Niin siinä vaan kävi, että kesä vaihtui syksyyn ja ensimmäinen periodi tuli päätökseen niin nopeasti, että se yllätti ainakin allekirjoittaneen täysin. Minä, niin kuin varmasti moni muukin, ajattelin syksyn alussa perinteisen optimistisesti, että aloitan opiskelemaan tosissani hieman myöhemmin. Nyt heräsinkin siihen todellisuuteen, että seuraavat dedikset eivät enää olekaan kaukana jossain, vaan tulevina päivinä, jopa pelottavan lähellä. Täytyy myöntää, että koulukirjat jäivät tyystin kesälomalle, kun itse keskityin opiskelijaelämän hauskaan puoleen ja iloitsin siitä, että kaikenlaisia tapahtumia voitiin taas järjestää normaaliin tapaan. Uskon, että moni muukin koki vastaavan valaistumisen viimeistään siinä vaiheessa, kun toisen periodin kurssi-ilmo meni ohi, vaikka tuntui, että ensimmäinen periodi ei ole kunnolla alkanutkaan.
Vaikka olisitkin niiden joukossa, jotka ovat periodin läpi opiskelleet ahkerasti, saattavat tulevat dedikset ja tentit aiheuttaa silti harmaita hiuksia. Tenttikausi on monelle stressaavaa aikaa, sillä siihen kasautuu paine siitä, että nyt pitää osoittaa oma osaaminen ja näyttää mitä kaikkea on (tai ei ole) kurssien aikana oppinut. Monelle kurssien arvosanat saattavat myös toimia mittarina omasta kyvykkyydestä ja keskiarvoja tuijotetaan usein liiankin tarkkaan. Näin asian ei pitäisi olla, mutta nämä ajatukset ja paineet tentteihin sekä arvosanoihin liittyen ovat täysin inhimillisiä ja harmittavan yleisiä.
Monet opiskelijat elävätkin suoritusputkessa, jossa kursseja täytyy tykittää toinen toisensa perään ja useat huomaavat olevansa tenttiviikon jälkeen täysin puhki. Mutta aikaa lepäämiselle ei ole, sillä seuraavaksi pitäisi taas aloittaa jo uudet kurssit. Varsinkin periodien lopussa saattaa tuntua siltä, että tekemättömät työt kasautuvat ja työmäärä on mahdoton. On kuitenkin täysin ok priorisoida itselle tärkeitä asioita silloinkin, kun to do -lista tuntuu loputtomalta. Toivon, että jokainen muistaisi tenttistressin ja kurssitöiden viimeistelyn keskellä kiinnittää huomiota palautumiseen ja tekisi myös itselle mieleisiä asioita. Loppujen lopuksi se kantaa pidemmälle, sillä yksittäisten kurssien arvosanoilla ei ole kokonaiskuvassa mitään väliä, vaan paljon tärkeämpää on oma hyvinvointi ja jaksaminen. Tenttejä ehtii uusia myöhemminkin, mutta omaa mielenterveyttä kannattaa vaalia.
Tulevina viikkoina tapahtuu myös paljon opiskelun ohella, sillä tällä hetkellä käynnissä on vuosijuhlakausi, joka sisältää erilaisia tapahtumia viinitastingeista lavatansseihin. Vuosijuhlakausi huipentuukin ensi viikon lopulla juhlittaviin Turun KY:n vuosijuhliin. Nämä tapahtumat toivottavasti tarjoavat vastapainoa opiskelulle ja viimeistään vuosijuhlilla voi juhlia päättyneen tenttiviikon sekä 72-vuotiaan TuKYn kunniaksi.
Muistetaan siis kaikki ottaa omaa aikaa ja tehdä asioita, joista tulee itselle hyvä mieli. Ja paljon tsemppiä jokaiselle tuleviin koettelemuksiin!
Syksy on saapunut jokaisen meidän arkeemme ja allekirjoittaneen se pääsi jopa hieman yllättämään. Nythän on jo lokakuu ja pian ulkona on jo lunta tai näin sopii ainakin toivoa. Intensiiviviikko ja lukuvuoden ensimmäinen tenttiviikko lähestyvät jo kovaa vauhtia ja jokaisen stressitasot alkavat pikkuhiljaa kohota. Toiset tuskailevat TKMY1- ja TJ5-tehtävien kanssa, kun taas osa koittaa vimmatusti saada laadittua tutkimuskysymyksiään ja johdantoaan valmiiksi omaa kandi-tutkielmaa varten.
