mennessä admin | helmi 6, 2017 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Taas on koittanut se aika vuodesta, kun pitäis lähettää kymmeniä kesätyöhakemuksia. Hakemusten deadlinet tulevat yllättävän nopeasti ja tammikuun lopussa täytyisi olla jo selkeä näkemys siitä, minne hakea kesätöihin. Tuntuu että tilanne toistaa vuosi vuodelta itseään. Yritykset hehkuttavat sosiaalisessa mediassa palkkaavansa paljon opiskelijoita kesätöihin, mutta silti tuntuu että varsinkin oman alan töiden saanti on hankalaa, välillä jopa mahdotonta. Varsinkin ilman suhteita. Varmaan yhtä sun toista huolestuttaa hieman ajatus siitä, että jos en nyt saa oman alan töitä, niin saanko niitä sittenkään kun olen valmistunut?
Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että hakemusten lähettäminen ei ole lempipuuhaa. Tuntuu, että ajan voisi käyttää hyödyllisemmin, varsinkin kuin todennäköisyys saada töitä yleisiä hakuja pitkin on äärettömän pieni. Hakemuksissa kysytään aina hieman eri asioita, joten jokaiseen hakemukseen on keskityttävä kunnolla. Yleisiksi kysymyksiksi nousee yleensä, ”kerro vapaasti itsestäsi” tai ”miksi juuri sinä olisit sopiva meille”. Mitä ihmettä näihin voi oikeasti laittaa, jos haluaa yrityksen kiinnostuvan itsestä?
Onneksi yliopistoelämä tarjoaa mahdollisuuden päästä tekemään jossain määrin oman alan hommia opiskeluiden ohella. Erilaisissa vapaaehtoisorganisaatioissa toimiessa pääsee tekemään ja oppimaan yhtä sun toista työelämässä tarvittavia tärkeitä taitoja. Esimerkiksi markkinointia pääaineena lukiessa, tarjosi vuoden 2017 ContactExpon markkinointipäällikön pesti erittäin hyvää ja opettavaista kokemusta tulevaisuutta varten. Sain esimakua siitä, millaista on työskennellä markkinoinnin parissa ja mitä parin tuhannen henkilön messujen markkinointi oikeasti vaatii. Yhdeksän kuukauden aikana oppi tärkeitä käytännön taitoja, joita luennoilla istuessa ei olisi oppinut. Vapaaehtoishommia on tarjolla varmasti jokaisen makuun. Koulun omat yritykset tarjoavat myös erinomaisia työtehtäviä, joissa pääsee kokemaan, millaiselta mahdolliset oman alan työt tuntuvat.
Olen lähiaikoina keskustellut koulussa monen kaverin kanssa siitä, miksi juuri he ovat lähteneet mukaan opiskelijatoimintaan. Suurin osa on kertonut, että niistä saatu kokemus ja uudet taidot tulevat varmasti olemaan tulevaisuudessa erittäin tärkeitä ja kullanarvoisia. Opitut asiat ja taidot voivat olla jopa niitä kriittisiä juttuja, joiden ansioista voi joku kaunis päivä saada juuri sen oman unelmaduunin.
Tämän tekstin myötä haluan toivottaa kaikille paljon tsemppiä työnhakuun, olkaa avoimia muillekkin kuin oman alan töille. Ja muistakaa hyödyntää myös opiskelijajärjestöjen tarjoamia työmahdollisuuksia! Niistä saatu työkokemus on yhtä arvokasta kuin muistakin työpaikoista saatu.
Iines Pusa
NESU-vastaava
mennessä Hallituksen varapuheenjohtaja | tammi 30, 2017 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Moro vaan,
Nimeni on Roope Rantanen ja toimin vuoden 2017 Turun KY:n varapuheenjohtajana. Yksi vastuualueistani on toimijaryhmät ja niistä aion myös tämänpäiväisessä blogissani puhua. Kerron erilaisista mahdollisuuksista hieman tarkemmin ja rohkaisen jokaista TuKYläistä, niin nuorempia kuin vanhempiakin osallistumaan ja toimimaan näissä aktiivisemmin, sillä mielestäni nämä tarjoavat mahdollisuuksia toteuttaa omia projekteja todella laajasti vain pienin rajoituksin. Aluksi kerron toimijaryhmistä yleisesti, tämän jälkeen hiukan siitä mitä niissä voi tehdä ja lopuksi hieman erilaisista tuista, joita toimijaryhmät voivat saada.
