Olin 7-vuotiaana aivan varma, etten ikinä opi lukemaan. Näin jälkikäteenhän se naurattaa, että uskoin ihan todella noin. Muistan kuitenkin elävästi, kuinka epäonnistuneeksi tunsin itseni, kun maani myyneenä ojensin reissuvihon opettajalleni. Reissuvihkoon oli kirjotettu huoleni lukemisen oppimisesta äitini toimesta (koska luonnollisesti en itse osannut lukemisen lisäksi kirjoittaakaan). Opettajani nosti katseensa hetken hiljaisuuden jälkeen ja sanoi jotain, mitä muistelen vielä nykyäänkin aina aika ajoin: “Sitä varten minä olen täällä. Jos jokainen oppilas osaisi jo lukea, niin mihin meitä opettajia edes tarvittaisiin?”
Niin, opettajat ovat opettamassa ja oppilaat oppimassa. Miksi kuitenkin niin usein tuntuu siltä, että kaikki pitäisi osata etukäteen? Jokaisesta tehtävästä tulisi saada hyvät pisteet ja virheiden tekeminen tuntuu ikävältä. Huomaan nykyäänkin välillä miettiväni, etten tule oppimaan jotain asiaa. Törmään seinään tehtävän kanssa ja totean sen olevan “liian vaikea”. Tai istun kavereiden kanssa pöydän ääressä ja ilmoitan kaikille, että opintoni kauppakorkeakoulussa loppuvat nyt, koska olen “liian tyhmä yliopistoon”. Näinä hetkinä yritän muistuttaa itseäni siitä, ettei kaikkea voi osata heti ensimmäisellä yrittämällä.
Välillä huomaan putoavani täysin keskusteluista, kun ruvetaan puhumaan taloudesta, politiikasta tai joidenkin kurssien sisällöistä. Olen googlannut mitä tyhmempiä kysymyksiä opintojeni aikana, kuten “mikä on tietojärjestelmä” (huomiona opiskelen pääaineenani tietojärjestelmätiedettä). Joskus tuntuu kuin muut puhuisivat ympärilläni muinaislatinaa, eikä kukaan auta tulkkaamisessa. Näinä hetkinä sitä helposti kokee huonommuuden tunnetta. Haluan kuitenkin muistuttaa, että meistä lähes jokainen kokee ajoittain näin, eikä kukaan ole syntynyt kauppakorkeakoulun opit päässään.
Meillä on Turun kauppakorkeakoulussa loistavia opettajia, joiden puoleen kannattaa kääntyä. Helposti massaluennoilla opettajaan ei muodostu läheistä suhdetta, mutta kun uskaltaa pyytää apua, sitä lähes aina saa. Myös kaverit ovat ainakin allekirjoittaneelle olleet korvaamaton tuki opinnoissa. Siitä vierustoverista saa usein oman henkilökohtaisen opettajan tai vähintäänkin vertaistukea, jolle itkeä vaikeiden tehtävien edessä.
Pitää myös muistaa, että oppiminen ei rajoitu pelkästään luentosaleihin. Opiskeluaika opettaa paljon myös itsestä, ihmissuhteista sekä elämästä ylipäätään. Näitä oppeja kannattaa kerätä, eikä ajatella olevansa jo ammattilainen. Opiskeluaikana voi turvallisesti kokeilla erilaisia asioita, ja näin löytää ne niin kutsutut “omat jutut”. Kannattaakin lähteä rohkeasti kokeilemaan kaikkea uutta, vaikka aluksi tuntuisi, ettei siitä mitään tule.
Kenenkään ei siis tarvitse kauppakorkeakoulun ovista sisään astuessa olla mikään ammattilainen. Ei tarvitse tietää kaikkea sijoittamisesta, markkinoinnista, viestinnästä tai taloudesta. Meillä on paljon kursseja ja vapaa-ajan toimintaa, joissa työelämässä tarvittavia taitoja voi harjoitella ihan rauhassa. Virheitäkin saa (ja pitää) tehdä, eikä se, ettei jotain asiaa osaa kurssin aikana tarkoita sitä, että olisi jotenkin epäonnistunut opinnoissa. Loppujen lopuksi me kaikki olemme tulleet yliopistoon oppimaan.
