Se mikä tuntui pitkään niin kaukaiselta tulikin yllättävän nopeasti. Hallitusvuoden loppu ja testamentin kirjoittaminen. On käsittämätöntä kuinka paljon vuoteen ehtii mahtua ja mitä kaikkea on päässyt kokemaan. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan ja näin on tullut minun aikani jatkaa 1983 Timo Hiekkarannan aloittamaa 40 vuotta täyttävää puheenjohtajien perinnettä ja käynnistää TuKYn uusi vuosi muistelemalla hieman edellistä.
Marraskuussa 2021 TuKYlle valittiin uusi hallitus ja aloimme kovaa vauhtia valmistautumaan tulevaan vuoteen. Tällöin saatiinkin ensimmäiset vihjeet siitä, ettei pandemia tulisi hellittämään vielä vuoden alusta. Tämä ei kuitenkaan toimijoitamme lannistanut, vaan päälle saatiin silti alusta lähtien täysi tohina. Vuosi lähtikin käyntiin etätapahtumien tahdittamana ja suurimpia spektaakkeleita siirrettiin pidemmälle keväälle paremman toivossa. Epäluuloisena mietittiin seuraisiko tämäkin vuosi kahden edellisen mallia. Onneksemme hyviä uutisia saapui jo helmikuussa ja rajoituksia alettiin purkamaan. Kevät oli täynnä uusia kokemuksia niin osallistujille, kuin järjestäjillekin, sillä tätä ei oltu vietetty kolmeen vuoteen. Pääsimme vihdoin nauttimaan siitä parhaasta opiskelijaelämästä mitä TuKYllä on tarjota. Myöhemmäksi siirretty Pikkulaskiainen, mahtava Speksi ja monet muut tapahtumat johdattivat meidät jopa kolmelle vuosikurssille ikimuistoiseen – ensimmäiseen opiskelija vappuun.
Syksy saapui ja niin ikään vuosien tauon jälkeen pääsimme jälleen järjestämään orientaatioviikon normaalisti kaikessa komeudessaan. Pandemia oli vihdoin takana. Kahden vuoden hiljaiselo oli kerryttänyt järjestämisintoa ja tapahtumia oli jopa kyllästymiseen saakka. Syksy olikin vaiherikas pitäen sisällään pupujaiset, vuoden viimeisen tapahtuman PMPJ:n sekä rakkaan TuKYmme 72. vuosijuhlat VPK-talolla. Mikä tärkeintä, saimme myös integroitua jälleen uuden vuosikurssillisen pupuja mukaan yhteisöömme. Tänäkin vuonna rikottiin ennätyksiä toimijoihin hakeneiden määrässä, mikä puolestaan viestii onnistuneen vastaanoton puolesta.
Tapahtumat jäävät helpoiten mieleen vuodesta, mutta siihen mahtui paljon muutakin. Code of TuKY otettiin käyttöön ja sen toimintaperiaatteita koulutettiin ja viestittiin niin toimijoille, tutoreille, rusakoille kuin uusille pupuillekin. Lisäksi vuoden aikana kehitettiin yhdistyksen alkoholikulttuuria, käynnistettiin TSE-mentorointi -hanke, perustettiin asaiantuntijaelin tutortiimi, vaikutettiin opetusmuotoihin, kehitettiin viestinnän käytäntöjä sekä viestintätiimiä, aloitettiin yhteistyö alumniyhdistyksen kanssa ja monia muita muutoksia ja uudistuksia. Vuodessa oli toki myös omat haasteensa ja vaikeat hetkensä, mutta niistä selvittiin sekä hallituksena, että yhteisönä. Tärkein tehtävä pöytäkunnallamme on ollut varmistaa, että Turun KY pysyy vahvana ja kehittyy jäsenistönsä mukana. Tässä olette onnistuneet upeasti. Henkilökohtaiset kiitokset on jo annettu lukuisin sanoin, joten en lähde tässä enempää sitä avaamaan. Tiedätte mitä minulle merkitsette ja olette tehneet korvaamatonta työtä.
