mennessä Kuntamestari | joulu 11, 2017 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Tervehdys kiireisen tenttiviikon keskeltä! Montun Baari jäi tämän vuoden osalta joululomalle PMPJ:n myötä. Baarissa on tänäkin vuonna järjestetty monen monta After Workiä, isommista tapahtumista puhumattakaan.
Montun Baarin historia on pitkä: ”Lokakuun lopulla vuonna 1953 Turun KY vietti ensimmäisen oman tilansa avajaisia. Tila saatiin Turun kauppakorkeakoulun Aurakadun toimipisteen kellarista ja sijaintinsa mukaan tila nimettiin Montuksi. Kauppakorkeakoulun muuttaessa Rehtorinpellonkadulle vuonna 1958 ylioppilaskunta sai myös uudesta toimipisteestä omat tilat pitkällisten keskustelujen jälkeen. Montussa on vuosien saatossa toiminut niin ylioppilaskunnan toimisto kuin Turun menevin yökerhokin.”
Montun vuoden suurimmat tapahtumat olivat tänäkin vuonna Sikawappu ja PMPJ. Suurimmissa tapahtumissa baari ei pyöri pelkästään kuntamestarin ja baarimestarin voimin, vaan apunamme on ollut paljon eri nakkeja ja apulaisia. Heille kuuluukin suuri kiitos avusta. Suuri kiitos myös kaikille After Workeissä ja tapahtumissa käyneille. Ensi vuonna kävijöitä palvelevat uusi kuntamestari ja baarimestari.
Mukavaa loppuvuotta,
Juho Vahala
Kuntamestari
mennessä Vapaa-ajan vastaava | marras 20, 2017 | TuKY-blogi
Mikä tekee Turun KY:stä erityisen? Miksi opiskelijaelämä Turussa on ihmisen parasta aikaa? Turun KY:llä on vuodesta toiseen satoja aktiivisia toimijoita. Jaostot, projektit, ainejärjestöt, harrastekerhot, joukkueet jne. eivät suinkaan ole itsestäänselvyys. Kaikkialla ei ole likimainkaan yhtä toimivaa, laajaa ja tasokasta vapaaehtoisuuteen perustuvaa opiskelijatoimintaa. Tämä on vuosien kehityksen tulos, josta voimme olla ylpeitä, ja jota tulee vaalia. Massiivinen hatunnosto teille, jotka olette omalla ajallanne pyytteettömästi tehneet opiskeluajastamme paremman sekä koulunkäynnin että oheistoiminnan suhteen. Tähän aikaan vuodesta eri toimijoiden hallituksia vaihtuu solkenaan. Vasta muutama on taputeltu ja vielä on useita mahdollisuuksia jäljellä päästä loihtimaan opiskelijaelämästä oman näköisesi.
Jokainen jaosto ja muu toimija tekee osaltaan opiskelijaelämästämme erityisen, mutta muutama sana Ulkkiksesta näin kaksi vuotta ja viitisenkymmentä eventtiä tätä sirkusta ytimestä seuranneena. Ulkkis on minun siinä missä sinunkin. Se on koko kansan lapsi, joka ei kutsulistoja kirjoittele, vaan jakaa leipänsä kaikkien kanssa taustasta, mielipiteistä tai tiedekunnasta riippumatta. Toiminta on vuosi vuodelta kasvanut ja kehittynyt. Tänä vuonna valtaosassa tapahtumia volyymia kasvatettiin ja jokainen tapahtuma, jossa oli edes jollain lailla rajallinen kävijämäärä, myi loppuun. Tuloksentekokyvyn kasvu hyödyttää suoraan isossa kuvassa kaikkia jaostoja. Aktiivinen osallistuminen takaa laadun myös jatkossa kaikessa vapaa-ajan toiminnassa.
Ulkkis on toisaalta se analyyttinen perfektionisti, tapahtumatuotannon Steve Jobs, toisaalta taas hämmentävästi keppihevosella kemuista toiseen kirmaava vesikauhuinen orava. Sen touhuja on välillä vaikea käsittää, mutta sitä silti rakastaa. Se ei piilottele lennokasta persoonaansa ja mieluummin tekee paljon typeriä virheitä, kuin jää kotiin kutomaan villasukkia. Mitään ei tehdä puolivaloin eikä vähään tyydytä, mutta liian vakavasti ei itseä oteta. Aina ei voi kaikkia miellyttää eikä pidäkään, mutta aina mennään opiskelijat edellä.
