Tällä viikolla vietetään kansallista mielenterveysviikkoa ja myös Turun KY:llä esimerkiksi Terve Mieli -hanke on hienosti esillä. Terve Mieli on Turun KY:n oma hanke, joka keskittyy aiheisiin jaksamisen ja mielenterveyden ympärillä. Terve Mieli -hankkeen tavoite on normalisoida ja luoda avointa keskustelua mielenterveyteen liittyvistä asioista. Tämä on hyvin tärkeää, sillä erityisesti kauppatieteiden opiskelijat kokevat opiskeluympäristön kilpailulliseksi ja suorituskeskeiseksi.
Mielestäni on ollut hienoa, kuinka viime vuosina mielenterveyteen liittyvistä asioista on alettu puhumaan yhä avoimemmin. Tosiasia on kuitenkin se, että aiheesta puhutaan avoimeisti yhä liian vähän. Tosiasia on myös se, että kaikilla on joskus haasteita oman mielenterveyden kanssa, vaikka sitä ei ulospäin monesti näkisikään. Myös minulla. Etenkin syksy on ollut ajoittain melko rankkaa moniltakin osin. On koulua, töitä, hallitushommia, opiskelijatapahtumia ja sitten pitäisi jättää myös aikaa omille läheisilleen. Välillä mietinkin, että entä jos en jaksakaan huomenna tätä kaikkea? Entä jos en saa itseäni sängystä ylös?
Henkisestä terveydestä huolehtiminen onkin vähintään yhtä tärkeää kuin fyysisestä terveydestä huolehtiminen. Kun pitää huolta mielestä, parantuu myös fyysinen jaksaminen. Haluaisinkin kannustaa jokaista kyselemään toistenne kuulumisia ja olemaan toistenne tukipilareita. Vertaistuki huonoimmilla hetkillä on kullan arvoista. Vaikka sinulla ei olisi erityisen läheisiä ihmisiä elämässä, niin et ole silti yksin. Esimerkiksi osoitteesta tuky.fi/mista-apua löytyy kootusti tietoa siitä, mistä voit pyytää apua erilaisiin elämän haasteisiin. Erityisesti haluaisinkin painottaa sitä, että aina ei voi jaksaa, eikä tarvitsekaan. Se on täysin ok eikä siinä ole mitään hävettävää. Sinä et ole yksin.
Lauantaina vietettiin vuoden harmainta päivää. Vaikka päivä ei onneksemme ollutkaan kovinkaan harmaa, on pimeys saavuttanut taas marraskuisen Suomen. Päivä jatkaa lyhenemistään ja kello kolmelta olo on kuin pitäisi alkaa valmistautumaan yöunille. Väsynyt olotila tähän aikaan vuodesta on ainakin itselleni jokavuotinen juttu. Tämän vuoksi olenkin huomannut pieniä arjen tekoja, jotka pitävät fiiliksen pirteänä, vaikka aurinko ei näyttäytyisikään viikkokausiin. Ajattelin jakaa muutaman hyväksi toteamani vinkin myös teille.
Koska aurinko on ainakin oman tietämykseni mukaan yksi isoimmista D-vitamiinin lähteistä, ei sitä talvisaikaan saa paljoa. Tämän vuoksi olenkin yrittänyt muistaa ottaa päivittäisen D-vitamiiniannokseni purkista pysyäkseni terveenä ja pirteänä. Uskon, että sillä on ollut vuosittain iso vaikutus omiin energiatasoihini sekä vastustuskykyyni.
Toinen hyvä vinkki, joka helposti myös itseltäni unohtuu, on ulkoilu päiväsaikaan. Jo kymmenen minuutin happihyppely valoisaan aikaan tekee ihmeitä. Yleisestikin itselleni mieluisa liikunta tekee hyvän ja energisen fiiliksen. Toisena päivänä se on kova salitreeni ja toisena kevyt metsälenkki ystävän kanssa.
