Vaikka vuosi on vasta aluillaan, syksy ja uusien pupujen sekä maisteripupujen saapuminen lähestyy jo kovaa vauhtia. Jotta uudet opiskelijat pääsevät heti kiinni yliopistoelämään sekä TSE:n ja TuKYn tapoihin, tarvitaan joukko innokkaita tutoreita luotsaamaan uusia pitkäkorvia talon tavoille. Tutorina saat vastuullesi oman ryhmän, jonka perehdyttämisestä opiskelun ja opiskelijaelämän piiriin vastaat. Tutorina pääset kokemaan pupusyksyn uudesta näkökulmasta, saat arvokasta kokemusta ryhmän ohjaamisesta sekä pääset järjestämään perehdytysviikon tapahtumia!
Tutoreiden valinnassa kiinnitetään huomiota mm. hakijan opintojen tilaan, aiempaan kokemukseen pienryhmän vetämisestä, motivaatioon ja perusteluihin tutoriksi hakemiselle. Tutoreilta ei edellytetä opiskelijajärjestöön kuulumista. Hakemukseen kannattaa panostaa ja vastata kaikkiin kysymyksiin perusteellisesti, jotta varmistat paikan hakuprosessin seuraavassa vaiheessa, eli ryhmähaastattelussa. Haastattelut toteutetaan tänä vuonna Zoomin välityksellä ja niihin osallistuminen on edellytys valituksi tulemiselle.
Tutoroida voi joko yksin tai pareittain, mutta jokaisen on kuitenkin täytettävä omat hakemuksensa. Paritoiveita kysytään hakemuslomakkeessa. Ota huomioon, että kummankin parin on tultava valituksi ja suoritettava koulutus, jotta tutorointi pareittain onnistuu. Tutoroinnista on tarjolla 2 opintopistettä ja lisäksi siitä maksetaan 100e palkkio per tutorryhmä.
Kv-tutoriksi haetaan yksin, mutta ryhmiä voi omatoimisesti yhdistää kavereiden kanssa. Myös kv-tutoroinnista saa opintopisteitä sekä rahallisen korvauksen. Suurimpana erona KTK/KTM-tutorointiin on se, ettei kv-tutorin tarvitse tietää suoritettavista opinnoista, sillä vaihto-opiskelijoilla on oma akateeminen yhdyshenkilö laitoksella. Tärkeimpinä tehtävinä on siis auttaa käytännön asioissa ja sopeutumisessa Turun opiskelijaelämään.
Huomioi, että pystyt toimimaan sekä KTK/KTM-tutorina ja kv-tutorina samaan aikaan, joten hae rohkeasti molempiin, jos mielenkiintoa riittää!
Haun aikataulu:
Linkit hakulomakkeisiin alla, haku on auki 1.2. – 28.2.
Haastattelut toteutetaan aikavälillä 8.3.-11.3. (Haastattelut koskevat vain KTK-tutoreiksi hakevia)
Tutoriksi valitulla on velvollisuus osallistua sekä TSE:n opintotoimiston, että TuKYn järjestämiin koulutuksiin ja hakijan onkin hyvä huomioida seuraavat päivämäärät:
Kysyttävää? Laita viestiä sopo@tuky.fi tai international@tuky.fi. Lisäksi vanhat tutorit ovat vastaamassa kysymyksiin TuKYn Instagramissa (@turunky) keskiviikkona 3.2.!
Ärsyttääkö sinuakin kokata? Tai tiskata ja siivota kokkaamisen jälkeen? Suunnitella viikon ruokaostokset etukäteen? Ja kun kauppaan lähdetään niin siellä sitten haahuillaan ympäri päättömästi unohtuneiden ruokien perään. Niin minuakin, mutta ruokailua ei voi päivän aikana välttääkään. Itselleni on muodostunut liian helpoksi tavaksi vaan tilata ruuat Foodorasta tai Woltista. Tiskatakaan ei tarvitse, kun takeaway -ruokailusta syntyneet roskat voidaan vain hävittää ja keittiö pysyy siistinä. Hesburger sovelluksen lataaminen koitui omaksi tuhoksi, sillä tilaaminen on niin helppoa, ruuan saa nopeasti ja läheltä kotoa ja kerryttää samalla bonuksia. Lähikauppani ruokatiskin työntekijätkin ovat kaikki minulle liian tuttuja, että odotan päivää, kun he iskevät vakiotilaukseni valmiiksi käteeni. Omalla kohdallani säännölliset ruokailuajat voidaan unohtaa ja nälkää ei ennakoida, vaan kun se iskee, niin syötävää on saatava heti. Sitten sitä totta kai päätyy pohtimaan miksi väsyttää ja kiukustuttaa. Ollessani pieni, minua aidosti huolestutti, jos en osaa aikuisena kokata. Tulostin omaan kansiooni kaikki reseptit mitä käsiini sain, jotta ne eivät häviäisi tai jos internet kaatuisi niin minulla olisi ainakin minun reseptikansioni. Linda-lapsi ei uskonut internettiin selvästikään. Ylä-asteen kotitaloustunneilla ahkerasti sain lisäpisteitä kokkailemalla kotona ja pyytämällä vanhempien arvioita tuotoksistani. Sanotaan, että lapsena opitut tavat kantavat nuoruus- ja aikuisikään asti, mutta tässä kohtaan tilanne ei todellakaan ollut tämä. Tämän vuoden lupaus itselleni on syödä hyvää ruokaa enemmän kotona. Kotona olisi aina valmis illallinen valmiina. Ja ei, nuudelipussi tai muu valmisruoka ei ole tarpeeksi houkuttelevaa ruokaa.
