mennessä Myyntipäällikkö | marras 11, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Alkuviikko oli mennyt tenttiin lukemiseen ja äitini seurassa, joka tuli käymään Turussa. Hoidin kiireisimmät mailit ja COREn viikkokokouksen, mutta muuten työviikko alkoi todella vasta keskiviikkona. Vastailin päivällä Peiskän sponsorointia ja Selling Point Seminaarin puhujia koskeviin maileihin ja viimeistelin ja lähetin erään yhteistyösopimusehdotuksen. Otin selvää potentiaalisesta yhteistyökumppaniyrityksestä, jonka kanssa olin sopinut Skype-tapaamisen klo 15. Pohdin, mistä he voisivat olla kiinnostuneita ja mitä heiltä toivoisin.
Klo 14.40 yhteyshenkilö soitti ja kertoi Skype-miittimme päälle tulleesta yrityksen sisäisestä palaverista. Lupasin kahdessakymmenessä minuutissa kertoa hänelle alustavasti yhteistyömahdollisuuksistamme. Kaksikymmenminuuttinen sujui todella hyvässä ja innostavassa tunnelmassa, joten sovimme uuden puhelun kunhan yhteyshenkilö pääsee yrityksen palaverista.
Keskityin taas hetkeksi muihin töihini. Soitin eräälle yritykselle ja annoin heille heidän kaipaamansa ainejärjestön yhteystiedot. Vastasin toiminnanjohtajan mailiin Selling Point Seminaarin tilavarausta koskien. Lähetin viestintävastaavalle tiedon siitä, että Cloetta on marraskuun kuukauden yritys, jotta viestintävastaava huomaa vaihtaa oikean logon nettisivuille kuun vaihteessa. Viimeistelin erään uusittavan sopimuksen, jotta voin myöhemmin tulostaa sen, allekirjoittaa, pyytää puheenjohtajan allekirjoituksen ja lähettää yritykselle allekirjoitettavaksi.
Potentiaalisen yrityksen yhteyshenkilö oli saanut palaverin päätökseen ja soitti minulle uudestaan. Juttelimme pitkään ja ideoimme heidän tarpeisiinsa sopivia yhteistyövaihtoehtoja. Hän kiitti inspiroivasta keskustelusta ja kehui ”konseptiajatteluani”. Lupasin lähettää heille yhteenvedon ja hintatietoja. Keskustelu oli piristävä ja koin onnistuneeni.
Kirjoitin sopimusehdotusta, tein hintalaskelmia ja yhteenvetoa ideoistamme useamman tunnin. Lähetin sen heille vielä samana päivänä. Siinä sivussa selvitin Pikkulaskiaisen yheteistyöasioita ja käväisin Assarilla syömässä. Yhtäkkiä kello olikin jo yhdeksän.
Työtä riitti vielä torstaina melkein koko päiväksi. Ohjasin esimerkiksi CORE-tiimiä Selling Point Seminaarin markkinoinnissa, keskustelin Lidlin kanssa Lidl Business Breakfastista, lähetin englannin kielisen viestin myyntiohjelmamme tarjoavalle Pipedrivelle sekä kiitin Hartwallia Selling Point Seminaariin saamastamme juomatarjoilusta. Toimistolla allekirjoitimme valmistelemani sopimuksen puheenjohtajan kanssa.
Perjantaina kirjoitin tätä tekstiä Onnibussissa. Lopulta tyytyväisenä ryhdyin viikonlopun viettoon kaverieni kanssa. Viikko oli sujunut hyvin; Yksi tentti oli alta pois, pari clousattua diiliä ja paljon hyviä keskusteluita yritysten ja opiskelijoiden kanssa.
Tyypillistä myyntipäällikön päivää ei olekaan.
Haku myyntipäällikön pestiin aukeaa ensi maanantaina 14.11. ja sulkeutuu sunnuntaina 27.11. Ole tarkkana, ettet missaa tilaisuuttasi!
Marianne Vihervuori
Myyntipäällikkö
myyntipaallikko@tuky.fi
mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | marras 6, 2016 | Kaikki Blogit, Kansainvälisten asioiden vastaava, TuKY-blogi
Kuten jokainen on varmaan huomannut, TuKYn tarjontaan mahtuu kaikenlaisia teemaviikkoja ja -päiviä. On kulttuuria, hyvinvointia, kansainvälisyyttä ja vuosijuhlaviikkoa. Teemaviikoilla perinteisesti ständeillään, luennoidaan, urheillaan, sitsataan ja biletetään. Mutta eikös me tehdä tätä kaikkea jo viikoittain muutenkin?
