mennessä admin | huhti 13, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Kohta vedetään taas haalarit niskaan, ylioppilaslakki ylpeästi peittämään talven tummentamia kutreja ja suunnataan jokirantaan, Vartiovuorelle, Parkille, Monttuun.. ja muihin lukemattomiin vapunviettopaikkoihin. Kuten yliopisto-opiskelijoilla tapana on,vapun juhlimista ei todellakaan rajoiteta vappuaattoon ja -päivään. Juhla paisutetaan yli viikon mittaiseksi juhlimismaratoniksi jonka jälkeen on hyvä kirmata kesälaitumille vailla huolen häivää. Tässä tekstissä sivuutetaan kuukauden mittaiseen tenttiviikkoon vääjäämätön hajoaminen.
Mikäs tämä ihmeen vappu sitten on? Vissiin jonkin sortin opiskelijajuhla tai naisen nimi, jos tavalliselta kaduntallaajalta kysytään. TuKYläisen vastaus olisi jotakuinkin: ajanjakso vappusuojabileistä Vartiovuoren vappupiknikkiin, jonka jälkeen on tosi.. tosi paha olo. Poliisi luonnehtisi vappua 16-tuntiseksi työvuoroksi ja sisäministeri Päivi Räsänen todennäköisesti jonkinlaiseksi juhlaksi joka tulee kieltää.
Mutta miten alunperin pakanallinen juhla, jonka paikalle osui työväenjuhla kerää nykyään opiskelijat juhlimaan?
Kuten niin monien muidenkin länsimaissa juhlittavien juhlien, niin myös vapunkin paikalla on alunperin ollut pakanallinen juhla. Toukokuun alku ja kesän tulo on antanut aihetta bilettämiselle jo muun muassa germaaniheimoille, ja kelteille Beltane-juhlan muodossa. En ole humanisti ja historian tuntemukseni pohjautuu lukion lisäksi YLE-Teeman dokumentteihin, sekä internetin ihmeelliseen maailmaan. Valistunut arvaukseni on silti, että tästä on vierähtänyt jo tovi.
Suurimmassa osassa Eurooppaa toukokuun alun juhliin on liittynyt tiivisti tuli. Kokkojen polttaminen ja tuli on symboloinut usein hedelmällisyyttä. Saksassa taas toukokuun alun valpurinyön juhlimiseen on liittynyt noidat ja taikuus. Suomessa juhlittua helaa, eli toukojuhlaa juhlistettiin myös polttamalla kokkoja. Meillä päin niillä usein ajettiin pois pahoja henkiä. Kokko-perinne siirtyi aikojen saatossa juhannukselle, mutta jo muinaissuomalaisille maistunut sima on edelleen olennainen osa vappua.
Kun taannoin katolinen kirkko halusi eroon pakanallisista juhlista, sai vappukin kyytiä. Keskiajalla toukokuun alkuun lyötiin Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä, josta nimi vappukin on saanut alkunsa. Nykyäänhän vappu ei ole enää kirkollinen juhla. Voi olla, että juhlimisen tyyli ei ollut tarpeeksi harras?
Työväen vappu sai alkunsa Yhdysvalloista 1800-luvun lopulta. Ensimmäinen päivä toukokuuta oli tapana uusia työsopimuksia. 1886 työväen liike järjesti mielenosoituksia, jotka eskaloituivat kuolemantapauksiin asti. Vappu olikin työväenliikkeen keskuudessa muistopäivä ja työläisten kansainvälinen mielenosoituspäivä. Suomessa työväen vappua ruvettiin juhlimaan 1800-luvun lopussa. Juhlaan liittyi usein marsseja, joita työväen liikkeen hajautumisen jälkeen järjestivät sosiaalidemokraatiinen ja kommunistinen puolue.
Miten tämä kaikki sitten johtaa valkolakkeihin ja Vartiovuorelle?
Suomeen opiskelijavappu rantautui, kappas kappas, Ruotsista, ja me täällä Turussa olimme edelläkävijöitä. Turun akatemian ylioppilaat lauleskelivat kevättä rinnassaan kesän alkamisen kunniaksi jo 1700-luvulla. Laajemmin vappua opiskelijajuhlana on juhlittu 1800-luvun lopulta.
