Kurkistin kalenteria ja kauhistuin siitä faktasta, että tällä viikolla alkaa jo lokakuu. Tänä vuonna lokakuu tarkoittaa mulle monia kivoja asioita. Lokakuu ja syksy vuodenaikana ylipäänsä on aina kuulunut omiin suosikkeihin– olenhan tässä kuussa syntynyt ja jo pienestä saakka vannoutunut syksyn lapsi. Muuttuva luonto ja kerrospukeutumista vaativat syyssäät tuovat aina pimenevien iltojen lisäksi mukanaan myös jotain uutta ja virkistävää. Lokakuussa juhlimme rakkaan sinikultaisen yhdistyksemme vuosijuhlia, ja jos kaikki menee hyvin, kotiutamme kuun lopussa pieneen perheeseemme tänä vuonna myös toisen koiran. Paljon iloisia, jännittäviä ja hyvää mieltä tuovia asioita siis. Saatoinpa myös tilata jo rakastamaani joulua silmällä pitäen joulukalenterin keittiön nurkkaan odottamaan; kolkutteleehan joulukin lokakuun myötä jo (mukamas) ovella.
Jostain syystä lokakuu on kuitenkin aina ollut mulle myös haikeaa aikaa. Huomaan vuoden olevan jo loppusuoralla ja hämmennyn siitä, että kesä on kääntynyt syksyyn. Vaikka odotankin tulevaa ja vaikkapa uutta vuotta innolla, on vaikea käsittää mihin kokonainen vuosi tuntuu taas vierähtäneen. Kesävaatteet on jo hyvä tovi sitten kiikutettu varastoon, ja huomaan tarkastelevani kriittisesti tämän kalenterivuoden aikana aikaansaamiani asioita. Todettakoon, että en edellisessäkään kuussa onnistunut aikatauluttamaan urheilua säännölliseksi osaksi arkeani, vaikka niin kovasti itselleni uskottelin sen tekeväni. No mutta, ehkä ensi kuussa (tai sitä seuraavassa). Aika on onneksi siitä armollinen, että ajatuksen tasolla sitä tuntuu aina riittävän.
Perinteistä hampurilaismallia noudattaen todettakoon vielä loppuun, että olen varsin onnellinen muutoksesta muistuttavasta syksystä ja sen mukana tuomista uusista tuulista. Myös jännittävä HalVa-kausi lähestyy, mikä tarkoittaa sitä, että saamme pian roiman joukon uusia TuKY-aktiiveja toimintaan mukaan. Hauskaa, kivaa ja ennen kaikkea siistiä! Mutta juhlitaan nyt ensin lokakuun syntymäpäivät ja vuosijuhlat pois alta, ja nautitaan syksyn mukanaan tuomista uusista tuulista.
Kesä on täällä taas… Eiku mitä? Kesä oli ja meni, nopeammin kuin pöllöjallu ehti kesämöksällä painua kurkusta alas tai haaveet Pikkulaskiaisen mäenlaskusta katosivat alkutalvesta. Syksy ja sen mukanaan tuomat velvollisuudet sekä koulutehtävien alati kasvava pino ovat päässeet yllättämään ainakin allekirjoittaneen totaalisesti. Mieli on edelleen aivan kesälaitumilla ja opiskelu tuntuu lähinnä mahdottomalta uurastamiselta.
Olen niitä ihmisiä, jotka potevat joka syksy sitä kuuluisaa kaamosmasennusta. Tänä vuonna tämä olotila on iskenyt minuun uskomattoman aikaisin, sillä tuntuu että olen jo elokuun lopusta asti vellonut yhtenään saamattomuuden ja alakuloisuuden tunteissa vain ajatellessani syksyn saapumista. Lehdet tippuvat puista, päivät alkavat pimenemään aiemmin ja iltaisin voi joutua vetämään jopa toppatakin päälle ensimmäisiä kertoja kipakan viiman puhaltaessa. Koko ajan väsyttää ja on kaikin tavoin kurja tunnelma. Tuntuu, että kaikki ympärilläni suorittavat uutta lukuvuotta suurella tarmolla samalla, kun itse tuskailen edes koulutehtävien alkuun pääsemisessä. Koko ajan väsyttää ja samalla suorittajaluonteeni hokee minulle: ”Toikin tossa vieressä jaksaa, sunkin pitää”, ja huomaan polttavani itseäni loppuun siksi, etten voi olla ikinä huonompi kuin joku muu.
