mennessä Kulttuurivastaava | huhti 4, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Ei, älä pelästy. Tämä ei ole yksi niistä “harrasta sinäkin enemmän kulttuuria” -paasauksista. Älä pelkää. Hengitä syvään ja jatka lukemista. Mä nimittäin uskon, että sä harrastat jo. Halusit sitä tai et.
Alkuvuoden aikana kuulin monen sanovan, etteivät ole ikinä olleet Kulttiksen exculla. Ettei heitä kiinnostavaa tapahtumaa ole järjestetty. Mutta jos joku mua jurppii, niin se kun jengi kelaa, että kulttuuria on lähinnä vaikeasti ymmärrettävä taide. Että sitä _oikeaa_ kulttuuria on ainoastaan se omituinen ja ahdistavasti osallistava tanssiteatteri, jossa huudetaan ja itketään maailman pahuutta. Tai vaihtoehtoisesti ne Japanin lippua muistuttvat nykytaideteokset, jota katsoessaan ajattelee ainoastaan pystyvänsä itsekin tuohon. Ja Kallion lukiossa se varmaan välillä olikin sitä. Mutta se jos joku ärsyttääkin. Kun kysyn kaverilta mielipidettä uudesta kohutusta ensi-iltansa saaneesta elokuvasta, niin frendin vastaus sisältää lähinnä ympäripyöreää höpinää siitä, ettei hän tällaisista asioista ymmärrä yhtikäs mitään. ”Ihan hyvä, mut en tajunnu”. Ja se jos joku raivostuttaa. Ei mistään mitään tarvitse ymmärtää. Kerrankin. Se on taiteen, viihteen ja kulttuurin ihanin piirre. Kysehän on vain siitä, että viihdyitkö? Piditkö elokuvasta? Nautitko olostasi, kun kuuntelit musiikkia. Ei siitä tarvitse tehdä sen suurempaa numeroa. Viihdyitkö? Ainoastaan sillä on loppujen lopuksi merkitystä.
Sana kulttuuri on ihana. Sen eteen voi läimästä oikeastaan ihan mitä vaan. On ruokakulttuuria, urheilukulttuuria, popkulttuuria, opiskelijakulttuuria, korkeakulttuuria ja undergroundkulttuuria. Jo pelkästään esimerkiksi instagram-feedisi on täynnä tätä kaikkea. Puhumattakaan siitä, että instagram jo muotona tuottaa nykyajan valokuvataidetta ja luo ja muokkaa sitä kautta kulttuuria. Noniin, nyt olet jo harrastamisen lisäksi tuottanut kulttuuria. Onnittelut.
Tällä viikolla Turun KY viettää kulttuuriviikkoa. Ja tavoitteena on ollut tunkea viikko täyteen mielenkiintoista ja viihdyttävää ohjelmaa. Ja jos edes yksi uusi ihminen kohtaa Kulttiksen viikon myötä, niin tämä nainen on onnellinen! Mercalta löytyy värityskirjat ja perjantaina pääsee KYSS:in kanssa laulamaan karaokea. Keskiviikkona tarjolla on gin-tastingia ja uutta nousevaa elektropoppia Samettiklubilla. On Irma Luhtaa, tanssituntia, ruokaa, lyhytelokuvia ja vessataidetta. Jokaiselle siis jotain. Jos ei muuta, niin edes se ruoka!
Klikkaa vielä Kulttuuriviikon facebook-tapahtumaamme ja löydä itseäsi kiinnostavat tapahtumat ja koululla järjestettävä ohjelma. Myös maanantain Irma Luhta -spektaakkeliin sekä keskiviikon gin-tastingiin ja Samettiklubiin on lippuja saatavilla klikkaamalla tätä linkkiä.
Eveliina Mauno
Kulttuuri- ja perinnevastaava
kulttuuri@tuky.fi
mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | maalis 21, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Tässä alkuvuoden aikana olen hallituspestissä ehtinyt tutustua moniin eri tahojen edustajiin, ja aina esittäytyessäni herättää titteli Sopo yhtä paljon hämmennystä. Yhdistelmä Edunvalvontajaoston luotsaamista ja samalla tutoroinnista huolehtimista on kuitenkin tähän mennessä ollut juuri sitä, mitä haluan TuKYssä tehdä.