Toimijaryhmäohjesäännön (ks. http://tuky.fi/wordpress/wp-content/uploads/2011/08/Toimijaryhmaohjesaanto-21.4.2015.pdf) mukaan toimijaryhmät voidaan jakaa 1. ainejärjestöihin, 2. harrasteryhmiin, 3. bändeihin ja kuoroihin ja 4. erillistoimijoihin. Virallisesti toimijaryhmät eivät ole TuKYn alla vaan ovat TYYn alaisia, mutta kuuluvat TuKYn toimijarekisteriin. Tämä tuo muutamia velvoitteita toimijaryhmille, mutta myös etuja ja esimerkiksi Parkin varaaminen on tällainen etu.
Toimijaryhmät tarjoavat siis monipuolisesti mahdollisuuksia ja katettuna on melkein kaikki mistä nuori opiskelija voi olla kiinnostunut. Ainejärjestöjen kautta pääsee tutustumaan samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin, tutustumaan koulun henkilökuntaan paremmin ja toimimaan myös TuKYn toimijoiden kanssa, sillä opiskelijaedunvalvontaa tehdään suureksi osaksi koulutuspoliittisten vastaavien voimin. Omien projektien toteutus onnistuu myös, sillä selkeää muottia ei toiminnalle ole ja vain omat ideat ovat rajana. Harrastekerhojen kautta voi päästä oppimaan taas aivan uusia taitoja ja myös musiikillista puolta voi kuorojen ja bändien kautta vaalia. Omaa luovuutta voi siis käyttää todella laajasti toiminnan suunnitteluun. Toimijaryhmät ovat myös helppo paikka harjoitella viestintää, kirjanpitoa tai ihan vain ryhmätyötaitoja.
TYY tukee eri toimijoiden toimintaa varsin avokätisesti, ja nämä toiminta-avustukset voi käyttää haluamallaan tavalla, esimerkiksi vaikka excursioden kustannuksiin. Järjestötuki ei myöskään ole ainoa tuki, jota voi hakea vaan erilaiset projektiavustukset ovat myös mahdollisia. Universitas Turku -hanke on TYYn ja Turun yliopiston yhteinen hanke, joka myöntää avustuksia toimintaan, joka tukee opetusta tai muuten akateemisen toiminnan järjestämistä.
Kiinnostaako siis koulun henkilökuntaan tutustuminen, vierailu mahdollisiin yrityksiin kesätöiden toivossa tai ulkomaanexcut upeisiin kohtaisiin? Rohkaisen kaikkia toiminnasta vähänkään kiinnostuneita hakemaan ja menemään sen kuuluisan epämukavuusalueen ulkopuolelle, vaikkei toiminta olisi tässä vaiheessa vielä tuttua. Monien toimijoiden hallituksenvaihdot ovat keväällä, joten esimerkiksi oman pääaineen ainejärjestöön hakeminen on pian ajankohtaista. Toivon, että jäsenistömme pysyy aktiivisena ja pyrin itsekin myötävaikuttamaan siihen olemalla toimijaryhmien tukena ja apuna aina tarvittaessa!
Roope Rantanen
Hallituksen varapuheenjohtaja
mennessä admin | tammi 23, 2017 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Pientä pohdintaa mitä heräsi vlogia tehdessä. Voi tuntua omituiselta painottaa videoiden merkitystä ja vaikutusta avoimuuteen, mutta uskon että videoiden avulla on mahdollista viestiä paljon tehokkaammin. Kuva tukee asiaa ja viestin ymmärtämisen todennäköisyys kasvaa. Kehonkieli on puolet ihmisten välisestä viestinnästä, joten video on kokonaisvaltaisempi kuin teksti tai puhe. Tuottamalla monipuolisesti videoita toiminnastamme, voimme luoda avoimemman ympäristön, johon on helpompi eläytyä ja päästä sisään. On huomattavasti helpompaa kertoa abeille opiskelusta tai yhteistyöyrityksille toiminnan laajuudesta videoiden avulla. Hyvä video jää mieleen ja herättää positiivisia fiiliksiä.
