“Kauppatieteiden maisteri on siitä loistava tutkinto, ettet valmistu suoraan mihinkään ammattiin! Vaihtoehtoja tulevaisuuteen on siis tuhansia.”
Jaahas. No mistä hitosta sitten pitäisi tietää, että mitä tässä oikein haluaa elämällään tehdä?
Olen pelkästään vuoden sisään keksinyt itselleni noin sata mahdollista tulevaisuuden työpaikkaa ja ammattia. Puoli vuotta sitten olisin varmaankin halunnut julkiselle sektorille esihenkilöksi vaikkapa sotealalle, kolme kuukautta sitten tekemään markkinointia voittoa tavoittelemattomaan organisaatioon, kuukausi sitten tekemään rekrytointeja. Älä edes kysy mitä nyt haluan, koska en tosiaankaan tiedä.
Koen myös valtavaa painetta siitä, että pitäisikö tässä nyt hakea opiskelemaan myös toista tutkintoa. Yhä useampi kauppislainen päätyy tähän vaihtoehtoon, koska mahdollisesti emme luota siihen, että tutkintomme riittäisi työelämässä. Luvut kuitenkin kertovat toista, sillä kauppatieteilijät imaistaan usein työelämään jo ennen valmistumista. Ja jos tässä nyt pitäisi toinen tutkinto tehdä, niin minkä valitsisin, kun niin moni asia kiinnostaa? Vaihdoin sivuainettanikin kolme kertaa, kun en osannut päättää. Valitsin ensin järkevän, niin sanotusti kauppislaiselle sopivan sivuaineen, mutta kyllästyin. Vaihdoin toiseen samankaltaiseen, eikä sekään innostanut. Nyt opiskelen sivuaineenani sellaista, joka on aika kaukana kauppiksen opintotarjonnasta, mutta hyvä niin – menin sen mukaan, mikä eniten tuntui omalta.
Kuulostaako tutulta? Tiedän, etten ole yksin ajatusteni kanssa ja tämän pohjalta olemme alkuvuoden rakentaneet yhteistyössä kauppakorkeakoulun kanssa TSE-Mentor- mentorointiohjelmaa. Olemme koonneet poolin mentoreita, jotka edustavat hyvin eri elämänvaiheita ja urapolkuja, joten jokaiselle löytyy varmasti sellainen henkilö, joka pystyisi auttamaan juuri sinua tulevaisuutesi rakentamisessa. Mentorista voit saada keskustelukumppanin tulevaisuuden valintojen pohtimiseen. Mentori voi tarjota konkretiaa ajatuksille ja kertoa omista kokemuksistaan, ohjata sinua haaveittesi toteuttamisessa ja tuoda perspektiiviä ja varmuutta omiin valintoihisi.
Ohjelma lanseerataan tiistaina 22.3. klo 16 Mercalla, jossa ohjelmassa on muun muassa paneeli, jossa omien alojensa ammattilaiset tulevat keskustelemaan jaksamisesta, koulumenestyksestä ja työelämästä. Joskus tekee ihan hyvää kuulla alumnien suusta, että mitkään nyt tekemämme valinnat eivät ole lopullisia, ja urapolkuaan voi muuttaa oikeastaan milloin tahansa. Ei siis haittaa, vaikka vaihtaisitkin sivuainettasi kolme kertaa, jos se tuntuu itsellesi tarpeelliselta.
Mikä siis minusta tulee isona? Who the hell knows, mutta onneksi nyt ei tarvitsekaan tietää.
Tarkastellessa tiettyjä Rooman imperiumin talouden erityispiirteitä ilman laajempaa kontekstia, voitaisiin uskoa Rooman olleen erittäin lähellä teollista vallankumousta.
Roomalaiset hyödynsivät standardisoituja tuotteita ja niiden massatuotantoa. Erityisen tärkeää on huomata, että roomalaiset tunnistivat tuotannon tehostuvan ja siten tuottojen paranevan kun investoitiin tuotannon nopeuteen ja määrään. Tätä voidaan nykyisin pitää ehkä ilmiselvänä, mutta tämä oivallus on ehdoton jotta roomalaiset olisivat nähneet höyryvoiman potentiaalin tuotannossa.
Roomalaiset tunsivat höyryvoiman ja rakensivat sen sovellutuksia. Roomalaiset tunnistivat, että luonnon muovaaminen omaksi hyödyksi oli mahdollista ja erittäin hyödyllistä. Tämä jos joku on tärkeä ajatus teollisen vallankumouksen taustalla. Erityisesti roomalainen akatemia piti höyryvoimaa tärkeänä ja mielenkiintoisena tutkimuksen alana ja uskoi sen soveltuvan insinöörityöhön.
