mennessä Vapaa-ajan vastaava | helmi 10, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Pienimuotoisten empiiristen tutkimusteni perusteella suurin osa koulumme oppilaista muistelee erityisellä lämmöllä omaa pupusyksyään –enkä itsekään ole poikkeus. En kykene muistamaan teiniaikoja lukuun ottamatta elämästäni yhtäkään niin hauskaa ja huoletonta kuukautta, kuin syyskuu 2012 oli. Ryhmähenki oli huipussaan, kenelläkään eivät vielä rakoilleet välit ja lähes joka illaksi oli mahtavaa ohjelmaa. Sanottakoon toki, ettei ohjelman määrä tällä hetkellä niinkään pupusyksyisestä poikkea, mutta kokoukset ja tapaamiset jäänevät yleensä hauskuudessa kakkoseksi pupuinfoille ja muulle syksyn hassuttelulle.
En tarkalleen muista, milloin päätin hakea tutoriksi. Riittävän aikaisin tosin, sillä ehdin monesti jo ennen haun avautumistakin jännittää. Tiesin vuosikurssini olleen erityisaktiivinen, joten tutoriksi pääseminen ei ollut itsestäänselvyys. Hakemusta hioin ja oikoluin sekä tarkistutin vielä ystävillänikin. Onneksi jännittäminen ja vaiva tuottivat kuitenkin toivotun lopputuloksen ja kun mailiin kilahti ilmoitus tutoriksi valitsemisesta, olin muiden vastavalittujen tutoreiden tavoin onnesta soikeana.
Uudet opiskelijat saivat tietää koulupaikastaan heinäkuun alussa, mutta innokkaat uudet tutorit joutuivat kärvistelemään vielä reilun kuukauden ennen oman pupulauman selviämistä. Elokuisena päivänä muutama viikko ennen koulunalkua pupujännä tiivistyi ja tutoreiden Facebook-ryhmä alkoi täyttyä ”MÄ SAIN TIETÄÄ MUN PUPUT”, ”PUPUMAILI TULI!!!” ja paljon muista liian levottomista ja yleiseen levitykseen sopimattomista viesteistä. Omille pienille luppakorvilleen soittaminen oli erityisen jännittävää ja siitä seurasi myös koomisia hetkiä.
”Moikka, kerkeetkö puhua hetken?”
”Öö tota siis, nyt on kyllä aika kiire ja huono hetki..”
”Niin tota, mä olen sun tutor, en puhelinmyyjä..”
”AI NO SITTEN! Mä olin ihan varma, et alat jotain liittymää myymään!”.
Piti muistaa kysyä ne pakolliset kysymykset asunnosta, orientaatioviikosta, yliopiston jäsenmaksusta, opiskelijakortista, hehkuttaa tulevaa syksyä ja sen lisäksi vielä antaa itsestään järkevä ja vastuuntuntoinen kuva. Omilta pikkuisiltani voi varmistaa, miten tämä sujui tai ei sujunut, mutta ainakaan en mennyt senoissa sakaisin ja freudilaisesti puhunut ”ekan illan pippeleis.. pippaloista” erään tutorkollegani tavoin.
Kun odotetuin hetki, eli ensimmäinen koulupäivä saapui, olimme useiden koulutusten jälkeen tiedolla täytettyjä, henkisesti valmistautuneita ja ainakin teoriassa valmiita toimimaan tutorina. Ja himputti, kun jännitti. Siitä se kuitenkin alkoi –elämäni toiseksi mahtavin syyskuu. Vinkkeli vain oli tällä kertaa eri: järjestävänä tahona toimiminen luo asioihin aina lisäaspektin, joka tässä tapauksessa ei kokemusta mitenkään huonontanut. Se vaiva, jonka tutorjoukkona näimme puputapahtumien eteen, tuntui häviävän pieneltä verrattuna siihen, miten upealta tuntui nähdä uusien opiskelijoiden nauttivan pupusyksystään yhtä paljon kuin itse oli nauttinut. Tuntui hyvältä olla osa organisaatiota, joka loi puitteita tehdä uusille opiskelijoille unohtumaton koulunalku.