EVAn hallituksen kanssa olemme keväällä lähteneet aktiivisesti tuomaan EVAa yhä näkyvämmäksi osaksi yhdistystämme. Ystävänpäiväviikolla yhdessä Kulttiksen kanssa järjestämämme leffailta herätti taas yhden kaivatun rennomman tapahtuman henkiin, ja lautapeli-ilta oli menestys jonka yleisöryntäys yllätti meidät järjestäjätkin.
Seuraavana vuorossa meillä on kolmipäiväiset Hyvinvointipäivät, joiden aikana kauppiksen käytävät pyhitetään opiskelijoiden hyvinvoinnille. Tarjolla on muun muassa mahdollisuus rentoutua koulupäivän aikana zen-huoneessa, rauhoittua joogan parissa ja nauttia ilmaisista tarjoiluista aulan ständeillä. Aiomme kevään aikana myös jatkaa erilaisten kampanjoiden toteuttamista, joilla haluamme edistää positiivista ilmapiiriä ja toisaalta kiinnittää huomiota opiskeluelämämme epäkohtiin.
EVAn ohella olen Sopona päässyt mukaan vaikuttamaan myös uusien tutorien valintaan. Tutor-valinnat olivat tänä vuonna erityisen haastavia hakijoiden suuren määrän takia, mutta olen varma että saimme kokoon aivan uskomattoman hyvän porukan vastaanottamaan uusia pupuja ensi syksynä!
Toivottavasti tämän kevään jälkeen EVAn tapahtumissa nähdään jatkossakin yhtä paljon ihmisiä ja olemme onnistuneet parantamaan opiskelijoiden hyvinvointia edes jollain pienellä teolla. Kerro rohkeasti vaikkapa Hyvinvointipäivien ständillä tai somessa omia ideoitasi siitä, mitä haluaisit EVAn seuraavaksi toteuttavan tai mitä haluaisit pupusyksyssä kehittää.
Hyvinvointipäivillä nähdään!
P.S. Olethan jo tykännyt Edunvalvontajaostosta Facebookissa ja Instassa?
Inka Helaniemi
Sosiaalipoliittinen vastaava
sopo@tuky.fi
mennessä admin | maalis 14, 2016 | Kaikki Blogit, KY-Sport, Liikunta, TuKY-blogi
Liiku. Kun mä laitan livee. Liiku. Meil on aina bileet. Liiku. Liiku paitas hikeen – laulaa lorautteli vallan maineikas artisti Jonna reilu kymmenisen vuotta sitten. Kertosäkeen lopussa sanaa liiku hoetaan ripeästi kerta toisensa jälkeen, jolloin siitä muodostuu täysin uusi sana. Siksi se oli mielestäni hauska ja täysin oikeutettu avaus sielua repivälle vuodatukselle, jota aion tähän alle raapustaa. Blogin kirjoittelun osuessa vuorossaan minun kohdalleni, haluan puhua kahdesta eri teemasta. 40 vuotta täyttävästä KYlumpialaisista ja opiskelijoita liikuttavista viikkovuoroista.
KY-Sportin vetämillä lenkeillä ja viikkovuoroilla on käynyt ihmisiä melko vaihtelevissa määrin. On ollut kertoja jolloin pelaajista on ollut pulaa, ja on ollut kertoja jolloin kävijäennätykset ovat olleet lähellä. Toivottavaa tietenkin olisi että tilat olisivat aina maksimikäytössä, mutta se ei ole välttämättä se tärkein asia. Asia johon olen ollut erityisen tyytyväinen on se että Parkin lenkki ja viikkovuoro neitsyys on lähes joka kerta viety joltakin osallistujalta. Pyrimme siihen että kynnys osallistua on tasan nolla, ja joka ikistä purisi yhdessä liikkumisen kaunis ja sielua halaava ilosanoma. Liikuntajaostomme päätehtävä on antaa opintojen kanssa painiville opiskelijoille mahdollisuus rentoutua ilman tuoppia kädessä. Joskus toki niinkin. Verkostoitua ja tavata uusia ihmisiä samalla kun parantaa omaa hyvinvointiaan.