Ymmärrän teoriassa halun niputtaa muuten irrallisia tapahtumia yhden ison teeman ympärille siinä toivossa, että tämä teema saisi sillä viikolla enemmän näkyvyyttä. Näkyvyyden lienee tarkoitus saada ihmiset ajattelemaan ja siten oppimaan uutta ja ehkä muuttamaan omia käytäntöjään. Hieno ajatus. Todellisuus on kuitenkin kaukana tästä. Viikot keskittyvät ilmaisen roinan jakoon, luentoihin, joihin ei mennä kun on pakollinen kielen tunti ja tapahtumiin, joiden suhde itse teemaan on aika pakotettu. Se miten teemaviikot näkyvät käytännössä aivan normaalille opiskelijalle on, että opiskelija saa ilmaisen kupin kahvia kouluun tullessaan, Mercalla puhutaan jostain luennosta, johon kukaan ei kuitenkaan lopulta mene ja illalla mennään sitsaamaan, niin kuin oltaisi menty ilman teemaviikkoakin. Mitäs tässä nyt on promottu? Ilmaista kahvia vissiin.
Käytännössähän nämä teemaviikot vaativat järjestäjiltä paljon, ja ovat pitkän ajan suunnittelun tulos. Puoli vuotta ennen otetaan jo yhteyttä mahdollisiin puhujiin ja yhteistyökumppaneihin. Viikon visuaalinen yhteneväisyys suunnitellaan tarkoin ja järjestäjätaho on fyysisesti ja henkisesti kiinni koko viikon ajan. Viikkoihin allokoidaan ajoittain suuriakin rahapanoksia. Eikö rahalle ja meidän osaaville jaostoillemme olisi parempiakin käyttötarkoituksia? Jotta blogi ei olisi pelkää mielensä pahoittamista, tarjoan alla kaksi ratkaisuvaihtoehtoa:
Ratkaisu 1: Yritetään vielä kerran!
Jos haluamme antaa teemaviikoille vielä mahdollisuuden, tulisi rakenteen olla erilainen. Toki teemaa ajava jaosto ottaisi päävastuun viikon koordinoinnista, mutta käytännössä tapahtumien ja muiden hauskuuksien toteutus jäisi toisille jaostoille ja toimijaryhmille, ja miksei vaikka joukkueille ja erillistoimijoillekin. Kokouksissa kuuluisi lauseita kuten: ’’Hei, teemaviikko X on tulossa, miten meidän porukka voisi tuoda teemaa X esille ja samalla järjestää jotain hauskaa jäsenistölle?’’ ja ’’Mitäs me keksitään tänä vuonna meidän teemaviikon X tapahtumaksi?’’. Kaikilla olisi oikea halu tuoda teemaa esille ja sitoutuminen teemaan olisi ihan eri tasoa. Mercalla puhuttaisiin enemmänkin, että mihin tämän päivän teemaviikko X:n tapahtumista kukin on menossa.
Ratkaisu 2: Vanhat tavat ulos ja uutta sisään!
Koska kehitys kehittyy, niin olisikohan teemaviikkojenkin aika vain yksinkertaisesti ohi? Vanhanaikainen ständeily, luennot ja muut paikkasidonnaiset promoamistekniikat korvattaisiin jollain ihan uudella. Mitä jos pidetään oikein kunnon kulttuuriappro? Tai tehdään vaihdon hakuprosessia kuvaava simulaatiopeli. Mitä jos ostetaan koululle foamrollereita tai promotaan aamupalan tärkeyttä koko Mercan täyttävällä tilataideteoksella. Kuten aiemmin mainittu, jaostomme ovat täynnä osaavaa porukkaa, joten unohdetaan muoteilla tehty piparkakkutalo ja tehdään vaikka piparista muumitalo! Ehdotan siis näkyvyyden hakemista enemmän iskuluontoisilla tapahtumilla.
Mielestäni molemmat ratkaisut olisivat ainakin erilaista. En osaa sanoa toimivatko ne käytännössä, mutta nykyisellään teemaviikot eivät voi jatkua. Itse otan ensimmäisen askeleen kohti tulevaisuutta ja korvaan toimintasuunnitelmasta kohdan ’’kansainvälisyysviikko’’ kohdalla ’’kv-pöhinän aiheuttaminen’’.
Minna Goyal
Kansainvälisten asioiden vastaava
international@tuky.fi
mennessä admin | loka 31, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Before the Flood taltioi kolmivuotisen matkan Oscar-voittajan ja YK:n rauhanlähettilään Leonardo DiCaprion rinnalla hänen keskustellessa ihmisten kanssa ympäri maailmaa kehitysmaista maailman suurimpien valtioiden johtajiin. Elokuva tarjoaa ainutlaatuisia, kiihkeitä ja käytännöllisiä näkemyksiä siitä, mitä on tehtävissä tänään ja tulevaisuudessa estääksemme katastrofaalisen lopputuloksen elämälle maapallolla.