Miltähän tuntuu, kun on saanut jonkin ison projektin viimein pakettiin? No nyt tiedän. Helpottunut, onnellinen ja etenkin vapautunut ovat päällimmäisiä tunteita. Viime tiistaina päästiin järjestämään ContactExpo -rekrytointimessut, jossa toimin messupäällikkönä eli olin yksi kolmesta messujen päävastaavasta. Messut päästiin kuin päästiinkin järjestämään livenä vuoden tauon jälkeen. Ja huhhuh mikä tie siihen onkaan kuljettu.
No antakaas kun kerron. Messuja lähdettiin järjestämään jo viime keväänä. Yritysten kontaktoiminen aloitettiin ja markkinointistrategiaa luotiin. Tuli syksy ja koronatilanne parani paranemistaan. Koronapassi otettiin käyttöön ja elämä alkoi tuntumaan jo täysin normaalilta. Kaikki eteni suunnitellusti ja tammikuussa häämöttävät messut olivat nurkan takana. Niinhän me ainakin luulimme.
Vielä joulukuun alussa kaikki näytti hyvältä ja messutoimikunta odotti malttamattomana tammikuun kahdeksattatoista päivää. Omikron. Se pirulainen kuitenkin tuli ja muutti kaiken. Yhtäkkiä tuli mieleen kevät 2020, kun kaikki haluttiin jälleen sulkea. Ei tämän pitänyt olla mahdollista. Yleisötilaisuuksien täyskielto tuli täysin puskista. En olisi ikinä voinut uskoa sen tapahtuvan. Messut oli pakko siirtää tai perua. Pitkän pohdintojen jälkeen päädyimme siirtämään ne helmikuulle. Päätöstä tehdessä elimme vuoden ensimmäisiä päiviä. Työnhaun kannalta helmikuu oli viimeinen hetki pitää messut, sillä suurin osa trainee- ja kesätyöpaikkojen hauista päättyy helmikuun aikana. Tiedostimme, että todennäköisyydet messujen järjestämiselle on marginaaliset, sillä messuja siirretiin vain neljällä viikolla.
Vuoden alku oli raskasta aikaa, kun messujen kokonaan peruminen alkoi olemaan koko ajan yhä realistisin vaihtoehto. Päätin lähteä tammikuun puolivälissä hermolomalle palmun katveeseen, sillä tarvitsin taukoa seinien kaatuessa päälle. Johtoryhmän kanssa aloimme henkisesti valmistautumaan messujen perumiseen. Reissussa puhelimeni meni kuitenkin rikki, enkä saanut enää yhteyttä muihin ja kokouksiinkaan en päässyt. Emme siis vielä tehneet perumispäätöstä, sillä muut eivät saaneet minua kiinni. Rikkoutuneen puhelimen kanssa meni noin viikko, ja siirsimme taas kokousta myöhemmäksi. Suomeen ja yhteyksien ääreen palattuani olimme vihdoin valmiita julkistamaan perumispäätöksen. Tässä kohtaa elimme jo tammikuun viimeistä viikkoa. Mutta. Lounais-Suomen aluehallintoviraston seuraava päätös yleisötilaisuuksien osalta julkistettaisiin parin päivän kuluttua. Tilanne oli edelleen huono, mutta oli jo hieman paranemaan päin. Päätimme siis lykätä perumisilmoitusta parilla päivällä, sillä halusimme kuitenkin kääntää viimeisimmänkin kiven.