Vaikka tapahtumat ehkä jäävätkin kirkkaimpina johtotähtinä mieleen tutoroinnista, haluan kuitenkin korostaa myös tutoreiden vastuuta. Ensisijaisena tulee aina olla uusien opiskelijoiden sopeutuminen ja oman paikkansa löytäminen. Pitää osata olla objektiivinen, kohdella ryhmän jäseniä tasapuolisesti, mutta yksilöinä. On tärkeää muistaa, ettei alkusyksyn kreisibailaaminen ole kaikkien juttu eikä se silti tarkoita, etteikö vähemmän villeillekin pupusille olisi omaa paikkaansa. Tutorin tehtävä on ohjaamalla ja neuvomalla helpottaa sen löytämistä. Sen lisäksi tulee pitää mielessä, että ensisijaisesti korkeakouluun tullaan opiskelemaan. Koulun alussa tapahtumien määrä ja kaikki ne tuhat ja yksi uutta asiaa sekoittavat helposti uusien opiskelijoiden pään, jolloin tutorin pitää pystyä pitämään langat käsissään ja neuvomaan pupuja muussakin kuin tanssilattian oikeaoppisessa valtaamisessa.
Ennen kaikkea tutorointi on kuitenkin mielettömän hauska, opettavainen ja ainutlaatuinen kokemus. Haluan kannustaa kaikkia, vuosikurssista riippumatta, asiaa vähänkin harkitsevia ainakin pyörittelemään ajatusta mielessään. Pupusyksyn nimittäin voi elää kahdesti –tutorina.
Tuulia Valaja
Turun KY:n Vapaa-ajan vastaava
mennessä Koulutuspoliittinen vastaava | helmi 2, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Kirpsakkana torstaiaamuna iloinen ja reipas joukko kyltereitä lähti Turusta matkaamaan kohti Vantaata ja SEFEn järjestämiä Kylteripäiviä. Allekirjoittaneelle tämä oli jo kolmas kerta KYPÄllä ja odotukset olivat korkealla – niin seuran, ohjelman kun tarjoilujenkin suhteen. Kun vihdoin saavuimme Tikkurilan asemalle, siinsi Sokos Hotel Vantaa edessämme kuin parahin Viking Line #ruotsinlaivasimulaattori. Taxfreeta ei kuitenkaan valitettavasti löytynyt tästä laivasta eikä pallomerta.
Hallitus oli pari viikkoa aikaisemmin SEFEpäivillä päässyt tutustumaan muiden kylteriyhteisöjen hallituksiin ensimmäistä kertaa, joten jälleennäkemistä Vantaalla olikin jo odotettu kovasti. Kylteripäivät kokoavat saman katon alle noin 500 innokasta kauppatieteiden opiskelijaa ja tapahtuma tarjoaakin oivan mahdollisuuden tutustua ja verkoistoitua muiden kaupunkien kyltereihin. Gallupin perusteella tällä kertaa Kylteripäivillä oli paikalla eniten ensikertalaisia. Pörssiläiset vetivät kylteriyhteisöistä tänä vuonna pisimmän korren ja jyväskyläläiset olivat parhaiten edustettuina KYPÄllä. Ehkäpä Turun KY vie voiton ensi vuonna?
Ensimmäisenä KYPÄ-areenalle nousi Talentumin toimitusjohtaja Aarne Aktan. Hän muun muassa puhui siitä, miten nimenomaan paineensietokyky erottaa lahjakkaat toisistaan sekä siitä, miten liikunta, ravinto, sekä lepo määräävät sen, kuinka toimintakykyisiä olemme. Aktan antoi puheensa lopuksi kyltereille kolme neuvoa tulevaisuuteen: opetelkaa englanninkieli täydellisesti, opetelkaa esiintymään sekä tuntekaa historia! Nämä neuvot varmasti moni nappasi talteen.
Seuraavaksi Hanna-Maria Siekkinen, Valmetin sijoittajasuhdejohtaja esitteli omaa urapolkuaan ja totesi, että opiskelu ja kouluttautuminen eivät suinkaan lopu siihen, kun maisteripaperit ovat takataskussa ja siirrytään täyspäiväisesti työelämään. Siekkinen mukaan bloggaaminen, yhdistystoiminta, yrittäjyys, mentorointi sekä vapaaehtoistyö ovat oivia keinoja kerätä lisää kokemusta työuran alkuun. Selvisipä esityksen aikana sellainenkin fun fact, että Siekkinen on koulumme alumni.