Nykyajan vappua ikonisoivat serpentiini, munkit, sima, aina yhtä mauttomat mutta niin hauskat teekkarilehdet, sekä haalareissaan tien vieressä nokosia ottavat teekk.. opiskelijat. Vappuna myös sattuu ja tapahtuu ikävämpiäkin asioita. Kuten niin monissa muissakin suurissa juhlissa, miestä vahvempi ja suomalainen luonne eivät mene aina niin hyvin yksiin.
Lopetankin tekstini hartaaseen toiveeseen, että näytetään me TuKYläiset mallia juhlimisessa, niin että kaikilla on kivaa.
Eiks joo?
Juuso Mykkänen
Turun KY:n liikuntavastaava
mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | maalis 30, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Kymmeniä kyltereitä, satoja harjoitustunteja, monia unettomia öitä.
Adrenaliinimyrskyt parrasvaloissa, naurun koristamat taputukset, onnistumisen huuman tuoma euforia.
Speeppistä, speksikästä, spiilistä – tätä kaikkea ja vielä enemmän on tänä keväänä kuusi vuotta täyttänyt TuKY-Speksi. Vuosi toisensa jälkeen kymmenet vapaaehtoiset opiskelijat lähtevät mukaan lähes vuoden kestävään produktioon. Improvisaatio, musiikki, tanssi ja näytteleminen ovat jo itsessään hyvin kiehtovalta kuulostava yhdistelmä, mutta speksissä näihin yhdistyy vielä opiskelija-aspekti: produktioon osallistuvat opiskelijat antautuvat sille koko sydämellään. Palkintona on jotain rahaakin arvokkaampaa – esiintymistaidon karttumista, upeita kokemuksia ja elinikäisiä ystäviä.
Kuva: Samuli Salo
Tänä keväänä TuKY-Speksi pääsi jälleen kiertueelle yhden välivuoden jälkeen. Vuoden 2013 TuKY-Speksi oli suuri menestys ja uuden speksin odotukset olivatkin korkealla. Ensi-ilta nähtiin Kårenilla sunnuntaina 9.3. ja yleisö oli hurmioissaan. Viime vuoden näyttelijänä voin itsekin rehellisesti todeta, että vuoden 2014 oli aivan omaa luokkaansa, jopa edeltäjäänsäkin huikeampi. Turussa nähtiin näytöksiä yhteensä seitsemän ja tämän jälkeen oli aika valloittaa kolme muuta kaupunkia.
Aatu Hiltunen kuulee, ettei tase täsmännyt. Kuva: Samuli Salo
Ensimmäisenä kiertuekaupunkina oli vuorossa Pori. Kiertueelle lähdettiin tiistaina 25.3. ja Turkuun saavuttiin takaisin perjantaina 28.3. Turun kauppakorkeakoulun filiaalin opiskelijat innostuivat suunnattomasti kuullessaan TuKY-Speksin tulosta. Kulttuuritehdas Kehräämön tunnelmallinen sali olikin piukassa porilaisista. Porissa ei ole speksikulttuuria, joten TuKY-Speksin suosio yllätti speksaajat erittäin positiivisesti. Porin jälkeen bussimme suuntasi seuraavana aamuna kohti Vaasaa.
Porin näytöksessä oli reilusti toistasataa katsojaa. Kuva: Samuli Salo
Vaasan opiskelijat eivät myöskään olleet kovin tietoisia speksistä. Ruotsinkielisestä serkustamme, paikallisesta Wasa-Spexistäkin oli kuullut vain harva. Päätimme tehdä täsmäiskun Vaasan yliopiston kampusalueelle. TuKY-Speksi herätti huomiota jo matkalla kampukselle liikkuvalla musiikkiesityksellään. Tempaus oli onnistunut: teatteri Ritzissä nähtiin keskiviikkoiltana lähes satapäinen yleisö. Yleisö oli kertakaikkiaan upea: nauru, innostus ja omstartit raikasivat mahtavassa teatterissa. Jälkeen päin vaasalaiset kyselivät TuKY-Speksi soundtrackin perään ja toivoivat näkevänsä meidät myös ensi vuonna. Spiilis oli kerta kaikkiaan huipussaan.
