mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | marras 28, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Kun aloitin vuoteni EVAn puheenjohtajana, oli kriittisen tarkastelun paikka monen EVA:n tapahtumakonseptin kanssa. Vuosien mittaan kävijämäärät tapahtumissa olivat vähentyneet reilusti, eikä montaakaan tapahtumaa ollut sellaisenaan järkeä enää järjestää, kun osallistujia tulisi paikalle enintään kymmenen. Samaan aikaan kuitenkin rennompia tapahtumia selkeästi toivottiin lisää bileiden vastapainoksi. Lähdimme jaostoni kanssa ratkaisemaan tätä pulmaa muuttamalla ajattelutapaamme täysin, ja luovuimme kokonaan sanasta alkoholiton mainonnassamme. Alkoholittomat möksät ja muut saivat siis jäädä, ja EVAssa alkoi uurastus vaihtoehtojaoston leimasta eroon pääsemiseksi, tapahtumien kaikille sopivuutta kuitenkaan unohtamatta.
Kun aloimme järjestää tapahtumia ilman alkoholiton-leimaa uudistetuilla konsepteilla, alkoi väkeä käydä huomattavasti enemmän, ja moni lopettamisuhan alla ollut tapahtuma saatiin elvytettyä takaisin jaloilleen. Vaikka EVAn perusajatus siitä, että tapahtumien pääpaino ei koskaan ole ryyppääminen, ei muuttunutkaan, välittyi rennompi linja selkeästi positiivisena jäsenistölle. Alkoholittomia tapahtumia on yhä tarjolla, mutta niihin tulemisen kynnystä on saatu madallettua hilpeimmillekin ryyppyveikoille.
Rennon välipäivän pitämisen sijaan muihin tapahtumiin kuin bileisiin liitetään yhä edelleen jostain syystä totaalikieltäytyminen alkoholista. Meille EVAssa on tärkeintä, että kaikki kokevat voivansa osallistua tapahtumiin, vaikka sitten selvin päinkin. Tämä pätee myös toiseen suuntaan; jos rennossa tapahtumassa joku ottaa saunakaljan tai lautapeli-illan merkeissä lasin viiniä ei se liene kenellekään ongelma.
EVA ei kuitenkaan missään nimessä ole ainoa taho, jonka toimintaan voi osallistua, mikäli ei halua sinä iltana tai ylipäänsäkään ryypätä. Toivon ja uskon, että jokainen tapahtumanjärjestäjä haluaa varmistaa, että kaikkiin tapahtumiin on tervetullut olo, vaikkei tekisikään mieli vergiboolia. Niin ilmeisempienkin alkoholittomien tapahtumien, kuten vaikkapa Parkin lenkin tai yritysexcujen lisäksi myös bileisiin, keikkamatkoille tai rapujuhliin on aina mahdollista tulla myös rennommallakin meiningillä. Asenteet ovat kovaa vauhtia meillä TuKYlläkin muuttumassa suvaitsevampaan suuntaan, ja olen varma että lähivuosina pääsemme kokonaan eroon alkoholiton – alkoholillinen jaottelusta. Silloin meillä on vain kaikille sopivia tapahtumia, joissa jokainen voi vetää tai olla vetämättä ilman ihmettelyä tai epämukavaa oloa.
P.S. Jos haluat messiin kehittämään TuKYn tapahtumatarjontaa, haku Edunvalvontajaoston riveihin on auki vielä tämän viikon torstaihin!
Inka Helaniemi
Sosiaalipoliittinen vastaava
sopo@tuky.fi
mennessä admin | marras 21, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Yksi selkeimmistä syksyn merkeistä ovat kenties niin meillä TuKYssakin kuin myös muilla opiskelia- ja vapaaehtoisjärjestöillä koittavat hallituksen ja luottamushenkilöiden vaihdokset. Tuntuu kuin vuoden 2015 Turun KY:n syyskokous olisi ollut eilen. En vielä oikein tiennyt että mitä saappaita olin menossa täyttämään, kun hallitusgrillissä päätin Otto Rouhiaisen pyytämänä laulaa Livet är härligt kappaleen, tajuten kahden sanan jälkeen ettei minulla ollut juuri mitään hajua kuinka laulun sanat oikeasti menevät. Tämän, ja monen muun kömmähdyksen jälkeen, voin vuotta myöhemmin alkaa hyvillä mielin luovuttamaan ohjaksiani eteenpäin. Vuosi on ollut hurja, mutta palkitseva.
