FOMO (Fear Of Missing Out) on tila, jossa ihminen pelkää jäävänsä paitsi jostain. FOMO:a voi aiheutua esimerkiksi tilanteessa, jossa tapahtuman liput myydään hetkessä loppuun, eikä itse kerkeä lippua saamaan. Kyseessä saattaa olla juuri se tapahtuma, jota on väitetty vähintään vuosisadan bileiksi. FOMO voi myös syntyä tilanteessa, jossa henkilö haluaisi bileisiin, sitseille tai vaikka vain lounasseuraa, mutta omaa kaveriporukkaa ei ole löytynyt, eikä ole ketään ketä pyytää mukaan.
FOMO:n oireisiin lukeutuvat ulkopuolisuuden tunne, alakuloisuus ja tunne siitä, että kaikilla muilla on aina hauskempaa. On myös tutkittu, että FOMO voi aktivoida aivoista samoja kipualueita, jotka aktivoituvat, kun ihminen tuntee fyysistä kipua. Pelko FOMO:sta voi myös johtaa siihen, että henkilö lähteekin tapahtumaan tai hengailemaan kavereiden kanssa, vaikka tarkoitus olisi ollut vain levätä. FOMO voi johtaa pahimmissa tapauksissa uupumiseen asti. Jos FOMO johtuu siitä, että kaverit eivät ole pyytäneet mukaan tapahtumaan tai omaa kaveriporukkaa ei ole vielä löytynyt, voi oireina olla myös toivottomuutta tai riittämättömyyden tunne.
FOMO saa monesti miettimään, että viettääkö nyt nuoruuttaan ihan väärin, kun muut näyttävät pitävän somen mukaan hauskaa, ja itse vain kyyhöttää kotona. Miten kaikki muut ovatkin löytäneet sen täydellisen kaveriporukan, jossa on aina hauskaa? Miten muilla on aina aikaa ja jaksamista käydä kaikissa tapahtumissa?
Parhaana hoitokeinona FOMO:a vastaan toimii armollisuus itseään kohti. Myös hauskat asiat saattavat kuormittaa ja nakertaa jaksamista. Jokainen tarvitsee joskus oikeasti vapaata. Sellaisia päiviä, joille ei suunnittele yhtään mitään, ei edes lounasta kaverin kanssa tai kuntosalilla käymistä. Joskus on yksinkertaisesti vain oltava.
Kun pääsemme vähitellen irti koronarajoituksista, voi tuntua siltä, että menetetty aika on nyt elettävä heti takaisin. Tapahtumakalenteri on ollut täynnä koko syksyn, eikä meno tule ihan heti hidastumaan. On siis osattava itse hidastaa tarpeen tullen. Tapahtumat eivät ole heti loppumassa kesken, vaikka niitä muutaman jättäisikin välistä.
Voimme myös auttaa toisiamme FOMO:n ennaltaehkäisyssä. Voimme kunnioittaa muiden asettamia rajoja. Esimerkiksi sitä, että kaverisi ei jonain iltana halua lähteäkään bileisiin, vaan jäädä kotiin ja mennä vaikkapa aikaisin nukkumaan. Jos taas huomaat, että joku tuttusi ei oikein käy tapahtumissa, niin kysy tätä rohkeasti mukaan. Voi olla, että hän ei ole vielä vaan löytänyt omaa kaveriporukkaansa, jonka kanssa mennä tapahtumiin. Voi tuntua vaikealta lähteä yksin tapahtumaan, ja Terve Mielen sivun alta löydätkin tukiopiskelijat, joita voit myös kysyä mukaan tapahtumiin, lounaalle tai miksei vaikka seuraksi Parkin lenkille!
FOMO on välillä väistämätöntä, mutta tapahtumia tulee aina lisää. Välillä paras asia voikin olla oppia nauttimaan JOMO:sta (Joy Of Missing Out).