Speksi-promoa Vaasan yliopistolla. Kuva: Samuli Salo
Herätys torstaiaamuna kello 05:00 vaasalaisen leirikeskuksen vetoiselta lattialta oli ehkä yksi fyysisimmistä kokemuksista jokaiselle speksitiimiläiselle. Onneksi bile- ja kiertuetiimin joka-aamuinen aamupalatarjoilu odotti leirikeskuksen ruokalassa ja päivä saatiin käyntiin. Bussi starttasi kohti Helsinkiä jo kello 06:00, sillä Helsingissä oli tiedossa poikkeuksellisen kiireinen aikataulu. KokoTeatteri avasi ovensa yleisölle jo klo 16:00, kun kaikissa edellisissä esityksissä Turku mukaan lukien ovet avattiin vasta klo 18:00. Kokemuksella ja ahkeralla yhteistyöllä viimeinen TuKY-Speksin 2014 näytös numero 10 päästiin aloittamaan ajoissa – jälleen kerran täpötäydessä salissa.
Kymmenes näytös päättyi raikuviin aplodeihin ja lopputanssin viimeisen sävelen sekoittuessa yleisön hurraukseen KokoTeatterin lava täyttyi ilon kyyneleistä. Lähes vuoden kestänyt produktio sai arvoisensa päätöksen keväisenä maaliskuisena iltana Helsingissä.
Kuva: Samuli Salo
Upeita ihmisiä, mahtavia muistoja, monia onnistumisen tunteita. Tuottajaamme Petteri Saarista lainaten: ”Speksi on parasta, mitä ihminen voi tehdä housut jalassa.”
Voiko TuKY-Speksi enää olla huikeampi? OMSTART. Ensi vuonna se tulee olemaan vielä huikeampi.
Laura Vähäsaari
Hyvinvointi- ja tutorointivastaava
TuKY-Speksin 2014 bile- ja kiertuevastaava
mennessä admin | maalis 23, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Olin tämän vuoden tammikuussa Kylteripäivillä Vantaalla. Hauskan iltaohjelman lisäksi tapahtumasta jäi tietysti parhaiten mieleen seminaariosuus, jossa pääsimme kuuntelemaan kuutta liike-elämän edustajaa puhujien muodossa. Jokaisella puhujista oli omat teemansa liittyen omaan työuraan ja alaan, mutta lähes jokaisesta puheesta pystyi löytämään yhden yhteisen teesiin: Myyntitaidot ovat lähes välttämättömyys liike-elämässä menestymiseen. Vaikka et olisikaan suoranaisesti myynnin tehtävissä, niin joudut kuitenkin perustelemaan jatkuvasti omia näkemyksiäsi todennäköisesti sekä oman yrityksesi henkilöstölle, että sen sidosryhmille.
Täten olinkin innostunut kuullessani, että yhteistyökumppanimme, tapahtumapalvelujen tuottaja Lyyti tarjoaisi koko yrityssuhdesektorillemme ilmaisen myyntikoulutuksen ja tutustumisen yritykseen heidän pääkonttorillaan 13.3. Pääsisimme siis sektorimme kuuden henkilön voimin saamaan tietoa, inspiraatiota ja ajatusten herättelyä alan oikeilta osaajilta.
Linnankatu 13, 7. kerros. Oven avaa Lyytin myyntijohtaja Petri Karvinen, joka tulisi vetämään koulutuksen. Meille selviää että Petrillä on kauppakorkeakoulumme alumnina myös TuKY-taustaa aina Ulkkiksesta taloustoimikunnan puheenjohtajuuteen. Onpahan Petri ollut myös edesmenneessä yrityssuhdevaliokunnassa, saman alan miehiä siis! Jotain huhua olimme kuullut Lyytin terassimaisemista jotka ulottuvat Blankosta Donnalle. Ensimmäinen reaktio oli silti “WAU”. Maisemien ihailujen jälkeen järjestäydyimme koulutukseen Lyytin neuvotteluhuoneessa. Koulutus oli jaettu neljään pääosa-alueeseen: Myynnistä yleisesti, myynnin sisällöstä, ohjelmistomyynnistä ja vapaata keskustelua.
