmat kyyneleet taisin vuodattaa 500 ihmisen edessä vuosijuhlapuheessani.
Kokonaisuutena vuosi 2018 on opettanut minulle johtajuudesta, menestymisestä, epäonnistumisesta sekä tunnistamaan elämässä oikeasti tärkeät asiat.
Vaikka viime vuosi on ollut minulle merkittävä, se on ollut myös ylpeydellä muistettava vuosi pian 70-vuotiaan eturivin opiskelijajärjestön historiassa. Koen velvollisuudekseni viimeisempänä kirjoituksena palata sen saavutuksiin.
Vuoden alkua leimasi menestys Pikkulaskiaisen merkittävällä kasvattamisella osallistujien ja jatkobaarien suhteen. Pikkulaskiaisen tapahtumatuottajatiimi Henri Zhangin taidokkaasti johtamana osoitti todellisen ammattimaisuutensa hallitussa ja suunnitelmallisessa työssään tuottaessaan Suomen suurimman talvifestivaalin. Vuonna 2017 perustetun Monttu Ventures Oy:n osakeanti ja rahoituskierros tuli myös keväällä päätökseen ja sai yli 730 000 euron rahoituksen toimintansa aloittamiseen – tämä tarina noteerattiin myös monessa mediassa. Lisää Monttu Ventureksen toiminnasta, ensimmäisistä sijoituskohteista ja yhtiöstä löydät täältä.
Edunvalvonnallisesti vuosi on ollut tukyläiselle opiskelijatoiminnalle historiallinen. Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajana on toiminut meidän Miika Tiainen. Paula Peltomaa on toiminut merkittävässä paikallisessa tehtävässä Turun Yliopiston hallituksessa. Riku Hietarinta on tukyläisenä edustanut opiskelijoita Suomen Ekonomien hallituksessa. Turun kauppakorkeakoulussa opiskelevat Noel Snygg (TSE-lista) ja Olli-Pekka Paasivirta (Vihreä lista) ovat olleet Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa. TSE:llä edunvalvonnan saralla on saatu päätökseen vuoden 2017 koulutuspoliittisena vastaavana toimineen Tuulia Kuusisen hanke järjestöaktiivisuuden huomioimisesta opintopisteinä. Viime vuoden sosiaalipoliittinen vastaava Sanna Varjonen taas rautaisella otteellaan oli vahvasti mukana uudistamassa tutorointia meidän koulussamme.
Tilojen suhteen kuntamestari Johanna Malin takoi syyskokouksessa Parkin investointisuunnitelman läpi ja tulevan kesän aikana Parkin alakerta ja erityisesti sen keittiö saa uuden ilmeen ja pystyy jatkossa palvelemaan kuntalaisten tarkoituksia entistäkin paremmin.
Viestinnässä olen kadehtien saanut katsoa viestintävastaava Emmi Hämäläisen kunnianhimoista ja tavoitteellista otetta Turun KY:n Instagramin kehittämisessä ja tehokkaassa hyödyntämisessä. Tapahtumapuolella jaostopuheenjohtajat takoivat tuloksia pöytään kehittämällä ennakkoluulottomasti uusia tapahtumakonsepteja. Trilogia sai vakiintuneen paikan TuKYn, TLKS:n ja Lexin yhteistyömuotona. Turun KY:n vappu kasvoi jälleen kerran yhdellä päivällä ja sen tuottamiseen vakinaistui oma tuottajatiimi vapputuottaja Kristian Raition johdolla. Vapaa-ajan vastaava Juho Törhösen masinoima PeisKä kasvoi jo niin isoksi, että se jopa sattui.
Työntekijöiden suhteen tehtiin koko vuosi merkittäviä rekrytointeja, kun talouspäällikön tehtävässä jatkoi Mikko Sjöblomin jälkeen Ville Hiltunen. Viime vuoden viimeisillä kuukausilla rekrytoitiin myös nyt tammikuussa alkaneisiin työsuhteisiin Meeri Hannulan erityisellä pieteetillä hoitaman toiminnanjohtajan tehtävään Aliisa Mäkinen ja vuosi vuodelta Turun KY:n yritysyhteistyötä kasvattaneen Linda Martinin myyntipäällikön tehtävään Noel Snygg. Menestystä kaikille uusissa tehtävissään aloittaneille.