Syksy tarkoittaa monille meistä uusia juttuja. On hyvä hetki aloittaa puhtaalta pöydältä. Erityisesti tämä syksy on ollut merkittävä siinä mielessä, että itse kukin meistä on päässyt hiipimään oman kodin liiankin tutuksi tulleista nurkista vihdoin ulos näkemään muutakin kuin Zoomia tai Netflixiä. Uutuudentuntu on saanut minut järjestelemään kotiani uudestaan. Syksyn aikana huonekalujeni järjestys on muuttunut ja eteisessä odottaa vino pino lahjoitukseen lähtevää tavaraa. Olo on kevyt ja järjestys pysyy paremmin yllä, kun kaapintäytteinä ei turhaan ole sellaisia vaatteita, joita ei tule käytettyä tai sellaista tavaraa, jolle joku toinen löytää paremmin käyttöä.
Syksyn tullen monet aloittavat myös uusia harrastuksia tai palaavat vanhojen pariin. On ollut mukavaa huomata, että minulla ja monilla ystävilläni on riittänyt intoa esimerkiksi lajikokeiluihin, uuteen sivuaineeseen tai vaikka ihan vaan omien arkirutiinien rikkomiseen. Itse olen esimerkiksi eksynyt syvälle ruoka-aiheisten TikTokien pariin ja saanut sieltä paljon inspiraatiota laittaa kotona oikeasti hyvää ja monipuolista ruokaa. On todella virkistävää piristää arkeaan kokeilemalla uusia reseptejä, sillä aiemmin reseptikirjani on koostunut lähinnä reittiohjeista K-Supermarket Förin patonkitiskille.
Myös rakkaalla Parkillamme puhaltaa syksyn tuulet. Elo- ja syyskuun aikana Parkilla on pidetty sekä Parkkiryhmän että toimijoiden talkoot, joissa Parkki on palautettu taas loistoonsa. On jynssätty saumoja, revitty rikkaruohoja, puhdistettu lattiakaivoja ja pesty ikkunoita. Korona-ajan pölyt on siis pyyhitty ja yhdistyksemme kodin ovet ovat jälleen avoinna kuntalaisille (paitsi klo 22 jälkeen iltaisin). Lämmin kiitos kaikille, jotka osallistuitte viime viikon talkoisiin. On aina yhtä mukavaa nähdä toimijat touhuamassa hyvässä hengessä Parkilla. Myös uudet parkkiryhmäläiset saatiin valittua ja heidän kouluttamisensa on jo hyvässä vauhdissa. Ihanaa, että ensimmäiset puput ovat jo löytäneet tiensä TuKYn toimintaan.
Korona-ajan vähittäinen väistyminen tosiaan tuntuu monella tapaa kuin uudelta alulta. Neljännen vuosikurssin opiskelijana minäkin olen tänä syksynä saanut opetella uudestaan, miltä tuntuu elää opiskelijan normaalia arkea: pöhistä K-Loungessa, käydä Montussa lounaalla ja vetää illalla haalarit jalkaan. Tutustua uusiin ihmisiin ja tavata vanhoja tuttuja pitkän ajan jälkeen. Monet vanhatkin asiat ovat kuin uusia, jos niitä ei ole nähnyt tai kokenut hetkeen. Tuntuu niin hyvältä löytää uusien juttujen lisäksi takaisin sinne vanhojen luo!
Kurkistin kalenteria ja kauhistuin siitä faktasta, että tällä viikolla alkaa jo lokakuu. Tänä vuonna lokakuu tarkoittaa mulle monia kivoja asioita. Lokakuu ja syksy vuodenaikana ylipäänsä on aina kuulunut omiin suosikkeihin– olenhan tässä kuussa syntynyt ja jo pienestä saakka vannoutunut syksyn lapsi. Muuttuva luonto ja kerrospukeutumista vaativat syyssäät tuovat aina pimenevien iltojen lisäksi mukanaan myös jotain uutta ja virkistävää. Lokakuussa juhlimme rakkaan sinikultaisen yhdistyksemme vuosijuhlia, ja jos kaikki menee hyvin, kotiutamme kuun lopussa pieneen perheeseemme tänä vuonna myös toisen koiran. Paljon iloisia, jännittäviä ja hyvää mieltä tuovia asioita siis. Saatoinpa myös tilata jo rakastamaani joulua silmällä pitäen joulukalenterin keittiön nurkkaan odottamaan; kolkutteleehan joulukin lokakuun myötä jo (mukamas) ovella.
