Pian on se aika vuodesta kun kuntalaiset kokoontuvat Osuuskauppasalin lehtereille syyskokouksen merkeissä. HalVa-jännä on käsin kosketeltavaa ja käytäväspekuloinnit ovat ylimmillään. Lähdin kirjoittamaan tätä blogi-postausta siitä, mitä kaikkea vuosi hallituksessa antaa ja kuinka siistiä on olla osana Turun KY:n toimintaa pyörittävää pöhinäkerhoa, yhdessä huipputyyppien kanssa. Tajusin kuitenkin, että kaikki tietävät nämä kliseiset faktat.
Viimevuotinen
HalVa oli itselleni erittäin raskas. Kyseisen spektaakkelin kerran nähneenä, kerran
kokeneena kerronkin nyt teille, arvon hakijat, mitä näin, koin ja opin Turun
KY:n hallituksenvaihdoista ilman jeejeekivaa-suodatinta.
Saatatte olla
omalle esiintymiselle erittäinkin kriittisiä. Ulosantinne saattaa tuntua
estradilla ja varsinkin sieltä poistumisen jälkeen huomattavan paljon
heikommalta ennakko-oletuksiinne peilaten. Itse vaivuin suunnattomaan epätoivoon
oman HalVa-grillini jälkeen. Pääni sisälläni pyöri vain yksi ajatus. Olen
nolannut itseni koko koulun edessä. Noh, faktat faktoina, eihän se omalta
osaltani niin hyvin mennyt mitä olettaa sopi. Tilanne ei kuitenkaan ollut
lähelläkään synkän ajatustenjuoksuni tasoa. Ja mitä sitten, jos suoriutuminen
alittaa ’’riman’’. Pysähtykää todella miettimään; onko henkilö joka on uskaltanut
laittaa itsensä likoon oman tavoitteensa saavuttamiseksi epäonnistuja, mikäli
ei hän saa suustaan täydellistä vastausta paineen alla tai jäätyy jopa
totaalisesti?
Siirrytään
jännityksen selvimpään ilmenemismuotoon eli vapinaan ja tärinään. Olen kysynyt
monelta puhujanpöntöstä tulijalta, että miten hitossa pystyit olemaan niin
rauhallinen. Moni edellä mainituista on kertonut tilanteen olleen päinvastainen
ja tärinän olleen kovempi, kuin VOI-skootterilla Tuomiokirkon ohi ajaessa. Kukaan,
ei kukaan näe tärinäänne tai sitä vyörytystä, joka sisällänne saattaa kesken
puheenvuoron olla. Ja mitä sitten vaikka näkisi. Sen voin teillä hakijoille
taata, ettei kukaan astu lavalle päänsisäisten riemunkiljahdusten saattelemana.
Hakeminen jo
itsessään tuo ihan oikeasti mukaan myös käytännön hyötyjä tulevaisuutta
silmällä pitäen. Esiintymisjännityksestä saa pieniä palasia pois oppitunneilla
pidettävillä asiantuntijapresiksillä, mutta HalVa-tilanteen saattelema
epätietoisuus tulevasta hakkaa tätä pois lekan voimalla. Tilannehan on monelta
osin sama kuin esimerkiksi työhaastattelu. Kuulet kysymyksiä joita et ennalta
tiedä, jonka jälkeen vastaat siihen parhaasi mukaan. Ero tulee siinä, että
yhden haastattelijan sijaan vastaatkin täydelle auditoriolla. Trust me, tämän
jälkeen työhaastattelijan kysymykset aiheuttavat vastaavan painetilan kuin
Marita Mannfolkin ruotsin tunnilla esittämä kysymys: ’’hur mår du?’’ – siis
vähän kyllä kuitenkin.
Oma pöhinävuoteni lähestyy loppuaan ja haluan omalta osaltani kiittää kaikkia kanssani vuoden aikana työkennelleitä, erityisesti rakasta pöytäkuntaani. Suurimmat tsempit ja littipeukut kaikille hakijoille, hyvin se menee. Ja vaikka ei menisi – who the fuck cares!