Koitti perjantaipäivä ja odotimme AVI:n päätöstä. Kaikkien yllätykseksi yleisötilaisuudet olisivatkin sallittuja 50 prosentin kapasiteetilla seuraavasta päivästä alkaen. Koko messutoimikunta oli aivan ällistynyt. Onko tämä edes totta? Palaverien jälkeen päätimme jatkaa messujen suunnittelua, vaikka tapahtumaan oli enää reilu kaksi viikkoa aikaa. Nuo kaksi viikkoa meni kuin sumussa: asioiden selvittelyä, lukuisia tunteja puhelimen päässä ja kymmeniä sähköposteja. Tätä se kaksi viikkoa oli. Hiki hatussa sai painaa duunia koko ajan. Hyvin tiukasta aikataulusta huolimatta saimme kuin saimmekin kaiken kasaan lyhyessä ajassa. Kaiken kukkuraksi AVI:n uuden päätöksen mukaan yleisötilaisuuksia sai taas järjestää täysin normaalisti 15.2.2022 alkaen, eli päivänä, jolloin messut järjestettiin.
Aivan uskomatonta. Ja wow mitkä messut päästiinkään järjestämään. Yritykset, yhteistyökumppanit ja opiskelijat olivat enemmän kuin tyytyväisiä. Mercatori oli jälleen täynnä sitä kuuluisaa ”pöhinää” ja puheensorina kuului kauppakorkeakoulun joka nurkkaan. Messualueella kävellessä en jaksanut uskoa, että olemme tässä tilanteessa, kun vielä kuukausi sitten kaikki yleisötilaisuudet olivat täysin kiellettyjä. Ehkä vihdoin kaikki alkaa taas normalisoitumaan? Sitä toivon kaikista eniten. Ja entä jos en olisi lähtenyt Suomen talvea pakoon ja entä jos puhelimeni ei olisi rikkoutunut? Sitä voi kukin arvata, miten asiat olisivat menneet.
Se olisi jälleen ystävänpäivä! Sen kunniaksi puhummekin tänään rahankäytöstä, sillä ainut tapa, jolla sinkut voittavat tänä kyseisenä päivänä vuodessa, on rahallinen. Kaverit kyllä ymmärtävät, jos et ”köyhänä opiskelijana” muista heitä, ja olemattomalle kumppanille ei tarvitse olla ostamassa mitään höpölöpö ystävänpäivälahjoja. Sen sijaan, että olisin viime viikolla paniikissa googlannut ”hyvät ystävänpäivälahjat” pääsinkin tätä blogia kirjoittaessani googlaamaan ”soijarouheen tiheys”.
Nyt siihen asiaan. Itse olen pienestä pitäen ollut tarkka rahan kanssa. Säästin lapsena kaiken mahdollisen säästöpossussa ja seuraan nykyäänkin tulojani (kela) ja menojani sentilleen. Asun itse 160m päästä lähimmästä opiskelijaravintolasta, joten ruuanlaitto jää usein vähälle. Tämän lisäksi inhoan kaupassakäyntiä koko sydämestäni ja välttelenkin kauppareissuja jokaisella mahdollisella tavalla (esimerkiksi ruokaostosten wolttaamisella :DD).
JOS satun jostain kumman syystä tekemään ruokaa, olen kuitenkin asettanut itselleni hintarajan: yhden annoksen pitää maksaa alle 2,7€ eli opiskelijalounaan verran. Koen, että ruuanlaitto itselleni on muuten melko turhaa, kun halpaa kotiruokaa saa niin läheltä. Alta löytyykin reseptit ja laskelmani top 3 kotiruokiin, joissa annoshinta on vielä Assariakin halvempaa. Nämä reseptit sopivat hyvin esimerkiksi loppukuun ruuiksi kun pankkitilin saldo näyttää heikolta, eikä sushin wolttaamiseen kolme kertaa viikossa ole enää varaa. En ota laskelmissani takuuta vesikuluista, yksilökohtaisista annoskoista, ruokahävikistä tai ruokien ravintoarvoista. Ei kun kokkailemaan!