Tänä vuonna pyritään tuottamaan monipuolisempaa sisältöä TuKYn toiminnasta. Hallitus aloittaa kuun vaihteessa Snapchatin käytön, ja joka viikko joku meistä raottaa vähän pestinsä arkea. Blogien lisäksi tehdään vlogeja, joiden tarkoituksena on luoda mielekkäämpää ja parempaa viestintää.
Me haastamme jaostot ja toimijat tuottamaan tänä vuonna paljon liikkuvaa kuvaa omasta toiminnastaan!
P.s. Tervetuloa toimistolle kahvittelemaan ja juttelemaan, ovi on auki joka päivä kello 11:30 – 14:30.
Mónica Seppänen
Viestintävastaava
mennessä admin | tammi 9, 2017 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi, Yleinen
Taas vuosi on mennyt ja on aika aloitella uutta. Monelle vuosi 2017 tarkoittaa muutosta. Osa lähtee vaihtoon, osa aloittaa uusissa töissä, osa löytää rakkauden, osa aloittaa aktiivitoimintansa meillä ja osan on aika jättää opiskelut taakseen. Usein muutokseen liittyy pelkoa tulevasta. Muutos kuitenkin kuuluu elämään. Turun KY:lläkin on käynnissä muutoksia. Vuodenvaihteessa iso osa järjestöstämmekin koki muutoksen, kun uudet toimijat aloittivat pesteissään.
Uuden alku tarkoittaa samalla vanhasta luopumista. Omalla kohdallanikin tuntuu oudolta aloittaa puheenjohtajana, kun ajattelee, että hetki sitten sitä oli vielä pienen pieni pupu ja vasta aloittelemassa Turun KY:n toiminnassa. Monesta muustakin varmasti tuntuu samalta: ”Menikö taas yksi vuosi noin nopeasti?” Olo on varmasti samalla helpottunut ja haikea. Pari vuotta meillä toimintaa tehneenä tuntuu hämmästyttävältä taas kerran huomata, miten järjestömme luo nahkansa taas kerran. Tämä on kuitenkin meidän suurimpia voimavarojamme.
Jatkuva uusiutuminen varmistaa sen, että olemme aina ajan hermoilla. Toiminta kehittyy entisestään, minkä ansiosta vanhentuneet käytännöt päivittyvät. Aina asioiden tekeminen uudella tavalla ei ole kuitenkaan helppoa ja se vie aikaa. Varmasti pitkälle ensi vuoden puolelle moni uusi toimija tuleekin kuulemaan edeltäjiltään miten ”silloin meidän vuonna” ja miten ”aina on tehty”.
Meidän tulee voida tehdä uusia asioita ja uudella tavalla vanhoja asioita. Muutokseen tarvitaan kuitenkin kaikkien meidän panostamme. Tarvitsemme kaikissa järjestömme eri osissa tukea kaikilta jäseniltämme. Ei kuitenkaan ole helppoa tulla kertomaan omista ideoistaan, jos emme ole avoimia. Avoimuus onkin avainsana kaikkeen muutokseen. Tarvitsemme avoimuutta, jotta saamme parhaat ideat jäsenistöltä niille, jotka toimintaa tekevät.
Haluankin haastaa niin itseni kuin kaikki järjestömme toimijat olemaan avoimia ja tutustumaan uusiin ihmisiin tulevan vuoden aikana. Ottakaa ympärillänne olevat ihmiset huomioon ja kysykää heidän mielipiteitään. Yleensä viisaimmat ajatukset löytyvät lähempää kuin uskoisikaan.
Maailmalta kuuluu jatkuvasti suru-uutisia ja opiskelijoiden tukia taas leikataan. Negatiivisuus on myös yhä enemmän esillä sosiaalisen median eri kanavissa. Meidän täytyy kuitenkin pitää yhtä ja huolehtia toisistamme koko opiskeluidemme ajan. Yhteisöllisyys on näinä aikoina tärkeämpää kuin koskaan. Opiskelijatoiminnan tulee olla meille kaikille voimavara, jolla pysymme positiivisina ja jaksamme nauttia elämästä opintojen ohella.
Olen kiitollinen mahdollisuudesta päästä tekemään tänä vuonna puheenjohtajana töitä rakkaan järjestömme eteen. On mahtavaa huomata miten vuodesta toiseen yli 200 ihmistä innostuu toiminnastamme ja haluaa olla mukana kehittämässä järjestöämme ja sen eri toimijoita. Yhteenkuuluvuus ja yhdessä tekeminen on järjestömme sielu. Se ei toivottavasti tule tulevaisuudessakaan muuttumaan, vaikka muutos pysyvä olotila onkin.