”Vuosijuhlissa pidetään nättejä pitkiä mekkoja, vähän niin kuin vanhojentansseissa, ja pojilla on puvut päällä. Ne näyttävät hienoilta juhlilta, missä otetaan paljon kuvia. En oo ihan varma, mitä siellä oikeasti juhlitaan. ”
Muistatko sen tunteen, kun astuit ensimmäistä kertaa maagisen valkoisen talon ovista sisään? Juuri silloin Turun KY:stä tuli osa identiteettiäsi, joka kulkee mukanasi valmistumisesta huolimatta. Yhdistyksemme on perustettu 69 vuotta sitten ja monen monista karkeloista huolimatta vuosijuhlat ovat ne näyttävimmät ja loistokkaimmat. Vuosien saatossa jokainen idearikas vuosijuhlatiimi on päässyt yllättämään vieraat uusilla ideoillaan, mutta myös perinteet ovat säilyneet. Turun VPK-talon kristallikruunujen alla nostetaan malja yhdistyksellemme, tanssitaan orkesterin säestyksellä ja lauletaan yhdessä. Yhteisöllisyys juhlassa on lähes käsin kosketeltavaa.
Noin seitsemän kuukautta sitten saimme puhelun Turun KY:n kulttuuri -ja perinnevastaavalta, Ida Leppäseltä, jossa meille kerrottiin Turun KY:n hallituksen valinneen meidät vuoden 2019 vuosijuhlatuottajiksi. Ensimmäinen reaktio oli hulvaton innostus ja toisena pieni epävarmuuden tunne siitä, tiesimmekö mihin olimme oikeasti lähteneet mukaan. Alkujännityksen jälkeen tuli aika valita vuosijuhlatiimi. Olimme iloisia sekä hyvin otettuja siitä, kuinka moni halusi olla osa tiimiämme. Pian oli aika pitää ensimmäinen kokous. Kymmenen vuosijuhlatiimiin valittua henkilöä saapui paikalle ja kokouksen jälkeen muistamme, kuinka molemmille jäi erittäin hyvä tunne ja vahva fiilis siitä, että kaikki tulisi menemään juuri niin kuin pitäisi.
Nyt, kun vujujännä kasvaa päivä päivältä suuremmaksi, haluamme esittää lämpimän kiitoksen ahkeralle vuosijuhlatiimillemme. Juuri heidän ansiosta olemme kuluneen puolen vuoden aikana päässeet ideoimaan mitä hulluimpia ideoita, ratkomaan lähes elämää suurempia kysymyksiä ja sparraamaan toinen toistamme. Lisäksi haluamme kiittää kaikkia nakkeja, joidenka ansiosta vuosijuhlatiimin ideoita päästään konkreettisesti toteuttamaan kuntalaisillemme. Yhdistyksemme puolesta tänä vuonna vuosijuhlia toteuttaa yli 130 vapaaehtoista, mikä on yhtä aikaisesti aivan käsittämätöntä ja todella upeaa!
Haluamme toivottaa koko Turun KY:lle mitä ihaninta vuosijuhlaviikkoa!
Vujujännäterkuin, Henna ja Melisa Turun KY:n vuosijuhlatuottajat
69. vuosijuhlien tuottajat Henna Saramola ja Melisa Mäntylä
Mietin pitkään, mistä lähtisin kirjoittamaan. Rehellisesti sanottuna takana oli yksi syksyn pisimmistä viikoista. Kyllä tekin tiedätte ne viikot, kun mikään ei onnistu ja vastoinkäymiset lyövät päin kasvoja joka ikinen päivä. Tällaisena hetkenä tuntui väärältä alkaa kirjoittaa motivaatiopuhetta tulevaan tenttiviikkoon tai hehkuttaa rakkautta järjestötoimintaa kohtaan. Tästä ajatuksesta tämä blogiteksti lopulta syntyi.
Torstaina 10.10.
vietettiin maailmanlaajuista mielenterveyspäivää. Mielenterveysasioista on
tullut itselle vuosi vuodelta tärkeämpiä ja erityisesti tänä vuonna aloitetun
mielenterveyskampanjan tiimoilta on asiasta tullut keskustelua omassa
lähipiirissä entistä enemmän. Vaikka ilmapiiri onkin nykyään huomattavasti
avoimempi, niin silti uupumus, ahdistus ja huono olo tulee edelleen peitettyä
helposti feikin hymyn alle. Muistakaa, että on ihan okei olla olematta okei.
