mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | marras 2, 2014 | Kaikki Blogit, Kansainvälisten asioiden vastaava, TuKY-blogi, Yleinen
Vuonna 2013 kaikissa Suomen korkeakouluissa opiskeli lähes 20 000 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa. Tämä luku on yli kolminkertainen määrä vuoteen 2000 verrattuna. CIMOn tilastojen mukaan melkein 20% kaikista yliopistovaihtareista tuli Suomeen opiskelemaan kauppatieteitä. Trendi näkyy myös ulkomaille lähtevien suomalaisten lukumäärissä: vuonna 2013 kaikista ulkomaille vaihtoon lähtevistä opiskelijoista hieman yli neljäsosa oli meitä kauppislaisia.
Suomalaiset korkeakoulut houkuttelevat aktiivisesti ulkomaalaisia opiskelijoita, sekä kehittävät englanninkielistä kurssitarjontaa ja palveluita. Kansainvälisyys koetaan tärkeäksi ja se näkyy yhä enemmän ”normiopiskelijankin” silmään. Myös Turun KY kehittää jatkuvasti kansainvälisyyttään mm. kv-jaosto CIA TuKYn toiminnan, kv-tutoroinnin kehittämisen sekä kansainvälisten yhteistyökumppaneiden etsinnän kautta. Tämän vuoden näkyvimpiä kansainvälisyyden kehittämisen tuloksia tullaan näkemään ensi viikolla järjestettävän Turun KY:n ihkaensimmäisen Kansainvälisyysviikon kautta! Puolen vuoden uurastus saa vihdoin päätöksensä ja luvassa tulee olemaan, kuten jo paljon rummutettu, erittäin mielenkiintoisia puhujia kauppakorkeakoulumme johtajasta Markus Granlundista SpeakersForumin vuoden 2012 Puhujaksi valittuun André Noël Chakeriin ja Ulkoministeriöstä saapuvaan Jukka Nikulaiseen. Lisäksi vieraillaan kauppakamarilla, kuullaan työharjoittelun mahdollisuuksista ulkomailla, sitsataan vaihtareiden kanssa, boulderoidaan KY-Sportin johdolla, kokkaillaan KY-Perestroikan opissa ja paljon muuta!
Itse jouduin jo yläasteella kansainvälisyyskirpun puremaksi. Silloin päätin lähteä opiskelemaan englanninkieliseen IB-lukioon, sekä vuodeksi vaihtoon Ranskaan. Turun kauppakorkeakouluun pääsin nimenomaan kv-linjan kautta. Pupuvuonna kansainvälisyys jäi kuitenkin KVY:n kurssin tasolle ja huomio kiinnittyi Ulkkikseen, jossa toimin vuoden tiedottajana. Siitä se TuKY-ura lähtikin, ja nimeni on esiintynyt niin Parkkiryhmän, Pikkulaskiaisen, Speksin, KV-jaoston, edustajiston varajäsenten sekä normi- ja kv-tutoreiden yhteydessä. Onpas sitä tullut toimittua joskus TYYn kv-valiokunnassakin.
Mikään ei ole kuitenkaan noussut niin ylitse muiden kuin vuosi 2014. Se on vuosi, jota en tule koskaan unohtamaan (tai koskaan kokonaisuudessaan muistamaan). Vuosi 2014 toi mukanaan 12 uutta ystävää, osa jo ennestään tuttuja, osa täysin uusia. Näillä kahdellatoista tarkoitan hallitusta sekä toiminnanjohtajaamme. Mutta itseasiassa, joudunkin korjaamaan itseäni. Tähän lukuun tulee tietenkin lisätä myös oman KV-jaoston hallituslaiset, Turun KY:n työntekijät, sekä mahtavia tyyppejä kaikista Suomen 14 kylterihallituksesta.