Ulkoilun toinen hyvä puoli on se, että saan huomattavasti paremmat yöunet, kun olen reippaillut freesissä kelissä. Tykkään etenkin talvisin yrittää panostaa hyviin yöuniin ja nukunkin mielelläni tunnin pidempään aamulla verrattuna kesäaikaan. Hyvillä yöunilla väsymys ei iske niin pahasti kuin huonosti nukkuneena. Huomaan, että seuraan tarkemmin älylaitteilla untani talvisin ja tavoittelen hyviä uni-pisteitä. Tämä toki joillakin saattaa aiheuttaa vain turhaa stressiä.
Tänä vuonna joulupukin toivelistalle menee kirkasvalolamppu. Olen kuullut useasti, että lamppu auttaa ”huijaamaan” kehoa hyvin siinä, että olisi kirkas päivä, vaikka todellisuudessa verhot avatessaan aukenee synkkä maisema. Herääminen pimeissä aamuissa on myös varmasti helpompaa, kun pikkuhiljaa herää valoon eikä säikähdä herätyskellon kovaääniseen hälytykseen.
Vaikka onkin pimeä, voi pimeyttä fiilistellä esimerkiksi kynttilöillä. Pimeydestä ei tarvitse tehdä huonoa juttua, vaan siitä voi yrittää ottaa myös hyviä juttuja irti. Pimeydestä voi myös selvitä, kun tekee pieniä asioita päivittäin omien akkujen lataamiseksi. Ei mene kuin hetki, kun joulu saapuu ja tuo valoa sekä pienen rauhan arkeen. Nauttikaa aurinkoisista päivistä, niin aion ainakin itse tehdä – edes sen kymmenen minuutin ajan!
Välillä pysähdyn ja mietin, mihin kaikki aika on taas mennyt. Kalenteri täyttyy eri tapahtumista, dediksistä ja yllättävistä menoista eikä aikaa hirveänä jää oikeastaan muulle. Tykkään siitä, että minulla on jatkuvasti tekemistä ja pääsen haastamaan itseäni uusissa asioissa, mutta välillä sitä miettii, että ehkä joskus olisi syytä ottaa vähän rennommin.
Opin viime vuonna kantapään kautta sen, kuinka tärkeää on välillä levähtää ja olla itselle hiukan armollisempi. Elin ensimmäiset vuoteni koulussa laput silmillä. Suoritin kursseja hirvittävää tahtia, osallistuin melkeinpä jokaiseen tapahtumaan ja samaan aikaan tein osa-aikaisesti töitä. Syksyllä 2021 olin lähellä palaa loppuun, sain kaksi viikkoa sairaslomaa ja diagnoosina oli stressiperäinen ahdistuneisuushäiriö. Suoraan sanottuna en hetkeen ollut ollut niin helpottunut siitä, että sain luvalla ottaa hetken iisiä.
Mielenterveysasiat ovat olleet viime vuosina etenkin opiskelijoiden keskuudessa pinnalla ollut keskustelunaihe. Etäopiskelut uuvuttivat ainakin minut ja välillä oli todella hankala erottaa koulun ja vapaa-ajan eroa, kun istuin koko päivän omassa 35 neliön yksiössä. Onneksi tänä syksynä Mercan pöhinä on taas palannut vanhaan loistoonsa, ja minäkin pääsin tässä periodissa osallistumaan ensimmäiselle liveluennolleni.
Ottakaa siis itsellenne aikaa kiireiden keskellä. Pienetkin teot, kuten vapaat illat viikolla, tekevät ihmeitä jaksamiselle. Viettäkää aikaa myös teille tärkeiden ihmisten kanssa. Soittakaa vanhemmille tai leipokaa pipareita yhdessä uusien ja vanhojen kavereiden kanssa tulevan joulun kunniaksi. TikTokista tunnettu mental health walk teki ihmeitä omalle mielenterveydelleni. Käyn nykyään pari kertaa viikossa pidemmillä kävelylenkeillä ja samaan aikaan kuuntelen lemppari soittolistoja, podcasteja tai äänikirjoja.