Olen kiitollinen siitä, että tiedän menneen viikon olleen vain huonojen sattumusten summa, ja tulevana maanantaina aion nousta sängystä oikealla jalalla. Haluaisin tällä tekstillä kuitenkin vain muistuttaa, että meillä kaikilla on joskus vaikeita hetkiä, eikä niinä hetkinä tarvitsekaan aina hymyilyttää.
Paljon tsemppihaleja kaikille loppusyksyyn! Muistakaa kiireen keskellä olla reiluja itsellenne ja ottaa aikaa myös omalle henkiselle hyvinvoinnillenne.
Syksy tuo
tullessaan ruskan, Parkinkadun tallaamisen, Mercakahvit ja tietenkin täpötäyden
kalenterin. Valoisa aika lyhenee, mutta silti päivät pitenevät. Ryhmätyötila
tuo sentään valoa päivään, kelloon katsomatta.
Tässä kohtaa syksyä usein itse havahdun kalenteritetriksen keskeltä. Olisi verkostoitumistilaisuuksia joka lähtöön, projekteja ja kokouksia, Parkkibileitä, harrastaakin pitää ehtiä, töitä on ja niin, onhan päätehtäväni kuitenkin tällä hetkellä opiskelu. Se tuo mukanaan deadlinet, ryhmätyöt, lähestyvän tenttiviikon ja pitkät illat. Syksyisestä luonnostakin pitäisi keretä nauttiamaan, sillä kohta lehtien väriloisto on jo tipotiessään.
Pupusyksynä ravasin lähes kaikissa Parkkibileissä, uudesta innokkaana ja kenties peläten jääväni muuten jostain legendaarisesta paitsi. Neljännen vuoden rusakkona osaan kuitenkin kertoa, että juhlia tulee ja menee, eikä juotavat juomalla lopu.
Olen
kuitenkin vuosien saatossa oppinut käyttämään kalenteria, aikatauluttamaan
paremmin ja priorisoimaan tekemisiäni. Tärkeintä ja haastavinta on kuitenkin
ollut opetella kieltäytymään. Alkuun olen käyttänyt esimerkiksi seuraavaa
fraasia: ”Aion opetella sanomaan ei ja tästä voisi olla hyvä
aloittaa.” Äkkiseltään se on resonoinut vastaanottajan korvissa
vitsikkäänä, mutta sanojen takana piilee enemmänkin kuin totuuden siemen.
En
tarkoita, että nyt aion järjestelmällisesti alkaa kieltäytymään tielleni
tulevista mahdollisuuksista. Kieltäytymisen opettelulla tarkoitan ennen kaikkea
itseni kuuntelua. Mistä nautin ja mistä saan energiaa? Mikä rasittaa minua
kohtuuttomasti? Mihin haluan käyttää rajallista aikaani? Kysymykset eivät ole
helppoja enkä aina löydä niihin vastausta, mutta yritän ainakin. Kehotankin
sinua ottamaan enemmän aikaa itsesi kuuntelemiselle. Mielenkiintoisia
mahdollisuuksia on yllin kyllin, eikä jokaiseen kelkkaan voi tai tarvitse
hypätä mukaan. Älä pelkää valitsevasi väärin, tärkeämpää on että uskallat
valita.
Entä sitten fomon (fear of missing out), tuon monia meistä vaivaavan tunteen, käsittely? Mistä jään paitsi, jos tänään Parkkihien sijaan hankin hien lenkkipolulta? Jätä Instagram storyt odottelemaan ja vetäydy kelpo yöunille. Saat ehkä seuraavan aamun luennostakin irti enemmän kuin koskaan.
Entä jos tekisit hieman vähemmän ja ottaisit siitä irti hieman enemmän?