Jostain syystä lokakuu on kuitenkin aina ollut mulle myös haikeaa aikaa. Huomaan vuoden olevan jo loppusuoralla ja hämmennyn siitä, että kesä on kääntynyt syksyyn. Vaikka odotankin tulevaa ja vaikkapa uutta vuotta innolla, on vaikea käsittää mihin kokonainen vuosi tuntuu taas vierähtäneen. Kesävaatteet on jo hyvä tovi sitten kiikutettu varastoon, ja huomaan tarkastelevani kriittisesti tämän kalenterivuoden aikana aikaansaamiani asioita. Todettakoon, että en edellisessäkään kuussa onnistunut aikatauluttamaan urheilua säännölliseksi osaksi arkeani, vaikka niin kovasti itselleni uskottelin sen tekeväni. No mutta, ehkä ensi kuussa (tai sitä seuraavassa). Aika on onneksi siitä armollinen, että ajatuksen tasolla sitä tuntuu aina riittävän.
Perinteistä hampurilaismallia noudattaen todettakoon vielä loppuun, että olen varsin onnellinen muutoksesta muistuttavasta syksystä ja sen mukana tuomista uusista tuulista. Myös jännittävä HalVa-kausi lähestyy, mikä tarkoittaa sitä, että saamme pian roiman joukon uusia TuKY-aktiiveja toimintaan mukaan. Hauskaa, kivaa ja ennen kaikkea siistiä! Mutta juhlitaan nyt ensin lokakuun syntymäpäivät ja vuosijuhlat pois alta, ja nautitaan syksyn mukanaan tuomista uusista tuulista.
Kesä on täällä taas… Eiku mitä? Kesä oli ja meni, nopeammin kuin pöllöjallu ehti kesämöksällä painua kurkusta alas tai haaveet Pikkulaskiaisen mäenlaskusta katosivat alkutalvesta. Syksy ja sen mukanaan tuomat velvollisuudet sekä koulutehtävien alati kasvava pino ovat päässeet yllättämään ainakin allekirjoittaneen totaalisesti. Mieli on edelleen aivan kesälaitumilla ja opiskelu tuntuu lähinnä mahdottomalta uurastamiselta.
Olen niitä ihmisiä, jotka potevat joka syksy sitä kuuluisaa kaamosmasennusta. Tänä vuonna tämä olotila on iskenyt minuun uskomattoman aikaisin, sillä tuntuu että olen jo elokuun lopusta asti vellonut yhtenään saamattomuuden ja alakuloisuuden tunteissa vain ajatellessani syksyn saapumista. Lehdet tippuvat puista, päivät alkavat pimenemään aiemmin ja iltaisin voi joutua vetämään jopa toppatakin päälle ensimmäisiä kertoja kipakan viiman puhaltaessa. Koko ajan väsyttää ja on kaikin tavoin kurja tunnelma. Tuntuu, että kaikki ympärilläni suorittavat uutta lukuvuotta suurella tarmolla samalla, kun itse tuskailen edes koulutehtävien alkuun pääsemisessä. Koko ajan väsyttää ja samalla suorittajaluonteeni hokee minulle: ”Toikin tossa vieressä jaksaa, sunkin pitää”, ja huomaan polttavani itseäni loppuun siksi, etten voi olla ikinä huonompi kuin joku muu.