Elokuva on vapaasti katseltavissa.
https://www.youtube.com/watch?v=90CkXVF-Q8M
Huolestunut maapalloilija,
Henri Mäkivirta
Liikuntavastaava
liikunta@tuky.fi
mennessä Kulttuurivastaava | loka 17, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi, Yleinen
Mikä ihmeen Monttu auki?
No se on aina ollut. Turun KY:n oma laulukirja. Tummansininen pieni pokkari täynnä sanoja. Perinteisiä juomalauluja, sitseillä uudestaan sanotettuja hittejä ja paljon muuta! Historiankirjat kertovat näin:
”Turun KY:n oman laulukirjan kolmas painos julkistettiin vuonna 1988. Kirjasta on ollut aiempiakin painoksia, mutta tarkkoja vuosilukuja ei ole tiedossa. Laulukirjaperinne on jatkunut tähän päivään asti. Aiempina vuosikymmeninä suosittuja lauluja TuKYläisten keskuudessa olivat tunnetut iskelmät, esimerkiksi Suuret setelit. Sittemmin laulettavat laulut ovat muuttuneet paljolti itse sanoitetuiksi. Trendimuutoksen voi aistia vertaamalla vanhojen ja nykyisten Monttu auki -painosten lauluvalintoja. Nykyisin tunnetuimpia TuKYläisten omia lauluja ovat Ajetaan me bemareilla ja Turun KY:n marssi.”
Jo muutaman vuoden ajan kaapit ovat ammottaneet tyhjinä kirjoista, mutta nyt voimme ylpeänä ilmoittaa että Monttu auki –laulukirjan 8. painos on vihdoin saatavilla ja että jokaisella TuKYläisellä on mahdollisuus hankkia se. Lisätietoa siitä, miten saat itsellesi tämän havitellun teoksen tulossa sähköposteihinne piakkoin.
Reino Nordin, 17.10. vuosijuhlaviikon avajaisissa Börsissä!
Tänään maanantaina 17. lokakuuta puput saavat vihdoin lakkimerkkinsä ja voivat juhlistaa olevansa kyltereitä ja TuKYläisiä ylioppilaslakkejaan myöten. Ilta jatkuu Börsissä Reino Nordinin tahdittaessa iltaa vuosijuhlaviikon avajaisissa, jonne toivon kaikkien teidän tulevan juhlistamaan tätä viikkoa ja merkkipäivää. Tiistaina lauluillassa voit tulla laulamaan uuden laulukirjamme kappaleita hyvässä seurassa! Keskiviikkona Parkilla räjähtää Rahvisten merkeissä. Vujuviikko on siis täynnä ohjelmaa myös sinulle, joka et välttämätää tänä kyseisenä vuonna perjantain pääjuhlaan pääse osallistumaan. Huomaa kuitenkin, ettei tämä kuitenkaan estä sinua osallistumasta viikolla järjesttäviin tapahtumiin! Nähdään siis hulinoissa, missä millonkin. Ja vaikka tentit painaisikin, niin ei se ennenkään juhlimista ole estänyt. Vai mitä?
Onnea vielä Turun KY, 66 vuotta! Onneksi olkoon puput ja onnittelut myös tällä viikolla jaettavien huomionosoitusten saajille!
Lisää historiaa TuKYn perustamisesta ja tarinoita matkan varrelta voit lukea näiltä nimenomaisilta nettisivuilta, kiitos viime vuonna tehdyn historiaprojektin! Turun KY:n historia
#vujujännä #turunky66
Juhlallista viikkoa toivotellen,
Eveliina Mauno
Kulttuuri- ja perinnevastaava
kulttuuri@tuky.fi
mennessä admin | loka 9, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Kolmas opiskeluvuosi on pyörähtäny käyntiin, ja se on samalla tuonut mukanaan myös omanlaisensa ikäkriisin. Noppamäärä ja kandiluonnoksessa olevat sivut alkavat vahvasti viittaamaan “ylioppilas” sanan korvautumiseen “kandidaatti” sanalla. Tämän pelottavan ajatuksen saa kuitenkin nopeasti karistettua pois katsomalla kaikkia tapahtumia mihin on lupautunut osallistumaan ja järjestämään. Olo tuntuu taas nuorelta ja verginhuuruiselta. Pupuilla lähenee ensimmäinen tenttiviikko ja päivät täyttyvät lukemisesta. Itsellä päivät puolestaan tyhjenevät, kun tenttien peruminen nyt vaan on sattumoisin liian helppoa. Tässä muutama seikka, mitä haluaisin sanoa itselleni pari syksyä taaksepäin, aikana jolloin taivutin Turun KY:n vielä aivan väärin ja luonnollisesti joka kerta eri tavalla.
