mennessä admin | maalis 6, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Tapaan hyvän ystäväni pitkästä aikaa läheisessä kahvilassa. Vihdoinkin pääsemme vaihtamaan kuulumisia muutenkin kuin vain puhelimen välityksellä, kasvotusten. Haemme kahvit, istumme pöytään ja ystäväni alkaa selittää innoissaan kuluneesta viikostaan. Huomaan kuitenkin keskittyväni aivan muihin asioihin kuin ystävääni. Ajatukset harhailevat ja mietiskelen, kuinkahan monta tykkäystä olen saanut uuteen Instagram-kuvaani tai onkohan kukaan vastannut kysymykseeni ryhmächatissa. Sormeni syyhyävät kaivamaan puhelimen taskustani ja selaamaan pikaisesti WhatsApp-keskustelut ja sosiaalisen median. Teen niin. Keskittyminen ystäväni sanoihin on herpaantunut jo aikaa sitten ja huomaan, etten ole kuullut viimeisistä lauseista puoliakaan. ”Mitä mun kannattais tehä?”, ystäväni kysyy. Havahdun ja nostan katseeni puhelimen näytöltä. ”Ööh sori.. Mitä sä sanoitkaan?”, kysyn hieman nolostuneena. Suljen puhelimen ja lasken sen pöydälle. Ystäväni huokaisee ja kertaa tapaamisen uuden kiinnostavan pojan kanssa. Nyt kuuntelen tarkasti.
Tuttu tilanne varmasti monelle. Itse huomaan puhelimen varastavan huomioni aivan liian usein ja väärissä tilanteissa. Kuvatun tilanteen mukaisesti silloin, kun tarkoituksena olisi keskustella ystävän kanssa. Tai tenttiviikolla, kun puhelimen selaamisen sijaan pitäisi lukea seuraavan päivän markkinoinnin tenttiin. Tai käydessäni pitkästä aikaa kotona vanhempieni luona. Keskustelun ja yhdessäolon sijaan selaan puhelintani jatkuvasti, enkä ole läsnä tavalla, jolla toivoisin olevani. Tässä suhteessa en ole kuitenkaan ainoa, sillä useasti esimerkiksi illanvieton keskellä tajuan istuvani keskellä puhelinten lamaamaa ystäväjoukkoa. Tilanne, jossa heitän ilmoille kysymyksen, mutten saa yhtään vastausta. Todella ärsyttävää, mutta tiedän tekeväni aivan samaa myös itse.
Onko niin, että puhelinten läsnäolo tekee ihmisistä kykenemättömiä vuorovaikutukseen? Hetkessä elämisen sijaan mietitään, kuinka tilanteesta saisi täydellisen kuvan Instagramiin tai videon Snapchatin My Storyyn. Sosiaalisen median jännittävään maailmaan uppoutuneena on vaikea pysyä kärryillä keskustelussa ja keskittyä useampaan asiaan samanaikaisesti. Kuinka vaikeaa olisikaan pitää puhelin piilossa ihmisten ympärillä ja kaivaa se esiin vasta, kun tärkeitä ihmisiä ei enää ole fyysisesti lähellä? Helpommin sanottu kuin tehty, sillä ihmeellistä kyllä, älypuhelinten on todettu aiheuttavan tupakan tai alkoholin kaltaista riippuvuutta. Tämä riippuvuus on tuskin kuitenkaan fyysisesti haitallista, mutta entäpä henkisesti?
Tunnustan olevani koukussa. Koukussa puhelimeeni, sosiaaliseen mediaan ja siihen, että pysyn kärryillä siitä, mitä milloinkin kussakin kanavassa tapahtuu. Ja sen sijaan, että keskustelisin ystäväni kanssa kasvotusten, tyydyn vain tykkäilemään kuvista Facebookissa. Snapstoryn perusteellakin saan kuvan kuulumisista ja viimeaikaisista menoista. Ehkäpä jopa lähetän WhatsApp-viestin ja kysyn kuulumisia.