Montun baari on kenties yksi tämän vuosikymmenen parhaimmista esimerkeistä siitä, miten joustava ja ketterä organisaatio osaa reagoida ympäristön muutoksiin. Uuden alkoholilain myötä baarimestari Inka Helaniemi on suoraan sanoen tehnyt ihmeitä Turun KY:n baarissa vakinaistaen tarjontaan niin shotit kuin suositut drinkitkin. NESU-vastaava Oona Mäkinen implementoi baarin tuotteineen olennaiseksi osaksi Monttu-sitsejä aikaisemmista vuosista poiketen.
WTF-bileet näkivät päivänvalon pitkän hiljaiselon jälkeen, TSE-Masters toi uutta näkökulmaa toimijaryhmäkenttään ja Turun KY tunnisti alkuvuotena uuden toimijaryhmän potentiaalin ja tuki sen kehittymistä. Näistä edellisistä isoin kiitos kuuluu varapuheenjohtajana toimineelle Sofia Utriaiselle. Hänen johdollaan myös järjestetään tulevana keväänä ensimmäinen Turun KY:n työntekijöiden ja entisten hallitusten alumnigaala.
TuKY-Speksi juhli näyttävästi kymmenettä esitystään Åbo Svenska Teaterin loistokkaalla lavalla sekä speksigaalan muodossa. Kulttuurin ja perinteiden saralla Henry Huovarin johdolla kilpailutettiin ja valittiin Turun KY:n 70. vuosijuhlien paikaksi upea Logomo. Liikuntavastaava Antti Heinosen johdolla laitettiin kerralla kuntoon joukkueiden taustayhdistyksen asiat.
Koko vuoteen on mahtunut tietenkin kaiken tämän ohella paljon upeita tapahtumia, edunvalvontaa ja yhteistyötä, joista haluan osoittaa erityisen lämpimät kiitokset kaikille viime vuoden toimijoille. Teitte upeaa työtä.
Itse viime vuodesta olen eniten ylpeä koko yhteisön voimin rakennetusta upeasta strategiasta, joka kirkasti vuonna 2011 viimeksi arvioidut tavoitteet, arvot ja määränpään.
On ollut valtavan antoisaa toimia eturivin opiskelijajärjestössä. Itselleni ehkä konkreettisempana on jäänyt mieleen strategiamme kolmas painopiste: ainutlaatuinen kasvuympäristö. Vuonna 2018 Turun KY on ollut paikka, jossa on voinut sekä oppia että kehittää itseään epäonnistumista pelkäämättä.
Kiitos kaikille viime vuoden toimijoille, tapahtumaosallistujille ja kuntalaisille. Kiitos hallitukselle ansiokkaasta panoksestanne sekä työntekijöille ainutlaatuisesta työyhteisöstä. Kiitos yhteistyökumppaneille sekä Turun kauppakorkeakoulun henkilökunnalle.
Tällä viikolla viimeisilläkin tenttien ahertajilla alkaa joululoma. Samalla TuKYn tapahtumakalenteri rauhoittuu ensimmäistä kertaa sitten elokuun. On aika hengähtää hetki ja ladata akkuja.
Joululoma on varmasti monille ainoita aikoja vuodessa, jolloin ehtii kotipaikkakunnalle viikonloppua pidemmäksi hetkeksi. Joulun pyhäpäivät ovat myös niitä harvoja hetkiä, kun opiskelut ja työt ovat ainakin hetken tauolla. Itse ainakin huomaan yleensä tässä vaiheessa vuotta, että kiireellisen syksyn jälkeen loma tulee aika hyvään paikkaan.
Tämän syyslukukauden loppuminen merkkaa itselleni myös vähän isomman tauon lähenemistä. Muutama viikko sitten minulle ja myyntipäällikölle Lindalle valittiin seuraajat, Aliisa ja Noel, jotka ottavat TuKYn toimiston haltuun Villen kanssa helmikuun alusta alkaen. Tammikuun teemme kaikki yhdessä hommia, minkä jälkeen Lindaa ja minua odottavat eläkepäivät.