KYlumpialaiset. Joukko ihmisiä järjestämässä 40-vuotis juhlatapahtumaa johon yksikään ei ole osallistunut. Uhka vai mahdollisuus? Mennään sormet ristissä mahdollisuutena. Tekstiä kirjoittaessa selaan samalla välitilinpäätöstä, josta aionkin ammentaa muutaman valitun palan kultaista historiaa. Sarjassaan ensimmäiset KYlumpialaiset järjestettiin syksyllä 1976 jonka jälkeen ne pian vakiintuivatkin yhdeksi Turun KY:n perinteikkäimmäksi tapahtumaksi. Olympiahenkisessä tapahtumassa on kisattu karjunnasta veronkiertoon ja kirjanpidosta olvipalloon. Suosio ja osallistujien lukumäärä ovat heilahdelleet vuosien mittaan lähes täydestä kauppatorista vain muutamaan joukkueeseen. Kaikkitietävät alumnit osaavat kertoa kuvin sekä sanoin että elämme nousujohteista kulta-aikaa. Odotukset ovat tänä vuonna korkealla ja toivottavasti ne saadaan täytettyä 14.4. Lisää tarinoita KYlumpialaisista vuosien varrelta löydät facebook-tapahtumasta tulevien viikkojen aikana.
Sporttista kevättä!
Henri Mäkivirta
Liikuntavastaava
liikunta@tuky.fi
mennessä admin | maalis 6, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Tapaan hyvän ystäväni pitkästä aikaa läheisessä kahvilassa. Vihdoinkin pääsemme vaihtamaan kuulumisia muutenkin kuin vain puhelimen välityksellä, kasvotusten. Haemme kahvit, istumme pöytään ja ystäväni alkaa selittää innoissaan kuluneesta viikostaan. Huomaan kuitenkin keskittyväni aivan muihin asioihin kuin ystävääni. Ajatukset harhailevat ja mietiskelen, kuinkahan monta tykkäystä olen saanut uuteen Instagram-kuvaani tai onkohan kukaan vastannut kysymykseeni ryhmächatissa. Sormeni syyhyävät kaivamaan puhelimen taskustani ja selaamaan pikaisesti WhatsApp-keskustelut ja sosiaalisen median. Teen niin. Keskittyminen ystäväni sanoihin on herpaantunut jo aikaa sitten ja huomaan, etten ole kuullut viimeisistä lauseista puoliakaan. ”Mitä mun kannattais tehä?”, ystäväni kysyy. Havahdun ja nostan katseeni puhelimen näytöltä. ”Ööh sori.. Mitä sä sanoitkaan?”, kysyn hieman nolostuneena. Suljen puhelimen ja lasken sen pöydälle. Ystäväni huokaisee ja kertaa tapaamisen uuden kiinnostavan pojan kanssa. Nyt kuuntelen tarkasti.
Tuttu tilanne varmasti monelle. Itse huomaan puhelimen varastavan huomioni aivan liian usein ja väärissä tilanteissa. Kuvatun tilanteen mukaisesti silloin, kun tarkoituksena olisi keskustella ystävän kanssa. Tai tenttiviikolla, kun puhelimen selaamisen sijaan pitäisi lukea seuraavan päivän markkinoinnin tenttiin. Tai käydessäni pitkästä aikaa kotona vanhempieni luona. Keskustelun ja yhdessäolon sijaan selaan puhelintani jatkuvasti, enkä ole läsnä tavalla, jolla toivoisin olevani. Tässä suhteessa en ole kuitenkaan ainoa, sillä useasti esimerkiksi illanvieton keskellä tajuan istuvani keskellä puhelinten lamaamaa ystäväjoukkoa. Tilanne, jossa heitän ilmoille kysymyksen, mutten saa yhtään vastausta. Todella ärsyttävää, mutta tiedän tekeväni aivan samaa myös itse.