Tänä vuonna päätin, että teen asialle jotain. Haluan hyväksyä syysmasennuksen ohimenevänä olotilana, jonka kanssa voi elää löytämällä arjesta iloa ja positiivisuutta sekä keksimällä itselleen vastapainoa koulutehtävien ja muiden velvollisuuksien ohelle. En vertaa itseäni ja suorittamistani toistuvasti muihin, vaan hyväksyn rajalliset resurssini ja sen, että joskus joku muu vain tekee paremmin ja jaksaa enemmän. Toivon että sinäkin teet saman oivalluksen ja opettelet armollisuutta itseäsi kohtaan.
Aion tänä syksynä olla aiempaa enemmän kiitollinen pienistäkin asioista, joiden itsestäänselvyyden korona-aika on opettanut kyseenalaistamaan. Iloitsen siitä, että yhteiskunta alkaa pikkuhiljaa avautumaan ja Turun KY:n tarjoama laaja kirjo erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja on taas kaikkien kuntalaisten saatavilla. Aion käydä maanantaipeleillä, sitsata sydämeni kyllyydestä ja nauttia erityisen paljon ihan vain Montussa istumisesta ja Mercalla pöhisemisestä pitkän etäilyn jälkeen. Odotan myös vuosijuhlia kuin kuuta nousevaa, olkoon tämä syksyni kohokohta. Näiden ajatusten jälkeen syksy alkaa kuulostamaan jopa ihan siedettävältä ajanjaksolta. Tsempataan vielä hetki, pian mennään jo kevättä kohti! <3
Psst! Mikäli kaipaat hetkittäistä maisemanvaihdosta vastapainoksi syksyn velvollisuuksille, lähde ulkkarisitsaamaan! Voin vakuuttaa ettet tule katumaan. Liity myös TuKY ulkkarisitsaa -nimiseen fb-ryhmään ja voit voittaa etuosto-oikeuden Vujusitseille!
Nyt on pakko sanoa, että kisajännitys alkaa jo tuntua vatsassa. Ihan uskomatonta sanoa, että KAUAN odotetut KYlumpialaiset ovat täällä. Kisat täyttyivät osallistujista sekunneissa, joka ilahdutti meitä järjestäjiä kovasti. Se, että saamme jakaa intomme kuntalaisten kanssa lämmittää järjestämisurakan keskellä suunnattomasti. Nyt on kenttä varattuna, yhteistyökumppanit hankittuna ja tapahtuman hype luotuna. Näin KY-Sportin puheenjohtajana on hassua ajatella, että kyseiset legendaariset mittelöt on peruttu liian moneen kertaan niin, ettei itse edes ole niitä päässyt kokemaan. Mutta sama kohtalo on myös monella muulla kuntalaisella. Tapahtumallahan riittää historiaa, sillä ensimmäiset KYlumpialaiset on järjestetty kuitenkin jo 1976 keväällä. Eli legendaariset mittelöt tosiaan.
Tapahtuman järjestäminen onkin ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus, kun ei itse täysin edes tiedä, mitä järjestän. Voin kuitenkin ilolla sanoa, että nyt on kovat skabat tiedossa. Olemme saaneet monta ihanaa yhteistyökumppania mukaan, jotka mahdollistavat tapahtuman monipuolisuuden. Ylpeänä voin sanoa kaikkien paiskineen töitä tapahtuman eteen ja olemmekin saaneet kehitettyä tapahtumakonseptia juuri meidän hallituksemme näköiseksi. Erona tietenkin on, että kisat kisaillaan nyt kevään sijasta syksyllä. Emme enää vain malttaneet odottaa ensi kevääseen. Mutta parhaassa tapauksessa tänä lukuvuonna saadaankin nauttia kaksin käsin KYlumpialaishumusta.