Ole rohkea ja lähde mukaan. Syksyllä tuntuu että tapahtumia tulee ulos ovista ja ikkunoista, eikä tiedä minne kaikkialle sitä niissä pupuflunssan aiheuttamissa tuberkuloosia muistuttavissa oireissa kehtaisi mennä. Mene bileisiin. Mene infoihin. Mene ihmeellisiltäkin kuulostaviin tapahtumiin kuten Jokasyksyiselle kevätretkelle. Pupuvuonna tehdään muistoja, joita ei tosin muisteta, mutta niitä tehdään. Pupuvuonna solmitaan kaverisuhteita, tutustutaan uusiin ihmisiin ja etsitään sitä omaa juttua tässä putiikissa. Yhdistyksen hallituksessa istuvana, voin käsi sydämellä sanoa että uskon vahvasti siihen, että TuKYsta löytyy jokaiselle jotakin. Ole siis avoimin mielin.
Tämä koskee myös vanhempia opiskelijoita, pitäkää mieli avoinna kaikille uusille tapahtumille ja mahdollisuuksille. Harmaaseen uraputkeen siirryttyämme, tämä ei liene enää niin helppoa.
Stressaa, mutta älä stressaa liikaa. Omalla kohdallani pieni stressi johtaa yleensä parhaaseen lopputulokseen. Moni varmasti allekirjoittaa saman väittämän. Yliopistoon tulo jännittää, varsinkin jos on lukiossa tottunut saamaan hyviä numeroita eikä koulun käynti ole välttämättä tuottanut hirveitä vaikeuksia. Ensimmäinen hylsy NettiOpsussa onkin monelle kova paikka. Mutta sen ei pitäisi olla. Kuvitelkaa että sanon nyt tämän oikein painokkaalla äänensävyllä: Pupuvuoden tenteistä selviää yhtenä kappaleena. Ne on tehty sellaisiksi. Tuntuu kohtuuttomalta ajatella, kuinka paljon tunteja saatoin pupuvuonna käyttää y-kursseihin lukemiseen. Voin kertoa, että mikäli lukuinto on kova, ja vaikka ei olisikaan, niin työläitä tenttejä tulee ja lukea saa ennen kuin se maisterin paperi on käsissä hypisteltävänä. Älkää siis polttako itseänne loppuun, ottakaa pupuvuosi harjoittelun kannalta ja pohtikaa mikä se oma pääaine olisi (muistakaa, senkin voi vaihtaa). En kuitenkaan sano että lukematta tenteistä selviytyisi. Legendaarinen lausahdushan kuuluukin, että tentit voi uusia. Myös kurssit voi käydä uudelleen, mutta se alkaa olla jo toinen tarina.
Nauti, ja nauti ihan liikaa. Opiskelun kuuluu olla moista yolottelua. En tiedä tulenko ikinä tämän jälkeen kuulumaan yhteisöön, jossa ympäriltä kuuluu “Life is good” tyylisiä huudahduksia, ja yksinkertaisesti helvetin onnellisen näköisiä Instagram-postauksia. Varaudu siis seikkailuun, jossa tuntemattomista ihmisistä muodostuu sinulle perhe, joiden kanssa voit puhua hulluimmistakin haaveista. Varaudu tapaamaan ihmisiä, joiden kanssa voit pohtia maailman menoa pikkutunneille asti, ja jotka tulevat muokkaamaan myös omaa maailmankuvaasi. Varaudu olla osaamatta nimetä tulevaisuuden haaveammattiasi, ja toisaalta varaudu myös siihen päivään kun osaatkin sen yhtäkkiä kertoa. Varaudu siihen, että jo kolmantena opiskeluvuotenasi mietit kauhulla, että joku päivä tämä kaikki loppuu.
Mitä Turun KY sitten oikein on? Muistan, kun pupusyksynä yritin selostaa asiaa silloiselle poikaystävälleni. Miten siistiä on mennä sitsaamaan muihin kaupunkeihin tai miten hulvattoman hauskaa on juoda itsensä humalaan bussissa. En usko että onnistuin pukemaan ilmiötä sanoiksi kovin hyvin. Toivon kuitenkin että sittemmin teekkarilakin päähänsä painettuaan hän tänä päivänä ymmärtää, miten opiskelijayhteisö voi saada silmät tuikkimaan.