Lounaan jälkeen lavan valtasi R-kioskin toimitusjohtaja Johannes Sagnes, joka heti alkuun totesi, että tittelit ovat muuten sitten aivan turhia. Titteleillä ei ole merkitystä työmaailmassa, vaan sillä, mitä teet. Päällimmäisenä R-kioskin toimitusjohtajan mukaansatempaavasta esityksestä jäivät mieleen miehen ytimekkäät heitot kuten ”if you want corn, plant corn”, ”there is only one boss – customer” ja ”you have to have fun to be profitable”. Kyllä, näinhän se varmaan juuri on.
Päivän neljäs puhuja, Handelsbankenin pääekonomisti Tiina Helenius, sai talouden käyrätkin vaikuttamaan yksinkertaisilta. Hän hauskuutti yleisöä muun muassa kertomalla, miten hänen painonsa korreloi negatiivisesti maailmantalouden suhdanteen kanssa. Koska hän on nyt vuoden alussa laihtunut 4 kiloa, tarkoittaa se varmaan sitä, että talouskasvu tekee tuloaan. Tähän on luotettava! Ja kuulemma finanssikriisi oli ekonomistien seksikkäin aikakausi. ”Olisiko sittenkin pitänyt valita KT pääaineeksi KV:n sijaan?” jäin pohtimaan.
Puhujista eniten pöhinää ja innostuneita kiljahduksia taisi aiheuttaa viimeisenä lavalle noussut Jonas Kjellberg. Karismaattinen kaveri on yksi Skypen perustajajäsenistä ja istuu tällä hetkellä CDON.comin hallituksessa. Mainittakoon myös, että hän on istunut myös iCloudin sekä Zalandon hallituksissa. Kaverin vaikuttava CV pani kyllä ajattelemaan: ai että, kyllä minäkin vielä joskus! Virheitä saa ja pitää kuulemma tehdä, muuten ei opita. Älä kopioi. Innovoi. Muuten olet aina kakkonen. Jos haluat muuttaa maailmaa, selvitä mikä sinua ilahduttaa ja tee siitä vielä ilahduttavampaa. Jos haluat muutta peliä, riko sääntöjä. Have fun! Huh, tätä kaveria kannattaa kuunnella!
Luentotykityksen jälkeen saimme nauttia illallisesta paikallisessa hemmotteluravintolassa, Tulisuudelmassa #tusu sekä nauraa kyyneleet silmissä, kun Jarkko Tamminen tarjosi parastaan. Perjantaina vuorossa oli Beach Partyt, jotka veivät osallistujat +26 asteiseen tropiikin lämpöön, pehmeän hiekan, limbo- ja köydenvetokisojen sekä cocktailien äärelle. Biitsillä olikin mukava lämmitellä talvipakkasessa jäätyneitä varpaita ja vielä kerran kohottaa malja uusille ystäville ja opettavaiselle kaksipäiväiselle Tikkurilan laivasimulaattorissa.
Uskon, että minun lisäkseni moni muu lähti KYPÄltä monta kokemusta, ystävää ja neuvoa rikkaampana.
Sofi Laiho
Turun KY:n koulutuspoliittinen vastaava
mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | tammi 26, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Suosi julkista liikennettä. Kierrätä. Syö kasvisruokaa.
Ohjeita tuntuu tulevan joka tuutista ja koko ajan lähes kyllästymiseen asti. Miksi? Ei siksi, että se olisi ympäristöaktivistien propagandaa tai yksilön vapautta ja päätösvaltaa häiritsevää vihreän manifestin julistusta, vaan siksi, että ympäristöystävällisyys koskettaa meitä jokaista.
Yle uutisoi vuoden alussa, että ilmakehän otsonikerros on toipumassa. Sinivihreällä Telluksellamme tallustelevat kaksijalkaiset ovat näköjään sittenkin ottaneet ekologisuuden tosissaan. Ainakin osittain. Nyt kun tähän asti biojätteet ovat hyvin aikaa vievän operaation – lajittelun – johdosta suurin piirtein lähes aina joskus silloin tällöin ihan oikeasti menneet sekajäteastian sijaan oikeaan osoitteeseen, niin on vihdoin lupa taas jättää lajittelematta. Huokaistaan kaikki yhteen ääneen helpotuksesta. Niinhän se Yle uutisoi, ei ole enää syytä huoleen, maailma ei kaipaa enää pelastusta. Kierrättäminen on turhaa, puoliksi syödyt makkarat kelpaavat varmasti kaatopaikan nälkäisille rotille. Ostan supernopean auton ja huristan sillä huomisesta lähtien kouluun, vaikka matkan taittaisi todennäköisesti vikkelämmin jalkaisin tai pyörällä aamuruuhkista johtuen. Mutta ihan vain siksi, koska voin. Ekoteko on jo tehty. Vihreä planeetta säilyy ilman minunkin panostustani ja jälkeläiseni saavat sittenkin nauttia puhtaasta ilmasta, vedestä ja luonnosta.