Mikäs sen parempi tapa kuin lopettaa tämä blogiteksti pariin motivoivaan quoteen:
”Happiness can be found even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light.” — Albus Dumbledore
“You can’t control everything. Sometimes you just need to relax and have faith that things will work out. Let go a little and just let life happen.” — Kody Keplinger
Tasan vuosi sitten näihin aikoihin olin päättänyt hakea Ulkkikseen. Halva-päivä koitti ja vaikka hain lähes kaikkiin pesteihin, ei paikka Ulkkiksesta kuitenkaan avautunut minulle. Hetken olin aivan musertunut, mutta olin päättänyt, että mikäli en pääse Ulkkikseen haen COREen ja myös Kulttis kiinnosteli. Halvan jälkeen puhuin tunnin puhelimessa edellisen myyntipäällikön Alina Nikulan kanssa ja hän tsemppasi minua. Hän sai minut ylös epätoivon kuopasta ja kannusti hakemaan Kulttiksen yrityssuhdevastaavaksi. Pari päivää myöhemmin Kulttiksen halva koitti ja pääsin kuin pääsinkin Kulttiksen yrpäksi! Tämä oli itselleni jälkeenpäin ajateltuna täydellinen vaihtoehto, sillä sain olla osa jaostoa, mutta myös osa COREa. Puoli vuotta Ulkkiksen halvan jälkeen minut valittiin TuKYn seuraavaksi myyntipäälliköksi, palat loksahtivat paikoilleen. Olen tämän vuoden aikana saanut järjestötoiminnan kautta lukuisia uusia ystäviä ja mahtavia kokemuksia, jotka tulevat kulkemaan mukanani varmasti läpi elämän.
Kulttiksessa ollessani olen päässyt mukaan ideoimaan lukuisia kulttuurielämyksiä kuntalaisille ja järjestämään mahtavia tapahtumia yhdessä ihanien kulttislaisten kanssa <3. COREssa pääsin keväällä mm. mukaan illalliselle yrityksen kanssa sekä allekirjoittamaan sopimusta ja koin sen erittäin motivoivaksi. Oli siistiä nähdä, miten yhteistyö käytännössä sujuu suurten yritysten ja opiskelijajärjestöjen välillä. On ollut myös mukavaa päästä tutustumaan Kulttiksen lisäksi CORElaisiin viikottaisten kokousten ansiosta. COREssa hienoa on, että sinne hakee usein ihmisiä yli vuosikurssirajojen ja pääsee tapaamaan muiltakin vuosikursseilta porukkaa!
Tykkään myös ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Mikäli en olisi päässyt juuri Kulttiksen yrityssuhdevastaavaksi, en välttämättä nyt olisi TuKYn myyntipäällikkönä ja asiat voisivat näyttää hyvinkin erilaisilta. Epäonnistumisista ei tule lannistua, vaikka et heti pääsisikään haluamaasi jaostoon ja pestiin, voin enemmän kuin suositella hakemaan uudestaan. Mikäli pelkäät halva-tilannetta, on hyvä muistaa, että kaikki hakijat ovat samassa tilanteessa, eikä kukaan muista myöhemmin vaikka vähän sekoilisit sanoissa. Kannattaa yrittää suhtautua tilanteeseen rennosti, vaikka helpommin se on sanottu kuin tehty. Mikäli ensimmäisellä kerralla ei nappaakaan, on varmasti jotain parempaa tulossa! Jos halva-tilanne tuntuu aivan mahdottomalta, esim. CIAan, EVAan ja COREen on mahdollista hakea hakemuksella.
