Kaksi vuotta kulunut on hommissa TuKYn toimiston. Eläkepäivät pian odottavat meitä ja vielä viimeisen kerran kiitämme teitä.
Kokoukset, tapaamiset ja päivystykset taakse jää – sillä perjantaina vietämme ensimmäistä eläkepäivää. Täydellä sydämellä ollaan hommia tehty, ja joitakin sos-tilanteitakin nähty.
Muutamat pikkuporukat kasaan kerätty, aikaisin aamulla kauppareissuille herätty. Kolmen hallituksen kanssa tehty töitä, toisillemme soiteltu keskellä öitä. Aika monet kahvit toimistolla suodatettu, lähes yhtä monet TuKY-rakkauskyyneleet vuodatettu.
Välillä joutui pomo käskeä Lindan töistä pois -ilman Joonaa meistä tuskin mitään jäljellä ois. Joku joskus kysyi onko Meeri ollut vuodesta 1950 asti töissä täällä. Pitäisiköhän meidän poistua täältä vielä hyvällä säällä?
Ei ole työpaikkaa TuKYä parempaa, ihanien tyyppien kanssa olemme saaneet ahertaa. Krisse, Mikko, Inka, Ilkka -Ville maksa vielä yksi palkka.
Aliisa ja Noel jatkaa helmikuussa tästä, kun me vain nautimme eläkeläisten elämästä. Tästä eteenpäin toimiston vanhin on Ville, älkää siis alkako ryppyilee sille.
Kiitos kaikille, joiden kanssa olemme saaneet työskennellä viimeisen kahden vuoden aikana. Tää on vaan ollu megabest! Keskiviikkona klo 10-11 voi tulla moikkaamaan toimistolle eläkekahvien merkeissä. Terkuin Meerola ja Lindu
Orientaatioviikko on alkamassa ja ryntäilen ympäri Turkua ojentelemassa avaimia vaihtareilleni. Juoksen yo-kylään antamaan avaimet espanjalaiselle vaihtarille. Pääsen talolle ja huomaan, ettei kukaan ole vielä paikalla. Mañana-meininkiä, olisihan pitänyt se arvata. Puolen tunnin päästä auto ajaa pihaan ja espanjalainen tyttö hyppää autosta: “Moi, ihana tavata ja kiitos tosi paljon. Ja hei, haluaisitko moikata mun perhettä?” Autosta vilkuttelee nelihenkinen perhe. Siinä juteltuamme pitkän tovin käy ilmi, että koko perhe on lähtenyt saattamaan tyttöä Espanjasta Suomeen autolla. Erilaista ja ihanaa.
Olin kaupassa ranskalaisen vaihto-oppilaan kanssa ennen ekan illan bileiden etkoja. Poika kyseli kovasti, mitä suomalaiset juovat lähtiessään juhlimaan. Selitin, että periaatteessa mitä vaan. Varmaan aikalailla samaa kuin te Ranskassa! “Eikun mitä nämä etkoille tulevat ihmiset juo yleensä?” Hän suunnitteli ostavansa kaupasta olutta kaikille jaettavaksi. Näin se kuulemma tehdään Ranskassa. Tuli hieman tyhmä olo selittäessä, että Suomessa ostetaan vain itselleen ja niistä pidetään lujaa kiinni. Erilaista ja ihanaa.
Tässä kaksi monesta erilaisesta ja ihanasta tilanteesta, mitä on tullut vastaan kv-tutoroidessa viime syksynä. On ihanaa päästä näyttämään meidän koulua, Turkua ja Suomea vaihtareille ja nähdä miten he viihtyvät. Kv-tutorointi toi paljon kokemuksia ja uusia ystäviä. Ei tarvitse enää miettiä mistä saa majapaikan, kun lähtee Ranskaan.
Vaihtareita tutoroidessa pienetkin asiat tekevät vaikutuksen. Melkein podin huonoa omatuntoa miettiessäni yhtä ryhmäni tyttöä ja sitä, en ollut ehtinyt viettämään tarpeeksi aikaa hänen kanssaan. Hän lähti kotiin vähän ennen joulua, jonka jälkeen sain pitkän whatsapp-viestin. Viestissä hän kiitteli meidän toimintaa ja tutorointia ja tarjosi minulle kämppää tulevalle Pariisin matkalle.