Harvassa työssä joutuu pettymään yhtä usein kuin myynnissä. Lisäksi myynti on hyvin tuuripainoitteista ja myös jollain tasolla kausiluontoista. Tästä tulimmekin yhteiseen johtopäätökseen: voidaan päätellä, että myynnissä toimiakseen tarvitsee paksua nahkaa ja pitkää pinnaa. Petri nosti esille omat kokemuksensa esimerkiksi SV1:n (some things never change) suorittamisesta ja kehoitti meitä kaikkia kehittämään esiintymistaitojamme jo opiskeluaikana. “Tulkaa myyntiin jos haluatte muuttaa asioita” oli kantava teesi koulutuksen ensimmäsessä osiossa.
Myynnin sisällöstä koulutuksessa kuultiin paljon hyvää tietoa mm. referenssien käytöstä ja naapurikateuden luomisesta asiakkaille. “Teemme yhteistyötä tämän ja tämän yrityksen kanssa, ja he ovat saavuttaneet tätä ja tätä yhteistyöllä” on vahva tapa parantaa myytävän tuotteen uskottavuutta. Saimme kuulla myös mielenkiintoisia tarinoita Petrin omasta urasta Lyytillä ja joidenkin diilien luomista erikoistenkin väylien, kuten MSN Messengerin ja Twitterin avulla. “Älä puhu itsestäsi” oli Petrin suurin vinkki myyntiin. Totesimme, että lause pätee yllättävän hyvin myynnin lisäksi myös muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Varsinaisen koulutusosuuden jälkeen pääsimme vapaasti esittämään kysymyksiä ja keskustelemaan. Petri mainitsi luottamustehtävien hyödystä kysyttäessä niiden sosiaalisen aspektin sekä mahdollisuuden päästä ja oppia työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa. Verkostojen suuri merkitys nousi myös esille. “Kyse ei ole siitä mitä tiedät vaan siitä kenet tunnet”. Olimme kaikki yhtä mieltä koulutuksen jälkeen, että saimme paljon uutta tietoa ja ennenkaikkea draivia omiin tehtäviimme ja projekteihimme. Haluammekin vielä kiittää Lyytiä ja Petriä mainiosta mahdollisuudesta koulutukseen osallistumiseen!
Kuten nostin alussa esille, myyntitaidot ovat äärimmäisen arvostettuja työelämässä. Moni teistä on kuitenkin varmasti huomannut, että koulumme kurssitarjonnassa on hyvin vähän mitään myyntiin liittyvää. Yrityssuhdesektorillamme on kuitenkin suunnitelmia myyntiseminaarin järjestämiseen ensi syksynä SEFE yhteistyökumppaninaan. Stay tuned, you want to be part of this!
Oskari Rankamo
Turun KY:n yrityssuhdevastaava
mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | maalis 16, 2014 | Kaikki Blogit, Kansainvälisten asioiden vastaava, TuKY-blogi
Kansainvälisyys. Siitä puhutaan, sitä suunnitellaan, sitä sisällytetään strategiaan ja oppimistavoitteisiin, sen perusteella myönnetään rahoitusta ja saadaan kesätöitä. Se näkyy yhä enemmän ja enemmän niin kampuksella, edustajistossa, luentosaleissa, Montun ruokalassa kuin opiskelijabileissäkin. Joskus siitä kuulee niin paljon, että korvat turtuu jo ensimmäisen tavun kuultaessa. Ei ole siis ihmekään, että Turun KY:n kansainvälisten asioiden vastaavana se on minunkin blogikirjoitukseni aiheena. Oletatte varmasti, että minun tulisi tietenkin innostua aiheesta aina kun se hiipii keskustelun teemaksi. Mutta minäpäs päätinkin, että yllätän tämän blogin lukijat ja kerron miksi kansainvälisyys on täyttä bullshittiä!