Onneksi olin vinkannut ystävälleni aikeistani jo etukäteen ja hän ostikin joululahjaksi minulle kokkauskirjan. Tässä on vähän romantisointia, sillä kokkauskirjaahan kokkaus ei tarvitse, kun mikä tahansa resepti löytyy netistä. Valitettavasti pienenä koottu reseptikirja on tuntemattomassa sijainnissa. Lisäksi samaisen ystäväni kanssa olemme kokkailleet vuorotellen toisillemme, jolloin kokkausvinkit ja reseptit ovat vaihtuneet, eikä kokkailua tai ruokailua ole tarvinnut yksin suorittaa. Ruuan valmistaminen on itse asiassa ollut nopeampaa kuin tilatun ruuan toimitusaika. Tiskaus harmituksestakin olen päässyt eroon soittamalla samalla tiskatessani vanhemmille, isovanhemmille tai ystävilleni sekä kuunnellut podcasteja. Vähitellen kotikokkailu maistuu, kiinnostusta uusien reseptien etsimiseen ja kokeiluun löytyy ja varsinaista kokkausta joutuu suorittamaan noin joka kolmas päivä, kun annoksista riittää usein useimmille päiville. Hesburger bonukset ovat vaihtuneet K-plussa bonuksiksi. Ruokablogin voi lopettaa vain ja ainoastaan reseptiin, joten tässä seuraavaksi ihana ja helppo sitruuna-ricotta pasta Hanna Gullichsenin kirjasta Kokin Kotiruokaa, jota kuvataan kirjassa lännen nopeimmaksi arkiruuaksi:
Keitä pasta al denteksi. Paahda pinjansiemenet. Sekoita ainekset ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Sekoita pastan kanssa ja lisää pinjansiemenet sekä tarpeen mukaan pastan keitinvettä, jos kastike tuntuu kuivalta. Valmista! Ja uskomattoman helppoa. Itse laitan vielä ruoka-annoksen päälle pecorinoa.
Turun KY hakee 71. vuosijuhlan tuottajia – hakuaikaa jatkettu!
Vuoden 2021 lokakuussa järjestetään Turun KY:n 71. vuosijuhlat, joille haetaan tuottajaparia. Tuottajien tärkeimpänä tehtävänä on vastata tämän Turun KY:n juhlavimman ja perinteikkäimmän tapahtuman järjestämisestä. Vuosijuhlien lisäksi järjestelyvastuuseen kuuluu muut vuosijuhlaviikon perinteiset tapahtumat. Tuottajaparia auttaa heidän kokoamansa vuosijuhlatiimi, joka toimii apuna ideoinnissa ja käytännön järjestelyissä.
Edellytämme sinulta:
kokemusta vuosijuhlista joko nakkina, tiimissä tai vieraana
kokemusta tapahtumien järjestämisestä joko TuKYllä tai muualla
timanttista organisointi- ja ongelmanratkaisukykyä
Eduksesi katsotaan:
kokemus budjetoinnista ja taloudenhallinnasta
kokemus esimiesasemassa työskentelystä
kokemus tai visio yrityssuhteista
luova visio vuosijuhlaviikon toteuttamisesta
Mitä tehtävä tarjoaa:
Vuosijuhlatuottajat saavat paljon vastuuta ja kokemusta sekä mainetta ja kunniaa Turun KY:n loistokkaimman tapahtuman järjestäjinä. Vuosijuhlatuottajana pääset tutustumaan moniin eri ihmisiin ja tahoihin sekä luomaan kontakteja niin kunniavieraisiin ja yhteistyökumppaneihinkin. Lisäksi pääset kehittämään osaamistasi johtamis- ja neuvottelutaitojen, organisoinnin ja budjetoinnin osalta.
