mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | helmi 14, 2016 | Kaikki Blogit, Kansainvälisten asioiden vastaava, TuKY-blogi
On elokuun kuuma päivä. Juoksen töistä hirveällä kiireellä juna-asemalle. Sydän tykyttää ja katson jatkuvasti puhelintani. Miten tunnistan hänet? Eihän kukaan näytä omalta profiilikuvaltaan. Olenkohan myöhässä, ei ole ainakaan viestiä tullut. Mitä jos hänellä ei toimi puhelin Suomessa? Ei tästä tule mitään.
Loputtomalta tuntuneen viisiminuuttisen jälkeen juna saapuu ja ihmisiä alkaa vyöryä junasta ulos. Seison keskellä laituria kuin eksynyt idiootti, koska en halua missata häntä. Juna tyhjenee, laituri tyhjenee ja junan konduktöörit lähtevät kahvitauolle. Mitähän h*lvettiä? Missä hän on. Soitan hänelle, mutta puhelu menee vastaajaan. Viisi minuuttia kuluu, kymmenen, kaksitoista. Panikoin jokaiseen Whatsapp-ryhmään jossa olen, mutta neuvojen sijaan saan vain niitä iänikuisia itkunauruhymiöitä. Kiitti kamut.
Kun tasan kaksikymmentäkaksi minuuttia junan saapumisesta on kulunut, näen tytön ja vanhemman naisen kävelevän junan takaa. Tyttö huutaa jo pitkältä ’’Minna!’’, menen vastaan ja tervehdin häntä ja hänen äitiään. ÄITIÄÄN? Kuka tulee vaihtoon äitinsä kanssa? Molemmat selittävät erikseen ja päällekkäin, englanniksi ja espanjaksi jotain. Meno on kuin Serranon perheen aamupalalla. He sanovat olevansa Börsissä yötä. Kallis vaihto tulossa. Ilmeisesti vain muutaman yön, sitten äitikin lähtee takaisin kotiin. Kävelemme Börsiin matkalaukkujen kolistessa rotvalleja pitkin, ikuisuudelta tuntuvan matkan. Hän puhuu hyvää englantia, ja puhun itse vähän espanjaa. Keskustelu on hyvin pinnallista, mutta mukavaa. Enää ei jännitä.
Pääsemme hotellille ja autan heitä saamaan huoneensa. Äiti on väsynyt ja haluaa huoneeseensa, hän halaa minua ja kiittää että pidän hänen pikkuisestaan huolta. Hän myös ojentaa minulle lahjapaketin. What. En edes muista, mikä kiitos on espanjaksi. Sanomme hyvästit äidille, ja jään tytön kanssa baariin. Hän ostaa meille kaljat ennen kuin ehdin edes huomata, ja istumme alas. Juttelemme tunteja. Siis tunteja. Tuntuu kuin olisimme tunteneet vuosia. Puhuimme peloista, toiveista, seksistä ja rakkaudesta. Aika kuluu ja pankkikortti käy tasaisin väliajoin tiskillä. Kun kello alkaa näyttää jo aamuyötä ja itsevarmuus omasta kotiinpaluusta alkaa heiketä, sanomme näkemiin.
Seuraavana päivänä töissä illasta muistuttaa hirveä päänsärky ja pieni hymy, joka kertoo siitä, että olen löytänyt uuden kaverin. Huh huh, enää kolme vaihtaria hakematta asemalta, mitähän tässä voi vielä sattua. Ainiin ja sitten vielä puoli vuotta näiden hullujen kanssa.
Hain alun perin tutoriksi, koska halusin mukaan tutor-porukkaan. Nopat ja raha olivat kiva lisä. Jälkeenpäin ajatellen se 120€ ja kaksi noppaa eivät vaikuttaneet elämääni millään tavalla. Se mikä vaikutti, olivat ihmiset. Sain ystäviä niin tutoreista kuin vaihtareistakin ja kontakteja ympäri maailmaa. Sain ystäviä, jotka tarkistavat kielioppini vaihtohakemuksista. Sain ystäviä, jotka tarjoutuvat ostamaan minulle lentoliput, jos tulen käymään. Ja kaikkein tärkeimpänä, sain muistoja, joita en vaihtaisi mihinkään.
