3, 2, 1, Hyvää uutta vuotta. Uusi vuosi, uusi minä. Tänä vuonna varmasti aloitan säännöllisen urheilun ja teen palautustehtävät hyvissä ajoin ennen deadlineja ja palaan järkevään unirytmiin heti kun arki alkaa ja… Tammikuu meni jo. Ensimmäinen kuukausi tästä vuodesta kaahasi ohi niin vauhdilla, että hyvä jos ehdin takavalot nähdä. Vuoden alussa tuntuu usein siltä, että aikaa on loputtomasti. Onhan edessäsi kokonainen vuosi ja se on suhteellisen pitkä aika. Aika on kuitenkin kulunut tavalleen tyypillisesti aivan liian nopeasti ja moni asia, joiden kuvittelin vuoden vaihtuessa olevan kaukana tulevaisuudessa, onkin jo miltein nurkan takana. Päätinkin nyt kartoittaa hieman, paljonko on aikaa muutamiin tuleviin tapahtumiin, jottei aika pääsisi jälleen kerran yllättämään tasaisella kulullaan.
11 päivää NESU-Dageneihin, ja aikaa ilmoittautua on vielä 6 päivää.
28 päivää tenttiviikon alkamiseen. Kannattaa muistaa varata exam-tentit ajoissa.
59 päivää Pikkulaskiaiseen.
83 päivää vappuun. Turun KY:n Vappu luonnollisesti ottaa tähän pientä varaslähtöä.
103 päivää kesäloman alkamiseen. Kesälomalle (kesätöihin) voi tietysti karata aikaisemminkin jos vain uurastaa kevään kurssit nopeasti pois alta.
n.100 – 120 päivää aikaa päästä kesäkuntoon. Tästä päivästä ei voi olla varma koska suomen kesä tulee silloin kun se haluaa. Tai on tulematta ollenkaan. Joka tapauksessa vielä ehtii ruveta treenaamaan ja punttisaleiltakin löytyy taas tilaa, kun ensimmäiset new year, new me -treenaajat ovat jättäneet leikin kesken.
137 päivää juhannukseen. Jos on kaveriporukan kesken ollut puhetta, että olisi kiva mennä viettämään Juhannusta yhdessä vaikka vuokramökille, niin sopivia mökkejä kannattaisi ruveta piakkoin tiirailemaan.
151 päivää Ruisrockiin. Liput Ruissiin on huomattavasti helpompaa napata talteen nyt, ettei tarvitse kolmea päivää ennen festareita huhuilla lippua epätoivoisesti facebook-kirppareilta.
Nyt kun olemme tietoisia tulevista tapahtumista, voimme heti aloittaa niihin valmistautumisen. Tai no, jos kuitenkin otetaan tämä päivä vähän rennommin ja katsotaan asiaa sitten huomenna. Tarkemmin kun miettii niin eihän tässä ole vielä mikään kiire.
Minusta seuraava kesätyöntekijä Corporate Mc Corporatelle.
Paloni työskennellä juuri CMcCeelle syttyi lukiessani työpaikkailmoituksenne. Yhteisöllisyyden, positiivisuuden ja vastuullisuuden arvonne kohtaavat omani täydellisesti, mikä innostaa työskentelemään yrityksessänne. Opiskelen Turun kuppakorkeakoulussa johtamisen tieteenalalla ja erityisesti HR työt kiinnostavat – olenhan kokenut työnhaun ammattilainen. Olen kuitenkin syvästi kiinnostunut myös taloushallinnosta, asiakaspalvelusta, vessan siivouksesta tai mitä teillä nyt on vaan tarjota mulle. Olen melko ✨desperate✨.
Olen todistanut Timpan Excel -kursseilla taikoja, jotka eivät ole tältä maapallolta ja olen oppinutkin nojautumaan ystävien apuun hädän tullen, joten tiimityöskentely sekä MS Office ohjelmien hallinta on tuttua. Tutustuttuani ketjujen toimintaan, tai mistä se kurssi nyt kertoikaan, kun keskityin öhm ammattitaitoisen opettajan ulosantiin, olen myös logistiikan ammattilainen. Englanniksi työskentely on sujuvaa lukuisien sanaportfolioiden teon jälkeen. Olen suorittanut myös virkamiesruotsin, ja det stämmer!