Hakea voi pareittain tai yksin. Mikäli tehtävään haetaan yksin, yhdistetään yksin hakevista lopuksi tuottajapari. Vapaamuotoiset hakemukset on toimitettava tiistaina 23.2.2021 klo 23.59 mennessä kulttuuri- ja perinnevastaavalle osoitteeseen kulttuuri@tuky.fi. Mukaan tulee liittää myös CV. Hakuajan päättymisen jälkeen haastattelut pidetään keskiviikkona 24.2.2021 ja valinta tehdään viikolla 9. Lisätietoja hakemiseen tai vuosijuhlatuottajan pestiin liittyen voi kysyä kulttuuri- ja perinnevastaavalta osoitteesta kulttuuri@tuky.fi tai 70. vuosijuhlien tuottajilta Taneli Kalevalta ja Teresa Niittumäeltä osoitteesta vuosijuhlat@tuky.fi.
Olkoon tämä TuKY-blogin ensimmäinen “History-of-banking”-kirjoitus.
Villi Länsi perustui pohjimmiltaan maatalouteen. Maatalous taas perustui pohjimmiltaan lainoitukseen: maanomistaja lainasi rahaa jonka sijoitti karjaan, siemeniin, tai tonttiin ja laina maksettiin takaisin sijoituksen voitoista. Ei olekaan yllätys, että pankit saapuivat Villiin Länteen lähes yhtä räjähdysmäisesti kuin sanomalehdet.
Pankin perustaminen oli ennen todella helppoa. Pienen yhteisöpankin perustamiseen vaadittiin vain muutama paikallinen jotka kokosivat rahansa yhteen ja avasivat pankin. Tällainen yritys yleensä järjestettiin pienellä käteisliittymällä, ja jos pankilla ei ollut kylliksi metallivaluuttaa, tämä alijäämä katettiin paperirahalla.
Yhteisöpankki 1800-luvun alkupuolella
Villi Länsi kuitenkin tarkoitti villiä pankkitoimintaa.
Pankin operoijat eivät olleet koulutettuja rahoitusammattilaisia, enemmänkin lehmipoikia. Pankit lainoittivat lähes täysin illikvidejä lainoja, sillä eihän pankki voinut realisoida sataa lehmää tai tupakkapeltoa käteiseksi lainan epäonnistuessa. Lainojen vakuudet olivat myös lähtökohtaisesti riittämättömät: usein paikallinen pankki hyväksyi maanomistajan ylioptimistiset arviot maansa arvosta, ja pienimmätkin laskusuhdanteet 1800-luvulla johtivat arvottomaan tonttiin, josta pankki joutuisi sitten maksamaan veroa.
Tämän lisäksi näille “yhteisöpankeille” ei ollut lainkaan säännöstöjä tai määräyksiä, joten petokset ja väärinkäytökset olivat yleisiä. Villin Lännen versio Ponzi-huijauksesta oli ns. Satulalaukkupankki. Joka toimi jokseenkin näin:
Mies saapuu kylään, satulalaukut täynnä pankkiseteleitä.
Mies perustaa toimiston, jossa lainaa paperirahaa kylän maatiloille helpoilla maksuehdoilla ja pienellä vakuudella.
Kerättyään kaikki velkakirjat, mies myy ne paikalliselle kauppiaalle, majatalolle tai pankille alennuksella, sillä ehdolla, että hän saa maksuksi käteistä.
Mies ratsastaa auringonlaskuun, laukut täynnä käteistä.
Paikalliset velkakirjanpitäjät jäävät selvittelemään maanomistajien kanssa, miksi heidän uudet pankkisetelit ovat arvottomia.
Ei siis ihme miksi pankkeihin suhtauduttiin skeptisesti, vaikka ne olivatkin elintärkeitä.
Kansasin karjakaupungeissa sisällissodan jälkeisten kahdeksan vuoden aikana vaihdetut summat voivat olla hämmästyttäviä. Tämän taustalla oli kullan löytäminen Californiasta 1848. Tähän aikaan karjalaumat olivat jopa 50 – 100 tuhannen dollarin arvoisia (1.5 – 3 miljoonaa nykyrahassa).
Karja-aitaus Kansasissa
Kukaan ei kuitenkaan halunnut matkustaa tuollaisten summien kanssa, joten tarvittiin pankkeja.
Karjanajajat ostivat valtavia karjalaumoja Texasissa pidennetyillä lainaehdoilla, eli laina maksettiin palatessa myyntimatkalta. Karja ajettiin Kansasiin, jossa sen ajan karjamarkkinat pääasiallisesti toimivat. Karjapankeissa oli valtavat määrät käteisrahaa, sekä alijäämä velkakirjoista, joten ne levittivät lainoitustaan muihin osavaltioihin, erityisesti niihin joissa karjaa tuotettiin. Myynnin jälkeen rahasumma vaihdettiin velkakirjoihin tällaisessa karjapankissa. Karjanajajat sitten palasivat Texasiin, maksoivat lainansa ja lunastivat voittonsa velkakirjoilla. Näissä velkakirjoissa oli lisäksi erityisen korkea korkokanta.