Kiitoksia siis Ulkkiksen puolesta, että olette jälleen kokonaisen vuoden sietäneet Ulkkiksen räävitöntä touhua ja hoilanneet kanssamme yömyöhään. Tätä tehdään teitä varten. Ulkkikselle on juuri valittu uusi hallitus ja ei hätää arvon juhlakansa, rakas lapsemme on hyvissä käsissä. Ulkkis ei tule ensi vuonnakaan olemaan väritön, hajuton tai mitäänsanomaton. Mauton se saattaa toisinaan olla. Ulkkiksella loistaa nyt, ensi vuonna ja aina tulevaisuudessakin pilke kiikarinkulmassa.
Tahdonkin esitellä PeIsKällä syntyneen uuden ehdokkaan sloganiksemme: ”Ulkkis – ei näitä tarinoita vaan voi keksiä”. Tämä kuvastaa osuvasti Ulkkiksen merkitystä opiskelijaelämässämme. Se on naurunremakkaa Mercatorilla edellisen tapahtuman kiusallisia kommervenkkejä kertaillessa. Se on tarinoita lapsuuden ystäville, kun he erehdyksissään kysyvät ”mitäs Turkuun kuuluu?”. Se on kyseenalainen mustatukkainen hahmo Arlandan lentokentällä. Se on ne muistot, joita kertaatte jälleen kerran parinkymmenen vuoden kuluttua ”yksillä” istuessanne sen saman porukan kanssa, johon Kiertiksillä tutustuitte.
Taneli Hukkanen
Vapaa-ajan vastaava
mennessä admin | marras 5, 2017 | KY-Sport, Liikunta, TuKY-blogi
Kello näyttää puoli kuutta. Ulkona kohoaa Norjan vuoret. Pimeässä bussissa nukkuu 45 exculaista. Aamu sarastaa.
Takana on 20 tunnin bussimatka ja edessä retken ensimmäinen vaellus. Kohteena on Narvikin musta laskettelurinne, jonka tiedetään olevan matkan vaikein rasti. Trangiat lämpenevät parkkipaikalla ja patikointivaatteet on vaihdettu päälle. Jännittää.
Ajattelin blogissani kirjoittaa yhdestä ihmiselle tärkeimmästä ominaisuudesta. Kaikilla se on, mutta sen käyttäminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Se täytyy löytää. Se on asenne.
Urheilussa asenne on usein helposti havaittavissa. Se voi tarkoittaa täysillä tekemistä, periksiantamattomuutta, täyttä omistautumista, johdonmukaista harjoittelua tai kaikkensa antamista asetettujen tavoitteiden eteen. Samalla tavalla asenteen voi nähdä opiskelussa. Kuka tahansa voi olla fiksu tai lahjakas, mutta mitä sillä on väliä, jos ei tee duunia menestyäkseen. Suurin osa meistä ei koe perineensä mitään huippugeenejä, silloin asenne on kaikki mikä merkkaa.
Puurot on vedetty naamaan ja on aika lähteä liikkeelle. Annamme porukalle kaksi vaihtoehtoa: Vaivalloista maastoa piikkisuoraan ylös tai helpompi taival mutkittelevaa autotietä pitkin. Ryhmäpaine puuttuu peliin ja kaikki valitsevat reitin, joka ei ole polkua nähnytkään. Maasto vaihtelee aina pitkästä ruohikosta mutaiseen suohon ja irtokivikosta lähes pystysuoraan kallioseinämään. Ylöspäin mennään välillä nelinkontin kiiveten ja matkan edetessä tulee niin hiki, että vaatteita vähennetään tasaiseen tahtiin.
Jokaisen nyppylän kohdalla joku fiilistelee, että eihän tuo huippu ole enää edes kaukana, max 10 min. Niinpä niin. Tuntien kuluttua voidaan vihdoin huokaista helpotuksesta ja hengästyneenä riisua reput selästä. Ilma on niin ohutta, että sen keveyden tuntee hengittäessä. Tuulee niin paljon, että lippis lentää päästä. On niin kylmä, että puhelin sammuu. Maisema on henkeäsalpaava ja istumme vain hetken hiljaa ja ihailemme.