Roomalaiset omasivat geologiset resurssit teolliseen vallankumoukseen. Tämä on ilmiselvää: Teollisen vallankumouksen katsotaan alkaneen Iso-Britanniassa ja Rooma tähän aikaan hallitsi suurta osaa Iso-Britanniasta. Laajemmin roomalaiset omasivat teknologian ja tietotaidon syviin kaivostöihin, joita hiilen ja teräksen kaivaminen vaatisivat.
Miksei Rooma aloittanut teollista vallankumousta 1500 vuotta ennen läntistä Eurooppaa? Historioitsijat tunnistavat muutaman pääongelman ja pienempiä sivuongelmia. 1. Rooma oli liian laaja. Jos jokin alue edisti teollisuuttaan eivät muut alueet usein kuulleet tästä. 2. Teknologian tutkimusta ei rahoitettu kylliksi.
Tämä ongelma kalvaa ihmiskunnan kehitystä tänä päivänäkin, tosin tällä hetkellä olisi tarve teknologialle joka korvaisi teollisen vallankumouksen hedelmät.
3. Rooma oli liian epävakaa.
Teollinen vallankumous vaati Iso-Britanniassa uuden yhteiskuntaluokan — porvariston — sekä vuosisatojen sopimusoikeudellisen kehityksen. Rooman sotaisissa olosuhteissa investointi tekstiilien tehokkaampaan tuotantoon olisi vaatinut yliluonnollista ennakointikykyä.
4. Sattuma
Kaikki ongelmat jotka historijoitsijat löytävät Rooman teollistumista vastaan olisi mahdollista kiertää muutaman kymmenen vuoden ja noin sadan sattuman kautta.
Rooman teollinen vallankumous olisi luultavasti täysin sivuuttanut tuhannen vuoden feodalismin Euroopassa. On kuitenkin ehkä parempi kaikille, ettei keskiajan sankosotia taisteltu musketeilla tai hävittäjillä.
Mikä voisi olla parempaa, kuin kevätbrunssi? No ei mikään!
Brunssi on loistava tapa viettää vapaapäivä oman perheen tai ystävien kanssa. Se on hyvä keino paeta kiireellistä elämää ja nautiskella suussa sulavista herkuista. Kerää siis kaverisi yhteen, ja nauti herkullinen päivä hyvässä seurassa.
Kokosimme ystävieni kanssa brunssimenuun, josta ei voi olla pitämättä. (4 annosta)
*Mikä on brunssi? Brunssi nimitys tulee aamiaisen ja lounaan yhdistelmästä (Brunch = breakfast + lunch). Brunssi nautitaan usein kello 11–15. Brunssilla on usein tarjolla lämpimiä ja kylmiä syötäviä. Juomavalikoima on myös hyvin laaja, ja jokainen voikin oman makunsa mukaan valita.
Olin 7-vuotiaana aivan varma, etten ikinä opi lukemaan. Näin jälkikäteenhän se naurattaa, että uskoin ihan todella noin. Muistan kuitenkin elävästi, kuinka epäonnistuneeksi tunsin itseni, kun maani myyneenä ojensin reissuvihon opettajalleni. Reissuvihkoon oli kirjotettu huoleni lukemisen oppimisesta äitini toimesta (koska luonnollisesti en itse osannut lukemisen lisäksi kirjoittaakaan). Opettajani nosti katseensa hetken hiljaisuuden jälkeen ja sanoi jotain, mitä muistelen vielä nykyäänkin aina aika ajoin: “Sitä varten minä olen täällä. Jos jokainen oppilas osaisi jo lukea, niin mihin meitä opettajia edes tarvittaisiin?”
Niin, opettajat ovat opettamassa ja oppilaat oppimassa. Miksi kuitenkin niin usein tuntuu siltä, että kaikki pitäisi osata etukäteen? Jokaisesta tehtävästä tulisi saada hyvät pisteet ja virheiden tekeminen tuntuu ikävältä. Huomaan nykyäänkin välillä miettiväni, etten tule oppimaan jotain asiaa. Törmään seinään tehtävän kanssa ja totean sen olevan “liian vaikea”. Tai istun kavereiden kanssa pöydän ääressä ja ilmoitan kaikille, että opintoni kauppakorkeakoulussa loppuvat nyt, koska olen “liian tyhmä yliopistoon”. Näinä hetkinä yritän muistuttaa itseäni siitä, ettei kaikkea voi osata heti ensimmäisellä yrittämällä.
Välillä huomaan putoavani täysin keskusteluista, kun ruvetaan puhumaan taloudesta, politiikasta tai joidenkin kurssien sisällöistä. Olen googlannut mitä tyhmempiä kysymyksiä opintojeni aikana, kuten “mikä on tietojärjestelmä” (huomiona opiskelen pääaineenani tietojärjestelmätiedettä). Joskus tuntuu kuin muut puhuisivat ympärilläni muinaislatinaa, eikä kukaan auta tulkkaamisessa. Näinä hetkinä sitä helposti kokee huonommuuden tunnetta. Haluan kuitenkin muistuttaa, että meistä lähes jokainen kokee ajoittain näin, eikä kukaan ole syntynyt kauppakorkeakoulun opit päässään.
