mennessä Kulttuurivastaava | loka 17, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi, Yleinen
Mikä ihmeen Monttu auki?
No se on aina ollut. Turun KY:n oma laulukirja. Tummansininen pieni pokkari täynnä sanoja. Perinteisiä juomalauluja, sitseillä uudestaan sanotettuja hittejä ja paljon muuta! Historiankirjat kertovat näin:
”Turun KY:n oman laulukirjan kolmas painos julkistettiin vuonna 1988. Kirjasta on ollut aiempiakin painoksia, mutta tarkkoja vuosilukuja ei ole tiedossa. Laulukirjaperinne on jatkunut tähän päivään asti. Aiempina vuosikymmeninä suosittuja lauluja TuKYläisten keskuudessa olivat tunnetut iskelmät, esimerkiksi Suuret setelit. Sittemmin laulettavat laulut ovat muuttuneet paljolti itse sanoitetuiksi. Trendimuutoksen voi aistia vertaamalla vanhojen ja nykyisten Monttu auki -painosten lauluvalintoja. Nykyisin tunnetuimpia TuKYläisten omia lauluja ovat Ajetaan me bemareilla ja Turun KY:n marssi.”
Jo muutaman vuoden ajan kaapit ovat ammottaneet tyhjinä kirjoista, mutta nyt voimme ylpeänä ilmoittaa että Monttu auki –laulukirjan 8. painos on vihdoin saatavilla ja että jokaisella TuKYläisellä on mahdollisuus hankkia se. Lisätietoa siitä, miten saat itsellesi tämän havitellun teoksen tulossa sähköposteihinne piakkoin.
Reino Nordin, 17.10. vuosijuhlaviikon avajaisissa Börsissä!
Tänään maanantaina 17. lokakuuta puput saavat vihdoin lakkimerkkinsä ja voivat juhlistaa olevansa kyltereitä ja TuKYläisiä ylioppilaslakkejaan myöten. Ilta jatkuu Börsissä Reino Nordinin tahdittaessa iltaa vuosijuhlaviikon avajaisissa, jonne toivon kaikkien teidän tulevan juhlistamaan tätä viikkoa ja merkkipäivää. Tiistaina lauluillassa voit tulla laulamaan uuden laulukirjamme kappaleita hyvässä seurassa! Keskiviikkona Parkilla räjähtää Rahvisten merkeissä. Vujuviikko on siis täynnä ohjelmaa myös sinulle, joka et välttämätää tänä kyseisenä vuonna perjantain pääjuhlaan pääse osallistumaan. Huomaa kuitenkin, ettei tämä kuitenkaan estä sinua osallistumasta viikolla järjesttäviin tapahtumiin! Nähdään siis hulinoissa, missä millonkin. Ja vaikka tentit painaisikin, niin ei se ennenkään juhlimista ole estänyt. Vai mitä?
Onnea vielä Turun KY, 66 vuotta! Onneksi olkoon puput ja onnittelut myös tällä viikolla jaettavien huomionosoitusten saajille!
Lisää historiaa TuKYn perustamisesta ja tarinoita matkan varrelta voit lukea näiltä nimenomaisilta nettisivuilta, kiitos viime vuonna tehdyn historiaprojektin! Turun KY:n historia
#vujujännä #turunky66
Juhlallista viikkoa toivotellen,
Eveliina Mauno
Kulttuuri- ja perinnevastaava
kulttuuri@tuky.fi
mennessä admin | loka 9, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Kolmas opiskeluvuosi on pyörähtäny käyntiin, ja se on samalla tuonut mukanaan myös omanlaisensa ikäkriisin. Noppamäärä ja kandiluonnoksessa olevat sivut alkavat vahvasti viittaamaan “ylioppilas” sanan korvautumiseen “kandidaatti” sanalla. Tämän pelottavan ajatuksen saa kuitenkin nopeasti karistettua pois katsomalla kaikkia tapahtumia mihin on lupautunut osallistumaan ja järjestämään. Olo tuntuu taas nuorelta ja verginhuuruiselta. Pupuilla lähenee ensimmäinen tenttiviikko ja päivät täyttyvät lukemisesta. Itsellä päivät puolestaan tyhjenevät, kun tenttien peruminen nyt vaan on sattumoisin liian helppoa. Tässä muutama seikka, mitä haluaisin sanoa itselleni pari syksyä taaksepäin, aikana jolloin taivutin Turun KY:n vielä aivan väärin ja luonnollisesti joka kerta eri tavalla.