Hallituksen vaihtoihin kuuluu oleellisena osana terve kilpailu, jossa hakijat pääsevät näyttämään jäsenistölle tietämystään ja motivaatiotaan. Olen ylpeä siitä, kuinka avoin tapa meillä täällä Turussa on hallituksia valita. Syyskokous kerää yhteen pupuset ja vanhat huutelijat, ja jaostojen HalVoissa on Parkin tunnelma aina katossa. Vaikka näihin kekkereihin kuuluu oleellisena osana myös jännittäminen ja mahdolliset pettymykset, on ilmassa silti suuren kuntalaisjuhlan tuntua.
En kuitenkaan voi olla huomioimatta niin meiltä täältä Turusta kuin myös muista kylteriyhteisöistä kajahtavaa huolta hakijoiden määrän vähentymisestä. Luonnollisesti tätä hämmennystä puetaan usein muotoon “Silloin kun minä hain hallitukseen…”. Elämmekö opiskelijaliikkeen lama-aikaa, juuri silloin kun yhteisöllisyys ja äänemme ovat yhteiskunnassa tärkeämpiä kuin koskaan?
Hakijoiden määrä on stressin aihe jokaiselle jaostopuheenjohtajalle kuin myös kaikille, ketkä Turun KY:tä eteenpäin luotsaavat. Toiminnan jatkuvuus ja kehittäminen on meille sydäntä lähellä, ja avain tähän löytyy laajasta mutta ennen kaikkea innokkaasta aktiivikentästä. En kuitenkaan liikaa halua tuijottaa hakijamääriä varsinkaan itseisarvona oman jaoston toimintaan. Laatu korvaa määrän tässäkin asiassa.
Mitkä sitten ovat niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat alentuneita hakijamääriä? Yleisin peruste lienee koulun käynnin vaikeutuminen. Emme valitettavasti enää elä niitä “hyviä aikoja”, jolloin yliopistossa pystyi viettämään kirjoilla vuosikymmenen ja sitten siirtyä katselemaan työelämää. Päinvastoin. Paine valmistua tavoiteajassa on entistä kovempi, ja koska tämä paine ei vielä itsessään ole koettu olevan tarpeeksi kova, on myös itse tavoiteaikaa lyhennetty. Aika on opiskelun tapauksessa rahaa. Tukien määrä on rajallinen eikä opintopisteitä kerry pääaineen vaativimmista kursseista niin helposti tukia takaamaan. Ajalliset ja taloudelliset paineet ovat kovat, yhdistettynä alaamme tyypilliseen kilpailuhenkisyyteen ja aikaiseen työelämään siirtymiseen.
Opiskelijatoiminta ei ole kaikille. Ideaalitilanteemme “kaikille kaikkea” on valitettavasti erittäin vaikeaa täysin toteuttaa. Tämä on kuitenkin se, mihin me päivittäisellä toiminnalla pyrimme. Tykkäsit sitten sitseistä, approista, lautapeli-illoista tai hikilenkeistä, pyrkii TuKY olemaan näissä mahdollistajana. Teemme tätä ilmaiseksi, usein saamatta kiitostakaan. Seuraava kysymys kuuluukin, miksi ihmeessä?
Opiskelijatoiminnassa mukana olo antaa mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, harjoitella työelämässä relevantteja taitoja sekä kokea niin onnistumisia kuin epäonnistumisia turvallisessa ympäristössä. Oman elämäni ylpein hetki ei ollut purskahtaa itkuun Harkkasitsien proggista pitäessä, mutta jälkeenpäin ajateltuna, jos jossain täytyi itkeä julkisesti, ei sille olisi parempaa paikkaa kuin Montussa uunituoreiden kuntalaisten edessä. TuKY tarjoaa elinikäisiä ystäviä ja unohtumattomia hetkiä. Vapaaehtoistoiminta kasvattaa ihmisenä, ja pienet asiat saati esteet eivät enää hetkauta.