Meillä on Turun kauppakorkeakoulussa loistavia opettajia, joiden puoleen kannattaa kääntyä. Helposti massaluennoilla opettajaan ei muodostu läheistä suhdetta, mutta kun uskaltaa pyytää apua, sitä lähes aina saa. Myös kaverit ovat ainakin allekirjoittaneelle olleet korvaamaton tuki opinnoissa. Siitä vierustoverista saa usein oman henkilökohtaisen opettajan tai vähintäänkin vertaistukea, jolle itkeä vaikeiden tehtävien edessä.
Pitää myös muistaa, että oppiminen ei rajoitu pelkästään luentosaleihin. Opiskeluaika opettaa paljon myös itsestä, ihmissuhteista sekä elämästä ylipäätään. Näitä oppeja kannattaa kerätä, eikä ajatella olevansa jo ammattilainen. Opiskeluaikana voi turvallisesti kokeilla erilaisia asioita, ja näin löytää ne niin kutsutut “omat jutut”. Kannattaakin lähteä rohkeasti kokeilemaan kaikkea uutta, vaikka aluksi tuntuisi, ettei siitä mitään tule.
Kenenkään ei siis tarvitse kauppakorkeakoulun ovista sisään astuessa olla mikään ammattilainen. Ei tarvitse tietää kaikkea sijoittamisesta, markkinoinnista, viestinnästä tai taloudesta. Meillä on paljon kursseja ja vapaa-ajan toimintaa, joissa työelämässä tarvittavia taitoja voi harjoitella ihan rauhassa. Virheitäkin saa (ja pitää) tehdä, eikä se, ettei jotain asiaa osaa kurssin aikana tarkoita sitä, että olisi jotenkin epäonnistunut opinnoissa. Loppujen lopuksi me kaikki olemme tulleet yliopistoon oppimaan.
Miltähän tuntuu, kun on saanut jonkin ison projektin viimein pakettiin? No nyt tiedän. Helpottunut, onnellinen ja etenkin vapautunut ovat päällimmäisiä tunteita. Viime tiistaina päästiin järjestämään ContactExpo -rekrytointimessut, jossa toimin messupäällikkönä eli olin yksi kolmesta messujen päävastaavasta. Messut päästiin kuin päästiinkin järjestämään livenä vuoden tauon jälkeen. Ja huhhuh mikä tie siihen onkaan kuljettu.
No antakaas kun kerron. Messuja lähdettiin järjestämään jo viime keväänä. Yritysten kontaktoiminen aloitettiin ja markkinointistrategiaa luotiin. Tuli syksy ja koronatilanne parani paranemistaan. Koronapassi otettiin käyttöön ja elämä alkoi tuntumaan jo täysin normaalilta. Kaikki eteni suunnitellusti ja tammikuussa häämöttävät messut olivat nurkan takana. Niinhän me ainakin luulimme.
Vielä joulukuun alussa kaikki näytti hyvältä ja messutoimikunta odotti malttamattomana tammikuun kahdeksattatoista päivää. Omikron. Se pirulainen kuitenkin tuli ja muutti kaiken. Yhtäkkiä tuli mieleen kevät 2020, kun kaikki haluttiin jälleen sulkea. Ei tämän pitänyt olla mahdollista. Yleisötilaisuuksien täyskielto tuli täysin puskista. En olisi ikinä voinut uskoa sen tapahtuvan. Messut oli pakko siirtää tai perua. Pitkän pohdintojen jälkeen päädyimme siirtämään ne helmikuulle. Päätöstä tehdessä elimme vuoden ensimmäisiä päiviä. Työnhaun kannalta helmikuu oli viimeinen hetki pitää messut, sillä suurin osa trainee- ja kesätyöpaikkojen hauista päättyy helmikuun aikana. Tiedostimme, että todennäköisyydet messujen järjestämiselle on marginaaliset, sillä messuja siirretiin vain neljällä viikolla.