Lisäksi yhdistystoiminnassa olen oppinut kriittisiä työelämän taitoja. Paineensietokykyni ja stressin hallintataitoni ovat kehittyneet esimerkiksi ohjatessa kahdeksan henkistä apinalaumaa kokoushuoneessa joka tiistai. Kommunikaatio ja viestintä taitoni ovat vailla vertaa, kun kaahaillessa yön pikkutunneilla Mitä Kuuluu- sovelluksessa ystävien viestien tulkkaaminen on tullut tutuksi. Tarkkuutta ja täsmällisyyttä olen taas oppinut harrastuksesta erään pallopelin ääressä. Myös ongelmien ratkaisu, kuten muuan tuotevalikoimaansa erikoistuneen monopolin aukioloaikojen ympärillä tanssahtelu, sujuu luontevasti.
Jos kaipaat tiimiisi ulospäinsuuntautunutta, sosiaalista, seurallista, ihmisten kanssa toimeentulevaa, avointa, yhteisöllistä ja ihmisläheistä henkilöä, olen mitä kaipaat. Kerron mielelläni lisää itsestäni, opeistani, kokemuksestani, tavoitteistani, taidoistani ja tiedoistani työhaastattelussa. Varoitan etukäteen etätyöhaastattelussa mikkini ja kamerani olevan valitettavasti Zoomissa viallisia.
Haluaisin päättää hakemukseni vastaten kuumottelevaan kysymykseen, jota niin usein kuulee:
– Koska me olemme vain niin älyttömän hyviä kaikessa mitä teemme.
Siksi minusta tulisikin ylivoimaisen mahtava Trainee kesäksi CMcCeelle. Kiitos harkinnastanne.
Ystävällisin terveisin,
NeMaPe_2001
Laiva-bussi-kävely alan asiantuntija ja moppaustalkoolainen
Jokaisella alkaa varmasti rinnassa jo tuntumaan kevään auringon säteet, kun päivät sen kun pitenevät. Useampi meistä kiroilee LRYB:n ensimmäisten luentojen jäljiltä, toiset puolestaan ovat alkaneet panikoimaan oman kandinsa tutkimuskysymysten ja -suunnitelman kanssa. Anna Veijalaisen löytämän turun murre – generaattorin inspiroimana tarjoilen lempi mietelauseitani meille Turkulaisille helpompaan muotoon käännettynä, jotta niistä voivat inspiroitua myös ne, joilta ei Lontoon kieli taitu leikiten. Valaiskoon ne hämäriä kello viiden aamujanne
If you can’t handle me at my worst, then you sure as hell don’t deserve me at my best
Jos et kest munt huanoimmillani, et helvetis myäskään ansaitse munt ku ol parhaimmillani
Everything is possible if you meet vittu töihin
Kaikki o mahrollist jos meet vittu kui mun nysse tarttis sano tyähö
Believe you can and you’re halfway there
Ku uskot et voit, kui vaa olet jo puales välis matkaa
You only live once, but if you do it right, once is enough
Elät vain totanoi kerran, vai kummottos mut kerta riittää, tiätty jos teet sen oikein
If your dreams don’t scare you, they aren’t big enough
Jos unelmasi nimpal mukavast eivät pelota sunt, eivät he kui mun nysse tarttis sano ol tarpeeks suuret ja nii om mone muukki sanonu
The only place where success comes before work is in the dictionary
Ainut paikka mis mut kumminki onnistumine tulee enne tyätä, o sanakirjas
One day these 5 a.m’s will make you a legend
Joku päivä tiätty nämät viiren aamut tekevät sunst nimpal mukavast lekenran
Every day is a chance to be better
Jokaine totanoi päivä sem pare vaa o mahrollisuus ol parempi
Keep your face always toward the sunshine, and shadows will fall behind you.
Pirä kasvosi tykö nimpal mukavast aurinkoa niin varjot jäävät tuatanoi taakses
It is during our darkest moments that we must focus to see the light.