Vapaaehtoistoiminta – ota tai jätä. Urbaanilegenda siitä, että opiskelijatoimintaan mukaan lähdettyä hyvästit saa heittää opintopisteille, urheilulle sekä seurustelukumppanille ei pidä paikkaansa. Elämä on täynnä valintoja, eikä opiskelijatoiminta ole poikkeus siitä. TuKY ei ole työ. Se on työ vain muutamalle, ja heille maksetaan siitä palkkaa eikä kukaan kirjanpitoa varmasti huvikseen vääntäisikään. Sitsien järkkääminen, säbävuorojen pyörittäminen sekä esimerkiksi vuosijuhlien organisoiminen lähtee jostain muualta. Omalla kohdalla se lähtee sydämestä ja halusta tuntea olevansa elossa. Ehkä se johtuu harmaan työelämän pelosta. Että nyt pitää elää ja ottaa täysillä. Ehkä se johtuu siitä että harmaata työelämää näkee pörssiyhtiön arjessa jo nyt päivittäin, ja tajuaa että, kymmenen vuoden kuluttua istun siellä vieläkin, erona vain se etten ole edellisenä iltana järkännyt sitsejä tai valvonut aamunkoittoon Antti Holman Sande ja Suvituuli- videoita katsellen.
Nämä ovat ne yhteiskuntamme romantisoimat opiskeluvuodet, joita emme enää tule uudelleen kokemaan. Pidänkö itseisarvonani keskiarvoa vai sitsien määrää? Opiskeluun aina todella pahasti koukuttuneena ja kilpailuhenkisenä ihmisenä päätös painottaa eeppisten opiskelijaseikkailujen määrää opintopisteiden sijaan tuntui aluksi pelottavalta. En silti kadu päivääkään. TuKY on tässä ja nyt, se ei valitettavasti ole ikuista. Jos siis hetkeäkään mietit pitäisikö juuri sinun hakea toimintaan mukaan, niin pitäisi. TuKY ei ole armeija. Yhden aktiivivuoden jälkeen emme järjestä kutsuntoja takaisin toimintaan, mikäli kiinnostus esimerkiksi opiskelua tai työtä kohtaan olisi kasvanut vapaaehtoistoimintaa suuremmaksi. Toisaalta, yhden vuoden jälkeen pikkusormi on jo mennyttä, ja organisaatiomme tarjoaa houkuttelevia ja haastavia toimia, joista vuosi toisensa jälkeen löytää itsensä uudelleen.
TuKY ei välttämättä ole kaikille “se juttu”, mutta sinä olet meille juuri “se ihminen”.
Tästä linkistä pääset katselemaan syyskokouksien päivämääriä sekä loppuvuoden muita tapahtumia.
Iina Lappalainen
NESU-vastaava
nesu-pj@tuky.fi
mennessä admin | marras 13, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Viime aikoina on paljon herättänyt keskustelua, mitä Turun KY:n hallitus tekee. Miltä näyttää hallituslaisen ”normipäivä” ja mitä toimintaan oikeastaan kuuluu? Millaisia asioita hallituksen kokouksissa (tuttavallisemmin halkoissa) oikein keskustellaan ja päätetään? Mitä kuuluu yhdistyksen pyörittämiseen?
Alkuun on sanottava, että paljon aikaa menee asioihin, jotka eivät konkreettisesti kanna hedelmää. Toiminnan kehittämistä koskevien keskusteluiden hedelmät saatetaan kerätä vasta parin-kolmen vuoden päästä siitä, kun asiaa ollaan aloitettu pohjustamaan. Keskustelua käydään esimerkiksi huomionosoitusten tasa-arvoisesta jakamisesta sekä Parkin varaamisen käytännöistä, jotta varaus olisi mahdollisimman loogista. Kaikkea on mahdoton tiivistää yhteen blogiin, joten toivonkin mahdollisia kysymyksiä esitettävän allekirjoittaneelle ja muille hallituslaisille ja aktiivitoimijoille mikäli joku asia jää mietityttämään tai ihmetyttämään.