Mutta ennen kuin otetaan ilo irti tästä otsonikerroksen tilan parantumisesta, voisin esittää muutaman kysymyksen. Voiko ihminen koskaan olla tarpeeksi ekologinen? Onko järkeä kierrättää, jos kukaan muu ei sitä tee? Miksen voisi pitää valoja päällä makuuhuoneessa, kun kirjoitan tätä blogia asuntoni keittiössä? Sitä paitsi aamuisin on mukavaa siirtyä peiton alta puoleksi tunniksi kuumaan suihkuun. Siinä veden loristessa herää päivään helpommin. Ja eikö se nyt ole ihan sama, jos muutama muovikääre eksyy biojäteastiaan.
Hyvät ihmiset, aloitan nyt hartaan saarnani, sillä ekologisuus on ollut koko pienen ikäni ja tulee tulevaisuudessakin olemaan minulle henkilökohtaisesti tärkeä asia. Varautukaa ärsyyntymään, pyörittelemään silmiänne ja puhisemaan itseksenne ruutunne ääressä. Luvassa on vihreää tykitystä.
Äitini on aina opettanut minua ja sisaruksiani lajittelemaan lasit, metallit, biojätteen ja pahvit eri astioihin. Kierrätyksestä on tullut minulle tapa ja siksi esimerkiksi Parkin puutteelliset kierrätysmahdollisuudet häiritsevät minua suuresti. Parkin kierrätysjärjestelmä poistettiin käytöstä toimimattomuutensa vuoksi – vaikka tarjottiin lajittelumahdollisuutta, sitä ei osattu käyttää oikein. Jäsenistömme on lähes 2000 henkinen ja vaikka kaikki eivät käytäkään Parkkia, kierrättämättömyytemme on jo vakavammalla tasolla kuin yhden jäsenen kaiken-voi-laittaa-sekajätteeseen-mentaliteetin aiheuttama ympäristöhaitta. On totta, ettei kukaan voi tehdä muutosta yksin, mutta mitä jos kyse on kahdesta tuhannesta?
Olen myös huomannut Turun kauppakorkeakoulussa järjettömän paperinkulutuksen. En puhu pelkästä tulostuspaperista, vaan myös käsipaperista. Kenenkään kädet eivät ole niin valtavat, etteikö yksi – tai no, joissain tapauksissa kaksi – paperia riittäisi kuivaamiseen. Koulumme printterit ovat myös hyvin ahkerassa käytössä. Osaathan printata useamman sivun yhdelle A4-arkille ja tiesithän, että molemmille puolille arkkia on mahdollista tulostaa? Välillä luennoilla törmää professorin tulostamiin havainnollistaviin diagrammeihin, jotka olisi aivan yhtä hyvin voinut näyttää yhdellä PowerPoint-slidella tai ladata Moodleen.
Kuinka saisimme koulustamme ympäristöystävällisemmän? Liikkeen tulee lähteä meistä opiskelijoista kuin myös koulumme henkilökunnasta. Oman asenteemme muuttaminen ekologisuutta kohtaan on ensi askel suuremman haasteen selättämisessä. Kulutustottumuksien muuttaminen on meistä kiinni. Ekonomin ei tarvitse kasvaa muottiin, jonka mukaan maksimaalinen kulutus on tärkein saavuteltava asia. Vaikka dollaritkin ovat vihreitä, hyvinvointi ei synny pelkästään materiaa haalimalla; ympäristön tuhoaminen ei voi olla hyvinvointiyhteiskuntamme perustana. Toivonkin teiltä, jotka ette vihreän tykityksen alkaessa lopettaneet tämän kirjoituksen lukemista, että pohtisitte ja kertoisitte, mikä Turun kauppakorkeakoulussa on vikana ekologisesta näkökulmasta katsottuna. Mitä voitaisiin parantaa?