1800-luvun swingtreidaaja
1848 kultajuoksun myötä valtavat ihmismäärät muuttivat länteen. Infrastruktuurin, investoinnin ja taloudellisen kasvun myötä Villi Länsi kesyyntyi. Länsirannikolle perustettiin pankkikonglomeraatteja jotka rahoittivat kymmeniätuhansia lainoja kerrallaan. Kansallisen valvonnan helpottuessa pankkien lainsäädäntöä alettiin ensikertaa valvoa lännessä. Satulalaukkupankki-mies vaihtoi puvun päälle ja muutti San Franciscoon. Loppu on historiaa.
Pohtiessani tekstini aihetta oli minulla yksi tavoite mielessä: en halua kirjoittaa koronasta. No, tässä epäonnistuin. Tällä hetkellä tauti kuitenkin muovaa jokaisen meidän opiskelijaelämäämme niin paljon, että olisi mielestäni jopa hölmöä olla puhumatta tilanteesta ja esittää kuin sitä ei olisi. Haluaisin kuitenkin nostaa esille parrasvaloissa vähemmän huomiota saaneen puolen, eli kuinka tarpeellisia vapaa-ajan tapahtumat oikein ovat. Elimme syksyn pitkälti rajoitusten vallassa, eikä uusi vuosi ole alkanut sen valoisammin. Suurin osa tapahtumista ja mahdollisuuksista viettää vapaa-aikaa on jäädytetty ja jäljelle on jäänyt pelkästään opiskelu. Tämähän tarkoittaa sitä, että koulumenestys paranee, kun häiriötekijät poistetaan? Näin ei kuitenkaan ole käynyt.
Täysipäiväinen opiskelu ja lukeminen voi olla raskasta ja vielä raskaampaa tästä tekee, kun ei toisinaan pääse heittämään aivoja narikkaan. Terve Mieli -hankkeen ollessa suuresti esillä toiminnassamme haluan korostaa, kuinka tärkeää vapaa-aika on mielenterveydelle. Jokainen on varmasti huomannut miten tapahtumien poissaolo vaikuttaa sekä omaan, että lähellä olevien mielialaan. Olkoon oma tapa irrottautua arjesta sitten bileet, ekskursio ranskaan tai urheilujoukkueen harjoitukset, on tärkeää, että on jotain mitä odottaa ja millä palkita itseään. Vaikka valmistuminen on palkinto itsessään, ei sitä varten tulisi viettää viittä vuotta taukoamatta nenä kirjassa. Arjen ei pitäisi olla vain suorittamista, vaan tälle tulee myös löytää vastapaino. Valitettavasti tilanne kuitenkin on mitä on. Meidän tulee toimia turvallisuus ja terveys edellä ja odottaa tilanteen rauhoittumista ennen kuin alamme taas järjestämään tapahtumia.
Tämän tekstin tarkoituksena ei kuitenkaan ole viedä kuntalaisten mieliä vielä syvemmälle maanrakoon, vaan osoittaa, että teitä ja vapaa-aikaa ei ole unohdettu. Oma, hieman puolueellinen, mielipiteeni on, että TuKY onnistui erittäin hyvin tasapainottamaan turvallisuuden ja tapahtumien tarjoamisen kuluneena syksynä. Jopa ensiluokkaisesti. Vaikka ohjelmaa ei ollut yhtä paljoa kuin normaalisti, oli sitä paljon enemmän kuin monilla muilla. Olen myös hyvin toiveikas tulevan vuoden toiminnan ja toimijoiden suhteen. Halua järjestää selvästikin on ja siitä kertoo ennennäkemättömät hakijamäärät kuluneissa hallitusvalinnoissa. Onkin hienoa, miten olen nyt jo saanut kulissien takana kuulla ja nähdä millä innokkuudella ja ennakkoluulottomuudella uudet hallitukset ovat lähteneet tätä haastetta kohtaamaan. Koulustamme löytyy osaavia ja aktiivisia opiskelijoita, jotka varmasti keksivät uusia ja innovatiivisia ratkaisuja vapaa-ajanviettämiseen, etänä ja paikan päällä. Ja vaikka emme vielä hetkeen voi lähteä tapahtumarumbaa pyörittämään, olen varma, että tämä tulee käynnistymään heti kun se on turvallisesti mahdollista. Joten toivon, että te odotatte tätä ohjelmantäyteistä tulevaisuutta yhtä innokkaasti ja kärsivällisesti kuin minäkin.