Edunvalvonta on sitä, että opiskelun ohessa kehitetään niitä asioita, jotka itseään häiritsevät tai on kuullut muita häiritsevän. Edunvalvojat ovat eräänlainen asiakaspalautelaatikko ja laadunvalvonnan SWAT-tiimi. Konkreettisia saavutuksia koponinjoillamme ovat vuoden sisään olleet esimerkiksi laskentatoimen ja rahoituksen yleinen tenttipäivä, kurssi-ilmoittautumisten porrastaminen ruuhkan helpottamiseksi ja moodlen yleistynyt käyttö kursseilla. Näidenkin lobbailut on aloitettu jo muutama vuotta sitten ja tästä näkee, että edunvalvonta vie valitettavasti aikansa.
Viikoittain opiskelijaedustajat tekevät samantyylisiä uusia aloitteita erilaisissa koulumme työryhmissä, jotta saamme tulevaisuudessakin tällaisia opiskelijoiden arkea helpottavia onnistumisen tunteita. Edunvalvonta on tärkeää taustavaikuttamista, joka vaikuttaa lähes jokaisen opiskelijan arkeen, heidän jopa tietämättään siitä. Mitä vähemmän ongelmia koulutuksessamme on, sitä paremmin ovat edunvalvojat onnistuneet.
Paikallisella tasolla se on pullonkaulakursseihin ratkaisujen löytämistä ja kansallisesti sitä, monellako paikkakunnalla kauppatieteitä opetetaan ja tuleeko opiskelijat hyväksyä automaattisesti maisterivaiheeseen vai pelkästään kandin tutkintoon. Me opiskelijaedustajat johtokunnassa, EVAssa, hallituksessa sekä edustajistossa ymmärrämme, että matkaa on vielä. Siksi palaute kursseista ja koulutuksesta on toiminnalle elintärkeää.
Hallituksessa jaostopuheenjohtajat pääsevät luomaan tapahtumille ja toiminnalle strategiaa sekä suunnittelemaan sitä, mihin suuntaan haluamme viedä Turun KY:n tapahtumatarjontaa sitsien, liikunnan, kulttuurin ja bileiden muodossa. Miten voimme yhdessä näyttää, että kyltereitä oikeasti kiinnostaa poikkitieteellisyys, ammatillinen kehittyminen sekä kehitysyhteistyö? Kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia ja brainstormailu vie oman aikansa. Yleensä parhaat ideat syntyvät puolivahingossa ja läpällä heitettynä. Turun KY haluaa luoda mahdollisuuden kaikille päästä osallistumaan joko tapahtumien järjestämiseen tai asiakkaana. Kaikki nämä mielipiteet ovat arvokkaita, jotta saamme pikkuhiljaa rakennettua meille kaikille parhaan mahdollisen opiskelijajärjestön.
Tapahtumien suunnittelun ja järjestämisen sekä edunvalvonnan lisäksi hallituksessa mietitään jatkuvasti yhdessä muun muassa uusia tapoja lähentää alumnejamme (valmistuneet TuKYläiset) toimintaamme, miten selkeyttäisimme yleisviestintää, sekä miten kehitämme yhdistyksemme sääntöjä siten, että ne kattavat nykyisen toiminnan eivätkä sisällä ristiriitaisuuksia tai vanhentunutta tietoa. Hallitus pitää vuoden aikana myös huolen, että erilaiset haut tiimeihin ja vastuutehtäviin avataan ajoissa. Tämän poppoon tehtävä on tukea toisiaan vuoden aikana, jotta kellekään taakka ei kasvaisi liian suureksi. Mielipiteiden peilailu ja ideoiden vaihtaminen lähentävät porukkaa ja vuoden jälkeen alkuun tuntemattomasta jengistä muodostuu ystäviä.