On nämä meidän TuKYläiset aika kovaa kansaa. Matkaan oli päässyt täysin nopeusilmossa menestymisen perusteella, eikä nopeudella tarkoitettu kiipeämisnopeutta vuoren huipulle (vaikka sitä reissupalautteessa ehdotettiinkin). Mukana ei ollut sen kummempaa vaellustaustaa omaavia ihmisiä, eikä yhtäkään huippu-urheilijaa. Monet astuivat bussiin suoraan Pupujaisista. Pidänkin aivan järkyttävän suurena saavutuksena sitä, että joka ikinen reissulainen kiipesi ensimmäisen, ja jokaisen sitä seuranneen, vuoren huipulle ihan jäätävällä draivilla homman ajoittaisesta hasardiudesta huolimatta. Samanlaisella asenteella kun painetaan opiskelujen parissa ja tulevaisuuden työelämässä ollaan me aika pysäyttämättömiä.
Tekstissä viitataan KY-Sportin syyskuun vaellusexcursioon
Inari Syrjänen
Liikuntavastaava
mennessä Kulttuurivastaava | loka 30, 2017 | TuKY-blogi
Jännittää sanoi mummi, kun ensimmäistä kertaa keitti suodatinkahvit. Ja niin jännittää minuakin. Nimittäin mennä tilaisuuksiin, jossa en välttämättä tunne kaikkia ihmisiä.
Se on omituinen pelko, joka on ollut mukana koko lapsuuteni. Kerran käännyttiin parkkipaikalla iskän kanssa serkun lastenjuhlista pois, kun pelko meni Joonan puseroon ja päätin täysin kieltäytyä menemästä sisälle.
Samanlainen jännitys ja pelko jatkuvat edelleen. Jännitin ensimmäisenä vuonna oikeastaan niin paljon, etten mennyt ainoaankaan pupuinfoon Parkille. Enkä ollut esimerkiksi ensimmäisen syksyn Rahvaanjuhlissa. Juhlissa, joita olen nyt järjestänyt kaksi vuotta putkeen. Tapahtumat, joista en varmuudella tiedä kaikkia osallistujia ovat minulle järjettömän suuri pelon kohde. Oma pupuvuoteni lakitustilaisuus jäi välistä, koska en uskaltanut mennä paikan päälle katsomaan tapahtuman konseptia.
Tämän hallitusvuoden aikana olen ollut mukana lähes joka viikko jossain tapahtumassa. Jännitys ei varsinaisesti kadonnut mihinkään, mutta löysin pelkoon ratkaisun.
Käymättömien Parkin pupuinfojen ja esimerkiksi tämänvuotisten Rahvaanjuhlien toustaamisen väliin on nimittäin mahtunut matka kuntalaiseksi. Suurin syy minulla lähteä mukaan Turun KY:n toimintaan on ollut ehdottomasti halu päästä tapahtumiin järjestäjän rooliin. Uskon, että ryhmätöiden sijaan parhaimmat ystävyyssuhteet muodostetaan jatkojen jatkoilla. Ajattelin, että jotenkin siis niillekin pitäisi päätyä.
Jottei Parkin pihalla tarvitsisi tehdä u-käännöstä rimakauhun lamaannuttamana, lähdin mukaan Kulttikseen. Onneksi lähdin. Oman jaosto- tai speksiporukan kanssa on ollut vähemmän pelottavaa osallistua tapahtumiin. Suurimpaan osaan läheisimmistä koulukavereistani olen tutustunut keskiyöllä mopinvarressa tai aamuvarhain speksibussissa.
Käytännössä minulle on helpompaa olla mukana tapahtumassa järjestänä. Ei tarvitse miettiä mitä pukee päälle, kun määrittää itse pukukoodin. Ei tarvitse miettiä mihin aikaan kannattaa tulla – että onko siellä ketään, jos menen jo näin aikaisin, jos olen ollut jo neljä tuntia asettamassa shottilaseja riviin.
Ei tarvitse miettiä peloista suurinta, löytääkö tapahtumasta ketään kaveria, koska järjestäjäporukka on jo valmiiksi tuttu tiimi, joka ainakin on koko tapahtuman paikalla ja löydettävissä.
Pakko se on myöntää, ettei tässä miehessä ole ollut tarpeeksi rohkeutta uskaltautua osallistumaan pupuna kaikkiin tapahtumiin normaalin lipunmyynnin kautta. Onneksi TuKYssä lipputiskin toisella puolella oli paikka minullekin.