Rohkaisen kaikkia hakemaan tutoriksi niin englannin- kuin suomenkielelläkin. Tutorhaku on auki 1.-29.2.2016 ja tänään maanantaina 15.2.2016 klo 12:00 on Tutor-hakuinfo luentosalissa 01.
Minna Goyal
Kansainvälisten asioiden vastaava
international@tuky.fi
mennessä Koulutuspoliittinen vastaava | helmi 7, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
…ainakaan mitä tulee opettajien käyttämiin tiedotus- ja kurssimateriaalin jakotapoihin. Useiden eri kanavien käyttö Moodlen ohella on hankalaa, työlästä ja tehotonta.
Opiskelijan tarvitsema tietotekninen paletti on jo valmiiksi hyvin käyttäjäepäystävällinen kaikkine eri instansseineen. Niiden yhdisteleminen saattaa olla vaikeaa, mutta ainakin kurssimateriaalin jakotapojen kohdalla parannuksia olisi helppo saavuttaa. Tällä hetkellä koulussamme kurssimateriaalia jaetaan erinomaisesti toimivan Moodlen lisäksi ainakin sähköpostitse, Dropboxin kautta sekä intranetissä (kuinka moni edes tiesi, että intranetissä voidaan jakaa kurssimateriaalia?). Eikä myöskään pidä unohtaa digitalisaation pioneeria: verkkolevyä.
Kuinka paljon vaivattomampaa olisikaan löytää kaikki kurssimateriaali Moodlesta? Tiedonjakomenetelmien yhtenäistäminen helpottaisi opiskelijoiden elämää huomattavasti, kun Moodlea voitaisiin pitää itsestäänselvyytenä. Tämä toisi myös sitä paljon peräänkuulutettua tehokkuutta päällekkäisyyksien poistamisen kautta…tai niin ainakin tietojärjestelmätieteen kursseilla on opetettu.
Moodle on toimiva, hyväksi havaittu ja helppokäyttöinen. Mutta miksi siltikään jotkut opettajat eivät suostu sitä käyttämään? Eikö tiedonjakomenetelmien yhtenäistäminen olisi yksinkertaisesti järkevää? Ja eikö tämäntapainen järkevöittäminen vastaisi digitalisaatio-ajan henkeä?
Toivottavasti tulemme näkemään kehitystä asian suhteen.
PS. Moodlen käytön peruskoulutukset henkilökunnalle 2.3. ja 22.4.
Oula Huttunen
Koulutuspoliittinen vastaava
mennessä Vapaa-ajan vastaava | tammi 31, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Taas on se aika vuodesta, kun lähes 5000 opiskelijaa ympäri Suomen vaeltaa kohti Turkua ja Turun KY:n omaa Pikkulaskiaista. Suomen ehkä yhdeksi tunnetuimmaksi ja suosituimmaksi opiskelijatapahtumaksi kasvanut Pikkulaskiainen juhlistaa tänä vuonna 25-vuotista taivaltaan. Mutta mikä on tämän mäkitapahtuman historia ja miten se on muuttunut vuosien saatossa? Pikkulaskiaisen järjestämisestä huolehti vielä 2009 vuoteen asti Ulkoasiainjaosto, joten koin velvollisuudekseni avata blogitekstissäni hieman yhtä suurimmista Turun KY:n ylpeyksistä.
Pikkulaskiaisen 2015 Puolalanpuiston ihmismeri.
Nykyisen Pikkulaskiaisen esi-isänä kulkeva tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1991, joten tänä vuonna se järjestetään jo 26. kerran. Pikkulaskiainen on syntynyt turkulaisten kauppatieteilijöiden hassuttelun aikaansaannoksena, mutta se pysyi pitkään vain Turun KY:n omana tapahtumana. Tarkkaa tietoa ei ole siitä kulkiko tapahtuma jo silloin samalla nimellä, mutta tapahtuman idea oli kuitenkin suurin piirtein sama. Mäkitapahtuma oli kooltaan suhteellisen maltillinen aina 2000-luvun loppupuolelle asti, jolloin se alkoi poikkitieteellistyä ja kiinnostus tapahtumaa kohtaan heräsi ympäri Suomen. Pikkulaskiainen on kasvanut vuosi vuodelta ja on nykyisellään yli 5000 kävijän tapahtuma. Se onkin yksi Suomen suurimmista poikkitieteellisistä opiskelijatapahtumista.