Turun KY on mahdollistaja kaikkeen ja siksi itse koen toimintamme jatkumisen tärkeänä ja arvokkaana. Yhtenä vuotena ei kaikkea valitettavasti ehdi korjaamaan, mutta uskon että mikäli jokaisena vuotena tehdään useita pieniä harppauksia eteenpäin, on suuntamme oikea. Kaikki aktiivien käyttämä aika on arvokasta ja itse kunnioitan pieniäkin tekoja paljon, sillä ne tulevat vapaaehtoisesta halusta kehittää järjestöämme. Jokainen tiimiläinen ja toimijaryhmän hallituksen jäsen on osa tätä suurta palapeliä. Turun KY:n hallitus ei ole tippaakaan muita parempi, kuten heille koulutuksissakin kerrotaan. Hallituksen tehtävä on yksinkertaisesti koordinoida koko yhdistyksen toimintaa, edustaa Turun KY:tä kansallisesti ja paikallisesti sekä vastata siitä, että näitä pieniä (tai miksei suurempiakin) parannuksia tulee vuosittain. Yhdistys päättää itse, miltä sen toiminta näyttää tulevaisuudessa. Hallitus on vuoden ajan toteuttamassa yhdistyksen tahtoa.
Mikäli Sinä koet, että toiminnassamme on vielä selkeästi parannettavaa, kehotan osallistumaan yhdistyksen sääntömääräiseen syyskokoukseen nyt tiistaina 15.11. Montussa klo 16. Vaikuttaa voi laatimalla kysymyksiä, ehdotuksia tai vaikka asettumalla itse ehdolle hallitukseen. Mikäli et pääse paikalle ja Sinulla on sanottavaa, voit laittaa mailia tulemaan puheenjohtaja@tuky.fi tai vastaamalla ensi keväänä KYlluppiin eli anonyymiin jäsenkyselyyn. Kaikki palaute otetaan mielellään vastaan ja mietitään, miten tähän tarpeeseen pystyttäisiin vastaamaan.
PS. Päätöslistoja hallituksen kokouksista voi käydä lukaisemassa Turun KY:n nettisivuilla.
Paula Peltomaa
Hallituksen puheenjohtaja
puheenjohtaja@tuky.fi
mennessä Myyntipäällikkö | marras 11, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Alkuviikko oli mennyt tenttiin lukemiseen ja äitini seurassa, joka tuli käymään Turussa. Hoidin kiireisimmät mailit ja COREn viikkokokouksen, mutta muuten työviikko alkoi todella vasta keskiviikkona. Vastailin päivällä Peiskän sponsorointia ja Selling Point Seminaarin puhujia koskeviin maileihin ja viimeistelin ja lähetin erään yhteistyösopimusehdotuksen. Otin selvää potentiaalisesta yhteistyökumppaniyrityksestä, jonka kanssa olin sopinut Skype-tapaamisen klo 15. Pohdin, mistä he voisivat olla kiinnostuneita ja mitä heiltä toivoisin.
Klo 14.40 yhteyshenkilö soitti ja kertoi Skype-miittimme päälle tulleesta yrityksen sisäisestä palaverista. Lupasin kahdessakymmenessä minuutissa kertoa hänelle alustavasti yhteistyömahdollisuuksistamme. Kaksikymmenminuuttinen sujui todella hyvässä ja innostavassa tunnelmassa, joten sovimme uuden puhelun kunhan yhteyshenkilö pääsee yrityksen palaverista.
Keskityin taas hetkeksi muihin töihini. Soitin eräälle yritykselle ja annoin heille heidän kaipaamansa ainejärjestön yhteystiedot. Vastasin toiminnanjohtajan mailiin Selling Point Seminaarin tilavarausta koskien. Lähetin viestintävastaavalle tiedon siitä, että Cloetta on marraskuun kuukauden yritys, jotta viestintävastaava huomaa vaihtaa oikean logon nettisivuille kuun vaihteessa. Viimeistelin erään uusittavan sopimuksen, jotta voin myöhemmin tulostaa sen, allekirjoittaa, pyytää puheenjohtajan allekirjoituksen ja lähettää yritykselle allekirjoitettavaksi.