Kun olin iltasatuiässä, isäni luki minulle ja veljilleni
joka ilta ääneen kirjoja, jotka ilmeisesti olivat hänen mielestään lapsille
sopivia satuja: Sinuhe egyptiläistä, Frankensteinia ja Draculaa. Luimme
muutaman luvun illassa, me ja isä. Jokainen sai vuorollaan lukea vähän, sillä
iltasatuhetki oli myös lukutreenihetki. Minulle ainakin oli mahtavan tärkeää
juuri se, että saimme lukea ”aikuisten kirjoja”, vaikka ne joskus olivatkin viisivuotiaalle
käsittämättömän pitkäveteisiä ja kestivät parhaimmillaan useita kuukausia (Taru
sormusten herrasta -trilogia.)
Nämä lukutreenit ja yhteiset hetket muissa maailmoissa muokkasivat
käsitystäni lukemisesta ja sen tärkeydestä. Koko lapsuus- ja nuoruusikäni luin
todella paljon laidasta laitaan klassikoita, komedioita, romanttisia kirjoja,
kauhukirjoja, nuorten kirjoja ja satukirjoja. Luin palkittuja historiallisia
romaaneja (ja puhuin niistä äänekkäästi, jotta kaikki saivat kuulla millainen
intellektuelli seiskaluokkalainen olin) ja pinkkikantisia hömppäpokkareita (yön
pimennossa pitäen huolen siitä, ettei vain kukaan saanut tietää.)
Nykyään kuitenkin lukuintoni on hiipunut, ja suren sitä
kovasti. Innostus lopahti joskus ylioppilaskirjoitusten ja pääsykoepänttäyksen
aikoihin, kun lukeminen oli pääasiallinen työni eikä se tuntunut enää ihanalta
pakopaikalta arjesta. Netflix korvasi romaanien ahmimisen aivot narikkaan
-tyyppisenä ajanvietteenä. Tuntui, ettei enää pitkän opiskelupäivän jälkeen
jaksa tehdä mitään niin älyllistä kuin lukea kirjaa.
Kuitenkin romaanien lukeminen on täysin eri asia kuin
oppikirjojen ahtaminen, eikä niiden missään tapauksessa tulisi vaivata
toisiaan. Päinvastoin – uskon vilpittömästi, että kaunokirjallisuuden laaja
tuntemus ja siitä nauttiminen tukee kokonaisvaltaisesti kaikkea opiskelua.
Ensinnäkin lukemisen harrastaminen opettaa kirjoittamista
ainakin yhtä hyvin kuin itse kirjoittaminen. Lukeminen tukee niin oikeinkirjoituksen
osaamista kuin tekstin jäsentelyäkin. Sanomattakin selvää, että näistä
molemmista on käsittämättömän paljon hyötyä kaikessa opiskelussa, myös täällä
yliopistossa.
Toiseksi lukeminen on yleissivistävää ja auttaa täten
ymmärtämään ympäröivää maailmaamme paremmin. Yleissivistystä itseään ei mielestäni
koskaan voi arvostaa liikaa, ja auttaapa se myös niissä opinnoissa.
Välillisesti, mutta auttaa kuitenkin.
Kolmanneksi useat tutkimukset ovat osoittaneet, että nimenomaan
kaunokirjojen lukeminen vaikuttaa myönteisesti eloonjäämiseen. Tämän yksinään voisi
kuvitella olevan kyllin hyvä motivaatiotekijä lukuharrastuksen aloittamiseen
tai jatkamiseen.
Lukuharrastus on mukava, sillä sen voi aloittaa mistä, kuka,
ja milloin vain. Suosittelen kuitenkin, ettet aloita lukemista mistään yhteiskunnallisesti
merkittävästä klassikosta, jotka löytyvät ”100 kirjaa, jotka sinun tulee lukea
ennen kuin kuolet” -listalta, vaikka sitä kirjaa olisikin varmasti mukavaa
kanniskella näyttävästi mercalla. Valitse vaikka kirja, jonka olet jo aiemmin lukenut
ja jonka voit laatuleimata itsellesi sopivaksi. Näin voit varmistaa, ettei kirja
ole huono, sillä se saattaisi kuolettaa harrastuksen jo alkutekijöihinsä. Kun
harrastus on aloitettu, on helpompaa siirtyä uusiin aluevaltauksiin ja antaa
kirjallisuuden viedä mennessään.