Perun siis sanani. Maailma kaipaa edelleen pelastusta ja ekoteko on jotain pysyvämpää ja jatkuvampaa kuin kirpparilöytö H&M:n alelaarin aarteen sijaan. Meistä jokainen varmasti toivoo, että omat lapsemme saavat nauttia samoista luonnon tarjoamista resursseista kuin mekin olemme saaneet. Otetaan siis itseämme niskasta kiinni yhteisen hyvän vuoksi. Ihan siksi koska voimme.
Laura Vähäsaari, Turun KY:n hyvinvointi- ja tutorointivastaava
mennessä admin | tammi 20, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Kurssipalautelomake on varmasti jokaiselle meistä enemmän kuin tuttu paperi. Lähes aina se täytetään ja palautetaan tenttitilaisuudessa, mutta onko se paras mahdollinen paikka ja aika palautteelle? Tenttitilanteessa opiskelija antaa palautteen euforisessa tai maanisdepressiivisessä tilanteessa, riippuen omasta onnistumisestaan tentissä. Onko se silloin totuudenmukaisinta? Kaiken lisäksi tentin jälkeen opiskelija on usein enemmän tai vähemmän puhki, jolloin laatu kärsii, kun keskittymiskyky ei enää tahdo riittää.
MERCAtalksissa on avattu keskustelua palautteenannon ongelmista ja koulun käytävillä olen myös usein törmännyt aiheeseen. Usein ihmetellään mitä palautelomakkeille tehdään ja luetaanko niitä, kun ne on jätetty. Palautteenantaminen pitäisi tehdä näkyvämmäksi ja avoimemmaksi sekä mahdollisimman helpoksi. Voisiko sen tehdä esimerkiksi sähköisesti? Eräs hyvä keino, joka on jo osalla käytössä, on palautteenkeruu kurssin puolivälissä. Tulokset käsitellään ja niihin reagoidaan välittömästi, jolloin muutoksia voidaan tehdä vielä loppukurssin ajaksi. Lisäksi ainakin Yhdysvalloissa on jo käytössä erilaisia vaihtoehtoisia järjestelmiä. Entä jos näistä kerättäisiin meille sopivimmat ratkaisut ja kehitettäsiin juuri meidän tarpeisiin sopiva kokonaisuus?
Palautteen tulisi olla vastavuoroista: myös luennoitsijat voisivat antaa palautetta opiskelijoille. Ehkä tärkein ominaisuus olisi ns. ”palautteen palaute”: kun palautetta annetaan, siihen reagoitaisiin ja vastattaisiin – mitä nopeammin ja avoimemmin sen parempi. Entä jos kehitettäisiin jonkinlainen järjestelmä, jossa hyvästä palautteesta luennoitsija tai laitos voitaisiin palkita sopivalla tavalla? Tämä toimisi porkkanana kurssien kehittämiseen ja sitä kautta paremmiksi kursseiksi. Viimeisimpänä on hyvä muistuttaa palautteen laadusta. Hyvä palaute on aina perustelua ja asiallisesti ilmaistua, jolloin sitä voidaan helpoiten työstää ja saadaan aikaan parempia tuloksia!
Tällä hetkellä palautteenantokanavia on varsin vähän, niistä ei juuri ole viestitty ja avoimuudessa olisi kehittämisen varaa. Palautelomakkeen lisäksi on olemassa myös Turun KY:n oma palautejärjestelmä, jossa jätetty palaute ohjautuu suoraan ainejärjestön koulutuspoliittiselle vastaavalle, joka pystyy niitä hyötykäyttämään käydessään tapaamassa laitoksien henkilökuntaa. Turun KY:n hallituksen agendassa onkin tänä vuonna mm. erilaisten palautteenantoratkaisujen pohtiminen ja niistä keskusteleminen yhdessä kauppakorkeakoulun kanssa.
Ann-Sofie Leimu
Turun KY:n hallituksen puheenjohtaja
mennessä admin | tammi 12, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Vuosi vaihtui reilu viikko sitten ja Turun KY:n uuden hallituksen toimikausi alkoi virallisesti. Uskaltaisin väittää, että jokaisen uuden hallituksen jäsenen olo on nyt ensimmäisen viikon jälkeen väsynyt, mutta erittäin onnellinen. Moni meistä on tehnyt 16-tuntisia päiviä, kun on vielä paljon opeteltavaa niin oman sektorin asioiden kuin henkilökohtaisen ajankäytön suhteen. Onneksi olemmekin täällä oppimassa.