Kaksi vuottani toiminnanjohtajana alkavat siis lähestyä loppuaan, mikä tuntuu aika hurjalta. Kahden vuoden ajan olen tehnyt TuKYyn liittyviä hommia lähes päivittäin, tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin, saanut monia ystäviä, oppinut paljon ja päässyt nauttimaan opiskelijaelämästä ihan täysillä. Vaikka tästä rakkaasta hommasta luopuminen tuntuu kovin haikealta, on tämäkin “tauko” varmasti paikallaan.
Haluankin kiittää näistä kahdesta vuodesta kaikkia, joiden kanssa olen saanut tehdä näitä hommia. Erityiskiitos tästä vuodesta koko ihanalle TuKYn hallitukselle ja rakkaille työkavereilleni. Te olette tehneet ihan uskomatonta duunia koko vuoden – olkaa ylpeitä itsestänne ja lomailkaa nyt kunnolla.
Lopuksi haluan toivottaa kaikille tsemppiä vielä viimeisiin tentteihin sekä rauhallista ja rentouttavaa joululomaa sen koittaessa. Toivon, että pystytte kaikki ottamaan lomalla ainakin muutaman päivän ihan vain rentoutumiseen ja palautumiseen. Tiukan syksyn jälkeen se on vähintäänkin ansaittua.
Mitä jos olisin tehnyt toisen valinnan? Mitä jos en olisi sanonut noin? Mitä jos olisin sanonut noin?
Muutama vuosi sitten mun elämää piinas valtava jossittelun kirous. Valinnat, joista en ollut tyytyväinen. Sanat, jotka olisin toivonut lausuvani paremmin. Tilanteet, jotka olisin halunnut menevän toisella tavalla. Kaikkia näitä seurasi ajatus ”mitä jos?”.
Tilanteita ja hetkiä on hyvä pohtia jälkikäteen, mutta siinä vaiheessa, kun ajatukset ajautuvat pyörimään jossittelussa, ollaan jo väärässä paikassa. Jossittelu ei johda, eikä koskaan tule johtamaan mihinkään. Jossittelu ajaa kyseenalaistamaan itseään, vellomaan menneisyydessä ja vaivaamaan mieltä. Se on just se hetki, kun ajattelee sitä jotain tiettyä tilannetta ja tulee se ”äh, jos olisin / jossen olis…” -fiilis.
Entä sitten? Entä sitten vaikka sanoitkin/jätit sanomatta jotain? Se meni jo, ei sitä voi enää muuttaa. Vaikka kuinka sitä haluaisimme, emme voi koskaan muuttaa asioita jotka tapahtuivat menneisyydessä. Miksi sitten velloa ja elää siinä? Kyllä, on helpompaa ajatella mitä olisi voinut tehdä toisin kuin ajatella mitä voisi tehdä seuraavaksi. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta menneisyyden tiedämme jo. Asian ydinhän piilee kuitenkin siinä, että elämme tulevaisuuteen päin, emme menneisyyteen.
Itselläni kesti kauan, että pääsin eroon jossittelusta. Se ajoi minut usein siihen pisteeseen, että suutuin itselleni ja käytökselleni menneisyydessä, mikä on täysin tarpeetonta. Mitä sille enää mahtaa? Ei mitään. Ja sen takia täytyykin vaihtaa jos-sana seuraavaksi-sanaan. Eli ei ”mitä jos…?” vaan ”mitä seuraavaksi?”.
Jossittelun lopettaminen on haastavaa. Itseäni auttoi asian tunnistaminen ja ymmärtäminen. Seurauksena menneisyydessä vellominen vaihtui tulevaisuuden suunnitelmiin ja konkreettisiin toimenpiteisiin. Mikään tilanne ei ole niin vakava, että siihen pitäisi tarrautua kynsin ja hampain kiinni. Ja vaikka olisikin, se meni jo, nyt on aika miettiä mitä seuraavaksi täytyy tehdä.