Ole rohkea ja lähde mukaan. Syksyllä tuntuu että tapahtumia tulee ulos ovista ja ikkunoista, eikä tiedä minne kaikkialle sitä niissä pupuflunssan aiheuttamissa tuberkuloosia muistuttavissa oireissa kehtaisi mennä. Mene bileisiin. Mene infoihin. Mene ihmeellisiltäkin kuulostaviin tapahtumiin kuten Jokasyksyiselle kevätretkelle. Pupuvuonna tehdään muistoja, joita ei tosin muisteta, mutta niitä tehdään. Pupuvuonna solmitaan kaverisuhteita, tutustutaan uusiin ihmisiin ja etsitään sitä omaa juttua tässä putiikissa. Yhdistyksen hallituksessa istuvana, voin käsi sydämellä sanoa että uskon vahvasti siihen, että TuKYsta löytyy jokaiselle jotakin. Ole siis avoimin mielin.
Tämä koskee myös vanhempia opiskelijoita, pitäkää mieli avoinna kaikille uusille tapahtumille ja mahdollisuuksille. Harmaaseen uraputkeen siirryttyämme, tämä ei liene enää niin helppoa.
Stressaa, mutta älä stressaa liikaa. Omalla kohdallani pieni stressi johtaa yleensä parhaaseen lopputulokseen. Moni varmasti allekirjoittaa saman väittämän. Yliopistoon tulo jännittää, varsinkin jos on lukiossa tottunut saamaan hyviä numeroita eikä koulun käynti ole välttämättä tuottanut hirveitä vaikeuksia. Ensimmäinen hylsy NettiOpsussa onkin monelle kova paikka. Mutta sen ei pitäisi olla. Kuvitelkaa että sanon nyt tämän oikein painokkaalla äänensävyllä: Pupuvuoden tenteistä selviää yhtenä kappaleena. Ne on tehty sellaisiksi. Tuntuu kohtuuttomalta ajatella, kuinka paljon tunteja saatoin pupuvuonna käyttää y-kursseihin lukemiseen. Voin kertoa, että mikäli lukuinto on kova, ja vaikka ei olisikaan, niin työläitä tenttejä tulee ja lukea saa ennen kuin se maisterin paperi on käsissä hypisteltävänä. Älkää siis polttako itseänne loppuun, ottakaa pupuvuosi harjoittelun kannalta ja pohtikaa mikä se oma pääaine olisi (muistakaa, senkin voi vaihtaa). En kuitenkaan sano että lukematta tenteistä selviytyisi. Legendaarinen lausahdushan kuuluukin, että tentit voi uusia. Myös kurssit voi käydä uudelleen, mutta se alkaa olla jo toinen tarina.
Nauti, ja nauti ihan liikaa. Opiskelun kuuluu olla moista yolottelua. En tiedä tulenko ikinä tämän jälkeen kuulumaan yhteisöön, jossa ympäriltä kuuluu “Life is good” tyylisiä huudahduksia, ja yksinkertaisesti helvetin onnellisen näköisiä Instagram-postauksia. Varaudu siis seikkailuun, jossa tuntemattomista ihmisistä muodostuu sinulle perhe, joiden kanssa voit puhua hulluimmistakin haaveista. Varaudu tapaamaan ihmisiä, joiden kanssa voit pohtia maailman menoa pikkutunneille asti, ja jotka tulevat muokkaamaan myös omaa maailmankuvaasi. Varaudu olla osaamatta nimetä tulevaisuuden haaveammattiasi, ja toisaalta varaudu myös siihen päivään kun osaatkin sen yhtäkkiä kertoa. Varaudu siihen, että jo kolmantena opiskeluvuotenasi mietit kauhulla, että joku päivä tämä kaikki loppuu.
