Useilla meistä on mielessään tiettyjä tavoitteita, joihin
pyrimme aloittaessamme jonkun uuden projektin, harrastuksen tai jopa
elämänvaiheen. Haluamme saavuttaa asioita, kehittyä ja olla päivä päivältä
vähän parempia. Mielessämme näkyy kirkkaana keinot ja reseptit menestykseen.
Vielä useammat meistä kuitenkin ovat uuden tekemisensä aikana huomanneet, että asioiden kulku lähes poikkeuksetta eroaa suunnitellusta. Olosuhteet muuttuvat, omat tavoitteet ovatkin liian epärealistisia, eikä aika sittenkään riitä ihan kaikkeen mahdolliseen. Kaikkia asioita ja tavoitteita voi harvoin saavuttaa yhtäaikaisesti.
Tässä kohtaa onkin hyvä reflektoida hieman Ulkoasiainjaoston
kulunutta vuotta:
Ulkkiksen Pikkulaskiaisen mäenlaskuväline ei
tänäkään vuonna selvinnyt mäkeä ehjänä alas, kilpailua ei voitettu
Karuselliin ei saatu esiintymään Pikku G:n
veroista paluumuuttajaa
Monttu ei säilynyt täysin vaurioitta Sikawapusta
Kiertoajelubileet aiheuttivat stressitasojen
nousua tälläkin kertaa
PeIsKä ei täyttynyt yli tuhannesta kylteristä
ympäri Suomen opiskelijajärjestöjen
Osa tavoitteista oli pieniä, osa suurempia. Kaikkia tavoitteita ei saavutettu, eikä jokainen projekti ole mennyt maaliin tasan tarkkaan suunnitellulla tavalla. Ulkkis on kuitenkin jälleen mahdollistanut kymmeniä rikastavia kokemuksia, opetellut ja oppinut. Ulkkis on kasvanut ja kehittynyt.
Sama kaava toteutuu usein myös jokaisella meistä omissa projekteissamme ja tekemisissämme. Vaikka lopputulos ei aina olisi suunnitellun mukainen ja paras mahdollinen, on tärkeää muistaa olla ylpeä myös matkan varrella opituista asioista ja niistä pienistä kehitysaskelista, jotka olemme kullakin hetkellä pystyneet ottamaan.
Välillä tuntuu, että kaverit pärjäävät koulussa paremmin. He
käyvät paljon vaativia kursseja ja selviytyvät niistä ilman suuria ongelmia.
Toiset kaverit ovat järjestötoiminnassa mukana. Sitten on vielä ne, jotka ovat
töissä, useammassa järjestössä mukana, opiskelevat kovaa tahtia näkyen silti
lähes kaikissa tapahtumissa. Ja kuin ihmeen kaupalla ne kaverit selviytyvät
tästä kaikesta hyvin arvosanoin, vieläpä ilman stressiä.
Kun peilaa omaa opiskelua ja arvosanoja kavereihin, tuntuu ettei itsestä ole mihinkään. ”En minä vain ehtisi kirjoittaa kandia, järjestää tapahtumia, lukea tentteihin ja tehdä töitä.” Jos sinusta tuntuu, että muut pärjäävät paremmin vaivatta, voi olla hyvä hetki pysähtyä miettimään. Onko todellisuus sittenkään sitä miltä se aluksi tuntuu?
Elämme keskellä kulttuuria, jossa vaietaan epäonnistumisista. Näemme vain onnistumisia, jos emme pääse sukeltamaan pintaa syvemmälle. Ja sen pinnan alle sukeltaminen voi joskus olla vaikeaa. Totuus on kuitenkin jotain toista. Me kaikki painimme erilaisten ongelmien kanssa, valitettavasti useimmiten yksin. Sen huomasin itse myöhemmillä vuosikursseilla, että toiset painivat yhä muutamien Y-kurssien kanssa saadakseen kandidaatin tutkinnon valmiiksi, vaikka luulin heitä täydellisiksi selviytyjiksi. Eivät he olleetkaan ehtineet opiskella, toimia järjestöaktiiveina, työskennellä, juhlia ja sosialisoitua ilman, että yhden tekeminen on pois toisesta.
Jokaisella meistä on haasteensa. Monilla meistä on myös keskenään samoja haasteita. Olemme kaikki myös jossain hyviä. Tärkeää on keskittyä niihin asioihin, joista itse pitää ja joissa on hyvä. Ei siihen, että vertaa itseään muihin, sillä harvoin näemme koko totuutta. Ja väärät luulot, ne vasta ovat myrkkyä. On aika paljastaa todellisuus siitä, ettei kukaan ole täydellinen. Siksi jaan tässä hieman tietoa meistä Turun kauppakorkeakoulun opiskelijoista.