Ensinnäkin, kansainvälisyys niin ulkomailla vaihdossa kuin kotikampuksellakin tuo aina mukanaan uusia tuttavuuksia. Sitä joutuu tavaamaan ja oppimaan uusia kummallisia nimiä ja muistelemaan peruskoulun mantsantunteja, jotta muistaa mihin eri maat maailmankartalla sijoittuvatkin. Matkoillekaan ei tarvitse lähteä Barcelonaan asti, kun katalonialainen kulttuuri voi ilmestyä eteesi vaikkapa hassunnäköisen ruoan muodossa ESN:n Taste of Turku tapahtumassa. Joskus nuo uudet tuttavuudet tuovat lisäksi jopa uusia näkökulmia asioihin, joista vielä hetki sitten ajatteli aivan toisin. En esimerkiksi enää koskaan ajattele samoin amerikkalaisten kieliköyhyydestä, kun tapasin Minnesotalaisen opiskelijan, joka puhuu viittä eri kieltä ymmärrettävästi. Tai romanialaisista, jotka aina ennen sain yhdistää kauppatorin kerjäläisiin, kun nyt joudunkin myöntämään ennakkoluuloisen asenteeni ja toteamaan, että ainakin osa heistä onkin sydämellisimpiä, fiksuimpia ja hauskimpia ihmisiä, joita olen koskaan tavannut. Arkipäiväiset keskustelut eivät enää ole lainkaan niin tutun yksipuolisia, kun niihin sisältyy kolmen tai neljänkin eri kansallisuuden tuomat näkökulmat. Kyllä tuttu on turvallisempaa.
Toiseksi, sitä ei pääse pakoon missään, vaikka kuinka yrittäisit. Yhä enemmän globalisoituva maailma ja kansainvälisesti verkostoituneemmat opiskelijajärjestöt ja korkeakoulut takaavat, että kansainvälisyyteen törmää päivittäin. Esimerkiksi silloin, kun se pitää sinulle ovea auki kouluun tullessasi, kirjoittaa johdannon ryhmätyöhönne kv4-kurssilla, istuu viereesi laskiksen luennolla tai opettaa uuden juomalaulun Parkin opiskelijabileissä. Tänäkin vuonna Turun yliopistoon saapui yli 350 vaihtaria 40 eri maasta. Eikä siinä mitään, he lähtevät yhden tai kahden lukukauden kuluttua, mutta sitten on vielä ne KV-tutkaritkin! He mahdollistavat kansainvälisyyden opiskelijoiden eri vaikuttamisen kanavissa, kuten edustajistossa ja TYYn siivissä, ja tuovat jatkuvuutta kansainvälisemmän yliopiston kehittämiseen. Aivan kuin me suomalaiset emme pystyisi kansainvälistymään keskenämme.
Lisäksi kansainvälisen kokemuksen avulla voi joutua tekemään oikeita töitäkin. Pienenä maana Suomen talous on riippuvainen kansainvälisestä kaupasta ja globaaleista markkinoista. Jos osaat vaikkapa vain pelkkää englantia, ja siinä sivussa ehkä ruotsia, saksaa tai ranskaa, saatat löytää itsesi haastavista ja vastuullisista tehtävistä, joissa joudut olemaan yhteyksissä kymmenien eri kansallisuutta edustavien yritysten työntekijöiden kanssa ja saamaan palkkaa enemmän kuin ehdit tuhlata. Kuka sellaista haluaisi, kun voisi istua mökin laiturilla ja stressata siitä, mistä kesäkursseista saisi tarpeeksi noppia opintotukien nostamiseen, jotta saisi vuokran maksettua.
Ja ennen kaikkea, kansainvälisyys tuo sinulle niin mieleenpainuvia muistoja ja kokemuksia, että et pääse niistä eroon vanhainkodin kiikkustuolissakaan. Vielä silloinkin joudut rasittamaan vatsalihaksiasi naurunpyrskähdyksillä, kun muistelet miten Thomas oli joutunut suomalaisen källin kohteeksi, kun hän yritti kohteliaasti tervehtiä sinua sanomalla ”hei, haista vit**!”. Ja joudut ehkä esittämään saaneesi roskan silmääsi, kun muistelet, kuinka vaihtovuotesi aikana ranskalaiset ystäväsi järjestivät sinulle yllätyssynttäribileet vähentääksesi koti-ikävääsi.