Mukavaa vuoden alkua vielä kaikille ja onnea opintoihin! Tehdään tästä vuodesta yhdessä positiivinen meille kaikille!
Hallituksen puheenjohtaja 2017
Kristian Raitio
mennessä admin | joulu 11, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi, Yleinen
Hallitusvuosi lähenee loppuaan ja se oli sitten siinä. Moni on kysynyt, millainen fiilis on nyt. Vastaan miltei aina, että haikea mutta onnellinen. Haikea siksi, että kahden vuoden aikana olen päässyt tutustumaan mielettömiin tekijöihin, upeisiin ihmisiin ja saanut elinikäisiä ystäviä. Tärkein henkilö, jonka olen oppinut tuntemaan paremmin kuin koskaan ennen on kuitenkin ollut Minä. Tämä onkin se syy miksi olen nyt onnellinen. Tästä saan kiittää Minua. Kiitos, että lähdin mukaan aktiivitoimintaan, vaikka pelotti.
Minä olen luotettava ja välittävä johtaja. Minulla on heikkouteni, mutta haluan aktiivisesti tiedostaa ne, jotta pääsen kehittämään itsestäni parempaa ihmistä. Miksi? Helppo vastaus tähän on: jotta arkipäiväinen elämäni olisi itselleni miellyttävämpää. Kun tunnen itseni ja reaktioni, tulen paremmin toimeen ihmisten kanssa ja osaan mukautua erilaisiin tilanteisiin. Tällöin erilaiset tilanteet stressaavat vähemmän ja nopeiden päätösten tekeminen helpottuu. Näin pystyn myös paremmin tukemaan läheisimpiäni, kun heillä on rankkaa. Saan sosiaalisista tilanteista voimaa ja minusta on ihanaa keskustella ihmisten kanssa ja kuulla heidän tarinoitaan. Tämä on valitettavasti jäänyt taka-alalle hallitusvuosien ajan, sillä olen keskittynyt kehittämään itseäni organisoijana sekä johtajana ja osaajana. Nyt olen kuitenkin tässä kaikessa vahvempi kuin vielä vuosi sitten, saati kaksi vuotta sitten. Välillä pitää laittaa happinaamari ensin omille kasvoille, ja sitten vasta kaverille.
Alkuvuonna minulla oli paljon ideoita ja näkemystä siihen, millainen Turun KY:n puheenjohtaja minusta tulisi. En tekisi edeltäjieni virheitä ja lisäisin avoimuutta sekä toiminnan selkeyttä valovuosilla eteenpäin. Toisin kävi. Alkuun asioihin perehtymisessä meni aikaa. Tuli tutustua omaan hallitukseen, jotta tietää miten heitä johtaa. Pakolliset menot alkoivat lisääntyä erilaisten kokousten, suunnitteluiden ja suhteitten ylläpidon muodossa. Piti lukea esityslistoja liitteineen, kirjoittaa erilaisia blogeja ja mielipiteitä, vastata kyselyihin eri kanavissa. Yhtäkkiä oli toukokuu. Tämä kaikki johti siihen, että en päässyt yhtä suurella energialla olemaan se versio itsestäni, mitä esimerkiksi pupuvuonna olen ollut. Uskoisin, että monet tulevat kokemaan tällaisen siirtyessään opiskeluista työelämään. Olen kiitollinen, että vuoden aikana on oppinut paljon nimenomaan tästä aikatauluttamisesta ja eri elämän osa-alueiden välillä tasapainottelusta.
Vuosi on monella tapaa ollut rankka, mutta sitäkin opettavaisempi. Se klisee, mitä kaikki vanhat hokevat, että ”En kadu hetkeäkään mukaan heittäytymistä”, pitää kyllä paikkaansa. Mikäli saisin palata vuoden alkuun, kehottaisin itseäni hengittämään syvään ja uskomaan itseeni heti alusta alkaen. Kun suunnittelee rauhassa ja aikatauluttaa kaiken, niin asiat hoituvat kyllä. Tämän lisäksi, älä ikinä unohda ystäviäsi ja sitä, mikä tekee Sinusta onnellisen. Kiire ja monien lankojen käsissä pitäminen on tehnyt minusta vahvemman. (Lisäksi haluaisin palata pupuvuoteen ja sanoa että ”tee ne peruskurssit”, mutta kaikkea ei taida saada.)