Lähes 3/4 on kokenut yksinäisyyttä vähintään satunnaisesti.
Lähes jokaista ahdistaa työn saanti vähintään hieman. Jopa kolmannesta vähintään melko paljon.
Yli puolta ahdistaa opintomenestys vähintään jonkin verran.
Yli puolta ahdistaa taloudellinen pärjääminen vähintään jonkin verran.
2/3 ahdistaa sosiaalinen paine verkostoitua.
Itsensä vertaaminen muihin aiheuttaa lähes 70%:lle ahdistusta.
Tiedot perustuvat kesällä tehtyyn mielenterveyskyselyyn,
johon saimme yli 300 vastausta. Katso lisää jaksamisesta, mielenterveydestä
sekä tilastoista viikko sitten lanseeratulta TuKYn sivulta jaksaminen: https://www.tuky.fi/etusivu/opiskelu/jaksaminen/
Jaksaminen on osa uutta, myös viikko sitten lanseerattua osiota. Katso lisää mm. opiskelutiloista, ja oppimaan oppimisesta opiskelu-osiosta: https://www.tuky.fi/etusivu/opiskelu
Hyvää alkavaa viikkoa! TuKYn sivuilta löydät vastedes entistä
enemmän hyödyllistä tietoa opiskeluun. Sivulle https://www.tuky.fi/etusivu/opiskelu/
on kerätty kootusti apua opiskelijan arjen moninaisiin haasteisiin.
Jaksaminen-sivulta löydät laajasti apua, ohjeita, vertaistukea sekä linkkejä niin ahdistukseen kuin moniin jaksamiseen ja mielenterveyteen liittyviin aiheisiin. Osioon on tulossa vielä myöhemmin lisää päivityksiä, kuten tarinoita toisilta opiskelijoilta ja anonyymi chat.
Opiskelutilat-osiosta löytää vinkkejä siitä, missä kaikkialla yliopistolla voi opiskella, miten varata vaikka Calonialta tai Teutorilta ryhmätyötiloja sekä mm. pohjakartat, jotta löydät eri aineiden opettajien luo.
Tärkeitä linkkejä -sivulle on koostettu lähteet moniin usein haettuihin sivustoihin. Milloin se kurssi-ilmoittautuminen olikaan? Miten anon hyväksilukuja? Miten vaihto-opiskeluun lähteminen toimii? Kuka se omaopettajani olikaan? Miten pääaineen vaihtaminen tapahtuu?
Kursseja-sivu on vielä kesken. Kun saamme tekniset työkalut, sinne aletaan lisätä kaikkia koulumme kursseja. Valmistuttuaan sivuilta voi lukea yksityiskohtaisia tietoja kurssien sisällöistä ja opiskelijoiden antamia arvioita kurssien työmäärästä, palkitsevuudesta, haasteellisuudesta ja uuden oppimisen osalta. Sivun tarkoitus on innostaa käymään kursseja selostamalla niiden sisältöä ja mahdollistamalla opintojen suunnittelua tarkemmin, sillä kurssin nimi ja kuvaus Pepissä usein jää hyvin abstraktiksi. Osio on tiukasti moderoitu, eikä siellä tulla julkaisemaan negatiivissävytteistä palautetta tai minkäänlaisia kommentteja luennoitsijoista. Kurssipalautteet annetaan jatkossakin omia kanaviaan pitkin.
Opi oppimaan -osiossa on nimensä mukaisesti vinkkejä opiskelutekniikoiden parantamiseen. Yliopisto on uusi ja erilainen oppimisympäristö, jossa jokaisen täytyy kehittää jo lukiossa opittuja opiskelutekniikoita. Sivulla on linkki pikatestiin, jonka avulla voi selvittää millainen oppija on.
Usein kysytyt kysymykset -osiota aletaan päivittää sen mukaan, miten opiskelijat kysyvät TuKYn kopolta tai ainejärjestökopoilta asioita. Joten nyt jos koska on hyvä hetki kysyä rohkeasti apua opiskeluun liittyvissä asioissa osoitteesta kopo@tuky.fi.
Toivottavasti tästä päivityksestä on iloa monelle tulevaisuudessa. Osion suhteen otan palautetta avosylein vastaan, joten jos keksit rakentavaa kritiikkiä, anna palaa!