Juur kyl mar sit pimeimmil hetkil täytyy keskittyä kui mun nysse tarttis sano näkemään valo
Niin kuin varmasti monella muullakin, myös minulla on unelma-ammatit vaihtuneet monen monta kertaa. Syystä tai toisesta ne ovat aina tulleet hylätyiksi ja uudet suunnitelmat ovat tulleet tilalle. Nyt kerron hieman siitä, mikä minusta on oikein pitänyt tulla isona näiden 20 vuoden aikana.
Lapsena halusin kovasti, että minusta tulisi isona prinsessa. Jossain vaiheessa kuitenkin totuus iski päin kasvoja ja tajusin ettei se ole mahdollista (höh). Tämän 5-vuotiaan pikkutytön oli siis keksittävä jotain muuta. Tämän jälkeen haaveammatit olivat edes jollain tasolla mahdollisia. 6-vuotiaana aloitin viulunsoiton, jolloin päätin, että minustahan tulee isona viulunsoiton opettaja. Vaikka harrastukseni jatkuikin vielä koronavuosiin asti, jäi tämä haaveammatti jossain kohtaa unholaan.
Alakoulussa rakastuin hiustenlaittoon ja haaveammattikin vaihtui samalla. Kampaajana saisin laittaa hiuksia ja tehdä hienoja kampauksia joka päivä – ja ihmiset vieläpä maksaisivat siitä (whaat). Tämä haave kaatui pääosin ulkoisista syistä, sillä mun kerrottiin olevan allerginen monille hiusväreille. Tähän kuitenkin totesin: ”Musta tulee kampaaja, joka ei käytä aineita”. Kyllä, olen saanut kuulla tästä lausahduksesta erittäin paljon. Yläkoulussa halusin hetken aikaa ryhtyä opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Tämä vaihe kesti kuitenkin vain pari viikkoa, mutta sen pienen hetken olin erittäin varma.
Lukion alussa halusin olla aikuisena luokanopettaja. Valitsin kaikki kurssini sen mukaan ja olin varma siitä, että tämä on se oikea ammatti minulle. No, ei ollut. Risuja oli vain yksinkertaisesti enemmän kuin ruusuja. Tässä kohtaa iski hetkellinen paniikki siitä, mikä musta oikeasti tulee isona. Ryhdyin tutkimaan erilaisia opiskelumahdollisuuksia, tein ammatinvalintatestejä ja pohdiskelin opinto-ohjaajan kanssa mahdollisia vaihtoehtoja. Päädyin siihen, että haen opiskelemaan terveystieteitä, koska siinä yhdistyivät mielenkiinnonkohteeni: terveys ja hallinnolliset tehtävät. Abivuonna kuitenkin vaihdoin jäälleen mieltäni ja päädyin hakemaan kauppakorkeakouluun, koska kaupallinen ala alkoi kiinnostamaan enemmän.
Toukokuussa 2020 sain tietää päässeeni Turun kauppakorkeakouluun (jee) ja ensimmäisenä vuonna opiskeluvuonna edessä oli jälleen valintoja: mikä pääaine tässä nyt oikein pitäisi valita? Pitkien pohdintojen jälkeen laskis vei voiton. Tällä hetkellä en osaa sanoa, mikä musta tulee isona. Sen näkee sitten. Aina voi kuitenkin luottaa siihen, että äiti ja isi (sekä oikeastaan kaikki sukulaiset) kyselevät tasaisin väliajoin: ”Noh, mikäs susta tulee isona?”
Miten sitä osaisi niputtaa kokonaisen hallitusvuoden verran elämää ja tekoja Turun KY:ssä yhteen pieneen blogitekstiin? Samaista kysymystä on varmasti pohtinu jo vuodesta 1983 asti jokainen Turun KY:n puheenjohtaja oman kautensa päättyessä. Silloinen puheenjohtaja Timo Hiekkaranta aloitti tähän päivään saakka jatkuneen perinteen, jossa edellisen vuoden puheenjohtaja aloittaa uuden TuKY-vuoden reflektoimalla kulunutta vuotta Testamentti-kirjoituksen muodossa. Samalla kääntyy esiin uusi sivu yhdistyksen historiankirjoitusta, valmiina seuraavalle puheenjohtajalle ja hallitukselle täytettäväksi tulevan vuoden sattumuksilla ja saavutuksilla.