Kv-tutorointi on erilaista ja ihanaa, ja vaihtareilla on meille paljon annettavaa! Kv-tutoriksi voi hakea ensi kuussa, aktiiviin tulee pian enemmän tietoa. Helppoa ja kivaa!
Opiskelu. Työt. Kaverit. Parisuhde. Kaikelle täytyy löytää aikaa, kaikessa täytyy menestyä. Tehtävää riittää vuorokauden jokaiselle tunnille, mutta silti takaraivossa kalvaa riittämättömyyden tunne ja ajatus siitä, että täytyisi tehdä enemmän. Suorittamisen kulttuuri ja ainainen kiire ovat vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässämme.
Opiskelijan arki on useille hektistä ja tiuhasti aikataulutettua, mikä on toki mukavaakin tekemisen ollessa mielekästä. Uusi projekti alkaa jo ennen edellisen loppua, eikä tekeminen lopu millään. Välillä on kuitenkin pakko pysähtyä, vaikka kuinka ajatus siitä ahdistaisikin. On vaikeaa olla oikeasti tekemättä mitään ja vain rentoutua. Jokin pieni tehtävä tai sähköpostin kirjoittaminen pulpahtaa mieleen joka viides minuutti ja kiireisestä arjesta on haastavaa irtautua täysin. Lomailu ja lojuminen ilman agendaa ovat kuitenkin välttämättömiä asioita niin jaksamisen kuin tehokkuudenkin kannalta. Vapaa-aika ja irtautuminen on osattava lisätä aikatauluun omaksi kohdakseen ja siitä on pidettävä kiinni.
Pakkolomailu tekee jokaiselle välillä hyvää ja tuo uutta intoa arkiseen tekemiseen. On jopa yllättävää, miten paljon itsensä pakottaminen ei-minkään tekemiseen oikeasti vapauttaa ja rentouttaa, vaikka se sillä hetkellä saattaakin tuntua stressaavalta to do-listan pituutta ajatellessa. Kiireisimmätkin työmyyrät tarvitsevat välillä aikaa vain olla. Aina ei voi, eikä tarvitsekaan suorittaa. On osattava myöntää itselle, ettei oma energia ja aika riitä kaikkeen ilman ajoittaista lepoa.
Suorittamisen hetkellinen ja hallittu keskeyttäminen ei pilaa yhtäkään suoritusta.
NESUlaisin sanankääntein saan vihdoin todeta, että on tullut aika kirjoittaa oma testamenttini viime vuodesta. Toimin vuoden 2018 Turun KY:n hallituksen puheenjohtajana, enkä vaihtaisi siitä päivääkään pois. Ensimmäisen julkisen testamentti-nimisen kirjoituksen laati vuoden 1983 puheenjohtajana toiminut Timo Hiekkaranta ja saan nyt kiitollisena jatkaa tätä perinnettä.
Vuosi 2018 tulee jäämään parhaiten mieleeni sarjana tapahtumia, jotka ovat osoittaneet minulle suunnan pitkälle eteenpäin. Henkilökohtaisella tasolla viime vuosi on antanut minulle valtavan määrän arvokkaita kontakteja ekonomiverkostooni ympäri Suomea, todella merkittävän kokemuksen ison järjestön (mittareina mm. talous, organisaation koko tai merkityksellisyys turkulaisessa opiskelijaelämässä) johtamisesta sekä luultavasti edellisestä johtuen viime kesän työharjoittelun ja sitä kautta nykyisen työpaikkani. Viime vuosi on muuttanut monet entiset tuttuni nykyisiksi läheisiksi ystävikseni sekä myös saanut minut itkemään niin hyvässä kuin pahassa. Ikimuistoisimmat kyyneleet taisin vuodattaa 500 ihmisen edessä vuosijuhlapuheessani.
Kokonaisuutena vuosi 2018 on opettanut minulle johtajuudesta, menestymisestä, epäonnistumisesta sekä tunnistamaan elämässä oikeasti tärkeät asiat.