Pian on se aika vuodesta kun kuntalaiset kokoontuvat Osuuskauppasalin lehtereille syyskokouksen merkeissä. HalVa-jännä on käsin kosketeltavaa ja käytäväspekuloinnit ovat ylimmillään. Lähdin kirjoittamaan tätä blogi-postausta siitä, mitä kaikkea vuosi hallituksessa antaa ja kuinka siistiä on olla osana Turun KY:n toimintaa pyörittävää pöhinäkerhoa, yhdessä huipputyyppien kanssa. Tajusin kuitenkin, että kaikki tietävät nämä kliseiset faktat.
Viimevuotinen
HalVa oli itselleni erittäin raskas. Kyseisen spektaakkelin kerran nähneenä, kerran
kokeneena kerronkin nyt teille, arvon hakijat, mitä näin, koin ja opin Turun
KY:n hallituksenvaihdoista ilman jeejeekivaa-suodatinta.
Saatatte olla
omalle esiintymiselle erittäinkin kriittisiä. Ulosantinne saattaa tuntua
estradilla ja varsinkin sieltä poistumisen jälkeen huomattavan paljon
heikommalta ennakko-oletuksiinne peilaten. Itse vaivuin suunnattomaan epätoivoon
oman HalVa-grillini jälkeen. Pääni sisälläni pyöri vain yksi ajatus. Olen
nolannut itseni koko koulun edessä. Noh, faktat faktoina, eihän se omalta
osaltani niin hyvin mennyt mitä olettaa sopi. Tilanne ei kuitenkaan ollut
lähelläkään synkän ajatustenjuoksuni tasoa. Ja mitä sitten, jos suoriutuminen
alittaa ’’riman’’. Pysähtykää todella miettimään; onko henkilö joka on uskaltanut
laittaa itsensä likoon oman tavoitteensa saavuttamiseksi epäonnistuja, mikäli
ei hän saa suustaan täydellistä vastausta paineen alla tai jäätyy jopa
totaalisesti?
Siirrytään
jännityksen selvimpään ilmenemismuotoon eli vapinaan ja tärinään. Olen kysynyt
monelta puhujanpöntöstä tulijalta, että miten hitossa pystyit olemaan niin
rauhallinen. Moni edellä mainituista on kertonut tilanteen olleen päinvastainen
ja tärinän olleen kovempi, kuin VOI-skootterilla Tuomiokirkon ohi ajaessa. Kukaan,
ei kukaan näe tärinäänne tai sitä vyörytystä, joka sisällänne saattaa kesken
puheenvuoron olla. Ja mitä sitten vaikka näkisi. Sen voin teillä hakijoille
taata, ettei kukaan astu lavalle päänsisäisten riemunkiljahdusten saattelemana.
Hakeminen jo
itsessään tuo ihan oikeasti mukaan myös käytännön hyötyjä tulevaisuutta
silmällä pitäen. Esiintymisjännityksestä saa pieniä palasia pois oppitunneilla
pidettävillä asiantuntijapresiksillä, mutta HalVa-tilanteen saattelema
epätietoisuus tulevasta hakkaa tätä pois lekan voimalla. Tilannehan on monelta
osin sama kuin esimerkiksi työhaastattelu. Kuulet kysymyksiä joita et ennalta
tiedä, jonka jälkeen vastaat siihen parhaasi mukaan. Ero tulee siinä, että
yhden haastattelijan sijaan vastaatkin täydelle auditoriolla. Trust me, tämän
jälkeen työhaastattelijan kysymykset aiheuttavat vastaavan painetilan kuin
Marita Mannfolkin ruotsin tunnilla esittämä kysymys: ’’hur mår du?’’ – siis
vähän kyllä kuitenkin.
Oma pöhinävuoteni lähestyy loppuaan ja haluan omalta osaltani kiittää kaikkia kanssani vuoden aikana työkennelleitä, erityisesti rakasta pöytäkuntaani. Suurimmat tsempit ja littipeukut kaikille hakijoille, hyvin se menee. Ja vaikka ei menisi – who the fuck cares!