3, 2, 1, Hyvää uutta vuotta. Uusi vuosi, uusi minä. Tänä vuonna varmasti aloitan säännöllisen urheilun ja teen palautustehtävät hyvissä ajoin ennen deadlineja ja palaan järkevään unirytmiin heti kun arki alkaa ja… Tammikuu meni jo. Ensimmäinen kuukausi tästä vuodesta kaahasi ohi niin vauhdilla, että hyvä jos ehdin takavalot nähdä. Vuoden alussa tuntuu usein siltä, että aikaa on loputtomasti. Onhan edessäsi kokonainen vuosi ja se on suhteellisen pitkä aika. Aika on kuitenkin kulunut tavalleen tyypillisesti aivan liian nopeasti ja moni asia, joiden kuvittelin vuoden vaihtuessa olevan kaukana tulevaisuudessa, onkin jo miltein nurkan takana. Päätinkin nyt kartoittaa hieman, paljonko on aikaa muutamiin tuleviin tapahtumiin, jottei aika pääsisi jälleen kerran yllättämään tasaisella kulullaan.
11 päivää NESU-Dageneihin, ja aikaa ilmoittautua on vielä 6 päivää.
28 päivää tenttiviikon alkamiseen. Kannattaa muistaa varata exam-tentit ajoissa.
59 päivää Pikkulaskiaiseen.
83 päivää vappuun. Turun KY:n Vappu luonnollisesti ottaa tähän pientä varaslähtöä.
103 päivää kesäloman alkamiseen. Kesälomalle (kesätöihin) voi tietysti karata aikaisemminkin jos vain uurastaa kevään kurssit nopeasti pois alta.
n.100 – 120 päivää aikaa päästä kesäkuntoon. Tästä päivästä ei voi olla varma koska suomen kesä tulee silloin kun se haluaa. Tai on tulematta ollenkaan. Joka tapauksessa vielä ehtii ruveta treenaamaan ja punttisaleiltakin löytyy taas tilaa, kun ensimmäiset new year, new me -treenaajat ovat jättäneet leikin kesken.
137 päivää juhannukseen. Jos on kaveriporukan kesken ollut puhetta, että olisi kiva mennä viettämään Juhannusta yhdessä vaikka vuokramökille, niin sopivia mökkejä kannattaisi ruveta piakkoin tiirailemaan.
151 päivää Ruisrockiin. Liput Ruissiin on huomattavasti helpompaa napata talteen nyt, ettei tarvitse kolmea päivää ennen festareita huhuilla lippua epätoivoisesti facebook-kirppareilta.
Nyt kun olemme tietoisia tulevista tapahtumista, voimme heti aloittaa niihin valmistautumisen. Tai no, jos kuitenkin otetaan tämä päivä vähän rennommin ja katsotaan asiaa sitten huomenna. Tarkemmin kun miettii niin eihän tässä ole vielä mikään kiire.
Minusta seuraava kesätyöntekijä Corporate Mc Corporatelle.
Paloni työskennellä juuri CMcCeelle syttyi lukiessani työpaikkailmoituksenne. Yhteisöllisyyden, positiivisuuden ja vastuullisuuden arvonne kohtaavat omani täydellisesti, mikä innostaa työskentelemään yrityksessänne. Opiskelen Turun kuppakorkeakoulussa johtamisen tieteenalalla ja erityisesti HR työt kiinnostavat – olenhan kokenut työnhaun ammattilainen. Olen kuitenkin syvästi kiinnostunut myös taloushallinnosta, asiakaspalvelusta, vessan siivouksesta tai mitä teillä nyt on vaan tarjota mulle. Olen melko ✨desperate✨.
Olen todistanut Timpan Excel -kursseilla taikoja, jotka eivät ole tältä maapallolta ja olen oppinutkin nojautumaan ystävien apuun hädän tullen, joten tiimityöskentely sekä MS Office ohjelmien hallinta on tuttua. Tutustuttuani ketjujen toimintaan, tai mistä se kurssi nyt kertoikaan, kun keskityin öhm ammattitaitoisen opettajan ulosantiin, olen myös logistiikan ammattilainen. Englanniksi työskentely on sujuvaa lukuisien sanaportfolioiden teon jälkeen. Olen suorittanut myös virkamiesruotsin, ja det stämmer!