TuKYssä on hienoa se, että jokaiselle löytyy paikkansa, on se sitten NESU, Ulkkis, Sport, Kulttis, EVA, CIA, CORE, Viestintätiimi, Speksi tai jokin muu TuKYn lukuisista toimijoista. Järjestötoiminta on mielestäni jotain, joka jokaisen opiskelijan tulisi kokea. Yhteisöllisyys on uskomattomalla tasolla ja sen avulla voi solmia elinikäisiä ystävyyssuhteita. Itse henkilökohtaisesti voin erityisesti suositella Kulttista sekä COREa, mutta mihin toimijaan ikinä päätätkin hakea, on se varmasti oikea päätös. Mikäli CORE sekä jaostotoiminta kiinnostaa, kannattaa hakea jaoston yrityssuhdevastaavaksi, niin pääset osaksi molempia! Ja jos olet jo viettänyt vuoden jaostossa ja et ole vielä saanut ihan tarpeeksesi jaostopöhinästä, kannattaa harkita COREen hakemista matalalla kynnyksellä!
Mikäli herää kysymyksiä COREen tai Kulttikseen tai mihin vaan toimintaan hakemisesta, tule vetämään hihasta Mercalla tai slaidaa DMiin, autan mielelläni parhaani mukaan!
Vuosijuhlat ovat nyt ohi, ja huhhuh mikä viikonloppu onkaan takana. Oli hienoa huomata vanhojen toimijoiden löytäneen paikalle juhlistamaan yhdistystämme ja uusien opiskelijoiden tarttuvan toimeen nakkeilun muodossa. Yhdistystoiminnan vuosikertojen kokoontuessa ja aktiivisimpien toimijoiden, järjestöjyrien, jakaessa tarinoitaan, huomasi myös pupujen kiinnostuksen syttyvän ja lähestyvän hallitusten vaihtokauden alkaneen mietityttämään. Jos urheilen haen sporttiin, jos Helan går kulkee nesu on thö thing ja biletystä voin jatkaa Ulkkiksessa. Lausahduksia kuuli pupujen suusta, mutta ei se ihan näin taida mennä. Mutta mihin sit hakis ja mitä toimintaan mukaan lähdöstä jää käteen? Pesteistä toisiin hyppiessä järjestötoiminta on tullut mulle tutuksi, ja ajattelinkin oman pöhinävuosien elämänkerran (vaikka vähän pitkän sellaisen) voivan auttaa pohtijoita motivoitumaan hakemaan mihin tahansa itseään kiinnostavaan pestiin ja laskevan jännitystä halva-kauden koittaessa.
Oma TuKY-urani lähtikin käyntiin KY-Sportin halvasta jännityksen oltua katossa, kun piti mennä uusien fuksi kavereiden eteen puhumaan. Noh, eihän se niin kovin putkeen mennyt, sillä yksikään pesti ei illasta käteen jäänyt. Olin ihan varma sieltä lähtiessä, etten uskalla hakee enää mihinkään ja ehkäpä jaostotoiminta ei oo mun juttu. Kuitenkin Ulkkiksen halvassa pienellä tsemppauksella uskalsin mennä eteen uudestaan ja hakea mukaan. Hyvä niin, sillä yrityssuhdevastaavan pestin kohdalla kuuluikin oma nimi äänestystuloksista, ja pääsin aloittamaan ensimmäisessä pestissä TuKYllä osana Ulkkista ja COREa. Jo ekoista hetkistä näiden hallitusten kanssa jäi mieleen yhteisöllisyys. Jokainen oli valmis pöhinään, kokouksissa aika lensi siivillä ja tutustuin mitä erilaisimpiin tyyppeihin. Vuosi kuluikin tapahtumia järkkäillessä, vähän siellä täällä sekoillessa sekä moniin uusiin tuttaviin ja nykyisiin älyttömän hyviin ystäviin tutustuessa. Matkalta tarttui mukaan myös kokemukseet tutorina osana pupujaistiimiä ja sitä kautta mielettömiä muistoja orientaatioviikolta.