Vaikka viime vuosi on ollut minulle merkittävä, se on ollut myös ylpeydellä muistettava vuosi pian 70-vuotiaan eturivin opiskelijajärjestön historiassa. Koen velvollisuudekseni viimeisempänä kirjoituksena palata sen saavutuksiin.
Vuoden alkua leimasi menestys Pikkulaskiaisen merkittävällä kasvattamisella osallistujien ja jatkobaarien suhteen. Pikkulaskiaisen tapahtumatuottajatiimi Henri Zhangin taidokkaasti johtamana osoitti todellisen ammattimaisuutensa hallitussa ja suunnitelmallisessa työssään tuottaessaan Suomen suurimman talvifestivaalin. Vuonna 2017 perustetun Monttu Ventures Oy:n osakeanti ja rahoituskierros tuli myös keväällä päätökseen ja sai yli 730 000 euron rahoituksen toimintansa aloittamiseen – tämä tarina noteerattiin myös monessa mediassa. Lisää Monttu Ventureksen toiminnasta, ensimmäisistä sijoituskohteista ja yhtiöstä löydät täältä.
Edunvalvonnallisesti vuosi on ollut tukyläiselle opiskelijatoiminnalle historiallinen. Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajana on toiminut meidän Miika Tiainen. Paula Peltomaa on toiminut merkittävässä paikallisessa tehtävässä Turun Yliopiston hallituksessa. Riku Hietarinta on tukyläisenä edustanut opiskelijoita Suomen Ekonomien hallituksessa. Turun kauppakorkeakoulussa opiskelevat Noel Snygg (TSE-lista) ja Olli-Pekka Paasivirta (Vihreä lista) ovat olleet Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa. TSE:llä edunvalvonnan saralla on saatu päätökseen vuoden 2017 koulutuspoliittisena vastaavana toimineen Tuulia Kuusisen hanke järjestöaktiivisuuden huomioimisesta opintopisteinä. Viime vuoden sosiaalipoliittinen vastaava Sanna Varjonen taas rautaisella otteellaan oli vahvasti mukana uudistamassa tutorointia meidän koulussamme.
Tilojen suhteen kuntamestari Johanna Malin takoi syyskokouksessa Parkin investointisuunnitelman läpi ja tulevan kesän aikana Parkin alakerta ja erityisesti sen keittiö saa uuden ilmeen ja pystyy jatkossa palvelemaan kuntalaisten tarkoituksia entistäkin paremmin.
Viestinnässä olen kadehtien saanut katsoa viestintävastaava Emmi Hämäläisen kunnianhimoista ja tavoitteellista otetta Turun KY:n Instagramin kehittämisessä ja tehokkaassa hyödyntämisessä. Tapahtumapuolella jaostopuheenjohtajat takoivat tuloksia pöytään kehittämällä ennakkoluulottomasti uusia tapahtumakonsepteja. Trilogia sai vakiintuneen paikan TuKYn, TLKS:n ja Lexin yhteistyömuotona. Turun KY:n vappu kasvoi jälleen kerran yhdellä päivällä ja sen tuottamiseen vakinaistui oma tuottajatiimi vapputuottaja Kristian Raition johdolla. Vapaa-ajan vastaava Juho Törhösen masinoima PeisKä kasvoi jo niin isoksi, että se jopa sattui.
Työntekijöiden suhteen tehtiin koko vuosi merkittäviä rekrytointeja, kun talouspäällikön tehtävässä jatkoi Mikko Sjöblomin jälkeen Ville Hiltunen. Viime vuoden viimeisillä kuukausilla rekrytoitiin myös nyt tammikuussa alkaneisiin työsuhteisiin Meeri Hannulan erityisellä pieteetillä hoitaman toiminnanjohtajan tehtävään Aliisa Mäkinen ja vuosi vuodelta Turun KY:n yritysyhteistyötä kasvattaneen Linda Martinin myyntipäällikön tehtävään Noel Snygg. Menestystä kaikille uusissa tehtävissään aloittaneille.