Ruutujen välinen vuorovaikutus ja viestintä ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös fyysistä keskustelua ja läsnäoloa. Siksi haastan itseni lisäksi myös muut olemaan enemmän läsnä ja pitämään puhelimen piilossa seuraavan kerran viettäessään aikaa läheisten kanssa, olivatpa ne sitten perhe, ystävät, tyttö- tai poikaystävä. Sillä hetket, jotka koetaan ystävien tai läheisten kanssa, eivät ole läheskään samanlaisia puhelimen välityksellä koettuina.
Anna Nukarinen
Viestintävastaava
viestinta@tuky.fi
mennessä Kulttuurivastaava | helmi 29, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Elämä on paskaa, sitten se loppuu. Kylmäksi jättää. Ruumiin. Tässä lyriikat todistetusti liian pienelle huomiolle jäänelle hittikappaleelle, joka jeesaa sillon kun mikään ei toimi. Joskus nimittäin tuntuu siltä, että kaikki hommat kaatuu päälle ja tekisi mieli sanoa että jeppiskeppisjuu, ottaa äkkilähtö Karibialle ja jättää jollekin onnettomalle raukalle raunioiden siivous.
Viime toukokuussa alkoi melkein vuoden mittainen projekti, jonka parissa ajatukset on ollut siitä lähtien melkeinpä joka päivä. Hain TuKY-Speksin tuottajaksi ja homma lähti käyntiin. Päivä valinnan jälkeen menin paniikkiin. Miksi mä ikinä hain tuottajaksi? Oonko tullu hulluksi? Eihän mulla nyt ollut oikeasti mitään käsitystä mistä lähteä liikkelle tai mitä tehdä. Tuota Speksi. Juuh elikkäs anteeksi mitä? Aivan, käsikirjoitus. Se pitäis tehä. Ja teatteri varmaan varata. Okei. Ainii ja ohjaajan vois salee palkata. No, siinä on ainakin alku. Kyllä se tästä.
Ja vaikka luulin, että kaikki on hoidettu, niin ei. Aina on jotain. Mikä vakuutus? Mitkä Turun Seudun Ekonomien johtokunnan lippuvaraukset? Ai koululta ei voi varata tiloja viikonlopuksi? Ai ensi-iltana teatterilla on samana päivänä kirpputori? Bändikamojen tilaus on kuukauden myöhässä. Ensimmäinen ohjaajaehdokas ei pystykään tekemään työtä ja muuttaa päivää ennen ensimmäisiä improtreenejä mielensä. Selvä. Helpoks tätä ei oo tehty. Sillä välillä on tuntunu siltä, että kaikki mikä ikinä on voinut mennä pieleen, on mennyt.
Eikä asiat näin huonosti oikeasti ole. Ja mitään en muuttaisi. Toinen ohjaajaehdokas oli parasta mitä mulle ja tälle produktiolle olisi voinut tapahtua. Kaikki aina selviää. Sen äitikin opetti. Kaikki aina selviää. Ja välillä niistä sotkuista on jopa hyötyä. Hirveä klisee pitää nimittäin paikkaansa: virheistä oppii. Jos saisin tehdä tämän uudestaan, tekisin varmasti monen asian eri tavalla. Mutta se onkin näiden hommien hienoimpia puolia. Vain tämänlaisessa ympäristössä on ok mokailla. Missä muualla saisin opetella unelmaduunin koukeroita ja kompastuskiviä. Ja vaikka välillä oon halunnu sinne Karibialle, niin joka päivä se fiilis siitä, että tää on mun juttu vahvistuu entisestään. Moka on lahja. Siinä toinen ja viimeinen klisee. Hulluinta tässä on se, että vaikka kuinka oon pitäny itseäni huonoimpana tuottajana Speksien historiassa niin se, että kirjotan tätä tekstiä nyt niin se tarkottaa sitä että kaikesta huolimatta tää Speksi tehtiin. Me tehtiin tää. Sairasta. Ja viikonlopun läpivetoa katsellessa huomasin unohtaneeni kaikki aiemmat epäilyni ja miettiväni, että tästä tulee muuten se paras speksi ikinä.