Tänä vuonna päätin, että teen asialle jotain. Haluan hyväksyä syysmasennuksen ohimenevänä olotilana, jonka kanssa voi elää löytämällä arjesta iloa ja positiivisuutta sekä keksimällä itselleen vastapainoa koulutehtävien ja muiden velvollisuuksien ohelle. En vertaa itseäni ja suorittamistani toistuvasti muihin, vaan hyväksyn rajalliset resurssini ja sen, että joskus joku muu vain tekee paremmin ja jaksaa enemmän. Toivon että sinäkin teet saman oivalluksen ja opettelet armollisuutta itseäsi kohtaan.
Aion tänä syksynä olla aiempaa enemmän kiitollinen pienistäkin asioista, joiden itsestäänselvyyden korona-aika on opettanut kyseenalaistamaan. Iloitsen siitä, että yhteiskunta alkaa pikkuhiljaa avautumaan ja Turun KY:n tarjoama laaja kirjo erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja on taas kaikkien kuntalaisten saatavilla. Aion käydä maanantaipeleillä, sitsata sydämeni kyllyydestä ja nauttia erityisen paljon ihan vain Montussa istumisesta ja Mercalla pöhisemisestä pitkän etäilyn jälkeen. Odotan myös vuosijuhlia kuin kuuta nousevaa, olkoon tämä syksyni kohokohta. Näiden ajatusten jälkeen syksy alkaa kuulostamaan jopa ihan siedettävältä ajanjaksolta. Tsempataan vielä hetki, pian mennään jo kevättä kohti! <3
Psst! Mikäli kaipaat hetkittäistä maisemanvaihdosta vastapainoksi syksyn velvollisuuksille, lähde ulkkarisitsaamaan! Voin vakuuttaa ettet tule katumaan. Liity myös TuKY ulkkarisitsaa -nimiseen fb-ryhmään ja voit voittaa etuosto-oikeuden Vujusitseille!
Nyt on pakko sanoa, että kisajännitys alkaa jo tuntua vatsassa. Ihan uskomatonta sanoa, että KAUAN odotetut KYlumpialaiset ovat täällä. Kisat täyttyivät osallistujista sekunneissa, joka ilahdutti meitä järjestäjiä kovasti. Se, että saamme jakaa intomme kuntalaisten kanssa lämmittää järjestämisurakan keskellä suunnattomasti. Nyt on kenttä varattuna, yhteistyökumppanit hankittuna ja tapahtuman hype luotuna. Näin KY-Sportin puheenjohtajana on hassua ajatella, että kyseiset legendaariset mittelöt on peruttu liian moneen kertaan niin, ettei itse edes ole niitä päässyt kokemaan. Mutta sama kohtalo on myös monella muulla kuntalaisella. Tapahtumallahan riittää historiaa, sillä ensimmäiset KYlumpialaiset on järjestetty kuitenkin jo 1976 keväällä. Eli legendaariset mittelöt tosiaan.
Tapahtuman järjestäminen onkin ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus, kun ei itse täysin edes tiedä, mitä järjestän. Voin kuitenkin ilolla sanoa, että nyt on kovat skabat tiedossa. Olemme saaneet monta ihanaa yhteistyökumppania mukaan, jotka mahdollistavat tapahtuman monipuolisuuden. Ylpeänä voin sanoa kaikkien paiskineen töitä tapahtuman eteen ja olemmekin saaneet kehitettyä tapahtumakonseptia juuri meidän hallituksemme näköiseksi. Erona tietenkin on, että kisat kisaillaan nyt kevään sijasta syksyllä. Emme enää vain malttaneet odottaa ensi kevääseen. Mutta parhaassa tapauksessa tänä lukuvuonna saadaankin nauttia kaksin käsin KYlumpialaishumusta.