Lisäksi tämä vuosi on tuonut mukanaan hurjasti vastuuta, jonka kautta olen oppinut itsestäni sekä inspiroitunut omalla vastuualueellani. Se on tuonut haasteita ja se on tuonut kokemuksia. Olen istunut lukuisissa hallituksen kokouksissa, ollut mukana sopimassa Erasmus-sopimusta Liettualaisen yliopiston ja Turun yliopiston välille, tehnyt yhteistyötä sekä ESN:n että ISTUn kanssa, järjestänyt täysin uutta kv-konseptia Turun KY:lle, tutoroinut 5 vaihto-opiskelijaa sekä paimentanut TuKYläisiä kv-tutoreita. Olen myös sitsannut Vaasassa, juhlinut vaihtareiden kanssa ESN-bileissä Turussa, nauttinut silliksestä Oulussa, kuunnellut Skypen perustajajäsenen luentoa Helsingissä ja viettänyt Kesäpäiviä Tampereella. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Tärkeintä kuitenkin on, että olen päässyt tekemään kaikkea tätä nimenomaan kv-vastaavana. Tämä pesti sopi minulle kuin humaltunut kylteri Parkin tanssilattialle ja hauskaa on ollut! Olen nauttinut nimenomaan siitä, että yhdistyksemme KV-sektori näyttää täysin siltä miksi sen itse tekee ja mahdollisuudet sen kehittämisessä ovat rajattomat. Ensi vuosi tulee varmastikin näyttämään KV-sektorin osalta taas täysin uudenlaiselta ja varmasti vieläkin paremmalta. Näkyykö siinä kenties sinun kättenjälkesi? Kuka uskaltaa ottaa haasteen vastaan ja heittäytyä? Oman kokemukseni perusteella voin jo nyt sanoa, että kokemus tulee todellakin olemaan sen arvoinen.
Nähdään KV-viikolla!
Parhain terveisin,
Milla Anttonen, Turun KY:n kansainvälisten asioiden vastaava
mennessä admin | loka 28, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
On syksy 2013. Istun sillisbussissa ja tutustun takan istuvaani pupuun, joka puhuu KY-Sportin varapuheenjohtajaksi hakemisesta. Itse olen vielä kahden vaiheilla: kovin tuo liikuntavastaavan pesti kiinnostaisi, mutta rimakauhu tuntuu iskevän.
Ennen kuin ehdin alla kuvattua pohidskelevaa kissaa sanoa, istun taas sillisbussissa. Nyt on syksy 2014 ja pohdin, että ompahan ollut vuosi. Jotain päätöksiä tuli näköjään tehtyä oikein.
Monet teistä saattavat olla samassa tilanteessa kuin itse olin vuosi sitten. Pohditte, mitäs tekisin ensi vuonna. Useat ovat olleet jaostoissa tai toimijaryhmissä kohta vuoden verran ja olisi kutkuttava uteliaisuus lähtea katselemaan opiskelijatoimintaa vielä sinne hitusen korkeammalle tasolle. Toiset taas pohtivat, että olisipa kiva lähtea hommiin mukaan. Pään sisällä käydään kiivasta pros – cons taistelua. Miten aika riittää? Sujuuko opinnot halutulla mallilla? Mitä mä siitä hyödyn? Onks musta siihen?
Meillä kyltereillä on taipumusta yrittää mitata ja arvostella elämäämme numeerisesti. Se kuinka hyvän elämän elät, mitataan urasi nettotulojen nykyarvona. Opiskeluaika tähtää tutkinnon saamiseen. Tutkinto, saati opiskeluaika eivät ole itseisarvo, vaan niiden funktio on kasvattaa tuota mainittua nettonykyarvoa. Isot herrat arkadianmäella puhuvat opiskeluaikojen lyhentämisestä: Mitä sielä koulussa turhan pitkään maleksimaan? Jokainen lisävuosi työelämässä valmistuneena Ekonomina nostaa taas hitusen tätä hyvän elämän mittaria.
Pohdiskeleva kissa
Vahvasti epäilen, että vaikka laittaisimme taloustieteilijät Milton Friedmanista John Nashiin samaan huoneeseen tälläistä hyvän elämän mittaria etsimään, eivät he sitä pystyisi edes oman Irmamme avulla numeroiksi mallintamaan.