Marraskuussa yhdistyksen syyskokouksessa valittiin Turun KY:lle uusi hallitus. Vuoteen on lisäksi mahtunut muita rekrytointeja sekä henkilövalintoja sillä toiminnanjohtaja, talouspäällikkö, myyntipäällikkö ja taloustoimikunnan puheenjohtaja vaihtuivat ja he jatkavat pesteissä uuden hallituksen kanssa. Toivotan onnea manttelin perijöille ja pesteissä jatkaville. Vuodesta tulee varmasti mahtava ja odotan innolla millaisen käden jäljen te jätätte yhdistykseemme.
Haluan omalta osaltani kiittää ihan jokaista tänä vuonna Turun KY:n eteen töitä tehnyttä kuntalaista, olit sitten mukana jaostossa, toimijaryhmässä, asiantuntijaelimessä, projektissa tai missä tahansa. Rakkaan yhdistyksemme kulmakivi olette te, jotka teette pyyteetöntä työtä yhteisen hyvän eteen. Työtä, joka kuluneenakin vuonna vei TuKYä eteenpäin eturivin opiskelijajärjestönä. Ilman teitä ei olisi TuKYä. Suurin kiitos vapaaehtoistyöstä ovat kokemukset, muistot ja ystävät, joten toivon, että nautitte vuodesta yhtä paljon kuin minäkin. Oli ilo päästä johtamaan tätä yhdistystä vuonna, jona rakas sinikultainen yhteisömme heräsi jälleen eloon. Tätä yhdistystä, jossa jokaisella on oma paikkansa.
Oma matkani aktiivisena kuntalaisena alkaa tulemaan tiensä päähän. Kuluneisiin kolmeen vuoteen mahtuu valtavasti oppeja, kokemuksia ja unohtumattomia hetkiä. Turun KY on antanut minulle enemmän kuin voisin koskaan sille antaa takaisin. Nyt on kuitenkin aika jättää tämä polku ja suunnata kohti uusia haasteita. Saatta toki olla, että minäkin vielä löydän itselleni eläköitymispestin tai toisen.
On siis oikea hetki siirtyä sivuun ja antaa uuden hallituksen kirjoittaa oma lukunsa yhdistyksemme historiaan. Haluankin vielä kiittää jokaista, jonka kanssa olen tutustunut ja nauttinut näistä elämäni parhaista vuosista Turun KY:ssä. Nähdään vielä ja luodaan lisää yhteisiä muistoja. TSEmppiä kaikille vuoteen 2023 ja uusiin seikkailuihin.
Marraskuu taittui joulukuuksi. Monille joulukuu merkitsee joulun odotuksen alkamista toden teolla, kun joulukalenterin luukkuja saa ihan luvankin kanssa availla. Toisaalta työpaikkojen, opiskelijajärjestöjen ja kaveripiirien pikkujouluissa tulee nähtyä kollegoita ja ystäviä, kulunutta vuotta voidaan porukalla summailla ja kiittää kaikkia yhteistyöstä ja muistoista. Edellisessä blogitekstissä koulutuspoliittinen vastaava Ella Rantala antoi erinomaisia vinkkejä joulutunnelman virittelemiseen.
Minullekin joulukuun alku on erityistä aikaa. En joulukalentereista ja kransseista liioin perusta, ja itse jouluaattokin odotus ei enää ole se loppuvuoden kohokohta. Joulukuun alku on minulle tärkeää aikaa muista syistä. Kun marraskuu kääntyi joulukuuksi vuonna 1939, Suomi oli sodassa. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939; aamuyöllä jalkaväkeä käveli rajan yli ja pommikoneet pommittivat kohteita Helsingissä aamuyhdeksän tienoilla. Talvisota kesti 105 päivää, ja noiden muutamien talvikuukausien aikana Suomen mobilisoimat 300 000 reserviläistä puolustivat isänmaataan lähes koko rajan pituudella.