Vuoden alku oli raskasta aikaa, kun messujen kokonaan peruminen alkoi olemaan koko ajan yhä realistisin vaihtoehto. Päätin lähteä tammikuun puolivälissä hermolomalle palmun katveeseen, sillä tarvitsin taukoa seinien kaatuessa päälle. Johtoryhmän kanssa aloimme henkisesti valmistautumaan messujen perumiseen. Reissussa puhelimeni meni kuitenkin rikki, enkä saanut enää yhteyttä muihin ja kokouksiinkaan en päässyt. Emme siis vielä tehneet perumispäätöstä, sillä muut eivät saaneet minua kiinni. Rikkoutuneen puhelimen kanssa meni noin viikko, ja siirsimme taas kokousta myöhemmäksi. Suomeen ja yhteyksien ääreen palattuani olimme vihdoin valmiita julkistamaan perumispäätöksen. Tässä kohtaa elimme jo tammikuun viimeistä viikkoa. Mutta. Lounais-Suomen aluehallintoviraston seuraava päätös yleisötilaisuuksien osalta julkistettaisiin parin päivän kuluttua. Tilanne oli edelleen huono, mutta oli jo hieman paranemaan päin. Päätimme siis lykätä perumisilmoitusta parilla päivällä, sillä halusimme kuitenkin kääntää viimeisimmänkin kiven.
Koitti perjantaipäivä ja odotimme AVI:n päätöstä. Kaikkien yllätykseksi yleisötilaisuudet olisivatkin sallittuja 50 prosentin kapasiteetilla seuraavasta päivästä alkaen. Koko messutoimikunta oli aivan ällistynyt. Onko tämä edes totta? Palaverien jälkeen päätimme jatkaa messujen suunnittelua, vaikka tapahtumaan oli enää reilu kaksi viikkoa aikaa. Nuo kaksi viikkoa meni kuin sumussa: asioiden selvittelyä, lukuisia tunteja puhelimen päässä ja kymmeniä sähköposteja. Tätä se kaksi viikkoa oli. Hiki hatussa sai painaa duunia koko ajan. Hyvin tiukasta aikataulusta huolimatta saimme kuin saimmekin kaiken kasaan lyhyessä ajassa. Kaiken kukkuraksi AVI:n uuden päätöksen mukaan yleisötilaisuuksia sai taas järjestää täysin normaalisti 15.2.2022 alkaen, eli päivänä, jolloin messut järjestettiin.
Aivan uskomatonta. Ja wow mitkä messut päästiinkään järjestämään. Yritykset, yhteistyökumppanit ja opiskelijat olivat enemmän kuin tyytyväisiä. Mercatori oli jälleen täynnä sitä kuuluisaa ”pöhinää” ja puheensorina kuului kauppakorkeakoulun joka nurkkaan. Messualueella kävellessä en jaksanut uskoa, että olemme tässä tilanteessa, kun vielä kuukausi sitten kaikki yleisötilaisuudet olivat täysin kiellettyjä. Ehkä vihdoin kaikki alkaa taas normalisoitumaan? Sitä toivon kaikista eniten. Ja entä jos en olisi lähtenyt Suomen talvea pakoon ja entä jos puhelimeni ei olisi rikkoutunut? Sitä voi kukin arvata, miten asiat olisivat menneet.
Se olisi jälleen ystävänpäivä! Sen kunniaksi puhummekin tänään rahankäytöstä, sillä ainut tapa, jolla sinkut voittavat tänä kyseisenä päivänä vuodessa, on rahallinen. Kaverit kyllä ymmärtävät, jos et ”köyhänä opiskelijana” muista heitä, ja olemattomalle kumppanille ei tarvitse olla ostamassa mitään höpölöpö ystävänpäivälahjoja. Sen sijaan, että olisin viime viikolla paniikissa googlannut ”hyvät ystävänpäivälahjat” pääsinkin tätä blogia kirjoittaessani googlaamaan ”soijarouheen tiheys”.
Nyt siihen asiaan. Itse olen pienestä pitäen ollut tarkka rahan kanssa. Säästin lapsena kaiken mahdollisen säästöpossussa ja seuraan nykyäänkin tulojani (kela) ja menojani sentilleen. Asun itse 160m päästä lähimmästä opiskelijaravintolasta, joten ruuanlaitto jää usein vähälle. Tämän lisäksi inhoan kaupassakäyntiä koko sydämestäni ja välttelenkin kauppareissuja jokaisella mahdollisella tavalla (esimerkiksi ruokaostosten wolttaamisella :DD).
JOS satun jostain kumman syystä tekemään ruokaa, olen kuitenkin asettanut itselleni hintarajan: yhden annoksen pitää maksaa alle 2,7€ eli opiskelijalounaan verran. Koen, että ruuanlaitto itselleni on muuten melko turhaa, kun halpaa kotiruokaa saa niin läheltä. Alta löytyykin reseptit ja laskelmani top 3 kotiruokiin, joissa annoshinta on vielä Assariakin halvempaa. Nämä reseptit sopivat hyvin esimerkiksi loppukuun ruuiksi kun pankkitilin saldo näyttää heikolta, eikä sushin wolttaamiseen kolme kertaa viikossa ole enää varaa. En ota laskelmissani takuuta vesikuluista, yksilökohtaisista annoskoista, ruokahävikistä tai ruokien ravintoarvoista. Ei kun kokkailemaan!