On kuitenkin hyvä muistaa välillä myös rentoutua ja tähän hyggeily on ihana vaihtoehto. Hygge on norjan- ja tanskankielinen sana, jolla tarkoitetaan mukavuuden tunnetta ja seesteistä mielialaa. Suosittelenkin jokaista kaivamaan, jokin rauhallinen ilta teidän kaapistamme ne isovanhempien tai miksei itsekin kutomat villasukat. Istahtamaan hetkeksi sohvalle ja noudattamaan seuraavia ohjeita.
Mitä siis hyggeilyyn tarvitset?
Se tärkein eli ne villasukat. Ilman näitä et varmasti pääse tunnelmaan. Nämä ovat hyggeilyn A ja O
Kynttilöitä. Mitä enemmän sen parempi. Nämä takaavat kodikkaan ja rauhoittavan tunnelman. Muista kuitenkin sammuttaa ennen kuin menet nukkumaan.
Paksuin, lämpimin ja rakkain viltti. Villasukat pitää huolen varpaista tämä hoitaa kaiken muun.
Kupillinen lämmintä juotavaa. Tee ja kaakao ovat tähän tilanteeseen omat henkilökohtaiset lempparit. Tämä pitää myös sormet lämpimänä
Viimeisenä muttei vähäisimpänä, jokin hyvä kirja, elokuva, Netflixin lempisarjasi tai lempialbumisi. Tämän on tarkoitus viedä ajatuksesi muualle ja saada itsesi uppoutumaan johonkin muuhun kuin kouluhommiin.
Tässä siis yksinkertaiset ohjeet onnistuneeseen hyggeily-hetkeen. Ihania hyggeily-hetkiä ja tsemppiä jokaiselle 1. periodin loppurutistukseen ja nähdään Mercalla!
PS. Public service announcemet: Tänään on 2. periodin kurssi-ilmoittautuminen
Kuinka usein pysähdyt, ja ajattelet sitä mitä teet? Entä kuinka usein mietit, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä? Et välttämättä kauhean usein. Nyt siihen on kuitenkin oiva mahdollisuus. Tämän blogin kysymysten avulla on helpompi pysähtyä ja pohtia omia ajatuksia sekä esimerkiksi miettiä omaa elämää ja sen saavutuksia. Toivottavasti siis luet tämän blogitekstin huolella ja pyrit miettimään vastauksia blogin kysymyksiin. Olen jakanut kysymykset omasta mielestäni järkeviin nippuihin, jotta niitä olisi helpompi pohtia.
Ensimmäisen nipun kysymykset käsittelevät jo tapahtuneita asioita.
Mikä on suurin saavutuksesi?
Mikä on sellainen asia, minkä olet jättänyt tekemättä, minkä nyt tekisit, jos saisit uuden mahdollisuuden?
Mille asialle olet viimeksi nauranut?
Toisen nipun kysymykset keskittyvät tulevaan. Unohda siis äsken miettimäsi tapahtuneet asiat.
Mikä on seuraava ajatuksesi?
Mikä on suurin haaveesi?
Mitä tekisit, jos sinulle annettaisiin päivä aikaa sekä tarvittavat resurssit?
Mikä on maailmassa tärkeintä?
Kolmas ja viimeinen nippu käsittelee kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tämä sisältää siis täysin satunnaisia kysymyksiä, joihin saattaa olla oikea vastaus tai sitten ei. Pääasia on kuitenkin, että pohdit niitä ilman googlea tai muita apuvälineitä omalla järjelläsi.
Montako ikkunaa Suomessa on?
Mikä on hienoin mahdollinen naamiaisasu?
Pyöriikö maapallo auringon ympäri myötäpäivään vai vastapäivään?
Onko maailmassa enemmän renkaita vai ovia?