Tämä opetus ei koske pelkästään minun vuottani Turun KY:n puheenjohtajana, vaan näen sen helposti verrannollisena kaikkiin opettavaisiin vuosiin. Aina kaikkea ei voi saavuttaa yhtäaikaisesti, mutta pitää olla ylpeä niistä asioista, joissa kehittyy ja mitä kullakin hetkellä pystyy parantamaan. Minä tiedän, että hallitukseni, työntekijät ja monet muut aktiivit tekivät hullun työn vuoden aikana. Osa niistä jää ohjaamaan toimintaamme. Parhaiten kaikessa auttavatkin muut ihmiset.
Täydellisen jaksamisen viikko muodostuu siitä, kun pääsee puhumaan sekä töihin liittyvistä asioista, että jostain aivan muusta. Asioilla on tapana kasvaa kohtuuttoman suuriksi, mikäli niistä ei puhuta. Kommunikaation tärkeyttä kaikessa ei voi korostaa tarpeeksi. Itse en olisi vuodestani selvinnyt ilman läheisiäni. Mekin vasta harjoittelemme suunnittelua, järjestämistä, organisointia ja johtamista. Osa tekee sen opiskeluaikanaan, toiset juuri työuransa alussa ja loput joskus myöhemmin. Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole toistaan parempi, mutta suosittelen kaikille vahvasti jossain kohtaa heittäytymistä alueelle, jossa itsellään ei ole osaamisensa rajallisuuden vuoksi mukava olo. Elämä opettaa.
Mene ja tee niitä asioita, jotka tekevät Sinut onnelliseksi. Opettele tuntemaan omat heikkoutesi, jotta pystyt joko elämään niiden kanssa tai kasvamaan niistä pois. Tee niitä asioita, jotka ovat saavat Sinut hymyilemään. Sinun ei tarvitse elää massan mukana vaan voit muokata oman elämäsi sen mukaiseksi, miltä Sinusta tuntuu. Työelämässä menestyjiä ovat ne, jotka uskaltavat tuoda omat mielipiteensä esille ja tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostavat. Oma intohimo asialle ei toki tarkoita sitä, ettei muiden mielipiteitä tarvitse kuunnella. Arvostamalla kaikkien intohimoja erilaisiin asioihin, maailma olisi ja tulee olemaan aika erilainen paikka.
Heittäydyin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja nyt osaan sanoa mitä olisin tehnyt toisin. Tämä on merkki kehityksestä ja kasvusta. Ilman tällaista tunnetta, koko vuosi olisi ollut turha. Olen yhä se sama ihminen kuin pupuvuonna tai ensimmäisenä koulupäivänäni ala-asteella Nalle Puh -paita päällä. Nykyään vain hieman itsevarmempana, osaavampana ja viisaampana. Suosittelen.
Paula Peltomaa
Hallituksen eläköityvä puheenjohtaja
Ps. Ja ainiin, kiitos.
mennessä Koulutuspoliittinen vastaava | joulu 5, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Oletko koskaan miettinyt ovatko nämä kauppatieteet nyt juuri se sinun juttusi? Itse ainakin olen. Silloin tällöin tunnen epävarmuutta omasta alavalinnastani. Pitääkö huolestua jos ei esimerkiksi tunne palavaa intohimoa mitään tiettyä pääainevaihtoehtoa kohtaan? Olen puhunut asiasta monien kylterikollegoideni kanssa ja huomannut, että tunne on melko yleinen. Jotkut ovat epävarmoja pääainevalinnastaan – toiset miettivät koko alan mielekkyyttä.
Kauppatieteet ovat alana hyvin laaja. Pääainevaihtoehtoja on useita, ja välillä tuntuu siltä että ne kaikki olisivat jossain määrin hyviä valintoja. Asiaa ei myöskään helpota se, että kauppakorkeakoulusta ei suoraan valmistu mihinkään yhteen ammattiin. Mahdollisia työnkuvia on ehkä enemmän kuin millään muulla yliopistoalalla. Et siis varsinaisesti tiedä mihin päädyt, kun pääset kauppakorkeakouluun. Joku sanoikin hyvin, että kauppakorkeakoulu on kuin viisi vuotta lisää lukiota. Tilanne on hyvin samanlainen.