Asioilla on aina tapana järjestyä tavalla tai toisella. Aina. Uskalla luottaa siihen. Asiat ei aina mene just niin kuin haluaisi, mutta jos mikään ei koskaan menisi vikaan, ei me tiedettäis milloin me onnistutaan. Mutta vaikka kuinka vikaan menisikään, niin asiat aina järjestyy. Lopeta siis jossittelu ja keskity elämään.
Ensimmäisenä opiskeluvuonnani näin hyvin vähän muissa tiedekunnissa opiskelevia ystäviäni. Puputapahtumia oli todella paljon, eikä oikein ollut aikaa käydä muiden tapahtumissa. Tai no, olisihan sitä varmasti ollut, mutta mielenkiintoa ei niinkään. Ensimmäisenä vuonna tämä meni vielä ystävilleni kutakuinkin läpi.
Toisena vuonna ystäväni alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa kommentoimaan asiaa, kuten: ”Miksi kauppislaiset bilettää aina vaan keskenään?”, tai ”Eikö teille kelpaa muiden järjestämät bileet?”. Se, että kauppislaiset juhlivat paljon keskenään, on täysin totta. TuKYssä on aina ollut perinteenä järjestää paljon ajanvietettä ja osallistua vielä enemmän, enkä voi kiistää, ettei olisi mukavaa käydä tapahtumissa tietäen, että siellä on aina joku tuttu.
On helppoa elää kauppiskuplassa. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) sata lähintä ystävää on kauppiksesta, puoliso löytyy Parkin alakerran tanssilattialta kuntalaisbailujen viimeisillä huurteisilla tunneilla ja lähimmäs poikkitieteellisyyttä pääsee kun uskaltaa ylittää Rehtorinpellonkadun ja kävellä Assarin ullakolle.
En voi kertoakaan, kuinka hienoa on välillä poistua kauppiskuplasta. Viettää esimerkiksi ilta paikassa, jossa kaikki eivät ole sinisissä haalareissa tai smart casual, tutustua täysin uusiin ihmisiin ja olla koko ilta kuulematta sanoja kuten LRYB tai Irma.
Älkää ymmärtäkö minua väärin, TuKYn tapahtumat ovat täyttä kultaa. Mutta niin ovat muidenkin. Olen aina tuntenut itseni tervetulleeksi muiden järjestöjen tapahtumiin, olivat ne sitten Säätösitsit tai Elban wappuskumpat.
Nyt kun kaikki miettivät taas uudenvuodenlupauksiaan, kehotan laittamaan lupausten listaan jonkun muun opiskelijajärjestön tapahtumassa käymisen. Lupaan, ettet tule katumaan!
Tämän tekstin otsikon on tarkoitus herättää tunteita ja tarjota näkökulma vaikeaan asiaan. Se on rakennettu nostattamaan pulssia ja kiihottamaan ajatuksia. Se on kirjoittajan luoma houkuttelevasti kiemurteleva mato, joka houkuttelee teräväkieliseen vastaukseen varautuneen lukijan tämän tekstin pistävään koukkuun. Nyt kun olet haukannut pyydykseeni kitusiasi myöten, on vuoroni kiskoa ajatuksesi maihin, mitata ne ja asettaa seinälle muiden kuikuiltavaksi.
Syrjäytymiseen ei ole mitään tekosyytä. Ei ole olemassa keksittyä tarinaa, minkä takia opiskelija tuntee olonsa yksinäiseksi. Kukaan ei ajaudu tarkoituksella yhteisönsä ulkopuolelle tai ystäviensä ulottumattomiin. Tarinaa tuntematta on helppo leimata toisen päälle tutut “ratkaisut” syrjäytymiseen: “Hei, meet vaan puhumaan niille!”, “Rohkeasti vaan bileisiin, siellä tutustuu!” tai “Eiks se oo ihan sun omasta asenteesta kiinni?” Ja kun kysyt ystävältäsi, miksei hän tullutkaan paikalle eilen, voi vastauksena olla tekosyy.