Pikkulaskiaisen järjestämisestä huolehti vielä 2009 vuoteen asti Ulkoasiainjaosto. 2000-luvun loppupuolella tapahtuma oli kuitenkin kasvanut jo niin suureksi, että koettiin järkevimmäksi perustaa Pikkulaskiaiselle oma projektiryhmä, jotta saataisiin varmistettua jatkossakin onnistunut ja laadukas tapahtuma. Siitä lähtien on keväisin avattu haku Pikkulaskiaisen tuottajaksi tai tuottajapariksi. Tuottajien apuna toimii tiimejä, joilla kullakin on omat vastuualueensa onnistuneen tapahtuman luonnista. Pikkulaskiainen on kehittynyt paljon vuosien saatossa ja tärkeintä sen niin kuin muidenkin perinteiden kehityksessä ovat olleet ihmiset, jotka vuodesta toiseen halunneet luomassa elämyksiä muille. Tänä vuonna Pikkulaskiaista mukana on järjestämässä lähes 100 opiskelijaa, jotka mahdollistavat ikimuistoisen tapahtuman myös tänä vuonna.
Tunnelmia Pikkulaskiaisen 2015 mäkikisasta.
Pikkulaskiainen on tapahtumana myös vuosien saatossa monipuolistunut huomattavasti. Aikojen alussa tapahtuma oli vain parin sadan hengen kokoinen mäenlaskutapahtuma ja jatkobileet olivat perinteikkäissä Montun tiloissa. Nykyisellään mäessä on tarjolla monenmoista aktiviteettia mäenlaskun lisäksi ja mäenlaskukisassa pärjääminen vaatii heittäytymistä ja ainutlaatuisia ideoita. Jatkobileet on siirretty pois Montusta ja ne ovat tänä vuonna jakautuneet jo neljään suureen yökerhoon, joissa jokaisessa on tunnetut artistit esiintymässä. Vuosien saatossa näillä jatkoilla onkin nähty monenmoisia mega-artisteja. Muun muassa Dr. Bombay, Günther, Velvet, Cascada ja Italobrothers on nähty Pikkulaskiaisen jatkoilla esiintymässä. Tämän vuoden artistilinja jatkuu samanlaisena, kun mm. Basshunter, Teflon Brothers ja Antti Tuisku tulevat viihdyttämään juhlakansaa.
Ulkoasiainjaosto on myös jatkanut vahvaa osallistumistaan tapahtuman kehittämiseksi myös vetovastuun siirtymisen jälkeen. Pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa Ulkoasiainjaoston toimesta järjestetty Pikkulaskiaisen Silliksenä toiminut Kolikon Sillis on kasvanut vuosi vuodelta ja on vakiinnuttanut paikkansa nykyisellään lähes 300 hengen tapahtumana Pikkulaskiaisen jälkeisenä päivänä. Sen lisäksi entinen Kolikon Sillis on kokenut toisenkin muodonmuutoksen, kun KY-Gourmet järjestää tänä vuonna Kolikon Suojat nimisen tapahtuman Parkilla, jossa kunnioitetaan niin Pikkulaskiaisen uusia kuin vanhojakin perinteitä juhlavuoden kunniaksi.
Pikkulaskiaisen 2014 mäkikisan antia.
Tulevaisuus näyttää mihin Pikkulaskiainen kehittyy, mutta varmaa on se, että jatkossakin Pikkulaskiainen kehittyy vain aktiivisten kuntalaisten panoksella. Keväällä aukeaa Pikkulaskiaisen tuottajien haku, johon etsitään innokkaita tyyppejä luotsaamaan ja kehittämään yhtä Suomen suurinta opiskelijatapahtumaa ensi vuonna. Näkemys ja kokemus eivät tietenkään ole pahitteeksi, mutta tärkeintä on kuitenkin kuten muussakin järjestötoiminnassa into ja halu kehittää tapahtumaa entistäkin paremmaksi. Lisätietoja Pikkulaskiaisen tuottajahausta ja sen aukeamisesta allekirjoittaneelta.
Nähdään torstaina mäessä ja huolehditaan siitä, että Pikkulaskiaista ei turhaan kutsuta vuoden parhaaksi opiskelijatapahtumaksi!