Monia varmasti jo mietityttää, millaisia lajeja tällä kertaa on luvassa. Kenties veronkiertoa, perinteiset ekonomiaidat vai pikajuoksua? Se selviää teille aivan pian. Sen voin sanoa, että tänä vuonna kannattaa harjoittaa kestävyyskuntoa, tarkkuutta sekä ketteryyttä. Mutta kaikista tärkeimpänä on tietenkin luoda erottuva tiimiasu sekä kisahenki. Näissä skaboissa asenteen täytyy olla kunnossa. Kuitwnkin pääasiana on nauttia tapahtumasta täysin rinnoin ja pitää hauskaa pitkän opiskelijatapahtumatauon jäljiltä. Täytyykin sanoa, että on hienoa olla järjestämässä vähän suurempaa opiskelijatapahtumaa kaiken poikkeusajan jäljiltä.
Kohta KYlumpiatuli roihahtaa ja kuntalaisten nähtäväksi jää, ketkä ovat kovimmat KYlterit. LET’S go!
On outoa ajatella miten viimeiset puolitoista vuotta ovat kuluneet. Oma kämppä on tullut pelottavan tutuksi ja live-tapahtumista ei ole ollut tietoakaan. Mistään ei ole ollut varmuutta ja kaikilla on ollut omat teoriansa vallitsevasta tilanteesta sekä siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Etätapahtumat, niin huolella tehtyjä ja hauskoja kuin ne ikinä olivatkaan, eivät pysty täysin korvaamaan kasvokkain muiden opiskelijoiden kanssa näkemistä. Kesän takapakki ja epävarmuus varmasti sai monet epäilemään. Tuleeko syksystä taas samanlainen kuin viime vuodesta?
Minun ja kaikkien muidenkin iloksi sateenkaaren pää näkyy jo. Tilanne, tai ainakin miten siihen suhtaudutaan, muuttui kuin yhdessä yössä. Oma näkökulmanikin vaihtui pessimistisestä optimistiseen silmänräpäyksessä. Oli hyvin erikoista päästä olemaan osa ”hätäkokousta”, jossa rajoitusten lisäämisen sijasta, purettiin niitä. Olihan se pieni shokki. Tästä pienestä järkytyksestä huolimatta on kuitenkin mahtavaa päästä vihdoin tarjoamaan kuntalaisille sitä sisältöä mitä moni on jo pitkään odottanut opiskelijaelämäänsä – Tapahtumia.
Luonnollisesti korona ei ole vielä mihinkään kadonnut, eikä rajoituksista ole täysin luovuttu. Vielä ei ole aika avata sulkuportteja kokonaan, mutta se lähestyy. Tilanne on kuitenkin sallinut meille lähes normaalin toiminnan. Tärkein, eli orientaatioviikko, pystyttiin järjestämään melkein identtisenä aikaisempiin vuosiin nähden ja KY-Sportin ja Ulkkiksen pupuinfo sekä kahdet harkkasitsit onnistuivat ilman ongelmia. On huikeaa nähdä, että uudet opiskelijat ovat päässeet nauttimaan ja tutustumaan toisiinsa.
Vauhti tuskin on myöskään hiipumassa. Voin ilokseni todeta, että toimijamme ovat aktivoituneet hienosti ja syksyn tapahtumakalenteri täyttyy kovaa vauhtia. Alkusyksy on ymmärrettävästi usein suunnattu tapahtumien osalta lähinnä uusille pupuille ja heillä ei tylsää ehdi tulemaan, mutta tänä vuonna myös rusakoille riittää ohjelmaa. Perjantaina 10.9. ensimmäiset laatuaan olevat Back to Parkki -rusakkobileet ja torstain 16.9. Kylumpialaiset tarjoavat myös vanhemmille kuntalaisille mahdollisuuden nauttia vapaa-ajastaan.
Syksyn pimetessä alkaa siis elämä näyttää aina vain valoisammalta. Tällöin myös TuKYn almanakasta löytyy tapahtumia, jotka on suunnattu yhteisesti kaikille vuosikursseille. Tuntuukin tässä kohtaa kliseiseltä kuunnella ”jaksakaa vielä hetki” -hokemia, mutta nyt tämä hetki tuntuu oikeasti olevan lähellä.