Sota luo murhetta monella tavalla. Esimerkiksi maaliskuun 6. päivänä 1940 kaatui 816 suomalaissotilasta, ja koko sodan tappiot ovat noin 25 000 kaatunutta ja 43 000 haavoittunutta. Lähes puoli miljoonaa suomalaista joutui evakkoon, kodit ja omaisuudet oli pakko jättää hyökkääjän tieltä väistyttäessä.
Turussa joulua odotettiin talojen kellareissa: Turkua taidettiin pommittaa eniten Suomen nykyisistä kaupungeista, noin 60 kertaa. Turun satama ja meriväylät olivat strategisia kohteita, mutta syyttömät siviilit saivat pommeja niskaansa yhtä lailla. Eerikinkadun varrella sijaitsevan Postitalon seinästä voi tänäkin päivänä käydä tarkastamassa pommituksen aiheuttamia vaurioita. Muistolaatasta ilmenee, että kyseisellä paikalla menehtyi 23 henkilöä.
Joulukuun alussa on itsenäisyyspäivä, jolloin oikeutetusti muistellaan itsenäisyyden vaiheita ja uhrauksia. Itsenäisyyspäivän sotilasparaatit ja ylennykset muistuttavat suomalaisia sukupolvien välisestä maanpuolustusvelvollisuudesta, toisaalta itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto ja sen seuraaminen on muodostunut osaksi suomalaisia tapoja. Joulukuun kahdeksantena päivänä vietetään Jean Sibeliuksen päivää eli suomalaisen musiikin päivää. Finlandia herkistää ainakin allekirjoittaneen jokaisella kuuntelukerralla, ja ”On hanget korkeat, nietokset” on oma suosikkijoululauluni. Mielestäni voi ajatella, että joulukuu on suomalaisen kulttuurin ja perinteiden kuukausi, monella tapaa.
Ukrainassakin odotetaan joulua. Uskallan kuitenkin väittää, että joulua enemmän Ukrainassa odotetaan Venäjän hyökkäyksen loppumista. Ukrainaan on menneinä viikkoina enenevässä määrin kohdistettu ohjusiskuja, joiden tarkoituksena on lamauttaa yhteiskunnan toimintoihin vaikuttavia infrakohteita. Ukrainassa ei välttämättä riitä sähköä, lämpöä taikka vettä, joten heidän joulun odotuksensa pommisuojissa vertautuu joissain määrin turkulaisten joulunodotukseen 83 vuotta aiemmin.
Ukrainan tulevaisuutta, kansallista itsemääräämisoikeutta ja identiteettiä ja kulttuuria on yritetty kiistää jo vuodesta 2014 alkaen. Alkuvuodesta 2022 Venäjä eskaloi sotatoimia käynnistämällä laajamittaisen kolmen ilmansuunnan hyökkäyksen. Silloin arvuuteltiin, että montako tuntia menee Kiovan kaatumiseen. Nyt yhdeksän kuukautta myöhemmin Ukraina on suorittanut onnistuneita vastahyökkäyksiä ja asiantuntijoiden mukaan aloite on nyt Ukrainalla. Ukraina siis taistelee, ja toivottavasti vielä voittaa. Vaikka meillä on täällä omat ongelmamme sähkön hinnan, ilmastonmuutoksen ja dedisten kanssa, emme saa unohtaa tätä Euroopassa käytävää olemassaolokamppailua
Talvisodassa ja Ukrainan tilanteessa nähdään paljon yhtäläisyyksiä. Talvisota oli lyhyempi, ja Suomen kohtalo oli monta kertaa vaakalaudalla. Moskovan rauhansopimuksen (12.3.1940) myötä Suomi menetti kahdeksan prosenttia pinta-alastaan ja joutui asuttamaan evakot. Rauhanehtojen myötä Suomi suruliputti. Ukrainan sota on vielä kesken, ja toivon Ukrainan säilyvän itsenäisenä maana, jotta hekin voivat vielä 83 vuoden päästä viettää omaa itsenäisyyspäiväänsä ja muistella kurjia sotavuosia sekä kuunnella kansallissäveltäjänsä teoksia.