Mitä Turun KY sitten oikein on? Muistan, kun pupusyksynä yritin selostaa asiaa silloiselle poikaystävälleni. Miten siistiä on mennä sitsaamaan muihin kaupunkeihin tai miten hulvattoman hauskaa on juoda itsensä humalaan bussissa. En usko että onnistuin pukemaan ilmiötä sanoiksi kovin hyvin. Toivon kuitenkin että sittemmin teekkarilakin päähänsä painettuaan hän tänä päivänä ymmärtää, miten opiskelijayhteisö voi saada silmät tuikkimaan.
Ottakaa NESU-tädin sana nyt tosissanne pupuset, ja vanhemmatkin kuntalaiset. Mikäli TKMY1 pelottaa, menkää kaikki sankoin joukoin Valmennusakatemian järjestämään preppiin. Linkki alla:
https://www.facebook.com/events/355843868091031/
Tsemppiä kaikille tenttiviikkoon <3
Iina Lappalainen
NESU-vastaava
nesu-pj@tuky.fi
mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | loka 2, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Ne ovat täynnä muistoja, ne ovat nähneet kaiken, ne ovat opiskelijan kallein vaatekappale – haalarit.
Ihanat kamalat haalarit herättävät tunteita ehkä enemmän kuin mikään muu vaatekappale opiskelijan vaatekaapissa. Ne ovat jokaisen opiskelijan tunnusmerkki aina Helsingistä Rovaniemelle ja takaisin ja monille se, mitä eniten opiskelemaan tullessa odottaa. Ne paljastavat käyttäjästään enemmän kuin tuleekaan usein ajatelleeksi; opiskelupaikan lisäksi myös opiskelijaelämän konkarin tai poikkitieteellisen seikkailijan.
Suomeen haalariperinne on alkujaan tullut teekkareilta, mutta nykyisin lähes jokaisella korkeakoululla tai yliopistolla on omansa. Haalareiden väreistä voi nopeasti päätellä, missä toinen opiskelee. Monivärisiäkin haalareita näkee paljon; hihoja on saatettu vaihtaa kavereiden kanssa ja takatasku repsottaa erivärisenä vaihdon jäljiltä. Joskus lahkeista voi päätellä paljon, sillä niihin liitetään usein vaihto seurustelukumppanin kanssa. Myös opiskelupaikkaa vaihtaneet usein yhdistelevät uusia ja vanhoja haalareitaan.
Haalarit edustavat monelle ennen kaikkea yhteisöllisyyttä. Kun isoissa tapahtumissa törmää toiseen tummansinihaalariseen, on helppo tuntea kuuluvansa samaan porukkaan, vaikkei toista tuntisikaan. Haalarit kuitenkin luovat yhteisöllisyyttä myös yleisesti kaikkien opiskelijoiden välille, ja muille haalariasuisille on matala kynnys mennä juttelemaan. Haalareihin pukeutuneisiin suhtaudutaankin pääsääntöisesti iloisesti kaupungilla, vaikka vähän hassuttelisikin – etenkin opiskelijoihin tottuneessa Turussa.
Meillä TuKYllä haalareita käytetään paljon: ne ovat varma valinta niin sitseille, baariin kuin approillekin. Haalarit myös pelastavat monelta asukriisiltä helppokäyttöisyytensä takia. Ne paitsi kestävät kylmää Pikkulaskiaisena, mutta sopivat myös parkkihien täyttämälle tanssilattialle.
Tässä vielä lopuksi muutama vinkki uudelle pupulle, nyt kun viimein saat keskiviikkona haalarit ensimmäistä kertaa jalkaasi:
1) Haalarimerkkejä voi joko ommella tai liimata haalareihin. On joku tainnut joskus niitatakin, mutta tätä ei voi kyllä kenellekään suositella. Haalarimerkeistä kannattaa ottaa takaosa pois, niin ne eivät irtoa niin helposti.