Montun baari on kenties yksi tämän vuosikymmenen parhaimmista esimerkeistä siitä, miten joustava ja ketterä organisaatio osaa reagoida ympäristön muutoksiin. Uuden alkoholilain myötä baarimestari Inka Helaniemi on suoraan sanoen tehnyt ihmeitä Turun KY:n baarissa vakinaistaen tarjontaan niin shotit kuin suositut drinkitkin. NESU-vastaava Oona Mäkinen implementoi baarin tuotteineen olennaiseksi osaksi Monttu-sitsejä aikaisemmista vuosista poiketen.
WTF-bileet näkivät päivänvalon pitkän hiljaiselon jälkeen, TSE-Masters toi uutta näkökulmaa toimijaryhmäkenttään ja Turun KY tunnisti alkuvuotena uuden toimijaryhmän potentiaalin ja tuki sen kehittymistä. Näistä edellisistä isoin kiitos kuuluu varapuheenjohtajana toimineelle Sofia Utriaiselle. Hänen johdollaan myös järjestetään tulevana keväänä ensimmäinen Turun KY:n työntekijöiden ja entisten hallitusten alumnigaala.
TuKY-Speksi juhli näyttävästi kymmenettä esitystään Åbo Svenska Teaterin loistokkaalla lavalla sekä speksigaalan muodossa. Kulttuurin ja perinteiden saralla Henry Huovarin johdolla kilpailutettiin ja valittiin Turun KY:n 70. vuosijuhlien paikaksi upea Logomo. Liikuntavastaava Antti Heinosen johdolla laitettiin kerralla kuntoon joukkueiden taustayhdistyksen asiat.
Koko vuoteen on mahtunut tietenkin kaiken tämän ohella paljon upeita tapahtumia, edunvalvontaa ja yhteistyötä, joista haluan osoittaa erityisen lämpimät kiitokset kaikille viime vuoden toimijoille. Teitte upeaa työtä.
Itse viime vuodesta olen eniten ylpeä koko yhteisön voimin rakennetusta upeasta strategiasta, joka kirkasti vuonna 2011 viimeksi arvioidut tavoitteet, arvot ja määränpään.
On ollut valtavan antoisaa toimia eturivin opiskelijajärjestössä. Itselleni ehkä konkreettisempana on jäänyt mieleen strategiamme kolmas painopiste: ainutlaatuinen kasvuympäristö. Vuonna 2018 Turun KY on ollut paikka, jossa on voinut sekä oppia että kehittää itseään epäonnistumista pelkäämättä.
Kiitos kaikille viime vuoden toimijoille, tapahtumaosallistujille ja kuntalaisille. Kiitos hallitukselle ansiokkaasta panoksestanne sekä työntekijöille ainutlaatuisesta työyhteisöstä. Kiitos yhteistyökumppaneille sekä Turun kauppakorkeakoulun henkilökunnalle.
Tällä viikolla viimeisilläkin tenttien ahertajilla alkaa joululoma. Samalla TuKYn tapahtumakalenteri rauhoittuu ensimmäistä kertaa sitten elokuun. On aika hengähtää hetki ja ladata akkuja.
Joululoma on varmasti monille ainoita aikoja vuodessa, jolloin ehtii kotipaikkakunnalle viikonloppua pidemmäksi hetkeksi. Joulun pyhäpäivät ovat myös niitä harvoja hetkiä, kun opiskelut ja työt ovat ainakin hetken tauolla. Itse ainakin huomaan yleensä tässä vaiheessa vuotta, että kiireellisen syksyn jälkeen loma tulee aika hyvään paikkaan.
Tämän syyslukukauden loppuminen merkkaa itselleni myös vähän isomman tauon lähenemistä. Muutama viikko sitten minulle ja myyntipäällikölle Lindalle valittiin seuraajat, Aliisa ja Noel, jotka ottavat TuKYn toimiston haltuun Villen kanssa helmikuun alusta alkaen. Tammikuun teemme kaikki yhdessä hommia, minkä jälkeen Lindaa ja minua odottavat eläkepäivät.