Olemme jo viikon aikana ehtineet mm. viettää yhteistyöiltaa Merkantila Klubbenin uuden hallituksen kanssa, kouluttaa ja suunnitella toiminnansuunnittelupäivän merkeissä sekä pitää ensimmäisen virallisen kokouksemme, joka kaikkien yllätykseksi saatiin nuijituksi läpi reilussa kahdessa tunnissa.
Samalla ennen ja jälkeen kokoustamme näpsimme viralliset valokuvat itsestämme edustuksellisia tarkoitusperiä varten. Ja kun sain hallituksen viralliselta paparazzilta Lauralta osan kuvista tänään, pysähdyin hetkeksi katsomaan allaolevaa kuvaa, kun tajusin, kuinka tärkeiksi nämä ihmiset ovat minulle tulleet jo hyvin lyhyessä ajassa.
Turun KY:n hallitus 2014
Kun katson tätä porukkaa, tunnen suunnatonta odotusta ja innostusta tulevaa vuotta kohtaan. En vaihtaisi ketään pois mistään hinnasta. Jo nyt viime vuoden lopun perehdytyksien ja koulutuksien sekä tämän vuoden ensimmäisen viikon aikana meistä on ehtinyt muodostua tiivis porukka, kuin toinen perhe, jonka kanssa jakaa niin omat ilot kuin surutkin, onnistumiset ja pettymiset.
Ja meidän tehtävämme tänä vuonna on tehdä teidän, jäsenistön, opiskeluajasta parasta mahdollista. Siinäpä tavoitetta kerrakseen, mutta en epäile hetkeäkään ettemmekö pystyisi siihen.
Lopuksi erään kuuluisan mäkikotkan sanoja lainatakseni: Elämä on ihmisen parasta aikaa. Ja kaiken kuulemani perusteella hallitusvuosi opiskeluajan. Bring it on!
P.S. Älä epäröi tulla nykäisemään meitä hihasta, jos on mitä tahansa asiaa.
Riku Hietarinta
Turun KY:n viestintävastaava 2014
mennessä Kulttuurivastaava | marras 26, 2013 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Tiesitkö, että Turun KY:n monilla tapahtumilla on todella pitkä historia? Esimerkiksi tulevan torstain Pornobileet – silloinen Pornoilta – on järjestetty ensimmäistä kertaa jo vuonna 1968. Kylumpialaisten juuret sijoittuvat vuoteen 1976. Ylioppilaskunnan perustamisen jälkeen suurimpia hittejä olivat Turun KY:n ylioppilastanssit. Yllättääkö, että vuonna 1976 perustettu Kulttis on TuKYn vanhin jaosto? Olemassaolonsa alkuaikoina Kulttis järjesti erilaisia tapahtumia teeilloista hiilipiirustuskursseihin. Jaostolla on monia perinteisiä tapahtumia. Muun muassa ensimmäinen Kulttuuriviikko pidettiin 1977 ja Rahvaanjuhlat järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1967 (kuvassa).
Hauskaa ajatella, että tämänkin vuoden hallitus on vain yksi pikkiriikkinen osa Kulttuurijaoston historian aikajanalla. Perinteistä pidetään kiinni ja samalla luodaan paljon uutta.
Kulunut valtakautemme on ollut aivan mahtava enkä voisi olla iloisempi, että vuosi sitten tein valinnan hakea Kulttiksen puheenjohtajaksi. Sain matkaani upean hallituksen ja kautemme onkin ollut loistavaa meininkiä täynnä. Ihailen sitä, kuinka jokainen hallituslainen on antanut täyden panoksensa kehittääkseen Kulttiksen toimintaa. Jokaisella hallituksen jäsenellä on ollut sydämen paloa tähän touhuun ja jokainen on antanut parhaansa. Mitään ei ole jätetty puolitiehen, vaan kaikki mietitty loppuun saakka. Kukapa muu leipoisi pullia excullensa?
Kulttiksen paras puoli piileekin siinä, että kulttuuri ei rajoitu mihinkään. Kulttis voi oikeastaan tehdä mitä vain. Toisinaan se on vaikeus, koska melkein jokainen tapahtuma on keksittävä ja kehitettävä uudelleen.