Joona Uusitalo
Kulttuuri- ja perinnevastaava
Kirjoittajan isoäiti jatkoi kahvinkeittoa kokeilun jälkeen vielä pitkään pannulla turvallisesti hellan päällä.
mennessä Hallituksen varapuheenjohtaja | loka 15, 2017 | TuKY-blogi
Alumni, tuo niin kaukaiselta tuntuva status, johon suurin osa meistä jossain vaiheessa siirtyy. Itse neljännen vuoden opiskelijana valmistuminen alkaa pikkuhiljaa häämöttämään, joten nyt syksyllä olen pohdiskellut alumnitoiminnan kehittämistä paljon. Alumnitoiminta on myös yksi varapuheenjohtajan vastuualueista, johon kuuluu muun muassa Turun KY:n alumnitoiminnan suunnittelu ja toteutus sekä Turun kauppakorkeakoulun alumnitoiminnan suunnitteluun osallistuminen. Tätä toimintaa ajattelin hiukan tämänkertaisessa blogissani avata.
Turun kauppakorkeakoulun alumneiksi lasketaan kaikki Turun kauppakorkeakoulusta valmistuneet. Näkyvimpänä muotona toimivat alumnipäivä syksyisin ja alumni afterworkit keväisin. Alumnipäivä järjestettiin viime viikonloppuna ja tapahtuma keräsi satoja ihmisiä eri vuosikursseilta taas yhteen.
Ohjelmassa oli muun muassa vuosikurssitapaamisia, puheita, paneelikeskusteluja ja verkostoitumista vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa, rennompaa illallista unohtamatta. Alumni afterwork taas järjestetään keväisin, yleensä jonkun yrityksen isännöimänä. Viime keväänä kohde oli Elisan pääkonttori Helsingissä.
Näitä tapahtumia suunnittelee ja toteuttaa Turun kauppakorkeakoulun alumnityöryhmä, jossa entinen ja nykyinen TuKYn varapuheenjohtaja istuvat. Työryhmä koostuu koulun henkilökunnasta ja muutamista aktiivista alumneista. https://www.utu.fi/en/units/tse/cooperation/alumni/Pages/alumni-council.aspx
Kokouksissa suunnitellaan tapahtumia ja toimintaa, ja tänä vuonna on erityisesti keskitytty alumnien aktivoimiseen.
Turun KY:llä alumnitoimintaa on myös laajasti. Jaostoilla on omia alumni-iltoja, toimijaryhmillä on erilaisia alumnitapahtumia ja TuKYn hallitus järjestää myös muutamia alumneille suunnattuja tapahtumia. Esimerkiksi alumnipäivässä järjestettiin vanhojen Turun KY:n hallituslaisten tapaaminen, jonne saapui hallituslaisia kymmenien vuosien takaa. Saimme muun hallituksen kanssa kuulla paljon mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten toimintaa pyöritettiin vuosikymmeniä sitten ja minkälaisia haasteita silloin oli. Osallistujat olivat myös erittäin kiinnostuneita Turun KY:n nykytilasta ja kyselivät toiminnan laajuudesta paljon. Alla kuva itse tapaamisesta.
Mikä sitten tämän kaiken alumnitoiminnan idea on? Alumnit ovat tärkeä osa yhteisöä, jossa olemme ja heillä on todella paljon tietoa siitä, miten eri projekteja kannattaa toteuttaa. Alumnit luovat yliopiston mainetta maailmalla valmistumisen jälkeen, joten heihin on hyvä pitää yhteyttä. Alumneilla on myös tärkeä paikka toiminnan kehittämisessä, sillä monet haasteet toistuvat tasaisin väliajoin niin yliopistolla kuin TuKYlläkin, ja pyörää on ns. turha keksiä montaa kertaa uudestaan.
Tapahtumat, joita alumneille järjestetään, ovat myös hyvä paikka muistella vanhoja aikoja tai vaikka tavata vanhoja kavereita. Tapahtumat ovat myös yksi tapa kiittää ja mahdollisesti palkita aktiivisesta toiminnasta yhdistyksen tai yliopiston parissa. Alumnipäivässä palkittiin juuri vuoden alumni, TuKY taas jakaa huomionosoituksia ja mahdollistaa vanhojen aikojen muistelun eri tapahtumien muodossa.
Itse ainakin valmistumisen jälkeen tulen mielelläni tapaamaan vanhoja koulukavereita tapahtumien muodossa, kertomaan kokemuksistani tai sitten vain tukemaan uusia toimijoita haasteiden parissa.