Nyt kaikki on hyvin. Työ on tehty ja homma rullaa. Viikonlopun läpäreissä tuottaja sai istua yleisössä ja nauttia vuoden työn tuloksista. Homma toimii ja liput myy. Aika siistiä. Sunnuntaina ensi-illassa aion tirauttaa ne kuuluisat onnenkyyneleet ja halata koko tiimiä! Ja luulen, että siinä vaiheessa kaikki ne surullisen kuuluisat vastoinkäymiset on kaukana menneisyydessä ja unholassa.
Tuu siis kattomaan, mitä me saatiin aikaseksi. TuKY-Speksi 2016: Teltta pystyyn on valmis ja valmiina viihdyttämään! Ensi-ilta sunnuntaina 6.3. Lippuja esityksiin koko viikon luentotauoilla Mercan ylätasanteella tai osoitteesta: www.lyyti.fi/reg/Teltta_Pystyyn
Helsingin näytöksen liput osoitteesta: www.ticketmaster.fi/event/tuky-speksi-teltta-pystyyn-lippuja/174931
Eveliina Mauno
Kulttuuri- ja perinnevastaava
kulttuuri@tuky.fi
mennessä Kuntamestari | helmi 21, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Reilu parivuotias Bar Montun After Work -konsepti lanseerattiin alun perin tuomaan opiskelijat ja opettajat yhteen rennossa ilmapiirissä. Opettajia onkin pistäytynyt torstaisessa tapahtumassa satunnaisesti, mutta suurempi osallistuminen olisi kuitenkin toivottavaa. Tähän voi jokainen meistä opiskelijoista vaikuttaa. Lisäksi After Workit ovat saaneet oman kannattajakuntansa vanhemmista opiskelijoista, joita piipahtaakin After Workeissa lähes joka viikko. Olisi kuitenkin mukavaa, jos nuoremmatkin opiskelijat uskaltautuisivat mukaan tähän vähän rennompaan tapahtumaan, jossa voit nauttia yhden tai kaksi virvoketta sekä nauttia ihmisten seurasta.
Toissa viikolla pidimme EVA:n ja KY-Gourmet’n kanssa uudenlaisen konseptin, After Work goes: Tapas & Board games! Tapahtuman suosio oli huima; tapakset suorastaan revittiin käsistä ja lautapelit viihdyttivät kuntalaisia useamman tunnin ajan. Tämän jälkeen saimme kuulla vielä oman TuKY-Speksimme musisointia, jonka jälkeen baarimme ovet sulkeutuivat, ja innokkaimmat jatkoivat vielä muualle nautiskelemaan virvokkeita.
Kevään mittaan olemme suunnitelleet pitävämme esimerkiksi Open Mic:in After Workin ohessa sekä tiedustelemme lähiaikoina kyselyn muodossa kuntalaisten toiveita konseptin suhteen. Tällä viikolla palaamme lyhyeltä tauolta lievittämään tenttistressiä. Tenttiviikkojen loppumisen kunniaksi tarjolla on niin uusia olut- kuin siiderimakujakin, minkä lisäksi olemme päivittäneet baarin kalustoa.
PS. Lautapelit ovat tulleet jäädäkseen 😉
Tsemppiä tenttiviikkoon ja torstaina nähdään!
Ilkka Laustola
Kuntamestari
mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | helmi 14, 2016 | Kaikki Blogit, Kansainvälisten asioiden vastaava, TuKY-blogi
On elokuun kuuma päivä. Juoksen töistä hirveällä kiireellä juna-asemalle. Sydän tykyttää ja katson jatkuvasti puhelintani. Miten tunnistan hänet? Eihän kukaan näytä omalta profiilikuvaltaan. Olenkohan myöhässä, ei ole ainakaan viestiä tullut. Mitä jos hänellä ei toimi puhelin Suomessa? Ei tästä tule mitään.