Tekosyyt muokkaavat sitä kuvaa, jonka näytämme ulospäin. Ne voivat olla pieniä tai suuria, pintaraapaisuja tai syvempiä, erivärisiä ja -muotoisia, mutta niitä yhdistää yksi asia: ne ovat potaskaa. Ymmärrän tarpeen valehdella muille, joitain asioita ei pysty eikä halua muille jakaa. Tilanteesta tekee vaarallisen, jos ei ole ketään kenelle jakaa todellisia tuntojaan. Sillä pieni ihminen on suurten aivojensa armoilla ja alkaa aivan liian herkästi uskomaan niitä hentoisia valheita, joita syöttää itselleen päivittäin. Lopulta päädyt tilanteeseen, jossa rakennat tekosyitä tekosyiden päälle ja keksit yhä parempia tekosyitä sille, miksi et kerro omista tunnoistasi muille. Korttitalo rakentuu yhä korkeammaksi ja muut jäävät sivuun, sillä en mä nyt voi tavata ystävääni koska tekosyy X paikassa Y, joka juontaa juurensa tekosyystä Z. Ja vaikka et sitä tietäisikään, voi ystäväsi olla syrjäytynyt, ja tekosyyn takana on aina peruste: syy.
Syitä syrjäytymiselle on monia. Ne voivat juontaa juurensa henkilökohtaiseen historiaan, tämänhetkiseen tilanteeseen tai tulevaisuuden suunnitelmiin. Ne voivat olla pieniä asioita, yhtenä korttina korttitalon pohjalla, tai sitten suuria, joiden vakaalle pohjalle taloa on helppo rakentaa. Oma tarinani, jonka päälle korttitaloani kyhäsin, alkoi ala-asteen koulukiusaamisesta ja jokapäiväisestä homottelusta. Lopetin harrastuksiani ja aloin kuluttamaan aikaani tietokoneella, joka tuntui helpolta ja anonyymiltä “turvalliselta” tilalta. Yläasteella rakensin korttitaloani yhä korkeammaksi, enkä edes huomannut tekosyiden kasautuvan ja muuttuvan hitaasti mielessäni syiksi, peittäen oikean syyn: pelotti. Mitä muut minusta ajattelevat? Tulenko torjutuksi? Tuntui kuin kaikki muut olisivat paljon pidemmällä, paljon valmiimpia ja aikuisempia. Paljon rohkeampia ja siistimpiä. Naurettava ajatus yläastelaiselle, mutta kaikille niin kovin tuttu tunne. Ja niin kasasin korttejani siisteihin pyramideihin, kerros kerroksen päälle. Tunnen vieläkin olevani jollain tasoilla syrjäytynyt. En jaa itsestäni paljoa, ja mietin usein, mitä muut ajattelevat. Tunnen olevani osa porukkaa, mutta silti vähän ulkopuolella. Yhä pelottaa. Huomaan kuitenkin, että pelottaa vähemmän: korttitalossani on huomattavasti vähemmän kerroksia kuin ennen ja olen tarkoituksenmukaisesti lähtenyt niitä vähentämään, kortti kerrallaan. Vaan mikä muuttui?
Muutos. Suurin syy sille, että olen nykyään millainen olen, on muutos. Kuulostaa kovin ympäripyöreältä, joten sukellan hieman syvemmälle. Otetaan esimerkkinä se, kun aloitin edellisessä koulussani. Tunsin kurssilaisistani etukäteen vain kourallisen, joten ihmisten ennakko-odotukset olivat lähes olemattomat. Sain olla sellainen kuin halusin, ilman että kukaan tietäisi muutosta tapahtuneen. Aloitin puhtaalta pöydältä. Ja kuin huomaamatta, korttitalostani hävisi yksi kerros. Ja kun yhdellä elämän osa-alueella pudottaa kerroksen pois, on se helpompi poistaa myös muualla. Huomasin käytökseni muuttuvan myös jo rakentuneissa piireissäni, ja tunsin oloni paremmaksi omissa nahoissani. Opinahjo ei lopulta minulle sopinut, joten jätin sen kesken ja siirryin eteenpäin. En sitä tietoisesti tajunnut, mutta en malttanut odottaa seuraavaa mahdollisuutta henkilökohtaiseen renessanssiin. Olen onnekseni saanut monta mahdollisuutta “aloittaa alusta”. Ne ovat tulleet kuin tarjottimella, ja nyt olenkin oppinut ottamaan myös pienet muutokset uusina alkuina. Suurin muutos itsessäni tapahtui kuitenkin kun tulin Turun kauppakorkeaan. Täysin uudet ihmiset, täysin uusi kaupunki ja täysin uusi elämänvaihe mursivat kerroksia tehokkaasti. Sain jopa koulun sisällä uusia alkuja toiminnan ja uusien tuttavuuksien avulla, ja tuntuukin, että olen lähempänä omaa itseäni kuin olen ikinä ollut.