Palatakseni hetkeksi marraskuuhun 2020, jolloin minut oli juuri valittu Turun KY:n tulevaksi puheenjohtajaksi, oli fiilikseni innokas, jännittynyt ja odottava. Samalla kuitenkin aidosti pelkäsin, millaisia haasteita tuo puheenjohtajuus yhdistettynä pandemiaan ja onko minusta johdattelemaan Turun KY läpi vuoden, jossa kriiseiltä ja ikäviltä päätöksiltä ei taatusti tultaisi välttymään. Nyt tätä blogitekstiä kirjoitellessa tunnelma on päinvastainen: helpottunut ja ylpeä, mutta samalla kovin haikea. Näiden kahden hetken väliin mahtuu reilun vuoden verran tunteiden vuoristorataa ja erilaisia ääripäitä, onnistumisista ja ilon hetkistä takaiskuihin ja pettymyksiin.
Kevät oli pitkälti Zoomin, yliopiston punaisen koronavalon ja tiukkojen rajoitusten tahdittama. Normaalin vuoden aloittavia tapahtumia tai tutustumisiltoja hallitusten ja toimijoiden kesken päästy edellisen vuoden tapaan toteuttamaan. Alkuvuosi täyttyi odotuksesta, “jospa rajoitukset pian väistyisivät.” Tilanteen epävarmuudesta huolimatta oli huojentavaa, millaisella tarmolla hallitus, työntekijät ja kaikki toimijat käärivät hihansa ja lähtivät ennakkoluulottomasti työskentelemään omilla sektoreillaan. Pandemia ei hellittänyt ja kevään ensi merkkien ilmaantuessa totesimme olevamme jo toisen etävapun sekä keväälle siirrettyjen 70. vuosijuhlien etätoteutuksen edessä. Vaikka etätapahtumat painivat eri sarjassa kuin tavalliset tapahtumat, oli mahtavaa saada kuntalaisia sankoin joukoin ruutujen ääreen, olipa kyse sitten juurikin muutaman viikon kestäneistä vappuhulinoista etäkuntalaisbailuineen tai rakkaan sinikultaisen 70-vuotisen taipaleen juhlistamisesta. Tärkeä osoitus siitä, ettei kuntalaishenki vähästä hetkahda.
Jos keväällä jouduttiin jarruttelemaan, mentiin läpi syksyn sellaisella vauhdilla, että välillä hirvitti. Uudet puput toivotettiin tervetulleiksi yhteisöön hitusen muokattujen perehdytysviikon perinteiden mukaisesti, esimerkiksi ekan illan bileillä Educariumin pihalla sekä legendaarisella KaupSulla ja Pupujaisilla. Ja siitä lähtikin rullaamaan koko Turun KY:n tapahtumatarjonta kaikessa rikkaudessaan, kannustaen kuntalaisia jälleen vetämään haalarit jalkaansa ja tapaamaan vanhoja kavereita ja uusia tuttavuuksia. Perinteitä vaalittiin ja syksy huipentuikin vuosijuhlakauteen, loistokkaisiin vujuihin Logomossa, vanhoille hallitusaktiiveille järjestettyyn Alumnigaalaan sekä tyylikkääseen PMPJ:hin kauppiksella.
Vaikka tapahtumat ovat tärkeitä, oli hallituksella työpöydällään paljon muutakin, joka vei Turun KY:n toimintaa taas monta askelta eteenpäin. Vuoden aikana muun muassa saatoimme loppuun toimijoiden palkitsemisuudistuksen, kehitimme Parkin vuokraustoimintaa ja kalustusta, päivitimme yhdistyksen taloudenpidon dokumentteja ja paransimme talouden seurattavuutta, kehitimme Terve Mieli -hanketta sekä loimme yhdistykselle täysin uudet eettiset pelisäännöt eli Code of TuKYn. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ollut se, miten uuttera joukkiomme, hallitus ja työntekijät, ei haasteiden edessä lannistunut, vaan seisoi esimerkillisesti toistensa tukena ja piti Turun KY:n pyörät pyörimässä läpi monivaiheisen vuoden. Kiitokset koko pöytäkunnalle on jo jaettu, tiedätte miten paljon arvostan teitä. Olette tehneet korvaamatonta työtä.