2) Kauppislaisen tunnistaa usein tummansinisten haalareiden lisäksi myös valkoisista converseista haalarikenkinä. Kannattaakin siis olla tarkkana kun lähdet jatkoilta että otat varmasti omat kenkäsi.
3) Vaikka haalareita tuleekin usein pidettyä viihteellä, muista, että aina ne jalassasi edustat Turun KY:tä. Jätä siis totaalinen perseily julkisilla paikoilla suosiolla muille.
4) Älä murehdi haalarien istuvuudesta – niiden kuuluukin näyttää rennoilta. Vaikket ehkä Kardashiania muistuttaisikaan ne päälläsi, on haalareissa mukavuus kaikkein tärkeintä.
5) Jos haalarit menevät likaisiksi, älä huoli. Ne kestävät kyllä vähän rajummankin menon: siihen ne on suunniteltu.
Ennen kaikkea nauti haalareistasi, tee niistä omannäköisesi ja kanna ne ylpeydellä!
Terkuin Inka
P.S. Oothan tulossa? (https://www.facebook.com/events/1121571761213866/)
P.P.S. Tänne myös? (https://www.facebook.com/events/1092202444161096/)
Inka Helaniemi
Sosiaalipoliittinen vastaava
sopo@tuky.fi
mennessä Hallituksen varapuheenjohtaja | syys 25, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Ei, tämä ei ole perinteikäs blogikirjoitus, jossa otetaan kantaa johonkin yhteiskunnalliseen ongelmaan, joka ei summaa minun viimeaikaisia tekemisiä yhteen eikä tässä aleta nyt keksiä mitään hassun hauskoja tarinoita tai runoja yleisön pyynnöistä huolimatta. Tässä ”blogissa” pääset itse käyttämään päätäsi ja nokkelimmille kuntalaisille saattaa olla palkintoja luvassa!
Seuraavat arvoitukset ovat peräisin internetin ihmeellisestä maailmasta tai kopioituja kavereiden suusta. Vastaukset ovat suhteellisen loogisia eikä niitä kannata lähestyä liian monimutkaisten ponnistelujen kautta. Sitten vaan ratkomaan!
Ensin viisi helppoa arvoitusta pohdittavaksi.
- Mitä vanhempi sitä nuoremmalta se näyttää, mikä se on?
- Mikä liikkuu aina eteenpäin ja sitä ei voi pysäyttää?
- Mikä suurenee, kun siitä ottaa palan pois?
- Mikä on aina rikki, kun siitä puhutaan?
- Mikä ei ala mistään eikä lopu minnekään?
Seuraavaksi vähän loogista päättelyä vaativia pulmia.
Kaksi nunnaa oli juomassa teetä luostarissa. Oveen koputetaan. Toinen nunnista menee avaamaan. Hän viipyy siellä hetken aikaa ja tulee takaisin. Toinen nunna kysyy: “Kuka ovella oli?” Nunna vastaa: “Hänen äitinsä on minun äitini ainoa tytär.” Kuka oli ovella?
Mies lähti kahden viikon lomalle. Ennen lähtöään hän pakkasi tavaransa, sammutti valot, kahvinkeittimen ja television, ja lähti matkalleen. Kun hän tuli viimein takaisin, hänen talonsa edessä makasi satoja kuolleita ruumiita. Mitä tapahtui?
Kellarissa on kolme lamppua ja yläkerrassa on kolme kytkintä niille. Yläkerrasta ei näe kellariin. Miten pystyt selvittämään, mikä katkaisija kuuluu millekin lampulle niin, että saat käydä kellarissa vain YHDEN kerran?
Ja lopuksi hieman vaikeampi pähkinä purtavaksi!
- Samalla kadulla on viisi taloa, joista jokainen on eri värinen. Jokaisen talon omistaja on eri kansallisuutta. Talojen omistajista, jokainen juo eri juomaa, polttaa eri merkkistä savuketta ja omistaa eri lemmikkieläimen. Kenelläkään ei siis ole samaa lemmikkiä, kukaan ei juo samaa juomaa, polta samaa savukemerkkiä eikä ole samaa kansallisuutta kuin toinen.