Alumniterveisin,
Roope Rantanen
Hallituksen varapuheenjohtaja
mennessä Koulutuspoliittinen vastaava | loka 2, 2017 | TuKY-blogi
Tuntuuko arki raskaalta? Puskevatko turhalta tuntuvien kurssitöiden deadlinet päälle? Odottaako tenttiviikolla keväällä suoritettujen kurssien loputon jono ja yöttömät opiskeluteemaiset yöt? Nyt on taas se aika, kun viimeisetkin minuutit päivästä tulisi uhrata ties minkälaisille ryhmätöille tai palautettaville portfolioille – eikä yhtään edes huvittaisi. Näinä aikoina tulee kyseenalaistettua koko koulussa oleminen ja motivaatio opiskeluun ylipäätään. Mitä näistä kaikista oppimispäiväkirjoistakin muka oppii?
Joskus ensimmäisenä opiskeluvuotenani muistan monien ajattelutavan siitä, kuinka turhia jotkut pakolliset kurssit ovat ja kuinka niiden opeista ei tulisi kuitenkaan hyötymään tulevaisuudessa. Luennoilla oli aivan turha käydä ja riitti kunhan nyt suoritti pakolliset harjoitukset, ja prujun luettuaan ilmestyi tenttiin. Numeroilla ei oikeastaan ollut mitään väliä, riitti että kursseista pääsee läpi, jotta joskus valmistuukin. Koostuuko monenkin opiskelijamme opiskelumotivaatio pelkästään saavutettavasta tutkintonimikkeestä, vai haluammeko oikeasti myös jättää näistä ajoista jotain oppejakin mieleen?
Mitä minä nyt maisterivaiheessa mietin? Ihmettelen ainakin sitä, miksi en tehnyt kurssien eteen enemmän töitä kandivaiheessa. Miksi istuin kotona ja katsoin Netflixiä? Näin kohta koulusta valmistuvana voin todeta, että kursseilla kannattaa kuunnella ja luennoilla kannattaa istua. Vaikka tentissä ei mitään kirjasta kysytäkään, ei se tarkoita sitä, etteikö kirjaa olisi hyvä lukea omaa tulevaisuutta varten. On surullista, että arvotamme tärkeän tiedon pelkästään tenttikysymysten perusteella: kaikki mitä ei kysytä kokeessa on varmasti aivan turhaa tietoa. Miksi?
Olemme täällä koulussa oppimassa uutta ja kehittämässä taitojamme. Esimerkiksi matematiikasta on tullut kysytty taito, jota suuren osan ekonomeista olisi hyvä ymmärtää edes jollain tasolla. Miksei siis voisi kohdata pelkoja ja ottaa taloustieteiden kvantitatiivisia menetelmiä sivuaineeksi? Miten sitten kauan vihattu ja vältelty ruotsi, olisiko aika ottaa itseä niskasta kiinni ja vahvistaa tämän toisen kotimaisen kielen taitoa? Ajattelutapa siitä, että läpipääsy riittää ja kukaan ei kuitenkaan tule arvosanojamme koskaan kyselemään on toki lohduttavaa, mutta oletko myöhemmin koulusta valmistuessasi tyytyväinen panokseesi ja saavutuksiisi? Ehkä olet, ehkä et.
Kouluun päästäksemme olemme nähneet monia tunteja ja suuren vaivan, joten miksemme yrittäisi nauttia näistä opeista ja ottaa kaikkea hyötyä irti, toki unohtamatta muuta arvokasta opiskelijaelämää, jota meille tarjotaan. En siis sano, että kaikista kursseista tulisi suoriutua mallikkaasti, vaan että omia heikkouksia voisi kehittää ja keskittyä tavoitteiden saavuttamiseen – vielä kun on aikaa. Opiskelusta ja uusien asioiden omaksumisesta tulee huomattavasti hauskempaa ryhmässä, joten miksei tulla jakamaan stressin tuskia yhdessä kaveriporukalla vaikka ryhmätyötiloihin?
Muistakaa, että jos opiskelujen tai uran suunnittelussa on ongelmia, omaopet auttavat. Mikäli et tiedä omaopettajaasi, ota yhteyttä pääaineesi tai erikoistumissuuntasi laitokseen. Vaikka henkilökunta voi joskus tuntua kaukaiselta, ovat he täällä meitä varten ja haluavat meidän saavuttavan hienoja asioita elämässämme. Älkää siis pelätkö ottaa yhteyttä ja varata aikaa.
Koulutuspoliittinen vastaava
Tuulia Kuusinen