Onko niin, että puhelinten läsnäolo tekee ihmisistä kykenemättömiä vuorovaikutukseen? Hetkessä elämisen sijaan mietitään, kuinka tilanteesta saisi täydellisen kuvan Instagramiin tai videon Snapchatin My Storyyn. Sosiaalisen median jännittävään maailmaan uppoutuneena on vaikea pysyä kärryillä keskustelussa ja keskittyä useampaan asiaan samanaikaisesti. Kuinka vaikeaa olisikaan pitää puhelin piilossa ihmisten ympärillä ja kaivaa se esiin vasta, kun tärkeitä ihmisiä ei enää ole fyysisesti lähellä? Helpommin sanottu kuin tehty, sillä ihmeellistä kyllä, älypuhelinten on todettu aiheuttavan tupakan tai alkoholin kaltaista riippuvuutta. Tämä riippuvuus on tuskin kuitenkaan fyysisesti haitallista, mutta entäpä henkisesti?
Tunnustan olevani koukussa. Koukussa puhelimeeni, sosiaaliseen mediaan ja siihen, että pysyn kärryillä siitä, mitä milloinkin kussakin kanavassa tapahtuu. Ja sen sijaan, että keskustelisin ystäväni kanssa kasvotusten, tyydyn vain tykkäilemään kuvista Facebookissa. Snapstoryn perusteellakin saan kuvan kuulumisista ja viimeaikaisista menoista. Ehkäpä jopa lähetän WhatsApp-viestin ja kysyn kuulumisia.
Ruutujen välinen vuorovaikutus ja viestintä ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös fyysistä keskustelua ja läsnäoloa. Siksi haastan itseni lisäksi myös muut olemaan enemmän läsnä ja pitämään puhelimen piilossa seuraavan kerran viettäessään aikaa läheisten kanssa, olivatpa ne sitten perhe, ystävät, tyttö- tai poikaystävä. Sillä hetket, jotka koetaan ystävien tai läheisten kanssa, eivät ole läheskään samanlaisia puhelimen välityksellä koettuina.
Anna Nukarinen
Viestintävastaava
viestinta@tuky.fi
mennessä Kulttuurivastaava | helmi 29, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Elämä on paskaa, sitten se loppuu. Kylmäksi jättää. Ruumiin. Tässä lyriikat todistetusti liian pienelle huomiolle jäänelle hittikappaleelle, joka jeesaa sillon kun mikään ei toimi. Joskus nimittäin tuntuu siltä, että kaikki hommat kaatuu päälle ja tekisi mieli sanoa että jeppiskeppisjuu, ottaa äkkilähtö Karibialle ja jättää jollekin onnettomalle raukalle raunioiden siivous.
Viime toukokuussa alkoi melkein vuoden mittainen projekti, jonka parissa ajatukset on ollut siitä lähtien melkeinpä joka päivä. Hain TuKY-Speksin tuottajaksi ja homma lähti käyntiin. Päivä valinnan jälkeen menin paniikkiin. Miksi mä ikinä hain tuottajaksi? Oonko tullu hulluksi? Eihän mulla nyt ollut oikeasti mitään käsitystä mistä lähteä liikkelle tai mitä tehdä. Tuota Speksi. Juuh elikkäs anteeksi mitä? Aivan, käsikirjoitus. Se pitäis tehä. Ja teatteri varmaan varata. Okei. Ainii ja ohjaajan vois salee palkata. No, siinä on ainakin alku. Kyllä se tästä.
Ja vaikka luulin, että kaikki on hoidettu, niin ei. Aina on jotain. Mikä vakuutus? Mitkä Turun Seudun Ekonomien johtokunnan lippuvaraukset? Ai koululta ei voi varata tiloja viikonlopuksi? Ai ensi-iltana teatterilla on samana päivänä kirpputori? Bändikamojen tilaus on kuukauden myöhässä. Ensimmäinen ohjaajaehdokas ei pystykään tekemään työtä ja muuttaa päivää ennen ensimmäisiä improtreenejä mielensä. Selvä. Helpoks tätä ei oo tehty. Sillä välillä on tuntunu siltä, että kaikki mikä ikinä on voinut mennä pieleen, on mennyt.