”Vuosijuhlissa pidetään nättejä pitkiä mekkoja, vähän niin kuin vanhojentansseissa, ja pojilla on puvut päällä. Ne näyttävät hienoilta juhlilta, missä otetaan paljon kuvia. En oo ihan varma, mitä siellä oikeasti juhlitaan. ”
Muistatko sen tunteen, kun astuit ensimmäistä kertaa maagisen valkoisen talon ovista sisään? Juuri silloin Turun KY:stä tuli osa identiteettiäsi, joka kulkee mukanasi valmistumisesta huolimatta. Yhdistyksemme on perustettu 69 vuotta sitten ja monen monista karkeloista huolimatta vuosijuhlat ovat ne näyttävimmät ja loistokkaimmat. Vuosien saatossa jokainen idearikas vuosijuhlatiimi on päässyt yllättämään vieraat uusilla ideoillaan, mutta myös perinteet ovat säilyneet. Turun VPK-talon kristallikruunujen alla nostetaan malja yhdistyksellemme, tanssitaan orkesterin säestyksellä ja lauletaan yhdessä. Yhteisöllisyys juhlassa on lähes käsin kosketeltavaa.
Noin seitsemän kuukautta sitten saimme puhelun Turun KY:n kulttuuri -ja perinnevastaavalta, Ida Leppäseltä, jossa meille kerrottiin Turun KY:n hallituksen valinneen meidät vuoden 2019 vuosijuhlatuottajiksi. Ensimmäinen reaktio oli hulvaton innostus ja toisena pieni epävarmuuden tunne siitä, tiesimmekö mihin olimme oikeasti lähteneet mukaan. Alkujännityksen jälkeen tuli aika valita vuosijuhlatiimi. Olimme iloisia sekä hyvin otettuja siitä, kuinka moni halusi olla osa tiimiämme. Pian oli aika pitää ensimmäinen kokous. Kymmenen vuosijuhlatiimiin valittua henkilöä saapui paikalle ja kokouksen jälkeen muistamme, kuinka molemmille jäi erittäin hyvä tunne ja vahva fiilis siitä, että kaikki tulisi menemään juuri niin kuin pitäisi.
Nyt, kun vujujännä kasvaa päivä päivältä suuremmaksi, haluamme esittää lämpimän kiitoksen ahkeralle vuosijuhlatiimillemme. Juuri heidän ansiosta olemme kuluneen puolen vuoden aikana päässeet ideoimaan mitä hulluimpia ideoita, ratkomaan lähes elämää suurempia kysymyksiä ja sparraamaan toinen toistamme. Lisäksi haluamme kiittää kaikkia nakkeja, joidenka ansiosta vuosijuhlatiimin ideoita päästään konkreettisesti toteuttamaan kuntalaisillemme. Yhdistyksemme puolesta tänä vuonna vuosijuhlia toteuttaa yli 130 vapaaehtoista, mikä on yhtä aikaisesti aivan käsittämätöntä ja todella upeaa!
Haluamme toivottaa koko Turun KY:lle mitä ihaninta vuosijuhlaviikkoa!
Vujujännäterkuin, Henna ja Melisa Turun KY:n vuosijuhlatuottajat
69. vuosijuhlien tuottajat Henna Saramola ja Melisa Mäntylä
Mietin pitkään, mistä lähtisin kirjoittamaan. Rehellisesti sanottuna takana oli yksi syksyn pisimmistä viikoista. Kyllä tekin tiedätte ne viikot, kun mikään ei onnistu ja vastoinkäymiset lyövät päin kasvoja joka ikinen päivä. Tällaisena hetkenä tuntui väärältä alkaa kirjoittaa motivaatiopuhetta tulevaan tenttiviikkoon tai hehkuttaa rakkautta järjestötoimintaa kohtaan. Tästä ajatuksesta tämä blogiteksti lopulta syntyi.
Torstaina 10.10.
vietettiin maailmanlaajuista mielenterveyspäivää. Mielenterveysasioista on
tullut itselle vuosi vuodelta tärkeämpiä ja erityisesti tänä vuonna aloitetun
mielenterveyskampanjan tiimoilta on asiasta tullut keskustelua omassa
lähipiirissä entistä enemmän. Vaikka ilmapiiri onkin nykyään huomattavasti
avoimempi, niin silti uupumus, ahdistus ja huono olo tulee edelleen peitettyä
helposti feikin hymyn alle. Muistakaa, että on ihan okei olla olematta okei.
Olen kiitollinen siitä, että tiedän menneen viikon olleen vain huonojen sattumusten summa, ja tulevana maanantaina aion nousta sängystä oikealla jalalla. Haluaisin tällä tekstillä kuitenkin vain muistuttaa, että meillä kaikilla on joskus vaikeita hetkiä, eikä niinä hetkinä tarvitsekaan aina hymyilyttää.
Paljon tsemppihaleja kaikille loppusyksyyn! Muistakaa kiireen keskellä olla reiluja itsellenne ja ottaa aikaa myös omalle henkiselle hyvinvoinnillenne.