Se mitä hyvä elämä on, on jokaisen oman pään sisällä. Minulle hyvä elämä koostuu asioista joita saavutan. Asioista joita koen. Ihmisistä joita tapaan. Hyvä elämä ei ole vain saavutuksiin tähtäävää puurtamista. Se ei ole myöskään jatkuvaa hedonistista hetkessä elämistä. Se on se kliseinen kultainen keskitie joka koostuu paitsi määräteitoisella puurtamisella saavutetuista nopista, myös unohtumattomista kokemuksista. Ja välillä myös unohdetuista kokemuksista.
Tästä eksistentialistisesta pohdinnasta palaan huikealla aasinsillalla takaisin tekstin alkuun: Opiskeluaika onkin siis itseisarvo?
Kyllä. Nämä vuodet joita tässä talossa vietämme, ovat ne joita vanhana Bentleyn rantissa muistelemme. Se mitä me muistelemme tosin tuskin on TKMY1:n tentti. Itselleni se tulee todennäköisesti olemaan nyt päättymäisillään oleva vuosi.
Mitä tämä vuosi on sisältänyt, on juuri niitä hyvän elämän aineksia. Saavutuksiin tähtäävää puurtamista. Vaivannäköä. Kokemuksia ja yhdessä tekemistä. Hauskanpitoa ja lukemattomia uusia huikeita ihmisiä. Hallitusvuosi on myös avannut sellaisen portaalin verkostoitumiselle opiskeluaikana, jota ei varmasti mitään muuta kautta saa. Ja jokainen kylteri tietää kyllä kuinka tärkeää se mediaseksikäs netwörkking on.
Luennoilla ja harkkaryhmissä me opimme teoriat ja saamme substanssiosaamista. Ongelmanratkaisutaito ja kyky organisoida asioita tehokkaasti tulee tekemällä. Verkostoja ei luoda luentosalissa, elinikäiset ystävät ja kontaktit tulevat aivan jostain muualta. En halua väheksyä opiskelun ja akateemisen osaamisen merkitystä, mutta haluan painottaa kokemuksen kautta tulevan suoriutumiskyvyn tärkeyttä. Vaikka tuskin tulen työelämässä järjestämään firman Beer Pong turnausta, uskon kokemukseni tälläisen järjestämisestä heijastavan kykyyni organisoida ja saada asioita aikaan sielä paljon puhutussa bisneselämässä.
Jokaiselta meidän hallituksestamme TuKY on vaatinut paljon. Lukemattomia työtunteja, stressinsietokykyä ja jaksamista. Jokaiselle meille se on kuitenkin antanut monin verroin takaisin. Sekä asoissa joita näemme nyt elämässämme, että asioina jotka vaikuttavat meihin tulevaisuudessa.
Kyllä, täältä voi saada jotain muutakin kuin tutkinnon.
mennessä Kulttuurivastaava | loka 20, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Huono-osaisuudelle nauraminen ei ole hauskaa. Se, että joku ihminen nukkuu ojan väärällä puolella eikä pääse enää toiselle, ei ole hauskaa. Se, että joku ihminen on kadottanut tai menettänyt elämänsä ei ole hauskaa. Alkoholismi ei ole hauskaa, huostaanotot eivät ole hauskoja, epätoivo ei ole hauskaa. Musta huumori toimii useissa asioissa, mutta mielestäni vain silloin, kun osaa varmasti erottaa, nauraako huumorille vai ilmiölle ja elämälle.
Ollessani viime vuonna Kulttuurijaoston hallituksen jäsen kuulin sellaisia huhuja, että osa jätti tulematta Rahvaanjuhliin, koska he pitivät juhlien reseptiä epäkorrektina. Rahvaanjuhlien tarkoituksena ei kuitenkaan ole nauraa niille meistä, jotka eivät voi hyvin. Me emme ole mitään, jos pidämme itseämme muita ihmisiä yläluokkaisempina, esimerkiksi ensi perjantaina laittautuessamme kauniiksi ja aterioidessamme fiinisti. Juhliminen on oikein, laittautumisessa ei ole mitään väärää. Ilon nostaminen korokkeelle, yhdessäolon ja ystävyyden symbioosi on puhdasta kultaa. Herra ja neiti Kauppatieteilijä voivat kuitenkin suksia kuuseen, jos eivät ymmärrä hienoissa tamineissaan olevansa samanarvoisia kuin juhlien ulkopuolelle suljetut. Useimmat ymmärtävät tottakai, muuta en väitä.