Marraskuun syyskokouksessa valittiin yhdistyksen toimintaa jatkamaan uusi innokas hallitus ja vuoteen mahtui myös hienoja rekrytointeja, kun talouspäällikön ja baarimestarin virkoihin saatiin uudet tekijät. Toivotankin manttelinperijöille menestystä, jaksamista ja onnistumisia tulevaan vuoteen, pitäkää lippu korkealla.
Haluan osoittaa kiitokseni kaikille kuluneen vuoden aikana Turun KY:n hyväksi työskennelleille, niin jaostoille, toimijaryhmille, asiantuntijaelimille, projekteille kuin missä tahansa muussa toiminnassa mukana olleille. Te mahdollistatte sen, että hankalistakin ajoista huolimatta Turun KY kukoistaa ja tarjoaa opiskelijoillemme parasta mahdollista turkulaista opiskelijaelämää. Vapaaehtoistyön suurinta kiitosta ovat jaetut ilon hetket, kerätyt muistot ja yhdessä kasvaminen, toivottavasti siis olette päässeet nauttimaan vuodestanne.
Oma pitkä tieni aktiivikuntalaisena on käymässä loppuun, vaikka hetkittäin tuntuu, että Turun KY:stä on mahdotonta kokonaan päästää irti, ainakin henkisellä tasolla. Nyt on kuitenkin ansaitun tauon paikka ja tilaisuus katsella hieman ympärilleen. Ehkä minut tulevaisuudessa voi vielä löytää jostain pienestä ”eläköitymispestistä.” Silti tämä yhteisö on antanut minulle niin paljon enemmän, kuin voin koskaan antaa sille takaisin. Kiitos jokaiselle, johon olen saanut näiden vuosien aikana tutustua, te teette Turun KY:stä sen paikan, jota niin kovin rakastan. Kiitos myös sidosryhmille, yhteistyökumppaneille ja kaikille, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä.
TSEmppiä jokaiselle vuoden 2022 koitoksiin, törmäillään Mercalla taas, kun on sen aika!
Viime keväänä kirjoitin bloginumeron hömppäsarjoista ja rentoutumisesta hektisen arjen keskellä. Aihe tuntui sillon olevan lähellä sydäntä ja – yllätys yllätys – nyt se tuntuu ajankohtaisemmalta kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Siispä, tässä blogikirjoituksessa paneudun jälleen rentoutumiseen, ja itsestään huolehtimiseen. Saatan myös heittää ilmoille muutaman ajatuksen syistä ja tavoista, jotka ajavat meidät väsymyksen tiukkaan syliin. En tiedä vielä, nähtäväksi jää.
Kulunut syksy tuntuu vyöryneen eteenpäin kauhealla vauhdilla ja raivokkaalla tarmolla, imaisten minut ja varmasti monet muutkin eräänlaiseen suorituskierteeseen. Töitä ja velvoitteita on tursunnut ovista ja ikkunoista, ja välillä palautettavat portfoliot ja oppimispäiväkirjat eivät ole jättäneet rauhaan edes öiksi. Lisäksi osa on tehnyt koulun ohella vapaaehtoistoimia, osa käynyt töissä, osalla on lemmikkejä ja osalla kaikkia näitä. Hommaa on siis riittänyt, aikaa sen sijaan ei.
Uupumuksen ja stressin tunnistaa usein vasta pysähtyessä. Tai ainakin se pitää paikkansa omalla kohdallani, enhän minä voi kaikkien puolesta puhua. Nyt, pysähtyneenä, aidosti hahmotan, miten syvällä suoritusputkessa sitä onkaan koko syksyn ollut ja kuinka on itse ollut pääsyyllisenä kyseiseen kierteeseen; itse olen valinnut osallistua jos jonkimoisiin kissanristiäisiin, itse olen valinnut kurssini, itse olen aikatauluttanut kalenterini tukkoon ja itse en pyytänyt apua, koska ‘’pärjäsin kyllä itsekin’’. Voin siis vain syyttää itseäni. Mutta tarvitseeko minun?
