Vuoden ensimmäinen KYliste on nyt julkaistu. Numeron teema on tulevaisuus. Maikin mummokulmassa sukelletaan villeihin tulevaisuuden skenaarioihin, ja alumnimme Elisa Karimo pohtii asennoitumistaan tulevaisuuteen. SYLin hallituksen puheenjohtaja Akseli Tiitta kertoo visioistaan opiskelijoiden tulevaisuudelle, ja KYliste testaa erilaisia kasviproteiineja. Reseptinurkkauksesta löydät ohjeen herkulliseen mutakakkuun, ja Saara Lähteenmäki kertoo sinulle vuosijuhlapukeutumisen kuumimmat trendit.
Irrottaudu hetkiseksi tenttiviikon kiireistä ja kesätyönhausta ja anna uuden lehden avata sinulle ikkuna tulevaisuuteen jostakin aivan uudesta näkökulmasta! KYlisteen 1/24 löydät sähköisessä muodossa täältä.
Otathan seurantaan myös KYlisteen Instagramin @kyliste!
Toivotamme kaikille rauhallisia lukuhetkiä alkuvuoden kiireen keskelle!
Tulevaisuudesta voi olla montaa mieltä, ja se herättää varmasti kaikissa ajoittain vaihtelevia tunteita; intoa, epävarmuutta, stressiä. Erityisen pelottavalta se tuntuu, ainakin allekirjoittaneesta, näin keväisin. Käynnissä kun on yksi vuosittain toistuva hirvitys, jonka parissa on tapeltu ylä-asteelta lähtien ja jota saa kestää vielä ainakin pari vuotta, meinaan kesätyönhaku.
Toinen monelle TuKYläiselle jännittävä hetki tulevaisuuden suunnittelun suhteen on usein loppuvuodesta hallituksenvaihtokauden aikaan. Toimijoista kuitenkin usein muodostuu porukka, jonka kanssa seuraava vuosi touhutaan tiiviisti yhdessä, ja ympärillämme olevilla ihmisillä on suuri vaikutus meihin ja kokemuksiimme. Jos pääsen haluamaani pestiin, miltä vuoteni tulee näyttämään? Mitä jos en tule valituksi, mitä sitten teen?
Oli kyseessä haku tai haaste mikä tahansa, se herättää epävarmuutta tulevaisuudesta, jota saa pahimmillaan potea viikkokausia. Mitä jos en pääse taaskaan ruotsista läpi? Mitä jos en saa töitä? Mitä jos tulevaisuus ei olekaan kaikkea sitä mitä haluan? On vaikea suunnitella tulevaa, kun yksi haastattelu tai puhelu voi muuttaa niin paljon ja heittää tulevat kuukaudet aivan uusille raiteille. Puhumattakaan sitten siitä, millaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia esimerkiksi kesätyöpaikka voi tarjota.
Tulevaisuuden suunnittelu on tunnetusti hankalaa, ellei mahdotonta, ja siihen voi suhtautua monella tapaa. Jotkut menevät minne virta vie sen enempää ajattelematta, toiset tykkäävät rustata yksityiskohtaisia viisivuotissuunnitelmia ja askelmerkkejä unelmiaan kohti. Jonkin asteinen tulevaisuuden pohtiminen on varmasti hyvästä, mutta liian tarkasta tulevaisuuden suunnittelusta, johtui se sitten jännityksensekaisesta innostuksesta tai kauhusta, on harvemmin hirveästi hyötyä. Monet asiat ovat kuitenkin hyvin pienestä sattumasta kiinni, ja monet parhaista mahdollisuuksista ilmestyvätkin eteen aivan odottamatta, hiottujen suunnitelmien ulkopuolelta. Myös pettymykset voivat johtavaa poluille, jota ei olisi tullut ajatelleeksikaan, jos viisivuotissuunnitelma olisikin pätenyt. Oli se sitten eri opiskelupaikka, TuKY-pesti tai kesätyö, kuin josta oli haaveillut, ne ihmiset ja kokemukset joihin törmää voivat osoittautua yksiksi parhaista ikinä. Eli mitä jos kaikki olisikin tapahtunut niin kuin olisi alun perin halunnut, mistä kaikesta olisi jäänyt paitsi?
En voi väittää olevani erityisen rauhallinen yleensä minkään asian, mukaan lukien kesätyönhaun suhteen. Sen voi vahvistaa varmasti kuka tahansa, joka on saanut todistaa stressaamistani parina viime viikkona (ja monesti aiemminkin). Uskon kuitenkin, että tulevaisuus yleensä järjestyy, kävi miten kävi. Jos ei muuta, niin oppii jotain uutta, ainakin itsestään.
Juuri julkaistu, vuoden ensimmäinen KYliste käsittelee myös tulevaisuutta. Millaisia ajatuksia tulevaisuus herättää SYL:n puheenjohtaja Akseli Tiitalla, kyllillä, alumneilla tai kanssakuntalaisilla? Kannattaa vilkaista!
Turun Kauppatieteiden Ylioppilaat ry:n hallitus on kokouksessaan 12.2.2024 päättänyt:
Antaa läsnäolo- ja puheoikeuden vapputuottajille Pihla Koskelle ja Miska Misukalle ja taloustoimikunnan jäsenelle Lauri Toivolalle hallituksen kokoukseen 12.2.2024.