Emme tänä vuonna suuntaa kesken Rahvaanjuhlien Varissuolle perseilemään kuten joinain aiempina vuosina on ollut tapana. En välttämättä ole mielestäsi maailman hauskin ukkeli, mutta voin väittää olevani tyytyväisempi järjestäessäni jaostoni kanssa sen verran eettiset bileet, että toivottavasti harvempi ihminen pahastuu. Emme pukeudu pulsuiksi (suomeksi: alkoholiongelmasta kärsivä huonovointinen kanssatoveri, jolla ei kaikki ole mennyt elämässä välttämättä ihan putkeen), vaan siksi suomalaiseksi stereotypiaksi, joka löytyy meidän kaikkien sisältä ja jota ei liiemmin kiinnosta frakit ja korkokengät. Tapahtuman peruskonsepti on sama kuin aiemmin, mutta ajatusta hauskuuden takana voi miettiä ja nauraa itselleen ennemmin kuin jollekin onnettomalle penkillä nukkuvalle.
Rahvaanjuhlissa on kyse siitä, ettei haarukan tarvitse olla tietyssä vaiheessa ruokailua tietyssä asennossa, laukun saa laittaa pöydälle ja hartiat saavat olla juuri niin huivitta kuin huvittaa. Mitä tulee Rahvaanjuhlien nimeen, jokainen suomalainen on sitä samaa rahvasta kuin muutkin. Olemme kaikki yhtälailla kuninkaita, yhtälailla roskaväkeä.
Lopuksi: tiesitkö, että Rahvaanjuhlat on järjestetty ensimmäistä kertaa vuonna 1967? Kuvassa toinen oikealta vastikään edesmennyt Turun kauppakorkeakoulun viimeinen rehtori, Turun yliopiston entinen vararehtori Tapio Reponen Rahvaanjuhlissa juurikin vuonna 1967.
Anna Lamberg
Turun KY:n kulttuuri- ja perinnevastaava
mennessä Hallituksen varapuheenjohtaja | loka 12, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Lauantaina 11.10. järjestettiin kauppakorkeakoululla ensimmäinen koulun itsensä järjestämä alumnipäivä. Alumnipäivä on järjestetty aikaisemminkin kerran vuodessa alumniyhdistyksen toimesta. Nyt yhdistys on purettu ja kauppakorkeakoulu on ryhtynyt itse vastaamaan alumnitoiminnasta.
Lauantaina iltapäivällä lähes 300 Turun kauppakorkeakoulun alumnia saapui entisen opinahjonsa aulaan ilmoittautumaan alumnipäivään. Siinä missä nuoremmille saattoi tulla yllätyksenä aulatilojen hiljattain tapahtunut uudistus, ei vanhemmille vuosikursseille edes mercatori ollut välttämättä käsitteenä tuttu. Mukana olikin edustajia vuosikurssilta 50 aina vastavalmistuneisiin asti. Nuorempien vuosikurssien osuus oli kuitenkin suhteellisen pieni.
Kahvikupillisten ja vuosikurssitapaamisten jälkeen alkoi päivän varsinainen ohjelma. Päivän teemana oli tänä vuonna vastuullisuus. Päivän aikana kuultiinkin kolme kiinnostavaa aiheeseen liittyvää keynote -puheenvuoroa. Puheenvuorot kuultiin Mika Hentuselta (YLE Uutiset), Antti Haapalinnalta (Orion Oyj) ja Jan Hultinilta (HeartBrain Oy). Puheenvuorojen jälkeen ohjelmassa oli Alumni Talk -paneelikeskustelu teemalla ”Vastuullisuus johtamisessa – Valinnat oikean ja väärän välillä”.
Päivän aikana julkistettiin myös vuoden alumni, joka tänä vuonna oli mittavasti ansioitunut ja hiljattain edesmennyt kauppakorkeakoulun viimeinen rehtori Tapio Reponen.
Ohjelma ei alumnipäivässä toki loppunut asiaohjelman päätyttyä, vaan ruokailun jälkeen alumnit juhlivat Montussa Speksibändin säestämänä myöhään iltaan asti. Osa alumneista löysi aina Parkille asti muistelemaan vanhoja ylioppilaskunta-aikoja.