Kysymys kuuluu: “Kuka omistaa kalan?”
Faktat:
Britti asuu punaisessa talossa.
Ruotsalaisella on koiria lemmikkeinä.
Tanskalainen juo teetä.
Vihreä talo on valkoisen talon vasemmalla puolella.
Vihreän talon omistaja juo kahvia.
Henkilö, joka polttaa Pall Mallia, kasvattaa lintuja.
Keltaisen talon omistaja polttaa Dunhillia.
Henkilö, joka asuu keskimmäisessä talossa, juo maitoa.
Norjalainen asuu ensimmäisessä talossa.
Henkilö, joka polttaa Blendiä, asuu kissan omistajan naapurissa.
Henkilö, jolla on hevonen asuu sen naapurissa joka polttaa Dunhillia.
Henkilö, joka polttaa Bluemastersia, juo olutta.
Saksalainen polttaa Princeä.
Norjalainen asuu sinisen talon naapurissa.
Henkilöllä, joka polttaa Blendiä, on naapuri joka juo vettä.
Einstein kirjoitti tämän 1900-luvulla. Hän väitti, että 98% maapallon väestöstä ei pysty ratkaisemaan sitä. Kuulu sinä siihen 2%:iin, joka pystyy!
Oikeat vastaukset voit lähettää kirjeellä osoitteeseen:
Rehtorinpellonkatu 3 20500 Turku
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry
Varapuheenjohtaja
Oikein vastanneiden välillä saatetaan arpoa yllätyspalkinto!
Santeri Kangas
Varapuheenjohtaja
varapuheenjohtaja@tuky.fi
mennessä Vapaa-ajan vastaava | syys 11, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi, Ulkkis
Varmaan monelle tuttu tuo tunne tällä hetkellä. Kurssit, kandit, gradut ja duunit painavat päälle, ja aikaa hengähtää tai nukkua edes kunnon yöunia ei juurikaan ole. Pupuille varsinkin syksyn ensimmäiset pari kuukautta ovat yhtä oravanpyörää niin uuden opiskeluympäristön, uusien kavereiden kuin kaikkien mielenkiintoisten tapahtumien ympärillä. Kandi- ja graduahdistus eivät ole myöskään välttämättä kaikkein mukavimpia asioita.
Vaikka välillä tuntuisi, että aikaa ei juurikaan tunnu olevan hauskanpitoon, älä kuitenkaan liikaa karsi aikaa muistojen luomisesta. Ei elämää kannata vain suorittaa. Yritä löytää itsellesi myös aikaa nauraa, jutella ja laittaa jalalla koreastikin välillä kavereidesi kanssa. Niistä hauskoista illoista jäävät muistot nimittäin antavat kummasti virtaa talven pimeydessä, kun tuntuu siltä, että kaikki projektit kaatuvat taas kerran päälle samaan aikaan.
Välillä varsinkin vanhemmista tieteenharjoittajista saattaa alkaa tuntua siltä, että oman koulun tapahtumat alkavat olla jo nähty. Silloin kannattaa käydä katsomassa menoa aidan toisella puolella. Opiskelijaelämää on nimittäin muuallakin kuin vain kauppiskuplassamme. Meillä on kaiken kaikkiaan loistavia tapahtumia, mutta myös muilla opiskelijoilla on Turussa ja muuallakin hauskoja juhlia ja tilaisuuksia. Kannustankin kaikkia ainakin jossain kohtaa opiskeluja käymään muiden tieteenalojen, koulujen ja kaupunkien tapahtumissa pyörähtämässä. Niistä nimittäin saa kummasti perspektiiviä meidän järjestömme tekemiseen ja uusia tuttavia samalla.