Loputtomalta tuntuneen viisiminuuttisen jälkeen juna saapuu ja ihmisiä alkaa vyöryä junasta ulos. Seison keskellä laituria kuin eksynyt idiootti, koska en halua missata häntä. Juna tyhjenee, laituri tyhjenee ja junan konduktöörit lähtevät kahvitauolle. Mitähän h*lvettiä? Missä hän on. Soitan hänelle, mutta puhelu menee vastaajaan. Viisi minuuttia kuluu, kymmenen, kaksitoista. Panikoin jokaiseen Whatsapp-ryhmään jossa olen, mutta neuvojen sijaan saan vain niitä iänikuisia itkunauruhymiöitä. Kiitti kamut.
Kun tasan kaksikymmentäkaksi minuuttia junan saapumisesta on kulunut, näen tytön ja vanhemman naisen kävelevän junan takaa. Tyttö huutaa jo pitkältä ’’Minna!’’, menen vastaan ja tervehdin häntä ja hänen äitiään. ÄITIÄÄN? Kuka tulee vaihtoon äitinsä kanssa? Molemmat selittävät erikseen ja päällekkäin, englanniksi ja espanjaksi jotain. Meno on kuin Serranon perheen aamupalalla. He sanovat olevansa Börsissä yötä. Kallis vaihto tulossa. Ilmeisesti vain muutaman yön, sitten äitikin lähtee takaisin kotiin. Kävelemme Börsiin matkalaukkujen kolistessa rotvalleja pitkin, ikuisuudelta tuntuvan matkan. Hän puhuu hyvää englantia, ja puhun itse vähän espanjaa. Keskustelu on hyvin pinnallista, mutta mukavaa. Enää ei jännitä.
Pääsemme hotellille ja autan heitä saamaan huoneensa. Äiti on väsynyt ja haluaa huoneeseensa, hän halaa minua ja kiittää että pidän hänen pikkuisestaan huolta. Hän myös ojentaa minulle lahjapaketin. What. En edes muista, mikä kiitos on espanjaksi. Sanomme hyvästit äidille, ja jään tytön kanssa baariin. Hän ostaa meille kaljat ennen kuin ehdin edes huomata, ja istumme alas. Juttelemme tunteja. Siis tunteja. Tuntuu kuin olisimme tunteneet vuosia. Puhuimme peloista, toiveista, seksistä ja rakkaudesta. Aika kuluu ja pankkikortti käy tasaisin väliajoin tiskillä. Kun kello alkaa näyttää jo aamuyötä ja itsevarmuus omasta kotiinpaluusta alkaa heiketä, sanomme näkemiin.
Seuraavana päivänä töissä illasta muistuttaa hirveä päänsärky ja pieni hymy, joka kertoo siitä, että olen löytänyt uuden kaverin. Huh huh, enää kolme vaihtaria hakematta asemalta, mitähän tässä voi vielä sattua. Ainiin ja sitten vielä puoli vuotta näiden hullujen kanssa.
Hain alun perin tutoriksi, koska halusin mukaan tutor-porukkaan. Nopat ja raha olivat kiva lisä. Jälkeenpäin ajatellen se 120€ ja kaksi noppaa eivät vaikuttaneet elämääni millään tavalla. Se mikä vaikutti, olivat ihmiset. Sain ystäviä niin tutoreista kuin vaihtareistakin ja kontakteja ympäri maailmaa. Sain ystäviä, jotka tarkistavat kielioppini vaihtohakemuksista. Sain ystäviä, jotka tarjoutuvat ostamaan minulle lentoliput, jos tulen käymään. Ja kaikkein tärkeimpänä, sain muistoja, joita en vaihtaisi mihinkään.
Rohkaisen kaikkia hakemaan tutoriksi niin englannin- kuin suomenkielelläkin. Tutorhaku on auki 1.-29.2.2016 ja tänään maanantaina 15.2.2016 klo 12:00 on Tutor-hakuinfo luentosalissa 01.
Minna Goyal
Kansainvälisten asioiden vastaava
international@tuky.fi
mennessä Koulutuspoliittinen vastaava | helmi 7, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
…ainakaan mitä tulee opettajien käyttämiin tiedotus- ja kurssimateriaalin jakotapoihin. Useiden eri kanavien käyttö Moodlen ohella on hankalaa, työlästä ja tehotonta.
