”Miten sulla ei oo vieläkää kesätyötä?”
Moneen paikkaan oot jo hakenu? Haiks sitä XXX yrityksen tätä paikkaa? Ooks saanu haastattelukutsuu?
Taas sama rumba. Vuoden ekat kuukaudet kriiseillään ja lähetellään loputtomalta tuntuvia kertoja CV:tä ja vähän muokattua hakemuskirjettä kaikkiin mahdollisiin pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin. Pelätään pahinta: ettei päästäisikään niihin kuuluisiin oman alan töihin.
Oman alan työt. Kuulin tuon lauseen viime keväänä niin monta kertaa, että edelleen meinaa tulla oksennusrefleksi sitä lukiessa. Sanaparsi, joka nostaa puolien verenpaineen taivaisiin ja lopuille tuottaa ikäviä muistoja kesältä Salen kassalla. Ja mitä ne paljon puhutut oman alan työt edes oikeesti on? Kandivaiheessahan tämä suurimmalle osalle meinaa muutamaa kuukautta puhelimessa ihmisten kysymyksiin vastailua ja hyvässä lykyssä jotain pientä tietokonesekoilua siihen kylkeen. Vautsi mitä kokemusta.
Mulla on aina ollut kova halu nähdä maailmaa ja oppia uusista kulttuureista. Suurin toiveeni olikin heti lukion jälkeen pitää välivuosi ja muuttaa ulkomaille. Pohdin myös mahdollisuuksiani toteuttaa unelmiani yliopiston aikana, ja pian rupesi rakentumaan suunnitelma kesän kestävästä reppureissusta.
Ekan vuoden jäljiltä olin melko loppu, enkä olisi voinut kuvitellakaan hyppääväni vappupiknikiltä selvittyäni suoraan neljän kuukauden työputkeen. Vuoden alussa tehtävä työnhakurumba olisi täyttänyt ne pienetkin tyhjät kolot kalenteristani, joita ei ihan liikaa silloinkaan löytynyt. Onneksi ei tarvinnut. Olin päättänyt olla menemättä ollenkaan töihin ja suunnata kohti Aasian lämpöä.
Kesän alussa hyppäsin siis lentokoneeseen pienen, käsimatkatavaroihin menevän rinkkani kanssa ja suuntasin kohti Bangkokia. Olin hahmotellut jonkinlaisen reitin mutta päätin elää päivä kerrallaan ja tehdä mikä sinä päivänä tuntui kivalta. Onneksi näin – alkuperäinen reittini muuttui nimittäin täysin heti ekan viikon jälkeen. Juttelin paikallisten kanssa, surffasin, ajelin mopolla läpi erilaisten pienten kylien, vietin pitkiä iltoja muiden reppureissaajien kanssa, söin hyvää ruokaa ja nautin jokaisesta sekunnista. Opin enemmän itsestäni kuin viimeisen 21 vuoden aikana yhteensä.
Mutta hitto – ne oman alan työt!
Koenko nyt jääneeni jälkeen muista vuosikurssilaisistani, jotka viettivät viime kesän toimistoilla grindaten? Kävin pupuvuonna just yli 60 noppaa, joten pystyin nostamaan opintotukea ja -lainaa myös kesäkuukausilta = palkkaa 😀 Aasiassa on superhalpaa verrattuna Suomeen, joten nuo riittivät oikein hyvin! Päinvastoin myös monen väitteille vuosi sitten, kesä pankin aspassa ei takaa sulle parempaa duunia niiltä seuraavalle kesälle. Tai ees työtä ollenkaan! Toka vuosi koulussa ei myöskään oo ollut ainakaan yhtään helpompi kuin eka, enkä tiedä miten olisin syksystä selvinnyt ilman tuota muutaman kuukauden lomaa välissä. Töitä kerkeää kyllä elämänsä aikana tehdä mutta neljän kuukauden tyhjiä slotteja kalenteriin ei enää työelämässä helposti tuu. Kannattaakin ottaa niistä nyt kaikki ilo irti!
Tähän kesään mä oon suuntaamassa muutamia kivan kuulosia kesätyöpaikkoja silmäillen, mutta pyrkien mahdollisuuteen myös lomailla välissä. Ja jos se kesätyö ei omalle kohdalle napsahtaiskaan niin otan sen ennemmin merkkinä: nyt saa levätä ja tehdä kaikkia niitä juttuja, joille ei koulun ohella tuntunut jäävän aikaa! Eikä ikinä oo liian myöhäistä ostaa lippuja kohti seuraavaa seikkailua 😉
Tässä vielä loppuun mun viime vuoden reissujen TOP 3 -lista inspiraatioksi<3
- Laos
- Guatemala
- Slovenia
Ihanaa unelmointia!
Aada Rehnberg
Kulttuuri- ja perinnevastaava