Ottakaa NESU-tädin sana nyt tosissanne pupuset, ja vanhemmatkin kuntalaiset. Mikäli TKMY1 pelottaa, menkää kaikki sankoin joukoin Valmennusakatemian järjestämään preppiin. Linkki alla:
https://www.facebook.com/events/355843868091031/
Tsemppiä kaikille tenttiviikkoon <3
Iina Lappalainen
NESU-vastaava
nesu-pj@tuky.fi
mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | loka 2, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Ne ovat täynnä muistoja, ne ovat nähneet kaiken, ne ovat opiskelijan kallein vaatekappale – haalarit.
Ihanat kamalat haalarit herättävät tunteita ehkä enemmän kuin mikään muu vaatekappale opiskelijan vaatekaapissa. Ne ovat jokaisen opiskelijan tunnusmerkki aina Helsingistä Rovaniemelle ja takaisin ja monille se, mitä eniten opiskelemaan tullessa odottaa. Ne paljastavat käyttäjästään enemmän kuin tuleekaan usein ajatelleeksi; opiskelupaikan lisäksi myös opiskelijaelämän konkarin tai poikkitieteellisen seikkailijan.
Suomeen haalariperinne on alkujaan tullut teekkareilta, mutta nykyisin lähes jokaisella korkeakoululla tai yliopistolla on omansa. Haalareiden väreistä voi nopeasti päätellä, missä toinen opiskelee. Monivärisiäkin haalareita näkee paljon; hihoja on saatettu vaihtaa kavereiden kanssa ja takatasku repsottaa erivärisenä vaihdon jäljiltä. Joskus lahkeista voi päätellä paljon, sillä niihin liitetään usein vaihto seurustelukumppanin kanssa. Myös opiskelupaikkaa vaihtaneet usein yhdistelevät uusia ja vanhoja haalareitaan.
Haalarit edustavat monelle ennen kaikkea yhteisöllisyyttä. Kun isoissa tapahtumissa törmää toiseen tummansinihaalariseen, on helppo tuntea kuuluvansa samaan porukkaan, vaikkei toista tuntisikaan. Haalarit kuitenkin luovat yhteisöllisyyttä myös yleisesti kaikkien opiskelijoiden välille, ja muille haalariasuisille on matala kynnys mennä juttelemaan. Haalareihin pukeutuneisiin suhtaudutaankin pääsääntöisesti iloisesti kaupungilla, vaikka vähän hassuttelisikin – etenkin opiskelijoihin tottuneessa Turussa.
Meillä TuKYllä haalareita käytetään paljon: ne ovat varma valinta niin sitseille, baariin kuin approillekin. Haalarit myös pelastavat monelta asukriisiltä helppokäyttöisyytensä takia. Ne paitsi kestävät kylmää Pikkulaskiaisena, mutta sopivat myös parkkihien täyttämälle tanssilattialle.
Tässä vielä lopuksi muutama vinkki uudelle pupulle, nyt kun viimein saat keskiviikkona haalarit ensimmäistä kertaa jalkaasi:
1) Haalarimerkkejä voi joko ommella tai liimata haalareihin. On joku tainnut joskus niitatakin, mutta tätä ei voi kyllä kenellekään suositella. Haalarimerkeistä kannattaa ottaa takaosa pois, niin ne eivät irtoa niin helposti.
2) Kauppislaisen tunnistaa usein tummansinisten haalareiden lisäksi myös valkoisista converseista haalarikenkinä. Kannattaakin siis olla tarkkana kun lähdet jatkoilta että otat varmasti omat kenkäsi.
3) Vaikka haalareita tuleekin usein pidettyä viihteellä, muista, että aina ne jalassasi edustat Turun KY:tä. Jätä siis totaalinen perseily julkisilla paikoilla suosiolla muille.
4) Älä murehdi haalarien istuvuudesta – niiden kuuluukin näyttää rennoilta. Vaikket ehkä Kardashiania muistuttaisikaan ne päälläsi, on haalareissa mukavuus kaikkein tärkeintä.
5) Jos haalarit menevät likaisiksi, älä huoli. Ne kestävät kyllä vähän rajummankin menon: siihen ne on suunniteltu.
Ennen kaikkea nauti haalareistasi, tee niistä omannäköisesi ja kanna ne ylpeydellä!
Terkuin Inka
P.S. Oothan tulossa? (https://www.facebook.com/events/1121571761213866/)
P.P.S. Tänne myös? (https://www.facebook.com/events/1092202444161096/)
Inka Helaniemi
Sosiaalipoliittinen vastaava
sopo@tuky.fi
