Oletko koskaan miettinyt ovatko nämä kauppatieteet nyt juuri se sinun juttusi? Itse ainakin olen. Silloin tällöin tunnen epävarmuutta omasta alavalinnastani. Pitääkö huolestua jos ei esimerkiksi tunne palavaa intohimoa mitään tiettyä pääainevaihtoehtoa kohtaan? Olen puhunut asiasta monien kylterikollegoideni kanssa ja huomannut, että tunne on melko yleinen. Jotkut ovat epävarmoja pääainevalinnastaan – toiset miettivät koko alan mielekkyyttä.

Kauppatieteet ovat alana hyvin laaja. Pääainevaihtoehtoja on useita, ja välillä tuntuu siltä että ne kaikki olisivat jossain määrin hyviä valintoja. Asiaa ei myöskään helpota se, että kauppakorkeakoulusta ei suoraan valmistu mihinkään yhteen ammattiin. Mahdollisia työnkuvia on ehkä enemmän kuin millään muulla yliopistoalalla. Et siis varsinaisesti tiedä mihin päädyt, kun pääset kauppakorkeakouluun. Joku sanoikin hyvin, että kauppakorkeakoulu on kuin viisi vuotta lisää lukiota. Tilanne on hyvin samanlainen.

Miten sitten saada varmuus siitä, että on oikealla alalla? Jotkut ovat löytäneet oman juttunsa esimerkiksi alan tapahtumista. Juttelin hiljattain yhden Slushissa olleen kaverin kanssa. Hän hehkutti tapahtumaa ja sanoi sen avulla keksineensä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Hieno homma! Tällaisten esimerkkien takia suosittelen ehdottomasti osallistumaan mukaan yritysvierailuille, konferensseille ja muihin vastaaviin tapahtumiin. Varsinkin mikäli se omin kiinnostus on vielä löytämättä. Itsekin olin noin kuukausi sitten paikallisen logistiikka-ammattilaisten yhdistyksen järjestämässä yhden aamupäivän kestäneessä tapahtumassa, jossa oli puhumassa hankinnan ammattilainen. Hän kertoi muun muassa siitä millaisia ominaisuuksia hankintapäälliköllä kannattaa olla ja siitä miten tärkeää kyseinen toiminta on yrityksen talouden kannalta. Inspiroiduin hankintatoimesta ihan uudella tavalla kuullessani alan ammattilaisen mietteitä. Ajattelin että ”hei, mähän voisin tehä tota!”.

Ihailen suuresti niitä kanssaopiskelijoitani, jotka uskaltavat etsiä sitä oikeaa (alaa) vielä pitkään kauppakorkeakoulussa olleinakin. Vaihtaminen ei varmasti ole helppoa. Yksi saattaa hakea lääkikseen KTM-tutkinnon jo häämöttäessä horisontissa, ja toinen tajuaa kasvatustieteiden kiinnostavan kauppatieteitä enemmän. Hienoa että jotkut osaavat tehdä tämän vaikean valinnan. Alan vaihtamisessa voi mietityttää monikin asia. Entä jos vaihtaminen ei ollutkaan hyvä päätös? Entä jos olisi kannattanut pysyä siinä missä oli? Entä jos työelämään pääsy venyy kohtuuttoman pitkälle? Entä jos joku toinen ala kiinnostaa enemmän, mutta esimerkiksi työllistymismahdollisuudet ovat huomattavasti huonommat? Ei kai nyt kaikki voi tehdä sitä mikä on kivaa… vai voiko?

oulablogi

Ehkä opintojen ohjaamiseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota ihan jo lukiosta lähtien. Itselläni ei lukiossa ollut tarkkaa kuvaa yliopiston tarjoamista erilaisista vaihtoehdoista. Mielestäni meitä ei kovin paljon kannustettu ajattelemaan laaja-alaisesti. Jotenkin oletettiin, että itseään kiinnostava ala olisi löytynyt kuin itsestään. Kauppatieteiden pariin päädyin vasta, kun olin pyrkimässä toista kertaa Helsingin oikikseen ja aloin miettimään mitä teen jos en pääse sisään. Kauppatiede vaikutti kansainväliseltä ja mielenkiintoiselta, vaikka hakiessa tietämykseni alasta perustui lähinnä Wall Street -elokuvaan (ja nyt tarkoitan siis sitä originaalia 80-luvun leffaa feat. Gordon Gekko!). Sisään päästyäni olinkin vakuuttunut, että minusta tulee investointipankkiiri. Ongelmaksi tosin osoittautui että rahoituksen opiskeleminen minimivarianssiportfolioineen ja Black & Scholeseineen ei myöhemmin tuntunut lainkaan kiinnostavalta. Piti etsiä uusi pääaine…

Valtio näkee alanvaihtajat ongelmana, koska se myöhäistää työelämään siirtymistä. Ensikertalaiskiintiö asetettiin vähentämään välivuosien määrää samalla kun ylioppilaskirjoitusten painoarvoa yliopistojen valintamenettelyssä halutaan korosta. Myös motivaatiota mittaavista pääsykokeista haluttaisiin osittain luopua. Tämä ei tee oikean alan löytämisestä helppoa. Ilmeisesti nuorten täytyy jo yläasteella tietää mitä haluavat loppu elämänsä tehdä. Ei ole helppo rasti.

 

Oulaa

 

Oula Huttunen
Koulutuspoliittinen vastaava
kopo@tuky.fi