Ei, vaikka kuinka yritän, niin en pysty tähän sittenkään. Kansainvälisyys on mahtavaa ja sitä mielipidettä ei pysty muuttamaan niin suomalaiset, intialaiset kuin etelä-korealaisetkaan. Sekä TYYllä etä Turun KY:llä on tarjota meille opiskelijoille kymmeniä eri tapoja päästä hankkimaan sitä kovasti kysyttyä kansainvälistä kokemusta. Ei tarvitse olla kv-tutor, lähteä vaihtoon Kiinaan tai aktivoitua erilaisissa opiskelijajärjestöissä, että tutustuisit edes yhteen ulkomaalaiseen opiskelijaan opintojesi aikana ja monipuolistaisit ajatusmaailmaasi. Riittää, että vastaat ”kyllä”, kun CIA TuKY kutsuu sinut Language Café tapahtumaan, kansainvälisille sitseille ISTUn kanssa tai pre-Vappu exculle Tallinaan ESN:n kanssa. Tai tervehdit hymyillen ja neuvot apua kysyvää vaihtaria tai kv-tutkaria koulun käytävällä.
Turun yliopiston opiskelijoille kansainvälistymisen mahdollisuudet ovat helposti saatavilla oleva rikkaus, ota siitä siis kaikki hyöty irti! Kansainvälistymisen ovet aukeavat muun muassa täällä tai liittymällä ky-kv-meililistalle!
Best wishes,
Milla Anttonen
Turun KY:n kansainvälisten asioiden vastaava
mennessä Kuntamestari | maalis 9, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Kansainvälisen naistenpäivän perustukset iskettiin maahan, kun kansainvälisessä naistenkonferenssissa vuonna 1910 sosialistinaiset halusivat edistää naisten tasa-arvoa, erityisesti äänioikeuden saamista, järjestämällä naistenpäivän. Ensimmäistä naistenpäivää vietettiin jo seuraavana vuonna, jolloin yli miljoona naista Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä juhlivat omaa päiväänsä. Päivää värittikin pitkään poliittinen sävy, mutta osittain länsimaisen hyvinvoinnin ja jo ennestään tasa-arvoisen yhteiskunnan myötä varsinkin meillä Suomessa kahdeksantena maaliskuuta pääasiassa kukkakauppojen liikevaihto moninkertaistuu.
Ensimmäisissä naistenpäivää viettäneissä maissa naisten äänioikeus on ollut itsestäänselvyys jo vuosikymmeniä, joskin Sveitsi viivytteli jopa vuoteen 1971 asti. Muutenkin meillä hyvinvoivassa Euroopassa naisten asema on varsin hyvä. Ikinä ei saa kuitenkaan tyytyä nykytilanteeseen, vaan aina täytyy pyrkiä kehittymään. Suomessakin riittää vielä korjattavia epäkohtia, kuten naisten alhaisempi palkkataso. Kaikkea ei kuitenkaan voi selittää pelkällä epätasa-arvolla, vaan usein ongelma on useiden tekijöiden summa. Joskus on parempi etsiä ongelmaan johtaneita perimmäisiä syitä, kuin lähteä suin päin tekemään korjausliikkeitä.
Suurimmassa osassa maailmaa tilanne ei ole kuitenkaan yhtä ruusuinen. Esimerkiksi Lähi-Idässä naisten mitättömien oikeuksien puolesta on syytä taittaa peistä, eikä kauniimman sukupuolen edustajien sortoa voi mitenkään selittää kulttuurieroilla ja iki-aikaisilla traditioilla. Tahtipuikkoa heiluttavissa maailmankolkissa, kuten Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, sivistynyt ja tasa-arvoinen yhteiskunta on osoittautunut toimivammaksi järjestelmäksi kuin lähi-itäiset vastineensa, ja siksi onkin mielestäni hyväksyttävää tuomita kohtelu, jota naiset monissa kehitysmaissa saavat osakseen.