Elämme tietyllä tapaa suoritysyhteiskunnassa, jossa arvotetaan vahvasti moniosaamista, erilaisia meriittejä ja sosiaalista pöhinää. Näin ollen paine touhottaa menemään ja pyrkiä olemaan vähintään ”hyvä kaikessa” kasvaa. Lieveilmiönä tästä moni ajaa itsensä uupumisen partaalle, ja itsekin nostan käden pystyyn merkiksi siitä, että syksyllä tuli useaan otteeseen hoettua ”enää kaksi viikkoa ja sitten helpottaa”. Melkoisen paradoksaalista, sillä kuitenkin kaksiviikkoisen jälkeen seurasi aina uusi kaksiviikkoinen. Tai viikko. Tai kokonainen kuukausi.
Jälkiviisaus on erikoisosaamisalueeni, ja nyt joulun alla hetkessä elämisen ja rentoutumisen merkitys on tuntunut tulevan entistä ajankohtaisemmaksi. Vasta nyt tajuaa, mikä meni pieleen ja nyt itseä keräillessä sitä joutuu maksaa putkipyörteenssä olemisen hinnan. Niinpä näin jälkeenpäin tekisi mieli ravistella syksyn aikaista itseäni, ja painottaa itselle sopivan tasapainon löytymistä, erityisesti juuri työmäärän ja rentoutumisen suhteen. On ok välillä sanoa ei, on ok pyytää apua ja on enemmän kuin ok ottaa aikaa itselleen. Täpötäysi kalenteri kun ei anna joustinvaraa extempore-seikkailuille taikka rennoille koti-illoille, ja usein se kostautuukin pidemmän päälle kasvettuaan lumipalloefektimäisesti.
Olen itse jouluihminen henkeen ja vereen, ja tänäkin vuonna joulu saapuu kreivin aikaan; onneksi kalenterivuosikin puskee välillä hidastamaan. Joulun aika on näet siinä(kin) mielessä ihanaa, että silloin joutuu usein lähes pakon edessä pysähtymään, kenties sukuloimaan ja ennen kaikkea, nauttimaan tunnelmasta ja erilaisista joulun antimista.
Joulun aikana ja uuden vuoden lähestyessä onkin hyvä hetki pysähtyä, ja miettiä asioita, jotka aikoo tehdä seuraavana vuonna toisin. Itse en liiemmin usko uudenvuodenlupauksiin, enkä muista noin yhtäkään lupausta jonka olen vuosien aikana tehnyt. Sen sijaan tänä vuonna yritän asettaa itselleni löyhiä, mutta tärkeitä tavoitteita vuodelle 2022. Tavoitteita, jotka olisi hyvä toteuttaa, mutta jotka eivät ole kiveen hakattuja lupauksia mallia “käyn kuntosalilla joka maanantai, tiistai, torstai ja lauantai”. Tällä hetkellä tavoitelistani näyttää tältä:
muista elää hetkessä
muista ottaa omaa aikaa ja rentoudu
muista kuitenkin myös kirjoittaa kandia :’)
Lista voi muuttua – ja toivottavasti muuttuukin – pitkin vuotta, mutta tärkeintä on tunnistaa omat kehityskohteet ja toiveet tulevalle vuodelle. Tyhmäähän se olisi toistaa joka vuosi samat virheet uudelleen ja uudelleen, kunnes sitä ollaan eläkeiässä ja on aika muuttaa maalle ja ruveta mökkihöperöksi. Tämä ajatus virheiden toistamisen tyhmyydestä toimii myös oivana aasinsiltana kuivakkaan vitsiin, johon päätän (toistaiseksi) viimeisen blogikirjoitukseni.
Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen katsoivat yhdessä edellispäivän urheiluottelua nauhalta. Yhdessä he päättivät lyödä vetoaottelun lopputuloksesta. Ottelun päätteeksi koitti aika tarkastella, miten lopputulos suhteutui annettuihin veikkauksiin; kävi ilmi, että ruotsalainen hävisi sekä suomalaiselle että norjalaiselle. Harmissaan ruotsalainen tokaisi “Kyllä minä tuon matsin näin jo eilen, en vain ajatellut että maalivahti tekisi samat virheet uudelleen’’.