Kristian Raitio
Vapaa-ajan vastaava
vapaa-aika@tuky.fi
mennessä admin | tammi 24, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Alppikanuunat ja Aallon kauppiksen KY-Ski suuntaavat perinteisesti joka vuosi jonnekin Euroopan alppikohteista. Viime vuonna reissu tehtiin Ranskan Alpeille ja tänä vuonna suunnaksi otettiin Itävallan Alpit Bad Gasteinissa.
Reissun suunnittelu alkoi hyvissä ajoin jo viime kesän puolella. Perinteisesti ilmoittautuminen on ollut syyskuussa ja itse reissu tammikuun puolessa välissä. Yllätyimme täysin reissun saamasta suosiosta tukyläisten keskuudessa – Alppikanuunoiden kiintiö täyttyi alle minuutissa! Reissuun lähdettiinkin lopulta yhdessä KY-Skin kanssa kanuunoiden reilulla ylivoimalla.
Matkaa oli ehditty jännittämään niin matkanjohtajien kuin itse matkailijoidenkin puolesta syyskuusta asti. 16. tammikuuta olikin aika suunnata kamat pakattuina Helsinki-Vantaalle ja matkata Salzburgin kautta Bad Gasteiniin. Kylpylöistään tunnettu alppikylä tarjosi vaihtoehtoja kaikentasoisille laskijoille; löytyi niin puuterista offaria, loivaa rinnettä kuin villiä afterskiitäkin! Myös hotellin sijainti oli mitä parhain – suoraan Bad Gasteinin kovimman menomestan naapurissa! Kylpylät puolestaan hoivasivat matkailijoita kun monojalkaa kolotti edellisen päivän afterski-tamppauksen jäljiltä.
Viikko hujahti ohi hurjaa vauhtia, sanotaanhan että aika menee nopeasti kun on mukkavaa. Säät suosivat ja suksi luisti, eikä haavereiltakaan vältytty – viikon aikana ehti matkailijoilta hajota niin olkapää, polvi kuin selkäkin.
Reissulta jäi käteen sekä laskut että nousut niin rinteessä kuin sen ulkopuolellakin, mutta ennen kaikkea huikeat uudet tuttavuudet. Tälläkään kertaa ei kaduttanut tippaakaan reissulle lähtö, sillä Alpit, ystävät ja aurinko ovat kertakaikkisen pettämätön yhdistelmä!
Tunnelmia reissulta voit löytää instagramista @alppikanuunat sekä #BreakingBadGastein -hashtagin takaa!
Kevään Lapin reissua odotellessa!
Anna Nukarinen
Viestintävastaava
Alppimatkan ’16 MJ
mennessä Taloustoimikunnan puheenjohtaja | tammi 18, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Miten muka muiden peesaaminen valuu mun kassaan? Mitä käsinkosketeltavaa henkilökohtaista hyvää saan siitä, että osa palkastani siirretään vähäosaiselle. Onhan aina enemmän mulle enemmän mulle.
Äkkiseltään analysoituna tilanne voi markkinatalouteen uskovasta nuorukaisesta tältä vaikuttaa. Miten muka tulonsiirtojärjestelmä on perusteltavissa myös henkilökohtaisella hyödyllä?
Ihmiselle luontaisen empatian ja muiden itsestäänselvyyksien lisäksi on havaittavissa kaksi yhteiskuntamme perustana toimivaa pilaria. Mainittavat pilarit eivät tietenkään ole tyhjentävä lista tulonsiirtojen ja korkean verotuksen yhteiskunnallisista sekä henkilökohtaisista hyödyistä, mutta mainitsen mielestäni olennaisimmat.
Kansantalouden moottorina toimiva yksityinen kulutus laskisi ilman toimivaa tulonsiirtojärjestelmää. Ihan sama kuinka rikas olet, pystyt syömään vain N määrän perunoita ja todennäköisesti et kuitenkaan omista kuntosalikorttia kuin yhdelle kuntosalille. Kalliimpien ja luksustuotteiden kuluttaminen ei korvaa tätä alenevasta peruskuluttamisesta johtuvaa kulutusen vähenemistä. Kulutusmahdollisuuksien laajentaminen vähempiosaisille on perusteltavissa myös taloustieteellisesti alenevalla rajahyödyllä. Nälkää näkevän hyöty ensimmäisestä leipäpalasta on suurempi kuin henkilön joka syö jo jälkiruokaa.