Monia varmasti jo mietityttää, millaisia lajeja tällä kertaa on luvassa. Kenties veronkiertoa, perinteiset ekonomiaidat vai pikajuoksua? Se selviää teille aivan pian. Sen voin sanoa, että tänä vuonna kannattaa harjoittaa kestävyyskuntoa, tarkkuutta sekä ketteryyttä. Mutta kaikista tärkeimpänä on tietenkin luoda erottuva tiimiasu sekä kisahenki. Näissä skaboissa asenteen täytyy olla kunnossa. Kuitwnkin pääasiana on nauttia tapahtumasta täysin rinnoin ja pitää hauskaa pitkän opiskelijatapahtumatauon jäljiltä. Täytyykin sanoa, että on hienoa olla järjestämässä vähän suurempaa opiskelijatapahtumaa kaiken poikkeusajan jäljiltä.
Kohta KYlumpiatuli roihahtaa ja kuntalaisten nähtäväksi jää, ketkä ovat kovimmat KYlterit. LET’S go!
On outoa ajatella miten viimeiset puolitoista vuotta ovat kuluneet. Oma kämppä on tullut pelottavan tutuksi ja live-tapahtumista ei ole ollut tietoakaan. Mistään ei ole ollut varmuutta ja kaikilla on ollut omat teoriansa vallitsevasta tilanteesta sekä siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Etätapahtumat, niin huolella tehtyjä ja hauskoja kuin ne ikinä olivatkaan, eivät pysty täysin korvaamaan kasvokkain muiden opiskelijoiden kanssa näkemistä. Kesän takapakki ja epävarmuus varmasti sai monet epäilemään. Tuleeko syksystä taas samanlainen kuin viime vuodesta?
Minun ja kaikkien muidenkin iloksi sateenkaaren pää näkyy jo. Tilanne, tai ainakin miten siihen suhtaudutaan, muuttui kuin yhdessä yössä. Oma näkökulmanikin vaihtui pessimistisestä optimistiseen silmänräpäyksessä. Oli hyvin erikoista päästä olemaan osa ”hätäkokousta”, jossa rajoitusten lisäämisen sijasta, purettiin niitä. Olihan se pieni shokki. Tästä pienestä järkytyksestä huolimatta on kuitenkin mahtavaa päästä vihdoin tarjoamaan kuntalaisille sitä sisältöä mitä moni on jo pitkään odottanut opiskelijaelämäänsä – Tapahtumia.
Luonnollisesti korona ei ole vielä mihinkään kadonnut, eikä rajoituksista ole täysin luovuttu. Vielä ei ole aika avata sulkuportteja kokonaan, mutta se lähestyy. Tilanne on kuitenkin sallinut meille lähes normaalin toiminnan. Tärkein, eli orientaatioviikko, pystyttiin järjestämään melkein identtisenä aikaisempiin vuosiin nähden ja KY-Sportin ja Ulkkiksen pupuinfo sekä kahdet harkkasitsit onnistuivat ilman ongelmia. On huikeaa nähdä, että uudet opiskelijat ovat päässeet nauttimaan ja tutustumaan toisiinsa.
Vauhti tuskin on myöskään hiipumassa. Voin ilokseni todeta, että toimijamme ovat aktivoituneet hienosti ja syksyn tapahtumakalenteri täyttyy kovaa vauhtia. Alkusyksy on ymmärrettävästi usein suunnattu tapahtumien osalta lähinnä uusille pupuille ja heillä ei tylsää ehdi tulemaan, mutta tänä vuonna myös rusakoille riittää ohjelmaa. Perjantaina 10.9. ensimmäiset laatuaan olevat Back to Parkki -rusakkobileet ja torstain 16.9. Kylumpialaiset tarjoavat myös vanhemmille kuntalaisille mahdollisuuden nauttia vapaa-ajastaan.
Syksyn pimetessä alkaa siis elämä näyttää aina vain valoisammalta. Tällöin myös TuKYn almanakasta löytyy tapahtumia, jotka on suunnattu yhteisesti kaikille vuosikursseille. Tuntuukin tässä kohtaa kliseiseltä kuunnella ”jaksakaa vielä hetki” -hokemia, mutta nyt tämä hetki tuntuu oikeasti olevan lähellä.
Muistakaa siis rokottautua ja nähdään syksyllä tapahtumissa. Itse ainakin odotan jo innolla! 😊