Kuten avauskappaleessa jo totesin, näkyy naistenpäivä rivikansalaiselle lähinnä miesten antamista huomionosoituksista. Päivän alkuperäiset motiivit ovat joutuneet taka-alalle, mutta se ei estä meitä edistämästä tasa-arvoista yhteiskuntaa jokapäiväisillä teoillamme. Naisten hemmotteluun ei myöskään tarvita omaa päiväänsä, mutta naistenpäivä saattaa luoda miehille lievän sosiaalisen pakon. Jotkut miehet tarjoilevat aamiaista, jotkut hemmottelevat hieronnalla, mutta minä aloitin vaatimattomasti yhdellä ruusulla. On ainakin helppo pistää ensi vuonna paremmaksi.
Arttu Tuuppa
Turun KY:n hallituksen kuntamestari
mennessä Hallituksen varapuheenjohtaja | maalis 4, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Vuosi hallituksen varapuheenjohtajana on pyörähtänyt vauhdilla käyntiin. On ollut kokousta, palaveria, vuosijuhlareissua, mitä vaan, you name it! Nyt onkin huomaamatta kuudennes vuodesta takana ja on tullut aika kirjoittaa blogi. Alumnitoiminnan kehittäminen on jälleen yksi Turun KY:n vuoden pääteemoista ja siihen liittyen ajattelin kirjoittaa mentoroinnista. Niinkuin moni muukin menestystarina, alkaa tämäkin antiikin Kreikasta.
Nimittäin jo muinaiset kreikkalaiset tunsivat mytologiassaan tarinan siitä, kuinka kuuluisa sotapäällikkö Odysseus, jätti poikansa ystävälleen huolehdittavaksi lähtiessään sotaan. Kyseinen ystävä, nimeltään Mentor, kasvatti ja opetti poikaa vuosien ajan. Samalla tavoin toteuttivat monet vanhat ja kokeneet käsityöläiset omanlaistaan oppisopimuskoulutusta jo varhaisina aikoina. Tämä perinne elää tänäänkin, mutta hieman eri muodoissa. Liikkeenjohdossa mentoroinnin juuret ovat Japanissa, josta se levisi Amerikan kautta Eurooppaan ja lopulta myös tänne Suomeen ja Turun KY:lle.
Hektisessä kylterin arjessa onkin hyvä muistaa, että aina on mahdollisuus lähteä etsimään itseään, saavuttaa henkinen tasapaino tai kehittyä ihmisenä. Kylteri-ekonomi -mentoroinnista ei valitettavasti taida olla apua näihin asioihin, joten tässä linkki sivuille josta voit varata lennot Goalle.
Huomenna keskiviikkona Turussa käynnistyy ensimmäinen kylteri-ekonomi -mentorointi. Mukana on yhdeksän paria, jotka aloitustapahtuman jälkeen tapaavat kesän aikana oman aikataulunsa mukaan valitsemaansa teemaan liittyen. Mentorointi tulee olemaan tämän pilotin jälkeen näkyvä osa Turun KY:n toimintaa ja seuraava erä mentoreita ja aktoreita haetaankin jo syksyllä. Projekti on myös herättänyt kiinnostusta ekonomien keskuudessa ja projektissa onkin mukana niin Turun kauppakorkeakoulu, Suomen Ekonomiliitto, sekä Turun Seudun Ekonomit ry. Mentorointi on hyvä tapa saada kontaktia työelämään ja vaihtaa kokemuksia jo työelämässä olevan valmistuneen mentorin kanssa. Se, mitä opiskelija mentoroinnista saa, vaihtelee täysin sen mukaan, minkälaisessa tilanteessa hän on ja mitä mentoroinnilta toivoo. Mentorointiin kannattaa siis osallistua ,vaikka esimerkiksi työpaikka ja tulevaisuuden suunnitelmat olisivatkin jo selvillä. Mukaan on nytkin hakeutunut niin mentoreita kuin aktoreitakin todella erilaisista lähtökohdista. Turhat ennakkoluulot kannattaakin heittää syrjään ja hakea mukaan aktoriksi opintojen loppupuolella. Siitä onkin sitten mukavampi palata projektin pariin valmistumisen jälkeen mentorina.
Otto Rouhiainen
Turun KY:n hallituksen varapuheenjohtaja