Jos ei kuitenkaan ole heti vielä valmis hyppäämään suoraan esimerkiksi matemaattis-luonnontieteilijöiden bileisiin tai oululaisten sitseille mukaan, niin mahtava porttihuume uusien ihmisten näkemiseen ovat poikkitieteelliset bileet ja yhteisreissut toisiin kaupunkeihin, joissa löytyy edustusta monista tahoista ympäri Turkua ja Suomea. Esimerkiksi nyt alkavalla viikolla oikeus- ja lääketieteilijöiden kanssa kahdesti vuodessa järjestettävät poikkitieteelliset Back 2 School -bileet Monkeyssa on loistava tilaisuus päästä tekemään tuttavuuksia muista kouluista. Lokakuun alussa sen sijaan on erinomainen mahdollisuus päästä katsastamaan menoa Suomen suurimpaan opiskelijatapahtumaan Hämeenkadun Approon Tampereelle Ulkkiksen bilebussien avulla.
Lopuksi haluan pyytää kaikkia miettimään, kuinka monta kertaa olette sanoneet itsellenne, että ette voi lähteä jonnekin sen takia, että on pakko tehdä koulujuttuja. Totuus kuitenkin valitettavan usein varmaan teilläkin on ollut se, että kyseinen aika on mennyt johonkin aivan muuhun kotona kuin siihen itse koulujuttujen tekemiseen. Lähtekää siis niin puput kuin vanhemmatkin karvapörriäiset ulos tapaamaan ihmisiä ja nauttimaan siitä laajasta tarjonnasta, mitä ihmiset ovat teitä varten luoneet erilaisten tapahtumien muodossa tänäkin vuonna. Unohtumattomia muistoja ei nimittäin luoda Netflixin eikä änärin ääressä, saatikka kandin tai gradun.
Ps. Muistakaa, että tenttejä voi uusia, bileitä ei.
Kristian Raitio
Vapaa-ajan vastaava
vapaa-aika@tuky.fi
mennessä Kuntamestari | syys 4, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Parkki, tuo meidän rakas kotimme. Paikka, jossa jokainen meistä on viettänyt parhaimpia hetkiään opiskellessaan kauppakorkeakoulussa. Toiset ovat viettäneet siellä mitä ikimuistoisempia juhlia, toiset ehkä vähän iisimpiä iltoja. Joka tapauksessa Parkki on antanut meille kaikille varmasti jotakin. Siksi siitä pitää muistaa pitää myös huolta, jotta jälkipolvet pääsevät myös nauttimaan Parkin olemassaolon suomista eduista.
Parkilla saa ja pitääkin pitää hauskaa, mutta on osattava myös käyttäytyä. Vanhemmat tieteenharjoittajat ovat varmasti jo omaksuneet Parkin säännöt varsin hyvin. Uusille pupuille nämä, jopa 10 käskyyn verrattavissa olevat säännöt, eivät kuitenkaan ole vielä ainakaan kaikille takaraivoon iskostuneet. Tässä niistä muutama:
1. Parkilta ei saa mennä ulos enää klo 22 jälkeen.
2. Kohtele Parkkia ja Parkin kalustoa kuin se olisi sinun omaasi.
3. Keittiöön saavat mennä vain tapahtumaa järjestävät tahot.
4. Vältä turhia ylilyöntejä.
Nämä säännöt eivät tietenkään ole vain käyttäjiä kiusataksemme, vaan niiden takana on ihan järkiperäiset syyt. Esimerkiksi kello 22 jälkeen ulos ei saa mennä siitä syystä, että naapurit hermostuvat ylimääräisestä melusta ja sitten soittelevat Parkkiryhmälle ja kyselevät, että mitäs helvettiä. Säännöillä siis pyritään varmistamaan, että Parkilla voidaan nyt ja myös tulevaisuudessa järjestää kaikennäköistä hauskanpitoa.
Parkki ei pysy kuitenkaan tiptop-kunnossa vain näitä sääntöjä noudattamalla. Pari kertaa vuodessa järjestetään Parkkitalkoot, jolloin Parkki pistetään kuntoon lattiasta kattoon. Tähän osallistuvat muun muassa jaostot ja toimijaryhmät. Yhteisvoimin Parkki saadaan joka kerta kiiltämään kuin nuoruuden päivinään.
Pidetään siis yhdessä Parkki kunnossa!
Ilkka Laustola
Kuntamestari
kuntamestari@tuky.fi