Potentiaalisen yrityksen yhteyshenkilö oli saanut palaverin päätökseen ja soitti minulle uudestaan. Juttelimme pitkään ja ideoimme heidän tarpeisiinsa sopivia yhteistyövaihtoehtoja. Hän kiitti inspiroivasta keskustelusta ja kehui ”konseptiajatteluani”. Lupasin lähettää heille yhteenvedon ja hintatietoja. Keskustelu oli piristävä ja koin onnistuneeni.
Kirjoitin sopimusehdotusta, tein hintalaskelmia ja yhteenvetoa ideoistamme useamman tunnin. Lähetin sen heille vielä samana päivänä. Siinä sivussa selvitin Pikkulaskiaisen yheteistyöasioita ja käväisin Assarilla syömässä. Yhtäkkiä kello olikin jo yhdeksän.
Työtä riitti vielä torstaina melkein koko päiväksi. Ohjasin esimerkiksi CORE-tiimiä Selling Point Seminaarin markkinoinnissa, keskustelin Lidlin kanssa Lidl Business Breakfastista, lähetin englannin kielisen viestin myyntiohjelmamme tarjoavalle Pipedrivelle sekä kiitin Hartwallia Selling Point Seminaariin saamastamme juomatarjoilusta. Toimistolla allekirjoitimme valmistelemani sopimuksen puheenjohtajan kanssa.
Perjantaina kirjoitin tätä tekstiä Onnibussissa. Lopulta tyytyväisenä ryhdyin viikonlopun viettoon kaverieni kanssa. Viikko oli sujunut hyvin; Yksi tentti oli alta pois, pari clousattua diiliä ja paljon hyviä keskusteluita yritysten ja opiskelijoiden kanssa.
Tyypillistä myyntipäällikön päivää ei olekaan.
Haku myyntipäällikön pestiin aukeaa ensi maanantaina 14.11. ja sulkeutuu sunnuntaina 27.11. Ole tarkkana, ettet missaa tilaisuuttasi!
Marianne Vihervuori
Myyntipäällikkö
myyntipaallikko@tuky.fi
mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | marras 6, 2016 | Kaikki Blogit, Kansainvälisten asioiden vastaava, TuKY-blogi
Kuten jokainen on varmaan huomannut, TuKYn tarjontaan mahtuu kaikenlaisia teemaviikkoja ja -päiviä. On kulttuuria, hyvinvointia, kansainvälisyyttä ja vuosijuhlaviikkoa. Teemaviikoilla perinteisesti ständeillään, luennoidaan, urheillaan, sitsataan ja biletetään. Mutta eikös me tehdä tätä kaikkea jo viikoittain muutenkin?
Ymmärrän teoriassa halun niputtaa muuten irrallisia tapahtumia yhden ison teeman ympärille siinä toivossa, että tämä teema saisi sillä viikolla enemmän näkyvyyttä. Näkyvyyden lienee tarkoitus saada ihmiset ajattelemaan ja siten oppimaan uutta ja ehkä muuttamaan omia käytäntöjään. Hieno ajatus. Todellisuus on kuitenkin kaukana tästä. Viikot keskittyvät ilmaisen roinan jakoon, luentoihin, joihin ei mennä kun on pakollinen kielen tunti ja tapahtumiin, joiden suhde itse teemaan on aika pakotettu. Se miten teemaviikot näkyvät käytännössä aivan normaalille opiskelijalle on, että opiskelija saa ilmaisen kupin kahvia kouluun tullessaan, Mercalla puhutaan jostain luennosta, johon kukaan ei kuitenkaan lopulta mene ja illalla mennään sitsaamaan, niin kuin oltaisi menty ilman teemaviikkoakin. Mitäs tässä nyt on promottu? Ilmaista kahvia vissiin.