Tärkein ja koko yhteiskuntamme, myös markkinatalouden, toimivuuden takaava verotukseen ja tulonsiirtojärjestelmään perustuva tukipilari on yhteiskuntarauha. Tulonsiirtojärjestelmällä on taattavissa kaikille ainakin jokseenkin elinkelpoiset olosuhteet, eikä suomessa todellisuudessa ihmisen tarvitse nähdä nälkää. Laajasti ajateltuna kaikki yhteiskunnallinen toiminta lamaantuu, tai ainakin häiriintyy huomattavasti yhteiskuntarauhan puutteesta.
Yhteiskuntarauhalla ja sillä, että yksityinen kulutus toimii, on mielestäni jokin arvo ja hyöty meille ihan henkilökohtasesti. Mielestäni se, että emme joudu rakentamaan korkeita aitoja kotiemme ympärille on jonkin arvoista. Mielestäni se, etten joudu näkemään kurjuutta kuten joidenkin valtioiden kaduilla päivittäin, on jonkin arvoista.
Mielestäni tämä arvo on korkeampi kuin verot jota maksan nyt, tai tulen maksamaan.
Tää on oikeesti ihan hyvä diili.
Juuso Mykkänen
Taloustoimikunnan puheenjohtaja
mennessä admin | tammi 10, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Joulupöydän ruoat ovat unohtuneet jo, samoin kuin uutena vuotena juodut skumpat. TuKY-toiminnan kannalta viime vuodesta päällimmäisenä mieleen ovat jääneet ystävät. Ne ystävät, joista tuli mielettömän tärkeitä vuoden aikana, ja joille vielä nykyäänkin pystyy kertomaan aivan kaiken. Mielessä ovat myös ne ystävät, joita ei nähnyt läheskään niin usein kuin olisi halunnut nähdä. 2015 oli muistoineen takana ja 2016 haasteineen edessä. Joululoma tuli tarpeeseen.
Joululomalla itse sain energiaa uuden vuoden aloittamiseen ja pitkään kaivattua etäisyyttä asioihin. To do -listani sai uutta puhtia “Nesumuijamme” Iinan jakamasta Helsingin Sanomien artikkelista to do -listojen toimivuudesta (HS 1.12.2015). Pohdin listaani tarkemmin, minkä seurauksena kammottavalta tuntuneet ja suuret projektit pienenivät muotoon “Laita viestiä Lapille”, “Lähetä infomaili hallitukselle tulevista päivämääristä” ja “Muista soittaa Iskälle”. Seuraavaksi sijoitin tehtävät kalenteriini, joten ne oli tehtävä juuri tiettynä ajankohtana eikä tällainen laiskiainenkaan pystynyt luistamaan niistä. Mitä tästä kaikesta seurasi?
Olen nyt tammikuun kymmenenteen päivään mennessä tehnyt kaikki tammikuulle ajallisesti budjetoidut asiat, olen jutellut jo joulukuussa paljon enemmän niiden ystävieni kanssa, keitä haluaisin nähdä enemmän sekä olen alkuvuoden aikana treenannut enemmän kuin koko joulukuussa. Syksyltä sain viime vuoden syksyyn verrattuna yli puolet enemmän noppia. To do -lista ei vähene tekemällä vaan sinne kyllä ilmestyy uusia asioita, on vain itse pidettävä huolta omasta jaksamisesta. Energiaa itselläni on paljon enemmän ja tuntuu siltä, kuin pystyisin katsomaan tehtävälistaani hieman ulkopuolisesti, joten kaikesta ei tarvitse alkaa stressaamaan. Tekemättömien asioiden pohtiminen stressaa ja kuormittaa paljon enemmän kuin niiden tekemisen aloittaminen.
Helpommin sanottu kuin tehty? Totta, mutta päätä ettei “procrastination” ole osa sanavarastoasi keväällä. Älä aloita treenaamista juoksemalla maratonia vaan aloita ensimmäisellä kilometrillä iltalenkillä. Ikuinen optimisti sisälläni hymyilee onnellisena voittajana, kun taas sisäinen laiskiaiseni joutuu vain tyytymään hyvän häviäjän paikkaan.
Haastan jokaisen blogin lukeneen olemaan luovuttamatta ja tarttumaan härkää sarvista, oli kyseessä sitten y-kurssin suorittaminen, hallitusvuosi, treenitavoite tai mikä ikinä mieltäsi painaakaan!
Paula Peltomaa
Hallituksen puheenjohtaja