Minulle joulukuun alku on toden totta vuoden tärkeintä aikaa. Joulukuun alussa kunnioitan sotiemme veteraaneja ja lottia, muistelen Suomen historian tapahtumia sekä iloitsen suomalaisesta kulttuurista. Kun yhteiskunta ja sen kansalaiset puhaltavat yhteen hiileen, syntyy hienoja asioita: esimerkiksi opiskelijayhteisöjä. Ollaan kiitollisia itsenäisestä Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista!
Vuosi lähenee loppuaan ja tämän viikon aikana pääsemmekin jo joulukuun puolelle. Viimeiset kaksi vuotta ainakin itselläni joulu on mennyt ehkä vähän ohi. Olen tehnyt tenttejä vielä aatonaattona ja käyttänyt kaikki välipäivät kesätöiden hakuun. Minulla on kuitenkin ystäviä, jotka ovat hehkuttaneet joulua jo elokuusta lähtien. Tänä vuonna haluan itsekin virittäytyä joulutunnelmaan ajoissa ja tässä onkin parhaat vinkit, miten saada joulumieltä vaikka väkisin.
Ensimmäinen vinkkini on tehdä tentit ajoissa. Periodi on jo lopuillaan ja tässä vaiheessa kannattaakin selvittää, milloin kurssien tentit ovat. Sitten tehdään tenttiaikataulu ja varmistetaan, ettei tenttejä joudu tekemään jouluaattona. Luultavasti tässä vaiheessa tajuat, ettei se ole mahdollista. Silloin tentit jätetään tekemättä ja mietitään niitä keväällä sitten uudestaan! Itse ainakin käytän tätä taktiikkaa.
Kun tentit on jätetty keväälle, voit pyhittää yhden viikonlopun Netflixin geneeristen jouluelokuvien katsomiselle. Tarkoitan tässä elokuvia, joita ei tarvitse katsoa kuin viisi minuuttia arvatakseen koko elokuvan juonenkäänteet. Tämän jälkeen voitkin lähteä jouluostoksille ja toivoa, että joku törmää sinuun ja kaadut. Jos katsomasi elokuvat nimittäin mukailevat oikeaa elämää, on sinuun törmännyt henkilö tuleva sielunkumppanisi.
Jouluostoksilla tajuat luultavasti, ettei sinulla olekaan varaa ostaa joululahjoja koko suvulle. Tässä tilanteessa panostaisin jälleen joulutunnelman luomiseen ostamalla itselleni joulukalenterin. Voinkin suuresti suositella keittiössäni tällä hetkellä komeilevaa Pipsa Possu -joulukalenteria.
Jos et kaiken tämän jälkeen ole vieläkään päässyt joulutunnelmaan, kannattaa sinun ehkä ottaa järeämmät keinot käyttöön ja palata joulun juurille. Jos Raamatun lukeminen ei kuitenkaan nappaa, voit lukea jouluevankeliumin myös turuksi tai stadiksi. Jostain syystä pääsin itse lukemaan näitä koulussa ala-asteella ja yhä tänä päivänä mietin, että miksi.
Viimeinen keinoni on lähteä juhlimaan. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin nimittäin todeta, että saatat herätä baari-illan jälkeen joulukuusi keskellä 33 neliömetrin asuntoasi. Kun kämppäsi tuoksuu metsälle ja on täynnä neulasia, on joulutunnelma taattu.
Tällä viikolla vietetään kansallista mielenterveysviikkoa ja myös Turun KY:llä esimerkiksi Terve Mieli -hanke on hienosti esillä. Terve Mieli on Turun KY:n oma hanke, joka keskittyy aiheisiin jaksamisen ja mielenterveyden ympärillä. Terve Mieli -hankkeen tavoite on normalisoida ja luoda avointa keskustelua mielenterveyteen liittyvistä asioista. Tämä on hyvin tärkeää, sillä erityisesti kauppatieteiden opiskelijat kokevat opiskeluympäristön kilpailulliseksi ja suorituskeskeiseksi.