Muistakaa siis rokottautua ja nähdään syksyllä tapahtumissa. Itse ainakin odotan jo innolla! 😊
Pupuille pääsin lausumaan tervetuliaissanat jo viikko sitten ja onnistuneen orientaatioviikon myötä uusimman vuosikurssin matka Turun kauppakorkeakoulussa on polkaistu perinteikkäästi käyntiin. Nyt onkin aika toivottaa myös rusakot tervetulleiksi, nimittäin tervetulleiksi takaisin!
Tulevan syksyn osalta tunnelin päässä näkyy sitä kuuluisaa valoa, jota peräänkuulutettiin jo maaliskuussa ja lähtökohdat uuteen lukuvuoteen ovat viime syksystä muuttuneet. Koulun tilojen käyttöä sallitaan pikkuhiljaa enemmän ja opetusta järjestetään viimeisimmän tiedotteen mukaan pääosin hybridinä. Nämä ovat valtavia parannuksia pelkkään etäilyyn ja mahdollistavat toivottavasti jokaiselle riittävän joustavan tyylin suorittaa omia opintojaan. Lounais-Suomen AVIn perjantaina antamat höllennykset tulivat jopa hieman puun takaa: kokoontumisrajoitukset ja turvavälivaatimus ovat toistaiseksi poissa. Tämä tarkoittaa merkittävää helpotusta myös tapahtumien järjestämiselle, joten toivottavasti kohtapuoliin myös vanhemmat vuosikurssit saavat vetää kaapin perältä haalarit ylleen torstaibileiden merkeissä eikä isoja takapakkeja rajoitusten kanssa enää kohdattaisi.
Useat asiat ovat myös 1,5 vuoden aikana ehtineet muuttua. Moni vanhoista tutuista on valmistunut, muuttanut pois Turusta tai ehtinyt asua ulkomailla ilman, että asiaa on edes huomannut. Tämä tuntuu vähän surulliselta ja ajattelenkin, ettei pandemia niinkään vahingoittanut lähimpiä ihmissuhteita vaan sitä monipäisten tuttavien joukkoa, joiden kanssa oli kauppiksella tottunut moikkaamaan ja vaihtamaan muutaman sanan vähintään viikoittain. Mercakahvin hintakin on raketoinut, K-Lounge pölyttynyt pöhinän puutteesta ja nyt käytävät täyttyvät kahdella vuosikurssillisella uppo-outoja kasvoja, joihin ei ole toistaiseksi ole ollut mahdollisuutta tutustua.
Kurssit alkavat tänään ja vaikka tuntuu, ettei yliopisto itsekään vielä tiedä, miten hybridiopetus tai tilojen avaaminen käytännössä toteutuu, hätä ei silti ole tämän näköinen. Uskon, että pienen opettelun jälkeen uusi arki TSE:llä palaa totuttuihin uomiinsa, Mercalla raikuvaan nauruun ja Montun lounasruuhkiin. Nuoremmat vuosikurssit oppivat nopeasti talon tavoille ja alkavat luoda sitä samaa yhteishenkeä, auttamisen halua ja rentoa meininkiä, joka tähänkin asti on kauppiksen seinien sisäpuolella vallinnut. Tässä vanhemmat vuosikurssit toimivat esikuvina: Pitäkää yllä kuntalaishenkeä ja TuKY-legendoja sekä näyttäkää, miten vietetään Turun parasta opiskelijaelämää ja miten kaverin auttaminen kursseilla on raakaa kilpailua hedelmällisempää.
Toivon näkeväni syksyn mittaan mahdollisimman monia tuttuja kasvoja Zoomin sijaan Rehtorinpellonkadulla esimerkkinä nuoremmille vuosikursseille sekä tietysti myös tutustuvani moneen uuteen kuntalaiseen. Ja kyllä meillekin kaikille, jotka ovat jo lähempänä valmistumista, kuin omaa pupusyksyään, löytyy vielä niitä unohtumattomia hetkiä tapahtumissa ja TSE:llä vanhojen kavereiden ympäröimänä.
Tsemppiä eli TSEmii kaikille uuteen lukuvuoteen, törmäillään Mercalla!
Yup that’s me. You’re probably wondering how I ended up in this situation.