Logosi.fi on yksi Profean liiketoiminnan osa-alue. Se perustuu vaatteiden toimittamiseen korkeakoulujen, lukioiden, yritysten tai seurojen omilla logoilla. Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan vaatteista, sillä Logosi.fi:n kautta esimerkiksi yritykset voivat myös hankkia markkinointitarkoitukseen tuotteita – kuten kahvimukeja – omalla logolla.
Vaatteet tuotetaan, toimitetaan ja laskutetaan Logosi.fi:n kautta. Jokainen opiskelija maksaa tuotteen suoraan tilauksen yhteydessä siirtämällä itse haluamansa tuotteen ostoskoriin, jolloin yksittäisen opiskelijan fyysistä läsnäoloa tai kukkaroa ei vaadita. Täten palvelussa korostuu Logosi.fi:n missio vahvistaa yhteisön yhteishenkeä mahdollisimman vaivattomasti.
Logosilla on oma liiketoimintapäällikkö sekä myynti- ja markkinointitiimi. Työpaikkana Logosi tarjoaa opintojen ohelle ainutlaatuista työkokemusta sekä mielekkään työyhteisön. Erityisesti Logosin hyviä puolia työpaikkana ovat työtehtävien monipuolisuus ja joustavuus. Asiakastyytyväisyys on ollut korkealla tasolla, joten myös asiakkailta saatu hyvä palaute lisää työn mielekkyyttä.
Miten itse olen kokenut Logosin työpaikkana? Logosilla työskentelyä voi kuvailla hyvin arvokkaaksi kokemukseksi. Vastaan pääosin Logosin sosiaalisesta mediasta, mutta toisinaan saatan tehdä muitakin markkinointiin liittyviä tehtäviä. Olen aina ollut kiinnostunut yritysten sosiaalisen median käytöstä markkinoinnin keinona, joten koen työtehtäväni hyvin mielekkäiksi. Vaikka itselläni on vielä paljon opittavaa, on ollut hauskaa miettiä sisältöä Logosin eri sosiaalisen median kanaville. Luennoilla istuminen saattaa olla mielenkiintoista, mutta usein tulee mietittyä, kuinka teoriaa sovelletaan työelämässä. Logosilla olen päässyt hyödyntämään luennoilla syntyneitä ideoita, ja sitä kautta myös oppinut uutta. Tekemällä oppii ihan eri tavalla ja on hienoa nähdä, kuinka nopeasti oppii lyhyessäkin ajassa. Itselläni on vielä toki paljon opittavaa ja haluankin oppia jatkuvasti lisää.
Logosilla työntekijöille annetaan suhteellisen vapaat kädet. Tämä tarkoittaa sitä, että omaa ideointia ja luovuutta saa käyttää vapaasti. Periaatteessa on itsestä kiinni, kuinka oma-aloitteinen on ja siten osaa ottaa työpaikastaan tarpeeksi irti. On hienoa päästä kehittämään itseään suotuisassa ympäristössä. Joustavuuden koen myös suurena etuna, sillä opiskelijana aikataulu saattaa toisinaan käydä yllättävän tiukaksi. Parasta ovat mukavat työkaverit, jotka ideoivat kanssani ja tarjoavat mielipiteitään. Työporukkaan on ollut helppo päästä mukaan, sillä kaikki ovat opiskelijoita ja samankaltaisessa elämäntilanteessa kuin itse olen. Kaikki ovat loppupeleissä erilaisia yksilöitä, mikä on mahtavaa ideoinnin osalta.
Mikäli olet silmäillyt Logosin rekryä, suosittelen omasta kokemuksestani rohkeasti hakemaan. Itse päädyin haastattelusta Profean markkinointitehtäviin tähän hommaan. Mielestäni on myös ollut hienoa, että Logosilla rekrytoinneissa isoimpina tekijöinä ovat oma motivaatio ja innostus.
Tähän mennessä en kyllä vaihtaisi kokemustani Logosilla mihinkään. Tiedän, että minne ikinä päädynkin vuosien päästä, tulen muistelemaan tätä työpaikkaa lämmöllä. Käyppä kurkkaamassa: https://www.logosi.fi.