Opiskelijan tarvitsema tietotekninen paletti on jo valmiiksi hyvin käyttäjäepäystävällinen kaikkine eri instansseineen. Niiden yhdisteleminen saattaa olla vaikeaa, mutta ainakin kurssimateriaalin jakotapojen kohdalla parannuksia olisi helppo saavuttaa. Tällä hetkellä koulussamme kurssimateriaalia jaetaan erinomaisesti toimivan Moodlen lisäksi ainakin sähköpostitse, Dropboxin kautta sekä intranetissä (kuinka moni edes tiesi, että intranetissä voidaan jakaa kurssimateriaalia?). Eikä myöskään pidä unohtaa digitalisaation pioneeria: verkkolevyä.
Kuinka paljon vaivattomampaa olisikaan löytää kaikki kurssimateriaali Moodlesta? Tiedonjakomenetelmien yhtenäistäminen helpottaisi opiskelijoiden elämää huomattavasti, kun Moodlea voitaisiin pitää itsestäänselvyytenä. Tämä toisi myös sitä paljon peräänkuulutettua tehokkuutta päällekkäisyyksien poistamisen kautta…tai niin ainakin tietojärjestelmätieteen kursseilla on opetettu.
Moodle on toimiva, hyväksi havaittu ja helppokäyttöinen. Mutta miksi siltikään jotkut opettajat eivät suostu sitä käyttämään? Eikö tiedonjakomenetelmien yhtenäistäminen olisi yksinkertaisesti järkevää? Ja eikö tämäntapainen järkevöittäminen vastaisi digitalisaatio-ajan henkeä?
Toivottavasti tulemme näkemään kehitystä asian suhteen.
PS. Moodlen käytön peruskoulutukset henkilökunnalle 2.3. ja 22.4.
Oula Huttunen
Koulutuspoliittinen vastaava
mennessä Vapaa-ajan vastaava | tammi 31, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Taas on se aika vuodesta, kun lähes 5000 opiskelijaa ympäri Suomen vaeltaa kohti Turkua ja Turun KY:n omaa Pikkulaskiaista. Suomen ehkä yhdeksi tunnetuimmaksi ja suosituimmaksi opiskelijatapahtumaksi kasvanut Pikkulaskiainen juhlistaa tänä vuonna 25-vuotista taivaltaan. Mutta mikä on tämän mäkitapahtuman historia ja miten se on muuttunut vuosien saatossa? Pikkulaskiaisen järjestämisestä huolehti vielä 2009 vuoteen asti Ulkoasiainjaosto, joten koin velvollisuudekseni avata blogitekstissäni hieman yhtä suurimmista Turun KY:n ylpeyksistä.
Pikkulaskiaisen 2015 Puolalanpuiston ihmismeri.
Nykyisen Pikkulaskiaisen esi-isänä kulkeva tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1991, joten tänä vuonna se järjestetään jo 26. kerran. Pikkulaskiainen on syntynyt turkulaisten kauppatieteilijöiden hassuttelun aikaansaannoksena, mutta se pysyi pitkään vain Turun KY:n omana tapahtumana. Tarkkaa tietoa ei ole siitä kulkiko tapahtuma jo silloin samalla nimellä, mutta tapahtuman idea oli kuitenkin suurin piirtein sama. Mäkitapahtuma oli kooltaan suhteellisen maltillinen aina 2000-luvun loppupuolelle asti, jolloin se alkoi poikkitieteellistyä ja kiinnostus tapahtumaa kohtaan heräsi ympäri Suomen. Pikkulaskiainen on kasvanut vuosi vuodelta ja on nykyisellään yli 5000 kävijän tapahtuma. Se onkin yksi Suomen suurimmista poikkitieteellisistä opiskelijatapahtumista.