Mun on tosi vaikeata kuvitella, että ekan illan bileissä oltiin baarissa aamuviiteen ja nyt on oltu ilman fyysisiä tapahtumia joulukuusta asti. Vielä viime vuonna, kun minut valittiin hallituksen varapuheenjohtajaksi, olisin voinut vaikka vannoa, että vappu tulisi tapahtumaan normaalisti enkä myöskään ollut ainoa henkilö, joka näin ajatteli. Olen todella sinisilmäinen (en kirjaimellisesti) ihminen ja yritän aina uskoa hyvään lopputulokseen, vaikka se ei ole millään tavalla rationaalista. Isona esimerkkinä toimii tämä alkukevät, koska tosi pitkään olin sitä mieltä joulukuun rajoituksien lähtevän pois alkuvuodesta, mutta eihän tätä koskaan tapahtunut vaan tämän vastakohta tapahtui. Tämä ajoi minut ja hallituksen sellaiseen outoon välitilaan, sillä ei voitu katsoa testamentista apua miten toimia tässä tilanteessa. On ollut kyllä yksi kummallinen vuosi ja vielä sellainen mitä me kaikki tullaan muistelemaan (hyvällä tai pahalla) sitten joskus vanhainkodissa. Isovanhemmilla on yleensä tapana kertoa tarinoita, kuinka heillä oli vaikeampi nuoruus verrattuna meidän nuoruuteemme. Vastaavasti meillä on nyt tarinoita pandemian vaikutuksista opiskelijaelämään, mitä jakaa tuleville sukupolville.
Pikkuhiljaa tämä lukuvuosi alkaa olemaan taputeltu vaille tenttejä ja erikoinen kouluvuosi alkaa olemaan lopussa. Mites me olemme päätyneet tähän? Käydään lyhyt recap menneestä vuodesta minun näkökulmastani. (Kevään viimeinen TuKY-blogi niin käydään pieni yhteenveto menneestä lukuvuodesta muhistwistillä.)
Syksy
Syksy oli outo väliaika, koska kesän jäljiltä pandemia oli jäänyt taka-alalle ja alkoi tuntumaan ”normaalilta”. Pääsi taas näkemään koulukavereita pitkän ajan jälkeen ympäri kaupunkia ja fiilis oli ylhäällä sekä tekemistä riitti. Yleisesti ottaen itselleni jäi hyvä fiilis viime vuoden syksystä huolimatta vallitsevasta tilanteesta, koska silloin oli vielä mahdollisuuksia tehdä hauskoja asioita rajoitukset huomioiden. Oli kiva nähdä muita kuntalaisia lenkeillä tai paikallisissa ravintoloissa. Aika äkillisesti tuli tähän stoppi.
Kevät
Kulunut kevät on varmasti ollut jokaiselle opiskelijalle hankala. Kaamoksen lisäämä alakuloisuus yhdistettynä siihen, että on neljän seinän sisällä ei ole kenenkään mielenterveydelle hyväksi. Opinnot menevät huonosti, koska yksinkertaisesti ei vaan kiinnosta. Pahin ajankohta itselleni oli silloin kun sosiaalisessa mediassa puhuttiin jatkuvasti ulkona liikkumisrajoituksista. Jotenkin tämä tuntui viimeiseltä iskulta, joka saisi minut hajoamaan täysin. Onneksi tätä ei tullut ja nyt ravintolat sekä myös terassit ovat auki (aukioloajat kummallisia, mutta parempi kun ei mitään).
Jokainen meistä voi nyt taputtaa itseään selkään, sillä olemme selvinneet tästä hankalasta keväästä. Kesä on nurkan takana ja pian pääsee lomailemaan opinnoista. Kuten alussa mainitsin, olen optimisti ja toivon myös sen, että syksy olisi mahdollisimman normaali. Kuka muistaa heittäneen läppää viime vuoden puolella kun ensimmäiset rokotteet saapuivat Suomeen? ”Haha me saadaan varmaan rokotteet joskus kesäloman alussa” Meitsi on ainakin tähän syyllinen eikä näin tapahtunut.
Tästä huolimatta toivotan teille kaikille hyvää kesälomaa sekä myös tsempit teille, joilla alkaa työt tänään (allekirjoittaneella on myös tänään ensimmäinen työpäivä) ja palataan asiaan taas syssymmällä!