Mielestäni on ollut hienoa, kuinka viime vuosina mielenterveyteen liittyvistä asioista on alettu puhumaan yhä avoimemmin. Tosiasia on kuitenkin se, että aiheesta puhutaan avoimeisti yhä liian vähän. Tosiasia on myös se, että kaikilla on joskus haasteita oman mielenterveyden kanssa, vaikka sitä ei ulospäin monesti näkisikään. Myös minulla. Etenkin syksy on ollut ajoittain melko rankkaa moniltakin osin. On koulua, töitä, hallitushommia, opiskelijatapahtumia ja sitten pitäisi jättää myös aikaa omille läheisilleen. Välillä mietinkin, että entä jos en jaksakaan huomenna tätä kaikkea? Entä jos en saa itseäni sängystä ylös?
Henkisestä terveydestä huolehtiminen onkin vähintään yhtä tärkeää kuin fyysisestä terveydestä huolehtiminen. Kun pitää huolta mielestä, parantuu myös fyysinen jaksaminen. Haluaisinkin kannustaa jokaista kyselemään toistenne kuulumisia ja olemaan toistenne tukipilareita. Vertaistuki huonoimmilla hetkillä on kullan arvoista. Vaikka sinulla ei olisi erityisen läheisiä ihmisiä elämässä, niin et ole silti yksin. Esimerkiksi osoitteesta tuky.fi/mista-apua löytyy kootusti tietoa siitä, mistä voit pyytää apua erilaisiin elämän haasteisiin. Erityisesti haluaisinkin painottaa sitä, että aina ei voi jaksaa, eikä tarvitsekaan. Se on täysin ok eikä siinä ole mitään hävettävää. Sinä et ole yksin.
Lauantaina vietettiin vuoden harmainta päivää. Vaikka päivä ei onneksemme ollutkaan kovinkaan harmaa, on pimeys saavuttanut taas marraskuisen Suomen. Päivä jatkaa lyhenemistään ja kello kolmelta olo on kuin pitäisi alkaa valmistautumaan yöunille. Väsynyt olotila tähän aikaan vuodesta on ainakin itselleni jokavuotinen juttu. Tämän vuoksi olenkin huomannut pieniä arjen tekoja, jotka pitävät fiiliksen pirteänä, vaikka aurinko ei näyttäytyisikään viikkokausiin. Ajattelin jakaa muutaman hyväksi toteamani vinkin myös teille.
Koska aurinko on ainakin oman tietämykseni mukaan yksi isoimmista D-vitamiinin lähteistä, ei sitä talvisaikaan saa paljoa. Tämän vuoksi olenkin yrittänyt muistaa ottaa päivittäisen D-vitamiiniannokseni purkista pysyäkseni terveenä ja pirteänä. Uskon, että sillä on ollut vuosittain iso vaikutus omiin energiatasoihini sekä vastustuskykyyni.
Toinen hyvä vinkki, joka helposti myös itseltäni unohtuu, on ulkoilu päiväsaikaan. Jo kymmenen minuutin happihyppely valoisaan aikaan tekee ihmeitä. Yleisestikin itselleni mieluisa liikunta tekee hyvän ja energisen fiiliksen. Toisena päivänä se on kova salitreeni ja toisena kevyt metsälenkki ystävän kanssa.
Ulkoilun toinen hyvä puoli on se, että saan huomattavasti paremmat yöunet, kun olen reippaillut freesissä kelissä. Tykkään etenkin talvisin yrittää panostaa hyviin yöuniin ja nukunkin mielelläni tunnin pidempään aamulla verrattuna kesäaikaan. Hyvillä yöunilla väsymys ei iske niin pahasti kuin huonosti nukkuneena. Huomaan, että seuraan tarkemmin älylaitteilla untani talvisin ja tavoittelen hyviä uni-pisteitä. Tämä toki joillakin saattaa aiheuttaa vain turhaa stressiä.