Alumnitoiminnassa tapahtuu myös konkreettisia uudistuksia kauppakorkeakoulun mukaantulon myötä. Luvassa on entistä näkyvämpää alumnitoimintaa joka näkyy myös opiskelijalle aina pupuvuodesta asti. Myös moni Helsinkiin työelämän koukeroissa muuttamaan pakotettu alumni pääsee pian nauttimaan Turun kauppakorkeakoulun alumnitapahtumasta Helsingissä, sillä keväällä järjestetään ensimmäistä kertaa alumnitapahtuma myös pääkaupunkiseudulla.
Lisätitetoa alumnitoiminnasta (ja jos olet jo ehtinyt valmistumaan mahdollisuus rekisteröityä alumniksi) löytyy oheisesta linkistä.
Otto Rouhiainen
Turun KY:n hallituksen varapuheenjohtaja
mennessä Kuntamestari | loka 5, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Varokaa, seuraava blogikirjoitus saattaa sisältää markkinointia.
Kiireinen syksy on kuin yllättäen hiipinyt jo pitkälle lokakuun puolelle. Vanhat opiskelijat alkavat taas löytää opiskelurytmin punaisen langan, ja pupujenkin perehdytys alkaa olla loppusuoralla.
Näin lokakuun alussa järkevä ja säännöllinen viikkorytmi ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka palaa osaksi arkeamme. Viime syksynä lanseerattu, ja vuoden aikana käsitteeksi noussut Montun After Work tekee nimittäin näyttävän paluun torstaina 9. lokakuuta. Yksi Suomen harvoista opiskelijavoimin pyörivistä anniskeluravintoloista palvelee janoista kauppakorkeakoulun väkeä joka torstai kello 15-18 tästä viikosta lähtien aina toisen periodin tenttiviikkoihin asti.
Kun After Work -konseptia suunniteltiin, oli yksi kunnianhimoisista tavoitteista keskustelufoorumin luominen opiskelijoiden ja henkilökunnan välille. Vuorovaikutuksen puolesta lyödään rumpua joka puolella, mutta valitettavasti turhan usein jäädään sanahelinän tasolle. After Work on kuitenkin loistava paikka keskustella opetushenkilökunnan kanssa rennosti puolueettomalla maaperällä. Muutamat valveutuneet opettajat ovat jo löytäneet tiensä Bar Monttuun, mutta haluamme edelleen monipuolistaa asiakaskuntaamme. Näin ollen, jos opiskelija tuo opettajan mukanaan After Workiin lokakuun aikana, tarjoamme molemmille kahvit, teet tai virvoitusjuomat!
After Workiin ovat tervetulleita luonnollisesti myös ne, jotka haluavat vain virittäytyä alkavaan viikonloppuun ja rentoutua hetken viimeisten luentojen jälkeen. Myös juhlatunnelman nostatus onnistuu paikan päällä loistavasti – jos suuntana on Turun yö, niin Montun After Work on mitä parhain lähtöruutu illan odysseialle.
Bar Montun henkilökunta, eli baarimestari Riku Levälehto ja kuntamestari Arttu Tuuppa tekevät jatkuvasti töitä Bar Montun kehittämiseksi, ja baarin palveluita onkin viety valtavilla harppauksilla eteenpäin. Bar Montussa on viimeisen vuoden aikana esimerkiksi
- Laajennettu valikoimaa kahvilla ja teellä
- Otettu käyttöön iZettle-maksujärjestelmä, eli maksaa voi käteisen lisäksi myös yleisimmillä pankki- ja luottokorteilla
- Hankittu jääpalakone
- Siirrytty After Workien osalta lasisiin tuoppeihin ja juomalaseihin
- Otettu valikoimaan vaihtuva Seasonal Special, tarjolla yhtä tai kahta suomalaisten pienpanimoiden erikoistuotetta kerrallaan
- Toteutettu erikoisiltoja yhteistyössä toimijaryhmien ja jaostojen kanssa
- Tehty kesän aikana kasvojenkohotus
Aina on kuitenkin parannettavaa, ja otamme mielellämme vastaan asiakaskunnan kehitysehdotuksia! Nykäise baarimikkoa rohkeasti hihasta, ja ehdota esimerkiksi omaa suosikkijuomaasi baarin valikoimaan!