Miten sitten saada varmuus siitä, että on oikealla alalla? Jotkut ovat löytäneet oman juttunsa esimerkiksi alan tapahtumista. Juttelin hiljattain yhden Slushissa olleen kaverin kanssa. Hän hehkutti tapahtumaa ja sanoi sen avulla keksineensä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Hieno homma! Tällaisten esimerkkien takia suosittelen ehdottomasti osallistumaan mukaan yritysvierailuille, konferensseille ja muihin vastaaviin tapahtumiin. Varsinkin mikäli se omin kiinnostus on vielä löytämättä. Itsekin olin noin kuukausi sitten paikallisen logistiikka-ammattilaisten yhdistyksen järjestämässä yhden aamupäivän kestäneessä tapahtumassa, jossa oli puhumassa hankinnan ammattilainen. Hän kertoi muun muassa siitä millaisia ominaisuuksia hankintapäälliköllä kannattaa olla ja siitä miten tärkeää kyseinen toiminta on yrityksen talouden kannalta. Inspiroiduin hankintatoimesta ihan uudella tavalla kuullessani alan ammattilaisen mietteitä. Ajattelin että ”hei, mähän voisin tehä tota!”.
Ihailen suuresti niitä kanssaopiskelijoitani, jotka uskaltavat etsiä sitä oikeaa (alaa) vielä pitkään kauppakorkeakoulussa olleinakin. Vaihtaminen ei varmasti ole helppoa. Yksi saattaa hakea lääkikseen KTM-tutkinnon jo häämöttäessä horisontissa, ja toinen tajuaa kasvatustieteiden kiinnostavan kauppatieteitä enemmän. Hienoa että jotkut osaavat tehdä tämän vaikean valinnan. Alan vaihtamisessa voi mietityttää monikin asia. Entä jos vaihtaminen ei ollutkaan hyvä päätös? Entä jos olisi kannattanut pysyä siinä missä oli? Entä jos työelämään pääsy venyy kohtuuttoman pitkälle? Entä jos joku toinen ala kiinnostaa enemmän, mutta esimerkiksi työllistymismahdollisuudet ovat huomattavasti huonommat? Ei kai nyt kaikki voi tehdä sitä mikä on kivaa… vai voiko?
Ehkä opintojen ohjaamiseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota ihan jo lukiosta lähtien. Itselläni ei lukiossa ollut tarkkaa kuvaa yliopiston tarjoamista erilaisista vaihtoehdoista. Mielestäni meitä ei kovin paljon kannustettu ajattelemaan laaja-alaisesti. Jotenkin oletettiin, että itseään kiinnostava ala olisi löytynyt kuin itsestään. Kauppatieteiden pariin päädyin vasta, kun olin pyrkimässä toista kertaa Helsingin oikikseen ja aloin miettimään mitä teen jos en pääse sisään. Kauppatiede vaikutti kansainväliseltä ja mielenkiintoiselta, vaikka hakiessa tietämykseni alasta perustui lähinnä Wall Street -elokuvaan (ja nyt tarkoitan siis sitä originaalia 80-luvun leffaa feat. Gordon Gekko!). Sisään päästyäni olinkin vakuuttunut, että minusta tulee investointipankkiiri. Ongelmaksi tosin osoittautui että rahoituksen opiskeleminen minimivarianssiportfolioineen ja Black & Scholeseineen ei myöhemmin tuntunut lainkaan kiinnostavalta. Piti etsiä uusi pääaine…
Valtio näkee alanvaihtajat ongelmana, koska se myöhäistää työelämään siirtymistä. Ensikertalaiskiintiö asetettiin vähentämään välivuosien määrää samalla kun ylioppilaskirjoitusten painoarvoa yliopistojen valintamenettelyssä halutaan korosta. Myös motivaatiota mittaavista pääsykokeista haluttaisiin osittain luopua. Tämä ei tee oikean alan löytämisestä helppoa. Ilmeisesti nuorten täytyy jo yläasteella tietää mitä haluavat loppu elämänsä tehdä. Ei ole helppo rasti.
Oula Huttunen
Koulutuspoliittinen vastaava
kopo@tuky.fi