Kaksi vuottani toiminnanjohtajana alkavat siis lähestyä loppuaan, mikä tuntuu aika hurjalta. Kahden vuoden ajan olen tehnyt TuKYyn liittyviä hommia lähes päivittäin, tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin, saanut monia ystäviä, oppinut paljon ja päässyt nauttimaan opiskelijaelämästä ihan täysillä. Vaikka tästä rakkaasta hommasta luopuminen tuntuu kovin haikealta, on tämäkin “tauko” varmasti paikallaan.
Haluankin kiittää näistä kahdesta vuodesta kaikkia, joiden kanssa olen saanut tehdä näitä hommia. Erityiskiitos tästä vuodesta koko ihanalle TuKYn hallitukselle ja rakkaille työkavereilleni. Te olette tehneet ihan uskomatonta duunia koko vuoden – olkaa ylpeitä itsestänne ja lomailkaa nyt kunnolla.
Lopuksi haluan toivottaa kaikille tsemppiä vielä viimeisiin tentteihin sekä rauhallista ja rentouttavaa joululomaa sen koittaessa. Toivon, että pystytte kaikki ottamaan lomalla ainakin muutaman päivän ihan vain rentoutumiseen ja palautumiseen. Tiukan syksyn jälkeen se on vähintäänkin ansaittua.
Mitä jos olisin tehnyt toisen valinnan? Mitä jos en olisi sanonut noin? Mitä jos olisin sanonut noin?
Muutama vuosi sitten mun elämää piinas valtava jossittelun kirous. Valinnat, joista en ollut tyytyväinen. Sanat, jotka olisin toivonut lausuvani paremmin. Tilanteet, jotka olisin halunnut menevän toisella tavalla. Kaikkia näitä seurasi ajatus ”mitä jos?”.
Tilanteita ja hetkiä on hyvä pohtia jälkikäteen, mutta siinä vaiheessa, kun ajatukset ajautuvat pyörimään jossittelussa, ollaan jo väärässä paikassa. Jossittelu ei johda, eikä koskaan tule johtamaan mihinkään. Jossittelu ajaa kyseenalaistamaan itseään, vellomaan menneisyydessä ja vaivaamaan mieltä. Se on just se hetki, kun ajattelee sitä jotain tiettyä tilannetta ja tulee se ”äh, jos olisin / jossen olis…” -fiilis.
Entä sitten? Entä sitten vaikka sanoitkin/jätit sanomatta jotain? Se meni jo, ei sitä voi enää muuttaa. Vaikka kuinka sitä haluaisimme, emme voi koskaan muuttaa asioita jotka tapahtuivat menneisyydessä. Miksi sitten velloa ja elää siinä? Kyllä, on helpompaa ajatella mitä olisi voinut tehdä toisin kuin ajatella mitä voisi tehdä seuraavaksi. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta menneisyyden tiedämme jo. Asian ydinhän piilee kuitenkin siinä, että elämme tulevaisuuteen päin, emme menneisyyteen.
Itselläni kesti kauan, että pääsin eroon jossittelusta. Se ajoi minut usein siihen pisteeseen, että suutuin itselleni ja käytökselleni menneisyydessä, mikä on täysin tarpeetonta. Mitä sille enää mahtaa? Ei mitään. Ja sen takia täytyykin vaihtaa jos-sana seuraavaksi-sanaan. Eli ei ”mitä jos…?” vaan ”mitä seuraavaksi?”.
Jossittelun lopettaminen on haastavaa. Itseäni auttoi asian tunnistaminen ja ymmärtäminen. Seurauksena menneisyydessä vellominen vaihtui tulevaisuuden suunnitelmiin ja konkreettisiin toimenpiteisiin. Mikään tilanne ei ole niin vakava, että siihen pitäisi tarrautua kynsin ja hampain kiinni. Ja vaikka olisikin, se meni jo, nyt on aika miettiä mitä seuraavaksi täytyy tehdä.
Asioilla on aina tapana järjestyä tavalla tai toisella. Aina. Uskalla luottaa siihen. Asiat ei aina mene just niin kuin haluaisi, mutta jos mikään ei koskaan menisi vikaan, ei me tiedettäis milloin me onnistutaan. Mutta vaikka kuinka vikaan menisikään, niin asiat aina järjestyy. Lopeta siis jossittelu ja keskity elämään.