Tunnen yhä olevani tavallani syrjäytynyt, mutta yritän tarttua jokaisen mahdollisuuteen astua eteenpäin, kohti sitä mitä haluan olla. Ja siksi haluankin rohkaista teitä muita, jotka ehkä tunnette itsenne syrjäytyneeksi, ehkä ette, hyppäämään uusiin tilanteisiin rohkeasti. Se voi olla suuri elämänmuutos, kuten vaikka vaihtovuosi ulkomailla, jossa minä-kuvasi on tyhjä taulu ja sinulla on pensseli ja paletti käsissäsi. Pääset maalaamaan itsestäsi ja vuodestasi sellaisen kuvan kuin haluat täysin uusille ihmisille. Tai sitten se voi olla pieni askel: uusi opiskeltava kieli tai Montun after workin lautapelit, ehkä aktiivisuus TuKYn toiminnassa. Kokeile jotain uutta ja pientä, ja pudota yksi kortti talosta pois. Tekosyiden korttitalon huippu on jo näkyvissä, ja sitä lähdetään yhdessä purkamaan. Yksi kortti kerrallaan.
Tällä viikolla Turun KY viettää opiskelijademokratian suurinta juhlaa kokoontuessaan syyskokoukseen Osuuskauppa-saliin. Jännittävien henkilövalintojen lisäksi tulemme tekemään merkittäviä päätöksiä Turun KY:n tulevaisuuden suhteen käsitellessämme ehdotuksen strategiaksemme, ehdotuksen sijoitusstrategian muutoksiin ja vahvistaessamme vuoden 2019 toiminnalliset ja taloudelliset raamit.
Janon muutoksiin voi aistia rivien välistä. Isännän ja emännän titteleitä ehdotetaan vaihdettavaksi vuosijuhlatuottajiin. Viestintäsektorille ehdotetaan uudelleenorganisoitumista. Parkin alakertaan ehdotetaan remonttia ja merkittäviä kalustehankintoja. Strategiaksi ehdotetaan eturivin opiskelijajärjestönä olemista.
Kaikkein tärkeimmät päätökset tehdään kuitenkin henkilövalinnoissa. Joku valitaan johtamaan Turun KY:tä tulevalle vuodelle ja tähän pestiin päästään valitsemaan useasta upeasta ehdokkaasta. Hallituksen jäsenyydestä käydään tiukkaa kamppailua.
Jokainen ääni on merkittävä. Aikaisemmat vuodet ovat osoittaneet, että henkilövalintoja tehdään tiukin luvuin ja vain muutaman äänen eroin. Ennustan tiukkoja vaaleja ja odotan tuoreita visioita Turun KY:n tulevaisuudesta.
Eikä tiistaina ole edes jaossa kaikkia paikkoja ensi vuodelle. Toiminnanjohtajan ja myyntipäällikön työtehtävien rekrytointi alkaa. Jaostojen valinnat seuraavat uskollisesti perässä. Toimijaryhmät päivittävät hallituksiaan.
Kuka kruunataan kapteeniksi? Kenen paita jäädytetään kattoon?
Maanantaina hallitusehdokkaiden näkemyksiä pääsee haastamaan hallitushaastatteluissa ja tiistaina ehdokkaiden luottamus viimein mitataan. Tätä derbyä ei kannata missata.