Pikkulaskiaisen järjestämisestä huolehti vielä 2009 vuoteen asti Ulkoasiainjaosto. 2000-luvun loppupuolella tapahtuma oli kuitenkin kasvanut jo niin suureksi, että koettiin järkevimmäksi perustaa Pikkulaskiaiselle oma projektiryhmä, jotta saataisiin varmistettua jatkossakin onnistunut ja laadukas tapahtuma. Siitä lähtien on keväisin avattu haku Pikkulaskiaisen tuottajaksi tai tuottajapariksi. Tuottajien apuna toimii tiimejä, joilla kullakin on omat vastuualueensa onnistuneen tapahtuman luonnista. Pikkulaskiainen on kehittynyt paljon vuosien saatossa ja tärkeintä sen niin kuin muidenkin perinteiden kehityksessä ovat olleet ihmiset, jotka vuodesta toiseen halunneet luomassa elämyksiä muille. Tänä vuonna Pikkulaskiaista mukana on järjestämässä lähes 100 opiskelijaa, jotka mahdollistavat ikimuistoisen tapahtuman myös tänä vuonna.
Tunnelmia Pikkulaskiaisen 2015 mäkikisasta.
Pikkulaskiainen on tapahtumana myös vuosien saatossa monipuolistunut huomattavasti. Aikojen alussa tapahtuma oli vain parin sadan hengen kokoinen mäenlaskutapahtuma ja jatkobileet olivat perinteikkäissä Montun tiloissa. Nykyisellään mäessä on tarjolla monenmoista aktiviteettia mäenlaskun lisäksi ja mäenlaskukisassa pärjääminen vaatii heittäytymistä ja ainutlaatuisia ideoita. Jatkobileet on siirretty pois Montusta ja ne ovat tänä vuonna jakautuneet jo neljään suureen yökerhoon, joissa jokaisessa on tunnetut artistit esiintymässä. Vuosien saatossa näillä jatkoilla onkin nähty monenmoisia mega-artisteja. Muun muassa Dr. Bombay, Günther, Velvet, Cascada ja Italobrothers on nähty Pikkulaskiaisen jatkoilla esiintymässä. Tämän vuoden artistilinja jatkuu samanlaisena, kun mm. Basshunter, Teflon Brothers ja Antti Tuisku tulevat viihdyttämään juhlakansaa.
Ulkoasiainjaosto on myös jatkanut vahvaa osallistumistaan tapahtuman kehittämiseksi myös vetovastuun siirtymisen jälkeen. Pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa Ulkoasiainjaoston toimesta järjestetty Pikkulaskiaisen Silliksenä toiminut Kolikon Sillis on kasvanut vuosi vuodelta ja on vakiinnuttanut paikkansa nykyisellään lähes 300 hengen tapahtumana Pikkulaskiaisen jälkeisenä päivänä. Sen lisäksi entinen Kolikon Sillis on kokenut toisenkin muodonmuutoksen, kun KY-Gourmet järjestää tänä vuonna Kolikon Suojat nimisen tapahtuman Parkilla, jossa kunnioitetaan niin Pikkulaskiaisen uusia kuin vanhojakin perinteitä juhlavuoden kunniaksi.
Pikkulaskiaisen 2014 mäkikisan antia.
Tulevaisuus näyttää mihin Pikkulaskiainen kehittyy, mutta varmaa on se, että jatkossakin Pikkulaskiainen kehittyy vain aktiivisten kuntalaisten panoksella. Keväällä aukeaa Pikkulaskiaisen tuottajien haku, johon etsitään innokkaita tyyppejä luotsaamaan ja kehittämään yhtä Suomen suurinta opiskelijatapahtumaa ensi vuonna. Näkemys ja kokemus eivät tietenkään ole pahitteeksi, mutta tärkeintä on kuitenkin kuten muussakin järjestötoiminnassa into ja halu kehittää tapahtumaa entistäkin paremmaksi. Lisätietoja Pikkulaskiaisen tuottajahausta ja sen aukeamisesta allekirjoittaneelta.
Nähdään torstaina mäessä ja huolehditaan siitä, että Pikkulaskiaista ei turhaan kutsuta vuoden parhaaksi opiskelijatapahtumaksi!
Kristian Raitio
Vapaa-ajan vastaava
vapaa-aika@tuky.fi
