Nyt kun urani myyntipäällikkönä on kääntymässä ehtoopuolelle, ajattelin hieman muistella matkaani yritysyhteistyön pyörteissä. Matkan varrelle on mahtunut monenlaista järjestötoimintaa, mutta yritysyhteistyö on pysynyt minulla kantavana teemana läpi opiskeluaikojeni.

Muuttaessani vuonna 2016 Turkuun Pirkanmaan säkenöivästä helmestä Tampereelta en tuntenut kirjaimellisesti yhtäkään ihmistä uudesta asuinkaupungistani. Orientaatioviikon kautta HalVa-pöhinöihin siirryttäessä tiesin haluavani kovasti toimintaan mukaan, mutta en ikimaailmassa olisi uskaltanut pistää itseäni likoon julkisessa HalVassa. Kuka minua äänestäisi, mitä siellä pitäisi sanoa, osaanko edes mitään? Olin kuitenkin aina ollut kiinnostunut kansainvälisyydestä ja huomasin CIA TuKYn hallitushaun tapahtuvan hakemuksella, joten päätin pistää pahvit sisään ja hakea yrityssuhdevastaavaksi. Luojan armosta tulin tehtävään valituksi ja siitä se ajatus niin sanotusti sitten lähti.

Jaostovuoden 2017 aikana pääsin kokeilemaan siipiäni yritysyhteistyön tuulien tuiverruksessa. Ensimmäinen ”diilini” oli saada Linkosuolta ruissipsejä erääseen CIA:n tapahtumaan ja muistan olleeni niistä muutamasta hassusta laatikollisesta sipsejä aivan uskomattoman ylpeä. Vuoden mittaan pääsin neuvottelemaan lukuisten yritysten ja baarien kanssa sekä järjestämään runsaasti erilaisia tapahtumia huippuporukan kanssa. Mahtui vuoteen myös kovaonninen reissu Puolan Gdanskiin jaostohallituksen kanssa. Vuoteni CIA TuKYssa oli ensikosketukseni TuKYn toimintaan, myyntiin sekä yrityssuhteisiin ja muistelenkin sitä erityisellä lämmöllä.

Jaostovuoden jälkeen vatsa ei ollut vielä täynnä ja halusin jatkaa TuKYn toiminnassa. Keräsin jälleen rohkeuteni ja hain TuKYn hallitukseen varapuheenjohtajaksi 2017 syyskokouksessa. Kokous oli tiukka ja jäinkin kakkoseksi toiselle hyvälle hakijalle kahden äänen erolla. Yhden oven sulkeutuessa toinen kuitenkin avautuu ja minulle tarjoutui tilaisuus hakea Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen vuodelle 2018 TSE-listan ehdokkaana. Toisen hallitushakumankelin tuloksena tulin valituksi hallitukseen, pestinä yllättäen yrityssuhteet ja opiskelijakulttuuri. TYYn hallituksen jäsenenä pääsin neuvottelemaan kertaluokkaa suurempia diilejä, joiden kokonaisarvo pyöri kymmenissä tuhansissa euroissa. Pystyin TYYssä jaoston kautta saamani itseluottamuksen ja myyntikokemuksen kautta tekemään tehokasta tulosta sekä laajentamaan osaamistani B2B-rintamalla. TYY-vuoteni päättyessä ajattelin saavuttaneeni kaiken mitä opiskelijajärjestöjen yritysyhteistyössä voi saavuttaa ja olin täysin valmis eläköitymään.

Eläköitymisaikeista huolimatta vuoden 2018 aikana mieleni perukoilla oli kummitellut tietty kaipuu. Läpi vuoden olin tuntenut kovaa koti-ikävää TuKYn hellään huomaan. Näiden ajatusten keskellä eräs kaverini tiesi vinkata, että TuKY hakee myyntipäällikköä. Kolmannen vuosikurssin setänä pohdin alkuun olevani liian vanha aktiivirooliin palaamiseen, mutta kaverini sai onneksi nämä harhaluulot karkotettua. Pohdinnan tuloksena päätin lähteä tavoittelemaan kirkkainta jalokiveä yritysyhteistyökruunuuni myyntipäällikön haun kautta. Jälleen kerran jonkin ylemmän voiman armosta valinta kohdistui minuun ja sain mahdollisuuden kivuta yrityssuhdevuoren huipulle mypän saappaissa. Edeltävä myyntipäällikkö Linda ei ollut tehnyt näistä saappaista millään muotoa helposti täytettävät, mutta päätin tarttua haasteeseen siitä huolimatta. Ensimmäisenä vuotenani pääsin ensimmäistä kertaa tämän kaupungin kiistatta kovimman yritysyhteistyöorganisaation, TuKY Corporate Relationsin, ruoriin. Esimiestehtävien lisäksi uusina kokemuksina tulivat työnantajabrändien kanssa työskentely, erilaisten viestintäkanavien hallinnointi sekä yritysyhteistyön asiantuntijana toimiminen muille. Myyntipäällikkönä pääsin myös työskentelemään tiiviisti TuKYn hallituksen, työntekijöiden ja muiden luottamushenkilöiden kanssa, ja sainkin vuoden 2019 porukasta elinikäisiä ystäviä. Vuoden aikana koettiin muun muassa kahden viikon vappu, polkuvene-excut Matti Vanhasen saareen kesäkokouksessa sekä yritysyhteistyöpöydän huuma vuosijuhlilla. Ensimmäinen vuosi oli monilta osin haastava kaiken ollessa uutta, mutta siirryttäessä vuoteen 2020 ajattelin loppumypäilyn olevan pala kakkua ja pehmeä siirtymä maisterivaiheeseen.

Kuten vuoden 2020 lukija arvata saattaa, eräs tietty lepakkonuha Kaukoidästä oli eri mieltä pehmeästä laskeutumisesta toiseen mypävuoteen. Koko yhteiskuntaa ravisuttava epävarmuus on luonut haasteita, joita en ensimmäisenä vuotenani olisi osannut edes kuvitellakaan. Vaikeudet ovat kuitenkin tehneet vuoden 2020 hallitus- ja työntekijäporukasta aivan uskomattoman tiiviin ja tarjonneet minulle valtavan määrän uusia oppimismahdollisuuksia monella saralla. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, en vaihtaisi tätä vuotta ja sen tarjoamia kokemuksia pois. Tässä välissä haluaisin myös erikseen kiittää tämän vuoden mahtavaa porukkaa, jotka ovat tehneet kaikki omalla panoksellaan vuodesta kokemisen arvoisen.

Tähän epäselvään muisteloon olen koittanut koostaa, mitä kaikkea pian viisi vuotta yritysyhteistyötä on pitänyt sisällään. Valmistumisen kynnyksellä on aika kääntää katseeni kohti työelämää, mutta tulen varmasti muistelemaan näitä hetkiä, ystäviä ja oppeja kaihoten. Tarinan opetuksena onkin siis se, että myös tamperelainen voi pärjätä Turussa että Turun KY:n toiminta tarjoaa ainutlaatuisen kasvualustan jokaiselle, joka vain uskaltaa lähteä mukaan. Jos siis olet vähääkään kiinnostunut, hae mukaan. Et varmasti kadu sitä.