Eikä asiat näin huonosti oikeasti ole. Ja mitään en muuttaisi. Toinen ohjaajaehdokas oli parasta mitä mulle ja tälle produktiolle olisi voinut tapahtua. Kaikki aina selviää. Sen äitikin opetti. Kaikki aina selviää. Ja välillä niistä sotkuista on jopa hyötyä. Hirveä klisee pitää nimittäin paikkaansa: virheistä oppii. Jos saisin tehdä tämän uudestaan, tekisin varmasti monen asian eri tavalla. Mutta se onkin näiden hommien hienoimpia puolia. Vain tämänlaisessa ympäristössä on ok mokailla. Missä muualla saisin opetella unelmaduunin koukeroita ja kompastuskiviä. Ja vaikka välillä oon halunnu sinne Karibialle, niin joka päivä se fiilis siitä, että tää on mun juttu vahvistuu entisestään. Moka on lahja. Siinä toinen ja viimeinen klisee. Hulluinta tässä on se, että vaikka kuinka oon pitäny itseäni huonoimpana tuottajana Speksien historiassa niin se, että kirjotan tätä tekstiä nyt niin se tarkottaa sitä että kaikesta huolimatta tää Speksi tehtiin. Me tehtiin tää. Sairasta. Ja viikonlopun läpivetoa katsellessa huomasin unohtaneeni kaikki aiemmat epäilyni ja miettiväni, että tästä tulee muuten se paras speksi ikinä.
Nyt kaikki on hyvin. Työ on tehty ja homma rullaa. Viikonlopun läpäreissä tuottaja sai istua yleisössä ja nauttia vuoden työn tuloksista. Homma toimii ja liput myy. Aika siistiä. Sunnuntaina ensi-illassa aion tirauttaa ne kuuluisat onnenkyyneleet ja halata koko tiimiä! Ja luulen, että siinä vaiheessa kaikki ne surullisen kuuluisat vastoinkäymiset on kaukana menneisyydessä ja unholassa.
Tuu siis kattomaan, mitä me saatiin aikaseksi. TuKY-Speksi 2016: Teltta pystyyn on valmis ja valmiina viihdyttämään! Ensi-ilta sunnuntaina 6.3. Lippuja esityksiin koko viikon luentotauoilla Mercan ylätasanteella tai osoitteesta: www.lyyti.fi/reg/Teltta_Pystyyn
Helsingin näytöksen liput osoitteesta: www.ticketmaster.fi/event/tuky-speksi-teltta-pystyyn-lippuja/174931
Eveliina Mauno
Kulttuuri- ja perinnevastaava
kulttuuri@tuky.fi
mennessä Kuntamestari | helmi 21, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Reilu parivuotias Bar Montun After Work -konsepti lanseerattiin alun perin tuomaan opiskelijat ja opettajat yhteen rennossa ilmapiirissä. Opettajia onkin pistäytynyt torstaisessa tapahtumassa satunnaisesti, mutta suurempi osallistuminen olisi kuitenkin toivottavaa. Tähän voi jokainen meistä opiskelijoista vaikuttaa. Lisäksi After Workit ovat saaneet oman kannattajakuntansa vanhemmista opiskelijoista, joita piipahtaakin After Workeissa lähes joka viikko. Olisi kuitenkin mukavaa, jos nuoremmatkin opiskelijat uskaltautuisivat mukaan tähän vähän rennompaan tapahtumaan, jossa voit nauttia yhden tai kaksi virvoketta sekä nauttia ihmisten seurasta.
Toissa viikolla pidimme EVA:n ja KY-Gourmet’n kanssa uudenlaisen konseptin, After Work goes: Tapas & Board games! Tapahtuman suosio oli huima; tapakset suorastaan revittiin käsistä ja lautapelit viihdyttivät kuntalaisia useamman tunnin ajan. Tämän jälkeen saimme kuulla vielä oman TuKY-Speksimme musisointia, jonka jälkeen baarimme ovet sulkeutuivat, ja innokkaimmat jatkoivat vielä muualle nautiskelemaan virvokkeita.
Kevään mittaan olemme suunnitelleet pitävämme esimerkiksi Open Mic:in After Workin ohessa sekä tiedustelemme lähiaikoina kyselyn muodossa kuntalaisten toiveita konseptin suhteen. Tällä viikolla palaamme lyhyeltä tauolta lievittämään tenttistressiä. Tenttiviikkojen loppumisen kunniaksi tarjolla on niin uusia olut- kuin siiderimakujakin, minkä lisäksi olemme päivittäneet baarin kalustoa.
PS. Lautapelit ovat tulleet jäädäkseen 😉
Tsemppiä tenttiviikkoon ja torstaina nähdään!
Ilkka Laustola
Kuntamestari