Käytännössähän nämä teemaviikot vaativat järjestäjiltä paljon, ja ovat pitkän ajan suunnittelun tulos. Puoli vuotta ennen otetaan jo yhteyttä mahdollisiin puhujiin ja yhteistyökumppaneihin. Viikon visuaalinen yhteneväisyys suunnitellaan tarkoin ja järjestäjätaho on fyysisesti ja henkisesti kiinni koko viikon ajan. Viikkoihin allokoidaan ajoittain suuriakin rahapanoksia. Eikö rahalle ja meidän osaaville jaostoillemme olisi parempiakin käyttötarkoituksia? Jotta blogi ei olisi pelkää mielensä pahoittamista, tarjoan alla kaksi ratkaisuvaihtoehtoa:
Ratkaisu 1: Yritetään vielä kerran!
Jos haluamme antaa teemaviikoille vielä mahdollisuuden, tulisi rakenteen olla erilainen. Toki teemaa ajava jaosto ottaisi päävastuun viikon koordinoinnista, mutta käytännössä tapahtumien ja muiden hauskuuksien toteutus jäisi toisille jaostoille ja toimijaryhmille, ja miksei vaikka joukkueille ja erillistoimijoillekin. Kokouksissa kuuluisi lauseita kuten: ’’Hei, teemaviikko X on tulossa, miten meidän porukka voisi tuoda teemaa X esille ja samalla järjestää jotain hauskaa jäsenistölle?’’ ja ’’Mitäs me keksitään tänä vuonna meidän teemaviikon X tapahtumaksi?’’. Kaikilla olisi oikea halu tuoda teemaa esille ja sitoutuminen teemaan olisi ihan eri tasoa. Mercalla puhuttaisiin enemmänkin, että mihin tämän päivän teemaviikko X:n tapahtumista kukin on menossa.
Ratkaisu 2: Vanhat tavat ulos ja uutta sisään!
Koska kehitys kehittyy, niin olisikohan teemaviikkojenkin aika vain yksinkertaisesti ohi? Vanhanaikainen ständeily, luennot ja muut paikkasidonnaiset promoamistekniikat korvattaisiin jollain ihan uudella. Mitä jos pidetään oikein kunnon kulttuuriappro? Tai tehdään vaihdon hakuprosessia kuvaava simulaatiopeli. Mitä jos ostetaan koululle foamrollereita tai promotaan aamupalan tärkeyttä koko Mercan täyttävällä tilataideteoksella. Kuten aiemmin mainittu, jaostomme ovat täynnä osaavaa porukkaa, joten unohdetaan muoteilla tehty piparkakkutalo ja tehdään vaikka piparista muumitalo! Ehdotan siis näkyvyyden hakemista enemmän iskuluontoisilla tapahtumilla.
Mielestäni molemmat ratkaisut olisivat ainakin erilaista. En osaa sanoa toimivatko ne käytännössä, mutta nykyisellään teemaviikot eivät voi jatkua. Itse otan ensimmäisen askeleen kohti tulevaisuutta ja korvaan toimintasuunnitelmasta kohdan ’’kansainvälisyysviikko’’ kohdalla ’’kv-pöhinän aiheuttaminen’’.
Minna Goyal
Kansainvälisten asioiden vastaava
international@tuky.fi
mennessä admin | loka 31, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Before the Flood taltioi kolmivuotisen matkan Oscar-voittajan ja YK:n rauhanlähettilään Leonardo DiCaprion rinnalla hänen keskustellessa ihmisten kanssa ympäri maailmaa kehitysmaista maailman suurimpien valtioiden johtajiin. Elokuva tarjoaa ainutlaatuisia, kiihkeitä ja käytännöllisiä näkemyksiä siitä, mitä on tehtävissä tänään ja tulevaisuudessa estääksemme katastrofaalisen lopputuloksen elämälle maapallolla.
Elokuva on vapaasti katseltavissa.
https://www.youtube.com/watch?v=90CkXVF-Q8M
Huolestunut maapalloilija,
Henri Mäkivirta
Liikuntavastaava
liikunta@tuky.fi