Sit olikin eräs syksyinen tiistai parkilla kokouksessa Ulkkiksen kanssa ja esityslistalla oli hallituspestien esittely. Eka ajatus oli, etteihän tää nyt oikeesti voinut tässä olla. Niin paljon kokemuksia ja uusia ystäviä oli saatu, ettei voinut uskoa sitä, että pesti pitäisi jättää jo seuraavalle. Jatkaminen hakemalla TuKYn hallitukseen kävi mielessä, mutta olin päättänyt, ettei aikaa hommalle olisi. Viimeisenä iltana TuKY-hallituspestien ennakkokysymysten hakuajan päättyessä mielessä kuitenkin pyöri mitä kaikkea on vuoden aikana päässyt kokemaan ja mitä kaikkea uutta voisi hallituksen mukana päästä tekemään. Plussat ja miinukset listan valmistuttua oli täysin selvää, että aika ja energia, mitä hallitus pestiin laittaisin, antaisi takaisin tuplasti enemmän. Vastaukset palautin klo. 22.02. Niinpä HalVassa tunteja penkissä jännitettyä pääsin vapaa-ajan vastaavan pestiin ja osaksi TuKYn uutta hallitusta. Oman jaoston sain kasaan seuraavalla viikolla, kun Ulkkisperhe täydentyi uunituoreilla Ulkkislaisilla. Mukaan tarttui myös Speksin markkinointivastaavan pesti, joka aukaisi oven aivan uudenlaisille kokemuksille. Ja mikä vuosi siitä lähtikin käyntiin.
Esimerkiksi Pikkulaskiaisessa mäkikisassa laskuvälineellä romahtaminen Ulkkiksen kanssa, SikaWappu aloittaen aamu kasilta TuKY-hallituksen vappubrunssista ja lopettaen moppaamiseen parkilla aamuviideltä sekä Speksiläisten kanssa Omstarttien huutelu näytöksissä ovat kaikki niitä muistoja, mitä tiedän lämmöllä muistelevani kiikustuolissa; Ja nekin ovat vain muutama hassu esimerkki, murto-osa, vuoden ikimuistoisista kokemuksista. Oon saanutkin kokea hetkiä, joista pystyi vain unelmoimaan hakiessa kauppikseen, mutta ei ne ois olleet mitään ilman ihmisiä keiden kanssa hetket on jakanut. Tiimiläiset on tuonut näiden vuosien mittaan älyttömän paljon iloa ja tukea jaksaa opiskeluvuosien läpi. Yhteishenki – se kuinka kuunnellaan ja autetaan toisia, hyväksytään jokainen itsenään, nautitaan yhdessä tekemisestä ja ajanvietosta yhdessä – on TuKYn toimijoilla mieletöntä. Jos kysytkin miksi kannattaa hakea toimintaan, vastaus on se kliseinen; Ihmiset. Näin hyvin, näin moneen aivan mielettömän upeaan persoonaan en olisi koskaan tutustunut ilman sitä, että pupuna uskaltauduin Sportin halvan jälkeen vielä hakemaan Ulkkikseen.
Matka sieltä fuksisyksystä osana kuutta erilaista tiimiä on ollut tunteiden täytteinen, mutta en vaihtaisi mitään niistä öistä parkilla mopatessa tai kokouksista, joihin en vaan olisi jaksanut raahautua – jälkeenpäin just ne hetket tekikin näistä vuosista ikimuistoisia. Oon oppinut itsestäni hirveesti ja saanut paljon hyödyllisiä taitoja myös työelämään. Vaikkei kenenkään matka TuKYllä ole samanlainen, oon tavannut niin monenlaisia ihmisiä niin erilaisissa rooleissa, että voin varmasti sanoa jokaisen halutessaan löytävän paikan täältä. Mihinkään pestiin eikä jaostoon ole valmista muottia, vaan jokaiset saappaat täyttyvät uusista ja erilaisista persoonista. COREssa, Ulkkisessa tai Speksissäkin vois jonkun mielestä olla todella erilaisia ihmisiä, mut paikkani löysin kuitenkin kaikista niistä. Jokaisesta jäi myös ainutlaatuisia kokemuksia ja taitoja käteen. Ei kannata siis liikaa jäädä kiinni siihen millaisia tyyppejä ennen on ollut pestissä tai millainen kuva sattuu toimijasta olemaan, vaan hakea siihen mikä itseä kiinnostaa. Mahdollisuudet huippuvuoteen on jokaisessa toimija porukassa, jos vaan oma mieli on avoin.