Tänä vuonna joulupukin toivelistalle menee kirkasvalolamppu. Olen kuullut useasti, että lamppu auttaa ”huijaamaan” kehoa hyvin siinä, että olisi kirkas päivä, vaikka todellisuudessa verhot avatessaan aukenee synkkä maisema. Herääminen pimeissä aamuissa on myös varmasti helpompaa, kun pikkuhiljaa herää valoon eikä säikähdä herätyskellon kovaääniseen hälytykseen.
Vaikka onkin pimeä, voi pimeyttä fiilistellä esimerkiksi kynttilöillä. Pimeydestä ei tarvitse tehdä huonoa juttua, vaan siitä voi yrittää ottaa myös hyviä juttuja irti. Pimeydestä voi myös selvitä, kun tekee pieniä asioita päivittäin omien akkujen lataamiseksi. Ei mene kuin hetki, kun joulu saapuu ja tuo valoa sekä pienen rauhan arkeen. Nauttikaa aurinkoisista päivistä, niin aion ainakin itse tehdä – edes sen kymmenen minuutin ajan!
Välillä pysähdyn ja mietin, mihin kaikki aika on taas mennyt. Kalenteri täyttyy eri tapahtumista, dediksistä ja yllättävistä menoista eikä aikaa hirveänä jää oikeastaan muulle. Tykkään siitä, että minulla on jatkuvasti tekemistä ja pääsen haastamaan itseäni uusissa asioissa, mutta välillä sitä miettii, että ehkä joskus olisi syytä ottaa vähän rennommin.
Opin viime vuonna kantapään kautta sen, kuinka tärkeää on välillä levähtää ja olla itselle hiukan armollisempi. Elin ensimmäiset vuoteni koulussa laput silmillä. Suoritin kursseja hirvittävää tahtia, osallistuin melkeinpä jokaiseen tapahtumaan ja samaan aikaan tein osa-aikaisesti töitä. Syksyllä 2021 olin lähellä palaa loppuun, sain kaksi viikkoa sairaslomaa ja diagnoosina oli stressiperäinen ahdistuneisuushäiriö. Suoraan sanottuna en hetkeen ollut ollut niin helpottunut siitä, että sain luvalla ottaa hetken iisiä.
Mielenterveysasiat ovat olleet viime vuosina etenkin opiskelijoiden keskuudessa pinnalla ollut keskustelunaihe. Etäopiskelut uuvuttivat ainakin minut ja välillä oli todella hankala erottaa koulun ja vapaa-ajan eroa, kun istuin koko päivän omassa 35 neliön yksiössä. Onneksi tänä syksynä Mercan pöhinä on taas palannut vanhaan loistoonsa, ja minäkin pääsin tässä periodissa osallistumaan ensimmäiselle liveluennolleni.
Ottakaa siis itsellenne aikaa kiireiden keskellä. Pienetkin teot, kuten vapaat illat viikolla, tekevät ihmeitä jaksamiselle. Viettäkää aikaa myös teille tärkeiden ihmisten kanssa. Soittakaa vanhemmille tai leipokaa pipareita yhdessä uusien ja vanhojen kavereiden kanssa tulevan joulun kunniaksi. TikTokista tunnettu mental health walk teki ihmeitä omalle mielenterveydelleni. Käyn nykyään pari kertaa viikossa pidemmillä kävelylenkeillä ja samaan aikaan kuuntelen lemppari soittolistoja, podcasteja tai äänikirjoja.
Mikäs sen parempi tapa kuin lopettaa tämä blogiteksti pariin motivoivaan quoteen:
”Happiness can be found even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light.” — Albus Dumbledore
“You can’t control everything. Sometimes you just need to relax and have faith that things will work out. Let go a little and just let life happen.” — Kody Keplinger