Lisäksi yhdistystoiminnassa olen oppinut kriittisiä työelämän taitoja. Paineensietokykyni ja stressin hallintataitoni ovat kehittyneet esimerkiksi ohjatessa kahdeksan henkistä apinalaumaa kokoushuoneessa joka tiistai. Kommunikaatio ja viestintä taitoni ovat vailla vertaa, kun kaahaillessa yön pikkutunneilla Mitä Kuuluu- sovelluksessa ystävien viestien tulkkaaminen on tullut tutuksi. Tarkkuutta ja täsmällisyyttä olen taas oppinut harrastuksesta erään pallopelin ääressä. Myös ongelmien ratkaisu, kuten muuan tuotevalikoimaansa erikoistuneen monopolin aukioloaikojen ympärillä tanssahtelu, sujuu luontevasti.
Jos kaipaat tiimiisi ulospäinsuuntautunutta, sosiaalista, seurallista, ihmisten kanssa toimeentulevaa, avointa, yhteisöllistä ja ihmisläheistä henkilöä, olen mitä kaipaat. Kerron mielelläni lisää itsestäni, opeistani, kokemuksestani, tavoitteistani, taidoistani ja tiedoistani työhaastattelussa. Varoitan etukäteen etätyöhaastattelussa mikkini ja kamerani olevan valitettavasti Zoomissa viallisia.
Haluaisin päättää hakemukseni vastaten kuumottelevaan kysymykseen, jota niin usein kuulee:
– Koska me olemme vain niin älyttömän hyviä kaikessa mitä teemme.
Siksi minusta tulisikin ylivoimaisen mahtava Trainee kesäksi CMcCeelle. Kiitos harkinnastanne.
Ystävällisin terveisin,
NeMaPe_2001
Laiva-bussi-kävely alan asiantuntija ja moppaustalkoolainen
Jokaisella alkaa varmasti rinnassa jo tuntumaan kevään auringon säteet, kun päivät sen kun pitenevät. Useampi meistä kiroilee LRYB:n ensimmäisten luentojen jäljiltä, toiset puolestaan ovat alkaneet panikoimaan oman kandinsa tutkimuskysymysten ja -suunnitelman kanssa. Anna Veijalaisen löytämän turun murre – generaattorin inspiroimana tarjoilen lempi mietelauseitani meille Turkulaisille helpompaan muotoon käännettynä, jotta niistä voivat inspiroitua myös ne, joilta ei Lontoon kieli taitu leikiten. Valaiskoon ne hämäriä kello viiden aamujanne
If you can’t handle me at my worst, then you sure as hell don’t deserve me at my best
Jos et kest munt huanoimmillani, et helvetis myäskään ansaitse munt ku ol parhaimmillani
Everything is possible if you meet vittu töihin
Kaikki o mahrollist jos meet vittu kui mun nysse tarttis sano tyähö
Believe you can and you’re halfway there
Ku uskot et voit, kui vaa olet jo puales välis matkaa
You only live once, but if you do it right, once is enough
Elät vain totanoi kerran, vai kummottos mut kerta riittää, tiätty jos teet sen oikein
If your dreams don’t scare you, they aren’t big enough
Jos unelmasi nimpal mukavast eivät pelota sunt, eivät he kui mun nysse tarttis sano ol tarpeeks suuret ja nii om mone muukki sanonu
The only place where success comes before work is in the dictionary
Ainut paikka mis mut kumminki onnistumine tulee enne tyätä, o sanakirjas
One day these 5 a.m’s will make you a legend
Joku päivä tiätty nämät viiren aamut tekevät sunst nimpal mukavast lekenran
Every day is a chance to be better
Jokaine totanoi päivä sem pare vaa o mahrollisuus ol parempi
Keep your face always toward the sunshine, and shadows will fall behind you.
Pirä kasvosi tykö nimpal mukavast aurinkoa niin varjot jäävät tuatanoi taakses
It is during our darkest moments that we must focus to see the light.
Juur kyl mar sit pimeimmil hetkil täytyy keskittyä kui mun nysse tarttis sano näkemään valo