Hyväksyä Parkin erikoisvaraukset.
Lähettää Lex ry:n vuosijuhlille Immon ja Vehman.
Olla lähettämättä edustajaa Opex-ry:n vuosijuhlille.
Valita Baaritiimiin Pihla Kosken ja Minttu Wilskan.
Hyväksyä Visma Sign -palvelun tarjouksen.
Valita tutortiimin tapahtumavastaavaksi Milla Niemisen.
Moneen paikkaan oot jo hakenu? Haiks sitä XXX yrityksen tätä paikkaa? Ooks saanu haastattelukutsuu?
Taas sama rumba. Vuoden ekat kuukaudet kriiseillään ja lähetellään loputtomalta tuntuvia kertoja CV:tä ja vähän muokattua hakemuskirjettä kaikkiin mahdollisiin pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin. Pelätään pahinta: ettei päästäisikään niihin kuuluisiin oman alan töihin.
Oman alan työt. Kuulin tuon lauseen viime keväänä niin monta kertaa, että edelleen meinaa tulla oksennusrefleksi sitä lukiessa. Sanaparsi, joka nostaa puolien verenpaineen taivaisiin ja lopuille tuottaa ikäviä muistoja kesältä Salen kassalla. Ja mitä ne paljon puhutut oman alan työt edes oikeesti on? Kandivaiheessahan tämä suurimmalle osalle meinaa muutamaa kuukautta puhelimessa ihmisten kysymyksiin vastailua ja hyvässä lykyssä jotain pientä tietokonesekoilua siihen kylkeen. Vautsi mitä kokemusta.
Mulla on aina ollut kova halu nähdä maailmaa ja oppia uusista kulttuureista. Suurin toiveeni olikin heti lukion jälkeen pitää välivuosi ja muuttaa ulkomaille. Pohdin myös mahdollisuuksiani toteuttaa unelmiani yliopiston aikana, ja pian rupesi rakentumaan suunnitelma kesän kestävästä reppureissusta.
Ekan vuoden jäljiltä olin melko loppu, enkä olisi voinut kuvitellakaan hyppääväni vappupiknikiltä selvittyäni suoraan neljän kuukauden työputkeen. Vuoden alussa tehtävä työnhakurumba olisi täyttänyt ne pienetkin tyhjät kolot kalenteristani, joita ei ihan liikaa silloinkaan löytynyt. Onneksi ei tarvinnut. Olin päättänyt olla menemättä ollenkaan töihin ja suunnata kohti Aasian lämpöä.
Kesän alussa hyppäsin siis lentokoneeseen pienen, käsimatkatavaroihin menevän rinkkani kanssa ja suuntasin kohti Bangkokia. Olin hahmotellut jonkinlaisen reitin mutta päätin elää päivä kerrallaan ja tehdä mikä sinä päivänä tuntui kivalta. Onneksi näin – alkuperäinen reittini muuttui nimittäin täysin heti ekan viikon jälkeen. Juttelin paikallisten kanssa, surffasin, ajelin mopolla läpi erilaisten pienten kylien, vietin pitkiä iltoja muiden reppureissaajien kanssa, söin hyvää ruokaa ja nautin jokaisesta sekunnista. Opin enemmän itsestäni kuin viimeisen 21 vuoden aikana yhteensä.
Mutta hitto – ne oman alan työt!
Koenko nyt jääneeni jälkeen muista vuosikurssilaisistani, jotka viettivät viime kesän toimistoilla grindaten? Kävin pupuvuonna just yli 60 noppaa, joten pystyin nostamaan opintotukea ja -lainaa myös kesäkuukausilta = palkkaa 😀 Aasiassa on superhalpaa verrattuna Suomeen, joten nuo riittivät oikein hyvin! Päinvastoin myös monen väitteille vuosi sitten, kesä pankin aspassa ei takaa sulle parempaa duunia niiltä seuraavalle kesälle. Tai ees työtä ollenkaan! Toka vuosi koulussa ei myöskään oo ollut ainakaan yhtään helpompi kuin eka, enkä tiedä miten olisin syksystä selvinnyt ilman tuota muutaman kuukauden lomaa välissä. Töitä kerkeää kyllä elämänsä aikana tehdä mutta neljän kuukauden tyhjiä slotteja kalenteriin ei enää työelämässä helposti tuu. Kannattaakin ottaa niistä nyt kaikki ilo irti!
Tähän kesään mä oon suuntaamassa muutamia kivan kuulosia kesätyöpaikkoja silmäillen, mutta pyrkien mahdollisuuteen myös lomailla välissä. Ja jos se kesätyö ei omalle kohdalle napsahtaiskaan niin otan sen ennemmin merkkinä: nyt saa levätä ja tehdä kaikkia niitä juttuja, joille ei koulun ohella tuntunut jäävän aikaa! Eikä ikinä oo liian myöhäistä ostaa lippuja kohti seuraavaa seikkailua 😉
Tässä vielä loppuun mun viime vuoden reissujen TOP 3 -lista inspiraatioksi<3