Toivottavasti pysähdyit miettimään vastauksia edes hetkeksi. Muista, ettei mikään estä sinua myöskään palaamasta näihin kysymyksiin. Hyviä ajatteluhetkiä <3
Pyyhin hikeä kasvoiltani ja heitän puolijoukkueteltan takaisin niskan päälle. Jaloissa tuntuu samana päivänä toteutettu Reinebringenille kiipeäminen, jossa nousimme sherpojen rakentamat 1600 rappusta. Matkaa ei ole mennyt kuin muutama sataa metriä ja noin kaksi kilometriä on vielä edessä. Suomen laakeisiin maastoihin tottuneena ajatus Kvalvika Beachille siirtymisestä ei tuntunut mitenkään haastavalta. Totuus iskeytyi kuitenkin päin kasvoja, kun lähdimme kävelemään rinkkojen ja Sportin hallituksen yhteisen majoituksen, puolijoukkueteltan, kanssa mäkeä ylös. Vastaantulevat vaeltajat ihmettelivät, aiommeko majoittautua rannalla viikon. Vastaan hymähdellen, että lähdemme jo huomenna pois. Hieman hämmentyneenä he toivottavat onnea ja jatkavat matkaansa. Matka ylöspäin sujuu hitaasti, mutta varmasti, kun vaihdamme rinkkojen, teltan ja kaasupullon kantajia säännöllisesti. Kivikkoisen alamäen alkaessa maali tulee näkyviin kauniin ilta-auringon saattelemana. Viimeiset rutistukset ja sitten pääsee lepäämään. Rannalle päästyämme heitimme vaatteet kuivumaan ja säntäsimme uimaan kuvankauniiseen maisemaan ja 10°C asteiseen meriveteen. Rankan ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen meressä uiminen ei tuntunut kylmältä, vaan raikastavalta. Se oli palkinto tehdystä työstä. Vaikka Lofooteilla maisemat olivat upeita, tuntui henkeäsalpaavien maisemien ihasteleminen mahtavammalta, koska olimme haastaneet itseämme ja kiivenneet huipulle asti. Olen varma, ettei yksikään vaellusexculla mukana olleista vuorien huipuille päästyään kyseenalaistanut, minkä takia oli käyttänyt tunteja kiipeämiseen päivä toisensa jälkeen.
Tätä itsensä ylittämisen tunnetta varten ei tarvitse lähteä Norjaan asti vaeltamaan, vaan me voimme haastaa itseämme myös arjessa. Käy juoksemassa hieman pidempi lenkki, viittaa aktiivisemmin ruotsin tunnilla tai käy aamulla kylmässä suihkussa. Vaikka sen aikana tuntuisikin epämukavalta, myöhemmin voit olla ylpeä itsestäsi. Joten ota tämän viikon teemaksi, että haastat itseäsi joka päivä vähintään kerran.
Rupeama nimeltä orientaatioviikko on nyt ohi ja pupusyksy siintää edessä. Tuntuu hassulta, että asia, jota on suunnitellut vuoden alusta asti hujahti hetkessä ohi. Itselleni on ollut suuri ilo päästä luotsaamaan tämän vuoden tutoreita sekä herättelemään henkiin kahden vuoden jälkeen orientaatioviikko ilman koronarajoituksia! Tuntui myös oudolta, että itselläni alkoi kolmas opiskeluvuosi ja uudet puput loikkivat taas kouluumme – tuli oikeasti jo vähän vanha olo…!
Muistan itse, että tullessani pupuna kouluumme otin kovat paineet esimerkiksi siitä, saanko kavereita, kuinka opinnot sujuvat, mistä tiedän mitä opintoja valita ja niin edelleen. Tuntui, että monet löysivät kaveriporukan heti ekoina päivinä, kun taas itse tutustuin moniin, mutta porukkaa ei heti muodostunut. Paine verkostoitua oli kova ja tuntui siltä, että jos ei heti löydä kavereita, niin niitä ei löydä ikinä.
Haluaisinkin siis sanoa sinulle uusi pupu – älä huoli. Oikeasti! Asioilla on tapana järjestyä, ja niin kävi myös itsellenikin. Jokainen meistä tekee omanlaisensa yliopistopolun. Olet varmasti kuullut rusakkojen sanovan, että pupusyksy on elämän parasta aikaa. Älä silti ota liikaa stressiä siitä. Sinulla on vielä monen monta opiskeluvuotta edessäsi, joten ikimuistoisia kokemuksia mahtuu vuosiin vielä lukuisia pupusyksyn jälkeenkin. Kavereita kerääntyy mukaan vuosien varrelta, ja esimerkiksi TuKYn toimintaan mukaan lähteminen on loistava tapa tutustua uusiin, samanhenkisiin ihmisiin. Yliopisto on myös siitä hienoa, että voit suunnitella opinnot omanlaiseksi ja hyödyntää omia mielenkiinnon kohteitasi, sekä aikatauluttaa opinnot niin, mikä itsellesi tuntuu hyvältä.