Nähdään joka torstaina Bar Montun After Workissa! Ja proffat mukaan!
Kuntamestari
Arttu Tuuppa
mennessä admin | syys 28, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Tehokas viestintä on sellaista, joka vaikuttaa kuulijaan ja tämän ajatuksiin, arvoihin, mielipiteisiin ja tekoihin. Tehoton viestintä kaikuu puolestaan kuuroille korville. Nykypäivä on niin täynnä hälyä ja melua, whatsappeja ja snapchattejä, että on yhä vaikempaa saada oma ääni kuuluviin kohinan keskeltä. Erilaiset audiovisuaaliset impulssit kilpailevat meidän huomiostamme joka paikassa kellon ympäri. Miten sitten saada oma ääni kuuluviin? Kuunteleeko minua kukaan? Onko minulla mitään sanottavaa, oikeasti?
Nämä ja monet muut kysymykset ovat pyörineet päässäni, kun viime päivinä olen työstänyt Turun KY:n tulevaa viestintäohjesääntöä. Lukeeko näitä sähköposteja kukaan? Näkeekö kukaan näitä Facebook-postauksia? Onko tästä Instagram-käyttäjätilistä mitään hyötyä? Ovatko kaikki Twitter-seuraajamme botteja? Lukeeko tätä blogia kukaan?
Sisintäni kalvaa jatkuvasti tunne, että suurin osa Turun KY:n viestinnästä ei kantaudu jäsenistön syvien rivien korviin. Kanavia on monta: sähköposti, nettisivut, eri sosiaaliset mediat. Viestintää esimerkiksi Facebookissa tulee niin TuKYnä kuin jaostoinakin, ja vaikka tykkääjiä on miltei 2000, kuinka paljon heistä oikeasti tavoitamme? Sähköpostilistojakin on toimijaryhmät mukaanlaskettuina montakymmentä. Jaksaako kukaan aktiivisten toimijoiden lisäksi olla kiinnostunut kaikesta? Miten saataisiin tiettyä yhdistyksen jäsentä kiinnostava viestintä perille siten, että se erottuisi kokonaisuuden joukosta?
Huudammeko siis liikaa vai liian vähän? Juuri eräs päivä totesin ääneen toimistolla, että mielestäni KY-Aktiiville, suurimmalle sähköpostilistallemme, tulee liikaa viestejä. Tähän kuitenkin joku totesi: ”Ei se ainakaan mua haittaa, emmä niitä kaikkia ees lue.” Masennuin. Oma jokaviikkonen puurtaminen esimerkiksi viikkotiedotteemme KYräilijän parissa tuntuu kovin turhalta kun kuulee sen jäävän lukematta tai kilahtavan suoraan roskakoriin.
Toisaalta kun Turun kauppakorkeakoulun vuosikurssi 2014 -Facebook-sivulle tehtiin päivitys hieroglyfeistä, jotka joku innokas pupu oli raapustanut paperiin ilmoittautuessaan vuosijuhlanakkiin, sai se yli sata tykkäystä. Onko viestintämme siis tavanomaisesti liian tylsää ja vakavaa, kun tälläinen kevyempi julkaisu saa niin paljon enemmän peukutusta. Vai kertooko peukutus ylipäätään yhtään mistään, hauskaa kuvaa on vain luonnollisempaa peukuttaa kuin uutista toiminnanjohtajan päivystysajoista?
Olisiko siis aikaa uudistaa viestintää ja sen kanavia rankalla kädellä? Suunnitelmissa on uudistaa tuky.fi ensi vuonna, joten samalla sysäyksellä voisi tarkastella muitakin kanavia.
Paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia. Palaute on enemmän kuin tervetullutta, eli ei muuta kuin viestinnälliset risut ja ruusut osoitteeseen viestinta@tuky.fi
P.S. KYlisteen päätoimittajan ja taittovastaavan haku on vielä tämän viikon auki, lisätietoja linkin takaa.
Syysterveisin,
Riku Hietarinta
Turun KY:n viestintävastaava