Hauskaa on myös ollut järjestää Kulttiksen perinteisimpiä tapahtumia uusilla twisteillä. Kulttuuriviikolla lähdimme Kulttiksen kanssa pitkästä aikaa ulkomaille, Samettiklubissa oli live-jazzia ja pokeria ja Rahvaanjuhlista löytyi pullonpalautusautomaatti, josta ropisi Rahvaanjuhlien historian ensimmäisiä haalarimerkkejä. Jännityksellä odotan, millaisia Kulttis ja sen tapahtumat tulevat seuraavina vuosina olemaan. Lisäksi järjestimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa kiitostapahtuman aktiiveille ja alumneille. Tästä on hyvä lähteä kehittämään kattavaa alumnitoimintaa myös Kulttikselle.
Ryhmähenki. Tänä vuonna Kulttiksesta on muotoutunut jokaiselle hallituslaiselle toinen perhe. Jokainen hallituslainen on oma persoonansa ja yllättävän erilaiset ihmiset päätyivätkin samaan hallitukseen. Meistä jokaisesta on kuitenkin tullut keskenään todella hyviä ystäviä. Pakko lainata yhden hallituslaisen sanoja: “Mä vaan mietin tossa pienessä siiderituiskeessa, että Kulttis on yks parhaita asioita, joita mulle on tapahtunut. Ihan vaan se, kun kattoo teidän kasvoja ja tietää tismalleen millainen nauru kullakin on, tietää mikä kenessäkin ärsyttää, mutta mistä ennen kaikkea pitää. Se on vaan parasta. En kestä, että halva on pian, haluun kuulla teidän pölhöjä juttuja aina ja ikuisesti. Mulla on vaan niin öö rakastava ja kiitollinen olo. Meistä tehtäis parempi sarja ku Frendit tai HIMYM. Emmä tiiä. Ootte tärkeä, härö, ihana, erikoislaatuinen ja korvaamaton porukka. Puss och kram jne. Joskus elämässä palaset osuu kohdalleen.”
Samaa voisin sanoa itsekin. Jokaisella on omat ainutlaatuiset piirteensä. Rahis ja sihteeri lauleskelevat yhteen ääneen kokouksissa, vpj on äänessä ja liikkeessä taukoamatta, tiedottajan nauru kuuluu naapuritaloon saakka… Mitä tahansa voi seurata, kun yhdessä jaostossa on kaksi raumlaista – ja tietysti myös kiintiöespoolainen.
Kuluneen vuoden aikana on menty Varissuon puskista aina Suomen suurlähettilään residenssiin Tukholmassa. Tämä hallituskausi jää varmasti kaikkien kulttislaisten mieleen. TuKY tarjoaa aivan loistavat puitteet oppimiseen ja opiskeluajasta nauttimiseen, joten älä epäröi, vaan hae mukaan toimintaan! Jokaiselle on jotakin. Onpahan tästä Kulttis-vuodesta jäänyt käteen myös halaukset Riku Niemisen kanssa ja poseeraaminen Enbusken Twitterissä.
Kulttis näyttää olevan myös hyvä tie esimerkiksi TuKYn hallituspesteihin, sillä tämänvuotisista kulttislaisista kolme pääsi ensi vuoden TuKYn hallitukseen. Myös uusi puheenjohtaja Kulttikselle valittiin KY:n syyskokouksessa, Anna Lamberg!
Koe elämäsi vuosi ja hae Kulttiksen hallitukseen! HalVa on tänään tiistaina Parkin yläkerrassa klo 18. Asetu ehdolle ja tule päättämään minne excuillaan ensi vuonna. Tapahtuma on avoin kaikille tukyläisille, joten saavu vaikka vain äänestämään ja mutustelemaan pipareita.
Erityisesti koko Kulttis haluaa kiittää Vuoden Jaosto 2013 -tittelistä. Tästä on hyvä seuraavan hallituksen jatkaa.
Välillä sitä miettii, miten pienillä valinnoilla on elämässä merkitystä. Elämä on täynnä valintoja – ei mikään turha sanonta. Saan olla onnellinen, että olen päätynyt juuri tänne ja tähän tilanteeseen: Turkuun, kauppakorkeaan, TuKYn hallitukseen, Kulttikseen… Tämä on ollut huippuvuosi. Suuri kiitos kaikille, jotka ovat tämän vuoden ajan olleet mukana Kulttiksen meiningissä. Iloisena, mutta todella haikeana on nyt aika siirtyä eteenpäin ja valita tänään uusi hallitus edustamaan Kulttista vuonna 2014.
Kulttuurijaoston puheenjohtaja 2013 kiittää!
Ilona Häsänen
Turun KY:n kulttuuri- ja perinnevastaava 2013