Pupusyksy on täynnä toimintaa, joten pidä myös omasta jaksamisestasi huolta. Ihan jokaiseen tapahtumaan ei ole pakko mennä ja välillä on hyvä myös opiskella (uskokaa tai älkää). Jokainen etenee omaan tahtiinsa, joten etsi se oma polkusi. Välillä opiskelijaelämä saattaa myös tuntua raskaalta, joten pidä mielessä, että myös apua opintoihin sekä opintojen ulkopuoliseen elämään on tarjolla, ja sitä on saatavilla matalalla kynnyksellä.
Tervetuloa vielä kerran, uusi pupu! Nähdään Pupujaisissa!
Olipahan jälleen orientaatioviikko. Neljään päivään mahtui paljon uusia ihmisiä, tietoa ja kokemuksia. Pitkän odottamisen jälkeen pääsimme viimein viettämään ”normaalia” koulun alkua. Vaikka emme vieläkään päässeet ihan takaisin rehtorin ja dekaanin sekä uusien opiskelijoiden kättelykierrokseen, oli aivan mahtava tunne nähdä Osuuskauppasali jälleen täynnä tuoreita kauppatieteiden ylioppilaita. Kolme vuotta on ainakin tehnyt sen, että enää koko vuosikurssi ei mahdu samaan tilaan. Näin jälleen uusi lauma opiskelijoita aloittaa opintonsa Turun kauppakorkeakoulussa. Nyt kun opinnot tänään vihdoin alkavat on aika toivottaa myös rusakot tervetulleiksi takaisin kesälomilta.
Syksy näyttää mitä lupaavimmalta ja pääsemmekin viimein palaamaan takaisin lähiopetukseen kautta linjan. Vaikka hybridi- ja etäopetuksessa on omat hyvät puolensa, on mahtavaa jälleen nähdä opiskelijoita K-loungessa, Montun ruuhkissa ja Mercan täynnä pöhinää. Nämä vuodet omassa asunnossa alkavat riittää ja on aika palata Rehtorinpellonkadulle.
Varsinkin koronafukseille, jotka eivät ole vielä välttämättä edes päässeet live-luennolle tämä on hieno asia. Kun etäluennoilla nähdyt nimet saavat viimein kasvot taakseen ja kurssikavereiden kanssa pystyykin suuntamaan luentotauolla syömään tai pänttäämään. Ken tietää, ehkä live-luennoilta löytyy myös rusakoille uusia tuttuja. Myös itse opintoihin tuo lisää puhtia, kun ei tarvitse enää tuijottaa yksin ruutua, vaan pääsee osallistumaan ihan uudella tavalla. Absurdia on se, että ajatus opiskeluja varten omasta asunnosta poistumisesta ja samalla tuttavien näkemisestä kuulostaa vieraalta, mutta silti niin virkistävältä.
Uusi normaali hakee jälleen omaa uomaansa ja ei varmasti mene aikaakaan, kun toiminta taas rullaa sulavasti. Hybridiopetus jää vähäisempään osaan lähiopetukseen panostaessa, mikä on hyvä asia. On kuitenkin tärkeää, ettei se poistu kokonaan ja että näiden kahden vuoden oppeja etämahdollisuuksista yhä hyödynnetään. Meidän opiskelijoiden onkin hyvä muistaa yhä antaa palautetta opetusmenettelyistä ja opetuksesta, kun siirrymme takaisin lähiopetukseen. Me voimme vaikuttaa.
Pääsemme viimein myös pyöräyttämään opiskelijasyksyn normaalilla tavalla käyntiin. Tämä tarkoittaa myös tapahtuman täyteistä syksyä. Kalenteri täyttyy kovaa vauhtia ja myös rusakot voivat olla varmoja, että teidän opiskeluvuosiinne mahtuu vielä unohtumattomia kokemuksia. Opiskelut vaativat myös vastapainoa ja se jos mikä tuli viimeisien vuosien aikana selväksi. Ottakaa siis kaikki ilo irti siitä, mitä TuKYllä on teille tarjota. Tätä on odotettu.
Ottakaa siis uudet opiskelijat avosylin vastaan ja opastakaa myös heille koulussa opiskelun ja TuKY-hengen salat. Heistä tulee myös pian pesun kestäviä TuKYläisiä ja pidetään huolta, että hekin pääsevät sisään tähän yhteisöön. Näiden sanojen saatteleman on ilo palata takaisin arkeen, jota on viimeksi nähty kolme vuotta sitten. Odotan innolla, että näen koulun täyttyvän niin vanhoista, kuin uusista tutuista sekä naurusta ja pöhinästä.
Tsemppiä eli TSEmii kaikille uuteen lukuvuoteen, nähdään Mercalla