Näihin ajatuksiin lopettaen toivon, että innostut hakemaan mukaan toimintaan ja tekemään omia ikimuistoisia kokemuksia TuKYn pesteissä. Toivottavasti nähdäänkin hallitusten vaihdoissa eli HalVoissa!
Kauan odotettu vuosijuhlaviikko on täällä ja rakastettu yhdistyksemme Turun KY täyttää upeat 72 vuotta. Koko puolen vuoden työ juhlajärjestelyjen parissa on nyt takana päin ja upea vuosijuhlatiimimme pakahtuu onnesta, että nyt tulevana viikonloppuna pääsemme juhlistamaan Turun KY:n vuosijuhlia kanssanne. Tulevana perjantaina Turun VPK:n talo täyttyy juhlivista kuntalaisista, jotka pääsevät tanssimaan pikkutunneille Montussa sekä viettämään legendaarista akateemista silliaamiaista toistaiseksi salaisessa paikassa.
Olemme saaneet nauttia loistokkaasta vuosijuhlakaudesta jo muutaman viikon ajan. Koko vuosijuhlakauden korkkasi vuosijuhlakauden avajaiset, joissa palkittiin ansioituneita kuntalaisia ja puput saivat lakkeihinsa Turun KY:n kokardit. Avajaisten jälkeen vuosijuhlakausi on jatkunut muun muassa viinejä on maistellen vujutasting-tapahtumassa ja KY-sportin lavatanssibileissä laittaen jalalla koreasti. Nämä tapahtumat ovat koonneet kuntalaisia yhteen, mikä onkin vuosijuhlakaudessa tärkeintä.
Perjantaina järjestettävät vuosijuhlat kruunaavat koko vuosijuhlakauden. Käsillä on pian vuoden odotetuin tapahtuma sekä sen lisäksi syksyn arvokkain juhla. Tapahtumaa on lähdetty rakentamaan viime helmikuussa 15 hengen tiimin voimin. Tie tähän pisteeseen on ollut rehellisesti sanottuna pitkä ja kivinen, mutta myös täynnä odotusta ja iloa. Vuosijuhlat on järjestetty viimeksi Turun VPK:n talolla ennen koronaviruspandemiaa, joten paljon hiljaista tietoa on ehtinyt siirtymään yhdistyksestämme työelämään ja unohtumaan. Lisähaasteita on tuonut se, että maailmantilanteen vuoksi tuotteiden, palveluiden ja energian hinnat ovat nousseet.
Vastoinkäymisistä ja haasteista huolimatta olemme rakentaneet juhlia yhdessä upean vuosijuhlatiimimme kanssa, ja he ansaitsevatkin suurimman kiitoksen juhlien järjestämisestä. Heidän sinnikkyytensä ansiosta tämän vuoden juhlat pääsevät täyteen loistoonsa. Voimme ottaa tulevana perjantaina vieraat ylpeinä vastaan ja nauttia viikonlopusta unohtumattomien hetkien parissa. Haluamme kiittää kaikkia juhlijoita ja kuntalaisia jo etukäteen, sillä te teette Turun KY:stä juhlimisen arvoisen!
Nähdään viikonloppuna!
Vuosijuhlaterveisin,
Vuosijuhlatuottajat Roosa Toivanen ja Juho Kuokkanen,
