Marraskuu taittui joulukuuksi. Monille joulukuu merkitsee joulun odotuksen alkamista toden teolla, kun joulukalenterin luukkuja saa ihan luvankin kanssa availla. Toisaalta työpaikkojen, opiskelijajärjestöjen ja kaveripiirien pikkujouluissa tulee nähtyä kollegoita ja ystäviä, kulunutta vuotta voidaan porukalla summailla ja kiittää kaikkia yhteistyöstä ja muistoista. Edellisessä blogitekstissä koulutuspoliittinen vastaava Ella Rantala antoi erinomaisia vinkkejä joulutunnelman virittelemiseen.
Minullekin joulukuun alku on erityistä aikaa. En joulukalentereista ja kransseista liioin perusta, ja itse jouluaattokin odotus ei enää ole se loppuvuoden kohokohta. Joulukuun alku on minulle tärkeää aikaa muista syistä. Kun marraskuu kääntyi joulukuuksi vuonna 1939, Suomi oli sodassa. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939; aamuyöllä jalkaväkeä käveli rajan yli ja pommikoneet pommittivat kohteita Helsingissä aamuyhdeksän tienoilla. Talvisota kesti 105 päivää, ja noiden muutamien talvikuukausien aikana Suomen mobilisoimat 300 000 reserviläistä puolustivat isänmaataan lähes koko rajan pituudella.
Sota luo murhetta monella tavalla. Esimerkiksi maaliskuun 6. päivänä 1940 kaatui 816 suomalaissotilasta, ja koko sodan tappiot ovat noin 25 000 kaatunutta ja 43 000 haavoittunutta. Lähes puoli miljoonaa suomalaista joutui evakkoon, kodit ja omaisuudet oli pakko jättää hyökkääjän tieltä väistyttäessä.
Turussa joulua odotettiin talojen kellareissa: Turkua taidettiin pommittaa eniten Suomen nykyisistä kaupungeista, noin 60 kertaa. Turun satama ja meriväylät olivat strategisia kohteita, mutta syyttömät siviilit saivat pommeja niskaansa yhtä lailla. Eerikinkadun varrella sijaitsevan Postitalon seinästä voi tänäkin päivänä käydä tarkastamassa pommituksen aiheuttamia vaurioita. Muistolaatasta ilmenee, että kyseisellä paikalla menehtyi 23 henkilöä.
Joulukuun alussa on itsenäisyyspäivä, jolloin oikeutetusti muistellaan itsenäisyyden vaiheita ja uhrauksia. Itsenäisyyspäivän sotilasparaatit ja ylennykset muistuttavat suomalaisia sukupolvien välisestä maanpuolustusvelvollisuudesta, toisaalta itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto ja sen seuraaminen on muodostunut osaksi suomalaisia tapoja. Joulukuun kahdeksantena päivänä vietetään Jean Sibeliuksen päivää eli suomalaisen musiikin päivää. Finlandia herkistää ainakin allekirjoittaneen jokaisella kuuntelukerralla, ja ”On hanget korkeat, nietokset” on oma suosikkijoululauluni. Mielestäni voi ajatella, että joulukuu on suomalaisen kulttuurin ja perinteiden kuukausi, monella tapaa.
Ukrainassakin odotetaan joulua. Uskallan kuitenkin väittää, että joulua enemmän Ukrainassa odotetaan Venäjän hyökkäyksen loppumista. Ukrainaan on menneinä viikkoina enenevässä määrin kohdistettu ohjusiskuja, joiden tarkoituksena on lamauttaa yhteiskunnan toimintoihin vaikuttavia infrakohteita. Ukrainassa ei välttämättä riitä sähköä, lämpöä taikka vettä, joten heidän joulun odotuksensa pommisuojissa vertautuu joissain määrin turkulaisten joulunodotukseen 83 vuotta aiemmin.
Ukrainan tulevaisuutta, kansallista itsemääräämisoikeutta ja identiteettiä ja kulttuuria on yritetty kiistää jo vuodesta 2014 alkaen. Alkuvuodesta 2022 Venäjä eskaloi sotatoimia käynnistämällä laajamittaisen kolmen ilmansuunnan hyökkäyksen. Silloin arvuuteltiin, että montako tuntia menee Kiovan kaatumiseen. Nyt yhdeksän kuukautta myöhemmin Ukraina on suorittanut onnistuneita vastahyökkäyksiä ja asiantuntijoiden mukaan aloite on nyt Ukrainalla. Ukraina siis taistelee, ja toivottavasti vielä voittaa. Vaikka meillä on täällä omat ongelmamme sähkön hinnan, ilmastonmuutoksen ja dedisten kanssa, emme saa unohtaa tätä Euroopassa käytävää olemassaolokamppailua
Talvisodassa ja Ukrainan tilanteessa nähdään paljon yhtäläisyyksiä. Talvisota oli lyhyempi, ja Suomen kohtalo oli monta kertaa vaakalaudalla. Moskovan rauhansopimuksen (12.3.1940) myötä Suomi menetti kahdeksan prosenttia pinta-alastaan ja joutui asuttamaan evakot. Rauhanehtojen myötä Suomi suruliputti. Ukrainan sota on vielä kesken, ja toivon Ukrainan säilyvän itsenäisenä maana, jotta hekin voivat vielä 83 vuoden päästä viettää omaa itsenäisyyspäiväänsä ja muistella kurjia sotavuosia sekä kuunnella kansallissäveltäjänsä teoksia.
Minulle joulukuun alku on toden totta vuoden tärkeintä aikaa. Joulukuun alussa kunnioitan sotiemme veteraaneja ja lottia, muistelen Suomen historian tapahtumia sekä iloitsen suomalaisesta kulttuurista. Kun yhteiskunta ja sen kansalaiset puhaltavat yhteen hiileen, syntyy hienoja asioita: esimerkiksi opiskelijayhteisöjä. Ollaan kiitollisia itsenäisestä Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista!
Lauri Toivola
Taloustoimikunnan puheenjohtaja